Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Aloittajankin tapauksessa vain mies on typerä. Vain mies on unohtanut parisuhteen ja sen puolison jonka parasta miehen kuuluisi ajatella. Se ei ole parisuhde että naisen pitää huomioida ja hemmotella miestä ja mies ei tee samaa naiselle.
Muutenkin minusta on käsittämätöntä kuinka ajattrelemattomla miehet on kun vaimo on juuri synnyttänyt ja vasta toipumassa. Kun mies on nähnyt minkä helve tin nainen käy läpi synnytyksessä ja kuinka kipeä on sen jälkeen niin on hyvin outoa että mies ei hoivaa ja hemmottele naista, varmista levähtäminen ja riittävä uni naiselle. Päinvastoin vinkuvat seksiä itselle. Siinä lähtee jo paljon vikaan.
Missä miesten tilannetaju, taju siitä että itse pitää välillä ja vuorostaan huomioida toisia vaikka ei itse sas juuri samaa siinä takaisin, että pitää osata aikuisena joskus laittaa itsensä vasta toisten jälkeen, ymmärtää oma vähäisyytensä toisten tärkeämpien tarpeiden vuoksi?
Katkeruus naisen mielessä vauva-ajoista on siemen eroon.Jos kaksi vuotta ei riitä synnytksestä toipumiseen niin mikä sit riittää? Se katkeruus ei synny siitä etteikö mies olisi läsnä tai hyvä, se syntyy siitä, että ei itse osaa nauttia vauva-arkesta. Tällöin jokainen miehen teko nähdään olevan itseltä pois. Ihan kun sen miehen pitäisi tehdä samat virheet ja jämähtää kotiin.
Esimerkiksi itselläni jäi vatsalihasten erkauma joka aiheuttaaselkäkipuja, pukamat ja liitoskipuja niin etten pysty kovalla alustalla maata ollenkaan selälläni. Lapdi täytti juuri kaksi. Nainen ei välttämättä palaudu fyysisesti ennalleen! Osa joutuu vaippoihin.
Ja katkeruus syntyi juuri siitä, että mä olin itse huonossa kunnossa jo ekan raskauden aikana, mies vähätteli kaikkia vaivoja ja kehotti nauttimaan.olin kipeä ja pahassa anemiassa joten se siitä nauttimisesta. Synnytyksen jälkeen mies tuli kotiin iltaisin klo 19-20 eikä tehnyt mitään kotitöitä. Vielä ei olla lopullisesti erottu nutta asuttu erillään jo jonkin aikaa. *ituttaa väjemmän kun eintarvitse katsella miestä sohvalla kun itse raataa ilman taukoja.
No motä sen miehen olisi pitänyt tehdä? Voivotella sun kanssa miten paskaa kaikki on? Minäkään en pitkän työpäiväni jälkeen laita tikkua ristiin kotona, mikä järki itsensä väsyttää? On todella surullista, että antaa vaivojensa viedä parisuhteensa, niistö vaikeistakin vammoista huolimatta ihmiset etsii keinot molempia tyydyttävään parisuhteeseen, myös seksuaalisesti, tuollainen itsesäälissä rypeminen on niin turhaa. Ap kun ei kuvannut mitään tuon suuntaistakaan, on sun avautumisesi kyllä varsin turha tässä kohtaa.
Sinä valitsit ratkaisujen sijaan eron, onneksi moni muu toimii fiksummin. Fysioterapia ja leikkaushoidot on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajuu miks ns. nepsylasten vanhemmat tekee useita lapsia. Sitt asiantuntija valaisi minua: adhd puoliso niitä intoutuu tekemään ja innostaa. Siis ei siinä mitään, mutta sitten ovat ongelmissa ja tarvitsisivat apua/tukea, mutta ei sitä riitä. Ja nuo neurologiset jos totta, niin ne periytyy.
Ja mun tuttavapiiriin kuuluu tyyppi, joka sekä adhd että asperger ja puolisonsa asperger. Heillä neljä lasta ja tukea perheeseen annetaan vaikka molemmat vanhemmat on kotona.
