Buddhalaisuus (?)

Olenkin ollut aikeissa käydä juttusille zk:n kanssa tästä aiheesta. Hetkittäin luulen olevani " piilo-buddhalainen" , niin lähellä omia ajatuksiani löydän tuon suunnan olevan. Mutta sitten esim. jälleensyntymisestä puhuminen ajaa minut jälleen " takaisin itseeni" . Mieluusti siis kuulisin kansantajuisen selvityksen tästä! Ajatuksen mukaan siis mikä osa palaa takaisin " kiertoon" ? Jälleensyntymisen tietoisuutta ei ole? On vain uskottava, että on tehnyt hyvin, kun on ihminen ja koitettava " päästä irti kierrosta" ? Ahdistaako se, ettei ehkä mietiskele tarpeeksi (?) ja arvelee, ettei kuoleman hetkellä tajuakkaan mitään?



Olen aloittanut Tiibetiläisen kirjan elämästä ja kuolemasta, ihan kuin aiheeseen liittyen! Ehkä sen luettuani olen sivistänyt itseäni aiheesta hieman enemmän.



Mutta miten alunperin löysit (koitin miettiä tähän oikeaa verbiä, eikä se hurahtaminen tai edes kääntyminen oikein istu) buddhalaisuuden? Tämä kuullostaa varmastikin tyhmältä, mutta miksei riittänyt elää hyvin, toisia kunnioittaen?



Hmmm... sitten mietin, mikä minut tätä ajaa kyselemään? Etsinkö vielä jotain? hih ;)



Ja kyllä, kuullostan auttamattoman sivistymättömältä. Keksisin kristinuskosta paljon fiksumpia kysymyksiä. Menköön nimettömyyden piikkiin.

tuosta jälleensyntymisestä. Miten eläinten jälleensyntyminen määräytyy? Eläimethän eivät pysty tehdä tietoisesti pahaa, vai pystyvätkö?

Jotta tuosta jälleensyntymisasiasta saisi mitään tolkkua, pitää selvittää lyhyesti, mitä on karma buddhalaisessa kontekstissa ja jotta siitä jotain ymmärtäisi, valotan hiukan sielun käsitettä. Jos menee ihan yli hilseen, niin kyselkääpä lisää.



Buddhalaisuuden mukaan mikään ei ole pysyvää, vaan kaikki muuttuu. Niinpä meillä ihmisillä ei ole pysyvää sielua tai olemusta, joka siirtyisi elämästä toiseen. " Itse" ja tietoisuus ovat asioita, jotka ovat olemassa vain tämän elämän ajan yhdistyneenä fyysiseen kehoon. Siinä mielessä, kun kuolemme, kaikki tuo edellä mainittu lakkaa olemasta, katoaa, kuolee.



Sen sijaan karmamme syntyy uudestaan. Se yhdistyy johonkin toiseen tietoisuuteen, sieluun ja ruumiiseen ja jatkaa kehitystään. Karmaa voisi kuvata ehkä sielumme tilalla kuoleman hetkellä. Karma on (luultavasti) energiaa, jota olemme keränneet elämän aikana. Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että tekomme jäävät elämään ja kaikuvat maailmassa pitkään meidän jälkeemme. Karma kuvaa sitä vaikutusta, jonka teemme maailmaan, aivan kuin heittäisimme kiven veteen.



Karma vaikuttaa meihin tälläkin hetkellä. Buddhalaisuuden karma-käsite eroaa hindujen vastaavasta. Ei ole olemassa suurta karmakirjanpitoa, vaan karma kuvaa ihmisen ajatusten ja tekojen vaikutusta tämän elämään. Taitamattomat teot aiheuttavat ihmiselle onnettomuutta tavalla tai toisella ja taitavat taas tuovat onnea.



