Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo antaa talon, mökit ja maan yhdelle lapselle lahjana, muut jäävät ilman
23.04.2022 |
Onko tämä ihan laillisesti sallittua? Mummo antaa yhdelle lapsistaan koko tilan (vain lahjaveroa vastaan) joka kattaa talon, maat ja rantamökin. Tämä sama ihminen saanut jo aiemmin lahjana toisen heidän rantamökin. Paikka on kaikkien lapsuudenkoti ja muille lapsille ja lastenlapsille tärkeä paikka viettää kesiä tuossa rantamökissä. Henkilö joka tämän kaiken nyt saa omakseen on oikeastaan kaikista vähiten siellä käynyt ja muut ovat siellä enemmän tehneet töitä, auttaneet mummoa ym vastapainoksi siellä lomailusta. Voiko asialle tehdä mitään?
Kommentit (381)
Vierailija kirjoitti:
Minä vaatisin mummun rintaperillisenä kauppakirjaa ja lahjakirjaa nähtäväksi ja ottaisin kopiot itselleni perinnönjakoa varten mummun jälkeen! Tarkistaisin myös verottajalta, kuinka paljon lahjaveroa on peritty eli onko yritetty kusettaa verottajaa toimittamalla alihintaiset paperit sinne. Jos joku on sinua kohtaan kusipää, ei itse kannata olla lammas.
Keneltä niitä vaatisit? Mummoltako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaatisin mummun rintaperillisenä kauppakirjaa ja lahjakirjaa nähtäväksi ja ottaisin kopiot itselleni perinnönjakoa varten mummun jälkeen! Tarkistaisin myös verottajalta, kuinka paljon lahjaveroa on peritty eli onko yritetty kusettaa verottajaa toimittamalla alihintaiset paperit sinne. Jos joku on sinua kohtaan kusipää, ei itse kannata olla lammas.
Minä kunnioittaisin mummon tahtoa ja siellä menkööt mökit enkä kyllä viitsisi selvittää yhtikästä mitään.
Itse asiassa parempi ettei mitään mökkiosaa saa edes riesaksi.
Raha on rahaa ja on idiootti, jos ei huolehdi perintöosastaan, varsinkin jos itsellä on lapsia. Toki jos itsellä on talo, maata ja rantamökki, ei ole niin väliksi.
Vierailija kirjoitti:
Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?
Ei lakiosia jaeta, ennen kuin mummo on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaatisin mummun rintaperillisenä kauppakirjaa ja lahjakirjaa nähtäväksi ja ottaisin kopiot itselleni perinnönjakoa varten mummun jälkeen! Tarkistaisin myös verottajalta, kuinka paljon lahjaveroa on peritty eli onko yritetty kusettaa verottajaa toimittamalla alihintaiset paperit sinne. Jos joku on sinua kohtaan kusipää, ei itse kannata olla lammas.
Keneltä niitä vaatisit? Mummoltako?
Kyllä todellakin puhuisin oman äitini kanssa, jos hän olisi antamassa kaiken veljelleni! Eri asia miten hän siihen suhtautuisi. Onneksi omat vanhemmat jo edesmenneet ja kaikki perintönsä jaettiin tasan sisarusteni kesken! Ei tullut kateutta eikä katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakkoperintäjärjestelmä on tahdonvaltainen. Jos lahjoittajamummo on oikeustoimikelpoinen ja merkitsee lahjakirjaan "tätä ei katsota ennakkoperinnöksi" niin se on sitten ikuisesti niin. Piste. Siinä ei muut voi vaatia mitään. Kuoli henkilö milloin tahansa.
Ei se mene niin!
https://www.minilex.fi/a/milloin-kyseess%C3%A4-on-suosiolahja
Lue tuosta. On olemassa pykälät kusipäävanhempien takia, jotka varsinkin ennen antoi maat ja mannut yhdelle pojalle ja muut lapset jäi ilman. Nyt se ei ole mahdollista.
Mä olen selvittänyt tätä kun mun kuspäävanhemmat tehneet just tätä (eli testamentti suosikille ja nyt jo annettu kaikkea).
Ikävä kyllä tuo suosiolahja-laki ei pelasta asiaa. Sillä sen määrä lisätään pesän arvoon, eli sitä ei siis anneta sinulle hyvityksenä.
Otan esimerkin. Sisarukseni on saanut kaikkea lahjaksi noin 200 000e edestä. Testamentti tehty niin että sisarukselle kaikki. Sanotaan että perintö olisi vaikka 400 000.
