Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.
Aijaha, taas pistettiin miehen syyksi koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä tämmöisissä keskusteluissa hyvin usein toistuu se että mies haluaa ja vaatii(?) joskus myös mököttää ja vihoittelee kun parisuhdeaikaa ja sitä seksiä on vähän. Mutta eivät ehdota mitään itse sen tilanteen korjaamiseksi. Tavallaan vain heittävät reklamaation ilmoille ja odottavat toimenpiteitä. Kommenteissa myös usein toistuu se että "pitää pitää mies tyytyväisenä edes pikaisilla hoitelemisilla". Entä se naisen tyytyväisyys? eikö sillä ole mitään arvoa?
Aloittajalle sanoisin että jutelkaa, avoimesti ja rehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä kuinka mies ei ole mitään muuta kuin siittäjä ja maksaja jolla ei ole muuta arvoa naisille
Miten niin? Perustele väitteesi äläkä mussuta.
Lue 48 sivua kommentteja jossa haukutaan mies kun se ei ole vain hiljaa ja elätä kun nainen unohti miehen heti lapsen saatuaan
En lukenut sellaisia kommentteja yhtäkään. Lue ketju ajatuksella läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
😅 Voi luoja. Pikkasen on mennyt pieleen, jos lapsenne on noin sekaisin.
No, ihan normaalia 1-vuotiaan käytöstä olla kiinnostunut hellan levyistä. Se taas ei ole, ettei vanhemmat osaa varautua ja järjestä kotia niin että pesuaineet on lapsen ulottumattomissa ja hellan napeissa lapsilukot.
Hänellä on 4-vuotias lapsi. Meillä ei koskaan ole ollut hellannapeissa lapsilukkoja, mitään ei ome piilotettu eikä lapsemme koskaan ole joutunut yhteenkään vaaratilanteeseen. Normaali lapsi tajuaa kun kerrotaan mitä saa ja ei saa tehdä. Veitsien kanssa heiluva 4-vuotias ei kuulu kotiin.
Ah yhden helpon lapsen äidit jotka pätevät erinomaisuudellaan. Näitä riittää joka keskusteluun. Jos lapsesi ei ole kuin minun lapseni, se on viallinen, eikö niin?
Niitä lapsia oli kolme, huomasitko? Jos lapsesi heiluu veitsien kanssa ja syö pesuainetta, kyllä, hän ei ole normaali.
Jaa miksiköhän kaikilla ensiapukursseilla käsitellään sitä miten toimia, jos joku (=lapsi) on syönyt pesuainetta tai jotain muuta sopimatonta, esimerkkinä se pesuaine, ja ihan joka ainoassa lastenhoito-oppaassa tehdään selväksi että teräaseet ja pesuaineet pitää olla poissa lasten ulottuvilta? Jos semmoista ei sattuisi niin ei siitä varoiteltaisi. Kyllä lasten kanssa vaan voi sattua ja tapahtua, ihan niiden normaalienkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Olisiko tuokin kannattanut miettiä etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Aloittajankin tapauksessa vain mies on typerä. Vain mies on unohtanut parisuhteen ja sen puolison jonka parasta miehen kuuluisi ajatella. Se ei ole parisuhde että naisen pitää huomioida ja hemmotella miestä ja mies ei tee samaa naiselle.
Muutenkin minusta on käsittämätöntä kuinka ajattrelemattomla miehet on kun vaimo on juuri synnyttänyt ja vasta toipumassa. Kun mies on nähnyt minkä helve tin nainen käy läpi synnytyksessä ja kuinka kipeä on sen jälkeen niin on hyvin outoa että mies ei hoivaa ja hemmottele naista, varmista levähtäminen ja riittävä uni naiselle. Päinvastoin vinkuvat seksiä itselle. Siinä lähtee jo paljon vikaan.
