Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo antaa talon, mökit ja maan yhdelle lapselle lahjana, muut jäävät ilman
23.04.2022 |
Onko tämä ihan laillisesti sallittua? Mummo antaa yhdelle lapsistaan koko tilan (vain lahjaveroa vastaan) joka kattaa talon, maat ja rantamökin. Tämä sama ihminen saanut jo aiemmin lahjana toisen heidän rantamökin. Paikka on kaikkien lapsuudenkoti ja muille lapsille ja lastenlapsille tärkeä paikka viettää kesiä tuossa rantamökissä. Henkilö joka tämän kaiken nyt saa omakseen on oikeastaan kaikista vähiten siellä käynyt ja muut ovat siellä enemmän tehneet töitä, auttaneet mummoa ym vastapainoksi siellä lomailusta. Voiko asialle tehdä mitään?
Kommentit (381)
Mitä vähemmän on omistettavaa, sitä vähemmän huolia. Olenkin neuvonut elossa olevia isovanhempiani käyttämään varansa omaan hyvinvointiinsa ja elämiseensä niin kauan kuin se on mahdollista. Ahdistaa jo valmiiksi, mitä sitten, kun heistä aika jättää...
Saa kai ns. laillisesta perintöosuudestakin kieltäytyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähemmän on omistettavaa, sitä vähemmän huolia. Olenkin neuvonut elossa olevia isovanhempiani käyttämään varansa omaan hyvinvointiinsa ja elämiseensä niin kauan kuin se on mahdollista. Ahdistaa jo valmiiksi, mitä sitten, kun heistä aika jättää...
Saa kai ns. laillisesta perintöosuudestakin kieltäytyä?
Saa, mutta jos sinulla on lapsia, se menee heille.
hei mummo tulemme sitten pohjoiseen kun olet testamentin MEILLE tehnyt.
Aiemmin tuli yhdessä vastauksessa tärkeä pointti! Onko mummo leski? Jos on, ovatko kiinteistöt olleet yhdessä puolison kanssa omistuksessa? Jos on, onko papan jälkeen tehty ositus ja perinnön jako? Onko mummulla ja papalla ollut testamentti? Tässä näin aluksi. Jos nimittäin kiineistöt ovat mummun ja jakamattoman kuolinpesän nimissä, ei hän voi lahjoittaa kuolleen osuutta ilman perinnönjakoa eli jakotoimitusta. Jos taas heillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti, mummu voi tehdäkin lahjoituksia mutta tällöin taas on perillisillä ollut oikeus papan lakiosaan. Jos eivät ole ajoissa tätä lakiosavaatimusta tehneet (6 kk testamentin tiedoksiannosta), ei heillä ole enää mitään osaa papan kuolinpesään. Ap voisi tätä avata. Itse olen kotijuristina amatöörinä hoitanut erään perillisen asioita, ja hän ei jäänyt ilman lakiosaa kuolleen vanhempansa perinnöstä, kun se lakiosa ajoissa ja oikein vaadittin. Testamentin vaataanottaja ei olisi halunnut lakiosavaatimusta ottaa vastaan (on oma vanhempi eli leski! ) mutta onneksi sen voi tehdä lakiosavaatimuksen voi tehdä ilman vastahakoista testamentin saajan lupaakin! Netissä on tietoa paljon mutta se pitää osata oikein tulkita. Tässä tapauksessa keskinäisellä testamentilla ohjattiin omaisuutta (mm.mökkitontti ja kiinteistö noin 100000 e) tietoisesti yhdelle rintaperilliselle ja toinen jättää lähes puille paljaille. Eivätpä onnistuneet siinä kokonaan, kun lakiosa on haettu.
Vierailija kirjoitti:
Eurolla voi myydä lapsenlapselle.
Ei voi myydä. Verottaja puuttuu alihintaiseen kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvä tapa (jos vaan rahkeet ja raha riittää) että kärhämöi ja riitauttelee ja lopulta kukaan ei saa perintöä. En sano että tuo on järkevää - lakimiehet siinä voittaa - mutta joskus tuo voi olla ainoa teko millä alistettu lapsi voi itseään puolustaa.
Perintöasiat ovat vaan niin yksiselitteisiä, että ne pystytään käsittelemään jo ensimmäisellä kierroksella. Sen jälkeen voi tehtailla valituksia vaikka kuinka, mutta asia ei oikeastaan etene omaa lakimiestä pidemmälle. Siinä menettää vain omat rahansa, toinen ei menetä mitään.
Menettääpä. Jakamisen kulut menee pesästä. Kuolinpesä hupenee. Näin on käynyt muuten usein.
