Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tehtävä on pitää huolta perheestään ja naisestaan. Ap:n mies ei tätä ymmärrä eikä moni ketjuun kirjoittanut mies. Ap:n mies kuvittelee, että nainen on miestään varten. Oikeasti mies on perhettään varten.

Ihan samalla tavalla naisen tehtävä on pitää huolta perheestään ja miehestään.

Lapsestaan kyllä, miesvauva ei ole naisen lapsi.

Mutta nainen on?

Miten nainen voisi olla oma lapsensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)

Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.

Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.

Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.

Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.

Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.

On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.

Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.

Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan. 

Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.

Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.

Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.

Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.

Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.

Aloittaja kirjoitti heti aloitukseen, että mies "on katkera ja usein aloittaa riidan asiasta". Jos oma puolisosi olisi samanlainen, niin olisitko kovinkin halukas seksiin tuolla lailla käyttäytyvän puolison kanssa? Vai uhraisitko oman seksuaalisuutesi siihen, että toinen saa purkaa paineitaan?

Kyllä minä katsoisin peiliin, että missä kohden on mennyt vikaan, jos rakastamastani puolisosta on tullut katkera. Ja niin varmasti ap:nkin pitäis.

Ap:han katsoo aloituksessaan peliin ja sanoo, että hän on valtavan väsynyt ja kärsii unen puutteesta. Ja että ei sen väsymyksen vuoksi pysty tiettyihin asioihin. Ja mies on siksi katkera. Mitä järkeä on olla katkera ja vihainen ja suuttua siitä, että vaimo on yhteisen lapsen hoitamisen vuoksi väsynyt. Eikö kannattaisi mieluummin jakaa sitä hoitamistaakkaa ja järjestää vaimolle omaa aikaa levätä ja rentoutua. 

No eikös ap sanonut käyttävänsä sen lepoaikansa laskujen maksuun, viestittelyyn ja kynsien leikkaamiseen, sen sijaan että lepäisi. Kaikki asioita, jotka on täysin mahdollista tehdä lapsen kanssakin. Onko sekin miehen syytä, että ei lepää silloin kun levätä voisi?

Oletko koskaan ollut valtavan väsynyt? Minä olen, kun lapsi oli pieni. Niin väsynyt, että nukahtelin seisaalleni. En todellakaan pystynyt lapsen kanssa hoitamaan yhtään laskujen maksua tai kynsien leikkaamista sen väsymykseni vuoksi. Selvisin vain asioista, joihin sain keskittyä 100 %. Ja niistäkin hädin tuskin. 

Nyt kun lapsi on isompi, ja olen saanut mahdollisuuden nukkua enemmän, pystyn leikkaamaan kynnet kun lapsi on hereillä ja olen kaksin lapsen kanssa. Ja maksamaan laskut. 

Mutta. Meillä tilanne johti eroon. Mies ei suostunut ymmärtämään unen puutettani ja väsymystäni niin, että olisi suostunut edes joskus viikonloppuisin hoitamaan lapsen yöheräämiset niin, että olisin saanut mahdollisuuden nukkua. 

Ikävää, mutta ei liity ap:n tilanteeseen mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)

Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.

Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.

Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.

Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.

Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.

On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.

Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.

Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan. 

Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.

Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.

Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.

Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.

Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.

Kun minä olin väsynyt, niin minä ehdin nukahtaa kesken kaiken. Siihen ei tarvinnut edes sitä kymmentä minuuttia. Uni tuli, kun sain pään tyynyyn olipa mitä tahansa tulossa. Mies ei hirveästi tykännyt.

Ainoan hetken seksille ei tarvitse olla vimeiseksi illalla.

Minä olinkin ympäri vuorokauden väsynyt. Sen lisäksi mies oli kotona vain myöhäisestä illasta aikaiseen aamuun.

Myös viikonloppuisin ja loma-aikoina?

Viikonloppuisin mies nukkui myöhään, herättyään keitti kahvit ja lähti harrastuksiin, jossa päivä vierähti. Yritin sopia miehen kanssa, että seksin harrastamiseen sovitaan tietty päivä ja kellonaika, jolloin hommaan lapselle hoitajan, mutta mies ei siitä innostunut. Kuulemma spontaanius kärsii, hah. Mies ei lomallaakaan suostunut sopimaan, milloin hän on varmasti kotona.

cool story bro

Mitä vttuilet?

Näitä sun miesvihakiimaisia juttuja nauran.

Hyvää settiä, jatka samaa rataa.

Vierailija kirjoitti:

Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap

Miehesi on keskenkasvuinen. Pientä narsistin asennetta myös kuultaa läpi. Meillä mies syö kun töistä tulee ja ottaa sitten lapset omalle vastuulleen, antaen minun hetken vetää henkeä. Nyt istutat miehen pöytään ja  sanot suoraan että talossa on oltava lasten hoidossa työn jako. Työssäkäynti ei ole tekosyy ettei lasta tarvitse hoitaa. Kylmä totuus on että jos äidin voimat loppuu, koko perheen voimavarat loppuvat.

Sano suoraan että tarvitset lepoa että jaksat hoitaa myös parisuhdetta. Mies vaunulenkille töiden jälkeen että sinä saat päikkärit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.

Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.

Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.

No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?

Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.

Tuollaisessa tilanteessa kyllä jokainen järkevä ihminen olisi jo nostanut kytkintä.

Ei seksitöntä elämää _kenenkään_ tarvitse katsella hyvä jumala viittä vuotta. Etenkään, kun teidän parisuhteenne on näköjään jo selkeästi ohi. 

Miksi hitossa kiusaat itseäsi ihmisen kanssa, joka ei arvosta sinua enempää kuin koiranpskaa kengänpohjassa? 

Fakta: hän ei tunne enää rakkautta sinua kohtaan. Tuskin sinäkään enää häntä kohtaan - tunteesi on vain lähinnä sekoitus kaipuuta, katkeruutta, pettymystä ja toivottomuutta.

Kyllä tuolla on niin negatiivinen vaikutus itsetuntoon, ettei tunnu kelpaavan kenellekkään. Eli vaihtoehtona päässä on toki erota, mutta sitten näkee lasta harvemmin, maksaa elareita ja mikään ei varsinaisesti muutu positiivisemmaksi. Kun ei varsinaisesti aiemminkaan ole elämässä ollut "kelpaava" muille, niin en usko että se olis tässä vuosien aikana muuttunut parempaankaan suuntaan.

Oman pään sisäisiä ongelmia siis tuon eroamisen kanssa/ heikko itseluottamus tämän suhteen.

Tiedätkö, että itsetuntosi ja fiiliksesi voisi parantua todella paljon, jos vain lähtisit menemään?

Suosittelen lämpimästi. Samalla voit jättää tuon ihmisen - joka ei tuo sinulle kuin pahaa oloa - taaksesi.