Nyt normaalisti saisin vaatimalla lakiosan ja kiistämällä testamentin sen lakiosani eli puolet normaalista. Normaali olisi 200ke ja nyt saisin 100ke.
Jos vaadin että sisaruksen saamat 200 ke lahjat otetaan suosiolahjana huomioon, se rahasumma liitetään laskennallisesti pesän arvoon eli 400ke plus 200ke (yht 600ke)
Tällöin lakiosani laskettaisiin tuosta summasta eli saisin 150ke.
Saan vaan siis 50ke enemmän ”hyvityksenä” sisaruksen saamista 200ke suosiolahjoista.
Eli sisarus sai 200ke suosiolahjaa ja perintäpotista 75%.
Ei tuo poista eikä kuittaa epäreilun suosijavanhemman toimintaa juuri yhtään.
Toisaalta sinulla on velvollisuus osoittaa, että lahja on annettu nimenomaan siksi, että sillä halutaan sivuuttaa sinun perintöoikeutesi ja se taas on aika lailla hankala suo kahlattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini peri 1/7 metsätilan hänen äitinsä kuoltua ja alkoi pyörittää siinä metsäyhtymää veljensä kanssa 50-50 osuuksin ja ilmeisesti maksoivat muut ulos. Nyt äitini kuoli ja jäimme osakkaiksi riitelemään veljeni kanssa meidän 50% osuudesta ja enomme käy siellä tilalla vietää aikaa me emme käy kun olemme kaupungissa 700km päässä. Siellä on metsää ja kaikkea vajaa 100 hehtaaria mutta mitään on vaikea saada ulos muuta kuin kirjeitä verottajalta ja kiinteistöveroja ym. Perintöverot on maksettu mutta metsäkauppakin menis verottajalle isot osa pääomatulona. Koko tilaakaan ei voi riidattomasti myydä. Luoja tietää miten käy kun äidin veli kuolee nyt 70v (sinkku) ja hänen naisystövänsä jos on testamentti tai jotkut äitini siskojen lapset tai ketkä siinä sitten perivätkään ja tulevat mukaan pyörittämään metsätilaa.
Näistä on pelkkää harmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakkoperintäjärjestelmä on tahdonvaltainen. Jos lahjoittajamummo on oikeustoimikelpoinen ja merkitsee lahjakirjaan "tätä ei katsota ennakkoperinnöksi" niin se on sitten ikuisesti niin. Piste. Siinä ei muut voi vaatia mitään. Kuoli henkilö milloin tahansa.
Ei se mene niin!
https://www.minilex.fi/a/milloin-kyseess%C3%A4-on-suosiolahja
Lue tuosta. On olemassa pykälät kusipäävanhempien takia, jotka varsinkin ennen antoi maat ja mannut yhdelle pojalle ja muut lapset jäi ilman. Nyt se ei ole mahdollista.
Mä olen selvittänyt tätä kun mun kuspäävanhemmat tehneet just tätä (eli testamentti suosikille ja nyt jo annettu kaikkea).
Ikävä kyllä tuo suosiolahja-laki ei pelasta asiaa. Sillä sen määrä lisätään pesän arvoon, eli sitä ei siis anneta sinulle hyvityksenä.
Otan esimerkin. Sisarukseni on saanut kaikkea lahjaksi noin 200 000e edestä. Testamentti tehty niin että sisarukselle kaikki. Sanotaan että perintö olisi vaikka 400 000.
Nyt normaalisti saisin vaatimalla lakiosan ja kiistämällä testamentin sen lakiosani eli puolet normaalista. Normaali olisi 200ke ja nyt saisin 100ke.
Jos vaadin että sisaruksen saamat 200 ke lahjat otetaan suosiolahjana huomioon, se rahasumma liitetään laskennallisesti pesän arvoon eli 400ke plus 200ke (yht 600ke)
Tällöin lakiosani laskettaisiin tuosta summasta eli saisin 150ke.
Saan vaan siis 50ke enemmän ”hyvityksenä” sisaruksen saamista 200ke suosiolahjoista.
Eli sisarus sai 200ke suosiolahjaa ja perintäpotista 75%.
Ei tuo poista eikä kuittaa epäreilun suosijavanhemman toimintaa juuri yhtään.
Toisaalta sinulla on velvollisuus osoittaa, että lahja on annettu nimenomaan siksi, että sillä halutaan sivuuttaa sinun perintöoikeutesi ja se taas on aika lailla hankala suo kahlattavaksi.
