Lue keskustelun säännöt.
Mummo antaa talon, mökit ja maan yhdelle lapselle lahjana, muut jäävät ilman
23.04.2022 |
Onko tämä ihan laillisesti sallittua? Mummo antaa yhdelle lapsistaan koko tilan (vain lahjaveroa vastaan) joka kattaa talon, maat ja rantamökin. Tämä sama ihminen saanut jo aiemmin lahjana toisen heidän rantamökin. Paikka on kaikkien lapsuudenkoti ja muille lapsille ja lastenlapsille tärkeä paikka viettää kesiä tuossa rantamökissä. Henkilö joka tämän kaiken nyt saa omakseen on oikeastaan kaikista vähiten siellä käynyt ja muut ovat siellä enemmän tehneet töitä, auttaneet mummoa ym vastapainoksi siellä lomailusta. Voiko asialle tehdä mitään?
Kommentit (381)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo voi myös merkitä lahjakirjaan, ettei tätä lahjaa katsota ennakkoperinnöksi.
Sillä ei tosin ole mitään merkitystä käytännössä koskaan.
Onko sinulla tähän väitteeseen joku luotettava lähde?
Vaikka Finlex - jos lahjakirja tehdään oikein, niin mummolla on täysi oikeus lahjoittaa omaisuuttaan eikä muulla suvulla ole siihen mitään sanomista.
"Mummo voi myös merkitä lahjakirjaan, ettei tätä lahjaa katsota ennakkoperinnöksi."
Joku kommentoi: Sillä ei tosin ole mitään merkitystä käytännössä koskaan.
Tästä oli kysymys. Vastailet ihan puutaheinää. Pysy pois,jos et tiedä mistään.Kyllä sillä on käytännössä aina merkitystä! Lahjakirja on ihan samalla tavalla pätevä asiakirja kuin testamenttikin ja perillisillä on aika lailla iso työ todistaa, että mummo on rikkonut heidän oikeuksiaan lahjoittamalla omaisuuttaan. Sen mummon ei tarvitse edes tehdä testamenttia lopusta omaisuudestaan.
Ei teitä Jaksa... 🤦
Miksi lahjakirjan merkinnällä "tämä lahja ei ole ennakkoperintöä" ei olisi merkitystä perintöä jaettaessa? Näinhän joku muka varmana väitti. Tuo on puppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsenlapsista voi olla läheisempiä ja osa ei, siinä syy. Jos jollakulla tuhlaileva elämäntapa niin mummo voi haluta antaa omaisuutensa sellaiselle joka sitä osaa arvostaa.
Kaikki lapset ja lapsenlapset myös ovat mummolle läheisiä ja ns normaaleita, eivät mitään hulttioita. Mutta tosiaan ainoa poika saa nyt kaiken. Tilat, talo ja mökki ovat kaikille lapsille ja lapsenlapsille tärkeitä ja huoli on lähinnä siitä että kun nyt menevät yhden omistukseen, eivät muut sisarukset enää voi vierailla tärkeissä lapsuusmaisemissa ja viettää siellä aikaa kuten ennen. Ei ole kyse nyt rahasta vaan siitä että tuo rantamökki on tärkeä sisaruksille ja lastenlapsille ajanviettopaikkana ja samoin mummola, ja joskus kun aika mummosta jättää, niin niihin maisemiin ei ehkä ole enää menemistä kun kaikki on veljen omistuksessa.
Aloittaja
Huhuu ap, siis käsitinkö oikein:
1) Mummo antoi talon aiemmin ja nyt mökin järven rannalla (niiden arvosta en tiedä, ehkä on arvoa ja ehkä ei riippuen mm paikkakunnasta) ainoalle pojalleen?
Muu perikunta koostuu sinusta ja sisaruksistasi, kaikki muut olette siis naisia?
Veli maksoi vain lahjaveron, teille ei maksettu esim ennakkoperintönä (laillisesti siis niin, että saatte oman lakiosuutenne rahana, veli kiintoistöinä) ja sinä hyväksyt tämän siskojesi kanssa koska????!!