Lapseesi pystyt varmasti luomaan hyvän ja lämpimän suhteen. 

Voi käydä niinkin, että huomaat oman elämäsi olevan parempaa, itseluottamuksesi kasvaa ja vointisi paranee - ja yht'äkkiä löydätkin elämääsi aidosti hyvän naisen.

Ja jos et löydä, voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että elämäsi on SILTI yksin parempaa kuin huonossa parisuhteessa, naisen kanssa, jota käytännöllisesti katsoen vihaat. Pääset eroon noista huonoista tunteista ajan kanssa. Takaan tämän.

Itse pääsin irti huonosta, käytännössä seksittömästä ja itselleni kelpaamattomuuden tunteen luovasta suhteesta vain lähtemällä. Eräänä päivänä vain ilmoitin vaimolleni, että tämä on loppu nyt, en halua enää elää sinun kanssasi hetkeäkään. Hommasin asunnon ja lähdin. Lasta hoidin viikko-viikko. Koko elämäni parani kertaheitolla. Lapsiviikot ovat olleet todella hyviä ja suhteemme on paljon parempi. Ja omilla viikoillani olen kokenut voivani paljon paremmin kuin pitkään aikaan.

Olen myös tapaillut erästä ikäistäni naista, joka on samanlaisessa elämäntilanteessa. Ja vihdoin olen sellaisessa suhteessa, jossa tunnen itseni hyväksi, turvalliseksi, kelpaavaksi ja arvostetuksi. Harmi vain, että tuo nainen ei ole lapseni äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)

Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.

Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.

Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.

Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.

Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.

On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.

Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.

Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan. 

Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.

Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.

Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.

Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.

Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.

Kun minä olin väsynyt, niin minä ehdin nukahtaa kesken kaiken. Siihen ei tarvinnut edes sitä kymmentä minuuttia. Uni tuli, kun sain pään tyynyyn olipa mitä tahansa tulossa. Mies ei hirveästi tykännyt.

Ainoan hetken seksille ei tarvitse olla vimeiseksi illalla.

Minä olinkin ympäri vuorokauden väsynyt. Sen lisäksi mies oli kotona vain myöhäisestä illasta aikaiseen aamuun.

Myös viikonloppuisin ja loma-aikoina?

Viikonloppuisin mies nukkui myöhään, herättyään keitti kahvit ja lähti harrastuksiin, jossa päivä vierähti. Yritin sopia miehen kanssa, että seksin harrastamiseen sovitaan tietty päivä ja kellonaika, jolloin hommaan lapselle hoitajan, mutta mies ei siitä innostunut. Kuulemma spontaanius kärsii, hah. Mies ei lomallaakaan suostunut sopimaan, milloin hän on varmasti kotona.

No sitten ei ollut riittävän puutteessa. Tai sitten ne "harrastukset" sisälsivät intiimimpiäkin harrastuksia kodin ulkopuolella.

Mitä intiimiä siinä on kun ei naista kiinnosta  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.

Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.

Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.

No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?

Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.

Tuollaisessa tilanteessa kyllä jokainen järkevä ihminen olisi jo nostanut kytkintä.

Ei seksitöntä elämää _kenenkään_ tarvitse katsella hyvä jumala viittä vuotta. Etenkään, kun teidän parisuhteenne on näköjään jo selkeästi ohi. 

Miksi hitossa kiusaat itseäsi ihmisen kanssa, joka ei arvosta sinua enempää kuin koiranpskaa kengänpohjassa? 

Fakta: hän ei tunne enää rakkautta sinua kohtaan. Tuskin sinäkään enää häntä kohtaan - tunteesi on vain lähinnä sekoitus kaipuuta, katkeruutta, pettymystä ja toivottomuutta.

Kyllä tuolla on niin negatiivinen vaikutus itsetuntoon, ettei tunnu kelpaavan kenellekkään. Eli vaihtoehtona päässä on toki erota, mutta sitten näkee lasta harvemmin, maksaa elareita ja mikään ei varsinaisesti muutu positiivisemmaksi. Kun ei varsinaisesti aiemminkaan ole elämässä ollut "kelpaava" muille, niin en usko että se olis tässä vuosien aikana muuttunut parempaankaan suuntaan.

Oman pään sisäisiä ongelmia siis tuon eroamisen kanssa/ heikko itseluottamus tämän suhteen.

Tiedätkö, että itsetuntosi ja fiiliksesi voisi parantua todella paljon, jos vain lähtisit menemään?

Suosittelen lämpimästi. Samalla voit jättää tuon ihmisen - joka ei tuo sinulle kuin pahaa oloa - taaksesi.

Lapseesi pystyt varmasti luomaan hyvän ja lämpimän suhteen. 

Voi käydä niinkin, että huomaat oman elämäsi olevan parempaa, itseluottamuksesi kasvaa ja vointisi paranee - ja yht'äkkiä löydätkin elämääsi aidosti hyvän naisen.

Ja jos et löydä, voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että elämäsi on SILTI yksin parempaa kuin huonossa parisuhteessa, naisen kanssa, jota käytännöllisesti katsoen vihaat. Pääset eroon noista huonoista tunteista ajan kanssa. Takaan tämän.

Itse pääsin irti huonosta, käytännössä seksittömästä ja itselleni kelpaamattomuuden tunteen luovasta suhteesta vain lähtemällä. Eräänä päivänä vain ilmoitin vaimolleni, että tämä on loppu nyt, en halua enää elää sinun kanssasi hetkeäkään. Hommasin asunnon ja lähdin. Lasta hoidin viikko-viikko. Koko elämäni parani kertaheitolla. Lapsiviikot ovat olleet todella hyviä ja suhteemme on paljon parempi. Ja omilla viikoillani olen kokenut voivani paljon paremmin kuin pitkään aikaan.

Olen myös tapaillut erästä ikäistäni naista, joka on samanlaisessa elämäntilanteessa. Ja vihdoin olen sellaisessa suhteessa, jossa tunnen itseni hyväksi, turvalliseksi, kelpaavaksi ja arvostetuksi. Harmi vain, että tuo nainen ei ole lapseni äiti.

Tää on näitä narskuja jotka haukkuu naiset ja luulee olevansa taivaan lahja naisille.

Varmaan käyttää lapsiaan hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä sopii teille, ei sovi muille. Miksi jokaisessa vauva.fi-palstan keskustelussa tuodaan mukaan se##ijankkaus? Sehän ei ole Ap:n tapauksessa ongelmien juurisyy.

Ap kirjoitti: "Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta." ja "Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa."

Tämän kirjoituksen perusteella tulee käsitys, että Ap:n mies olisi jotenkin lapsellinen ja keskenkasvuinen. Mies on lapsen isä eikä hän ymmärrä, kuinka vaativaa pienen lapsen hoitaminen on äidille. Mies laistaa vastuunsa lapsen isänä ja jättää vastuun lapsesta äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.

Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.

Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.

No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?

Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.

Kyllä seksiä toimivassa suhteessa on vähintään 3x viikossa. Saattaisin katsella viikkoja, mutta en todellakaan kuukausia tai vuosia, tilanteen muuttumista ennenkuin lähtisin etsimään uutta kumppania. Kerran erehdyin veivaamaan vuosikausia pihtaavan naisen kanssa joka kyllä osasi pankkitilin tyhjentää ja erossa viedä tuhkatkin pesästä, tätä ei vain tule koskaan enää tapahtumaan. Siinä vaiheessa kun seksi ja läheisyys loppuu niin parempi todeta samantien että suhde ei toimi, parempi mennä eri suuntiin.

Itse korvaisin sanan "viikko" sanalla "kuukausi". 3 kertaa seksiä viikossa kuulostaa enemmänkin suhteen ensimmäiseltä vuodelta.

Kolmisen kertaa (hyvää) seksiä kuukaudessa on pitkissä parisuhteissa varmaan sellainen määrä, johon suurin osa ihmisistä voisi olla tyytyväinen. Osa ehkä vähän vähempään, osa toivoisi ehkä hieman enemmän. Itse olen suhteessa, joka on toiminut 18 vuotta ja jossa seksiä on tuon verran, enkä oikeastaan toivo enempää.

Jos puhutaan tosiaan tilanteesta, jossa toimivan parisuhteen pitäisi olla - eli siis raskaus-, vauva- ja yöheräilyvuodet ovat takanapäin, kummallakaan ei ole isoja fyysisiä vaivoja, parisuhde toimii henkisellä tasolla, vastuunjaon tasolla ja taloudellisella tasolla - on mielestäni ihan tavanomaista ja normaalia toivoa, että seksiä olisi ehkä noin kerran viikossa, tai vaikkapa kolmisen kertaa kuussa.

Hyvässä, toimivassa parisuhteessa seksi tulee kuvioihin itsestään.

Itse miettisin lähinnä sitä, mitä parisuhteessa on vialla, jos kumppanille seksi ei yksinkertaisesti maistu (ei siis tarkoita tietenkään kuormittavia tilanteita, sairautta, tms). Suurimmaksi osaksi pitkissäkin parisuhteissa on säännöllinen seksielämä, joka toimii.

Säännöllisyys voi toki esimerkiksi iän myötä tarkoittaa harvempaa määrää seksikertoja, mutta sitä kuitenkin suhteessa on.

Kohta tietysti joku tulee kertomaan, että "hyvä parisuhde voi olla ilman seksielämääkin".

Kyllä, VOI olla. Mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä - täysin seksittömistä parisuhteista noin 10% on onnellisia sellaisia. 90% seksittömistä parisuhteista on joko onnettomia tai vähintäänkin ei-onnellisia, lähinnä olosuhteiden pakosta yhdessä elämistä.

Joten jos parisuhteista 7-8% on totaaliseksittömiä (seksiä enintään muutamia kertoja vuodessa, ei edes kerran kuussa), onnellisessa JA seksittömässä parisuhteessa on ehkä 0,7-0,8% parisuhteessa olevista.

Tämä johtuu siitä, että yksinkertaisesti parisuhteessa on jotakin muuta vikaa - seksittömyys (jos siihen ei ole päädytty yhteisestä sopimuksesta) on useammin OIRE viallisesta parisuhteesta kuin asia, joka rikkoo "muuten hyvän parisuhteen". 

Juuri näin. Jos rakastaa kumppaniaan ja haluaa hänelle hyvää, on aika epätodennäköistä että haluaa hänen elävän vasten tahtoaan seksitöntä elämää. Kun ajaudutaan tilanteeseen jossa seksi loppuu (ilman ainakin toisen tahtoa) kaikissa muodoissaan, on jotain isoa tapahtunut jo sitä ennen suhteen muilla osa-alueilla. Kyllä sitä puolisoa pystyy hellimään jos vain halua ja tahtoa riittää edes jonkin verran vaikka kuinka oltaisiin väsyneitäkin.

Ja juuri säännöllisyys pitää seksielämän parhaiten hengissä läpi vaikeampien vaiheiden. Jos seksi pääsee hiipumaan ja ikäänkuin unohtumaan suhteesta, se on paljon vaikeampi enää elvyttää kuin jos sitä olisi pidetty yllä edes jonkun verran.

Näinhän se on. Viimeistä kappaletta tarkentaisin vielä sen verran, että seksi ei yleensä hiivu tai unohdu parisuhteesta kuin toiselta osapuolelta (joka voi olla aivan yhtä hyvin mies kuin nainen).

Eikä seksielämän kuoleminen parisuhteessa ole useinkaan kovin seesteinen tai rauhallinen prosessi. Ei mitään hidasta ja rauhallista hiipumista, vaan tavattoman usein se tapahtuu monenlaisten kriisien seurauksena.

Seksielämän pakoton ja jopa yllätyksetön säännöllisyys on minusta hyvän parisuhteen ja seksielämän tae. Meillä puolisoni kanssa on vakiintunut tilanne, jossa kerran viikossa, sunnuntaisin, on ilta varattu hyvälle ja mahdollisimman kiireettömälle rakastelulle (mieluiten vähintään puoli tuntia). Se ei tarkoita, että sitä pitäisi olla joka sunnuntai, mutta oletus on, että sitä voisi olla. Ja jos syystä tai toisesta sitä ei ole - mikä tahansa syy on hyvä - asia nostetaan esille ja todetaan, että "ensi kerralla sitten". Jos seksiä ei ole, olemme useimmiten muuten vain intiimisti lähekkäin, esimerkiksi illalla viltin alla ilman paitoja sylikkäin (ilman seksuaalista kosketusta). Useimmiten sunnuntai-iltapäivän myötä pystymme molemmat pikku hiljaa virittäytymään sille taajuudelle - pienet kosketukset, katseet ja halaukset luovat odottavaa tunnelmaa.

Tämä on minusta tylsä, mutta hyvä tapa pitää seksielämä säännöllisenä ja toimivana. Seksistä ei ole tullut kummallekaan paineita, ja kieltäytyminen on ihan hyväksyttyä ja välillä toki tarpeellistakin, mutta fiilikset ja mahdollinen tarpeellinen syy seksin väliin jättämiselle pyritään tuomaan keskusteluun jo hyvissä ajoin, että kumpikaan ei turhaudu. Useimmiten fiiliksiä on molemmilla kovastikin. Tämä ei silti tarkoita, etteikö seksiä voisi olla joskus myös arjessa - välillä sitä voi olla jopa useamman kerran viikossakin - mutta se on kaikki "extraa", ja sunnuntai-illat ovat varsinaisesti seksielämämme perusta.

