Haluaisi kummiksi mutta ei kuulu kirkkoon
Onko teidän mielestänne läheisellä ihmisellä "oikeutta" pahoittaa mielensä, kun emme pyytäneet häntä lapsensa kummiksi vaikka hän ei kuulu edes kirkkoon?
Vasta nyt jälkikäteen kummien valinnan jälkeen luin, että nykyään ollut myös epävirallisia kummeja. Itse tehty kummitodistus jne. Mutta meillä riitti myös muita läheisiä kummeiksi jotka kuuluvat kirkkoon niin valinta tuntui selkeältä.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Kumminhan kuuluu vastata lapsen kristillisestä kasvatuksesta, eikä kirkkoon kuulumaton muutenkaan pääse kummiksi. Lisäksi pitää olla rippikoulu käytynä. Ei pitäisi olla mitään syytä loukkaantua.
Kummin tehtävä on ainakin viimeiset lähes 40 vuotta ollut lähinnä olle yksi turvallinen aikuonen lisää lapselle
ei tartte kuulua kirkkoon jos haluaa kummisksi. Se asia riippuu papista toiset hyväksyy ja toiset ei..
Jo seitkyt luvulla sukulaiseni ei olut kirkossa ja lapsen isä ja tulevakummi(ei kirkossa)Vaati hetken keskustelun keskenään, sitten kyllä kelpas kummiksi.
Olen itse käsittääkseni aika tyypillinen suomalainen, eli kristilliset tavat ja seremoniat kuuluu asiaan, mutten oikeasti usko mihinkään yliluonnolliseen. Ystäväni ovat samanlaisia. Lapseni kummi liittyi (takaisin) kirkkoon varta vasten kastetta varten ja erosi toimituksen jälkeen. Sanoin, ettei mulle olisi väliä, vaikkei hänen nimensä missään kirkon virallisissa papereissa olisikaan (oli myös toinen kummi, joka kuului kirkkoon), mutta hän itse halusi näin toimia. Hänen miehensäkin oli toki kummirivistössä kasteessa ja on mun silmissäni kummi myös, muttei kuulunut kirkkoon, eikä ole virallisissa papereissa.
Eiköhän jokainen perhe loppujen lopuksi määrittele kummin roolin itse. Monille siinä ei ole uskonnollista merkitystä, vaan ennemmin haetaan turvallisia ja esimerkillisiä aikuisia lapsen elämään.
Jos kyseinen henkilö on teille tärkeä niin ettekö voi tehdä hänestä kummia jälkeenpäinkin, vaikka lapsi olisi jo kastettu?
Ymmärrän tietysti että jos ei ole teille erityisen läheinen ja tärkeä ihminen niin sitten ei varmaan niin kiinnosta, ja siinä tapauksessahan olisi myös aika outoa tältä tyypiltä edes haluta tulla valituksi lapsenne kummiksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseinen henkilö on teille tärkeä niin ettekö voi tehdä hänestä kummia jälkeenpäinkin, vaikka lapsi olisi jo kastettu?
Ymmärrän tietysti että jos ei ole teille erityisen läheinen ja tärkeä ihminen niin sitten ei varmaan niin kiinnosta, ja siinä tapauksessahan olisi myös aika outoa tältä tyypiltä edes haluta tulla valituksi lapsenne kummiksi.
Ei kaikkia läheisiä ja tärkeitä henkilöitä tarvitse kutsua kummiksi.
Ja jos tulevaisuudessa tulee vielä lisää lapsia, pitäähän heillekin ”säästää” jotain :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseinen henkilö on teille tärkeä niin ettekö voi tehdä hänestä kummia jälkeenpäinkin, vaikka lapsi olisi jo kastettu?
Ymmärrän tietysti että jos ei ole teille erityisen läheinen ja tärkeä ihminen niin sitten ei varmaan niin kiinnosta, ja siinä tapauksessahan olisi myös aika outoa tältä tyypiltä edes haluta tulla valituksi lapsenne kummiksi.
Ei kaikkia läheisiä ja tärkeitä henkilöitä tarvitse kutsua kummiksi.
Ja jos tulevaisuudessa tulee vielä lisää lapsia, pitäähän heillekin ”säästää” jotain :)
Totta, ei tarvitsekaan, mutta ei kai myöskään ole ihan mahdoton ajatus että vasta ristiäisten jälkeen pyytäisi jotain kummiksi. Vanhemmat tietysti itse päättävät kuinka toimivat.
On vaikea kuvitella että itsekään valitsisin ketään kummiksi vain heidän omasta toiveestaan. Sen kummiksi haluavan pitäisi olla joku minulle tai lapsen isälle tosi tärkeä ihminen ja muutenkin kummiksi sopiva, että edes miettisin asiaa.
Tässä naurettavassa pelleilyssä on kysymys ainoastaan siitä, että pappissääty ja kirkko haluavat säilyttää itsellään kaiken vallan yli muiden ihmisten. Eivätköhän he kaipaa inkivisitiolaitostakin palaavaksi.
Koska kristillisen kummin roolin on tietty. Voit olla lapsella vaikka mikä ja toimia ihan vapaasti, mutta miksi pitäisi kutsua kyseistä henkilöä kummiksi?