Ei se ole niin hankalaa. On selvästi näytettävissä että minä en ole saanut vanhemmiltani yhtään mitään sen jälkeen kun täytin 18. Sisarus on saanut pienen auton, pienen asunnon, vanhahkon mökin, kalliita matkoja. Toki sitten se on totta että en kaikista mitenkään voi todistaa tapahtunutta, ei mulla ole tietenkään kuitteja. Mutta noista isommista jutuista (esim 45 ke maksanut yksiö) löytyy kyllä jo viranomaistietojakin.
Mutta siis yhtä kaikki, se suosiolahjavaatiminen on niin onneton hyvitys että ei maksa varmaan vaivaa. Ei tuo tasaa mitään. Jos vanhempi haluaa olla epäreilu niin hyvin pitkään matkaan asti hän pystyy olemaan epäreilu.
Ehkä meidän tällaisten yhtä lastaan suosivien vanhempien ”inhokkilasten” kannattaa ajatella niinpäin että mitään ei ole tulossa. Jos jotain sit tulee niin positiivinen yllätys…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vaatisin mummun rintaperillisenä kauppakirjaa ja lahjakirjaa nähtäväksi ja ottaisin kopiot itselleni perinnönjakoa varten mummun jälkeen! Tarkistaisin myös verottajalta, kuinka paljon lahjaveroa on peritty eli onko yritetty kusettaa verottajaa toimittamalla alihintaiset paperit sinne. Jos joku on sinua kohtaan kusipää, ei itse kannata olla lammas.
Keneltä niitä vaatisit? Mummoltako?
Kyllä todellakin puhuisin oman äitini kanssa, jos hän olisi antamassa kaiken veljelleni! Eri asia miten hän siihen suhtautuisi. Onneksi omat vanhemmat jo edesmenneet ja kaikki perintönsä jaettiin tasan sisarusteni kesken! Ei tullut kateutta eikä katkeruutta.
Voin kertoa että puhuminen ei auta. Meillä kaikki menossa veljelle ja puhmisyritys johti siihen että koko perhe haukkuu ja solvaa minua ahneeksi, itsekkääksi ja kamalaksi. Siis yritin vain kysyä syytä tähän epäreiluuteen.
Vierailija kirjoitti:
Äitini peri 1/7 metsätilan hänen äitinsä kuoltua ja alkoi pyörittää siinä metsäyhtymää veljensä kanssa 50-50 osuuksin ja ilmeisesti maksoivat muut ulos. Nyt äitini kuoli ja jäimme osakkaiksi riitelemään veljeni kanssa meidän 50% osuudesta ja enomme käy siellä tilalla vietää aikaa me emme käy kun olemme kaupungissa 700km päässä. Siellä on metsää ja kaikkea vajaa 100 hehtaaria mutta mitään on vaikea saada ulos muuta kuin kirjeitä verottajalta ja kiinteistöveroja ym. Perintöverot on maksettu mutta metsäkauppakin menis verottajalle isot osa pääomatulona. Koko tilaakaan ei voi riidattomasti myydä. Luoja tietää miten käy kun äidin veli kuolee nyt 70v (sinkku) ja hänen naisystövänsä jos on testamentti tai jotkut äitini siskojen lapset tai ketkä siinä sitten perivätkään ja tulevat mukaan pyörittämään metsätilaa.
Näistä on pelkkää harmia.