Kirja, jota olet lukemassa on mukava teos, löytyy minunkin hyllystäni. Itse löysin siitä yhden viisauden ylitse muiden, mutten spoilaa sitä sinulta. Katsotaan, löysitkö ollenkaan samoja asioita kuin minä.



En teidä löysinkö buddhalaisuuden vai löysikö se minut. Alle kaksikymppisenä aloin miettimään elämää ja onko mitään suurempaa olemassa. Eli tavanomainen kaipuu peruskysymysten ääreen sai minut lukemaan ja miettimään. Kymmenen vuoden prosessin jälkeen huomasin olevani perusbuddhalaisuuden seuraaja. Sangha-puoli on minulla hakusessa, en tunne tarvetta ryhmäharjoittamiseen.



Hyvää elämää voi elää ilman minkäänlaista oppia sen taustalla. Asioille vaan on kiva olla jokin nimi ja koska mitä enemmän asiasta opin, sitä enemmän se tuntuu minulta itseltäni, voin aivan hyvin kutsua elämänkatsomustani buddhalaiseksi. Parasta tässä on, että Buddhalle tällä asialla ei ole mitään väliä. Dharmaa voi harjoittaa vaikka olisi kristittykin, mutta tuskinpa kristityt sitä haluaisivat dharmaksi kutsua.

Itse koen ettei ole olemassa (näillä tiedoillani) ylimaallista Taivasta ja Helvettiä, vaan ne ovat ihmisen itse luomia tiloja maanpäällä. Ihminen voi itse valita elääkö Taivaassa vai Helvetissä toiminnallaan (valittaako jatkuvasti kuinka huonosti kaikki on vai suhtautuuko asioihin tyyneesti ja hyväksyvästi). Samoin koen itse, että karma ei ole mitään ylimaallista, vaan näen että jokaisella teolla on aina merkitystä tulevaisuuteen. (Jos joku on nähnyt Perhosvaikutus-elokuvan tietää mitä tarkoitan..) Jos teet hyviä tekoja, niin useimmiten näihin hyviin tekoihin vastataan. Jos teet pahoja tekoja, niin et pääse pakoon niitä. Esimerkiksi jos valehtelet ystävillesi ja varastat heiltä rahaa, et saa enää koskaan heidän luottamustaan takaisin ja menetät ystäväsi. Jos autat väsynyttä ystävääsi lastenhoidossa, hän tulevaisuudessa auttaa myös sinua hädän hetkellä. Tietenkään aina ei voida olettaa että " karma" tapahtuisi näin yksinkertaisesti, mutta jokainen voi omassa elämässään huomata kuinka pahoilla teoilla on pitkät vaikutukset (hyvien tekojen vaikutuksiahan ei tule aina edes mietittyä kun kiinnitämme huomiota vain niihin kurjiin asioihin).



Buddhalaiset eivät usko sielunvaellukseen, vaan jälleensyntymiseen. Tässä erona on se, että se mikä siirtyy ei ole " sielu" vaan jotakin muuta. Vanhana esimerkkinä on käytetty öljylamppu-symbolia. Kun sytytetystä öljylampusta siirretään liekki toiseen lamppuun, niin liekki ei ole sama liekki kuin mitä se oli toisessa lampussa. Kuitenkin jotakin on jäänyt jäljelle. Samoin monet näkevät buddhalaisuudessa sen mitä jää jäljelle kuoleman jälkeen. Itse uskon, että kuollessamme meistä jää jäljelle energiaa joka siirtyy sitten ympäristöönsä: puihin, eläimiin, ihmisiin.. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Henkilökohtaisesti näen, että esimerkiksi sielunvaelluskokemukset perustuvat näihin energiajäämiin, eivätkä siihen että joku tietty persoona olisi elänyt aikaisemmin.



Päämääränä buddhalaisuudessa on valaistua ja päästä näin irti elämän kiertokulusta.





