Yle: Katsomusaineiden tulevaisuudesta ja sisällöstä käydään nyt kovaa vääntöä

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto tietenkin pois koulusta. Tilalle filosofiaa ja paljon.

Uskontoihin liittyy paljon filosofisia juttuja, ja filosofian lähestyminen uskonnon kautta voisi varmaan olla joidenkin mielestä kiinnostavampaa ja merkityksellisempää, kuin puhtaan teoreettinen ja abstrakti lähestymistapa.

Ei aivan.

Uskontoihin liittyy sellaisia kysymyksiä, joita myös filosofiassa tarkatellaan. Tällaisia ovat vaikkapa maailmankaikkeuden järjestystä ja etiikkaa sekä arvoja koskevat kysymykset. Mutta filosofiassa tarkastellaan näitä kysymyksiä aivan eri tavalla kuin uskonnoissa. 

Uskonnoissa käsitykset perustuvat auktoriteetteihin kuten pyhiksi väitettyihin teksteihin tai kirkkoihin. Filosofiassa taas ei nojata mihinkään auktoriteetteihin vaan mieluummin arvioidaan, millaisia ongelmia auktoriteetteihin vetoamiseen liittyy. Filosofiassa eritellään niitä peruskäsitteitä, joita uskonnoissa oletetaan jo (muka) tiedetyiksi kuten jumalan käsitettä ja hyvän ja pahan käsitettä sekä elämän ja kuoleman käsitteitä ja vaikkapa sielun käsitettä.

Filosofiaa ei voi tarkastella uskonnon avulla, mutta uskontoa voi ja on tarkasteltukin paljon filosofian avulla. 

Vierailija kirjoitti:

Perustiedot eri uskonnoista ja uskomuksista olisi hyvä kertoa kaikille peruskouluvaiheessa. Ongelma on siinä, että uskontoa on liikaa: tuhansia tunteja 1-9 luokkien aikana. Tämän tilalle pitäisi tulla yhteinen aina katsomustieto, jota voisi olla vähemmän esim. luokilla 3-9 lk ja painottuen yläkoulussa enemmän etiikkaan. ET ja uskonto nykyisellään ei palvele ketään.

Ei yhteistä katsomusainetta.

Nyt on jo olemassa hyvä katsomusaine eli elämänkatsomustieto. Siinä käsitellään hieman eri uskontoja, mutta valtaosin tarkastellaan kaikkia muita katsomuksiin vaikuttavia tekijöitä kuten tieteitä, taiteita, ihmisen emotionaalisia ja kognitiivisia ominaisuuksia, ryhmän ja kulttuurin merkitystä, viestinnän ja median vaikutusta ja muuta sellaista. Nykynuoren katsomukset eivät tyypillisesti ole juurikaan uskonnollisia vaan perustuvat ihan muihin tekijöihin.

Jos elämänkatsomustieto ja uskonto yhdistettäisiin yhdeksi katsomusaineeksi, siitä aiheutuisi ainakin kaksi isoa ongelmaa. Ensinnäkin jo olemassa oleva mainio elämänkatsomustieto latistuisi ja kuihtuisi pelkäksi uskontojen tarkasteluksi. Se pilaisi hienon ja monipuolisen elämänkatsomustiedon. 

Toiseksi nousisi kysymys, kuka uutta oppiainetta opettaisi. Vaarana olisi, että sitä opettaisivat nykyiset uskonnonopettajat, ja mikäli niin kävisi, uusi katsomusaine olisi vaarassa ruveta pian muistuttamaan nykyistä uskonnonopetusta. 

Neutraalia katsomuskasvatusta ja tietoa eri uskonnoista kaikille. Myös eri uskontoihin kuuluville.

Jos oman uskonnon aivopesua olet lapsesta asti kuullut, tietämättä muusta, niin miten omaa katsomusta voi muodostaa, ilman neutraalia tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Katsomusaineiden opetuksen voisi jättää siihen kunnes lapsi menee lukioon jolloin voi valita katsomusaineet valinnaisena lukiokurssina mikäli katsomukset ja uskonnot sattuisi kiinostamaan jotain nuorta. Mutta peruskoulussa katsomusaineiden opettaminen on vielä tarpeetonta ja liian aikaista.