Missä miesten tilannetaju, taju siitä että itse pitää välillä ja vuorostaan huomioida toisia vaikka ei itse sas juuri samaa siinä takaisin, että pitää osata aikuisena joskus laittaa itsensä vasta toisten jälkeen, ymmärtää oma vähäisyytensä toisten tärkeämpien tarpeiden vuoksi?
Katkeruus naisen mielessä vauva-ajoista on siemen eroon.Jos kaksi vuotta ei riitä synnytksestä toipumiseen niin mikä sit riittää? Se katkeruus ei synny siitä etteikö mies olisi läsnä tai hyvä, se syntyy siitä, että ei itse osaa nauttia vauva-arkesta. Tällöin jokainen miehen teko nähdään olevan itseltä pois. Ihan kun sen miehen pitäisi tehdä samat virheet ja jämähtää kotiin.
Esimerkiksi itselläni jäi vatsalihasten erkauma joka aiheuttaaselkäkipuja, pukamat ja liitoskipuja niin etten pysty kovalla alustalla maata ollenkaan selälläni. Lapdi täytti juuri kaksi. Nainen ei välttämättä palaudu fyysisesti ennalleen! Osa joutuu vaippoihin.
Ja katkeruus syntyi juuri siitä, että mä olin itse huonossa kunnossa jo ekan raskauden aikana, mies vähätteli kaikkia vaivoja ja kehotti nauttimaan.olin kipeä ja pahassa anemiassa joten se siitä nauttimisesta. Synnytyksen jälkeen mies tuli kotiin iltaisin klo 19-20 eikä tehnyt mitään kotitöitä. Vielä ei olla lopullisesti erottu nutta asuttu erillään jo jonkin aikaa. *ituttaa väjemmän kun eintarvitse katsella miestä sohvalla kun itse raataa ilman taukoja.
Raskaus ei ole mikään syy saada mitään etuoikeuksia. Vali vali!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Jos luet oikein tarkkaan, sinulle selviää että mies käy "töissä" ja sinne menemiseen ja sieltä palaamiseen kuluva aika on pitkä.
Googlaa mitä työnteko on, jos et vielä tiedä.
Normaali terve ihminen tekee osansa kotitöistä töiden jälkeen. Nainen on käytännössä töissä 24/7, kuuntelee siihen päälle vinkuvaa miestä ja sitten saisi ilmeisesti p*llu kosteana vielä hoivata tätä sankaria.
Missä vaiheessa ap on sanonut ettei hänen miehensä tee osuuttaan? Ja jos sulla on kuivat paikat eikä seksi kiinnosta, tarkista hormonitasosi ja hanki liukkaria.
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Niin, koska mies on töissä. Ei lapsen hoitaminen ole kotityö.
Totta, lapsen hoitaminen ei ole verrattavissa kotityöhön, vaan käy ihan kunnon työstä.
Kuinka monen työkaverit nukkuu päivästä enemmän kuin kissat?
Aika monessa toimistossa on tosi veltto meininki, eikä monikaan huuda koliikissa tai tiputtele esineitä varpailleen.
Mielestani lasten kanssa kotona oleminen eli lastenhoitoTYÖN tekeminen on verrattavissa siihen että olisi ensiavussa töissä. Saattaa mennä tunteja että kaikki on hyvin ja on hiljaista, ja sitten yhtäkkiä iskee aivan tajuton ryysis ja hätätila. Näitä tilanteita ei voi kunnolla ennakoida, ja se että joutuu koko ajan olemaan varpaillaan ja vuorossa on aivan hirveän rankkaa. Todellakin rankempaa kuin lähes mikään tavallinen duuni.
Kuvitelkaa nyt että olette olleet 36 tuntia siellä ensiavussa ja sitten tulet himaan ja puoliso siellä vinkuu parisuhdeajasta. Voi helvetti sanon vaan.