Sitt mies ei jaksa, koska a-vaimoa ei enää seksi ja läheisyys nappaa, niin mies vieraisiin. Älytöntä. Ja sitt yhdessä haukkuvat niitä liiton ulkopuolisia ja tekevät itsestään pulmusia. Uhreja.
Mun sisko oli tollaisen miehen hyväksikäytettynä tosi pitkään ja sairastui sitten pahasti masennukseen, kun tää aspergesrouva soitti hälle ja haukkui vaikka miksi. Ja adhd haukkui siskoni joksikin huhuh.
Totta, miksi pitää tehdä useampi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.
Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.
No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?
Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.
Kyllä seksiä toimivassa suhteessa on vähintään 3x viikossa. Saattaisin katsella viikkoja, mutta en todellakaan kuukausia tai vuosia, tilanteen muuttumista ennenkuin lähtisin etsimään uutta kumppania. Kerran erehdyin veivaamaan vuosikausia pihtaavan naisen kanssa joka kyllä osasi pankkitilin tyhjentää ja erossa viedä tuhkatkin pesästä, tätä ei vain tule koskaan enää tapahtumaan. Siinä vaiheessa kun seksi ja läheisyys loppuu niin parempi todeta samantien että suhde ei toimi, parempi mennä eri suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Aloittajankin tapauksessa vain mies on typerä. Vain mies on unohtanut parisuhteen ja sen puolison jonka parasta miehen kuuluisi ajatella. Se ei ole parisuhde että naisen pitää huomioida ja hemmotella miestä ja mies ei tee samaa naiselle.
Muutenkin minusta on käsittämätöntä kuinka ajattrelemattomla miehet on kun vaimo on juuri synnyttänyt ja vasta toipumassa. Kun mies on nähnyt minkä helve tin nainen käy läpi synnytyksessä ja kuinka kipeä on sen jälkeen niin on hyvin outoa että mies ei hoivaa ja hemmottele naista, varmista levähtäminen ja riittävä uni naiselle. Päinvastoin vinkuvat seksiä itselle. Siinä lähtee jo paljon vikaan.
Missä miesten tilannetaju, taju siitä että itse pitää välillä ja vuorostaan huomioida toisia vaikka ei itse sas juuri samaa siinä takaisin, että pitää osata aikuisena joskus laittaa itsensä vasta toisten jälkeen, ymmärtää oma vähäisyytensä toisten tärkeämpien tarpeiden vuoksi?
Katkeruus naisen mielessä vauva-ajoista on siemen eroon.Jos kaksi vuotta ei riitä synnytksestä toipumiseen niin mikä sit riittää? Se katkeruus ei synny siitä etteikö mies olisi läsnä tai hyvä, se syntyy siitä, että ei itse osaa nauttia vauva-arkesta. Tällöin jokainen miehen teko nähdään olevan itseltä pois. Ihan kun sen miehen pitäisi tehdä samat virheet ja jämähtää kotiin.
Esimerkiksi itselläni jäi vatsalihasten erkauma joka aiheuttaaselkäkipuja, pukamat ja liitoskipuja niin etten pysty kovalla alustalla maata ollenkaan selälläni. Lapdi täytti juuri kaksi. Nainen ei välttämättä palaudu fyysisesti ennalleen! Osa joutuu vaippoihin.
Ja katkeruus syntyi juuri siitä, että mä olin itse huonossa kunnossa jo ekan raskauden aikana, mies vähätteli kaikkia vaivoja ja kehotti nauttimaan.olin kipeä ja pahassa anemiassa joten se siitä nauttimisesta. Synnytyksen jälkeen mies tuli kotiin iltaisin klo 19-20 eikä tehnyt mitään kotitöitä. Vielä ei olla lopullisesti erottu nutta asuttu erillään jo jonkin aikaa. *ituttaa väjemmän kun eintarvitse katsella miestä sohvalla kun itse raataa ilman taukoja.
