Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Aloittaja kirjoitti heti aloitukseen, että mies "on katkera ja usein aloittaa riidan asiasta". Jos oma puolisosi olisi samanlainen, niin olisitko kovinkin halukas seksiin tuolla lailla käyttäytyvän puolison kanssa? Vai uhraisitko oman seksuaalisuutesi siihen, että toinen saa purkaa paineitaan?
Kyllä minä katsoisin peiliin, että missä kohden on mennyt vikaan, jos rakastamastani puolisosta on tullut katkera. Ja niin varmasti ap:nkin pitäis.
Ap:han katsoo aloituksessaan peliin ja sanoo, että hän on valtavan väsynyt ja kärsii unen puutteesta. Ja että ei sen väsymyksen vuoksi pysty tiettyihin asioihin. Ja mies on siksi katkera. Mitä järkeä on olla katkera ja vihainen ja suuttua siitä, että vaimo on yhteisen lapsen hoitamisen vuoksi väsynyt. Eikö kannattaisi mieluummin jakaa sitä hoitamistaakkaa ja järjestää vaimolle omaa aikaa levätä ja rentoutua.
No eikös ap sanonut käyttävänsä sen lepoaikansa laskujen maksuun, viestittelyyn ja kynsien leikkaamiseen, sen sijaan että lepäisi. Kaikki asioita, jotka on täysin mahdollista tehdä lapsen kanssakin. Onko sekin miehen syytä, että ei lepää silloin kun levätä voisi?
Oletko koskaan ollut valtavan väsynyt? Minä olen, kun lapsi oli pieni. Niin väsynyt, että nukahtelin seisaalleni. En todellakaan pystynyt lapsen kanssa hoitamaan yhtään laskujen maksua tai kynsien leikkaamista sen väsymykseni vuoksi. Selvisin vain asioista, joihin sain keskittyä 100 %. Ja niistäkin hädin tuskin.
Nyt kun lapsi on isompi, ja olen saanut mahdollisuuden nukkua enemmän, pystyn leikkaamaan kynnet kun lapsi on hereillä ja olen kaksin lapsen kanssa. Ja maksamaan laskut.
Mutta. Meillä tilanne johti eroon. Mies ei suostunut ymmärtämään unen puutettani ja väsymystäni niin, että olisi suostunut edes joskus viikonloppuisin hoitamaan lapsen yöheräämiset niin, että olisin saanut mahdollisuuden nukkua.
Ikävää, mutta ei liity ap:n tilanteeseen mitenkään.
Miten niin ei? Tilanne on hyvin samankaltainen kuin ap:lla. Äiti on pahassa unenpuutteessa ja se tekee kaikesta todella paljon vaikeampaa. Lapsen pystyy hoitamaan univelassakin, se on helppoa, mutta sitten jos pitäisi pystyä tekemään jotain edes vähän keskittymistä vaativaa ja samalla pitää silmällä lasta niin se on jo hankalampaa. Joten ne mieluummin tekee sitten yksin.
Apn lapsi on 2-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.
Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.
Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.
Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap
Lapsi istuu rattaissa, äiti työntää ja keskittyy anonyymin keskustelupalstan ihmisiin. Surullista. Kun oma lapseni oli tuon ikäinen, ihmettelimme yhdessä ympäristöä; lentokoneita, työkoneita, vesilintuja, perhosia, koiria... Meillä oli koko ajan kontakti toisiimme. Olen aivan varma, että myös sinun lapsesi kaipaisi läsnäolevaa äitiä.
Aha. Vai olisiko niin, että koska tarvitsen neuvoja niin tämän kerran keskityn välillä niiden neuvojen kysymiseen. Se ei varmaan suuri rikos ole vaikka olenkin äiti. Lapsi on varsin tyytyväinen katsellessaan rattaissa maisemia ja koko ajan juttelen hänen kanssaan. Suurimman osan ajasta joka päivä annan lapselle huomiota ja läsnäoloa. Mutta äitien syyllistäminen ei taida koskaan loppua. Syyllistämiseen riittää näköjään se, jos ei aina ja ikuisesti koko ajan 24/7 ole läsnä vain ja ainoastaan lapselleen. Ap
Paitsi silloin, kun syyllistetään siitä että OLET läsnä sille lapselle. Suo siellä, vetelä täällä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Kun minä olin väsynyt, niin minä ehdin nukahtaa kesken kaiken. Siihen ei tarvinnut edes sitä kymmentä minuuttia. Uni tuli, kun sain pään tyynyyn olipa mitä tahansa tulossa. Mies ei hirveästi tykännyt.
Ainoan hetken seksille ei tarvitse olla vimeiseksi illalla.
Minä olinkin ympäri vuorokauden väsynyt. Sen lisäksi mies oli kotona vain myöhäisestä illasta aikaiseen aamuun.
Myös viikonloppuisin ja loma-aikoina?
Viikonloppuisin mies nukkui myöhään, herättyään keitti kahvit ja lähti harrastuksiin, jossa päivä vierähti. Yritin sopia miehen kanssa, että seksin harrastamiseen sovitaan tietty päivä ja kellonaika, jolloin hommaan lapselle hoitajan, mutta mies ei siitä innostunut. Kuulemma spontaanius kärsii, hah. Mies ei lomallaakaan suostunut sopimaan, milloin hän on varmasti kotona.
No sitten ei ollut riittävän puutteessa. Tai sitten ne "harrastukset" sisälsivät intiimimpiäkin harrastuksia kodin ulkopuolella.
Kuitenkin olet sitä mieltä, että syy oli minun, eikö vaan?
Minä kirjoitin että sitä seksiä kyllä yleensä ehtii harrastamaan jos haluaa vaikka olisi vähän väsynytkin ja sinä kerrot jonkun hyvin harvinaisen tarinan siitä miten mies ei millään ehdi koskaan olla kanssasi. En puhunut sinun syyllisyydestäsi mitään.
Juu, minä usein nukahdin kesken kaiken. Eipä mies ollut oikein iloinen. Minä en sille voinut mitään, että mies keksi harrastuksen, joka vei hänen vapaa-ajan. Vaadin sitten, että sovitaan aika, jolloin hän on varmasti kotona, mutta ei kelvannut.
En nyt ihan näe miten sinun kokemuksesi liittyy siihen aiheeseen josta minä puhuin alunperin. Sinulla mies ei näköjään halua tarpeeksi seksiä harrastaakseen sitä sellaisena aikana joka sopisi molemmille vaan priorisoi harrastukset. Minä puhuin tapuksesta jossa seksiä ei ole koskaan koska toinen ei jaksa vaikka olisikin lähes aina kotona.
Sinun tapauksessa se seksiä haluava on myös koko ajan kotona, jos vaikka toiselle tulee hetki, että hänelle seksi sopii. Eikö sitten olisi ihan loogista, että jos seksiä haluaa, on saapusilla ja toimii niin, että sille toiselle tulee myös hetki, jolloin hän ei ole väsynyt ja seksille on aikaa? Aloituksen tapauksessa mies ei toimi niin vaan puskee päälle vaatimuksineen olipa siihen sopiva hetki tai ei.