Eettistä ajattelua ja yhteisöllistä moraalia pitää opettaa niin varhain kuin mahdollista.  Monessa kodissa se jää roikkumaan epämääräiseksi.  Varsinaiset katsomukset voi yleissivistyksenä opetella myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsomusaineiden opetuksen voisi jättää siihen kunnes lapsi menee lukioon jolloin voi valita katsomusaineet valinnaisena lukiokurssina mikäli katsomukset ja uskonnot sattuisi kiinostamaan jotain nuorta. Mutta peruskoulussa katsomusaineiden opettaminen on vielä tarpeetonta ja liian aikaista.

Eettistä ajattelua ja yhteisöllistä moraalia pitää opettaa niin varhain kuin mahdollista.  Monessa kodissa se jää roikkumaan epämääräiseksi.  Varsinaiset katsomukset voi yleissivistyksenä opetella myöhemmin.

Etiikkaa opetetaan lukiossa yhden filosofiankurssin verran. 

Filosofia pitäisi aloittaa jo alaluokilla. Uskonnot veks. Historiantunnilla voi kertoa uskonnoista sen, mitä niistä koulun tarvitsee kertoa. Ja ehkä kirjallisuudenkursseilla voi tutustua teoksiin kuten Raamattuun ja Koraaniin ja Veda-teksteihin ja juutalaisten kirjoihin jne.

Luterilaisille ja ortodokseille uskontotunnit kuten tähänkin asti ja et:tä kaikille muille.

Ja ihan sieltä alakoulusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

18v tyttäreni kävi kolme vuotta sitten vaellusriparin mutta kieltäytyi konfirmaatiosta koska piti moraalittomana tunnustaa uskovansa asiaan mihin ei usko, edes rahalahjojen merkeissä. 18v päivänä herättyään ensimmäisiä tekoja oli kirkosta eroaminen.

15v junnu sanoi viime syksynä ettei mene edes koko riparille "...koska mä en usko siihen jesseshaibaan sitten pätkääkään." Sanoi jo kolmannella luokalla ala-asteella että ne on ihan kuin päiväkotien satujuttuja.

Kumpaakaan ei ole ohjailtu kotona mihinkään päätökseen, koska itse saavat päättää ja elää päätöksensä kanssa. Kiitos peruskoulun opetuksen, ovat päättäneet jättää nuo asiat muiden pohdittavaksi.

Sinulla on poikkeuksellisen fiksu 15v ,joka osaa ajatella omilla aivoillaan ja käyttää niitä. Toivottavasti pysyy sellaisena.

Mutta edelleen, myös ihan legit kunnon yliopistoissakin, on sellaisia tutkijoita, jotka vakavissaan väittävät että Jeesus on ollut joskus olemassa ja historiallinen henkilö, ja he jatkavat tämän inttämistä ja todistelua vaikka se saa nämä tutkijat näyttämään naurettavilta ja häpäisee omalla sokeudellaan tiedettä.

Puolimatka taitaa olla parhaiten tunnettu esimerkki yliopistoihmisestä, joka menetti uskottavuuttaan tiedemaailmassa tultuaan julkisuuteen voimakkaitten uskonnollisten käsitystensä kanssa.

Yliopistoihmisen sääntö numero yksi: Jos olet uskovaista sorttia, älä herran tähden (sic!) sano sitä ääneen.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto tietenkin pois koulusta. Tilalle filosofiaa ja paljon.

Uskontoihin liittyy paljon filosofisia juttuja, ja filosofian lähestyminen uskonnon kautta voisi varmaan olla joidenkin mielestä kiinnostavampaa ja merkityksellisempää, kuin puhtaan teoreettinen ja abstrakti lähestymistapa.

Ei aivan.