Teet pitkälle meneviä johtopäätöksiä kahden rivin perusteella, jotka ovat vain toiselta, väsyneeltä ja katkeralta osapuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)

Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.

Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.

Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.

Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.

Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.

On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.

Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.

Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan. 

Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.

Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.

Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.

Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.

Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.

Kun minä olin väsynyt, niin minä ehdin nukahtaa kesken kaiken. Siihen ei tarvinnut edes sitä kymmentä minuuttia. Uni tuli, kun sain pään tyynyyn olipa mitä tahansa tulossa. Mies ei hirveästi tykännyt.

Ainoan hetken seksille ei tarvitse olla vimeiseksi illalla.

Minä olinkin ympäri vuorokauden väsynyt. Sen lisäksi mies oli kotona vain myöhäisestä illasta aikaiseen aamuun.

Myös viikonloppuisin ja loma-aikoina?

Viikonloppuisin mies nukkui myöhään, herättyään keitti kahvit ja lähti harrastuksiin, jossa päivä vierähti. Yritin sopia miehen kanssa, että seksin harrastamiseen sovitaan tietty päivä ja kellonaika, jolloin hommaan lapselle hoitajan, mutta mies ei siitä innostunut. Kuulemma spontaanius kärsii, hah. Mies ei lomallaakaan suostunut sopimaan, milloin hän on varmasti kotona.

No sitten ei ollut riittävän puutteessa. Tai sitten ne "harrastukset" sisälsivät intiimimpiäkin harrastuksia kodin ulkopuolella.

Mitä intiimiä siinä on kun ei naista kiinnosta  :)

Sinulta taisi nyt mennä juttu vähän ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)

Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.

Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.

Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.

Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.

Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.

On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.

Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.

Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan. 

Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.

Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.

Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.

Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.

Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.

Kun minä olin väsynyt, niin minä ehdin nukahtaa kesken kaiken. Siihen ei tarvinnut edes sitä kymmentä minuuttia. Uni tuli, kun sain pään tyynyyn olipa mitä tahansa tulossa. Mies ei hirveästi tykännyt.

Ainoan hetken seksille ei tarvitse olla vimeiseksi illalla.

Minä olinkin ympäri vuorokauden väsynyt. Sen lisäksi mies oli kotona vain myöhäisestä illasta aikaiseen aamuun.

Myös viikonloppuisin ja loma-aikoina?

Viikonloppuisin mies nukkui myöhään, herättyään keitti kahvit ja lähti harrastuksiin, jossa päivä vierähti. Yritin sopia miehen kanssa, että seksin harrastamiseen sovitaan tietty päivä ja kellonaika, jolloin hommaan lapselle hoitajan, mutta mies ei siitä innostunut. Kuulemma spontaanius kärsii, hah. Mies ei lomallaakaan suostunut sopimaan, milloin hän on varmasti kotona.

No sitten ei ollut riittävän puutteessa. Tai sitten ne "harrastukset" sisälsivät intiimimpiäkin harrastuksia kodin ulkopuolella.

Kuitenkin olet sitä mieltä, että syy oli minun, eikö vaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)

Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.

Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.

Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.

Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.

Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.

On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.

Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.

Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan. 

Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.

Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.

Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.

Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.

Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.

Kun minä olin väsynyt, niin minä ehdin nukahtaa kesken kaiken. Siihen ei tarvinnut edes sitä kymmentä minuuttia. Uni tuli, kun sain pään tyynyyn olipa mitä tahansa tulossa. Mies ei hirveästi tykännyt.

Ainoan hetken seksille ei tarvitse olla vimeiseksi illalla.

Minä olinkin ympäri vuorokauden väsynyt. Sen lisäksi mies oli kotona vain myöhäisestä illasta aikaiseen aamuun.

Myös viikonloppuisin ja loma-aikoina?

Viikonloppuisin mies nukkui myöhään, herättyään keitti kahvit ja lähti harrastuksiin, jossa päivä vierähti. Yritin sopia miehen kanssa, että seksin harrastamiseen sovitaan tietty päivä ja kellonaika, jolloin hommaan lapselle hoitajan, mutta mies ei siitä innostunut. Kuulemma spontaanius kärsii, hah. Mies ei lomallaakaan suostunut sopimaan, milloin hän on varmasti kotona.

cool story bro

Mitä vttuilet?

Näitä sun miesvihakiimaisia juttuja nauran.

Hyvää settiä, jatka samaa rataa.

Haista pska, munapää. Vttu että sinä olet oikea krpänaama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)

Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.

Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.

Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.

Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.

Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.

On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.

Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.

Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan. 

Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.

Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.

Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.

Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.

Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.

Kun minä olin väsynyt, niin minä ehdin nukahtaa kesken kaiken. Siihen ei tarvinnut edes sitä kymmentä minuuttia. Uni tuli, kun sain pään tyynyyn olipa mitä tahansa tulossa. Mies ei hirveästi tykännyt.

Ainoan hetken seksille ei tarvitse olla vimeiseksi illalla.

Minä olinkin ympäri vuorokauden väsynyt. Sen lisäksi mies oli kotona vain myöhäisestä illasta aikaiseen aamuun.

Myös viikonloppuisin ja loma-aikoina?

Viikonloppuisin mies nukkui myöhään, herättyään keitti kahvit ja lähti harrastuksiin, jossa päivä vierähti. Yritin sopia miehen kanssa, että seksin harrastamiseen sovitaan tietty päivä ja kellonaika, jolloin hommaan lapselle hoitajan, mutta mies ei siitä innostunut. Kuulemma spontaanius kärsii, hah. Mies ei lomallaakaan suostunut sopimaan, milloin hän on varmasti kotona.

No sitten ei ollut riittävän puutteessa. Tai sitten ne "harrastukset" sisälsivät intiimimpiäkin harrastuksia kodin ulkopuolella.

Kuitenkin olet sitä mieltä, että syy oli minun, eikö vaan?

Minä kirjoitin että sitä seksiä kyllä yleensä ehtii harrastamaan jos haluaa vaikka olisi vähän väsynytkin ja sinä kerrot jonkun hyvin harvinaisen tarinan siitä miten mies ei millään ehdi koskaan olla kanssasi. En puhunut sinun syyllisyydestäsi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä sopii teille, ei sovi muille. Miksi jokaisessa vauva.fi-palstan keskustelussa tuodaan mukaan se##ijankkaus? Sehän ei ole Ap:n tapauksessa ongelmien juurisyy.

Ap kirjoitti: "Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta." ja "Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa."

Tämän kirjoituksen perusteella tulee käsitys, että Ap:n mies olisi jotenkin lapsellinen ja keskenkasvuinen. Mies on lapsen isä eikä hän ymmärrä, kuinka vaativaa pienen lapsen hoitaminen on äidille. Mies laistaa vastuunsa lapsen isänä ja jättää vastuun lapsesta äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.

Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.

Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.

No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?

Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.