No motä sen miehen olisi pitänyt tehdä? Voivotella sun kanssa miten paskaa kaikki on? Minäkään en pitkän työpäiväni jälkeen laita tikkua ristiin kotona, mikä järki itsensä väsyttää? On todella surullista, että antaa vaivojensa viedä parisuhteensa, niistö vaikeistakin vammoista huolimatta ihmiset etsii keinot molempia tyydyttävään parisuhteeseen, myös seksuaalisesti, tuollainen itsesäälissä rypeminen on niin turhaa. Ap kun ei kuvannut mitään tuon suuntaistakaan, on sun avautumisesi kyllä varsin turha tässä kohtaa.
Sinä valitsit ratkaisujen sijaan eron, onneksi moni muu toimii fiksummin. Fysioterapia ja leikkaushoidot on keksitty.
Ostatko kotiin kodinhoitopalveluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsää kirjoitti:
Tänne on näemmä pesiytynyt oikein porukalla seksistä haaveksivia keskenkasvuisia kolleja trollaamaan noita lapsellisuuksiaan joka ketjussa. Voisitte keskustella kuin oikeat miehet ja miettiä ratkaisua, mutta ei tuo naisviha tursuu niin läpi, ettei kukaan voi ottaa vakavasti.
Feministisioilla ei ole minkäänlaista valtaa, eikä oikeutta, määritellä mitä on oikea mies. Oikea nainen on siis keittiössä tekemässä voileipää vai? Miltä kuulostaa feminazisiat?
Siltä, että sinut on joku nainen heittänyt voileipinesi pellolle.
Lisää tunteisiin vetoavaa häpeärangaistusta, feministisikojen lempiase. Kaikki feminiiniset manipulaatiokonstit vaan käyttöön että pystytte naamioimaan miesvihanne oikeamielisyyden kaapuun ja patsastella ylpeänä sädekehä päänne päällä kritiikin yläpuolella. Feminazisiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Aloittajankin tapauksessa vain mies on typerä. Vain mies on unohtanut parisuhteen ja sen puolison jonka parasta miehen kuuluisi ajatella. Se ei ole parisuhde että naisen pitää huomioida ja hemmotella miestä ja mies ei tee samaa naiselle.
Muutenkin minusta on käsittämätöntä kuinka ajattrelemattomla miehet on kun vaimo on juuri synnyttänyt ja vasta toipumassa. Kun mies on nähnyt minkä helve tin nainen käy läpi synnytyksessä ja kuinka kipeä on sen jälkeen niin on hyvin outoa että mies ei hoivaa ja hemmottele naista, varmista levähtäminen ja riittävä uni naiselle. Päinvastoin vinkuvat seksiä itselle. Siinä lähtee jo paljon vikaan.
Missä miesten tilannetaju, taju siitä että itse pitää välillä ja vuorostaan huomioida toisia vaikka ei itse sas juuri samaa siinä takaisin, että pitää osata aikuisena joskus laittaa itsensä vasta toisten jälkeen, ymmärtää oma vähäisyytensä toisten tärkeämpien tarpeiden vuoksi?
Katkeruus naisen mielessä vauva-ajoista on siemen eroon.Jos kaksi vuotta ei riitä synnytksestä toipumiseen niin mikä sit riittää? Se katkeruus ei synny siitä etteikö mies olisi läsnä tai hyvä, se syntyy siitä, että ei itse osaa nauttia vauva-arkesta. Tällöin jokainen miehen teko nähdään olevan itseltä pois. Ihan kun sen miehen pitäisi tehdä samat virheet ja jämähtää kotiin.
Esimerkiksi itselläni jäi vatsalihasten erkauma joka aiheuttaaselkäkipuja, pukamat ja liitoskipuja niin etten pysty kovalla alustalla maata ollenkaan selälläni. Lapdi täytti juuri kaksi. Nainen ei välttämättä palaudu fyysisesti ennalleen! Osa joutuu vaippoihin.
Ja katkeruus syntyi juuri siitä, että mä olin itse huonossa kunnossa jo ekan raskauden aikana, mies vähätteli kaikkia vaivoja ja kehotti nauttimaan.olin kipeä ja pahassa anemiassa joten se siitä nauttimisesta. Synnytyksen jälkeen mies tuli kotiin iltaisin klo 19-20 eikä tehnyt mitään kotitöitä. Vielä ei olla lopullisesti erottu nutta asuttu erillään jo jonkin aikaa. *ituttaa väjemmän kun eintarvitse katsella miestä sohvalla kun itse raataa ilman taukoja.
