Kumppanin viihdyttäminen unohdetaan kotityö-keskustelussa

Olishan se hyves tajuta että se kumppani on myös ihminen eikä vaan resurssi tai viihdelaite, noin kärjistäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä väitetty sen olevan työtä, kunhan kerrottiin että sitä ei koskaan mainita missään. Aikaa vievä asia.

Mutta jos kaksi puolisoa viettää aikaa keskustellen vaikka tunnin päivässä, eikö se vie molempien mahdollisesta kotituöajasta ihan yhtä paljon, jolloin kummankin on yhtä vaikea saavuttaa oma kotityökiintiö siltä päivältä?

Että avaatteko vielä kuinka se oikeuttaa kotitöiden eriarvoista jakautumista?

Vai pitääkö ap jonkinlaista performanssia näimä hetkinä, että hänelle se on työtehtävä, puolisolle vapaa-aika?

Hyvin vaikea vastata tällaisiin kysymyksiin. Meidän kotona ei ole mitään kiintiöitä. Teen hommat silloin kun ehdin ja jaksan. 12 h työpäivän jälkeen ei aina jaksa muuta kuin tehdä ruokaa ja tiskata. Kyllä mun kumppani tämän ymmärtää.

Valitettavasti jotkut eivät ymmärrä että 40 h työviikkoa tekevän on helpompi tehdä kotona enemmän kuin 50 h työvkoa tekevän. Sitten sitäkin tapahtuu, että kaikki päivittäinen jakautuu puoliksi, mutta miehelle tulee lisäksi kaikki mahdollinen auton ylläpito tai muut ns miesten työt. Mutta ei liity aiheeseen. Ap

Kiva, että puolisosi ymmärtää ja teillä homma sujuu.

Oliko aloituksessa esittämäsi ongelma siis enempi teoreettinen? Vai kuvausta jonkun toisen pariskunnan oletetusta ongelmasta?

Ihan vaan tuli mieleen kun on jonkin verran rästiin jääneitä ei-kiireellisiä pikkuprojekteja mitä pitäisi hoitaa. Niin muistin tuon työkaverin kommentin ja tajusin siinä olevan perää. Nyt mun ajankäyttö priorisoituu kumppaniin, mikä tietysti mahtava asia kun mielelläni hänen kanssaan olen. Ap

Eli sinä haluat olla kumppanin kanssa ja jätät sen takia hommia tekemättä? Se on sinänsä normaalia, mutta et voi väittää sitä kotityöksi :D sama kun sanoisi, että ei ehdi tehdä kotitöitä kun on noita muita harrastuksia niin paljon.

Jos esim olet vaihtamassa kukkiin multia ja mies tulee juttelemaan, jätät vain homman kesken, kun se juttelu on tärkeämpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä väitetty sen olevan työtä, kunhan kerrottiin että sitä ei koskaan mainita missään. Aikaa vievä asia.

Mutta jos kaksi puolisoa viettää aikaa keskustellen vaikka tunnin päivässä, eikö se vie molempien mahdollisesta kotituöajasta ihan yhtä paljon, jolloin kummankin on yhtä vaikea saavuttaa oma kotityökiintiö siltä päivältä?

Että avaatteko vielä kuinka se oikeuttaa kotitöiden eriarvoista jakautumista?

Vai pitääkö ap jonkinlaista performanssia näimä hetkinä, että hänelle se on työtehtävä, puolisolle vapaa-aika?

Hyvin vaikea vastata tällaisiin kysymyksiin. Meidän kotona ei ole mitään kiintiöitä. Teen hommat silloin kun ehdin ja jaksan. 12 h työpäivän jälkeen ei aina jaksa muuta kuin tehdä ruokaa ja tiskata. Kyllä mun kumppani tämän ymmärtää.

Valitettavasti jotkut eivät ymmärrä että 40 h työviikkoa tekevän on helpompi tehdä kotona enemmän kuin 50 h työvkoa tekevän. Sitten sitäkin tapahtuu, että kaikki päivittäinen jakautuu puoliksi, mutta miehelle tulee lisäksi kaikki mahdollinen auton ylläpito tai muut ns miesten työt. Mutta ei liity aiheeseen. Ap

Kiva, että puolisosi ymmärtää ja teillä homma sujuu.

Oliko aloituksessa esittämäsi ongelma siis enempi teoreettinen? Vai kuvausta jonkun toisen pariskunnan oletetusta ongelmasta?

Ihan vaan tuli mieleen kun on jonkin verran rästiin jääneitä ei-kiireellisiä pikkuprojekteja mitä pitäisi hoitaa. Niin muistin tuon työkaverin kommentin ja tajusin siinä olevan perää. Nyt mun ajankäyttö priorisoituu kumppaniin, mikä tietysti mahtava asia kun mielelläni hänen kanssaan olen. Ap

Itse olen tullut huomaamaan, ettei aikuisen elämässä sellaista tilannetta olekaan, jossa kaikki hommat olisi hoidettu.

