Jätättekö asioita tekemättä koska oma ulkonäkö ahdistaa?
Jäi sitten menemättä lenkille, kun katsoin rappukäytävän peilistä ja takapuoli näytti niin rumalta.
Kommentit (284)
Ihan hyvä vaan että lihavat ja rumat ihmiset ei tule julkisille paikoille pilaamaan meidän hyvännäköisten päivää :)
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä vaan että lihavat ja rumat ihmiset ei tule julkisille paikoille pilaamaan meidän hyvännäköisten päivää :)
Luulit, että saat meidät provosoitumaan. Et saanut. Lähdenpä tästä ulkoiluttamaan jättiahteriani tuonne auringonpaisteeseen. Kaunista päivänjatkoa sulle!
Teininä ulkonäköäni haukuttiin paljon, etenkin "huonosta ihosta" kiusattiin. Siitä lähtien olen ollut erittäin tietoinen kaikista ulkonäkövirheistäni ja hävennyt itseäni.
Kiusaaminen teki minusta aran ja vetäytyvän, enkä ole vieläkään päässyt täysin eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ja kyllä, olen jättänyt asioita tekemättä ulkonäköni takia. Olen jättänyt monet juhlat ja kaveritapaamiset väliin, koska ajatus ihmisten kohtaamisesta tai katseiden kohteena olemisesta ahdistaa. Valokuvattavana olemista myös inhoan.
Mietin juuri hetki sitten, että ihmisen ulkonäkö vaikuttaa hänen persoonallisuuteensa, nimenomaan toisilta saatujen reaktioiden myötä. En tiedä, onko asiaa tutkittu tai allekirjoittaako kukaan muu tätä.
Maskiaika on tuonut hieman helpotusta arkeeni. Olen iloinnut salaa siitä, että tarvittaessa voin piilottaa rumuuteni maskin taakse.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja millaiset housut sinulla on? Kireät trikoot? Minulla on ihan kiva pylly mutta en voisi silti liikkua ulkona missään kireissä trikoissa, salilla voin niitä käyttää.
Ja jotkut täällä kommentoivat näkevänsä jatkuvasti rumia pyllyjä ja rumia miehiä, minä näen päivittäin paljon ihmisiä mutta en kyllä kumpiakaan edellisistä. Kai sitä jotkut sitten keskittyy muissa ihmisissä hyviin puoliin toiset huonoihin.
Collegehousut. En todellakaan voisi kuvitella edes mitään trikoita enkä sellaisia edes omista!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä vaan että lihavat ja rumat ihmiset ei tule julkisille paikoille pilaamaan meidän hyvännäköisten päivää :)
Minulla on aavistus, että tämän kirjoittaja ei välttämättä ole erityisen hyvännäköinen. Nimittäin yksikään todella hyvännäköinen ihminen ei ole koskaan haukkunut ulkonäköäni. Kouluaikoinakin ne pahimmat kiusaajat olivat (kenties itsestään epävarmoja) taviksia, jotka yrittivät kompensoida omia puutteitaan alentamalla muita.
Tuon viestin kirjoittaja on luultavasti melko tavallinen, omista ulkonäkövioistaan epävarma ihminen.
- 44
mitä lähemmäksi kesä tulee sitä enemmän ahdistaa oma ulkonäkö. haluaisin mennä aurinkoisena päivänä ulos nauttimaan säästä ja tekemään jotain mutta todellisuus on sitä että keksin syitä miksei tarvitse mennä ulos ihan siksi etten halua näyttäytyä kenellekään.
kaapissani on shortseja mutta en saa laitettua niitä päälle koska ahdistus iskee, en kykene menemään niissä ulos koska tiedostan liian hyvin että ihmiset toljottaa ja ajattelee tuokin läski koipi selluliittejään esittelee
Nuorempana oli joskus tuollaisia päiviä. Nyt ei ole ollut vuosiin enää (olen nelikymppinen). Edelleen siis on päiviä, joina olen liian kriittinen ulkonäköni suhteen, mutta enää se ei johda siihen, että jättäisin menemättä jonnekin tms.
