Parisuhteen eteneminen

Ollaan jo kumpikin kompasteltu edellisissä elämissä, kummallakin lapsia. Viihdytään yhessä ja lasten kanssa. Perhekeskeisiä. Mulla on kyl semmonen olo että olen vaan joku välivaihe vaikka muuta väittääkin..

Onko aikasempien kirjoittajien erilliset parisuhteet yhteinen päätös vai onko toinen vaan nöyrtynyt että näillä mennään?

Itse kyllästyin tuollaiseen suhteeseen 2,5 v jälkeen. Mies kovin aina lupaili ja suunnitteli kaikenlaista tulevaisuudelle, mutta homma ei käytännössä edennyt. Lupauksetkaan eivät monesti pitäneet. Joulut ym vietti äitinsä luona.

Aiemman miehen kanssa lopetin suhteen myös n. 2,5 v kohdalla. Asuttiin kyllä yhdessä, mutta hänellä oli omat menot aina päällimmäisinä. Oli aina harrastamassa tai ystävien kanssa. Kihloista kun keskusteltiin parin vuoden seurustelun jälkeen, niin hänen mielipiteensä oli, että sitten joskus. Kyse kuitenkin yli kolmikymppisestä miehestä, itsellä silloin saman verran ikää. En kokenut, että olisin saanut suhteesta sitä mitä hain (sitoutumista, yhdessäoloa, perheen perustamista), joten oli parempi lopettaa.

Kukin itse määrittelee, mitä suhteelta haluaa. Jos toinen osapuoli haluaa jotain muuta, niin kannattaa miettiä kuinka kauan on valmis elämäänsä sellaiseen uhraamaan. Monille miehille tuntuu riittävän kevyempi seukkailu ilman, että suhde etenisi esim. yhdessä asumiseen, kihloihin, perheen perustamiseen.

Parisuhteet on menossa jo pois muodista.

Jos kahden vuoden kuluttua seurustelun alusta ei tapahdu mitään etenemistä, niin ei taida sitä kumppania paljon kiinnostaa, varsinkaan jos olet ilmaissut omat toiveesi hyvin selvästi. Hän ei ehkä halua etenemistä ollenkaan ja on tyytyväinen noin, tai sitten ei halua edetä sinun kanssasi jostain syystä, mutta ei uskalla erotakaan. 

Kokemusta on tästä viimeisimmästä lajista, siinä se rakkauden palo vaan hiipui kun vielä kolmen vuoden kuluttua mies puhui että sitten joskus voisi muuttaa yhteen ja lapsia harkita. Kysymys kuitenkin oli yli kolmekymppisistä ihmisistä, nuoremmilla ymmärrän jahkailun. 

Esim muutosta ja kihloista juteltu nimeomaan että sit joskus. Ei mitään konkreettista. Mä saatan lähetellä etuovesta potentiaalisia asuntoja mut ei niihin juuri vastakaikua tule..

No jos nostaisit kissan pöydälle? Sitä ennen ei ainakaan kannata suhdetta lopettaa. Ehkä miehellä samat ajatukset, mutta ette oo vaan puhunu kunnolla vaan "sit joskus..."

Toiveet tulevaisuudesta pitää kertoa pääpiirteittäin jo ennen kun suhde alkaa, eli ensimmäisten tapailukertojen aikana. Siinä hyvin karsiutuu miehet, jotka haluavat pitää suhteen vain p..a..nosuhteena, mikä ap:llä nyt siis on.

Jos mies haluaa mennä naimisiin, lapsia jne, niin puheista pidetään sitten kiinni. Ts, vihkiaiks tilataan, pillerit pois jne. Jos mies alkaa noissa vaiheissa estelemään, voi alkaa tiedustella että eikö muista mitä asioista on puhuttu ja sovittu.

Yleisohje: kun se pitkistyy, niin se mutkistuu. Jos mies ei ekan kahden v aikana halua kihloja, vielä vähemmän se haluaa niitä myöhemminkään.