Aina pitäisi pestä pyykkiä, korjata aita, rasvata pyörän ketjut tai lapsiperheessä vielä x10000 pikkuasiaa. Tätä tämä on, jatkuvaa epätäydellisyyttä ja pientä (?) riittämättömyyttä.

Mutta aloituksesi meni minultakin kyllä sen epätasa-arvoisen kotityöjaon osalta ohi.

Kai jos vietetään yhdessä vapaa-aikaa, on molemmilla sitten vähemmän työaikaa. Samoin jos käy vaikka kalassa: suuremmalla todennäköisyydellä ei sitten ehdi viikata pyykkejä.

Yksin ollessa näitä saa itse valita, parisuhteessa/perheessä pitää vähän myös neuvotella, kun valinnat vaikuttavat muihinkin. Mutteihän mahdollinen vika löydy siitä, että vietetään aikaa yhdessä, vaan siitä, jos ei löytää molemmille sopivaa tapaa hoitaa kotityöt.

Kyllä esim. miehen tai naisen sukulaisissa vierailu on pois siitä "omasta ajasta".

Vierailija kirjoitti:

Kyllä esim. miehen tai naisen sukulaisissa vierailu on pois siitä "omasta ajasta".

Useimmat taitavat tehdä molemminpuolisia kompromisseja; nyt vieraillaan sinun sukulaistesi luona, ensi viikolla minun sukulaisteni luona. Mutta on myös mahdollista valita niin, että molemmat hoitavat omat vierailunsa. Meillä puoliso hoitaa omilla sukulaisillaan vierailut, minä lähden mukaan ehkä kerran vuodessa. Vastaavasti minä vierailen omilla sukulaisillani (harvoin, koska on pitkä välimatka) ilman puolisoa tai hän lähtee mukaan omasta halustaan ja aloitteestaan.

Eipä ole koskaan tullut mieleen, että se yksi vuosittainen vierailu parin sukulaisten luona olisi pois kotitöistäni.

Huvittavia nämä palstamammojen ja -pappojen keskustelut, joissa koko elämä on työtä. Palkkatyötä, kotityötä, metatyötä. Mikään ei tunnu olevan sellaista, mitä haluaisitte tehdä.

Itse te olette valinneet hankkia puolison ja lapset ja omakotitalon ja lemmikkejä ja puutarhan jne jne. Ne ovat teidän harrastuksianne, eivät työtä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä esim. miehen tai naisen sukulaisissa vierailu on pois siitä "omasta ajasta".

Otsikossa puhuttiin kotitöistä

Vierailija kirjoitti:

Eli sinä haluat olla kumppanin kanssa ja jätät sen takia hommia tekemättä? Se on sinänsä normaalia, mutta et voi väittää sitä kotityöksi :D sama kun sanoisi, että ei ehdi tehdä kotitöitä kun on noita muita harrastuksia niin paljon.

Syvääkin syvempi huokaus..

Jos eräänäkin arki-iltana kaikkien pakollisten askareiden jälkeen on tunti sellaista aikaa jonka voi käyttää mihin vain. Ja jos käytän sen kumppanin kanssa olemiseen, niin ok. Mutta sitten kun mietin perjantaina että miten en taaskaan saanut käytyä keskiviikkona siellä rautakaupassa hakemassa sitä yhtä kalustetta, niin kyllä siinä on käynyt niin että se viihdyttäminen on rankattu korkeammalle.

Jos teidän omat miehet teettää tavallisia kotitöitä teillä, niin älkää purkako sitä muhun. Voin tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinä haluat olla kumppanin kanssa ja jätät sen takia hommia tekemättä? Se on sinänsä normaalia, mutta et voi väittää sitä kotityöksi :D sama kun sanoisi, että ei ehdi tehdä kotitöitä kun on noita muita harrastuksia niin paljon.

Syvääkin syvempi huokaus..

Jos eräänäkin arki-iltana kaikkien pakollisten askareiden jälkeen on tunti sellaista aikaa jonka voi käyttää mihin vain. Ja jos käytän sen kumppanin kanssa olemiseen, niin ok. Mutta sitten kun mietin perjantaina että miten en taaskaan saanut käytyä keskiviikkona siellä rautakaupassa hakemassa sitä yhtä kalustetta, niin kyllä siinä on käynyt niin että se viihdyttäminen on rankattu korkeammalle.

Jos teidän omat miehet teettää tavallisia kotitöitä teillä, niin älkää purkako sitä muhun. Voin tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Ap

Edelleenkään en ymmärrä, miksei sinne rautakauppaan voi mennä yhdessä. Olet ap outo.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia nämä palstamammojen ja -pappojen keskustelut, joissa koko elämä on työtä. Palkkatyötä, kotityötä, metatyötä. Mikään ei tunnu olevan sellaista, mitä haluaisitte tehdä.

