Hakisitko lapsesi keskellä yötä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä "hienoa kun uskaltaa pyytää" -kommentteja. Alkaa mennä samalle tasolle kuin pienempien kohdalla joku "kiitos kun et potkinut minua naamaan, saat tarran hyvästä käytöksestä".

Tuohonko se on mennyt, että vanhempana saa olla suurinpiirtein kiitollinen siitä, että saa palvella lapsiaan? Itse autan lapsiani niin paljon kuin pystyn, mutta olen iloinen siitä että arvostavat vaivannäköä eivätkä pidä sitä itsestäänselvyytenä.

Jännä asenne sulla. Mun lasten ei tarvitse olla kiitollisia siitä, että välitän ja huolehdin heistä. Se nimenomaan on itsestäänselvyys. Mun lasten ei ole tarvinnut pyytää hakemaan kun olen aina sanonut, että haen aina ja mistä tahansa heidät. Niin munkin isäni teki mulle ja haluan itse toimia samoin.

Kukin tavallaan. Itse pidän tuollaista sinun kuvailemaasi asennetta vahingollisena.

Vaikka joku asia olisi itsestäänselvyys niin sitä voi silti arvostaa. Ne ei sulje toisiaan pois. Mä arvostan edelleen lähes 50- vuotiaana sitä, että isäni haki mua aina ja kaikkialta pois.

Kyllä se vähentää saadun avun arvoa ja merkitystä, jos sitä pitää itsestäänselvyytenä. Olisi ihan eri asia jos lapsi esim. kyydistä kysyessään tiedostaisi, että vanhempi ei välttämättä pysty auttamaan ja ymmärtäisi, että saattaisi itse joutua joustamaan vanhemman tai jonkun toisen perheenjäsenen vuoksi. Apu tuntuu arvokkaammalta jos ei ole olettanut että toinen tottakai tekee mitä pyydetään. Nuori saattaa nauttia noista tapahtumistakin yms. enemmän jos hänelle ei ole itsestäänselvyys että aina pääsee kun haluaa mennä.

Okei, sua mahtaa olla vaikea miellyttää kun auttamiset ja avun saamiset pitää arvottaa olettamuksien mukaan. Ei tietenkään aina nuoret pääse kaikkialle mihin haluavat, mutta ei meillä menemiset tökkää johonkin periaatteeseen siitä, että mun apua ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

En odota mitään miellyttämistä keneltäkään. Meillä lapset kuitenkin pääasiassa ovat iloisia saamastaan avusta, varsinkin jos on kyseessä joku ei välttämätön juttu. Toisaalta ymmärtävät että meillä vanhemmillakin on rajamme emmekä välttämättä aina taivu ihan kaikkeen. Tietävät myös että joskus joku sisaruksen tai vanhemman juttu voi mennä etusijalle.

Niin täällä ei ole kukaan mitään päinvastaista väittänytkään.

On sanottu että on itse pidetty itsestäänselvänä sitä että vanhemmat hakee mistä vain ja koska vain ja nyt omilla lapsilla sama asenne. Meillä taas kukaan (siis lapset tai vanhemmat) ei pidä kuskaamisia itsestäänselvyytenä. Sitä yritin alunperin selittää ja itse siis en ole erityisen kiitollinen siitä kun lapsi pyytää apua enkä pidä sitä minään isona luottamuksen osoituksena. Minusta se on ihan tavallista lapsen ja vanhemman välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle voi jopa soittaa mihin aikaan tahansa, jos on hätä ja meen hakemaan vaikka kuusta jos on tarvis. En ymmärrä näitä tällaisia vanhempia, jotka laittavat omat nuorensa ja lapsensa selviytymään miten parhaansa näkevät ja kääntävät itse vaan kylkeä. Ei ihme että nykyajan nuorilla ja lapsilla on valtava mielenterveyskriisi, kun vanhemmat ovat tuollaisia kylmiä kalkkunoita. 

Monella teinillä/nuorella aikuisella ongelmat tuntuu johtuvan nimenomaan liiallisesta holhoamisesta. Kun vanhemmat (äiti?) on ottanut liikaa vastuuta niin nuorelle tulee järkytyksenä kun huomaa millainen paikka maailma oikeasti on ja millaiset odotukset muu yhteiskunta asettaa. En kuitenkaan sano etteikö liian vähäinen huolenpito voisi myös olla syynä mielenterveysongelmille.

Se ei varmaan ole liiallista holhoamista että kuskaa lapsiaan jos ei bussilla pääse?

Erikoinen näkökulma.

Monet lapset/nuoret todella oppii kotona liian vaativiksi ja mukavuudenhaluisiksi, mikä voi olla ongelma kasvun ja kehityksen kannalta. Osa heistäkin tietysti kypsyy kun alkaa tulla eteen enemmän hetkiä jolloin itse täytyy osata olla vastuullinen.

Ihan höpö höpöä. Moneen sotkuun sotkeuduin nuorena kun omin konstein tultiin kotiin.

Muistan nuo ajat oikein hyvin ja omille nuorille sanonut että soitto kotiin niin kyllä haetaan.

Tosin ei ole vielä tarvinnut hakea kun kotona viihtyvät. Olen siis 56v.

Miksi en hakisi, olen hakenut yöllä, aamuyöllä ym. jos eivät ole muuta kyytiä saaneet, nyt jos jostain syystä tarvitsisin kyytiä niin auttaisivat varmasti. Itse useimmiten liftasin...ei olisi kukaan lähtenyt hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan reilu 30 min. ajoa. Hakisin kyllä.

Joku täysi-ikäinen saattaa myös vähän ottaa ja lähteä silti kuskiksi. Turvallisempaa jos te haette.

Parin vuoden kuluttua asuu todennäköisesti itsekseen. Pitääkö silloinkin vanhempien kuskata vai voiko ajaa itse tai mennä kaverin kyydillä?