No motä sen miehen olisi pitänyt tehdä? Voivotella sun kanssa miten paskaa kaikki on? Minäkään en pitkän työpäiväni jälkeen laita tikkua ristiin kotona, mikä järki itsensä väsyttää? On todella surullista, että antaa vaivojensa viedä parisuhteensa, niistö vaikeistakin vammoista huolimatta ihmiset etsii keinot molempia tyydyttävään parisuhteeseen, myös seksuaalisesti, tuollainen itsesäälissä rypeminen on niin turhaa. Ap kun ei kuvannut mitään tuon suuntaistakaan, on sun avautumisesi kyllä varsin turha tässä kohtaa.
Sinä valitsit ratkaisujen sijaan eron, onneksi moni muu toimii fiksummin. Fysioterapia ja leikkaushoidot on keksitty.
Ostatko kotiin kodinhoitopalveluja?
Pari kertaa vuodessa joo. Miten se mihinkään liittyy? Kukaan ei ole joka päivä töissä iltaan asti eikä kenenkään koti ole joka ilta suursiivouksen tarpeessa vaikka siellä olisi toinen ollut lapsen kanssa päivän ja olisi jättänyt kaiken tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on vain yksi ratkaisu. Sinun pitää antaa miehelle tilaa hoitaa lasta enemmän. Kun mies on enemmän lapsen kanssa, tajuaa mies että lapsi on tärkeä.
Kun saat itse lisää vapaa-aikaa, toivon mukaan alat myös huomata että sinulla on aikaa myös parisuhteelle.
Miehesi pitää siis hoitaa lasta enemmän. Sanon asian näin itse miehenä. Tämä on ainoa tapa.
Minulla on samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Oöen tuon neuvosi kuullut muualtakin ja useita kertoja yrittänyt noudattaa sitä. Mutta joka kerran kun annan enemmän tilaa miehelle hoitaa lasta niin hän jättää hoitamatta. Ei huolehdi mistään perusasioista edes. Eikä hän halua sitä tilaa, laittaa kauheasti vastaan joka kerta. Eli miten antaa tilaa jos toinen siitä tilasta kieltäytyy?
Eli lapsesi on heitteillä isänsä kanssa? No se on pikkasen eri asia kuin keskustelussa oleva tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä tämmöisissä keskusteluissa hyvin usein toistuu se että mies haluaa ja vaatii(?) joskus myös mököttää ja vihoittelee kun parisuhdeaikaa ja sitä seksiä on vähän. Mutta eivät ehdota mitään itse sen tilanteen korjaamiseksi. Tavallaan vain heittävät reklamaation ilmoille ja odottavat toimenpiteitä. Kommenteissa myös usein toistuu se että "pitää pitää mies tyytyväisenä edes pikaisilla hoitelemisilla". Entä se naisen tyytyväisyys? eikö sillä ole mitään arvoa?
Aloittajalle sanoisin että jutelkaa, avoimesti ja rehellisesti.
Oma kokemus ja tässäkin ketjussa luettu viittaa siihen, että naisia ei seksi usein kiinnosta synnytyksen jälkeen. Jos näin on, niin siinä on turha mitään tuntien esileikkejä ryhtyä hinkkaamaan. Toki jos tarkoitit naisen tyytyväisyydellä esim. riittäviä unia, niin olen samaa mieltä. On hyvä, että vanhemmat saavat nukkua vuorotellen, jos on valvottava lapsi. Meillä vaimo lähti pahimpina päivinä vanhempiensa luokse nukkumaan, kun heräili herkemmin kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä kuinka mies ei ole mitään muuta kuin siittäjä ja maksaja jolla ei ole muuta arvoa naisille
Miten niin? Perustele väitteesi äläkä mussuta.
Lue 48 sivua kommentteja jossa haukutaan mies kun se ei ole vain hiljaa ja elätä kun nainen unohti miehen heti lapsen saatuaan
En lukenut sellaisia kommentteja yhtäkään. Lue ketju ajatuksella läpi.