Siis mummo aikoo antaa vai on jo antanut nuo maat ja mökit? Jos lahjakirjoja ei ole tehty, voi vielä rintaperilliset yrittää neuvotella, miten rantamökkiä voisi käyttää vielä muutkin. Lahjavero pitää maksaa nykyhetken käyvästä arvosta ja sen voi arvioittaa kiinteistövälittäjällä. Sen jälkeen voi laskea lahjaveron, joka suosikkilapsen pitää maksaa. Verottajalta voi kysyä, onko veroa jälkikäteen maksettu oikein. Lahjavero on aina suurempi kuin rintaperillisen perintövero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin tuli yhdessä vastauksessa tärkeä pointti! Onko mummo leski? Jos on, ovatko kiinteistöt olleet yhdessä puolison kanssa omistuksessa? Jos on, onko papan jälkeen tehty ositus ja perinnön jako? Onko mummulla ja papalla ollut testamentti? Tässä näin aluksi. Jos nimittäin kiineistöt ovat mummun ja jakamattoman kuolinpesän nimissä, ei hän voi lahjoittaa kuolleen osuutta ilman perinnönjakoa eli jakotoimitusta. Jos taas heillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti, mummu voi tehdäkin lahjoituksia mutta tällöin taas on perillisillä ollut oikeus papan lakiosaan. Jos eivät ole ajoissa tätä lakiosavaatimusta tehneet (6 kk testamentin tiedoksiannosta), ei heillä ole enää mitään osaa papan kuolinpesään. Ap voisi tätä avata. Itse olen kotijuristina amatöörinä hoitanut erään perillisen asioita, ja hän ei jäänyt ilman lakiosaa kuolleen vanhempansa perinnöstä, kun se lakiosa ajoissa ja oikein vaadittin. Testamentin vaataanottaja ei olisi halunnut lakiosavaatimusta ottaa vastaan (on oma vanhempi eli leski! ) mutta onneksi sen voi tehdä lakiosavaatimuksen voi tehdä ilman vastahakoista testamentin saajan lupaakin! Netissä on tietoa paljon mutta se pitää osata oikein tulkita. Tässä tapauksessa keskinäisellä testamentilla ohjattiin omaisuutta (mm.mökkitontti ja kiinteistö noin 100000 e) tietoisesti yhdelle rintaperilliselle ja toinen jättää lähes puille paljaille. Eivätpä onnistuneet siinä kokonaan, kun lakiosa on haettu.
Käsitin että lahjavero on jo maksettu, joten tällaisesta kuviosta ei voi olla kyse. Ilkeäähän tuo on muita lapsia kohtaan, mutta jos omaisuus on kiistattomasti mummon, hän saa eläessään lahjoittaa sen ihan kenelle haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun julma lapsenhakkaaja psyko vanhempi on tehnyt tuollaisen testamentin että kaikki suosikille. Mullapa onkin hänelle yllätys. Olen olalla ahkeruudella tienannut, säästänyt ja sijoittanut eli en tarvitse perintöä. Aion riidellä ja riitauttaa ja tapella ”turhaan” niin kauan että mitään perittävää ei jää, eli kukaan ei saa mitään, suosikkilapsi jää nuolemaan näppejään.
Mulla on tähän oikeus ja tämä on minun vastineeni siitä että olen joutunut 18v kestämään lapsuudessani väkivaltaa, ja koko aikuisuuteni henkistä väkivaltaa, halveksuntaa j uhkailua. Se sisarus on siis ollut myös kiusaaja.
En kerro tästä etukäteen vaan tää tulee sitten karvaana yllätyksenä.
Sinä häviävänä riitauttajana maksat riitelyn oikeudenkäyntikulut kumankin osapuolen osalta. Mutta siitä vaan jos bärse kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin tuli yhdessä vastauksessa tärkeä pointti! Onko mummo leski? Jos on, ovatko kiinteistöt olleet yhdessä puolison kanssa omistuksessa? Jos on, onko papan jälkeen tehty ositus ja perinnön jako? Onko mummulla ja papalla ollut testamentti? Tässä näin aluksi. Jos nimittäin kiineistöt ovat mummun ja jakamattoman kuolinpesän nimissä, ei hän voi lahjoittaa kuolleen osuutta ilman perinnönjakoa eli jakotoimitusta. Jos taas heillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti, mummu voi tehdäkin lahjoituksia mutta tällöin taas on perillisillä ollut oikeus papan lakiosaan. Jos eivät ole ajoissa tätä lakiosavaatimusta tehneet (6 kk testamentin tiedoksiannosta), ei heillä ole enää mitään osaa papan kuolinpesään. Ap voisi tätä avata. Itse olen kotijuristina amatöörinä hoitanut erään perillisen asioita, ja hän ei jäänyt ilman lakiosaa kuolleen vanhempansa perinnöstä, kun se lakiosa ajoissa ja oikein vaadittin. Testamentin vaataanottaja ei olisi halunnut lakiosavaatimusta ottaa vastaan (on oma vanhempi eli leski! ) mutta onneksi sen voi tehdä lakiosavaatimuksen voi tehdä ilman vastahakoista testamentin saajan lupaakin! Netissä on tietoa paljon mutta se pitää osata oikein tulkita. Tässä tapauksessa keskinäisellä testamentilla ohjattiin omaisuutta (mm.mökkitontti ja kiinteistö noin 100000 e) tietoisesti yhdelle rintaperilliselle ja toinen jättää lähes puille paljaille. Eivätpä onnistuneet siinä kokonaan, kun lakiosa on haettu.