Uskontoihin liittyy sellaisia kysymyksiä, joita myös filosofiassa tarkatellaan. Tällaisia ovat vaikkapa maailmankaikkeuden järjestystä ja etiikkaa sekä arvoja koskevat kysymykset. Mutta filosofiassa tarkastellaan näitä kysymyksiä aivan eri tavalla kuin uskonnoissa. 

Uskonnoissa käsitykset perustuvat auktoriteetteihin kuten pyhiksi väitettyihin teksteihin tai kirkkoihin. Filosofiassa taas ei nojata mihinkään auktoriteetteihin vaan mieluummin arvioidaan, millaisia ongelmia auktoriteetteihin vetoamiseen liittyy. Filosofiassa eritellään niitä peruskäsitteitä, joita uskonnoissa oletetaan jo (muka) tiedetyiksi kuten jumalan käsitettä ja hyvän ja pahan käsitettä sekä elämän ja kuoleman käsitteitä ja vaikkapa sielun käsitettä.

Filosofiaa ei voi tarkastella uskonnon avulla, mutta uskontoa voi ja on tarkasteltukin paljon filosofian avulla. 

Tarkoitin siis filosofian lähestymisellä uskonnon kautta sitä, että uskontoon liittyviä aiheita käsiteltäisiin filosofisella tavalla. Eli esimerkiksi keskusteltaisiin noista mainitsemistasi aiheista, jotka ovat osa uskontoa, ja joilla on filosofista merkitystä.

Kyllä monet ovat esittäneet filosofisia perusteluja uskolleen. Voidaan varmaan sanoa, että uskonnon filosofinen oikeutus on yksi keskiaikaisen eurooppalaisen filosofian pääteemoista, ja tietenkin keskustelua on käyty myös sitä ennen ja sen jälkeen. Vaikka olen itse uskonnoton, niin tuntuu aika karulta sanoa, että uskonto olisi pelkkää auktoriteettiuskoa, eikä uskontoa oikeuttavilla filosofisilla argumenteilla olisi minkäänlaisia meriittejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että vuonna 2022 olisi jo yleisessä tiedossa se että uskonnot eivät mahdu 2000-luvulle ja nykyaikaan. Uskonnot kuuluvat historian kirjoihin ja museoihin missä niiden paikan kuuluisi tänä päivänä olla, mutta ei ne ei kuulu enää ihmisten elämään ja valtioihin.

Kannatan Ranskan mallia. Kaikki uskonnolliset symbolit kiellettävä kouluissa ja julkisissa viroissa. Avioliittoon vihkiminen vain maistraatissa. Kirkko ja valtio erotettava tiukasti toisistaan.

Siihen kun pääsisimme Suomessa, niin olisimme todella edistyksellinen maa. 

Demokratiassa tuollaisen polittisen päätöksen saavuttaminen voi tosin olla vaikeaa. Ehkä sitten, kun monikulttuuristumiskehitys vääjäämättä johtaa siihen, että Suomessa luterilaisia on vähemmän kuin erään toisen idän uskonnon edustajia, niin nykyiset uskonnonopetuksen puolustajat kääntävät takkinsa, ettei enemmistön uskontoa vaan opetettaisikaan lapsille koulussa. 

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto tietenkin pois koulusta. Tilalle filosofiaa ja paljon.

Uskontoihin liittyy paljon filosofisia juttuja, ja filosofian lähestyminen uskonnon kautta voisi varmaan olla joidenkin mielestä kiinnostavampaa ja merkityksellisempää, kuin puhtaan teoreettinen ja abstrakti lähestymistapa.

Ei aivan.

Uskontoihin liittyy sellaisia kysymyksiä, joita myös filosofiassa tarkatellaan. Tällaisia ovat vaikkapa maailmankaikkeuden järjestystä ja etiikkaa sekä arvoja koskevat kysymykset. Mutta filosofiassa tarkastellaan näitä kysymyksiä aivan eri tavalla kuin uskonnoissa. 

