Kumppanin viihdyttäminen unohdetaan kotityö-keskustelussa
Ylellä oli joku juttu jossa valitettiin kotitöiden epätasa-arvoisesta jakautumisesta suhteessa. Ihminen joka olettaa toisen olevan joku sisäkkö joka passaa ja hoitaa, on tietysti ikävä ihminen.
Mutta koskaan ei missään puhuta siitä kuinka toisen viihdyttäminen ja aktiivisesti läsnäoleminen on työlästä sekin ja mahdollisesti pois siitä ajasta jolloin olisi aikaa ja energiaa tehdä niitä kotitöitä. Eläkkeelle jäänyt työkaverini tarinoi joskus ettei saa kotona mitään aikaiseksi silloin kun vaimo on kotona. Omakotitalossa kun kaikkea puuhaa olisi säännöllisesti.
Nyt kun mietin omaa arkeani, niin aivan varmasti saisin enemmän asioita ja nopeammin tehtyä jos toiselle ei tarvitsisi pitää seuraa. Mutta minulle se on selkeä arvovalinta, että henkinen yhteys, huomion antaminen ja hyvät keskustelut ovat tärkeimpiä asioita kun asutaan yhdessä.
Kommentit (34)
Jos kumppanin kanssa keskustelu on työtä, sinulla on väärä kumppani.
Toisen viihdyttäminen on mulle luonnollista. Siitä ei ole yksikään nainen valittanut. Kanssani voi keskustella käytännössä kaikesta. Huumoria löytyy ja päihteitäkin otan mielummin naisen kuin kavereiden kanssa. Enkä muuten pihtaa koskaan. Silläkin saralla kekseliäs joskus jopa leikkisä.
Jokin vika kuitenkin kun kaksi kolmesta pitkästä suhteesta loppui toiseen mieheen.
Ohhoh mikä aloitus. Minä ainakin viihdyn oikein hyvin kumppanini kanssa. Hän ei ole mikään taakka. Yhdessä tehdään kotitöitä.Siinä samalla keskustellaan.
Jos kumppani odottaa, että sinun pitää olla viihdyttävä, niin sellainen kumppani on tosi raskas. Jokaisella on huonoja päiviä, joita toinen ei hyväksy. Eli et saa olla oma itsesi.
Itse ainakin koen kaupassakäynnin, ruoanlaiton, tiskit, pyykit, perussiisteyden ylläpidon sellaiseksi mitä on helppoa tehdä yhdessä tai yksin. Mutta sitten kaikki muut pikkuprojektit on sellaisia mihin olisi helpompi panostaa jos toiselle ei tarvitsisi pitää seuraa. Kyllä näissä unohdetaan sekin, että introvertille se intensiivinen läsnäolo on aina pieni kuormitus vaikka toisen kanssa viihtyisikin hyvin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanin kanssa keskustelu on työtä, sinulla on väärä kumppani.
Ei tässä väitetty sen olevan työtä, kunhan kerrottiin että sitä ei koskaan mainita missään. Aikaa vievä asia.
Ymmärrän ap:n pointin. Introvereteille omankin perheen seura on väsyttävää vaikka heitä rakastaakin.
Vierailija kirjoitti:
Toisen viihdyttäminen on mulle luonnollista. Siitä ei ole yksikään nainen valittanut. Kanssani voi keskustella käytännössä kaikesta. Huumoria löytyy ja päihteitäkin otan mielummin naisen kuin kavereiden kanssa. Enkä muuten pihtaa koskaan. Silläkin saralla kekseliäs joskus jopa leikkisä.
Jokin vika kuitenkin kun kaksi kolmesta pitkästä suhteesta loppui toiseen mieheen.
Sulle ei sitten kuitenkaan niiden kotitöiden tekeminen ole yhtä luonnollista?