Ei siellä ensiavussa ole aikaa olla vauva palstalla trollailemassa 12 tuntia päivässä niin kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän on vain yksi ratkaisu. Sinun pitää antaa miehelle tilaa hoitaa lasta enemmän. Kun mies on enemmän lapsen kanssa, tajuaa mies että lapsi on tärkeä.
Kun saat itse lisää vapaa-aikaa, toivon mukaan alat myös huomata että sinulla on aikaa myös parisuhteelle.
Miehesi pitää siis hoitaa lasta enemmän. Sanon asian näin itse miehenä. Tämä on ainoa tapa.
Minulla on samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Oöen tuon neuvosi kuullut muualtakin ja useita kertoja yrittänyt noudattaa sitä. Mutta joka kerran kun annan enemmän tilaa miehelle hoitaa lasta niin hän jättää hoitamatta. Ei huolehdi mistään perusasioista edes. Eikä hän halua sitä tilaa, laittaa kauheasti vastaan joka kerta. Eli miten antaa tilaa jos toinen siitä tilasta kieltäytyy?
Joo ymmärrän sua ap, että mitä pienempi lapsi, niin enemmän tulee lapsen kanssa oltua ja hoitamista on paljon.
Mielestäni se että mies on aloittanut keskustelun tästä aiheesta on kunnioitettavaa. Miehen tulisi viettää laatuaikaa sekä lapsen, että sinun kanssasi.
Voitteko tehdä niin, että kummatkin listaavat Top 5 asiaa, mitä haluatte yhdessä tehdä, joka kuukausi?
Ja miettikää minkä toteutatte ensin, ja sopikaa sille päivämäärä ja kellonaika.
Pikkulapsi-arki on kuormittavaa, ja parisuhteelle joutuu erikseen varaamaan aikaa.
Muista myös varata itsellesi omaa vapaa aikaa, niin että mies tai muu henkilö hoitaa lastanne.
Vinkkini miten voit nopeasti ja helposti "buustata" parisuhdetta:
- Antakaa halauksia ja pusuja toisillenne pitkin päivää
- Kehu miestäsi komeaksi
- Kehu kuinka hyvim hän hoitanut asioita / työtään
- Jos mies tekee jotain mukavaa, muista kiittää
- Illalla lapsen voi peitellä klo 20 aikaan, sitten teillä on n. 1-2 h aikaa oleskella yhdessä.
Voitte silloin viettää laatuaikaa ja katsoa jotain kivaa ohjelmaa, osoittaa toisillenne huomiota ja syödä herkkuja / hyvää iltapalaa
Itseäni hieman nolottaa se, että välillä tulee enempi huomioitua minun puolisoani, mutta välillä joinan päivinä annamme vaan pari pusua ja juttelemme niitä näitä. Meillä on myös 2 v lapsi, sekä 10 v lapsi.
Mielestäni tärkeintä on kuitenkin se että tukee toista ja kohtaa toisen emotionaalisella tasolla.
Jos miestäni väsyttää, annan hänen nukkua torkut. Usein keitän meille aamukahvia valmiiksi. Valmistan ruuan rakkaudella. Hän tekee samoja juttuja minulle. Yhdessä siivotaan. Jos on energiaton päivä niin vaikka tilataan ruoka kotiin ja levätään. Kun uhmaikäinen taapero juoksee karkuun eikä halua vaipanvaihtoon, mies nappaa pikkuisen ja käy vaihtaan vaipat. Olen kiitollinen juuri tällaisesta arkipäiväisestä rakkaudesta, jossa huomioidaan toistemme tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele tilanne toisinpäin kirjoitti:
Voi ap, menkää parisuhdeterapiaan ja taapero unikouluun. Ei perhe-elämässä "priorisoida" lasta ykköseksi ja muita perheenjäseniä seuraaviksi.
