Miten olla katkeroitumatta matalapalkkatyössä?

Olen matalapalkka-alalla osa-aikatyössä. Minulle tämä sopii hyvin. Saan soviteltua päivärahaa, olen saanut jo monta vuotta. Työ itsessään on mukavaa, sopivasti vaihtuvia tilanteita mutta vastuu vain rahoista ei ihmishengistä. Työ on oikeastaan hyvin leppoista, ei stressiä, saan itse päättää monestakin asiasta työn suhteen. Vähän myös työhön liittyviä luontaisetuja. Joskus hetkellisesti harmittaa pieni palkka, mutta en kyllä asiaa oikein ajateltuani ikinä vaihtaisi stressaavaan, vaativaan, hektiseen, tosi vastuulliseen kokoaikatyöhön. Menen iloisena töihin ja lähden hyvillä mielin kotiin. Vapaa-aikaa on paljon, ja nautin siitä todella paljon. Lisäksi harrastukseni ja elämäntapani sellaisia että en tarvitse suuria summia rahaa ollakseni tyytyväinen ja onnellinen. Nämä on näitä elämän valintoja.

Vaatemyyjät, puhelinmyyjät, feissarit

tyrkyttävät b-luokan tuotteitaan myydäkseen edes muutaman päivässä

Vaatemyyjä on käytännössä halpa huörä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijoita osakkeisiin, niin tunnet olevasi niskan päällä.

Teen niin jo, mutta koska palkkani on pieni, en pysty kerryttämään edes kymmenessä vuodessa sellaista osakesalkkua, että sillä olisi merkitystä. Ehkä vasta siinä vaiheessa on kertynyt kun pääsen eläkkeelle. ap

Sama mulla. Jos kuussa laitan vaikka viitosen osakkeisiin, ei sillä rikastu.

Inhoan itsekin likaista ja raskasta, huonosti palkattua työtäni. 

Mua motivoi se, että työ on sen luonteista, että tällainen sosiaalisesti ahdistunut ujokin pärjää. Usein on vuoroja, jolloin ainoat kanssakäymiset on toisten työntekijöiden moikkauksia. Lisäksi olen äärimmäisen kunnianhimoton. Ehkä voisi sanoa, etten halua tehdä mitään henkisesti haastavampaa työtä. Vapaa-ajalla pystyn tekemään mielekkäitä asioita, kun olen karsinut itselle vähemmän tärkeistä jutuista. 

Aina voi jäädä pois töistä. Rahaakin tulee lähes yhtä paljon. Varsinkin jos olet vajailla tunneilla töissä.

Eikö se ole ylevää, jos ei ole ahne?