Uskonnoissa käsitykset perustuvat auktoriteetteihin kuten pyhiksi väitettyihin teksteihin tai kirkkoihin. Filosofiassa taas ei nojata mihinkään auktoriteetteihin vaan mieluummin arvioidaan, millaisia ongelmia auktoriteetteihin vetoamiseen liittyy. Filosofiassa eritellään niitä peruskäsitteitä, joita uskonnoissa oletetaan jo (muka) tiedetyiksi kuten jumalan käsitettä ja hyvän ja pahan käsitettä sekä elämän ja kuoleman käsitteitä ja vaikkapa sielun käsitettä.

Filosofiaa ei voi tarkastella uskonnon avulla, mutta uskontoa voi ja on tarkasteltukin paljon filosofian avulla. 

Tarkoitin siis filosofian lähestymisellä uskonnon kautta sitä, että uskontoon liittyviä aiheita käsiteltäisiin filosofisella tavalla. Eli esimerkiksi keskusteltaisiin noista mainitsemistasi aiheista, jotka ovat osa uskontoa, ja joilla on filosofista merkitystä.

Uskontoon liittyviä aiheita käsitellään jo nykyiselläänkin filosofisella tavalla filosofiankursseilla, samoin uskonnollisten käsitysten perustelemiseksi muotoiltuja argumentteja niin keskiajalta kuin sitä ennen ja sen jälkeenkin.

Lgbtpbbqwtf-uskonnolle ei sitten kukaan olekaan liian nuori, eiks jehh? Lasten pitää tietää jo päiväkodissa että sukupuolensa voi valita katalogista ja mieskin voi synnyttää.

"Mutta mieltä te olette? Ovatko alaikäiset vielä liian nuoria olemaan tietoa uskonnoista ja niiden olemassaolosta? Kerrotaanko lapsille uskonnoista liian aikaisin? Ja pitäisikö meidän odottaa siihe asti että ihminen on lukiolainen tai täysi-ikäinen ennen kuin hänelele voidaan kertoa että maailmassa on ihmisten lisäksi olemassa myös katsomuksia joita kutsutaan uskonnoiksi?"

Joillekin lapsille kuitenkin kerrotaan näistä kotona. Haluammeko maan, jossa kielletään uskontojen olemassaolo? Laitetaanko vankilaan ne, jotka kertovat lapsilleen uskonnoista? Joillekin mammoille se varmaan sopii, mutta sitten on aika vaikea toimia maailmassa, jossa muualla on uskontoja ja suomalaiset on ihan että mitä häh, mikä on kirkko ja mitä tarkoittaa ateismi.?

Olen erittäin tyytyväinen, että aikoinamme laitoimme lapset kristilliseen kouluun. Ei olisi voinut olla parempi valinta tässä rahaa ja valtaa epäjumalana palvovassa ajassa, jossa miehetkin synnyttävät!

Vierailija kirjoitti:

Joillekin lapsille kuitenkin kerrotaan näistä kotona. Haluammeko maan, jossa kielletään uskontojen olemassaolo? Laitetaanko vankilaan ne, jotka kertovat lapsilleen uskonnoista?

Ei kai kukaan uskontojen olemassaoloa ja uskonnoista kertomista ole kieltämässä? Uskontokasvatuksen paikka vaan on kotona eikä koululaitoksessa.

Kotona vanhemmat saavat opettaa ja kertoa lapsilleen mitä tarinoita ikinä haluavat. Ja yksityisihmisinä jokainen voi viettää kirkossa vaikka kaikki vapaa-aikansa. Mutta kouluissa uskonnoista ei tarvitse puhua muutoin kuin historiallisina ja kulttuurisina ilmiöinä, ja siihen ei tarvita uskonto-nimistä oppiainetta. Kaikki, mitä uskonnoista koulussa pitää kertoa, voidaan käsitellä historian ja kirjallisuuden ja filosofian kursseilla. Ei ole sopivaa, että koululaisia viedään kirkkoon joulua juhlimaan ja kuuntelemaan evankeliumia Raamatusta luettuna.