Kuulostaa, että stressaat lapsen kanssa liikaa ja parisuhde unohtuu. Kumpikin tarvitsee hoivaa, tai oikeastaan kaikki, sekä taapero, teidän suhde - miehesi ja sinä. Omaa aikaa tarvitsee myös jokainen, oli perheessä yksi tai vaikka 10 lasta.
Väsyneenä kaikki tuntuu stressaavalta, siksi tuo unikoulu voisi olla hyvä ja toisi ehkä apua koko perheelle pidemmän päälle.
Moni 2-vuotias on päivähoidossa, jolloin myös vanhempi osaa irtaantua lapsesta, samoin lapsi oppii olemaan muiden lasten ja aikuisten kanssa.
Kuvittelepas ap tilanne toisinpäin, että miehesi hoitaisi taaperon ja sinä olisit työssä. Ja kokisit itsesi ulkopuoliseksi perheessä, koska isi on vain lasta varten . Voi avata hieman silmiä.
Jos isi osallistuisi perhe-elämään ja kotitöihin niin äidille jäisi aikaa ja energiaa olla muutakin kuin lapsen palvelija ja keittiöorja.
Kun antaa huomiota, saa huomiota...
Vaan mihin se energia käytetään? Jotkut käyttää sen parisuhteeseen, toiset omiin harrastuksiin ja osa keksii vielä lisää tapoja käyttää aikaa lapseen kietoutuneena.
Vierailija kirjoitti:
Mä ilmoittaisin, että lähden hotelliin nukkumaan viikonlopuksi. Mies saisi hoitaa koko viikonlopun. Sen jälkeen voisin jutella parisuhteesta.
Itse kyllä lähdin 4 päiväksi reissuun kavereiden kanssa, kun lapsi oli 7 kk. Mutta mulla ei ollutkaan univelkaa ja mies hoiti lasta muutenkin.
Mä ilmoittaisin että meen panemaan työkaveria ja kun tuun takas, voidaan jutella parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.
Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Jos luet oikein tarkkaan, sinulle selviää että mies käy "töissä" ja sinne menemiseen ja sieltä palaamiseen kuluva aika on pitkä.
Googlaa mitä työnteko on, jos et vielä tiedä.
Normaali terve ihminen tekee osansa kotitöistä töiden jälkeen. Nainen on käytännössä töissä 24/7, kuuntelee siihen päälle vinkuvaa miestä ja sitten saisi ilmeisesti p*llu kosteana vielä hoivata tätä sankaria.
Missä vaiheessa ap on sanonut ettei hänen miehensä tee osuuttaan? Ja jos sulla on kuivat paikat eikä seksi kiinnosta, tarkista hormonitasosi ja hanki liukkaria.
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Niin, koska mies on töissä. Ei lapsen hoitaminen ole kotityö.
Totta, lapsen hoitaminen ei ole verrattavissa kotityöhön, vaan käy ihan kunnon työstä.
Kuinka monen työkaverit nukkuu päivästä enemmän kuin kissat?
Aika monessa toimistossa on tosi veltto meininki, eikä monikaan huuda koliikissa tai tiputtele esineitä varpailleen.
Mielestani lasten kanssa kotona oleminen eli lastenhoitoTYÖN tekeminen on verrattavissa siihen että olisi ensiavussa töissä. Saattaa mennä tunteja että kaikki on hyvin ja on hiljaista, ja sitten yhtäkkiä iskee aivan tajuton ryysis ja hätätila. Näitä tilanteita ei voi kunnolla ennakoida, ja se että joutuu koko ajan olemaan varpaillaan ja vuorossa on aivan hirveän rankkaa. Todellakin rankempaa kuin lähes mikään tavallinen duuni.
Kuvitelkaa nyt että olette olleet 36 tuntia siellä ensiavussa ja sitten tulet himaan ja puoliso siellä vinkuu parisuhdeajasta. Voi helvetti sanon vaan.