Kyllä seksiä toimivassa suhteessa on vähintään 3x viikossa. Saattaisin katsella viikkoja, mutta en todellakaan kuukausia tai vuosia, tilanteen muuttumista ennenkuin lähtisin etsimään uutta kumppania. Kerran erehdyin veivaamaan vuosikausia pihtaavan naisen kanssa joka kyllä osasi pankkitilin tyhjentää ja erossa viedä tuhkatkin pesästä, tätä ei vain tule koskaan enää tapahtumaan. Siinä vaiheessa kun seksi ja läheisyys loppuu niin parempi todeta samantien että suhde ei toimi, parempi mennä eri suuntiin.

Itse korvaisin sanan "viikko" sanalla "kuukausi". 3 kertaa seksiä viikossa kuulostaa enemmänkin suhteen ensimmäiseltä vuodelta.

Kolmisen kertaa (hyvää) seksiä kuukaudessa on pitkissä parisuhteissa varmaan sellainen määrä, johon suurin osa ihmisistä voisi olla tyytyväinen. Osa ehkä vähän vähempään, osa toivoisi ehkä hieman enemmän. Itse olen suhteessa, joka on toiminut 18 vuotta ja jossa seksiä on tuon verran, enkä oikeastaan toivo enempää.

Jos puhutaan tosiaan tilanteesta, jossa toimivan parisuhteen pitäisi olla - eli siis raskaus-, vauva- ja yöheräilyvuodet ovat takanapäin, kummallakaan ei ole isoja fyysisiä vaivoja, parisuhde toimii henkisellä tasolla, vastuunjaon tasolla ja taloudellisella tasolla - on mielestäni ihan tavanomaista ja normaalia toivoa, että seksiä olisi ehkä noin kerran viikossa, tai vaikkapa kolmisen kertaa kuussa.

Hyvässä, toimivassa parisuhteessa seksi tulee kuvioihin itsestään.

Itse miettisin lähinnä sitä, mitä parisuhteessa on vialla, jos kumppanille seksi ei yksinkertaisesti maistu (ei siis tarkoita tietenkään kuormittavia tilanteita, sairautta, tms). Suurimmaksi osaksi pitkissäkin parisuhteissa on säännöllinen seksielämä, joka toimii.

Säännöllisyys voi toki esimerkiksi iän myötä tarkoittaa harvempaa määrää seksikertoja, mutta sitä kuitenkin suhteessa on.

Kohta tietysti joku tulee kertomaan, että "hyvä parisuhde voi olla ilman seksielämääkin".

Kyllä, VOI olla. Mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä - täysin seksittömistä parisuhteista noin 10% on onnellisia sellaisia. 90% seksittömistä parisuhteista on joko onnettomia tai vähintäänkin ei-onnellisia, lähinnä olosuhteiden pakosta yhdessä elämistä.

Joten jos parisuhteista 7-8% on totaaliseksittömiä (seksiä enintään muutamia kertoja vuodessa, ei edes kerran kuussa), onnellisessa JA seksittömässä parisuhteessa on ehkä 0,7-0,8% parisuhteessa olevista.

Tämä johtuu siitä, että yksinkertaisesti parisuhteessa on jotakin muuta vikaa - seksittömyys (jos siihen ei ole päädytty yhteisestä sopimuksesta) on useammin OIRE viallisesta parisuhteesta kuin asia, joka rikkoo "muuten hyvän parisuhteen". 

Juuri näin. Jos rakastaa kumppaniaan ja haluaa hänelle hyvää, on aika epätodennäköistä että haluaa hänen elävän vasten tahtoaan seksitöntä elämää. Kun ajaudutaan tilanteeseen jossa seksi loppuu (ilman ainakin toisen tahtoa) kaikissa muodoissaan, on jotain isoa tapahtunut jo sitä ennen suhteen muilla osa-alueilla. Kyllä sitä puolisoa pystyy hellimään jos vain halua ja tahtoa riittää edes jonkin verran vaikka kuinka oltaisiin väsyneitäkin.

Ja juuri säännöllisyys pitää seksielämän parhaiten hengissä läpi vaikeampien vaiheiden. Jos seksi pääsee hiipumaan ja ikäänkuin unohtumaan suhteesta, se on paljon vaikeampi enää elvyttää kuin jos sitä olisi pidetty yllä edes jonkun verran.

Näinhän se on. Viimeistä kappaletta tarkentaisin vielä sen verran, että seksi ei yleensä hiivu tai unohdu parisuhteesta kuin toiselta osapuolelta (joka voi olla aivan yhtä hyvin mies kuin nainen).

Eikä seksielämän kuoleminen parisuhteessa ole useinkaan kovin seesteinen tai rauhallinen prosessi. Ei mitään hidasta ja rauhallista hiipumista, vaan tavattoman usein se tapahtuu monenlaisten kriisien seurauksena.

Seksielämän pakoton ja jopa yllätyksetön säännöllisyys on minusta hyvän parisuhteen ja seksielämän tae. Meillä puolisoni kanssa on vakiintunut tilanne, jossa kerran viikossa, sunnuntaisin, on ilta varattu hyvälle ja mahdollisimman kiireettömälle rakastelulle (mieluiten vähintään puoli tuntia). Se ei tarkoita, että sitä pitäisi olla joka sunnuntai, mutta oletus on, että sitä voisi olla. Ja jos syystä tai toisesta sitä ei ole - mikä tahansa syy on hyvä - asia nostetaan esille ja todetaan, että "ensi kerralla sitten". Jos seksiä ei ole, olemme useimmiten muuten vain intiimisti lähekkäin, esimerkiksi illalla viltin alla ilman paitoja sylikkäin (ilman seksuaalista kosketusta). Useimmiten sunnuntai-iltapäivän myötä pystymme molemmat pikku hiljaa virittäytymään sille taajuudelle - pienet kosketukset, katseet ja halaukset luovat odottavaa tunnelmaa.

Tämä on minusta tylsä, mutta hyvä tapa pitää seksielämä säännöllisenä ja toimivana. Seksistä ei ole tullut kummallekaan paineita, ja kieltäytyminen on ihan hyväksyttyä ja välillä toki tarpeellistakin, mutta fiilikset ja mahdollinen tarpeellinen syy seksin väliin jättämiselle pyritään tuomaan keskusteluun jo hyvissä ajoin, että kumpikaan ei turhaudu. Useimmiten fiiliksiä on molemmilla kovastikin. Tämä ei silti tarkoita, etteikö seksiä voisi olla joskus myös arjessa - välillä sitä voi olla jopa useamman kerran viikossakin - mutta se on kaikki "extraa", ja sunnuntai-illat ovat varsinaisesti seksielämämme perusta.

Ap kirjoitti: "Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta." ja "Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa."