Olen vahvasti motivoitunut muuttamaan itseäni siten, etten ajattelisi niin paljon ulkonäköä ja että pitäisin kauneutta sisäisenä, sydämen ominaisuutena ihmisessä. Sen takia olen kääntänyt asian niin päin, että otan tuollaiset ylikriittisyyden hetket tilaisuuksina jälleen voittaa ulkonäkökeskeisyys ja jyrätä eteenpäin tätä sisäistä muutosprosessia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Jätän paljonkin. En matkustele, en käy sukujuhlissa tai muuten sukuvierailuilla, en käy pikkujouluissa tai työpaikan muissa tilaisuuksissa, en lähde mukaan peli-iltoihin tai vastaaviin. Mietin jopa roskien viemisen niin että mahdollisuus törmätä naapureihin on pieni. Kuten joku aiempi mainitsi, joskus olen jo eteisessä takki päällä kun näen itseni peilistä ja ajattelen että en voi lähteä ulos tällaisena, en kestä olla muiden arvioitavana ja naureskeltavana, ja jään kotiin. Elämä jää elämättä, mikä on tosi surullista.
Kyllä. Mulla on törkeän kokoinen finni leuassa ja jätin eilen sen takia menemättä illanistujaisiin. Typerää, tiedän.
Mua haukuttiin vuosia läskiksi päivittäin ja vaikka siitä on aikaa ja olen laihtunutkin niin ne sanat on kuin pinttyneet selkärankaan. Kesä saa ne muistot ikäänkuin vahvistumaan, kun yritän pukeutua kevyemmin ääni päässäni kuiskaa "läski".
Jos ja kun menen kesäisin ulos pukeudun sitten farkkuihin ja paistun... viimeiseen asti koetan pitää jotain peittävämpää paitaa koska inhoan käsivarsiani enkä halua kenenkään näkevän niitä.
Välttelen myös erään kaverin näkemistä koska hän on aina kritisoinut painoani jollain sivulauseella, en halua kuulla mitä mieltä hän nyt olisi kun ei olla korona aikana nähty ollenkaan.
joskus käy niinkin että vielä kotoa lähtiessä ei ahdista mutta sitten julkiselle paikalle päästyä näen heijastuksen itsestäni ja silloin se ajatus siitä miten kauhealta oikeasti näytän, ja tulee miltei paniikin omainen tarve päästä kotiin ja ns suojaan ihmisten tuijotukselta.
En käy uimahallissa enkä rannalla, eli sama kuin monella muussa tässä ketjussa. Vaateostoksilla yritän aina huomioida kehon epäkohdat, esimerkiksi anorektisen näköiset käsivarret. Rajoittaa aika paljon esimerkiksi juhlapukeutumista, kun haluaisi aina pitkähihaisen vaatteen.
Kyllä. Kaveri kutsui minut saunailtaan, mutta en voinut mennä, kun en kehtaa näyttäytyä alastomana.
Te, jotka ette nauti esim. Suomen lyhyestä kesästä täysillä epävarmuuden vuoksi. Ettekö ajattele muista ihmisistä, että jokainen ansaitsee nauttia vaikka ulkoilusta, oli minkä näköinen tai painoinen vaan? Miksi ette ole itsellenne yhtä armollisia?
Vai tuijotatteko itse muita arvostellen heidän ulkonäköä?
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette nauti esim. Suomen lyhyestä kesästä täysillä epävarmuuden vuoksi. Ettekö ajattele muista ihmisistä, että jokainen ansaitsee nauttia vaikka ulkoilusta, oli minkä näköinen tai painoinen vaan? Miksi ette ole itsellenne yhtä armollisia?
Vai tuijotatteko itse muita arvostellen heidän ulkonäköä?