Laitatko tähän sen kohdan, jossa ap niin sanoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Kun minä olin väsynyt, niin minä ehdin nukahtaa kesken kaiken. Siihen ei tarvinnut edes sitä kymmentä minuuttia. Uni tuli, kun sain pään tyynyyn olipa mitä tahansa tulossa. Mies ei hirveästi tykännyt.
Ainoan hetken seksille ei tarvitse olla vimeiseksi illalla.
Minä olinkin ympäri vuorokauden väsynyt. Sen lisäksi mies oli kotona vain myöhäisestä illasta aikaiseen aamuun.
Myös viikonloppuisin ja loma-aikoina?
Viikonloppuisin mies nukkui myöhään, herättyään keitti kahvit ja lähti harrastuksiin, jossa päivä vierähti. Yritin sopia miehen kanssa, että seksin harrastamiseen sovitaan tietty päivä ja kellonaika, jolloin hommaan lapselle hoitajan, mutta mies ei siitä innostunut. Kuulemma spontaanius kärsii, hah. Mies ei lomallaakaan suostunut sopimaan, milloin hän on varmasti kotona.
No sitten ei ollut riittävän puutteessa. Tai sitten ne "harrastukset" sisälsivät intiimimpiäkin harrastuksia kodin ulkopuolella.
Kuitenkin olet sitä mieltä, että syy oli minun, eikö vaan?
Minä kirjoitin että sitä seksiä kyllä yleensä ehtii harrastamaan jos haluaa vaikka olisi vähän väsynytkin ja sinä kerrot jonkun hyvin harvinaisen tarinan siitä miten mies ei millään ehdi koskaan olla kanssasi. En puhunut sinun syyllisyydestäsi mitään.
Juu, minä usein nukahdin kesken kaiken. Eipä mies ollut oikein iloinen. Minä en sille voinut mitään, että mies keksi harrastuksen, joka vei hänen vapaa-ajan. Vaadin sitten, että sovitaan aika, jolloin hän on varmasti kotona, mutta ei kelvannut.
En nyt ihan näe miten sinun kokemuksesi liittyy siihen aiheeseen josta minä puhuin alunperin. Sinulla mies ei näköjään halua tarpeeksi seksiä harrastaakseen sitä sellaisena aikana joka sopisi molemmille vaan priorisoi harrastukset. Minä puhuin tapuksesta jossa seksiä ei ole koskaan koska toinen ei jaksa vaikka olisikin lähes aina kotona.
Sinun tapauksessa se seksiä haluava on myös koko ajan kotona, jos vaikka toiselle tulee hetki, että hänelle seksi sopii. Eikö sitten olisi ihan loogista, että jos seksiä haluaa, on saapusilla ja toimii niin, että sille toiselle tulee myös hetki, jolloin hän ei ole väsynyt ja seksille on aikaa? Aloituksen tapauksessa mies ei toimi niin vaan puskee päälle vaatimuksineen olipa siihen sopiva hetki tai ei.
En tiedä mikä halu teillä on koko ajan vääntää asia johonkin sellaiseen tapaukseen josta en ole puhunut? Minä puhuin tapauksesta (ei välttämättä ap:n) jossa äiti on aina niin väsynyt ja kiireinen että seksiin ei kuulemma koskaan riitä aikaa eikä jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Aloittaja kirjoitti heti aloitukseen, että mies "on katkera ja usein aloittaa riidan asiasta". Jos oma puolisosi olisi samanlainen, niin olisitko kovinkin halukas seksiin tuolla lailla käyttäytyvän puolison kanssa? Vai uhraisitko oman seksuaalisuutesi siihen, että toinen saa purkaa paineitaan?
Kyllä minä katsoisin peiliin, että missä kohden on mennyt vikaan, jos rakastamastani puolisosta on tullut katkera. Ja niin varmasti ap:nkin pitäis.
Ap:han katsoo aloituksessaan peliin ja sanoo, että hän on valtavan väsynyt ja kärsii unen puutteesta. Ja että ei sen väsymyksen vuoksi pysty tiettyihin asioihin. Ja mies on siksi katkera. Mitä järkeä on olla katkera ja vihainen ja suuttua siitä, että vaimo on yhteisen lapsen hoitamisen vuoksi väsynyt. Eikö kannattaisi mieluummin jakaa sitä hoitamistaakkaa ja järjestää vaimolle omaa aikaa levätä ja rentoutua.
No eikös ap sanonut käyttävänsä sen lepoaikansa laskujen maksuun, viestittelyyn ja kynsien leikkaamiseen, sen sijaan että lepäisi. Kaikki asioita, jotka on täysin mahdollista tehdä lapsen kanssakin. Onko sekin miehen syytä, että ei lepää silloin kun levätä voisi?
Oletko koskaan ollut valtavan väsynyt? Minä olen, kun lapsi oli pieni. Niin väsynyt, että nukahtelin seisaalleni. En todellakaan pystynyt lapsen kanssa hoitamaan yhtään laskujen maksua tai kynsien leikkaamista sen väsymykseni vuoksi. Selvisin vain asioista, joihin sain keskittyä 100 %. Ja niistäkin hädin tuskin.
Nyt kun lapsi on isompi, ja olen saanut mahdollisuuden nukkua enemmän, pystyn leikkaamaan kynnet kun lapsi on hereillä ja olen kaksin lapsen kanssa. Ja maksamaan laskut.
Mutta. Meillä tilanne johti eroon. Mies ei suostunut ymmärtämään unen puutettani ja väsymystäni niin, että olisi suostunut edes joskus viikonloppuisin hoitamaan lapsen yöheräämiset niin, että olisin saanut mahdollisuuden nukkua.
Ikävää, mutta ei liity ap:n tilanteeseen mitenkään.
Miten niin ei? Tilanne on hyvin samankaltainen kuin ap:lla. Äiti on pahassa unenpuutteessa ja se tekee kaikesta todella paljon vaikeampaa. Lapsen pystyy hoitamaan univelassakin, se on helppoa, mutta sitten jos pitäisi pystyä tekemään jotain edes vähän keskittymistä vaativaa ja samalla pitää silmällä lasta niin se on jo hankalampaa. Joten ne mieluummin tekee sitten yksin.
Koska jos olisit lukenut ap:n kirjoitukset, niin olisit huomannut että univelka ei ole hänen ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesvauva, joka on mustasukkainen o m a l l e l a p s e l l e e n.
Kertoo miehen ymmärryksen vähyydestä , itsekkyyden määrästä ja vanhemmuuden puuttumisesta.
Tuskin se mustasukkainen on kuitenkaan. Enemmänhän tuo on sitä, että rahat kelpaa, mutta mitään ei saa vastineeksi. Ei näy mitään kiinnostusta ja äiti "omii" lapsen, eli on siinä kiinni 24/7 oli tarvetta tai ei. Auta siinä sitten kun apukaan ei kelpaa, mutta silti kaikkea ollaan vailla, mutta unohdetaan toinen osapuoli kokonaan.
