Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo antaa talon, mökit ja maan yhdelle lapselle lahjana, muut jäävät ilman
23.04.2022 |
Onko tämä ihan laillisesti sallittua? Mummo antaa yhdelle lapsistaan koko tilan (vain lahjaveroa vastaan) joka kattaa talon, maat ja rantamökin. Tämä sama ihminen saanut jo aiemmin lahjana toisen heidän rantamökin. Paikka on kaikkien lapsuudenkoti ja muille lapsille ja lastenlapsille tärkeä paikka viettää kesiä tuossa rantamökissä. Henkilö joka tämän kaiken nyt saa omakseen on oikeastaan kaikista vähiten siellä käynyt ja muut ovat siellä enemmän tehneet töitä, auttaneet mummoa ym vastapainoksi siellä lomailusta. Voiko asialle tehdä mitään?
Kommentit (381)
Vierailija kirjoitti:
Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?
Elävät ei jakele lakiosia. Eikä kannata häntä mrhata koska mrhaaja ei peri uhriaan ollenkaan, menettää lakiosankin.
Sori kirjoitusasu, en tiedä jäiskö nuo suodattimeen.
Muuten: onko ap täysin sivullinen eli miniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosiolahja on perittävän elinaikanaan antama lahja, jolla hän haluaa suosia lahjan saajaa rintaperillisen tai rintaperillisten vahingoksi. Tällainen lahja tai lahjanluonteinen etuus otetaan huomioon laskettaessa lakiosaa. Lahja arvioidaan suosiolahjaksi sen määrän ja lahjanluonteisuuden perusteella. Arvioinnin pohjaksi ei tarvita näyttöä perittävän aikomuksesta suosia lahjan saajaa. Perintökaaressa (40/1965, 7:3) ei ole määrätty ajankohdalle takarajaa, milloin rintaperillisen lakiosan voidaan katsoa tulleen loukatuksi. Oikeuskäytännössä suosiolahjana on pidetty 5–8 vuotta ennen perittävän kuolemaa annettuja suurehkoja lahjoja. Tätä vanhempien lahjojen tulkitseminen suosiolahjaksi edellyttää jotain näyttöä suosimistarkoituksesta.[1]
Suosiolahja on yleisin lakiosavaatimusten peruste, sillä sen laskeminen jäämistön säästöön on tehokkain lakiosasuojan tyyppi. Suosiolahjaksi katsotaan kuitenkin vain rintaperilliselle tai ottolapselle tai näiden puolisolle annettua lahjaa, joka vaikuttaa tasaukseen. Jos kyseessä on muu lahjansaaja, sovelletaan testamenttiin rinnastettavaa lahjaa koskevaa tasaussääntöä, joka on merkittävästi tehottomampi kuin suosiolahja. Suosiolahjan vastakohta on ennakkoperintö. Lahjan suosiotarkoituksen mitätöi ennakkoperintöolettama, joka rakentuu sille, ettei ennakon saajaa haluta suosia. Suosiolahjan oikeusvaikutuksia voidaan pitää suomalaisen lakiosajärjestelmän toimivuuden takeena.[1]
Ja kun lahjaksi talon ja tavarat saanut todistaa, että sai lahjan siksi, että auttoi lahjanantajaa vaikka 2 vuotta erilaisissa toimissa, käytti vaikka kaupassa ja aurasi pihan, niin se ei enää olekaan suosiolahja.
Ei tonttia, taloa ja mökkiä anneta mistään kauppareissuista. Tyhjää puhetta. Jos mummo haluaa luovuttaa koko omaisuutensa yhdelle perilliselle, on se aivan selvä suosiolahja, jonka tarkoituksena on juuri suosia yhtä rintaperillistä muiden kustannuksella.
Lisään viekä, että työkorvauksena saatu suuri omaisuuslahja vaatisi jo kokopäiväisenä omaishoitajana toimimista vaativissa tilanteissa mutta aloituksesta sai sen kuvan, ettei suosiolapsi ole ollut sen enempää mummon kanssa tekemisessä kuin muutkaan lapset.
No eipä tuo vaadi moista! Perinnöttä jätetyt keksivät kaikenlaisia tekosyitä, jotta voisiat perustella ahneuttaan, mutta ei työkorvauksena saatu omaisuuslahja todellakaan tarkoita sitä, että korvaus on tuntiperustainen ja osoitettu työsopimuksella.