2) Olet huolissasi eniten siitä, saako lapsuuden maisemissa siskojen ja lapsenlapsen kanssa käydä, kun mummosta aika jättää ja veli ne omistaa?
Miksi, mainitsitsit lapsuusmuistot ja mummolan - mutta entäs muut epäkohdat, joita tuli mieleeni?
Mikä esim on omaisuuden arvo (pikkupaikkakunnilla ihan maalla, syvällä maalla siis voi talon hinta olla joitain tonnejakin, kaupungissa taas mennään isoihin lukuihin ja mökki meren rannalla lienee kanssa arvokkaampi?) ja veli perii kaiken maallisen?
Eikö tämä ole melkoisen epäreilua?
3) Olet huolissasi siitä, saako lapsuusmaisemissa käydä, kun mummosta aika jättää = miksi olet huolissasi siitä jo nyt, millainen veljesi on luonteeltaan?
Oletan, että jokin syy tähän huoleen on?
Mitä veli on sanonut itse sinulle ja siskollesi, haluaisiko esim yhteisomistajuuden tai ostaa teidät siskot ulos talosta ja mökistä?
Vai voiko veljen kanssa edes keskustella asiasta?
4) Mitä mummo itse sanoo asiaan, oletan että olet(te) siskojesi kanssa ottaneet asian puheeksi eli veljen törkeä suosiminen?
Koska muu perikunta (puhuit siskoista, en tiedä montako teitä on) on naisia ja veli saa kaiken, niin ymmärtääköhän mummo että tuo on aika sovinistista?
Kai teillekin naisina kuuluu vuonna 2022 lakiosuus tai yhteisomistus JOS siihen päädytte ja olette valmiita = ei tuo voi mennä noin, että ainoalle veljelle mummo lahjoittaa kaiken eläessään, ohittaa tyttäret ja heidän lapsensa samalla!
Eli mitä se mummo on sanonut selityksenä, mitä ajattelee asiasta veli?
Onko kummankaan kanssa asiasta puhuttu edes ja mitä ap sanoivat?
Mummo on täyspäinen oikeustoimikelpoinen kansalainen, joka saa tehdä omaisuudellaan ihan mitä haluaa! Mitään lakiosaa ei eläissään tarvitse kenellekään antaa vaikka sitä miten sukupuolella perusteltaisiin. Jos haluaa myydä naapurin Reiskalle eurolla, niin saa tehdä sen ja jos haluaa lahjoittaa lapsenlapselle (?), niin saa tehdä senkin. Yhteiskunnalle riittää, että verot maksetaan.
Lakiosat ja perinnöt tulevat kuvaan mukaan vasta sitten, kun mummo kuolee. Jos tuon veljen sisarukset katsovat, että heille kuuluu joku osuus veljen saamasta lahjasta, niin sitten vaan siitä oikeudessa riitelemään. Siinä voi mennä vuosia ja jos kyse todella on lapsenlapsista (?), niin saattaa olla vaatimukset hieman huteralla pohjalla.
Ap mainitsi mummolan maisemat lapsille jne.
Mutta ap, tämän siskot ja veli ovat se perikunta.
Lapsenlapset perivät sitten kukin aikanaan vanhempansa.
Pointti olikin nyt tässä siinä, että ap sisaruksineen (loput perikunnasta) on ohitettu törkeästi, veli sai talon ja mökin eläessään lahjaveron maksamalla.
Edelleen mietin, että MITÄ mummo ja veli ovat sanoneet asiasta vai onko asiasta edes voitu keskustella?
Kaikkeen ei pidä suostua, vaikuttaa siltä että mummo suosii veljeä (ap mainitsi tämän olevan ainoa poika) nyt melkoisen törkeästi.
Kun mummosta jättää aika, voi asian toki riitauttaa (siitä kannattaa jutella juristille ensin siskojen kanssa, toimittaa kaikki tiedot jne asiasta) ja saada ehkä lakiosuus muillekin.