Miksi metsää ei ole hakattu. Tiedätkö yhtään millainen pääoma on metsässä kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosiolahja on perittävän elinaikanaan antama lahja, jolla hän haluaa suosia lahjan saajaa rintaperillisen tai rintaperillisten vahingoksi. Tällainen lahja tai lahjanluonteinen etuus otetaan huomioon laskettaessa lakiosaa. Lahja arvioidaan suosiolahjaksi sen määrän ja lahjanluonteisuuden perusteella. Arvioinnin pohjaksi ei tarvita näyttöä perittävän aikomuksesta suosia lahjan saajaa. Perintökaaressa (40/1965, 7:3) ei ole määrätty ajankohdalle takarajaa, milloin rintaperillisen lakiosan voidaan katsoa tulleen loukatuksi. Oikeuskäytännössä suosiolahjana on pidetty 5–8 vuotta ennen perittävän kuolemaa annettuja suurehkoja lahjoja. Tätä vanhempien lahjojen tulkitseminen suosiolahjaksi edellyttää jotain näyttöä suosimistarkoituksesta.[1]
Suosiolahja on yleisin lakiosavaatimusten peruste, sillä sen laskeminen jäämistön säästöön on tehokkain lakiosasuojan tyyppi. Suosiolahjaksi katsotaan kuitenkin vain rintaperilliselle tai ottolapselle tai näiden puolisolle annettua lahjaa, joka vaikuttaa tasaukseen. Jos kyseessä on muu lahjansaaja, sovelletaan testamenttiin rinnastettavaa lahjaa koskevaa tasaussääntöä, joka on merkittävästi tehottomampi kuin suosiolahja. Suosiolahjan vastakohta on ennakkoperintö. Lahjan suosiotarkoituksen mitätöi ennakkoperintöolettama, joka rakentuu sille, ettei ennakon saajaa haluta suosia. Suosiolahjan oikeusvaikutuksia voidaan pitää suomalaisen lakiosajärjestelmän toimivuuden takeena.[1]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini peri 1/7 metsätilan hänen äitinsä kuoltua ja alkoi pyörittää siinä metsäyhtymää veljensä kanssa 50-50 osuuksin ja ilmeisesti maksoivat muut ulos. Nyt äitini kuoli ja jäimme osakkaiksi riitelemään veljeni kanssa meidän 50% osuudesta ja enomme käy siellä tilalla vietää aikaa me emme käy kun olemme kaupungissa 700km päässä. Siellä on metsää ja kaikkea vajaa 100 hehtaaria mutta mitään on vaikea saada ulos muuta kuin kirjeitä verottajalta ja kiinteistöveroja ym. Perintöverot on maksettu mutta metsäkauppakin menis verottajalle isot osa pääomatulona. Koko tilaakaan ei voi riidattomasti myydä. Luoja tietää miten käy kun äidin veli kuolee nyt 70v (sinkku) ja hänen naisystövänsä jos on testamentti tai jotkut äitini siskojen lapset tai ketkä siinä sitten perivätkään ja tulevat mukaan pyörittämään metsätilaa.
Näistä on pelkkää harmia.
Miksi metsää ei ole hakattu. Tiedätkö yhtään millainen pääoma on metsässä kiinni?
Eno hakkaa teidän puita ja kerää tuotot? Miksette myy osuuttanne enollenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennakkoperintäjärjestelmä on tahdonvaltainen. Jos lahjoittajamummo on oikeustoimikelpoinen ja merkitsee lahjakirjaan "tätä ei katsota ennakkoperinnöksi" niin se on sitten ikuisesti niin. Piste. Siinä ei muut voi vaatia mitään. Kuoli henkilö milloin tahansa.
Ei se mene niin!
https://www.minilex.fi/a/milloin-kyseess%C3%A4-on-suosiolahja
Lue tuosta. On olemassa pykälät kusipäävanhempien takia, jotka varsinkin ennen antoi maat ja mannut yhdelle pojalle ja muut lapset jäi ilman. Nyt se ei ole mahdollista.
Mä olen selvittänyt tätä kun mun kuspäävanhemmat tehneet just tätä (eli testamentti suosikille ja nyt jo annettu kaikkea).
Ikävä kyllä tuo suosiolahja-laki ei pelasta asiaa. Sillä sen määrä lisätään pesän arvoon, eli sitä ei siis anneta sinulle hyvityksenä.
Otan esimerkin. Sisarukseni on saanut kaikkea lahjaksi noin 200 000e edestä. Testamentti tehty niin että sisarukselle kaikki. Sanotaan että perintö olisi vaikka 400 000.
Nyt normaalisti saisin vaatimalla lakiosan ja kiistämällä testamentin sen lakiosani eli puolet normaalista. Normaali olisi 200ke ja nyt saisin 100ke.
Jos vaadin että sisaruksen saamat 200 ke lahjat otetaan suosiolahjana huomioon, se rahasumma liitetään laskennallisesti pesän arvoon eli 400ke plus 200ke (yht 600ke)
Tällöin lakiosani laskettaisiin tuosta summasta eli saisin 150ke.
Saan vaan siis 50ke enemmän ”hyvityksenä” sisaruksen saamista 200ke suosiolahjoista.
Eli sisarus sai 200ke suosiolahjaa ja perintäpotista 75%.
Ei tuo poista eikä kuittaa epäreilun suosijavanhemman toimintaa juuri yhtään.
Toisaalta sinulla on velvollisuus osoittaa, että lahja on annettu nimenomaan siksi, että sillä halutaan sivuuttaa sinun perintöoikeutesi ja se taas on aika lailla hankala suo kahlattavaksi.
