Mikä oli normaalia lapsuudessasi/nuoruudessasi, mutta ei menisi nykyään läpi?

Käytiin mummolassa lasten kesken joessa uimassa. Iät 3 - 11v. Tämä ei siis ollut mikään yksittäinen juttu vaan hyvillä ilmoilla useamman kerran viikossa, aina ei edes kerrottu aikuisille menevämme uimaan. Samoin saatettiin pyöräillä kilometrien päähän maantien laitaa milloin mitäkin tekemään. Ei pyöräilykypäriä kenelläkään.

Koulussa joutui rangaistukseksi käytävään, jos ei käyttäytynyt kunnolla.

Tupakkaa sai ostaa laillisesti kun täytti 16v. Välitunnilla röökaaminen oli kiellettyä, mutta silti kaikissa kouluissa oli tupakkapaikka. Monella oli sytkäri koulussa vaikkei polttanut.

Kävin jo 8-vuotiaasta lähtien tekemässä lähikaupassa nelihenkiselle perheelle viikonloppuostokset kauppalistan mukaan, jos äiti ei kerennyt/halunnut käydä.

Kun olin ekaluokkalainen, hain joskus vuotta nuoremman pikkuveljeni päiväkodista. Äiti ei aina ehtinyt töistään ja sanoi minulle silloin aamulla, että minun täytyy hakea.

Ja nyt vasta tajusin, että olisihan ollut myös kolmasluokkalainen isoveljeni - ehkä äiti ei luottanut häneen? Isä oli myös kotona, koska oli sairaseläkkeellä, mutta hän juopotteli välillä, joten minä se sitten pikkuveljen hain.

Vierailija kirjoitti:

N-sana oli ihan normaali.

Aapisestakin luettiin: "N pesee kasvojaan, mutta ei valkene ollenkaan."

Lastenohjelmissa oli kaljapuita ja p*lveä polttelevia kirahveja, nököviiksisiä.korppeja jne.

En tirdä, vaikka olisi nykyäänkin, kun en katso lastenohjelmia, mutta epäilen, ettei taida löytyä Alfred J Kvakin ja Tohtori Sykerön veroisia piirrettyjä.

Muistan jonkun pojan, joka poltti 8-vuotiaana tupakkaa. Hänen äitinsä yritti toppuutella: "Vain kaksi savuketta päivässä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N-sana oli ihan normaali.

Aapisestakin luettiin: "N pesee kasvojaan, mutta ei valkene ollenkaan."

Aakkoset opeteltiin pahvitauluista joissa N oli n****ri.

Vierailija kirjoitti:

Rasistisen N-sanan käyttö.

Nee..erinsuukot ! Nee..erin lakritsapäät ! Wow , ihania.

Vierailija kirjoitti:

Olla pihalla naapurin lasten kanssa aamusta ilmaan että kukaan ilmoitti missä ollaan, syömässä vain käytiin kotona ja yhdeksältä piti olla kotona kaikkien.  

Tämä oli normaalia vielä vuosituhannen alussakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N-sana oli ihan normaali.

Aapisestakin luettiin: "N pesee kasvojaan, mutta ei valkene ollenkaan."

Vasemmistolaiset vanhempani kutsuivat samassa talonyhtiössä asuvaa afrikkalaisperhettä "naapurin n*ekereiksi" :)

N sana on muuttunu haukkumiseksi. Ennen merkitys oli sama kuin musta.

Itse muistan alakoulu ikäisenä kun pyörillä sotkettiin monta km uimarannelle uimaan ilman aikuisia, ja itse vielä uimataidoton. Nykyään osaan kyllä uida, mutta en omia lapsiani päästäisi 10v uimataidottomana mihinkään uimaan ilman valvontaa. -M31 

Vierailija kirjoitti:

13vuotiaiden tyttöjen 20vuotiaat poikakaverit jotka tuli hakemaan autoilla  kouluista ja osti tupakkaa sekä alkoholia. Tuo oli niin normia, että samanikäisen pojan kanssa seurustelua pidettiin nolona.