No jos ei tule vastakaikua, jos potentiaalisia asuntoja lähettelet, niin ehkä tuo ois tulkittavissa niin, ettei hänellä oo aikomustakaan siirtyä siihen vaiheeseen, että yhteen muuttaisitte? Tosin se, että on lapsia jo entuudestaan, saattaa mutkistaa asioita. Ajattelisin nyt ensisijassa omia toiveitasi: mitä haluat ja odotat parisuhteelta? Ja käyt keskustelun miehen kanssa, mitä hän haluaa ja toivoo. Omista toiveista ei kannata alkaa tinkimään. Mies saattaa olla tyytyväinen suhteeseen sellaisena, kuin se on. Jos itse toivot jotain muuta, niin älä tuhlaa elämääsi.

Ehkä se mies haluaa pitää omat päätöksensä ja omat rahansa eikä halua, että ap pääsee siipeilemään. Aika moni nuorehko mies ei enää halua yhteenmuuttoa, koska siinä menettää vapauden lisäksi oikeuden omaan kotiin.

Mies on selkeästi tyytynyt naiseen, muttei sitten seuran lisäksi halua mitään muuta. Valitettavan yleistä ja ikävää.

Aloittaja kirjoitti:

Esim muutosta ja kihloista juteltu nimeomaan että sit joskus. Ei mitään konkreettista. Mä saatan lähetellä etuovesta potentiaalisia asuntoja mut ei niihin juuri vastakaikua tule..

No osta potentiaalinen asunto ja kysy, haluaako mies muuttaa sinne kanssasi. Vai oletitko, että mies maksaa unelmasi?

Muutettiin yhteen oikeastaan heti. Pidin oman kämpän puoli vuotta "jos tapahtuu jotakin", mutta en yöpynyt siellä yötäkään sen jälkeen kun tapasin mieheni. Talokaupoille mennään kesällä ja naimisiin vuoden päästä. Yhdessä ollaan oltu 4 vuotta ja puolen vuoden seurustelun jälkeen todettiin, että eiköhän se loppuelämän kumppani löytynyt.

Riippuu aika paljon elämäntilanteista. Nuorena seurustelin n. 5 vuotta etäsuhteessa, koska opiskelimme eri paikkakunnilla, mutta silloinhan tilanne johtui opinnoista. Sittemmin kyllä muutimme yhteen ja perustimme perheen. Tosin nyt, kun olemme eronneet, en itse enää halua muuttaa uuden kumppanin kanssa yhteen, koska se ei tunnu tarpeelliselta. Eli itse kyllä jaksaisin kuvaamaasi tilannetta, mutta onhan se eri asia minulla, joka haluankin että on omat asunnot, ja itselläni on lapsiakin. Suhdeasioissa ei ole oikeaa tai väärää tapaa edetä tai olla, mutta olennaista on se, että kumpikin osapuoli on tyytyväinen ja kokee suhteessa olevansa arvostettu. Jos näin ei ole, se on tietenkin ongelma.

Heh, mies on työtön ja persauki. Itse hoitsuna töitä riittää. Kummankin nykyinenkin asunto olis potentiaalinen koko porukalle mutta yhteiseen päätökseen ei vaan päästä.. Kantani olen sanonut mutta mies empii.. Ei tässä taida olla järkeä 🤦🏻‍♀️

No on sentään suhde. Itsellä ei sitäkään. Onnellisuus on suhteellista.

Kumppani siihen asti kun on 😂

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin yhteen oikeastaan heti. Pidin oman kämpän puoli vuotta "jos tapahtuu jotakin", mutta en yöpynyt siellä yötäkään sen jälkeen kun tapasin mieheni. Talokaupoille mennään kesällä ja naimisiin vuoden päästä. Yhdessä ollaan oltu 4 vuotta ja puolen vuoden seurustelun jälkeen todettiin, että eiköhän se loppuelämän kumppani löytynyt.

Miksi suhteen pitäisi edetä. Mitä jos vaan ottaisit hetken kerrallaan.

Toki jokainen saa erota mistä syystä haluaa ja se, ettei saa mitä haluaa suhteesta on oikein hyvä syy.

Jätä se sika