En tuijota tai arvostele ketään. Korkeintaan katson ihaillen, jos näen jonkun "epätäydellisen" olevan täysin sinut oman ulkonäkönsä kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette nauti esim. Suomen lyhyestä kesästä täysillä epävarmuuden vuoksi. Ettekö ajattele muista ihmisistä, että jokainen ansaitsee nauttia vaikka ulkoilusta, oli minkä näköinen tai painoinen vaan? Miksi ette ole itsellenne yhtä armollisia?
Vai tuijotatteko itse muita arvostellen heidän ulkonäköä?
Sanotaanko vaikka näin että kun sulle on "syötetty" tiettyä ajatusta ja mielipidettä vuosia & päivittäin niin sen lopulta sisäistää ja se voi ja useimmiten jää sinne päähän kummittelemaan.
Muut ihmiset kun tarpeeksi kauan jankuttaa sulle miten sulla on esim ruma naama, läskit jalat, iso maha tai ihan mitä vaan niin..
ole siinä sitten itsellesi armollinen kun se on tehty hyvin selväksi mitä ihmiset on sinun ulkonäöstäsi mieltä.
Kun voiskin vaan napsauttaa sormia ja olla ahdistumasta ulos menosta ja näyttäytymisestä muille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Kaveri kutsui minut saunailtaan, mutta en voinut mennä, kun en kehtaa näyttäytyä alastomana.
Oikeastaanhan suomalainen saunakulttuuri on vähän kummallinen. Eniten ihmettelen sitä, että jopa "hienompiin" juhliin tai niiden jatkoihin saattaa liittyä saunomista. Itse kieltäydyn moisesta aina, koska en todellakaan halua näyttäytyä tutuille tai puolitutuille punaisena ja hikisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette nauti esim. Suomen lyhyestä kesästä täysillä epävarmuuden vuoksi. Ettekö ajattele muista ihmisistä, että jokainen ansaitsee nauttia vaikka ulkoilusta, oli minkä näköinen tai painoinen vaan? Miksi ette ole itsellenne yhtä armollisia?
Vai tuijotatteko itse muita arvostellen heidän ulkonäköä?
Sanotaanko vaikka näin että kun sulle on "syötetty" tiettyä ajatusta ja mielipidettä vuosia & päivittäin niin sen lopulta sisäistää ja se voi ja useimmiten jää sinne päähän kummittelemaan.
Muut ihmiset kun tarpeeksi kauan jankuttaa sulle miten sulla on esim ruma naama, läskit jalat, iso maha tai ihan mitä vaan niin..
ole siinä sitten itsellesi armollinen kun se on tehty hyvin selväksi mitä ihmiset on sinun ulkonäöstäsi mieltä.
Kun voiskin vaan napsauttaa sormia ja olla ahdistumasta ulos menosta ja näyttäytymisestä muille.
Näin juuri. Kun negatiivista palautetta on tullut paljon ja monelta suunnalta, sen todellakin sisäistää. Tälläkin palstalla arvostellaan julkkisten ulkonäköä ihan jatkuvasti, myös sellaisten jotka omissa silmissäni ovat erittäin hyvännäköisiä.
On siis todella vaikeaa teeskennellä, ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ihminen tuolla katsele miltä näytät hirveesti. Sun omassa päässä vaan tuo elä anna oman ulkonäön estää elämistä
Ohikulkevan nuorison viddumaiset kommentit mun ulkoisesta olemuksesta on siis vain mun päässä? Perustelisitko ?
Kylläpä ihmiset elää ankeaa ja rajoittunutta elämää.
Jätän menemättä paikkoihin, joissa pitää olla uimapuvussa. Joskus yksin olen kyllä ottanut aurinkoa mökillä bikineissä, mutta en silloin, kun mies on siellä. Hän tämän on aiheuttanutkin, kun on haukkunut ulkonäköäni niin paljon. En enää ole kotonakaan nakuna tai suihkussa tai saunassa miehen nähden.