Käsitin että lahjavero on jo maksettu, joten tällaisesta kuviosta ei voi olla kyse. Ilkeäähän tuo on muita lapsia kohtaan, mutta jos omaisuus on kiistattomasti mummon, hän saa eläessään lahjoittaa sen ihan kenelle haluaa.
Aloituksesta ei kyllä käynyt selvästi ilmi, onko lahjoitus jo tehty ja lahjavero maksettu.
Vierailija kirjoitti:
Siis mummo aikoo antaa vai on jo antanut nuo maat ja mökit? Jos lahjakirjoja ei ole tehty, voi vielä rintaperilliset yrittää neuvotella, miten rantamökkiä voisi käyttää vielä muutkin. Lahjavero pitää maksaa nykyhetken käyvästä arvosta ja sen voi arvioittaa kiinteistövälittäjällä. Sen jälkeen voi laskea lahjaveron, joka suosikkilapsen pitää maksaa. Verottajalta voi kysyä, onko veroa jälkikäteen maksettu oikein. Lahjavero on aina suurempi kuin rintaperillisen perintövero!
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/lahja/lahjaverolaskuri/
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/perinto/perint%C3%B6verol…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvä tapa (jos vaan rahkeet ja raha riittää) että kärhämöi ja riitauttelee ja lopulta kukaan ei saa perintöä. En sano että tuo on järkevää - lakimiehet siinä voittaa - mutta joskus tuo voi olla ainoa teko millä alistettu lapsi voi itseään puolustaa.
Perintöasiat ovat vaan niin yksiselitteisiä, että ne pystytään käsittelemään jo ensimmäisellä kierroksella. Sen jälkeen voi tehtailla valituksia vaikka kuinka, mutta asia ei oikeastaan etene omaa lakimiestä pidemmälle. Siinä menettää vain omat rahansa, toinen ei menetä mitään.
Menettääpä. Jakamisen kulut menee pesästä. Kuolinpesä hupenee. Näin on käynyt muuten usein.
Joo, mutta ne kulut menee vain kerran. Kun oikeus on kerran ratkaissut asian, sitä ei oteta enää käsittelyyn ilman uusia faktoja mitkä voisivat muuttaa tilannetta. Silloin turhien valitusten tehtailusta maksaa vain ja ainoastaan niitä huvikseen tekevä.
Jos mummu on esim.84 v ja lahjoittaa kaiken yhdelle nyr, katsotaan se varmasti suosiolahjaksi ja se on otettava perinnönjaossa hänen jälkeensä huomioon ja hyvitettävänä lakiosana muille perillisille. Älkää antako kusettaa itseänne! On olemassa perinnönjakoon erikoistuneita lakimiehiä, olkaa niihin yhteydessä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennakkoperintäjärjestelmä on tahdonvaltainen. Jos lahjoittajamummo on oikeustoimikelpoinen ja merkitsee lahjakirjaan "tätä ei katsota ennakkoperinnöksi" niin se on sitten ikuisesti niin. Piste. Siinä ei muut voi vaatia mitään. Kuoli henkilö milloin tahansa.
Sanoisin sivusta sen, että harvoin tuo suosiminen alkaa vasta sitten kun perittävä vanhus on siinä iässä että alkaa testamenttia tekemään. Kyllä sillä liki aina on pitkä tausta.
Esim omat narsistiset vanhemmat valitsi suosikkinsa jo ihan lapsena, pienenä vauvana. Sitten he kilpiluttivat lapsiaan toisiaan vastaan tietoisesti ja aina niin että he tarvittaessa tuli väliin varmistamaan että suosikki voittaa. Kaikesta piti kisata ja kaiken aina voitti suosikki. (Sivuhuomautus: itse olin koulussa hyvä, lahjakas ja ahkera, suosikki taas todella huono, mutta silti vanhempien silmissä suosikki oli loistava ja minä vain häpeäksi huonoudessani).