Mistä sinä puhut? Nuo omat fantasiasi voit jättää pois keskustelusta.
Et kuitenkaan ole ap:n mies, joten tietoa asiasta ei ole.
No onko sinulla parempaa tietoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Aloittaja kirjoitti heti aloitukseen, että mies "on katkera ja usein aloittaa riidan asiasta". Jos oma puolisosi olisi samanlainen, niin olisitko kovinkin halukas seksiin tuolla lailla käyttäytyvän puolison kanssa? Vai uhraisitko oman seksuaalisuutesi siihen, että toinen saa purkaa paineitaan?
Kyllä minä katsoisin peiliin, että missä kohden on mennyt vikaan, jos rakastamastani puolisosta on tullut katkera. Ja niin varmasti ap:nkin pitäis.
Ap:han katsoo aloituksessaan peliin ja sanoo, että hän on valtavan väsynyt ja kärsii unen puutteesta. Ja että ei sen väsymyksen vuoksi pysty tiettyihin asioihin. Ja mies on siksi katkera. Mitä järkeä on olla katkera ja vihainen ja suuttua siitä, että vaimo on yhteisen lapsen hoitamisen vuoksi väsynyt. Eikö kannattaisi mieluummin jakaa sitä hoitamistaakkaa ja järjestää vaimolle omaa aikaa levätä ja rentoutua.
No eikös ap sanonut käyttävänsä sen lepoaikansa laskujen maksuun, viestittelyyn ja kynsien leikkaamiseen, sen sijaan että lepäisi. Kaikki asioita, jotka on täysin mahdollista tehdä lapsen kanssakin. Onko sekin miehen syytä, että ei lepää silloin kun levätä voisi?
Oletko koskaan ollut valtavan väsynyt? Minä olen, kun lapsi oli pieni. Niin väsynyt, että nukahtelin seisaalleni. En todellakaan pystynyt lapsen kanssa hoitamaan yhtään laskujen maksua tai kynsien leikkaamista sen väsymykseni vuoksi. Selvisin vain asioista, joihin sain keskittyä 100 %. Ja niistäkin hädin tuskin.
Nyt kun lapsi on isompi, ja olen saanut mahdollisuuden nukkua enemmän, pystyn leikkaamaan kynnet kun lapsi on hereillä ja olen kaksin lapsen kanssa. Ja maksamaan laskut.
Mutta. Meillä tilanne johti eroon. Mies ei suostunut ymmärtämään unen puutettani ja väsymystäni niin, että olisi suostunut edes joskus viikonloppuisin hoitamaan lapsen yöheräämiset niin, että olisin saanut mahdollisuuden nukkua.
Ikävää, mutta ei liity ap:n tilanteeseen mitenkään.
Miten niin ei? Tilanne on hyvin samankaltainen kuin ap:lla. Äiti on pahassa unenpuutteessa ja se tekee kaikesta todella paljon vaikeampaa. Lapsen pystyy hoitamaan univelassakin, se on helppoa, mutta sitten jos pitäisi pystyä tekemään jotain edes vähän keskittymistä vaativaa ja samalla pitää silmällä lasta niin se on jo hankalampaa. Joten ne mieluummin tekee sitten yksin.
Koska jos olisit lukenut ap:n kirjoitukset, niin olisit huomannut että univelka ei ole hänen ongelmansa.
Olen eri mutta juuri univelkahan on ap:n ydinongelma. Hän kirjoittaa monessa kohdassa että on pahasti väsynyt, koska ei saa koskaan nukkua kunnolla. Ja että ainoa mitä hän haluaisi saada on lepo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Aloittaja kirjoitti heti aloitukseen, että mies "on katkera ja usein aloittaa riidan asiasta". Jos oma puolisosi olisi samanlainen, niin olisitko kovinkin halukas seksiin tuolla lailla käyttäytyvän puolison kanssa? Vai uhraisitko oman seksuaalisuutesi siihen, että toinen saa purkaa paineitaan?
Kyllä minä katsoisin peiliin, että missä kohden on mennyt vikaan, jos rakastamastani puolisosta on tullut katkera. Ja niin varmasti ap:nkin pitäis.
Ap:han katsoo aloituksessaan peliin ja sanoo, että hän on valtavan väsynyt ja kärsii unen puutteesta. Ja että ei sen väsymyksen vuoksi pysty tiettyihin asioihin. Ja mies on siksi katkera. Mitä järkeä on olla katkera ja vihainen ja suuttua siitä, että vaimo on yhteisen lapsen hoitamisen vuoksi väsynyt. Eikö kannattaisi mieluummin jakaa sitä hoitamistaakkaa ja järjestää vaimolle omaa aikaa levätä ja rentoutua.
No eikös ap sanonut käyttävänsä sen lepoaikansa laskujen maksuun, viestittelyyn ja kynsien leikkaamiseen, sen sijaan että lepäisi. Kaikki asioita, jotka on täysin mahdollista tehdä lapsen kanssakin. Onko sekin miehen syytä, että ei lepää silloin kun levätä voisi?
Oletko koskaan ollut valtavan väsynyt? Minä olen, kun lapsi oli pieni. Niin väsynyt, että nukahtelin seisaalleni. En todellakaan pystynyt lapsen kanssa hoitamaan yhtään laskujen maksua tai kynsien leikkaamista sen väsymykseni vuoksi. Selvisin vain asioista, joihin sain keskittyä 100 %. Ja niistäkin hädin tuskin.
Nyt kun lapsi on isompi, ja olen saanut mahdollisuuden nukkua enemmän, pystyn leikkaamaan kynnet kun lapsi on hereillä ja olen kaksin lapsen kanssa. Ja maksamaan laskut.
Mutta. Meillä tilanne johti eroon. Mies ei suostunut ymmärtämään unen puutettani ja väsymystäni niin, että olisi suostunut edes joskus viikonloppuisin hoitamaan lapsen yöheräämiset niin, että olisin saanut mahdollisuuden nukkua.
Ikävää, mutta ei liity ap:n tilanteeseen mitenkään.
Miten niin ei? Tilanne on hyvin samankaltainen kuin ap:lla. Äiti on pahassa unenpuutteessa ja se tekee kaikesta todella paljon vaikeampaa. Lapsen pystyy hoitamaan univelassakin, se on helppoa, mutta sitten jos pitäisi pystyä tekemään jotain edes vähän keskittymistä vaativaa ja samalla pitää silmällä lasta niin se on jo hankalampaa. Joten ne mieluummin tekee sitten yksin.
Apn lapsi on 2-vuotias.