Ei se ole niin hankalaa. On selvästi näytettävissä että minä en ole saanut vanhemmiltani yhtään mitään sen jälkeen kun täytin 18. Sisarus on saanut pienen auton, pienen asunnon, vanhahkon mökin, kalliita matkoja. Toki sitten se on totta että en kaikista mitenkään voi todistaa tapahtunutta, ei mulla ole tietenkään kuitteja. Mutta noista isommista jutuista (esim 45 ke maksanut yksiö) löytyy kyllä jo viranomaistietojakin.
Mutta siis yhtä kaikki, se suosiolahjavaatiminen on niin onneton hyvitys että ei maksa varmaan vaivaa. Ei tuo tasaa mitään. Jos vanhempi haluaa olla epäreilu niin hyvin pitkään matkaan asti hän pystyy olemaan epäreilu.
Ehkä meidän tällaisten yhtä lastaan suosivien vanhempien ”inhokkilasten” kannattaa ajatella niinpäin että mitään ei ole tulossa. Jos jotain sit tulee niin positiivinen yllätys…
Olet nyt ymmärtänyt suosiolahjan väärin. Ei sinun tarvitse selittää, mitä kaikkea ilman sinä jäit, se ei kiinnosta ketään. Sinun tulee osoittaa, että toiselle on annettu lahjaverollisia lahjoja nimenomaan siksi, että sinun osuutesi perinnöstä pienenisi.
Vierailija kirjoitti:
Suosiolahja on perittävän elinaikanaan antama lahja, jolla hän haluaa suosia lahjan saajaa rintaperillisen tai rintaperillisten vahingoksi. Tällainen lahja tai lahjanluonteinen etuus otetaan huomioon laskettaessa lakiosaa. Lahja arvioidaan suosiolahjaksi sen määrän ja lahjanluonteisuuden perusteella. Arvioinnin pohjaksi ei tarvita näyttöä perittävän aikomuksesta suosia lahjan saajaa. Perintökaaressa (40/1965, 7:3) ei ole määrätty ajankohdalle takarajaa, milloin rintaperillisen lakiosan voidaan katsoa tulleen loukatuksi. Oikeuskäytännössä suosiolahjana on pidetty 5–8 vuotta ennen perittävän kuolemaa annettuja suurehkoja lahjoja. Tätä vanhempien lahjojen tulkitseminen suosiolahjaksi edellyttää jotain näyttöä suosimistarkoituksesta.[1]
Suosiolahja on yleisin lakiosavaatimusten peruste, sillä sen laskeminen jäämistön säästöön on tehokkain lakiosasuojan tyyppi. Suosiolahjaksi katsotaan kuitenkin vain rintaperilliselle tai ottolapselle tai näiden puolisolle annettua lahjaa, joka vaikuttaa tasaukseen. Jos kyseessä on muu lahjansaaja, sovelletaan testamenttiin rinnastettavaa lahjaa koskevaa tasaussääntöä, joka on merkittävästi tehottomampi kuin suosiolahja. Suosiolahjan vastakohta on ennakkoperintö. Lahjan suosiotarkoituksen mitätöi ennakkoperintöolettama, joka rakentuu sille, ettei ennakon saajaa haluta suosia. Suosiolahjan oikeusvaikutuksia voidaan pitää suomalaisen lakiosajärjestelmän toimivuuden takeena.[1]
Ja kun lahjaksi talon ja tavarat saanut todistaa, että sai lahjan siksi, että auttoi lahjanantajaa vaikka 2 vuotta erilaisissa toimissa, käytti vaikka kaupassa ja aurasi pihan, niin se ei enää olekaan suosiolahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosiolahjamääräykseen vetoamiselle ei ole laissa säädetty aikarajaa, mutta oikeuskäytännössä ja –kirjallisuudessa on useimmiten kymmentä vuotta pidetty kohtuullisena aikana, jonka kuluessa tehtyä luovutusta voitaisiin myöhemmin perinnönjaossa pitää suosiolahjana. Säännökseen vetoajan tulee kuitenkin kyetä näyttämään toteen, että lahjan antaja on lahjoituksellaan tarkoittanut suosia lahjan saajaa muiden lakiosaperillisten kustannuksella. Tämän suosimistarkoituksen todistaminen voi olla hyvinkin haastavaa, jos on kyse vanhasta lahjoituksesta, mutta toisinaan suosimistarkoitus saattaa olla hyvinkin selkeästi osoitettavissa.