Luen 50 sivua samalla tavalla kuin tuo joka näkee kuinka miehiä hakataan kuin vierasta sikaa täällä.
Naiset ovat itse jopa keksineet mitä kaikkea mies tekee väärin
- istuu ylitöissä (ap itse sanoi ettei pidä paikkaansa)
- jättää hellat päälle ja pesuaineet maisteltavaksi jne jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.
Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.
No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?
Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.
Intiimi kosketus?
AP:lle ja muille palstanartuille oli liikaa "vaadittu" että mies saisi kertoa miten työpäivä meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.
Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.
No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?
Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.
Tuollaisessa tilanteessa kyllä jokainen järkevä ihminen olisi jo nostanut kytkintä.
Ei seksitöntä elämää _kenenkään_ tarvitse katsella hyvä jumala viittä vuotta. Etenkään, kun teidän parisuhteenne on näköjään jo selkeästi ohi.
Miksi hitossa kiusaat itseäsi ihmisen kanssa, joka ei arvosta sinua enempää kuin koiranpskaa kengänpohjassa?
Fakta: hän ei tunne enää rakkautta sinua kohtaan. Tuskin sinäkään enää häntä kohtaan - tunteesi on vain lähinnä sekoitus kaipuuta, katkeruutta, pettymystä ja toivottomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.
Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.
No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?
Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.
Intiimi kosketus?
AP:lle ja muille palstanartuille oli liikaa "vaadittu" että mies saisi kertoa miten työpäivä meni.
Mieheni on reissutyössä ja hän on joskus kolmekin vkoa poissa kotoa. Soitamme joka päivä videopuhelun, että lapset näkevät isänsä ja vielä toisen puhelun heidän ollessa nukkumassa. On erittäin tärkeää, että molemmat saavat kertoa miten päivä sujui. Sit, jos jotakin merkittävää on tapahtunut, pitää voida soittaa heti. Jos olen juuri imettämässä pienintä, sanon, että laitatko viestin, koskaan en sano, että ei nyt.
Hämmästyttävää, että nykyään, kun yhteyden saa jopa toiselta puolelta maapalloa, ihmiset eivät kommunikoi edes ollessaan samassa tilassa. Mieheni soittaa peruspäivänäkin, ollessaan Suomen toimistolla, vähintään kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Aloittajankin tapauksessa vain mies on typerä. Vain mies on unohtanut parisuhteen ja sen puolison jonka parasta miehen kuuluisi ajatella. Se ei ole parisuhde että naisen pitää huomioida ja hemmotella miestä ja mies ei tee samaa naiselle.
Muutenkin minusta on käsittämätöntä kuinka ajattrelemattomla miehet on kun vaimo on juuri synnyttänyt ja vasta toipumassa. Kun mies on nähnyt minkä helve tin nainen käy läpi synnytyksessä ja kuinka kipeä on sen jälkeen niin on hyvin outoa että mies ei hoivaa ja hemmottele naista, varmista levähtäminen ja riittävä uni naiselle. Päinvastoin vinkuvat seksiä itselle. Siinä lähtee jo paljon vikaan.
Missä miesten tilannetaju, taju siitä että itse pitää välillä ja vuorostaan huomioida toisia vaikka ei itse sas juuri samaa siinä takaisin, että pitää osata aikuisena joskus laittaa itsensä vasta toisten jälkeen, ymmärtää oma vähäisyytensä toisten tärkeämpien tarpeiden vuoksi?
Katkeruus naisen mielessä vauva-ajoista on siemen eroon.Jos kaksi vuotta ei riitä synnytksestä toipumiseen niin mikä sit riittää? Se katkeruus ei synny siitä etteikö mies olisi läsnä tai hyvä, se syntyy siitä, että ei itse osaa nauttia vauva-arkesta. Tällöin jokainen miehen teko nähdään olevan itseltä pois. Ihan kun sen miehen pitäisi tehdä samat virheet ja jämähtää kotiin.