” Tämän kirjoituksen perusteella tulee käsitys, että Ap:n mies olisi jotenkin lapsellinen ja keskenkasvuinen. Mies on lapsen isä eikä hän ymmärrä, kuinka vaativaa pienen lapsen hoitaminen on äidille. Mies laistaa vastuunsa lapsen isänä ja jättää vastuun lapsesta äidille.”

Ei todellakaan. Tämän kirjoituksen perusteella tulee juuri se käsitys mitä ap sanoo. Ap on priorisoinut kaksi vuotta lapsen parisuhteen edelle ja mies on siitä katkeroitunut. Kaksi vuotias ei tarvitse jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Tuosta vauva-ajan suuttumuksesta on niin kauan aikaa, että kaikkein teräshermoisemmallakin ihmisellä menee äly, jos edelleen tuo nostetaan esiin. Lapsellinen ja keskenkasvuinen on se, joka hoitaa lasta kuin vauvaa ja laittaa kaikki energiansa tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)

Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.

Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.

Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.

Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.

Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.

On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.

Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.

Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan. 

Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.

Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.

Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.

Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.

Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.

Kun minä olin väsynyt, niin minä ehdin nukahtaa kesken kaiken. Siihen ei tarvinnut edes sitä kymmentä minuuttia. Uni tuli, kun sain pään tyynyyn olipa mitä tahansa tulossa. Mies ei hirveästi tykännyt.

Ainoan hetken seksille ei tarvitse olla vimeiseksi illalla.

Minä olinkin ympäri vuorokauden väsynyt. Sen lisäksi mies oli kotona vain myöhäisestä illasta aikaiseen aamuun.

Myös viikonloppuisin ja loma-aikoina?

Viikonloppuisin mies nukkui myöhään, herättyään keitti kahvit ja lähti harrastuksiin, jossa päivä vierähti. Yritin sopia miehen kanssa, että seksin harrastamiseen sovitaan tietty päivä ja kellonaika, jolloin hommaan lapselle hoitajan, mutta mies ei siitä innostunut. Kuulemma spontaanius kärsii, hah. Mies ei lomallaakaan suostunut sopimaan, milloin hän on varmasti kotona.

No sitten ei ollut riittävän puutteessa. Tai sitten ne "harrastukset" sisälsivät intiimimpiäkin harrastuksia kodin ulkopuolella.

Kuitenkin olet sitä mieltä, että syy oli minun, eikö vaan?

Minä kirjoitin että sitä seksiä kyllä yleensä ehtii harrastamaan jos haluaa vaikka olisi vähän väsynytkin ja sinä kerrot jonkun hyvin harvinaisen tarinan siitä miten mies ei millään ehdi koskaan olla kanssasi. En puhunut sinun syyllisyydestäsi mitään.

Juu, minä usein nukahdin kesken kaiken. Eipä mies ollut oikein iloinen. Minä en sille voinut mitään, että mies keksi harrastuksen, joka vei hänen vapaa-ajan. Vaadin sitten, että sovitaan aika, jolloin hän on varmasti kotona, mutta ei kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?

No eihän se ihan niin  mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.

Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).

Ha ha! Eli lapsi ei tarvitse jatkuvaa huomioimista, mutta mies tarvitsee. Ei muuten selviä. Voi luoja näitä taapero-aikuisia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?

No eihän se ihan niin  mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.

Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).

Ha ha! Eli lapsi ei tarvitse jatkuvaa huomioimista, mutta mies tarvitsee. Ei muuten selviä. Voi luoja näitä taapero-aikuisia!

Kuka jatkuvasta huomiosta miehelle puhui?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä sopii teille, ei sovi muille. Miksi jokaisessa vauva.fi-palstan keskustelussa tuodaan mukaan se##ijankkaus? Sehän ei ole Ap:n tapauksessa ongelmien juurisyy.

Ap kirjoitti: "Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta." ja "Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa."

Tämän kirjoituksen perusteella tulee käsitys, että Ap:n mies olisi jotenkin lapsellinen ja keskenkasvuinen. Mies on lapsen isä eikä hän ymmärrä, kuinka vaativaa pienen lapsen hoitaminen on äidille. Mies laistaa vastuunsa lapsen isänä ja jättää vastuun lapsesta äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.

Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.

Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.

No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?

Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.

Kyllä seksiä toimivassa suhteessa on vähintään 3x viikossa. Saattaisin katsella viikkoja, mutta en todellakaan kuukausia tai vuosia, tilanteen muuttumista ennenkuin lähtisin etsimään uutta kumppania. Kerran erehdyin veivaamaan vuosikausia pihtaavan naisen kanssa joka kyllä osasi pankkitilin tyhjentää ja erossa viedä tuhkatkin pesästä, tätä ei vain tule koskaan enää tapahtumaan. Siinä vaiheessa kun seksi ja läheisyys loppuu niin parempi todeta samantien että suhde ei toimi, parempi mennä eri suuntiin.

Itse korvaisin sanan "viikko" sanalla "kuukausi". 3 kertaa seksiä viikossa kuulostaa enemmänkin suhteen ensimmäiseltä vuodelta.

Kolmisen kertaa (hyvää) seksiä kuukaudessa on pitkissä parisuhteissa varmaan sellainen määrä, johon suurin osa ihmisistä voisi olla tyytyväinen. Osa ehkä vähän vähempään, osa toivoisi ehkä hieman enemmän. Itse olen suhteessa, joka on toiminut 18 vuotta ja jossa seksiä on tuon verran, enkä oikeastaan toivo enempää.

Jos puhutaan tosiaan tilanteesta, jossa toimivan parisuhteen pitäisi olla - eli siis raskaus-, vauva- ja yöheräilyvuodet ovat takanapäin, kummallakaan ei ole isoja fyysisiä vaivoja, parisuhde toimii henkisellä tasolla, vastuunjaon tasolla ja taloudellisella tasolla - on mielestäni ihan tavanomaista ja normaalia toivoa, että seksiä olisi ehkä noin kerran viikossa, tai vaikkapa kolmisen kertaa kuussa.

Hyvässä, toimivassa parisuhteessa seksi tulee kuvioihin itsestään.

Itse miettisin lähinnä sitä, mitä parisuhteessa on vialla, jos kumppanille seksi ei yksinkertaisesti maistu (ei siis tarkoita tietenkään kuormittavia tilanteita, sairautta, tms). Suurimmaksi osaksi pitkissäkin parisuhteissa on säännöllinen seksielämä, joka toimii.

Säännöllisyys voi toki esimerkiksi iän myötä tarkoittaa harvempaa määrää seksikertoja, mutta sitä kuitenkin suhteessa on.

Kohta tietysti joku tulee kertomaan, että "hyvä parisuhde voi olla ilman seksielämääkin".