Itse te olette valinneet hankkia puolison ja lapset ja omakotitalon ja lemmikkejä ja puutarhan jne jne. Ne ovat teidän harrastuksianne, eivät työtä.

Mä olen tästä ihan samaa mieltä. En ole ksokaan haaveillut omakotitalosta, koska kokisin sellaisen ylläpidon työlääksi. Asun ihan mielelläni rivitalossa, jossa mulla on pienen pieni piha. Siinä riittää mulle puuhaa silloin, kun satun sille päälle, että tekee mieli istuttaa jotain kasveja. En todellakaan haluaisi sen kokoista pihaa, jossa pistäisi ruohonleikkurilla leikata nurmikko. Tai jossa olisi iso kasvimaa, jota pitäisi hoitaa. Koiran olen hankkinut sitä varten, että ilman koiraa mun ei tule lähdettyä lenkille. Koiran kanssa tulee. En koe sitä työksi vaan harrastukseksi. Puolisoa mulla ei ole (liian työlästä) ja lapset ovat jo aikuisia. 

Eli koska kumppanisi joutuu viihdyttämään sinua, hän ei jouda tekemään kotitöitä. Siksi sinun pitää tehdä osa niistä, jotta hänelle jäisi enemmän aikaa viihdyttää sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä väitetty sen olevan työtä, kunhan kerrottiin että sitä ei koskaan mainita missään. Aikaa vievä asia.

Mutta jos kaksi puolisoa viettää aikaa keskustellen vaikka tunnin päivässä, eikö se vie molempien mahdollisesta kotituöajasta ihan yhtä paljon, jolloin kummankin on yhtä vaikea saavuttaa oma kotityökiintiö siltä päivältä?

Että avaatteko vielä kuinka se oikeuttaa kotitöiden eriarvoista jakautumista?

Vai pitääkö ap jonkinlaista performanssia näimä hetkinä, että hänelle se on työtehtävä, puolisolle vapaa-aika?

Hyvin vaikea vastata tällaisiin kysymyksiin. Meidän kotona ei ole mitään kiintiöitä. Teen hommat silloin kun ehdin ja jaksan. 12 h työpäivän jälkeen ei aina jaksa muuta kuin tehdä ruokaa ja tiskata. Kyllä mun kumppani tämän ymmärtää.

Valitettavasti jotkut eivät ymmärrä että 40 h työviikkoa tekevän on helpompi tehdä kotona enemmän kuin 50 h työvkoa tekevän. Sitten sitäkin tapahtuu, että kaikki päivittäinen jakautuu puoliksi, mutta miehelle tulee lisäksi kaikki mahdollinen auton ylläpito tai muut ns miesten työt. Mutta ei liity aiheeseen. Ap

Kiva, että puolisosi ymmärtää ja teillä homma sujuu.

Oliko aloituksessa esittämäsi ongelma siis enempi teoreettinen? Vai kuvausta jonkun toisen pariskunnan oletetusta ongelmasta?

Ihan vaan tuli mieleen kun on jonkin verran rästiin jääneitä ei-kiireellisiä pikkuprojekteja mitä pitäisi hoitaa. Niin muistin tuon työkaverin kommentin ja tajusin siinä olevan perää. Nyt mun ajankäyttö priorisoituu kumppaniin, mikä tietysti mahtava asia kun mielelläni hänen kanssaan olen. Ap

Eli kumppanisi käyttää energiansa sekä sinuun ja sitten hoitaa vielä yksin kotityöt kun sinun prioriteettisi asettavat hänet sellaiseen pakkorakoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinä haluat olla kumppanin kanssa ja jätät sen takia hommia tekemättä? Se on sinänsä normaalia, mutta et voi väittää sitä kotityöksi :D sama kun sanoisi, että ei ehdi tehdä kotitöitä kun on noita muita harrastuksia niin paljon.

Syvääkin syvempi huokaus..

Jos eräänäkin arki-iltana kaikkien pakollisten askareiden jälkeen on tunti sellaista aikaa jonka voi käyttää mihin vain. Ja jos käytän sen kumppanin kanssa olemiseen, niin ok. Mutta sitten kun mietin perjantaina että miten en taaskaan saanut käytyä keskiviikkona siellä rautakaupassa hakemassa sitä yhtä kalustetta, niin kyllä siinä on käynyt niin että se viihdyttäminen on rankattu korkeammalle.

Jos teidän omat miehet teettää tavallisia kotitöitä teillä, niin älkää purkako sitä muhun. Voin tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Ap

Siis sinä et saa sanottua puolisollesi, että käyt tänään hakemassa rautakaupasta yhden kalusteen, hän voi halutessaan lähteä mukaan tai olla lähtemättä, mutta sinä tarvitset sen kalusteen nyt?