Liittyisiköhän naisten kyllästyminen siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen viihdyttäminen on mulle luonnollista. Siitä ei ole yksikään nainen valittanut. Kanssani voi keskustella käytännössä kaikesta. Huumoria löytyy ja päihteitäkin otan mielummin naisen kuin kavereiden kanssa. Enkä muuten pihtaa koskaan. Silläkin saralla kekseliäs joskus jopa leikkisä.
Jokin vika kuitenkin kun kaksi kolmesta pitkästä suhteesta loppui toiseen mieheen.
Sulle ei sitten kuitenkaan niiden kotitöiden tekeminen ole yhtä luonnollista?
Liittyisiköhän naisten kyllästyminen siihen.
Ei täsmää sekään. Kumpikin siivosi ihan itse eikä pyytänyt kuin avuksi esim. sohvan nosto että sai altakin imuroitua. Minä tein lähes aina ruuat kun tykkään tehdä ja hyvin ne näytti kelpaavan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä väitetty sen olevan työtä, kunhan kerrottiin että sitä ei koskaan mainita missään. Aikaa vievä asia.
Mutta jos kaksi puolisoa viettää aikaa keskustellen vaikka tunnin päivässä, eikö se vie molempien mahdollisesta kotituöajasta ihan yhtä paljon, jolloin kummankin on yhtä vaikea saavuttaa oma kotityökiintiö siltä päivältä?
Että avaatteko vielä kuinka se oikeuttaa kotitöiden eriarvoista jakautumista?
Vai pitääkö ap jonkinlaista performanssia näimä hetkinä, että hänelle se on työtehtävä, puolisolle vapaa-aika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä väitetty sen olevan työtä, kunhan kerrottiin että sitä ei koskaan mainita missään. Aikaa vievä asia.
Mutta jos kaksi puolisoa viettää aikaa keskustellen vaikka tunnin päivässä, eikö se vie molempien mahdollisesta kotituöajasta ihan yhtä paljon, jolloin kummankin on yhtä vaikea saavuttaa oma kotityökiintiö siltä päivältä?
Että avaatteko vielä kuinka se oikeuttaa kotitöiden eriarvoista jakautumista?
Vai pitääkö ap jonkinlaista performanssia näimä hetkinä, että hänelle se on työtehtävä, puolisolle vapaa-aika?
Hyvin vaikea vastata tällaisiin kysymyksiin. Meidän kotona ei ole mitään kiintiöitä. Teen hommat silloin kun ehdin ja jaksan. 12 h työpäivän jälkeen ei aina jaksa muuta kuin tehdä ruokaa ja tiskata. Kyllä mun kumppani tämän ymmärtää.
Valitettavasti jotkut eivät ymmärrä että 40 h työviikkoa tekevän on helpompi tehdä kotona enemmän kuin 50 h työvkoa tekevän. Sitten sitäkin tapahtuu, että kaikki päivittäinen jakautuu puoliksi, mutta miehelle tulee lisäksi kaikki mahdollinen auton ylläpito tai muut ns miesten työt. Mutta ei liity aiheeseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä väitetty sen olevan työtä, kunhan kerrottiin että sitä ei koskaan mainita missään. Aikaa vievä asia.
Mutta jos kaksi puolisoa viettää aikaa keskustellen vaikka tunnin päivässä, eikö se vie molempien mahdollisesta kotituöajasta ihan yhtä paljon, jolloin kummankin on yhtä vaikea saavuttaa oma kotityökiintiö siltä päivältä?
Että avaatteko vielä kuinka se oikeuttaa kotitöiden eriarvoista jakautumista?
Vai pitääkö ap jonkinlaista performanssia näimä hetkinä, että hänelle se on työtehtävä, puolisolle vapaa-aika?
Hyvin vaikea vastata tällaisiin kysymyksiin. Meidän kotona ei ole mitään kiintiöitä. Teen hommat silloin kun ehdin ja jaksan. 12 h työpäivän jälkeen ei aina jaksa muuta kuin tehdä ruokaa ja tiskata. Kyllä mun kumppani tämän ymmärtää.