Jep, ei muuta kuin viesti miehelle että parasta että sä lähdet koska en näe sinua enää puolisona vaan rahanlähteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Lukekaa miehet tarkkaan, haluatteko antaa tälle naiselle rahanne :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)
Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.
Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.
Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.
Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.
Tylsää kirjoitti:
Tänne on näemmä pesiytynyt oikein porukalla seksistä haaveksivia keskenkasvuisia kolleja trollaamaan noita lapsellisuuksiaan joka ketjussa. Voisitte keskustella kuin oikeat miehet ja miettiä ratkaisua, mutta ei tuo naisviha tursuu niin läpi, ettei kukaan voi ottaa vakavasti.
Feministisioilla ei ole minkäänlaista valtaa, eikä oikeutta, määritellä mitä on oikea mies. Oikea nainen on siis keittiössä tekemässä voileipää vai? Miltä kuulostaa feminazisiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen lapsen kanssa kotona ja vaimoni on töissä.
Meillä on kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa vaimoni oli kotona ja valitti nyt toisen lapsen tullessa, että hän haluaa töihin ja minun pitää jäädä hoitamaan lasta, koska on rankkaa olla kotona pienen lapsen kanssa ja toinen pääsee vaa töihin karkuun.
Eipä vaimo ymmärtänyt, että (koin itse saman ekan lapsen aikana) samanlailla se lapsi herättää ja pitää sen työssäkäyvän osapuolen hereillä joka kerta, kun rupeaa itkemään.
Meinasin töissä ollessa välillä nukahdella, kun olin väsynyt.
Nyt vaimoni vaatii, että haluaisi vaihtaa osia takaisin. En ole siihen suostunut enkä tule suostumaan.
Kotona oleminen on kuitenkin paljon kevyempää ja vähemmän stressaavaa, kuin töissä.
Itse järjestän arjen juuri niin, että lapset on osa normaalia arkea enkä niin päin, että lapsi määrää sen arjen.
Siis tietenkin lapsen hyvinvointi mennään edellä ja varsinkin tämän pienemmän mutta esim jos 4 vuotias lapsi kiukuttelee, kun haluaa jotain niin ei se ainakaan meillä mene niin, että kaikki pitäisi saada mitä haluaa vaan me vanhemmat se loppupeleissä sitten päätetään miten asiat on.
Arki on aikalailla sellaista, että kun lapsi nukkuu niin minäkin ehkä nukun (riippuen vanhemmasta lapsesta, kun se ei taas tahdo nukkua), kun lapsi on hereillä tai nukkuu niin välillä teen ruokaa ja välillä siivoan. En ehkä ihan samaa tyyliin siivoile, kuin ennen siivottiin vaan nyt siivotaan, kun keretään esim tänään vessa, huomenna olohuone, ylihuomenna keittiö. Ennen siivottiin koko huusholli kerran viikossa tiettynä päivänä ja silloin tällöin imuroitiin. Välillä katson televisiota vanhemman lapsen kanssa, kun vauva nukkuu tai sit yksin kattelen. Sitten, kun vanhempi lapsi on päiväunilla niin otan itekkin päiväunet aina, kun vain kerkeän.
Vaimo osallistuu viikonloppuisin ja iltaisin lapsen hoitoon samanlailla töiden jälkeen, kuin minäkin osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa.
Kokeiltaa joskus sen sijaan, kun valitatte vain puolisoillenne, että pääsette helpolla töissä, että vaihtakaa oikeesti niitä osia vähäksi aikaa niin huomaatte mitä se todellisuudessa on.Sinä nukut päiväunia kaikessa rauhassa ja sillä aikaa lapsi käy esimerkiksi vääntämässä hellan levyt päälle? Tai menee siivouskomerolle maistelemaan pesuaineita? Tai leikkimään veitsillä? Tietääkö vaimosi?
😅 Voi luoja. Pikkasen on mennyt pieleen, jos lapsenne on noin sekaisin.