Nykyinen elämänkatsomustieto pitäisi avata kaikille valittavaksi. Nythän luterilaisten vanhempien lapset eivät saa sitä valita. Elämänkatsomustieto on valtavan monipuolinen ja sivistävä kouluaine. Sitä pitäisi opettaa ja opiskella kouluissa paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto tietenkin pois koulusta. Tilalle filosofiaa ja paljon.

Uskontoihin liittyy paljon filosofisia juttuja, ja filosofian lähestyminen uskonnon kautta voisi varmaan olla joidenkin mielestä kiinnostavampaa ja merkityksellisempää, kuin puhtaan teoreettinen ja abstrakti lähestymistapa.

Ei aivan.

Uskontoihin liittyy sellaisia kysymyksiä, joita myös filosofiassa tarkatellaan. Tällaisia ovat vaikkapa maailmankaikkeuden järjestystä ja etiikkaa sekä arvoja koskevat kysymykset. Mutta filosofiassa tarkastellaan näitä kysymyksiä aivan eri tavalla kuin uskonnoissa. 

Uskonnoissa käsitykset perustuvat auktoriteetteihin kuten pyhiksi väitettyihin teksteihin tai kirkkoihin. Filosofiassa taas ei nojata mihinkään auktoriteetteihin vaan mieluummin arvioidaan, millaisia ongelmia auktoriteetteihin vetoamiseen liittyy. Filosofiassa eritellään niitä peruskäsitteitä, joita uskonnoissa oletetaan jo (muka) tiedetyiksi kuten jumalan käsitettä ja hyvän ja pahan käsitettä sekä elämän ja kuoleman käsitteitä ja vaikkapa sielun käsitettä.

Filosofiaa ei voi tarkastella uskonnon avulla, mutta uskontoa voi ja on tarkasteltukin paljon filosofian avulla. 

Tarkoitin siis filosofian lähestymisellä uskonnon kautta sitä, että uskontoon liittyviä aiheita käsiteltäisiin filosofisella tavalla. Eli esimerkiksi keskusteltaisiin noista mainitsemistasi aiheista, jotka ovat osa uskontoa, ja joilla on filosofista merkitystä.

Uskontoon liittyviä aiheita käsitellään jo nykyiselläänkin filosofisella tavalla filosofiankursseilla, samoin uskonnollisten käsitysten perustelemiseksi muotoiltuja argumentteja niin keskiajalta kuin sitä ennen ja sen jälkeenkin.

Voi olla. Mutta voisi hyvin ajatella, että filosogisten aiheiden liittäminen johonkin, jonka oppilaat tuntevat merkitykselliseksi ja heitä koskevaksi, lisäisi opetuksen mielekkyyden tuntua heidän kannaltaan. Se voisi myös auttaa hahmottamaan käsiteltyjen aiheiden merkityksellisyyttä.

Esimerkiksi matematiikassa ja etenkään fysiikassa ei varmaankaan parhaimmillaan keskitytä pelkkiin abstrakteihin ja hyvin yleistettyihin kysymyksiin, vaan tehtävissä pyritään usein luomaan jokin käytännön tilanne tai ongelma, jonka matematiikan tai fysiikan työkaluilla voitaisiin ratkaista. Esimerkiksi:

a) Leena laittaa säästöpossuunsa 10 euroa joka viikko. Kuinka paljon rahaa Leenalla on säästössä kahden ja puolen kuukauden jälkeen?

b) Laske 10×10.

Kumman tehtävän uskoisit olevan kiinnostavampi? Ylempi tehtävä on selkeämmin merkityksellinen, koska se liittyy oppilaiden oletettavasti merkityksellisinä pitämiin asioihin. Samassa mielessä olisi varmaankin toivottavaa, että filosofiset kysymykset voitaisiin liittää johonkin oppilaille merkityksellisiin asioihin, eikä että niistä puhuttaisiin vain yleisellä ja abstraktilla tasolla.

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto tietenkin pois koulusta. Tilalle filosofiaa ja paljon.