Mutta se ei tarkoita sitä, että hän nukkuu öisin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Aloittaja kirjoitti heti aloitukseen, että mies "on katkera ja usein aloittaa riidan asiasta". Jos oma puolisosi olisi samanlainen, niin olisitko kovinkin halukas seksiin tuolla lailla käyttäytyvän puolison kanssa? Vai uhraisitko oman seksuaalisuutesi siihen, että toinen saa purkaa paineitaan?
Kyllä minä katsoisin peiliin, että missä kohden on mennyt vikaan, jos rakastamastani puolisosta on tullut katkera. Ja niin varmasti ap:nkin pitäis.
Ap:han katsoo aloituksessaan peliin ja sanoo, että hän on valtavan väsynyt ja kärsii unen puutteesta. Ja että ei sen väsymyksen vuoksi pysty tiettyihin asioihin. Ja mies on siksi katkera. Mitä järkeä on olla katkera ja vihainen ja suuttua siitä, että vaimo on yhteisen lapsen hoitamisen vuoksi väsynyt. Eikö kannattaisi mieluummin jakaa sitä hoitamistaakkaa ja järjestää vaimolle omaa aikaa levätä ja rentoutua.
No eikös ap sanonut käyttävänsä sen lepoaikansa laskujen maksuun, viestittelyyn ja kynsien leikkaamiseen, sen sijaan että lepäisi. Kaikki asioita, jotka on täysin mahdollista tehdä lapsen kanssakin. Onko sekin miehen syytä, että ei lepää silloin kun levätä voisi?
Oletko koskaan ollut valtavan väsynyt? Minä olen, kun lapsi oli pieni. Niin väsynyt, että nukahtelin seisaalleni. En todellakaan pystynyt lapsen kanssa hoitamaan yhtään laskujen maksua tai kynsien leikkaamista sen väsymykseni vuoksi. Selvisin vain asioista, joihin sain keskittyä 100 %. Ja niistäkin hädin tuskin.
Nyt kun lapsi on isompi, ja olen saanut mahdollisuuden nukkua enemmän, pystyn leikkaamaan kynnet kun lapsi on hereillä ja olen kaksin lapsen kanssa. Ja maksamaan laskut.
Mutta. Meillä tilanne johti eroon. Mies ei suostunut ymmärtämään unen puutettani ja väsymystäni niin, että olisi suostunut edes joskus viikonloppuisin hoitamaan lapsen yöheräämiset niin, että olisin saanut mahdollisuuden nukkua.
Ikävää, mutta ei liity ap:n tilanteeseen mitenkään.
Miten niin ei? Tilanne on hyvin samankaltainen kuin ap:lla. Äiti on pahassa unenpuutteessa ja se tekee kaikesta todella paljon vaikeampaa. Lapsen pystyy hoitamaan univelassakin, se on helppoa, mutta sitten jos pitäisi pystyä tekemään jotain edes vähän keskittymistä vaativaa ja samalla pitää silmällä lasta niin se on jo hankalampaa. Joten ne mieluummin tekee sitten yksin.
Apn lapsi on 2-vuotias.
Mutta se ei tarkoita sitä, että hän nukkuu öisin hyvin.
Niinpä. Ap nimenomaan kirjoittaa, että lapsi herättää öisin yhä nyt kaksivuotiaana eikä ap vieläkään saa öisin nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Aloittaja kirjoitti heti aloitukseen, että mies "on katkera ja usein aloittaa riidan asiasta". Jos oma puolisosi olisi samanlainen, niin olisitko kovinkin halukas seksiin tuolla lailla käyttäytyvän puolison kanssa? Vai uhraisitko oman seksuaalisuutesi siihen, että toinen saa purkaa paineitaan?
En tiedä aloittajasta mutta ainakin itse uskon että miehestä ei niin todennäköisesti tule katkera ja riitaa haastava jos tuntee että myös hänestä ja hänen tunteistaan välitetään.
Enkä kyllä ole koskaan pitänyt "seksuaalisuuteni uhraamisena" sitä jos annan omasta halustani hellyyttä rakastamalleni miehelle.
Aloittaja on ollut yksinkertaisesti väsynyt. Täällä on kovin monta kommentoijaa, sinäkin, jonka mielestä väsymys ei saisi näkyä parisuhteessa ollenkaan. Se ei saisi näkyä myös lapsen suhteen, joten kovin yksin ap on.
Tietenkin se saa näkyä mutta se pitää pystyä kommunikoimaan myös välillä rakentavasti eikä vain pelkkänä kiukutteluna ja kuoreen vetäytymisenä. Ihmisen pitää myös väsymyksen keskellä edes jollain tavalla ja välillä pystyä kertomaan ja osoittamaan sille toiselle että hän on edelleen tärkeä ja että hänestä välitetään.
Mikään väsymys tai kiire ei oikeuta jättämään toista täysin ulkopuolelle ja heitteille parisuhteessa ilman mitään positiivista tunnekontaktia.
Ei ole mitään syytä olettaa, että ap kiukuttelisi. Sen sijaan tiedämme, että mies purkaa pettymystään suuttumalla ja vaimoon kohdistuvalla vihaisuudella.
En minä ainakaan tiedä että mies toimisi noin...Tilannehan saattaa olla hysteerisen eukon keksimä fantasia...Ukon kannattaisi ottaa jalat alleen, ei toi senm uijat uosta paremmaksi muutui...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Kun minä olin väsynyt, niin minä ehdin nukahtaa kesken kaiken. Siihen ei tarvinnut edes sitä kymmentä minuuttia. Uni tuli, kun sain pään tyynyyn olipa mitä tahansa tulossa. Mies ei hirveästi tykännyt.
Ainoan hetken seksille ei tarvitse olla vimeiseksi illalla.
Minä olinkin ympäri vuorokauden väsynyt. Sen lisäksi mies oli kotona vain myöhäisestä illasta aikaiseen aamuun.
Myös viikonloppuisin ja loma-aikoina?
Viikonloppuisin mies nukkui myöhään, herättyään keitti kahvit ja lähti harrastuksiin, jossa päivä vierähti. Yritin sopia miehen kanssa, että seksin harrastamiseen sovitaan tietty päivä ja kellonaika, jolloin hommaan lapselle hoitajan, mutta mies ei siitä innostunut. Kuulemma spontaanius kärsii, hah. Mies ei lomallaakaan suostunut sopimaan, milloin hän on varmasti kotona.
No sitten ei ollut riittävän puutteessa. Tai sitten ne "harrastukset" sisälsivät intiimimpiäkin harrastuksia kodin ulkopuolella.
Kuitenkin olet sitä mieltä, että syy oli minun, eikö vaan?
Minä kirjoitin että sitä seksiä kyllä yleensä ehtii harrastamaan jos haluaa vaikka olisi vähän väsynytkin ja sinä kerrot jonkun hyvin harvinaisen tarinan siitä miten mies ei millään ehdi koskaan olla kanssasi. En puhunut sinun syyllisyydestäsi mitään.