Vierailija kirjoitti:
Maz kirjoitti:
Ehkä tuo yksi lapsi elää mummun mielestä ihmisen arvoista elämää ja on ansainnut lisukkeita.
Toiset lapset on mahdollisesti kännäreitä ja kouluttamattomia ja elämä hukassa?
Taidat jättää aika paljon kertomatta...
On ihmisiä, joiden ei koskaan olisi pitänyt tehdä lapsia.
Ja lapsia, jotka olisi pitänyt jättää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosiolahja on perittävän elinaikanaan antama lahja, jolla hän haluaa suosia lahjan saajaa rintaperillisen tai rintaperillisten vahingoksi. Tällainen lahja tai lahjanluonteinen etuus otetaan huomioon laskettaessa lakiosaa. Lahja arvioidaan suosiolahjaksi sen määrän ja lahjanluonteisuuden perusteella. Arvioinnin pohjaksi ei tarvita näyttöä perittävän aikomuksesta suosia lahjan saajaa. Perintökaaressa (40/1965, 7:3) ei ole määrätty ajankohdalle takarajaa, milloin rintaperillisen lakiosan voidaan katsoa tulleen loukatuksi. Oikeuskäytännössä suosiolahjana on pidetty 5–8 vuotta ennen perittävän kuolemaa annettuja suurehkoja lahjoja. Tätä vanhempien lahjojen tulkitseminen suosiolahjaksi edellyttää jotain näyttöä suosimistarkoituksesta.[1]
Suosiolahja on yleisin lakiosavaatimusten peruste, sillä sen laskeminen jäämistön säästöön on tehokkain lakiosasuojan tyyppi. Suosiolahjaksi katsotaan kuitenkin vain rintaperilliselle tai ottolapselle tai näiden puolisolle annettua lahjaa, joka vaikuttaa tasaukseen. Jos kyseessä on muu lahjansaaja, sovelletaan testamenttiin rinnastettavaa lahjaa koskevaa tasaussääntöä, joka on merkittävästi tehottomampi kuin suosiolahja. Suosiolahjan vastakohta on ennakkoperintö. Lahjan suosiotarkoituksen mitätöi ennakkoperintöolettama, joka rakentuu sille, ettei ennakon saajaa haluta suosia. Suosiolahjan oikeusvaikutuksia voidaan pitää suomalaisen lakiosajärjestelmän toimivuuden takeena.[1]
Ja kun lahjaksi talon ja tavarat saanut todistaa, että sai lahjan siksi, että auttoi lahjanantajaa vaikka 2 vuotta erilaisissa toimissa, käytti vaikka kaupassa ja aurasi pihan, niin se ei enää olekaan suosiolahja.
Ei tonttia, taloa ja mökkiä anneta mistään kauppareissuista. Tyhjää puhetta. Jos mummo haluaa luovuttaa koko omaisuutensa yhdelle perilliselle, on se aivan selvä suosiolahja, jonka tarkoituksena on juuri suosia yhtä rintaperillistä muiden kustannuksella.
Kannattaa kokeilla. Moni on menettänyt perintöä vastaavan osuuden lakimiehille, ja jäänyt silti ilman omaksi katsomaansa perintöosuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä jänniä nämä miniöiden erittäin ennenaikaisrt perintöpaniikit.
Mitä jos vaikka töihin menisit sen sijaan että vaihdat pyllyäs asuntoon ja ruokaan, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi myös hyväksyä asian ja etsiä mansikkapaikat muualta.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jänniä nämä miniöiden erittäin ennenaikaisrt perintöpaniikit.
Mitä jos vaikka töihin menisit sen sijaan että vaihdat pyllyäs asuntoon ja ruokaan, ap.
Et ole kyllä terve sinäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kysellä tältä palstalta juridisia neuvoja 😀
Perintökaari 7:3
”Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu.”
Ja mitä sitten tapahtuu?