Juristi osannee sanoa, kannattaako esim rahallisesti.
Mutta mummon ja veljen mielipiteet, ihmettelen jos aikuiset naiset (ap siskoineen, montako heitä sitten onkaan?) eivät nosta kissaa pöydälle mummon ja veljen kanssa?
Tuo on oikeasti törkeää veljen suosimista.
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsenlapsista voi olla läheisempiä ja osa ei, siinä syy. Jos jollakulla tuhlaileva elämäntapa niin mummo voi haluta antaa omaisuutensa sellaiselle joka sitä osaa arvostaa.
Meillä on vain yksi lapsi, jolle säästettiin pesämunaa aikuisuutta varten ja jolle on kyllä talouskasvatustakin annettu niin etten tiedä mitä tässä olisi voinut vielä paremmin tehdä. Lapsesta kasvoi minusta ihan fiksu rahankäyttäjä, mutta kun puoliso tuli kuvioihin mukaan, niin homma on lähtenyt aivan lapasesta.
Kyllä todellakin olen alkanut miettiä, että jos rahankäyttö jatkuu samaan malliin, niin ei tee kyllä mieli jättää suurta perintöä lapselle. Emme ole mitään kitupiikkejä vaan ihan mukavasti on elelty, mutta silti on ollut mielessä se, että onpa kiva kun meiltä jää iso perintö lapselle ja hän saa siitä ison avun. Nyt tuntuu enempi siltä, että täytyy tuhlata enempi itse, että lapselle jää vähemmän tuhlattavaksi.
Olen myös miettinyt, että pitäisi löytää parempi perillinen. Voisihan sitä omaisuutta jakaa fiksummille rahankäyttäjille tai johonkin hyvään tarkoitukseen, niin jäisi itsellekin parempi mieli.
Maatila ja vanhat rakennukset pihapiirissä ovat todellinen rahareikä. Pienipalkkaine ei voi sellaista edes ylläpitää .Jos ei itse voi olla paikalla pitää olla mökkitalkkari. Jos tietää kuka voi siitä huolehtia kannattaa antaa hänelle. Kaikkihan ovat tulossa ilmaiseksi lomailemaan. Meillä on rakennukset aika suuria ja navettakin. Siinä on jo katto uusittu ja sisälle kunnosetttu muita tiloja. vakuuukset ovat pakollisia ja kiinteistövero. Jätemaksu, tienoito , auraus. Sähkö ehkä vesi. Jotain 15 000-- 20 000 e menee vuosittain ylläpitoon ja lämmitykseen. Pihan ylläpitö myös ja laituri. Matkat sinne ja tarvitaa auto ja vene ja bensaa ym. Ei sitä rahaa vaan kaiklta löydy.I Imainen lomapaikka kelpaa kaikille. Jos yksi omistaja haluaa myydä ja haluaa rahaa vain, siloin on hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?
Elävää ei voi periä. Eläessään ihmisellä on oikeus tehdä omalla omaisuudellaan mitä haluaa.
Ja kun kerran mummo vielä elää, niin hän varmaan osaa vastata kysymykseen, miksi näin? Onhan siihen joku syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nyt lähipiirssä on peritty mökkejä ei ne ole kelvanneet niille perijöille, hukkaan menneet ja parin vuoden sisällä kaupunkilaiset ovat myynet ne ja halvalla. Vaikka ovat olleet entisiä kotipaikkoja. Kovalla työllä niistä pidettiin ennen huolta. Vain raha kelpaa.Raha on tuhlattu matkoihin ja juomiin. Jos mummo jo tietää että minä odottaa vain rahaa.
Aivan, minäkin ihmettelen että mitä se mummo sanoo asian syyksi? Kai tähän järjestelyyn jokin syy on? Entä veli, mitä mieltä hän on? Lähtisin ennen mummon kuolemaa keskustelemaan tästä perintöasiasta sekä mummon, että veljen kanssa. Mitä aloittaja sisaruksineen siinä menettää, selityksen saattavat saada. Ehkä se on laiha lohtu, mutta ennen mummon kuolemaa haluaisin minä ainakin tietää, että miksi toimittiin näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?