Juu, minä usein nukahdin kesken kaiken. Eipä mies ollut oikein iloinen. Minä en sille voinut mitään, että mies keksi harrastuksen, joka vei hänen vapaa-ajan. Vaadin sitten, että sovitaan aika, jolloin hän on varmasti kotona, mutta ei kelvannut.
En nyt ihan näe miten sinun kokemuksesi liittyy siihen aiheeseen josta minä puhuin alunperin. Sinulla mies ei näköjään halua tarpeeksi seksiä harrastaakseen sitä sellaisena aikana joka sopisi molemmille vaan priorisoi harrastukset. Minä puhuin tapuksesta jossa seksiä ei ole koskaan koska toinen ei jaksa vaikka olisikin lähes aina kotona.
Sinun tapauksessa se seksiä haluava on myös koko ajan kotona, jos vaikka toiselle tulee hetki, että hänelle seksi sopii. Eikö sitten olisi ihan loogista, että jos seksiä haluaa, on saapusilla ja toimii niin, että sille toiselle tulee myös hetki, jolloin hän ei ole väsynyt ja seksille on aikaa? Aloituksen tapauksessa mies ei toimi niin vaan puskee päälle vaatimuksineen olipa siihen sopiva hetki tai ei.
En tiedä mikä halu teillä on koko ajan vääntää asia johonkin sellaiseen tapaukseen josta en ole puhunut? Minä puhuin tapauksesta (ei välttämättä ap:n) jossa äiti on aina niin väsynyt ja kiireinen että seksiin ei kuulemma koskaan riitä aikaa eikä jaksamista.
Jos nainen on aina niin väsynyt ja kiireinen, ettei seksiin ole jaksamista ja aikaa, niin eikö miehen kannata siinä tapauksessa toimia niin, että naisen väsymys ja kiire helpottaa? Koko homman ratkaisu on ap:n miehen käsissä, mutta hän ei tee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Aloittaja kirjoitti heti aloitukseen, että mies "on katkera ja usein aloittaa riidan asiasta". Jos oma puolisosi olisi samanlainen, niin olisitko kovinkin halukas seksiin tuolla lailla käyttäytyvän puolison kanssa? Vai uhraisitko oman seksuaalisuutesi siihen, että toinen saa purkaa paineitaan?
Kyllä minä katsoisin peiliin, että missä kohden on mennyt vikaan, jos rakastamastani puolisosta on tullut katkera. Ja niin varmasti ap:nkin pitäis.
Ap:han katsoo aloituksessaan peliin ja sanoo, että hän on valtavan väsynyt ja kärsii unen puutteesta. Ja että ei sen väsymyksen vuoksi pysty tiettyihin asioihin. Ja mies on siksi katkera. Mitä järkeä on olla katkera ja vihainen ja suuttua siitä, että vaimo on yhteisen lapsen hoitamisen vuoksi väsynyt. Eikö kannattaisi mieluummin jakaa sitä hoitamistaakkaa ja järjestää vaimolle omaa aikaa levätä ja rentoutua.
No eikös ap sanonut käyttävänsä sen lepoaikansa laskujen maksuun, viestittelyyn ja kynsien leikkaamiseen, sen sijaan että lepäisi. Kaikki asioita, jotka on täysin mahdollista tehdä lapsen kanssakin. Onko sekin miehen syytä, että ei lepää silloin kun levätä voisi?
Oletko koskaan ollut valtavan väsynyt? Minä olen, kun lapsi oli pieni. Niin väsynyt, että nukahtelin seisaalleni. En todellakaan pystynyt lapsen kanssa hoitamaan yhtään laskujen maksua tai kynsien leikkaamista sen väsymykseni vuoksi. Selvisin vain asioista, joihin sain keskittyä 100 %. Ja niistäkin hädin tuskin.
Nyt kun lapsi on isompi, ja olen saanut mahdollisuuden nukkua enemmän, pystyn leikkaamaan kynnet kun lapsi on hereillä ja olen kaksin lapsen kanssa. Ja maksamaan laskut.
Mutta. Meillä tilanne johti eroon. Mies ei suostunut ymmärtämään unen puutettani ja väsymystäni niin, että olisi suostunut edes joskus viikonloppuisin hoitamaan lapsen yöheräämiset niin, että olisin saanut mahdollisuuden nukkua.
Ikävää, mutta ei liity ap:n tilanteeseen mitenkään.
Miten niin ei? Tilanne on hyvin samankaltainen kuin ap:lla. Äiti on pahassa unenpuutteessa ja se tekee kaikesta todella paljon vaikeampaa. Lapsen pystyy hoitamaan univelassakin, se on helppoa, mutta sitten jos pitäisi pystyä tekemään jotain edes vähän keskittymistä vaativaa ja samalla pitää silmällä lasta niin se on jo hankalampaa. Joten ne mieluummin tekee sitten yksin.
Apn lapsi on 2-vuotias.
Mutta se ei tarkoita sitä, että hän nukkuu öisin hyvin.
Niinpä. Ap nimenomaan kirjoittaa, että lapsi herättää öisin yhä nyt kaksivuotiaana eikä ap vieläkään saa öisin nukkua.
Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä tämä tarkoittaa, että lapsi on vauvasta pitäen opetettu siihen, että kun vähän yöllä inahtaa niin saa äidin viereensä sylittelemään ja antamaan huomiota. Mukavaahan se lapsesta toki on, mutta tällöin on aika turha valittaa väsymystä kun se on pitkälti ihan itse aiheutettua. Toki on sairauksia ja muita ongelmia, mutta silloin oikea osoite on lääkäri.
Joku puhui avioerosta. Asumusero olisi järkevämpi, se voisi kestää monta vuotta.
Huom. alle 3-vuotiaan lapsen kotiosoitetta ei saa muuttaa ilman huoltajan (kakkien) suostumusta. Ellei isä tahtoisi, hänen lapsensa ei muuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku puhui avioerosta. Asumusero olisi järkevämpi, se voisi kestää monta vuotta.
Huom. alle 3-vuotiaan lapsen kotiosoitetta ei saa muuttaa ilman huoltajan (kakkien) suostumusta. Ellei isä tahtoisi, hänen lapsensa ei muuttaisi.
Ei tuollaista sääntöä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Aloittaja kirjoitti heti aloitukseen, että mies "on katkera ja usein aloittaa riidan asiasta". Jos oma puolisosi olisi samanlainen, niin olisitko kovinkin halukas seksiin tuolla lailla käyttäytyvän puolison kanssa? Vai uhraisitko oman seksuaalisuutesi siihen, että toinen saa purkaa paineitaan?
Kyllä minä katsoisin peiliin, että missä kohden on mennyt vikaan, jos rakastamastani puolisosta on tullut katkera. Ja niin varmasti ap:nkin pitäis.
Ap:han katsoo aloituksessaan peliin ja sanoo, että hän on valtavan väsynyt ja kärsii unen puutteesta. Ja että ei sen väsymyksen vuoksi pysty tiettyihin asioihin. Ja mies on siksi katkera. Mitä järkeä on olla katkera ja vihainen ja suuttua siitä, että vaimo on yhteisen lapsen hoitamisen vuoksi väsynyt. Eikö kannattaisi mieluummin jakaa sitä hoitamistaakkaa ja järjestää vaimolle omaa aikaa levätä ja rentoutua.