Uskontoihin liittyy paljon filosofisia juttuja, ja filosofian lähestyminen uskonnon kautta voisi varmaan olla joidenkin mielestä kiinnostavampaa ja merkityksellisempää, kuin puhtaan teoreettinen ja abstrakti lähestymistapa.

Ei aivan.

Uskontoihin liittyy sellaisia kysymyksiä, joita myös filosofiassa tarkatellaan. Tällaisia ovat vaikkapa maailmankaikkeuden järjestystä ja etiikkaa sekä arvoja koskevat kysymykset. Mutta filosofiassa tarkastellaan näitä kysymyksiä aivan eri tavalla kuin uskonnoissa. 

Uskonnoissa käsitykset perustuvat auktoriteetteihin kuten pyhiksi väitettyihin teksteihin tai kirkkoihin. Filosofiassa taas ei nojata mihinkään auktoriteetteihin vaan mieluummin arvioidaan, millaisia ongelmia auktoriteetteihin vetoamiseen liittyy. Filosofiassa eritellään niitä peruskäsitteitä, joita uskonnoissa oletetaan jo (muka) tiedetyiksi kuten jumalan käsitettä ja hyvän ja pahan käsitettä sekä elämän ja kuoleman käsitteitä ja vaikkapa sielun käsitettä.

Filosofiaa ei voi tarkastella uskonnon avulla, mutta uskontoa voi ja on tarkasteltukin paljon filosofian avulla. 

Tarkoitin siis filosofian lähestymisellä uskonnon kautta sitä, että uskontoon liittyviä aiheita käsiteltäisiin filosofisella tavalla. Eli esimerkiksi keskusteltaisiin noista mainitsemistasi aiheista, jotka ovat osa uskontoa, ja joilla on filosofista merkitystä.

Uskontoon liittyviä aiheita käsitellään jo nykyiselläänkin filosofisella tavalla filosofiankursseilla, samoin uskonnollisten käsitysten perustelemiseksi muotoiltuja argumentteja niin keskiajalta kuin sitä ennen ja sen jälkeenkin.

Voi olla. Mutta voisi hyvin ajatella, että filosogisten aiheiden liittäminen johonkin, jonka oppilaat tuntevat merkitykselliseksi ja heitä koskevaksi, lisäisi opetuksen mielekkyyden tuntua heidän kannaltaan. Se voisi myös auttaa hahmottamaan käsiteltyjen aiheiden merkityksellisyyttä.

Esimerkiksi matematiikassa ja etenkään fysiikassa ei varmaankaan parhaimmillaan keskitytä pelkkiin abstrakteihin ja hyvin yleistettyihin kysymyksiin, vaan tehtävissä pyritään usein luomaan jokin käytännön tilanne tai ongelma, jonka matematiikan tai fysiikan työkaluilla voitaisiin ratkaista. Esimerkiksi:

a) Leena laittaa säästöpossuunsa 10 euroa joka viikko. Kuinka paljon rahaa Leenalla on säästössä kahden ja puolen kuukauden jälkeen?

b) Laske 10×10.

Kumman tehtävän uskoisit olevan kiinnostavampi? Ylempi tehtävä on selkeämmin merkityksellinen, koska se liittyy oppilaiden oletettavasti merkityksellisinä pitämiin asioihin. Samassa mielessä olisi varmaankin toivottavaa, että filosofiset kysymykset voitaisiin liittää johonkin oppilaille merkityksellisiin asioihin, eikä että niistä puhuttaisiin vain yleisellä ja abstraktilla tasolla.

Nuorille uskonnot ja uskonnolliset kysymykset eivät ole kovinkaan merkityksellisiä. Tilastollisesti katsoen nuoria ei uskonto kiinnosta. Tämän voi todeta vaikka siitä, että uskonnon kirjoittajien määrä ylioppilaskirjoituksissa on laskenut tasaisesti ja on tänään varsin pieni. Sitä vastoin tieteestä ja taiteesta ja etiikasta löytää paremmin nuoria puhuttelevia esimerkkejä filosofian opettamiseen.