Elävää ei voi periä. Eläessään ihmisellä on oikeus tehdä omalla omaisuudellaan mitä haluaa.
Ja kun kerran mummo vielä elää, niin hän varmaan osaa vastata kysymykseen, miksi näin? Onhan siihen joku syy.
Varmaan osaa jos haluaa.
Jos ei ole kokenut sitä, että perinnöt siirretään yhdelle sisarukselle ja suorin sanoin sinulle kerrotaan, että sinä et ole mitään tai kunpa et olisi syntynytkään niin silloin kannattaa pitää suunsa kiinni näistä aiheista. Se jättää sellaiset haavat, joita saa selvitellä omassa päässään monta vuotta. Toinen vanhemmistani elää vielä, välit häneen on poikki ja antakoot rahansa kenelle haluaa, mutta minua hän ei loukkaa enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?
Jos mummo kuolee kolmen vuoden sisään, niin sitten. Lahjaveron iso. Perintövero pienempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsenlapsista voi olla läheisempiä ja osa ei, siinä syy. Jos jollakulla tuhlaileva elämäntapa niin mummo voi haluta antaa omaisuutensa sellaiselle joka sitä osaa arvostaa.
Meillä on vain yksi lapsi, jolle säästettiin pesämunaa aikuisuutta varten ja jolle on kyllä talouskasvatustakin annettu niin etten tiedä mitä tässä olisi voinut vielä paremmin tehdä. Lapsesta kasvoi minusta ihan fiksu rahankäyttäjä, mutta kun puoliso tuli kuvioihin mukaan, niin homma on lähtenyt aivan lapasesta.
Kyllä todellakin olen alkanut miettiä, että jos rahankäyttö jatkuu samaan malliin, niin ei tee kyllä mieli jättää suurta perintöä lapselle. Emme ole mitään kitupiikkejä vaan ihan mukavasti on elelty, mutta silti on ollut mielessä se, että onpa kiva kun meiltä jää iso perintö lapselle ja hän saa siitä ison avun. Nyt tuntuu enempi siltä, että täytyy tuhlata enempi itse, että lapselle jää vähemmän tuhlattavaksi.
Olen myös miettinyt, että pitäisi löytää parempi perillinen. Voisihan sitä omaisuutta jakaa fiksummille rahankäyttäjille tai johonkin hyvään tarkoitukseen, niin jäisi itsellekin parempi mieli.
Säätiö joka jakaa rahaa tutkimuksiin tai opiskeluihin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo voi myös merkitä lahjakirjaan, ettei tätä lahjaa katsota ennakkoperinnöksi.
Sillä ei tosin ole mitään merkitystä käytännössä koskaan.
Onko sinulla tähän väitteeseen joku luotettava lähde?
Vaikka Finlex - jos lahjakirja tehdään oikein, niin mummolla on täysi oikeus lahjoittaa omaisuuttaan eikä muulla suvulla ole siihen mitään sanomista.
"Mummo voi myös merkitä lahjakirjaan, ettei tätä lahjaa katsota ennakkoperinnöksi."
Joku kommentoi: Sillä ei tosin ole mitään merkitystä käytännössä koskaan.
Tästä oli kysymys. Vastailet ihan puutaheinää. Pysy pois,jos et tiedä mistään.Kyllä sillä on käytännössä aina merkitystä! Lahjakirja on ihan samalla tavalla pätevä asiakirja kuin testamenttikin ja perillisillä on aika lailla iso työ todistaa, että mummo on rikkonut heidän oikeuksiaan lahjoittamalla omaisuuttaan. Sen mummon ei tarvitse edes tehdä testamenttia lopusta omaisuudestaan.