Perintökaaren sääntely suosiolahjasta pienentää perittävän mahdollisuutta antaa lahja, jota ei olisi ollenkaan otettava huomioon rintaperillisten lakiosaa laskettaessa. Lakiosaan oikeutetulla perillisellä on oikeus vaatia, että toisen perillisen tai tämän puolison saama lahja, tai esim. alihintaan tehty kauppa otetaan laskennallisena lisäyksenä huomioon jaettavaa jäämistöä määritettäessä. Perittävä ei voi eläessään määrätä, ettei hänen tekemäänsä lahjoitusta voitaisi aikanaan perinnönjaossa pitää suosiolahjana.
Kaikkia perittävän antamia lahjoituksia ei kuitenkaan aina tule pitää suosiolahjana, vaan henkilö on voinut antaa lahjan esimerkiksi kiitoksena hyväkseen tehdystä työstä tai pitkästä auttamisesta ja hoivaamisesta. Kaikenlaista lahjoittamista rintaperilliselle ei siis suosiolahjasäännöskään rajoita, vaan kyseeseen voi myös tulla esimerkiksi perintökaaren mukainen rintaperillisen oikeus työhyvitykseen.
Suosiolahjasäännöksellä lainsäätäjä haluaa suojata muita rintaperillisiä yhden sukuhaaran suosimiselta ja samalla tasapainottaa lakiosaperillisten keskinäistä suhdetta. Suosiolahjasäännös kuvastaa tasajaon ja perillisten yhdenvertaisuuden periaatetta suomalaisessa perintöoikeudellisessa lainsäädännössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosiolahja on perittävän elinaikanaan antama lahja, jolla hän haluaa suosia lahjan saajaa rintaperillisen tai rintaperillisten vahingoksi. Tällainen lahja tai lahjanluonteinen etuus otetaan huomioon laskettaessa lakiosaa. Lahja arvioidaan suosiolahjaksi sen määrän ja lahjanluonteisuuden perusteella. Arvioinnin pohjaksi ei tarvita näyttöä perittävän aikomuksesta suosia lahjan saajaa. Perintökaaressa (40/1965, 7:3) ei ole määrätty ajankohdalle takarajaa, milloin rintaperillisen lakiosan voidaan katsoa tulleen loukatuksi. Oikeuskäytännössä suosiolahjana on pidetty 5–8 vuotta ennen perittävän kuolemaa annettuja suurehkoja lahjoja. Tätä vanhempien lahjojen tulkitseminen suosiolahjaksi edellyttää jotain näyttöä suosimistarkoituksesta.[1]
Suosiolahja on yleisin lakiosavaatimusten peruste, sillä sen laskeminen jäämistön säästöön on tehokkain lakiosasuojan tyyppi. Suosiolahjaksi katsotaan kuitenkin vain rintaperilliselle tai ottolapselle tai näiden puolisolle annettua lahjaa, joka vaikuttaa tasaukseen. Jos kyseessä on muu lahjansaaja, sovelletaan testamenttiin rinnastettavaa lahjaa koskevaa tasaussääntöä, joka on merkittävästi tehottomampi kuin suosiolahja. Suosiolahjan vastakohta on ennakkoperintö. Lahjan suosiotarkoituksen mitätöi ennakkoperintöolettama, joka rakentuu sille, ettei ennakon saajaa haluta suosia. Suosiolahjan oikeusvaikutuksia voidaan pitää suomalaisen lakiosajärjestelmän toimivuuden takeena.[1]
Ja kun lahjaksi talon ja tavarat saanut todistaa, että sai lahjan siksi, että auttoi lahjanantajaa vaikka 2 vuotta erilaisissa toimissa, käytti vaikka kaupassa ja aurasi pihan, niin se ei enää olekaan suosiolahja.