Kyllä, VOI olla. Mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä - täysin seksittömistä parisuhteista noin 10% on onnellisia sellaisia. 90% seksittömistä parisuhteista on joko onnettomia tai vähintäänkin ei-onnellisia, lähinnä olosuhteiden pakosta yhdessä elämistä.

Joten jos parisuhteista 7-8% on totaaliseksittömiä (seksiä enintään muutamia kertoja vuodessa, ei edes kerran kuussa), onnellisessa JA seksittömässä parisuhteessa on ehkä 0,7-0,8% parisuhteessa olevista.

Tämä johtuu siitä, että yksinkertaisesti parisuhteessa on jotakin muuta vikaa - seksittömyys (jos siihen ei ole päädytty yhteisestä sopimuksesta) on useammin OIRE viallisesta parisuhteesta kuin asia, joka rikkoo "muuten hyvän parisuhteen". 

Juuri näin. Jos rakastaa kumppaniaan ja haluaa hänelle hyvää, on aika epätodennäköistä että haluaa hänen elävän vasten tahtoaan seksitöntä elämää. Kun ajaudutaan tilanteeseen jossa seksi loppuu (ilman ainakin toisen tahtoa) kaikissa muodoissaan, on jotain isoa tapahtunut jo sitä ennen suhteen muilla osa-alueilla. Kyllä sitä puolisoa pystyy hellimään jos vain halua ja tahtoa riittää edes jonkin verran vaikka kuinka oltaisiin väsyneitäkin.

Ja juuri säännöllisyys pitää seksielämän parhaiten hengissä läpi vaikeampien vaiheiden. Jos seksi pääsee hiipumaan ja ikäänkuin unohtumaan suhteesta, se on paljon vaikeampi enää elvyttää kuin jos sitä olisi pidetty yllä edes jonkun verran.

Näinhän se on. Viimeistä kappaletta tarkentaisin vielä sen verran, että seksi ei yleensä hiivu tai unohdu parisuhteesta kuin toiselta osapuolelta (joka voi olla aivan yhtä hyvin mies kuin nainen).

Eikä seksielämän kuoleminen parisuhteessa ole useinkaan kovin seesteinen tai rauhallinen prosessi. Ei mitään hidasta ja rauhallista hiipumista, vaan tavattoman usein se tapahtuu monenlaisten kriisien seurauksena.

Seksielämän pakoton ja jopa yllätyksetön säännöllisyys on minusta hyvän parisuhteen ja seksielämän tae. Meillä puolisoni kanssa on vakiintunut tilanne, jossa kerran viikossa, sunnuntaisin, on ilta varattu hyvälle ja mahdollisimman kiireettömälle rakastelulle (mieluiten vähintään puoli tuntia). Se ei tarkoita, että sitä pitäisi olla joka sunnuntai, mutta oletus on, että sitä voisi olla. Ja jos syystä tai toisesta sitä ei ole - mikä tahansa syy on hyvä - asia nostetaan esille ja todetaan, että "ensi kerralla sitten". Jos seksiä ei ole, olemme useimmiten muuten vain intiimisti lähekkäin, esimerkiksi illalla viltin alla ilman paitoja sylikkäin (ilman seksuaalista kosketusta). Useimmiten sunnuntai-iltapäivän myötä pystymme molemmat pikku hiljaa virittäytymään sille taajuudelle - pienet kosketukset, katseet ja halaukset luovat odottavaa tunnelmaa.

Tämä on minusta tylsä, mutta hyvä tapa pitää seksielämä säännöllisenä ja toimivana. Seksistä ei ole tullut kummallekaan paineita, ja kieltäytyminen on ihan hyväksyttyä ja välillä toki tarpeellistakin, mutta fiilikset ja mahdollinen tarpeellinen syy seksin väliin jättämiselle pyritään tuomaan keskusteluun jo hyvissä ajoin, että kumpikaan ei turhaudu. Useimmiten fiiliksiä on molemmilla kovastikin. Tämä ei silti tarkoita, etteikö seksiä voisi olla joskus myös arjessa - välillä sitä voi olla jopa useamman kerran viikossakin - mutta se on kaikki "extraa", ja sunnuntai-illat ovat varsinaisesti seksielämämme perusta.

Ap kirjoitti: "Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta." ja "Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa."

” Tämän kirjoituksen perusteella tulee käsitys, että Ap:n mies olisi jotenkin lapsellinen ja keskenkasvuinen. Mies on lapsen isä eikä hän ymmärrä, kuinka vaativaa pienen lapsen hoitaminen on äidille. Mies laistaa vastuunsa lapsen isänä ja jättää vastuun lapsesta äidille.”

Ei todellakaan. Tämän kirjoituksen perusteella tulee juuri se käsitys mitä ap sanoo. Ap on priorisoinut kaksi vuotta lapsen parisuhteen edelle ja mies on siitä katkeroitunut. Kaksi vuotias ei tarvitse jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Tuosta vauva-ajan suuttumuksesta on niin kauan aikaa, että kaikkein teräshermoisemmallakin ihmisellä menee äly, jos edelleen tuo nostetaan esiin. Lapsellinen ja keskenkasvuinen on se, joka hoitaa lasta kuin vauvaa ja laittaa kaikki energiansa tähän.

Mieshän voi hommata lapselle kivan hoitopaikan pariksi päiväksi viikossa. Mies vie lapsen hoitoon ja hakee, nainen saa nukuttua ja mies piipahtaa ruokatunnilla kotona antamassa vaimolle hellyyttä. Lounaankin mies voi tuoda tullessaan. Jokaiseen ongelmaan löytyy kyllä ratkaisu, kun näkee vähän vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?

No eihän se ihan niin  mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.

Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).

Ha ha! Eli lapsi ei tarvitse jatkuvaa huomioimista, mutta mies tarvitsee. Ei muuten selviä. Voi luoja näitä taapero-aikuisia!

Kuka jatkuvasta huomiosta miehelle puhui?

-eri

Ei kukaan. Lyhytkin huomio miehelle päivittäin on näiden mielestä jatkuvaa. Kummasti ne haluaa itse sitä huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)

Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.

Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.

Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.

Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.

Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.

On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.

Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.

Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan. 

Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.

Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.

Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.

Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.

Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.

Kun minä olin väsynyt, niin minä ehdin nukahtaa kesken kaiken. Siihen ei tarvinnut edes sitä kymmentä minuuttia. Uni tuli, kun sain pään tyynyyn olipa mitä tahansa tulossa. Mies ei hirveästi tykännyt.

Ainoan hetken seksille ei tarvitse olla vimeiseksi illalla.

Minä olinkin ympäri vuorokauden väsynyt. Sen lisäksi mies oli kotona vain myöhäisestä illasta aikaiseen aamuun.

Myös viikonloppuisin ja loma-aikoina?