Omaa säästöpossuesimerkkiäsi tuskin itsekään pidät uskonnollisesti tai filosofisesti merkityksellisenä.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto tietenkin pois koulusta. Tilalle filosofiaa ja paljon.

Uskontoihin liittyy paljon filosofisia juttuja, ja filosofian lähestyminen uskonnon kautta voisi varmaan olla joidenkin mielestä kiinnostavampaa ja merkityksellisempää, kuin puhtaan teoreettinen ja abstrakti lähestymistapa.

Ei aivan.

Uskontoihin liittyy sellaisia kysymyksiä, joita myös filosofiassa tarkatellaan. Tällaisia ovat vaikkapa maailmankaikkeuden järjestystä ja etiikkaa sekä arvoja koskevat kysymykset. Mutta filosofiassa tarkastellaan näitä kysymyksiä aivan eri tavalla kuin uskonnoissa. 

Uskonnoissa käsitykset perustuvat auktoriteetteihin kuten pyhiksi väitettyihin teksteihin tai kirkkoihin. Filosofiassa taas ei nojata mihinkään auktoriteetteihin vaan mieluummin arvioidaan, millaisia ongelmia auktoriteetteihin vetoamiseen liittyy. Filosofiassa eritellään niitä peruskäsitteitä, joita uskonnoissa oletetaan jo (muka) tiedetyiksi kuten jumalan käsitettä ja hyvän ja pahan käsitettä sekä elämän ja kuoleman käsitteitä ja vaikkapa sielun käsitettä.

Filosofiaa ei voi tarkastella uskonnon avulla, mutta uskontoa voi ja on tarkasteltukin paljon filosofian avulla. 

Tarkoitin siis filosofian lähestymisellä uskonnon kautta sitä, että uskontoon liittyviä aiheita käsiteltäisiin filosofisella tavalla. Eli esimerkiksi keskusteltaisiin noista mainitsemistasi aiheista, jotka ovat osa uskontoa, ja joilla on filosofista merkitystä.

Uskontoon liittyviä aiheita käsitellään jo nykyiselläänkin filosofisella tavalla filosofiankursseilla, samoin uskonnollisten käsitysten perustelemiseksi muotoiltuja argumentteja niin keskiajalta kuin sitä ennen ja sen jälkeenkin.

Voi olla. Mutta voisi hyvin ajatella, että filosogisten aiheiden liittäminen johonkin, jonka oppilaat tuntevat merkitykselliseksi ja heitä koskevaksi, lisäisi opetuksen mielekkyyden tuntua heidän kannaltaan. Se voisi myös auttaa hahmottamaan käsiteltyjen aiheiden merkityksellisyyttä.

Esimerkiksi matematiikassa ja etenkään fysiikassa ei varmaankaan parhaimmillaan keskitytä pelkkiin abstrakteihin ja hyvin yleistettyihin kysymyksiin, vaan tehtävissä pyritään usein luomaan jokin käytännön tilanne tai ongelma, jonka matematiikan tai fysiikan työkaluilla voitaisiin ratkaista. Esimerkiksi:

a) Leena laittaa säästöpossuunsa 10 euroa joka viikko. Kuinka paljon rahaa Leenalla on säästössä kahden ja puolen kuukauden jälkeen?

b) Laske 10×10.

Kumman tehtävän uskoisit olevan kiinnostavampi? Ylempi tehtävä on selkeämmin merkityksellinen, koska se liittyy oppilaiden oletettavasti merkityksellisinä pitämiin asioihin. Samassa mielessä olisi varmaankin toivottavaa, että filosofiset kysymykset voitaisiin liittää johonkin oppilaille merkityksellisiin asioihin, eikä että niistä puhuttaisiin vain yleisellä ja abstraktilla tasolla.