Ei teitä Jaksa... 🤦
Miksi lahjakirjan merkinnällä "tämä lahja ei ole ennakkoperintöä" ei olisi merkitystä perintöä jaettaessa? Näinhän joku muka varmana väitti. Tuo on puppua.
.
Sillä on merkitystä vanhoissa lahjoituksista. Selkeyttää tilannetta, muut perilliset ei voi väittää sen olevan perintöä. Mutta jos mummo kuolee kolmen vuoden sisään lahjasta,se lasketaan automaattisesti perinnöksi oli se lahja tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsenlapsista voi olla läheisempiä ja osa ei, siinä syy. Jos jollakulla tuhlaileva elämäntapa niin mummo voi haluta antaa omaisuutensa sellaiselle joka sitä osaa arvostaa.
Kaikki lapset ja lapsenlapset myös ovat mummolle läheisiä ja ns normaaleita, eivät mitään hulttioita. Mutta tosiaan ainoa poika saa nyt kaiken. Tilat, talo ja mökki ovat kaikille lapsille ja lapsenlapsille tärkeitä ja huoli on lähinnä siitä että kun nyt menevät yhden omistukseen, eivät muut sisarukset enää voi vierailla tärkeissä lapsuusmaisemissa ja viettää siellä aikaa kuten ennen. Ei ole kyse nyt rahasta vaan siitä että tuo rantamökki on tärkeä sisaruksille ja lastenlapsille ajanviettopaikkana ja samoin mummola, ja joskus kun aika mummosta jättää, niin niihin maisemiin ei ehkä ole enää menemistä kun kaikki on veljen omistuksessa.
Aloittaja
Joissain perheissä poika on vielä ainoa perillinen. Niin kuin ikiaikaisestoi on ollut. Ehkä mummolla on joku sopimus siinä pojan kanssa. Esim.että mökki on kaikkien käytössä. Tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä niin, että antaa jo eläessään eikä asia käy ilmia vasta testamentissa. Voitte tapella ja aloittaa "uuden elämän" jo nyt.
Kohtuuttoman raskasta surra samaan aikaan, hoidella viranomaispapereita, tulla toimeen yhden raivoissaan seonneen sukulaisen kanssa.
ja sitten, kun vihdoin alkaa näyttää, että ehkä tämä saadaan maaliin jotenkin, ottaa vastaan kirje käräjäoikeudelta, että tämä seonnut sukulainen on luovuttanut pesän pesänselvittäjälle.
Joka hoitaa tehtäväänsä huonosti ja laskuttaa kohtuuttomasti. Ja sitten se seonnut sukulainenkin kyllästyy ja tekee kompromissiratkaisun. Ja kaikki hävisivät ajassa ja rahassa ja terveydessä.
Onnittelut vielä kerran mummollesi ennakoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo voi myös merkitä lahjakirjaan, ettei tätä lahjaa katsota ennakkoperinnöksi.
Sillä ei tosin ole mitään merkitystä käytännössä koskaan.
Onko sinulla tähän väitteeseen joku luotettava lähde?
Vaikka Finlex - jos lahjakirja tehdään oikein, niin mummolla on täysi oikeus lahjoittaa omaisuuttaan eikä muulla suvulla ole siihen mitään sanomista.
"Mummo voi myös merkitä lahjakirjaan, ettei tätä lahjaa katsota ennakkoperinnöksi."
Joku kommentoi: Sillä ei tosin ole mitään merkitystä käytännössä koskaan.
Tästä oli kysymys. Vastailet ihan puutaheinää. Pysy pois,jos et tiedä mistään.Kyllä sillä on käytännössä aina merkitystä! Lahjakirja on ihan samalla tavalla pätevä asiakirja kuin testamenttikin ja perillisillä on aika lailla iso työ todistaa, että mummo on rikkonut heidän oikeuksiaan lahjoittamalla omaisuuttaan. Sen mummon ei tarvitse edes tehdä testamenttia lopusta omaisuudestaan.
Ei teitä Jaksa... 🤦
Miksi lahjakirjan merkinnällä "tämä lahja ei ole ennakkoperintöä" ei olisi merkitystä perintöä jaettaessa? Näinhän joku muka varmana väitti. Tuo on puppua.