Valitettavasti jotkut eivät ymmärrä että 40 h työviikkoa tekevän on helpompi tehdä kotona enemmän kuin 50 h työvkoa tekevän. Sitten sitäkin tapahtuu, että kaikki päivittäinen jakautuu puoliksi, mutta miehelle tulee lisäksi kaikki mahdollinen auton ylläpito tai muut ns miesten työt. Mutta ei liity aiheeseen. Ap
Jos kulut laitetaan puoliksi, pitää myös kotityöt laittaa puoliksi. Muussa tapauksessa se pitempää päivää tekevä loisii toisen ajalla. Silloin ok, kun kummallakin on välillä työkiireitä tai sairautta, jolloin toinen tekee enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä väitetty sen olevan työtä, kunhan kerrottiin että sitä ei koskaan mainita missään. Aikaa vievä asia.
Mutta jos kaksi puolisoa viettää aikaa keskustellen vaikka tunnin päivässä, eikö se vie molempien mahdollisesta kotituöajasta ihan yhtä paljon, jolloin kummankin on yhtä vaikea saavuttaa oma kotityökiintiö siltä päivältä?
Että avaatteko vielä kuinka se oikeuttaa kotitöiden eriarvoista jakautumista?
Vai pitääkö ap jonkinlaista performanssia näimä hetkinä, että hänelle se on työtehtävä, puolisolle vapaa-aika?
Hyvin vaikea vastata tällaisiin kysymyksiin. Meidän kotona ei ole mitään kiintiöitä. Teen hommat silloin kun ehdin ja jaksan. 12 h työpäivän jälkeen ei aina jaksa muuta kuin tehdä ruokaa ja tiskata. Kyllä mun kumppani tämän ymmärtää.
Valitettavasti jotkut eivät ymmärrä että 40 h työviikkoa tekevän on helpompi tehdä kotona enemmän kuin 50 h työvkoa tekevän. Sitten sitäkin tapahtuu, että kaikki päivittäinen jakautuu puoliksi, mutta miehelle tulee lisäksi kaikki mahdollinen auton ylläpito tai muut ns miesten työt. Mutta ei liity aiheeseen. Ap
Kiva, että puolisosi ymmärtää ja teillä homma sujuu.
Oliko aloituksessa esittämäsi ongelma siis enempi teoreettinen? Vai kuvausta jonkun toisen pariskunnan oletetusta ongelmasta?
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin koen kaupassakäynnin, ruoanlaiton, tiskit, pyykit, perussiisteyden ylläpidon sellaiseksi mitä on helppoa tehdä yhdessä tai yksin. Mutta sitten kaikki muut pikkuprojektit on sellaisia mihin olisi helpompi panostaa jos toiselle ei tarvitsisi pitää seuraa. Kyllä näissä unohdetaan sekin, että introvertille se intensiivinen läsnäolo on aina pieni kuormitus vaikka toisen kanssa viihtyisikin hyvin. Ap
Oletko kuullut semmoisesta jutusta kuin puhuminen? Jos vaikka sanoisi sille puolisolle että hei, haluaisin nyt tehdä tämän homman ihan yksin? Ymmärrän kyllä, että joskus parisuhteessa sosiaaliset tarpeet ei kohtaa, mutta ei se ole mikään kotityöongelma vaan enemmän kommunikaatioon ja yleiseen yhteensopivuuteen liittyvä ongelma.
Olen varmaan ainoa, joka ei ymmärrä ap:n pointtia ollenkaan. Mikä ihmeen "kumppanin viihdyttäminen"? Keskustelu? Kai sitä voi keskustella samanaikaisesti kun tekee jotain käsillään, vai onko ap niitä ihmisiä joilta monen asian samanaikainen tekeminen ei onnistu, kuten vaikka purkan jauhaminen ja pyöräily? Vai mitä se viihdyttäminen on? Tanssiesitys? Karaokelaulanta? Näytelmäharjoitus?