Kun mummo kuolee, niin ennakkoperinnön saanut maksaa muille heidän osuutensa - tai tietty jos omaisuutta on vieläkin riittävästi jaettavaksi, niin saatu ennakkoperintö vähennetään sen saaneen osuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä perintöä odotellessa -vääntö täällä. Onneksi minulla ei ole omia lapsia, voin testamentissani antaa omaisuuteni kenelle haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosiolahja on perittävän elinaikanaan antama lahja, jolla hän haluaa suosia lahjan saajaa rintaperillisen tai rintaperillisten vahingoksi. Tällainen lahja tai lahjanluonteinen etuus otetaan huomioon laskettaessa lakiosaa. Lahja arvioidaan suosiolahjaksi sen määrän ja lahjanluonteisuuden perusteella. Arvioinnin pohjaksi ei tarvita näyttöä perittävän aikomuksesta suosia lahjan saajaa. Perintökaaressa (40/1965, 7:3) ei ole määrätty ajankohdalle takarajaa, milloin rintaperillisen lakiosan voidaan katsoa tulleen loukatuksi. Oikeuskäytännössä suosiolahjana on pidetty 5–8 vuotta ennen perittävän kuolemaa annettuja suurehkoja lahjoja. Tätä vanhempien lahjojen tulkitseminen suosiolahjaksi edellyttää jotain näyttöä suosimistarkoituksesta.[1]
Suosiolahja on yleisin lakiosavaatimusten peruste, sillä sen laskeminen jäämistön säästöön on tehokkain lakiosasuojan tyyppi. Suosiolahjaksi katsotaan kuitenkin vain rintaperilliselle tai ottolapselle tai näiden puolisolle annettua lahjaa, joka vaikuttaa tasaukseen. Jos kyseessä on muu lahjansaaja, sovelletaan testamenttiin rinnastettavaa lahjaa koskevaa tasaussääntöä, joka on merkittävästi tehottomampi kuin suosiolahja. Suosiolahjan vastakohta on ennakkoperintö. Lahjan suosiotarkoituksen mitätöi ennakkoperintöolettama, joka rakentuu sille, ettei ennakon saajaa haluta suosia. Suosiolahjan oikeusvaikutuksia voidaan pitää suomalaisen lakiosajärjestelmän toimivuuden takeena.[1]
Ja kun lahjaksi talon ja tavarat saanut todistaa, että sai lahjan siksi, että auttoi lahjanantajaa vaikka 2 vuotta erilaisissa toimissa, käytti vaikka kaupassa ja aurasi pihan, niin se ei enää olekaan suosiolahja.
Ei tonttia, taloa ja mökkiä anneta mistään kauppareissuista. Tyhjää puhetta. Jos mummo haluaa luovuttaa koko omaisuutensa yhdelle perilliselle, on se aivan selvä suosiolahja, jonka tarkoituksena on juuri suosia yhtä rintaperillistä muiden kustannuksella.
Mutta jos osa on lahjoitettu jo aiemmin, loput lahjoitetaan nyt ja lahjoittaja kuolee kahdenkymmenen vuoden päästä, on aika tekeminen siinä että osoittaa yhtään mitään.
Jossittelua jotka eivät koske aloitusta mitenkään.
Kyllä koskee. Jos ap:n äiti on täysin oikeustoimikelpoinen ja elää vielä pitkään, niin ap:n todistustaakka tulevaisuudessa on vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni, en ole varma, lahjakirjan voi laittaa, että ei lasketa ennakkoperinnöksi.
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni, en ole varma, lahjakirjan voi laittaa, että ei lasketa ennakkoperinnöksi.
Pitää paikkansa. Ja toisin kuin silmät kiiluen perintöä odottelevat mammat kuvittelevat, se ei ole yhdentekevä maininta.
Mummo teki just oikein. Kyllä äiti lapsensa ja lapsenlapsensa tuntee, aina. Tiesi, että ne on just sellaisia kateellisia riidankylväjiä jotka napisevat paitsi se yksi joka pitänyt matalampaa profiilia ja saikin nyt kunnon lahjan. Mummo teki niinkuin halusi ja jos hänestä oikeasti välitätte niin kunnioitatte hänen tahtoaan.
Vierailija kirjoitti:
Aiotteko edelleen auttaa mummoa?
Tämmöisissä asioissa se todellinen välittäminen sitten mitataan.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. Saavatko sinun sukulaisesi määrätä mitä sinä teet sinun omaisuudellasi?
Se on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kysellä tältä palstalta juridisia neuvoja 😀
Perintökaari 7:3
”Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu.”
Näin siinä tapauksessa että lahjasta ei ole maksettu lahjaveroa. Mutta tässä tapauksessa kun lahjavero on maksettu niin lahjaa ei käsitellä ennakkoperintönä.
Lahjavero ei liity perintökaareen sitten niin millään tapaa.
Ei se niin tarkkaa ole täällä juridiikan hermokeskuksessa.
Alue: Aihe vapaa
On ihmisiä, joiden ei koskaan olisi pitänyt tehdä lapsia.