No eikös ap sanonut käyttävänsä sen lepoaikansa laskujen maksuun, viestittelyyn ja kynsien leikkaamiseen, sen sijaan että lepäisi. Kaikki asioita, jotka on täysin mahdollista tehdä lapsen kanssakin. Onko sekin miehen syytä, että ei lepää silloin kun levätä voisi?
Oletko koskaan ollut valtavan väsynyt? Minä olen, kun lapsi oli pieni. Niin väsynyt, että nukahtelin seisaalleni. En todellakaan pystynyt lapsen kanssa hoitamaan yhtään laskujen maksua tai kynsien leikkaamista sen väsymykseni vuoksi. Selvisin vain asioista, joihin sain keskittyä 100 %. Ja niistäkin hädin tuskin.
Nyt kun lapsi on isompi, ja olen saanut mahdollisuuden nukkua enemmän, pystyn leikkaamaan kynnet kun lapsi on hereillä ja olen kaksin lapsen kanssa. Ja maksamaan laskut.
Mutta. Meillä tilanne johti eroon. Mies ei suostunut ymmärtämään unen puutettani ja väsymystäni niin, että olisi suostunut edes joskus viikonloppuisin hoitamaan lapsen yöheräämiset niin, että olisin saanut mahdollisuuden nukkua.
Ikävää, mutta ei liity ap:n tilanteeseen mitenkään.
Miten niin ei? Tilanne on hyvin samankaltainen kuin ap:lla. Äiti on pahassa unenpuutteessa ja se tekee kaikesta todella paljon vaikeampaa. Lapsen pystyy hoitamaan univelassakin, se on helppoa, mutta sitten jos pitäisi pystyä tekemään jotain edes vähän keskittymistä vaativaa ja samalla pitää silmällä lasta niin se on jo hankalampaa. Joten ne mieluummin tekee sitten yksin.
Apn lapsi on 2-vuotias.
Mutta se ei tarkoita sitä, että hän nukkuu öisin hyvin.
Niinpä. Ap nimenomaan kirjoittaa, että lapsi herättää öisin yhä nyt kaksivuotiaana eikä ap vieläkään saa öisin nukkua.
Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä tämä tarkoittaa, että lapsi on vauvasta pitäen opetettu siihen, että kun vähän yöllä inahtaa niin saa äidin viereensä sylittelemään ja antamaan huomiota. Mukavaahan se lapsesta toki on, mutta tällöin on aika turha valittaa väsymystä kun se on pitkälti ihan itse aiheutettua. Toki on sairauksia ja muita ongelmia, mutta silloin oikea osoite on lääkäri.
Voi sinua reppana, kun kuvittelet, että lääkäriltä löytyy ihmelääke, joka tepsii. Olet kyllä hyvin yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Joku puhui avioerosta. Asumusero olisi järkevämpi, se voisi kestää monta vuotta.
Huom. alle 3-vuotiaan lapsen kotiosoitetta ei saa muuttaa ilman huoltajan (kakkien) suostumusta. Ellei isä tahtoisi, hänen lapsensa ei muuttaisi.
Höpö höpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mikä sopii teille, ei sovi muille. Miksi jokaisessa vauva.fi-palstan keskustelussa tuodaan mukaan se##ijankkaus? Sehän ei ole Ap:n tapauksessa ongelmien juurisyy.
Ap kirjoitti: "Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta." ja "Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa."
Tämän kirjoituksen perusteella tulee käsitys, että Ap:n mies olisi jotenkin lapsellinen ja keskenkasvuinen. Mies on lapsen isä eikä hän ymmärrä, kuinka vaativaa pienen lapsen hoitaminen on äidille. Mies laistaa vastuunsa lapsen isänä ja jättää vastuun lapsesta äidille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.
Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.
No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?
Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.
Kyllä seksiä toimivassa suhteessa on vähintään 3x viikossa. Saattaisin katsella viikkoja, mutta en todellakaan kuukausia tai vuosia, tilanteen muuttumista ennenkuin lähtisin etsimään uutta kumppania. Kerran erehdyin veivaamaan vuosikausia pihtaavan naisen kanssa joka kyllä osasi pankkitilin tyhjentää ja erossa viedä tuhkatkin pesästä, tätä ei vain tule koskaan enää tapahtumaan. Siinä vaiheessa kun seksi ja läheisyys loppuu niin parempi todeta samantien että suhde ei toimi, parempi mennä eri suuntiin.
Itse korvaisin sanan "viikko" sanalla "kuukausi". 3 kertaa seksiä viikossa kuulostaa enemmänkin suhteen ensimmäiseltä vuodelta.
Kolmisen kertaa (hyvää) seksiä kuukaudessa on pitkissä parisuhteissa varmaan sellainen määrä, johon suurin osa ihmisistä voisi olla tyytyväinen. Osa ehkä vähän vähempään, osa toivoisi ehkä hieman enemmän. Itse olen suhteessa, joka on toiminut 18 vuotta ja jossa seksiä on tuon verran, enkä oikeastaan toivo enempää.
Jos puhutaan tosiaan tilanteesta, jossa toimivan parisuhteen pitäisi olla - eli siis raskaus-, vauva- ja yöheräilyvuodet ovat takanapäin, kummallakaan ei ole isoja fyysisiä vaivoja, parisuhde toimii henkisellä tasolla, vastuunjaon tasolla ja taloudellisella tasolla - on mielestäni ihan tavanomaista ja normaalia toivoa, että seksiä olisi ehkä noin kerran viikossa, tai vaikkapa kolmisen kertaa kuussa.
Hyvässä, toimivassa parisuhteessa seksi tulee kuvioihin itsestään.
Itse miettisin lähinnä sitä, mitä parisuhteessa on vialla, jos kumppanille seksi ei yksinkertaisesti maistu (ei siis tarkoita tietenkään kuormittavia tilanteita, sairautta, tms). Suurimmaksi osaksi pitkissäkin parisuhteissa on säännöllinen seksielämä, joka toimii.
Säännöllisyys voi toki esimerkiksi iän myötä tarkoittaa harvempaa määrää seksikertoja, mutta sitä kuitenkin suhteessa on.
Kohta tietysti joku tulee kertomaan, että "hyvä parisuhde voi olla ilman seksielämääkin".
Kyllä, VOI olla. Mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä - täysin seksittömistä parisuhteista noin 10% on onnellisia sellaisia. 90% seksittömistä parisuhteista on joko onnettomia tai vähintäänkin ei-onnellisia, lähinnä olosuhteiden pakosta yhdessä elämistä.
Joten jos parisuhteista 7-8% on totaaliseksittömiä (seksiä enintään muutamia kertoja vuodessa, ei edes kerran kuussa), onnellisessa JA seksittömässä parisuhteessa on ehkä 0,7-0,8% parisuhteessa olevista.
