Miehen passiivisuus lastenhoidossa

Hei!

Mulla alkaa vähitellen meneen hermo mieheni asenteeseen yhteisen 1- vuotiaan lapsemme hoitoon.

Ensinnäkin: mies on varmaan koko lapsen elämän aikana vaihtanut lapsen vaipat enintään 10 kertaa, kakkoja ei ikinä. Ja koskaan, ei koskaan, ole vaippoja itsenäisesti tajunnut vaihtaa jollen ole siihen erikseen pyytänyt, mutta lähes aina siis kieltäytyy. Häntä kun ei määräillä.



Toiseksi: Koskaan, ei ikinä, mieheni ei nouse aikaisin aamulla lapsemme kanssa ylös vaan se olen aina minä. Kun laosi on ollut aamutissillä välissämme ja sen jälkeen alkaa virkkun apyöriä ympäri sänkyä niin mies kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan. Minun on siis oakko nousta, jos toimisin kuten mieheni, lapsemme tippuisi sängystä saman tiän.



Lapsemme syö edelleen siis aamuöisin tissiä, joten yöhoidossa ei ole ollut kertaakaan ja itse siis en ole nukkunut yksiäkään kokonaisia öitä. Kuka meillä sitten valittaa väsymystä ja nukkuu ja makoilee pitkin päivää? No mies. Omiin jalkapalloharrastuksiinsa ym. jaksaa kyllä aina mennä, mutta kotitöitä ei jaksa tehdä ja jos häiritsen kesken lepäämiseen niin saan yleensä kuulla olevani läski ämmä jne.



Kyllä mies sitten leikkii lapsen kanssa kun minä olen hoitanut syöttämiset, vaipan vauhdot, pukemiset, riisumiset ym. perusjutut. Ei kuitenkaan ota kunnon vastuuta hoidosta että voisin esim. päiväksi jättää miehen lapsen kanssa. No kyllä sitten varmaan tekisi hommat kun pakko on, eniten tässä siis ärsyttää toi osalistumattomuus ja passiivisuus. Miehestä on itsestään selvää että minä hoidan lapsen.



Onko kellään muilla tällaisia miehiä? Parasta tässä on että omasta mielestään mies osallistuu kovasti lasten hoitoon ja minä olen ruikuttava läski ämmä.



Että tämmöstä meillä.