Ei olekaan merkitystä tuolla kirjauksella. Silloin lahjoitettua omaisuutta käsitellään perinnönjaossa käsitteellä "suosiolahja", mikäli lahjan arvo on kuolinpesän kokoon nähden huomattava.
Tässä taas nähdään. Mummon rahat vaan kiinnostaa ja on hoidettu mummoa vain rahan takia. GROW up. Ja tehkää itse omat rahanne.
Oikein hyvin keksitty, olet saanut jo melkein kymmenen sivua kuhinaa aikaiseksi!
'Jos tila annetaan yhdelle lapselle, seuraavassa sukupolvessa se kuuluu alkuperäiseen sukuun enää puoliksi, sitten ¼, sitten ⅛ '
Niin että kuuluisi suvulle enemmän, jos jäisi kolmen sisaruksen yhteisomistukseen?
Oletko miettinyt mikä on jälkeläisten määrä kolmannessa polvessa tällaisessa tilanteessa? Jos tila alunperin jäisi kolmen sisaruksen yhteiseen omistukseen?
Sellainen tila ei elinkelpoisena säily. Valitettava totuus. Vaatii joskus kipeitäkin ratkaisuja.
Yhteisomistus ei vaan toimi. Ei riitä leipä nykyajan tilalla kuin yhdelle jatkajalle. Jatkajalla pitää olla mahdollisuus kehittää tilaa ja tehdä päätöksiä. Ei niin, että pieneenkin toimeen haetaan valtakirjalla hyväksyntä serkus- ja pikkuserkusjoukolta.
Jatkajalla on vastuu tilan kehittämisestä, mutta hänellä tulee olla valtuudet asiaa hoitaa. Hän kantaa riskin toimistaan. Ei niin, että juhannuksena lomalle ilmestyvät sukulaiset kaupungista asioista vaatisivat päästä päättämään ja osuuttaan vaatimaan. Nykyajan maatilat on liikeyrityksiä, ja yrittämiseen liittyy riski. Usein saattavat toteutua ne huonommat skenaariot, joihin ei kuitenkaan itse ole voinut vaikuttaa. Kaupunkilaiset nauttivat säännöllistä kuukausituloa, ja siitä maatilalla on turha haaveilla. Ja monella on lomaa kesällä. Maatilayrittäjällä ei. Mutta nämä on toki valintakysymyksiä itse kullakin.. Mutta antakaa jatkajalle ja elinkelpoiselle maatilalle kuitenkin mahdollisuus yrittää!
Meilläkin on ollut suvussa tilanne aikanaan että mummo lahjoitti tilan, maat ja metsät yhdelle lapselleen ja tämän puolisolle. Tarkoitus oli että nämä jatkavat tilan pitoa. No, kun paperit oli tehty, pariskunta myi metsät ja maat ulkopuoliselle ja lähtivät Ruotsiin. Sinne meni suvun monisukupolvinen perintö.
Mummo on täyspäinen oikeustoimikelpoinen kansalainen, joka saa tehdä omaisuudellaan ihan mitä haluaa! Mitään lakiosaa ei eläissään tarvitse kenellekään antaa vaikka sitä miten sukupuolella perusteltaisiin. Jos haluaa myydä naapurin Reiskalle eurolla, niin saa tehdä sen ja jos haluaa lahjoittaa lapsenlapselle (?), niin saa tehdä senkin. Yhteiskunnalle riittää, että verot maksetaan.
Lakiosat ja perinnöt tulevat kuvaan mukaan vasta sitten, kun mummo kuolee. Jos tuon veljen sisarukset katsovat, että heille kuuluu joku osuus veljen saamasta lahjasta, niin sitten vaan siitä oikeudessa riitelemään. Siinä voi mennä vuosia ja jos kyse todella on lapsenlapsista (?), niin saattaa olla vaatimukset hieman huteralla pohjalla.