No, ihan normaalia 1-vuotiaan käytöstä olla kiinnostunut hellan levyistä. Se taas ei ole, ettei vanhemmat osaa varautua ja järjestä kotia niin että pesuaineet on lapsen ulottumattomissa ja hellan napeissa lapsilukot.
Hänellä on 4-vuotias lapsi. Meillä ei koskaan ole ollut hellannapeissa lapsilukkoja, mitään ei ome piilotettu eikä lapsemme koskaan ole joutunut yhteenkään vaaratilanteeseen. Normaali lapsi tajuaa kun kerrotaan mitä saa ja ei saa tehdä. Veitsien kanssa heiluva 4-vuotias ei kuulu kotiin.
Ah yhden helpon lapsen äidit jotka pätevät erinomaisuudellaan. Näitä riittää joka keskusteluun. Jos lapsesi ei ole kuin minun lapseni, se on viallinen, eikö niin?
Niitä lapsia oli kolme, huomasitko? Jos lapsesi heiluu veitsien kanssa ja syö pesuainetta, kyllä, hän ei ole normaali.
Jaa miksiköhän kaikilla ensiapukursseilla käsitellään sitä miten toimia, jos joku (=lapsi) on syönyt pesuainetta tai jotain muuta sopimatonta, esimerkkinä se pesuaine, ja ihan joka ainoassa lastenhoito-oppaassa tehdään selväksi että teräaseet ja pesuaineet pitää olla poissa lasten ulottuvilta? Jos semmoista ei sattuisi niin ei siitä varoiteltaisi. Kyllä lasten kanssa vaan voi sattua ja tapahtua, ihan niiden normaalienkin.
Toki näitä tapahtuu, mutta ei normaalilapsille, normaaliperheessä. Normaaliperheessä kiellot ja ohjeet ja perusvarautuminen riittää. Sit on nää perheet, joissa ei ole lasta ohjeistettu ja perheet, joissa joko lapsella tai vanhemmalla on puutteita käsityskyvyssä.
Vierailija kirjoitti:
Tylsää kirjoitti:
Tänne on näemmä pesiytynyt oikein porukalla seksistä haaveksivia keskenkasvuisia kolleja trollaamaan noita lapsellisuuksiaan joka ketjussa. Voisitte keskustella kuin oikeat miehet ja miettiä ratkaisua, mutta ei tuo naisviha tursuu niin läpi, ettei kukaan voi ottaa vakavasti.
Feministisioilla ei ole minkäänlaista valtaa, eikä oikeutta, määritellä mitä on oikea mies. Oikea nainen on siis keittiössä tekemässä voileipää vai? Miltä kuulostaa feminazisiat?
Siltä, että sinut on joku nainen heittänyt voileipinesi pellolle.
Kovin on kapea sinun maailmasi. Kyllä se sinun puoliso myös vanhenee ja se römpsä muuttaa muotoaan. No voithan sä vaihtaa sitten nuorempaan.
Esimerkiksi itselläni jäi vatsalihasten erkauma joka aiheuttaaselkäkipuja, pukamat ja liitoskipuja niin etten pysty kovalla alustalla maata ollenkaan selälläni. Lapdi täytti juuri kaksi. Nainen ei välttämättä palaudu fyysisesti ennalleen! Osa joutuu vaippoihin.
Ja katkeruus syntyi juuri siitä, että mä olin itse huonossa kunnossa jo ekan raskauden aikana, mies vähätteli kaikkia vaivoja ja kehotti nauttimaan.olin kipeä ja pahassa anemiassa joten se siitä nauttimisesta. Synnytyksen jälkeen mies tuli kotiin iltaisin klo 19-20 eikä tehnyt mitään kotitöitä. Vielä ei olla lopullisesti erottu nutta asuttu erillään jo jonkin aikaa. *ituttaa väjemmän kun eintarvitse katsella miestä sohvalla kun itse raataa ilman taukoja.