Tämä johtuu siitä, että yksinkertaisesti parisuhteessa on jotakin muuta vikaa - seksittömyys (jos siihen ei ole päädytty yhteisestä sopimuksesta) on useammin OIRE viallisesta parisuhteesta kuin asia, joka rikkoo "muuten hyvän parisuhteen".
Juuri näin. Jos rakastaa kumppaniaan ja haluaa hänelle hyvää, on aika epätodennäköistä että haluaa hänen elävän vasten tahtoaan seksitöntä elämää. Kun ajaudutaan tilanteeseen jossa seksi loppuu (ilman ainakin toisen tahtoa) kaikissa muodoissaan, on jotain isoa tapahtunut jo sitä ennen suhteen muilla osa-alueilla. Kyllä sitä puolisoa pystyy hellimään jos vain halua ja tahtoa riittää edes jonkin verran vaikka kuinka oltaisiin väsyneitäkin.
Ja juuri säännöllisyys pitää seksielämän parhaiten hengissä läpi vaikeampien vaiheiden. Jos seksi pääsee hiipumaan ja ikäänkuin unohtumaan suhteesta, se on paljon vaikeampi enää elvyttää kuin jos sitä olisi pidetty yllä edes jonkun verran.
Näinhän se on. Viimeistä kappaletta tarkentaisin vielä sen verran, että seksi ei yleensä hiivu tai unohdu parisuhteesta kuin toiselta osapuolelta (joka voi olla aivan yhtä hyvin mies kuin nainen).
Eikä seksielämän kuoleminen parisuhteessa ole useinkaan kovin seesteinen tai rauhallinen prosessi. Ei mitään hidasta ja rauhallista hiipumista, vaan tavattoman usein se tapahtuu monenlaisten kriisien seurauksena.
Seksielämän pakoton ja jopa yllätyksetön säännöllisyys on minusta hyvän parisuhteen ja seksielämän tae. Meillä puolisoni kanssa on vakiintunut tilanne, jossa kerran viikossa, sunnuntaisin, on ilta varattu hyvälle ja mahdollisimman kiireettömälle rakastelulle (mieluiten vähintään puoli tuntia). Se ei tarkoita, että sitä pitäisi olla joka sunnuntai, mutta oletus on, että sitä voisi olla. Ja jos syystä tai toisesta sitä ei ole - mikä tahansa syy on hyvä - asia nostetaan esille ja todetaan, että "ensi kerralla sitten". Jos seksiä ei ole, olemme useimmiten muuten vain intiimisti lähekkäin, esimerkiksi illalla viltin alla ilman paitoja sylikkäin (ilman seksuaalista kosketusta). Useimmiten sunnuntai-iltapäivän myötä pystymme molemmat pikku hiljaa virittäytymään sille taajuudelle - pienet kosketukset, katseet ja halaukset luovat odottavaa tunnelmaa.
Tämä on minusta tylsä, mutta hyvä tapa pitää seksielämä säännöllisenä ja toimivana. Seksistä ei ole tullut kummallekaan paineita, ja kieltäytyminen on ihan hyväksyttyä ja välillä toki tarpeellistakin, mutta fiilikset ja mahdollinen tarpeellinen syy seksin väliin jättämiselle pyritään tuomaan keskusteluun jo hyvissä ajoin, että kumpikaan ei turhaudu. Useimmiten fiiliksiä on molemmilla kovastikin. Tämä ei silti tarkoita, etteikö seksiä voisi olla joskus myös arjessa - välillä sitä voi olla jopa useamman kerran viikossakin - mutta se on kaikki "extraa", ja sunnuntai-illat ovat varsinaisesti seksielämämme perusta.
Ap kirjoitti: "Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta." ja "Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa."
” Tämän kirjoituksen perusteella tulee käsitys, että Ap:n mies olisi jotenkin lapsellinen ja keskenkasvuinen. Mies on lapsen isä eikä hän ymmärrä, kuinka vaativaa pienen lapsen hoitaminen on äidille. Mies laistaa vastuunsa lapsen isänä ja jättää vastuun lapsesta äidille.”
Ei todellakaan. Tämän kirjoituksen perusteella tulee juuri se käsitys mitä ap sanoo. Ap on priorisoinut kaksi vuotta lapsen parisuhteen edelle ja mies on siitä katkeroitunut. Kaksi vuotias ei tarvitse jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Tuosta vauva-ajan suuttumuksesta on niin kauan aikaa, että kaikkein teräshermoisemmallakin ihmisellä menee äly, jos edelleen tuo nostetaan esiin. Lapsellinen ja keskenkasvuinen on se, joka hoitaa lasta kuin vauvaa ja laittaa kaikki energiansa tähän.
Kaksivuotiaat ovat ihan pieniä lapsia ja luonteeltaan ja osaamiseltaan keskenään kovin erilaisia. Suurin osa on kuitenkin sellaisia, että viihtyvät yksin vain hetken ja aikuisen pitää joka tapauksessa olla vähintään kuulomatkan päässä.
Ap on kertonut, että heidän lapsi on tavallista energisempi ja viihdytettävämpi. Kuulostaa vähän meidän esikoiselta, joka ei viihtynyt hetkeäkään yksin. Olin sekä fyysisesti että henkisesti varsin uupunut. Lapsi oli iholla koko ajan ja kaipasi uusia virikkeitä. Jos niitä ei ollut minulla tarjota, keksi itse, eivätkä ne silloin olleet aina turvallisia ja siistejä touhoja.
Myöhemmällä iällä lapsen energia on purkautunut tiiviisiin kaverisuhteisiin, menestyksekkääseen koulunkäyntiin ja joukkueurheiluun. Lapsi on älykäs, utelias ja sosiaalinen. Kaikki hienoja ominaisuuksia, mutta alle viisivuotiaana ne vaativat aikuisen hellää ja jatkuvaa ohjausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Kun minä olin väsynyt, niin minä ehdin nukahtaa kesken kaiken. Siihen ei tarvinnut edes sitä kymmentä minuuttia. Uni tuli, kun sain pään tyynyyn olipa mitä tahansa tulossa. Mies ei hirveästi tykännyt.
Ainoan hetken seksille ei tarvitse olla vimeiseksi illalla.
Minä olinkin ympäri vuorokauden väsynyt. Sen lisäksi mies oli kotona vain myöhäisestä illasta aikaiseen aamuun.
Myös viikonloppuisin ja loma-aikoina?
Viikonloppuisin mies nukkui myöhään, herättyään keitti kahvit ja lähti harrastuksiin, jossa päivä vierähti. Yritin sopia miehen kanssa, että seksin harrastamiseen sovitaan tietty päivä ja kellonaika, jolloin hommaan lapselle hoitajan, mutta mies ei siitä innostunut. Kuulemma spontaanius kärsii, hah. Mies ei lomallaakaan suostunut sopimaan, milloin hän on varmasti kotona.