Nuorille uskonnot ja uskonnolliset kysymykset eivät ole kovinkaan merkityksellisiä. Tilastollisesti katsoen nuoria ei uskonto kiinnosta. Tämän voi todeta vaikka siitä, että uskonnon kirjoittajien määrä ylioppilaskirjoituksissa on laskenut tasaisesti ja on tänään varsin pieni. Sitä vastoin tieteestä ja taiteesta ja etiikasta löytää paremmin nuoria puhuttelevia esimerkkejä filosofian opettamiseen.

Omaa säästöpossuesimerkkiäsi tuskin itsekään pidät uskonnollisesti tai filosofisesti merkityksellisenä.

Jos uskonto ei kiinnosta, niin silloin tosiaan ei varmaankaan kannata yrittää opettaa filosofiaa sen tiimoilta. Se, että onko uskontoteemaisella opetuksella kysyntää, ja se, että pitäisikö uskontoteemaista opetusta antaa sitä haluaville, ovat eri aiheita. Itse olen siis enimmäkseen vastannut jälkimmäiseen, sillä oletuksella, että jotkut ylipäätänsä haluavat uskontoteemaista opetusta.

Vaikka uskonnon kirjoittajien määrän lasku voisi kieliä uskonnon kiinnostavuuden laskusta, jos oletetaan, että esimerkiksi ylioppilaskokeiden rooli ei ole muuttunut, niin en näe, miten uskonnon kirjoittaneiden määrästä voisi laskea sen, kuinka monet kokevat uskontonsa merkitykselliseksi asiaksi.

Ja esimerkkini ei ollut tarkoituskaan olla mitenkään uskontoon tai filosofiaan liittyvä, vaan sen oli määrä havoinnollistaa sitä, että koemme todennäköisesti sellaiset kysymykset kiinnostavammiksi, joihin meillä on jonkinlaista tarttumapintaa, ja jotka ovat selkeästi elämämme kannalta merkityksellisiä. Liian yleistettyjen ja abstraktien asioiden mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä voi olla vaikea arvioida. Useammat varmaankin ymmärtävät, miksi haluttaisiin laskea paljonko rahaa jää säästöön, mutta ei ole selvää, mitä merkitystä jälkimmäisellä tehtävällä on.

Vierailija kirjoitti:

Neutraalia katsomuskasvatusta ja tietoa eri uskonnoista kaikille. Myös eri uskontoihin kuuluville.

Jos oman uskonnon aivopesua olet lapsesta asti kuullut, tietämättä muusta, niin miten omaa katsomusta voi muodostaa, ilman neutraalia tietoa.

Tämä.

Uskonnon opetus pitäisi muuttaa uskontojen opetukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulun ala-asteen uskonnon tunneilla sai kiihkottoman kuvan eri uskonnoista. Silloin lapsilla on vielä mielenkiintoa ja ennakkoluulottomuutta erilaisuutta kohtaan. Tarpeen erityisesti nykypäivän monikulttuurisessa maailmassa.

Nykypäivän monikulttuurisessa maailmassa kunnioitetaan toisia ihmisinä. Ei siis niin että pakkotuputeta niitä omia mielipiteitä ja uskomuksia muille.

Meneppä sanomaan tuo Pride väelle tai trans ihmisille:).  Jotka myöskin "tuputtavat" aatettaan jo tarhaikäisille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että vuonna 2022 olisi jo yleisessä tiedossa se että uskonnot eivät mahdu 2000-luvulle ja nykyaikaan. Uskonnot kuuluvat historian kirjoihin ja museoihin missä niiden paikan kuuluisi tänä päivänä olla, mutta ei ne ei kuulu enää ihmisten elämään ja valtioihin.

Kannatan Ranskan mallia. Kaikki uskonnolliset symbolit kiellettävä kouluissa ja julkisissa viroissa. Avioliittoon vihkiminen vain maistraatissa. Kirkko ja valtio erotettava tiukasti toisistaan.

Ranska on niin tiivisti katollilainen maa että siellä tieto uskonnosta saadaan jo äidinmaidossa. Kiinan malli on kieltää kaikki. Pohjoiskoreasta puhumattakaan.