Viikonloppuisin mies nukkui myöhään, herättyään keitti kahvit ja lähti harrastuksiin, jossa päivä vierähti. Yritin sopia miehen kanssa, että seksin harrastamiseen sovitaan tietty päivä ja kellonaika, jolloin hommaan lapselle hoitajan, mutta mies ei siitä innostunut. Kuulemma spontaanius kärsii, hah. Mies ei lomallaakaan suostunut sopimaan, milloin hän on varmasti kotona.

No sitten ei ollut riittävän puutteessa. Tai sitten ne "harrastukset" sisälsivät intiimimpiäkin harrastuksia kodin ulkopuolella.

Kuitenkin olet sitä mieltä, että syy oli minun, eikö vaan?

Minä kirjoitin että sitä seksiä kyllä yleensä ehtii harrastamaan jos haluaa vaikka olisi vähän väsynytkin ja sinä kerrot jonkun hyvin harvinaisen tarinan siitä miten mies ei millään ehdi koskaan olla kanssasi. En puhunut sinun syyllisyydestäsi mitään.

Juu, minä usein nukahdin kesken kaiken. Eipä mies ollut oikein iloinen. Minä en sille voinut mitään, että mies keksi harrastuksen, joka vei hänen vapaa-ajan. Vaadin sitten, että sovitaan aika, jolloin hän on varmasti kotona, mutta ei kelvannut.

En nyt ihan näe miten sinun kokemuksesi liittyy siihen aiheeseen josta minä puhuin alunperin. Sinulla mies ei näköjään halua tarpeeksi seksiä harrastaakseen sitä sellaisena aikana joka sopisi molemmille vaan priorisoi harrastukset. Minä puhuin tapuksesta jossa seksiä ei ole koskaan koska toinen ei jaksa vaikka olisikin lähes aina kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)

Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.

Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.

Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.

Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.

Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.

On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.

Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.

Näinhän se on nyt kun mies on kiinni lapsessaan. 

Jos mies valittaa, että nainen on unohtanut parisuhteen ja on kadonnut lapsikuplaan, niin mies on vain mustasukkainen ja typerä kun olettaa naisen sivuuttavan lapsen tarpeet.

Ei se automaattisesti tarkoita että olisi mustasukkainen lapselle. Tuskin mitenkään sitä lasta siitä syyttää. Tuskin myöskään vaatii sivuuttamaan lapsen tarpeita, vaan tarvitsisi omatkin tarpeensa saada huomioitua, jotta hänelläkin riittäisi energiaa muiden tarpeiden täyttämiseen.

Eli parhaillaan muutamien minuuttien panostamisella saa tuntitolkulla apua. Toisin päin ei riitä siihen tuntien apuun, kun toinen ei voi tuon verran tulla vastaa. Eli naisella olisi helpompi lähteä tuota purkamaan, mikäli tilanne on tuollainen. Jos on vain m*lkku äijä, niin ei sille sitten mitään voi.

Sepä se. Mutta täällä heti lähdetään siihen, ettei äiti millään jaksa mitään parin tunnin fantasiseksisessioita kun on niin väsynyt. Ei useinkaan kysytä mitä huomioimista se mies kaipaisi vaan oletetaan pahinta ja reagoidaan sen mukaan. Jos todella on liian väsynyt ja kiireinen edes osallistumaan ilman tuhahtelua miehen hali-yritykseen kun lapsi nukkuu, niin asiat on menneet todella heikosti jo pitkään.

Totta. Itsekin ihmettelen tätä "ei millään ehdi eikä jaksa" ajattelua. Kuinka kauan teillä oikein siihen seksiin kuluu? Kun meillä lapset olivat pieniä niin käytettiin se 10-15 minuttia jossain välissä yhteiseen "halihetkeen" ja kyllä siinä jo sai ne pahimmat tarpeet tyydytettyä että jaksoi taas eteenpäin. En tiedä kuka on niin kiireinen tai väsynyt että ei kerran viikossa tai kahdessa löydä tuota aikaa puolisolleen.

Aloittaja kirjoitti heti aloitukseen, että mies "on katkera ja usein aloittaa riidan asiasta". Jos oma puolisosi olisi samanlainen, niin olisitko kovinkin halukas seksiin tuolla lailla käyttäytyvän puolison kanssa? Vai uhraisitko oman seksuaalisuutesi siihen, että toinen saa purkaa paineitaan?

Kyllä minä katsoisin peiliin, että missä kohden on mennyt vikaan, jos rakastamastani puolisosta on tullut katkera. Ja niin varmasti ap:nkin pitäis.

Ap:han katsoo aloituksessaan peliin ja sanoo, että hän on valtavan väsynyt ja kärsii unen puutteesta. Ja että ei sen väsymyksen vuoksi pysty tiettyihin asioihin. Ja mies on siksi katkera. Mitä järkeä on olla katkera ja vihainen ja suuttua siitä, että vaimo on yhteisen lapsen hoitamisen vuoksi väsynyt. Eikö kannattaisi mieluummin jakaa sitä hoitamistaakkaa ja järjestää vaimolle omaa aikaa levätä ja rentoutua. 

No eikös ap sanonut käyttävänsä sen lepoaikansa laskujen maksuun, viestittelyyn ja kynsien leikkaamiseen, sen sijaan että lepäisi. Kaikki asioita, jotka on täysin mahdollista tehdä lapsen kanssakin. Onko sekin miehen syytä, että ei lepää silloin kun levätä voisi?

Oletko koskaan ollut valtavan väsynyt? Minä olen, kun lapsi oli pieni. Niin väsynyt, että nukahtelin seisaalleni. En todellakaan pystynyt lapsen kanssa hoitamaan yhtään laskujen maksua tai kynsien leikkaamista sen väsymykseni vuoksi. Selvisin vain asioista, joihin sain keskittyä 100 %. Ja niistäkin hädin tuskin. 

Nyt kun lapsi on isompi, ja olen saanut mahdollisuuden nukkua enemmän, pystyn leikkaamaan kynnet kun lapsi on hereillä ja olen kaksin lapsen kanssa. Ja maksamaan laskut. 

Mutta. Meillä tilanne johti eroon. Mies ei suostunut ymmärtämään unen puutettani ja väsymystäni niin, että olisi suostunut edes joskus viikonloppuisin hoitamaan lapsen yöheräämiset niin, että olisin saanut mahdollisuuden nukkua. 

Ikävää, mutta ei liity ap:n tilanteeseen mitenkään. 

Miten niin ei? Tilanne on hyvin samankaltainen kuin ap:lla. Äiti on pahassa unenpuutteessa ja se tekee kaikesta todella paljon vaikeampaa. Lapsen pystyy hoitamaan univelassakin, se on helppoa, mutta sitten jos pitäisi pystyä tekemään jotain edes vähän keskittymistä vaativaa ja samalla pitää silmällä lasta niin se on jo hankalampaa. Joten ne mieluummin tekee sitten yksin.