No sitten ei ollut riittävän puutteessa. Tai sitten ne "harrastukset" sisälsivät intiimimpiäkin harrastuksia kodin ulkopuolella.
Kuitenkin olet sitä mieltä, että syy oli minun, eikö vaan?
Minä kirjoitin että sitä seksiä kyllä yleensä ehtii harrastamaan jos haluaa vaikka olisi vähän väsynytkin ja sinä kerrot jonkun hyvin harvinaisen tarinan siitä miten mies ei millään ehdi koskaan olla kanssasi. En puhunut sinun syyllisyydestäsi mitään.
Juu, minä usein nukahdin kesken kaiken. Eipä mies ollut oikein iloinen. Minä en sille voinut mitään, että mies keksi harrastuksen, joka vei hänen vapaa-ajan. Vaadin sitten, että sovitaan aika, jolloin hän on varmasti kotona, mutta ei kelvannut.
En nyt ihan näe miten sinun kokemuksesi liittyy siihen aiheeseen josta minä puhuin alunperin. Sinulla mies ei näköjään halua tarpeeksi seksiä harrastaakseen sitä sellaisena aikana joka sopisi molemmille vaan priorisoi harrastukset. Minä puhuin tapuksesta jossa seksiä ei ole koskaan koska toinen ei jaksa vaikka olisikin lähes aina kotona.
Sinun tapauksessa se seksiä haluava on myös koko ajan kotona, jos vaikka toiselle tulee hetki, että hänelle seksi sopii. Eikö sitten olisi ihan loogista, että jos seksiä haluaa, on saapusilla ja toimii niin, että sille toiselle tulee myös hetki, jolloin hän ei ole väsynyt ja seksille on aikaa? Aloituksen tapauksessa mies ei toimi niin vaan puskee päälle vaatimuksineen olipa siihen sopiva hetki tai ei.
En tiedä mikä halu teillä on koko ajan vääntää asia johonkin sellaiseen tapaukseen josta en ole puhunut? Minä puhuin tapauksesta (ei välttämättä ap:n) jossa äiti on aina niin väsynyt ja kiireinen että seksiin ei kuulemma koskaan riitä aikaa eikä jaksamista.
Jos nainen on aina niin väsynyt ja kiireinen, ettei seksiin ole jaksamista ja aikaa, niin eikö miehen kannata siinä tapauksessa toimia niin, että naisen väsymys ja kiire helpottaa? Koko homman ratkaisu on ap:n miehen käsissä, mutta hän ei tee niin.
Tuo toimii vain jos nainen on ihan tosissaan niin väsynyt ja kiireinen että aikaa ei todellakaan ole edes sitä viittätoista minuuttua pari kertaa kuukaudessa. Aika harvoin sentään tilanne on näin paha. Ja siitä minä kirjoitin että moni vain ikäänkuin kokee että seksille ei ole aikaa vaikka moneen muuhun asiaan riittää silti moninkertainen aika. Silloin kyse on lopulta priorisoinnista, ei ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.
Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.
Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan.
Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.
Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.
Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.
Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.
Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.
Aloittaja kirjoitti heti aloitukseen, että mies "on katkera ja usein aloittaa riidan asiasta". Jos oma puolisosi olisi samanlainen, niin olisitko kovinkin halukas seksiin tuolla lailla käyttäytyvän puolison kanssa? Vai uhraisitko oman seksuaalisuutesi siihen, että toinen saa purkaa paineitaan?
Kyllä minä katsoisin peiliin, että missä kohden on mennyt vikaan, jos rakastamastani puolisosta on tullut katkera. Ja niin varmasti ap:nkin pitäis.
Ap:han katsoo aloituksessaan peliin ja sanoo, että hän on valtavan väsynyt ja kärsii unen puutteesta. Ja että ei sen väsymyksen vuoksi pysty tiettyihin asioihin. Ja mies on siksi katkera. Mitä järkeä on olla katkera ja vihainen ja suuttua siitä, että vaimo on yhteisen lapsen hoitamisen vuoksi väsynyt. Eikö kannattaisi mieluummin jakaa sitä hoitamistaakkaa ja järjestää vaimolle omaa aikaa levätä ja rentoutua.
No eikös ap sanonut käyttävänsä sen lepoaikansa laskujen maksuun, viestittelyyn ja kynsien leikkaamiseen, sen sijaan että lepäisi. Kaikki asioita, jotka on täysin mahdollista tehdä lapsen kanssakin. Onko sekin miehen syytä, että ei lepää silloin kun levätä voisi?
Oletko koskaan ollut valtavan väsynyt? Minä olen, kun lapsi oli pieni. Niin väsynyt, että nukahtelin seisaalleni. En todellakaan pystynyt lapsen kanssa hoitamaan yhtään laskujen maksua tai kynsien leikkaamista sen väsymykseni vuoksi. Selvisin vain asioista, joihin sain keskittyä 100 %. Ja niistäkin hädin tuskin.
Nyt kun lapsi on isompi, ja olen saanut mahdollisuuden nukkua enemmän, pystyn leikkaamaan kynnet kun lapsi on hereillä ja olen kaksin lapsen kanssa. Ja maksamaan laskut.
Mutta. Meillä tilanne johti eroon. Mies ei suostunut ymmärtämään unen puutettani ja väsymystäni niin, että olisi suostunut edes joskus viikonloppuisin hoitamaan lapsen yöheräämiset niin, että olisin saanut mahdollisuuden nukkua.
Ikävää, mutta ei liity ap:n tilanteeseen mitenkään.
Miten niin ei? Tilanne on hyvin samankaltainen kuin ap:lla. Äiti on pahassa unenpuutteessa ja se tekee kaikesta todella paljon vaikeampaa. Lapsen pystyy hoitamaan univelassakin, se on helppoa, mutta sitten jos pitäisi pystyä tekemään jotain edes vähän keskittymistä vaativaa ja samalla pitää silmällä lasta niin se on jo hankalampaa. Joten ne mieluummin tekee sitten yksin.
Apn lapsi on 2-vuotias.
Mutta se ei tarkoita sitä, että hän nukkuu öisin hyvin.
Esikoiseni nukkui ensimmäisen kerran koko yön viisivuotiaana. Lapset ovat erilaisia. Vaikka mitä unikoulua sun muuta kokeiltiin, mutta ainoa mikä todella auttoi oli aika ja lapsen omassa tahdissa eteneminen. Muu oli vain ajan ja energian hukkaamista.
Sinun tapauksessa se seksiä haluava on myös koko ajan kotona, jos vaikka toiselle tulee hetki, että hänelle seksi sopii. Eikö sitten olisi ihan loogista, että jos seksiä haluaa, on saapusilla ja toimii niin, että sille toiselle tulee myös hetki, jolloin hän ei ole väsynyt ja seksille on aikaa? Aloituksen tapauksessa mies ei toimi niin vaan puskee päälle vaatimuksineen olipa siihen sopiva hetki tai ei.