Ei tonttia, taloa ja mökkiä anneta mistään kauppareissuista. Tyhjää puhetta. Jos mummo haluaa luovuttaa koko omaisuutensa yhdelle perilliselle, on se aivan selvä suosiolahja, jonka tarkoituksena on juuri suosia yhtä rintaperillistä muiden kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosiolahja on perittävän elinaikanaan antama lahja, jolla hän haluaa suosia lahjan saajaa rintaperillisen tai rintaperillisten vahingoksi. Tällainen lahja tai lahjanluonteinen etuus otetaan huomioon laskettaessa lakiosaa. Lahja arvioidaan suosiolahjaksi sen määrän ja lahjanluonteisuuden perusteella. Arvioinnin pohjaksi ei tarvita näyttöä perittävän aikomuksesta suosia lahjan saajaa. Perintökaaressa (40/1965, 7:3) ei ole määrätty ajankohdalle takarajaa, milloin rintaperillisen lakiosan voidaan katsoa tulleen loukatuksi. Oikeuskäytännössä suosiolahjana on pidetty 5–8 vuotta ennen perittävän kuolemaa annettuja suurehkoja lahjoja. Tätä vanhempien lahjojen tulkitseminen suosiolahjaksi edellyttää jotain näyttöä suosimistarkoituksesta.[1]
Suosiolahja on yleisin lakiosavaatimusten peruste, sillä sen laskeminen jäämistön säästöön on tehokkain lakiosasuojan tyyppi. Suosiolahjaksi katsotaan kuitenkin vain rintaperilliselle tai ottolapselle tai näiden puolisolle annettua lahjaa, joka vaikuttaa tasaukseen. Jos kyseessä on muu lahjansaaja, sovelletaan testamenttiin rinnastettavaa lahjaa koskevaa tasaussääntöä, joka on merkittävästi tehottomampi kuin suosiolahja. Suosiolahjan vastakohta on ennakkoperintö. Lahjan suosiotarkoituksen mitätöi ennakkoperintöolettama, joka rakentuu sille, ettei ennakon saajaa haluta suosia. Suosiolahjan oikeusvaikutuksia voidaan pitää suomalaisen lakiosajärjestelmän toimivuuden takeena.[1]
Ja kun lahjaksi talon ja tavarat saanut todistaa, että sai lahjan siksi, että auttoi lahjanantajaa vaikka 2 vuotta erilaisissa toimissa, käytti vaikka kaupassa ja aurasi pihan, niin se ei enää olekaan suosiolahja.
Ei tonttia, taloa ja mökkiä anneta mistään kauppareissuista. Tyhjää puhetta. Jos mummo haluaa luovuttaa koko omaisuutensa yhdelle perilliselle, on se aivan selvä suosiolahja, jonka tarkoituksena on juuri suosia yhtä rintaperillistä muiden kustannuksella.
Mutta jos osa on lahjoitettu jo aiemmin, loput lahjoitetaan nyt ja lahjoittaja kuolee kahdenkymmenen vuoden päästä, on aika tekeminen siinä että osoittaa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosiolahja on perittävän elinaikanaan antama lahja, jolla hän haluaa suosia lahjan saajaa rintaperillisen tai rintaperillisten vahingoksi. Tällainen lahja tai lahjanluonteinen etuus otetaan huomioon laskettaessa lakiosaa. Lahja arvioidaan suosiolahjaksi sen määrän ja lahjanluonteisuuden perusteella. Arvioinnin pohjaksi ei tarvita näyttöä perittävän aikomuksesta suosia lahjan saajaa. Perintökaaressa (40/1965, 7:3) ei ole määrätty ajankohdalle takarajaa, milloin rintaperillisen lakiosan voidaan katsoa tulleen loukatuksi. Oikeuskäytännössä suosiolahjana on pidetty 5–8 vuotta ennen perittävän kuolemaa annettuja suurehkoja lahjoja. Tätä vanhempien lahjojen tulkitseminen suosiolahjaksi edellyttää jotain näyttöä suosimistarkoituksesta.[1]
Suosiolahja on yleisin lakiosavaatimusten peruste, sillä sen laskeminen jäämistön säästöön on tehokkain lakiosasuojan tyyppi. Suosiolahjaksi katsotaan kuitenkin vain rintaperilliselle tai ottolapselle tai näiden puolisolle annettua lahjaa, joka vaikuttaa tasaukseen. Jos kyseessä on muu lahjansaaja, sovelletaan testamenttiin rinnastettavaa lahjaa koskevaa tasaussääntöä, joka on merkittävästi tehottomampi kuin suosiolahja. Suosiolahjan vastakohta on ennakkoperintö. Lahjan suosiotarkoituksen mitätöi ennakkoperintöolettama, joka rakentuu sille, ettei ennakon saajaa haluta suosia. Suosiolahjan oikeusvaikutuksia voidaan pitää suomalaisen lakiosajärjestelmän toimivuuden takeena.[1]
Ja kun lahjaksi talon ja tavarat saanut todistaa, että sai lahjan siksi, että auttoi lahjanantajaa vaikka 2 vuotta erilaisissa toimissa, käytti vaikka kaupassa ja aurasi pihan, niin se ei enää olekaan suosiolahja.
