Lue keskustelun säännöt.
Millaisessa paikassa yh-äiti saisi asua?
17.04.2022 |
Asumiskokemukset ovat huonoja ja yleensä suhtautuminen on negatiivista, kylmää ja välttelevää. Kysymys kuuluukin, millainen asumismuoto olisi yh-äidille paras? Yh-äitejä ei tunnu asuvan missään, eikä heitä näe missään. Kaikilla äiti-ihmisillä tuntuu olevan joku mies tai ainakin kumppani ja kaikkialla asuu vain pariskuntia.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin isossa omakotitalossa anoppilan vieressä, en kysellyt lupia keneltäkään ja anoppi ja appi auttoivat lastenhoidossa. Koskaan en ole väheksyntää kohdannut tai ainakaan huomannut, ja jos olisikin joku väheksynyt, olisin paskat välittänyt.
Kateutta kohtasin paljon, onnettomissa liitoissa olevilta kavereilta ja puolitutuilta, erittäin moni tunnusti suoraan kadehtivansa kun minulla on asiat hyvin eikäole miestä riesana.Onko lasten isä kuollut kun noin hyvät välit hänen vanhempiensa kanssa?
Ei. Miksi välit anoppiin ja appeen pitäisi olla huonot? Ovat lasteni mummu ja pappa, hyvin tärkeät ja läheiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä asun lasten kanssa Munkkiniemessä 🙋♀️ tosin mulla on hyvät tulot mikä ei myöskään ole oikein sallittua yh-äideille. Pitäisi olla köyhä.
Ja minä Tapiolassa. Lasten ollessa pieniä oli vaikea löytää muita äitiystäviä samassa veneessä. Yksi ystäväni tunnusti myös jälkeenpäin että päätti ottaa etäisyyttä koska minulla ”voisi varmaan olla niin vaikeaa”. Tunnistan mistä puhutaan.. Nyt on jo eri meininki kun lapset ovat isompia. Edelleen Tapiolassa. Ihan kivasti sujuu nyt, ei ole enää tunnetta yh-syrjinnästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä asun lasten kanssa Munkkiniemessä 🙋♀️ tosin mulla on hyvät tulot mikä ei myöskään ole oikein sallittua yh-äideille. Pitäisi olla köyhä.
Ja minä Tapiolassa. Lasten ollessa pieniä oli vaikea löytää muita äitiystäviä samassa veneessä. Yksi ystäväni tunnusti myös jälkeenpäin että päätti ottaa etäisyyttä koska minulla ”voisi varmaan olla niin vaikeaa”. Tunnistan mistä puhutaan.. Nyt on jo eri meininki kun lapset ovat isompia. Edelleen Tapiolassa. Ihan kivasti sujuu nyt, ei ole enää tunnetta yh-syrjinnästä.
Ja sanot vielä ystäväksesi ihmistä, joka ei halua olla tekemisissä, jos hänen mielestään sulla saattaisi olla vaikeeta? Vaikkei sulla ilmeisesti edes ollut vaikeeta? Aattele, jos olis ollutkin vaikeeta. Mitä teet tuollaisella "ystävällä"?
Outo kysymys... asu vaikka kartanossa jos sulla on varaa siihen.
Itse olen, en tosin yh-äitinä, vaan 50/50-äitinä, asunut sekä Espoossa kaupungin vuokra-asunnossa kerrostalossa että Vantaalla omistusrivitalossa. Kummassakaan paikassa minua ei ole katsottu kieroon tai muuten yritetty savustaa ulos. Outoa suhtautumista täällä yh-vanhempiin. Omistusasunto on omani, eikä ole tullut kyllä mieleenkään, että taloyhtiön arvo jotenkin laskisi joidenkin siviilisäädyn takia o.O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin yh, asuisin ihan tässä samassa omakotitalossa keskiluokkaisessa lähiössä pk-seudulla. Mies saisi suksia kuuseen ja muuttaa vaikka johonkin vuokraluukkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh ja olen huomannut, että mitä tahansa teen niin se on aina väärin. Voit siis asua missä vaan, mutta älä odota että siihen on kukaan tyytyväinen.