Ei ollut minkään maailman yllätys että kun täytti 18 niin mun piti lähteä kotoa ja siihen loppui kaikki tuki / apu, en saanut koskaan enää pennin latia enkä joululahjaakaan. Enkä saanut mennä jouluna kotiin enää. Suosikki sen sijaan sai oman asunnon lahjaksi, kuukausirahaa, auton, hyysättiin ja autettiin kaikin tavoin.
Ei myöskään ollut yllätys että kerrottiin ivalliseen sävyyn ilkkuen että suosikki saa kaiken perinnön ja vanhemmat tekee kaikki keinot jotta minä en saa edes lakiosaa. Koska olen ollut nuhteeton ja kunnollinen, he joutuu nyt kikkailemaan, laittaen rahat henkivakuutukseen (joka menee sit suosikklle) ja jotain lahjoja on jo anneltu, esim mökki.
Ei tuolle mahda mitään eikä mikään puhuminen auta. Jotkut vanhemmat on häiriintyneitä ja ne toistaa koko elämänsä sitä toksista käytöstään.
Olen onneksi ahkeruuteni ja älyni ansiosta menestynyt hyvin (toisin kuin työtön suosikki) joten tulen pärjäämään kyllä.
Sanoisin että sillä suosikilla on varmaan kurjempaa. Rahaa toki tulee olemaan niin että ranteet paukkuu, mutta osaako tuo elää ollenkan elämää ilman vanhempia? Kun ne vanhemmat on kaikessa aina auttaneet ja hyusänneet, ostaneet ja hankkineet kaiken?
Se voi olla sitten loppuelämä yksinäistä ja kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvä tapa (jos vaan rahkeet ja raha riittää) että kärhämöi ja riitauttelee ja lopulta kukaan ei saa perintöä. En sano että tuo on järkevää - lakimiehet siinä voittaa - mutta joskus tuo voi olla ainoa teko millä alistettu lapsi voi itseään puolustaa.
Perintöasiat ovat vaan niin yksiselitteisiä, että ne pystytään käsittelemään jo ensimmäisellä kierroksella. Sen jälkeen voi tehtailla valituksia vaikka kuinka, mutta asia ei oikeastaan etene omaa lakimiestä pidemmälle. Siinä menettää vain omat rahansa, toinen ei menetä mitään.
Menettääpä. Jakamisen kulut menee pesästä. Kuolinpesä hupenee. Näin on käynyt muuten usein.
Joo, mutta ne kulut menee vain kerran. Kun oikeus on kerran ratkaissut asian, sitä ei oteta enää käsittelyyn ilman uusia faktoja mitkä voisivat muuttaa tilannetta. Silloin turhien valitusten tehtailusta maksaa vain ja ainoastaan niitä huvikseen tekevä.
Olet edelleen väärässä. Aina voi vaan uudestaan ja uudestaan vaatia pesän jakoa. Ei allekirjoita mitään joten jako vaan jatkuu ja jatkuu
Ja aina voi pyytää uutta pesänselvittäjää. Ja taas uutta.
Olen selvittänyt nämä keinot lakimiehen avustuksella. Tulen pitämään huolen että suosikki ei saa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun julma lapsenhakkaaja psyko vanhempi on tehnyt tuollaisen testamentin että kaikki suosikille. Mullapa onkin hänelle yllätys. Olen olalla ahkeruudella tienannut, säästänyt ja sijoittanut eli en tarvitse perintöä. Aion riidellä ja riitauttaa ja tapella ”turhaan” niin kauan että mitään perittävää ei jää, eli kukaan ei saa mitään, suosikkilapsi jää nuolemaan näppejään.
Mulla on tähän oikeus ja tämä on minun vastineeni siitä että olen joutunut 18v kestämään lapsuudessani väkivaltaa, ja koko aikuisuuteni henkistä väkivaltaa, halveksuntaa j uhkailua. Se sisarus on siis ollut myös kiusaaja.
En kerro tästä etukäteen vaan tää tulee sitten karvaana yllätyksenä.
Sinä häviävänä riitauttajana maksat riitelyn oikeudenkäyntikulut kumankin osapuolen osalta. Mutta siitä vaan jos bärse kestää.
Se riitely tehdään ENNEN jakoa. Ei sen jälkeen. Ennen lopullista jakoa kulut menee pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?
Ei teillä mitään lakiosuutta ole elävän mummon omaisuuteen. Hän saa tehdä omaisuudellaan mitä haluaa.
Mutta mummon kuoleman jälkeen voi vaatia lakiosaa, ja siinä otetaan huomioon mummon antamat lahjat ennakkoperintönä.
Alue: Aihe vapaa
Eurolla voi myydä lapsenlapselle.