Esimerkiksi itselläni jäi vatsalihasten erkauma joka aiheuttaaselkäkipuja, pukamat ja liitoskipuja niin etten pysty kovalla alustalla maata ollenkaan selälläni. Lapdi täytti juuri kaksi. Nainen ei välttämättä palaudu fyysisesti ennalleen! Osa joutuu vaippoihin.
Ja katkeruus syntyi juuri siitä, että mä olin itse huonossa kunnossa jo ekan raskauden aikana, mies vähätteli kaikkia vaivoja ja kehotti nauttimaan.olin kipeä ja pahassa anemiassa joten se siitä nauttimisesta. Synnytyksen jälkeen mies tuli kotiin iltaisin klo 19-20 eikä tehnyt mitään kotitöitä. Vielä ei olla lopullisesti erottu nutta asuttu erillään jo jonkin aikaa. *ituttaa väjemmän kun eintarvitse katsella miestä sohvalla kun itse raataa ilman taukoja.
No motä sen miehen olisi pitänyt tehdä? Voivotella sun kanssa miten paskaa kaikki on? Minäkään en pitkän työpäiväni jälkeen laita tikkua ristiin kotona, mikä järki itsensä väsyttää? On todella surullista, että antaa vaivojensa viedä parisuhteensa, niistö vaikeistakin vammoista huolimatta ihmiset etsii keinot molempia tyydyttävään parisuhteeseen, myös seksuaalisesti, tuollainen itsesäälissä rypeminen on niin turhaa. Ap kun ei kuvannut mitään tuon suuntaistakaan, on sun avautumisesi kyllä varsin turha tässä kohtaa.
Sinä valitsit ratkaisujen sijaan eron, onneksi moni muu toimii fiksummin. Fysioterapia ja leikkaushoidot on keksitty.
Ostatko kotiin kodinhoitopalveluja?
Kukaan ei tarvitse kodinhoitopalveluita jos toinen on kotona.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.
Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.
No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?
Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.
Kyllä seksiä toimivassa suhteessa on vähintään 3x viikossa. Saattaisin katsella viikkoja, mutta en todellakaan kuukausia tai vuosia, tilanteen muuttumista ennenkuin lähtisin etsimään uutta kumppania. Kerran erehdyin veivaamaan vuosikausia pihtaavan naisen kanssa joka kyllä osasi pankkitilin tyhjentää ja erossa viedä tuhkatkin pesästä, tätä ei vain tule koskaan enää tapahtumaan. Siinä vaiheessa kun seksi ja läheisyys loppuu niin parempi todeta samantien että suhde ei toimi, parempi mennä eri suuntiin.
Itse korvaisin sanan "viikko" sanalla "kuukausi". 3 kertaa seksiä viikossa kuulostaa enemmänkin suhteen ensimmäiseltä vuodelta.
Kolmisen kertaa (hyvää) seksiä kuukaudessa on pitkissä parisuhteissa varmaan sellainen määrä, johon suurin osa ihmisistä voisi olla tyytyväinen. Osa ehkä vähän vähempään, osa toivoisi ehkä hieman enemmän. Itse olen suhteessa, joka on toiminut 18 vuotta ja jossa seksiä on tuon verran, enkä oikeastaan toivo enempää.
Jos puhutaan tosiaan tilanteesta, jossa toimivan parisuhteen pitäisi olla - eli siis raskaus-, vauva- ja yöheräilyvuodet ovat takanapäin, kummallakaan ei ole isoja fyysisiä vaivoja, parisuhde toimii henkisellä tasolla, vastuunjaon tasolla ja taloudellisella tasolla - on mielestäni ihan tavanomaista ja normaalia toivoa, että seksiä olisi ehkä noin kerran viikossa, tai vaikkapa kolmisen kertaa kuussa.
Hyvässä, toimivassa parisuhteessa seksi tulee kuvioihin itsestään.
Itse miettisin lähinnä sitä, mitä parisuhteessa on vialla, jos kumppanille seksi ei yksinkertaisesti maistu (ei siis tarkoita tietenkään kuormittavia tilanteita, sairautta, tms). Suurimmaksi osaksi pitkissäkin parisuhteissa on säännöllinen seksielämä, joka toimii.