Kokemus elävästä elämästä: muutettiin hiljattain ja sukulaiseni kommentoi asuntoon "ette te sen enempää tilaa tarvitsekaan" ja "tässä voittekin asua sitten siihen asti kun x asia tapahtuu". On se kuitenkin hyvä, että joku sanelee minulle aikuiselle ihmiselle jotkut rajat kun tyhmänä yh:na en pystyisi itse tuommoisia päättämään. Sukulainen ei kylläkään tiedä meidän harrastuksista ym. asioista yhtään mitään, koska emme ole vuosiin keskustelleet mistään, mutta eiköhän hän silti ole parempi tietämään miten asuminen on parasta järjestää.Minun tapauksessani sukulaiset eivät halua edes käydä kylässä tai olla muutenkaan tekemisissä kanssani. Jotenkin ilmeisesti säälivät ja pelkäävät, että joku yh-pöpö tarttuu minusta. Kun olin naimisissa, pyysivät aina hyvillä mielin pariskuntana kylään, vaikka ex-mieheni oli tökerökäytöksinen ja muutenkin sosiaalisessa mielessä töksähtelevä tapaus eli ei kovin hauskaa seuraa vieraanakaan.
Tämä on ihan käsittämätöntä, mutta ilmeisesti kaveriporukoissakin harrastetaan vastaavaa. Jotkut pariskuntabileet on tosi vieras ajatus itselle. Haluan aidosti nähdä ystäviä tai sukulaisia, ei mitään väliä ovatko sinkkuja vai parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yh ja olen huomannut, että mitä tahansa teen niin se on aina väärin. Voit siis asua missä vaan, mutta älä odota että siihen on kukaan tyytyväinen.
Kokemus elävästä elämästä: muutettiin hiljattain ja sukulaiseni kommentoi asuntoon "ette te sen enempää tilaa tarvitsekaan" ja "tässä voittekin asua sitten siihen asti kun x asia tapahtuu". On se kuitenkin hyvä, että joku sanelee minulle aikuiselle ihmiselle jotkut rajat kun tyhmänä yh:na en pystyisi itse tuommoisia päättämään. Sukulainen ei kylläkään tiedä meidän harrastuksista ym. asioista yhtään mitään, koska emme ole vuosiin keskustelleet mistään, mutta eiköhän hän silti ole parempi tietämään miten asuminen on parasta järjestää.Minun tapauksessani sukulaiset eivät halua edes käydä kylässä tai olla muutenkaan tekemisissä kanssani. Jotenkin ilmeisesti säälivät ja pelkäävät, että joku yh-pöpö tarttuu minusta. Kun olin naimisissa, pyysivät aina hyvillä mielin pariskuntana kylään, vaikka ex-mieheni oli tökerökäytöksinen ja muutenkin sosiaalisessa mielessä töksähtelevä tapaus eli ei kovin hauskaa seuraa vieraanakaan.
Pakko ihmetellä, että onko nämä jutut trollausta.
En allekirjoita mitään näitä väittämiä, päin vastoin eron jälkeen tuli tiiviimmin kyläiltyä puolin ja toisin, sai ihanasti tukea eroprosessissa jne.
Naapureiden kanssa moikataan kun kohdataan, ei ole käynyt mielessäkään, että kukaan suhtautuisi nuivasti.
Tarkennan vielä, että isä ei myöskään maksa sitä lasten laskennallista osuutta asumiskulusta kokonaan, vaan maksaa lasten osuudesta puolet. Tietysti, jos isä pitää lapsia 50%, silloin tuota osuutta ei isälle tule, jos tulee elaria ollenkaan (riippuu varmaankin siinä tapauksessa siitä, että kuka hankkii lasten vaatteet ja tarvikkeet, vai hankkiiko kumpikin erikseen omiin koteihinsa). Jos isä ei hoida lapsiaan omassa kodissaan, niin vähintä on, että maksaa puolet lasten osuudesta lasten asumiskulusta äidin luona.
Mutta kun näiden vastuunpakoilijoiden ei tarvitsisi omasta mielestään mitenkään osallistua. Melkein pitäisi äidin siitä käyttämästään spermasta maksaa, kun varmaan ihan vastoin isän tahtoa se lapsen siitto tapahtui ;)