Lue keskustelun säännöt.
Asun yksin ja jos ostan itselleni herkkuja on mun hotkittava ne samantien. Miksi?
22.04.2022 |
Muiden seurassa pystyn nautiskelemaan ja syömään rauhassa. Normaalia ruokaa pystyn itseksenikin syömään normaalisti, mutta herkkuja en. Olen hoikka.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahmimishäiriö? Sosiaalisissa tilanteissa on vielä ns. ympäristöpaine, joka auttaa kontrolloimaan toimintaa.
Mut eikö tähän yleensä liity oksentaminen?
Ei välttämättä. Bulimiaan kuuluu ahmiminen ja sen jälkeinen oksentaminen, mutta ahmimishäiriö on ruoan suuren määrän nopeatahtista syömistä pakonomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ootko vähän pulska?
Jos tuo oli edelliselle eli #21 - ei, en ole - olen normaalipainoinen ja hyväkuntoinen, tämä tosin vaatii herpaantumatonta huomiota ja kontrollia. Olin nuorena ylipainoinen, ja sain tämän kuriin vasta 10 vuotta sitten (nyt nelikymppinen)
Minusta on täysin luonnollista himoita herkkuja ja syödä enemmän kuin tarvitsee. Pulskat ovat selvinneet pula-ajoista ja ahmattien geenejä valtaosalla. Siksipä itse teen syömispäätökset jo kaupassa. Jos ostan herkkuja niin ostan ne sillä mielellä, että tulen syömään ne kerralla. Ei ole ollut paino-ongelmia eikä tarvitse taistella vastaan. En kovin usein ostele ylimääräisiä, mutta silloin kun ostan, niin kyseessä on harkittu päätös.
Ap, ei kai tuohon mitään erityistä syytä tarvita. Jospa vain tykkäät herkuista niin paljon. Muiden seurassa et ilkeä 'hotkia' samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko vähän pulska?
Olen 54/170 cm
-Ap
Mutkun ongelma on se, että en mä edes ehdi nauttimaan niistä herkuista, kun on niin kiire syömään niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kaikkea ovat "herkut"? Luulin, että ovat leivoksia ja kakkuja. Mutta että ovat sipsejä ja karamellejakin nimellä "herkku".
En syö mitään noista. En ole koskaan syönyt. Lapsenakin saimme lauantaisin yhden appelsiinin ja lasillisen limonaadia. Söin appelsiinin ja join vettä. Veli joi limut. Hyvää jäätelöä saatan syödä pari kertaa kesällä. Itselleni ovat herkkuja ihan tavalliset lounasruoat ja salaatit, jotka teen itse tuoreista elintarvikkeista. Herkkuihini kuuluu myös ruisleipä johon päälle hitusen verran voita.
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku samaistua? Tai onko joku onnistunut pääsemään eroon tästä?
Onhan toki. Ensin söin niin paljon kuin halusin jaa vähän päälle. Siinä samalla tarkkailin kaikkia ajatuksiani.
Seuraavasta erästä heitin wc-pönttöön aluksi puolet. Heti aluksi. Estin etupäästä. Kohta pystyin tekemään sen jälkeenkin päin.
Itselläni on sama ongelma, en juuri osta yhtä annosta enempää herkkuja kotiin, ja kun ostan, ne on ns makeutettuja/vähäsokerisia jotka eivät laukaise niitä sokerihimoja.
Itselläni ehdottomasti joku ahmimishäiriö/tunnesyöminen pohjalla (stressaantuneena voin esimerkiksi napostella kilon porkkanoita ns huomaamatta), mutta tuollaisen silmittömän, pohjattoman herkkuhimon laukaisee ehdottomasti prosessoidut sokeria sisältävät herkut, esim suklaa on aivan pahinta tähän.
Itselläni jonkin verran auttaa sokerittomat vaihtoehdot (huom ei välttämättä kevyempiä!), esim sokeriton suklaa ei itselläni laukaise sellaista himoa jossa oikeasti käy kaapinperukoita läpi tuskissaan josko sinne olisi jäänyt jotain hyvää. Mutta sekin sokeriton suklaa menee kyllä kerralla.
Vertaisin tätä alkoholismiin tai nikotiiniriippuvuuteen, itselleni sokerit/valkoiset leivät yms pikahiilarit aiheuttavat tällaista pohjatonta himoa joka oikeasti valvottaa öisin, joten pysyttelen niistä kaukana sillä oikeasti yhden suklaapatukan nautinto ei kompensoi 2-3 päivän "vierotusoireita" jotka väistämättä seuraavat.