En ymmärtänyt.
Tämä on naisille ihan tuttu homma. Ensin teet suurimman osan kotitöistä ja hoidat lapset, ja sitten pitäisi jaksaa vielä viihdyttää miestäkin. Jos ei jaksa niin se on sitten naisen vika jos mies pettää/vetäytyy autotalliin/ei muuten vaan osallistu mihinkään. Aina kun joku nainen tulee valittamaan välinpitämättömästä, osallistumattomasta miehestä niin ensimmäisenä kysytään että ethän nyt vaan ole unohtanut huolehtia sen miehenkin tarpeista, oletko keskittynyt liikaa lapsiin.
Tuoreessa suhteessa voikin olla noin, että pitää pitää seuraa toiselle, vaikka tekemistä olisi, mutta jos vakiintuneessa suhteessa ei saa sanottua, että nyt pitää tehdä sitä ja tota, jutellaan myöhemmin lisää vai tuletko auttamaan
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan ainoa, joka ei ymmärrä ap:n pointtia ollenkaan. Mikä ihmeen "kumppanin viihdyttäminen"? Keskustelu? Kai sitä voi keskustella samanaikaisesti kun tekee jotain käsillään, vai onko ap niitä ihmisiä joilta monen asian samanaikainen tekeminen ei onnistu, kuten vaikka purkan jauhaminen ja pyöräily? Vai mitä se viihdyttäminen on? Tanssiesitys? Karaokelaulanta? Näytelmäharjoitus?
En ymmärtänyt.
Kai se joku sirkustirehtööri on tai joku vastaava.
En ymmärtänyt minäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä väitetty sen olevan työtä, kunhan kerrottiin että sitä ei koskaan mainita missään. Aikaa vievä asia.
Mutta jos kaksi puolisoa viettää aikaa keskustellen vaikka tunnin päivässä, eikö se vie molempien mahdollisesta kotituöajasta ihan yhtä paljon, jolloin kummankin on yhtä vaikea saavuttaa oma kotityökiintiö siltä päivältä?
Että avaatteko vielä kuinka se oikeuttaa kotitöiden eriarvoista jakautumista?
Vai pitääkö ap jonkinlaista performanssia näimä hetkinä, että hänelle se on työtehtävä, puolisolle vapaa-aika?
Hyvin vaikea vastata tällaisiin kysymyksiin. Meidän kotona ei ole mitään kiintiöitä. Teen hommat silloin kun ehdin ja jaksan. 12 h työpäivän jälkeen ei aina jaksa muuta kuin tehdä ruokaa ja tiskata. Kyllä mun kumppani tämän ymmärtää.
Valitettavasti jotkut eivät ymmärrä että 40 h työviikkoa tekevän on helpompi tehdä kotona enemmän kuin 50 h työvkoa tekevän. Sitten sitäkin tapahtuu, että kaikki päivittäinen jakautuu puoliksi, mutta miehelle tulee lisäksi kaikki mahdollinen auton ylläpito tai muut ns miesten työt. Mutta ei liity aiheeseen. Ap
Kiva, että puolisosi ymmärtää ja teillä homma sujuu.
Oliko aloituksessa esittämäsi ongelma siis enempi teoreettinen? Vai kuvausta jonkun toisen pariskunnan oletetusta ongelmasta?
Ihan vaan tuli mieleen kun on jonkin verran rästiin jääneitä ei-kiireellisiä pikkuprojekteja mitä pitäisi hoitaa. Niin muistin tuon työkaverin kommentin ja tajusin siinä olevan perää. Nyt mun ajankäyttö priorisoituu kumppaniin, mikä tietysti mahtava asia kun mielelläni hänen kanssaan olen. Ap
Nyt oli kyllä huonoin tekosyy kotitöiden tekemättömyydelle aikoihin.