14-vuotias koulukaveri oli kihloissa kolmekymppisen miehen kanssa ja ne asui yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset tupakoi sisällä ja lapset vieressä. Autossa tupakointi.

Joo! Muistan olleeni perhepäivähoidossa kodissa, jossa vanhemmat, ml. lastenhoitaja, tupakoi sisällä. Ja se oli silloin ihan normaalia 🙄 Liekö syy siihen, miksi puhkesi astma myöhemmällä iällä.

Auton takapenkillä istui neljä-viisikin lasta joskus, vyöt vain osalla tai ei kellään. Joskus matkustin useita satoja kilsoja niin, että kaverini istui matkan sylissäni. Tosi turvallista. :D

Lapset menivät keskenään asuinalueellaan + naapurialueilla jo alle kouluikäisinä. Tuli itse etsittyä puistot, piilopaikat, metsät. Joskus eksyttiin, yleensä ei. Oltiin poissa helposti puolikin päivää, ketään ei kiinnostanut. Muistan ajelleeni bussilla kunnasta toiseen (pk-seutu) kolmasluokkalaisena, periaatteena "mitähän paikassa x on?", tietysti ilman rahaa tai puhelinta mukana. Aina löysin tieni illaksi kotiin.

Ruoka oli mitä oli, tällä tarkoitan ettei kukaan laskenut syövätkö kaikki sen 500g hevituotteita ja esim. suolakurkut nähtiin tuorekurkun vertaisina. Terveenä pysyttiin silti, ihme ja kumma, eikä juuri lihottu.

Ääh, miksi mullekin tuli heti mieleen noi yläasteikäisten tyttöjen ja kolmikymppisten ukkojen "seurustelusuhteet", limaisesti kommentoivat sukulaismiehet heti kun täytti 12-vuotta ja kaiken ahdistelun painaminen sillä, että parempi kun vaan ei välitä, eikä ainakaan provosoi.

Ja tämän jälkeen vaistomaisesti mietin, että miksi välillä tulee muisteltua omaa teini-ikää kaihoten. Onneksi maailma on muuttunut.

Vanhemmille tosiaan riitti tieto, että me lapset ollaan ulkona. Saatettiin siis leikkiä tai olla missä vaan ihan vapaasti.

Kun vanhemmat kävivät kaupassa ja asioilla, meidät voitiin jättää kotiin siitä lähtien kun isosiskoni oli 6-vuotias ja minä 1-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Ääh, miksi mullekin tuli heti mieleen noi yläasteikäisten tyttöjen ja kolmikymppisten ukkojen "seurustelusuhteet", limaisesti kommentoivat sukulaismiehet heti kun täytti 12-vuotta ja kaiken ahdistelun painaminen sillä, että parempi kun vaan ei välitä, eikä ainakaan provosoi.

Ja tämän jälkeen vaistomaisesti mietin, että miksi välillä tulee muisteltua omaa teini-ikää kaihoten. Onneksi maailma on muuttunut.

Muistelet teini-ikääsi kaihoten? Eli kaipaat ja ikävöit tuollaista?

Minulla on ilmeisesti fiksut sukulaiset ja vanhemmilla ollut fiksut tuttavat, koskaan ole kukaan kommentoinut muotoja tai muutenkaan ulkonäköä. Eikä kyllä tyttärellenikään. Tosin jos joku olisirumasti kommentoinut, ei olisi hengissä sellainen sontakasa enää, olisin tirvassut turpaan.

Äh, sanopas kerran, yksi minua aina kauniiksi aikuisena kehunut työkaverini sanoi tyttäreni nähdessään, että nyt on sanottavan, että tytär on äitiään vieläkin kauniimpi. Eipä tuosta jäänyt traumaa kummallekaan, hymähdeltiin autossa kotimatkalla tytön kanssa, että joopa joo. Ja totuus se oli, ei siinä.