Säännöllisyys voi toki esimerkiksi iän myötä tarkoittaa harvempaa määrää seksikertoja, mutta sitä kuitenkin suhteessa on.
Kohta tietysti joku tulee kertomaan, että "hyvä parisuhde voi olla ilman seksielämääkin".
Kyllä, VOI olla. Mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä - täysin seksittömistä parisuhteista noin 10% on onnellisia sellaisia. 90% seksittömistä parisuhteista on joko onnettomia tai vähintäänkin ei-onnellisia, lähinnä olosuhteiden pakosta yhdessä elämistä.
Joten jos parisuhteista 7-8% on totaaliseksittömiä (seksiä enintään muutamia kertoja vuodessa, ei edes kerran kuussa), onnellisessa JA seksittömässä parisuhteessa on ehkä 0,7-0,8% parisuhteessa olevista.
Tämä johtuu siitä, että yksinkertaisesti parisuhteessa on jotakin muuta vikaa - seksittömyys (jos siihen ei ole päädytty yhteisestä sopimuksesta) on useammin OIRE viallisesta parisuhteesta kuin asia, joka rikkoo "muuten hyvän parisuhteen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on vain yksi ratkaisu. Sinun pitää antaa miehelle tilaa hoitaa lasta enemmän. Kun mies on enemmän lapsen kanssa, tajuaa mies että lapsi on tärkeä.
Kun saat itse lisää vapaa-aikaa, toivon mukaan alat myös huomata että sinulla on aikaa myös parisuhteelle.
Miehesi pitää siis hoitaa lasta enemmän. Sanon asian näin itse miehenä. Tämä on ainoa tapa.
Minulla on samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Oöen tuon neuvosi kuullut muualtakin ja useita kertoja yrittänyt noudattaa sitä. Mutta joka kerran kun annan enemmän tilaa miehelle hoitaa lasta niin hän jättää hoitamatta. Ei huolehdi mistään perusasioista edes. Eikä hän halua sitä tilaa, laittaa kauheasti vastaan joka kerta. Eli miten antaa tilaa jos toinen siitä tilasta kieltäytyy?
Eli lapsesi on heitteillä isänsä kanssa? No se on pikkasen eri asia kuin keskustelussa oleva tilanne.
Todellisuus kuitenkin taitaa olla että mies tekee mutta ei tee niin kuin nainen tai niinkuin nainen haluaisi niin se tulkitaan että ei tee mitään. Liian monen naisen mielestä asioilla on vain yksi tapa ja se on juuri se tapa mihin nainen on itse tottunut eikä pysty kuvittelemaan muita tapoja toimia
Vierailija kirjoitti:
Ap häipyi keskustelusta noin 30 sivua sitten. Provona ihan jees, 3/5 mutta olisi voinut hoitaa loppuun saakka osallistumalla kommentointiin ja kasvattamalla provoa.
Aloitus on provo. Palstalla on voimakasta manipulointia mm. aiheista korona, Nato (Ukraina), sekä (perhe)suhteet.
Aihe on aito, ap ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Onko tästäkin tullut joku russotrolliketju. Yrittävät epätoivoisesti lietsoa v i h a a sukupuolten välille. Sitä samaa yrittivät mm. talvisodassa.
Tänne kirjoittavien "miesten" asenteet on kuin suoraan Venäjältä.
Seksiä pitää saada, mutta lapsia ei saa syntyä. Tai jos syntyykin, niin ovat yksin naisen projekti. Eivät kuulu Miehelle millään tavalla. Siksi naisen kuuluu hoivata ja paijata miestä, mutta miehen ei tarvitse tehdä mitään vaimon eikä lasten hyväksi. Riittää että käy töissä, ryyppää palkan ja hakee seksiä ja ruokaa kotoa.En tunne yhtään sellaista suomalaista miestä jonka ajatusmaailma olisi tuommoinen. Miesvaltaisella alalla työskentelevänä tunnen paljon miehiä ja he ovat erittäin kiinnostuneita perheidensä hyvinvoinnista ja siitä miten uupuneen vaimon oloa voisi helpottaa.
WOKE
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.
Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.
No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?
Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.