Ei tonttia, taloa ja mökkiä anneta mistään kauppareissuista. Tyhjää puhetta. Jos mummo haluaa luovuttaa koko omaisuutensa yhdelle perilliselle, on se aivan selvä suosiolahja, jonka tarkoituksena on juuri suosia yhtä rintaperillistä muiden kustannuksella.
Lisään viekä, että työkorvauksena saatu suuri omaisuuslahja vaatisi jo kokopäiväisenä omaishoitajana toimimista vaativissa tilanteissa mutta aloituksesta sai sen kuvan, ettei suosiolapsi ole ollut sen enempää mummon kanssa tekemisessä kuin muutkaan lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosiolahja on perittävän elinaikanaan antama lahja, jolla hän haluaa suosia lahjan saajaa rintaperillisen tai rintaperillisten vahingoksi. Tällainen lahja tai lahjanluonteinen etuus otetaan huomioon laskettaessa lakiosaa. Lahja arvioidaan suosiolahjaksi sen määrän ja lahjanluonteisuuden perusteella. Arvioinnin pohjaksi ei tarvita näyttöä perittävän aikomuksesta suosia lahjan saajaa. Perintökaaressa (40/1965, 7:3) ei ole määrätty ajankohdalle takarajaa, milloin rintaperillisen lakiosan voidaan katsoa tulleen loukatuksi. Oikeuskäytännössä suosiolahjana on pidetty 5–8 vuotta ennen perittävän kuolemaa annettuja suurehkoja lahjoja. Tätä vanhempien lahjojen tulkitseminen suosiolahjaksi edellyttää jotain näyttöä suosimistarkoituksesta.[1]
Suosiolahja on yleisin lakiosavaatimusten peruste, sillä sen laskeminen jäämistön säästöön on tehokkain lakiosasuojan tyyppi. Suosiolahjaksi katsotaan kuitenkin vain rintaperilliselle tai ottolapselle tai näiden puolisolle annettua lahjaa, joka vaikuttaa tasaukseen. Jos kyseessä on muu lahjansaaja, sovelletaan testamenttiin rinnastettavaa lahjaa koskevaa tasaussääntöä, joka on merkittävästi tehottomampi kuin suosiolahja. Suosiolahjan vastakohta on ennakkoperintö. Lahjan suosiotarkoituksen mitätöi ennakkoperintöolettama, joka rakentuu sille, ettei ennakon saajaa haluta suosia. Suosiolahjan oikeusvaikutuksia voidaan pitää suomalaisen lakiosajärjestelmän toimivuuden takeena.[1]
Ja kun lahjaksi talon ja tavarat saanut todistaa, että sai lahjan siksi, että auttoi lahjanantajaa vaikka 2 vuotta erilaisissa toimissa, käytti vaikka kaupassa ja aurasi pihan, niin se ei enää olekaan suosiolahja.
Ei tonttia, taloa ja mökkiä anneta mistään kauppareissuista. Tyhjää puhetta. Jos mummo haluaa luovuttaa koko omaisuutensa yhdelle perilliselle, on se aivan selvä suosiolahja, jonka tarkoituksena on juuri suosia yhtä rintaperillistä muiden kustannuksella.
Mutta jos osa on lahjoitettu jo aiemmin, loput lahjoitetaan nyt ja lahjoittaja kuolee kahdenkymmenen vuoden päästä, on aika tekeminen siinä että osoittaa yhtään mitään.
Jossittelua jotka eivät koske aloitusta mitenkään.
Ehkä tuo yksi lapsi elää mummun mielestä ihmisen arvoista elämää ja on ansainnut lisukkeita.
Toiset lapset on mahdollisesti kännäreitä ja kouluttamattomia ja elämä hukassa?
Taidat jättää aika paljon kertomatta...
Alue: Aihe vapaa
Minilex on kaupallinen sivusto, sinuna katsoisin Finlexistä. Jos mummo on lahjakirjansa tehnyt, niin sillä suosiolahjasta marmattavalla on velvollisuus osoittaa, että kyseessä oli nimenomaan suosiolahja ja se taas on äärimmäisen hankalaa. Jos löytyy vaikka ajopäiväkirja, milloin mummoa on kuljetettu kaupassa ja lääkärissä, niin lahjansaaja voi vedota siihen, että sai lahjan nimenomaan siksi, että auttoi.