Kyllä seksiä toimivassa suhteessa on vähintään 3x viikossa. Saattaisin katsella viikkoja, mutta en todellakaan kuukausia tai vuosia, tilanteen muuttumista ennenkuin lähtisin etsimään uutta kumppania. Kerran erehdyin veivaamaan vuosikausia pihtaavan naisen kanssa joka kyllä osasi pankkitilin tyhjentää ja erossa viedä tuhkatkin pesästä, tätä ei vain tule koskaan enää tapahtumaan. Siinä vaiheessa kun seksi ja läheisyys loppuu niin parempi todeta samantien että suhde ei toimi, parempi mennä eri suuntiin.
Itse korvaisin sanan "viikko" sanalla "kuukausi". 3 kertaa seksiä viikossa kuulostaa enemmänkin suhteen ensimmäiseltä vuodelta.
Kolmisen kertaa (hyvää) seksiä kuukaudessa on pitkissä parisuhteissa varmaan sellainen määrä, johon suurin osa ihmisistä voisi olla tyytyväinen. Osa ehkä vähän vähempään, osa toivoisi ehkä hieman enemmän. Itse olen suhteessa, joka on toiminut 18 vuotta ja jossa seksiä on tuon verran, enkä oikeastaan toivo enempää.
Jos puhutaan tosiaan tilanteesta, jossa toimivan parisuhteen pitäisi olla - eli siis raskaus-, vauva- ja yöheräilyvuodet ovat takanapäin, kummallakaan ei ole isoja fyysisiä vaivoja, parisuhde toimii henkisellä tasolla, vastuunjaon tasolla ja taloudellisella tasolla - on mielestäni ihan tavanomaista ja normaalia toivoa, että seksiä olisi ehkä noin kerran viikossa, tai vaikkapa kolmisen kertaa kuussa.
Hyvässä, toimivassa parisuhteessa seksi tulee kuvioihin itsestään.
Itse miettisin lähinnä sitä, mitä parisuhteessa on vialla, jos kumppanille seksi ei yksinkertaisesti maistu (ei siis tarkoita tietenkään kuormittavia tilanteita, sairautta, tms). Suurimmaksi osaksi pitkissäkin parisuhteissa on säännöllinen seksielämä, joka toimii.
Säännöllisyys voi toki esimerkiksi iän myötä tarkoittaa harvempaa määrää seksikertoja, mutta sitä kuitenkin suhteessa on.
Kohta tietysti joku tulee kertomaan, että "hyvä parisuhde voi olla ilman seksielämääkin".
Kyllä, VOI olla. Mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä - täysin seksittömistä parisuhteista noin 10% on onnellisia sellaisia. 90% seksittömistä parisuhteista on joko onnettomia tai vähintäänkin ei-onnellisia, lähinnä olosuhteiden pakosta yhdessä elämistä.
Joten jos parisuhteista 7-8% on totaaliseksittömiä (seksiä enintään muutamia kertoja vuodessa, ei edes kerran kuussa), onnellisessa JA seksittömässä parisuhteessa on ehkä 0,7-0,8% parisuhteessa olevista.
Tämä johtuu siitä, että yksinkertaisesti parisuhteessa on jotakin muuta vikaa - seksittömyys (jos siihen ei ole päädytty yhteisestä sopimuksesta) on useammin OIRE viallisesta parisuhteesta kuin asia, joka rikkoo "muuten hyvän parisuhteen".
Juuri näin! Meillä tuo kolme kertaa kuussa tilanne oli molempien lasten kohdalla vauvavuonna ja sen jälkeen on palattu siihen keskimäärin neljä kertaa viikossa tilanteeseen kuin ennen lapsia. Toimiva seksielämä on välttämättömyys hyvässä parisuhteessa, ei seuraus hyvästä parisuhteesta. 20 vuotta tällä menty ja seksi itse asiassa vaan paranee ja paranee kun ikää tulee. Minulle (ja monelle muulle) se seksuaalisuus vahvistuu synnytysten myötä, sitä kun on tietoisempi omasta kehostaan kun sen kanssa on ”ääriolosuhteessa” käynyt.
Amber Hear woke vihanlietsonta -ilmiö
Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.