Jotkut pitävät buddhalaisuutta pelkästään filosofisena aatteena eivätkä uskontona. Maailmassa on monia juutalaisia ja kristittyjä, jotka uskovat samaan aikaan sekä Jumalaan että buddhalaisuuteen. Buddhalaisuus ei kiellä Jumalan olemassaoloa, vaan kokee sen miettimisen " tarpeettomaksi" tässä maailmassa, eli ts. suhtautuu agnostisesti koko kysymykseen.

Unohdin mainita miksi kiinnostuin buddhalaisuudesta..



Olen sitä sukupolvea jonka peruskouluun kuuluivat myös muiden uskontojen opinnot. Kuitenkin silloin buddhalaisuus kärsimyksen aatteineen vaikutti hieman pelottavalta. Juureni ovat helluntalaisuudessa ja ev-lut uskonnossa perheeni kautta, enemmän koin yhteyttä helluntalaisten kanssa kuin ev-lut uskovaisten, koska kävin enemmän temppelissä kuin kirkossa ja luin Raamattua enemmän helluntalaisella " silmällä" . Yläasteikäisenä kuitenkin aloin kyseenalaistaa uskoani ja etsin vastauksia kysymyksiini. Kävin läpi kirjallisuutta eri uskonnoista: mm. juutalaisuudesta, wiccalaisuudesta, pakanismista.. Lukiossa sitten löysin buddhalaista kirjallisuutta ja huomasin että nämä ajatuksethan tuntuvat ihan omilta. Samaan aikaan aloin kasvissyöjäksi ja nämä molemmat asiat tukivat toisiaan.

Minulla taitaa mennä hindulaisuus ja buddhalaisuus iloisesti sekaisin, joten kysyisin vähän tarkennuksia.



Kuuluuko se hindulaisuuteen, että jos viettää " pahan" elämän ja saa siis pahaa karmaa, voi seuraavassa elämässä syntyä esim. kerjäläiseksi tai muuten huonoon asemaan. Onko buddhalaisuudessa tällaista ajatusta lainkaan?

Sanon heti kärkeen, etten ole hindulaisuuden paras asiantuntija, mutta kyllä tuo karmapoliisiajatus on enemmän hindulainen kuin buddhalainen. Karma on buddhalaisuudessa vähemmän mystinen asia, ja karmaa voisi ehkä pitää enemmänkin jonain, mikä määrittää ihmisen tekojen ja elämän suuntaa. Karmaan voi jokainen vaikuttaa tässä ja nyt eikä tarvitse odotella seuraavia elämiä, että saa palkinnon/rangaistuksen. Tuo palkinto/rangaistus-tyyppinen karma ei myöskään ole buddhalainen käsite, vaan tekoja ei pidetä varsinaisesti hyvinä tai pahoina vaan neutraalimmin taitavina tai taitamattomina. Onko näillä sitten käytännön eroa, eipä juuri.



Eli siis tuollainen seuraavassa elämässä realisoituva karma on enemmän hindulainen ajatus.

Itselle se meinaa eettisesti elämistä. Tässä hyvä video, jossa buddhalaisia ohjeita: https://youtu.be/HsiOH7Cy7sM?si=BK8SHtF6a2na3AoZ

.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kirkkoa tai temppeliä sanan kristillisessä merkityksessä. Useilla paikkakunnilla on buddhalaisia ryhmiä, jotka kokoontuvat meditoimaan ja keskustelemaan.



Jumalaa tai mitään muutakaan ei palvota. Jumaliin saa uskoa, jos haluaa, mutta ei sillä ole ihmiselle sen suurempaa merkitystä.

Onkohan hämeenlinnassa tuollaista buddhalaista ryhmää? Olisi kiva tavata samanhenkisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Pyrin lukemaan buddhalaista kirjallisuutta (Thich Nhat Hanh, Dalai lama, Sharon Salzberg..). Meditaatio on jäänyt hieman vähälle, sitä pitäisi lisätä. Esimerkiksi rentouttava jooga tai pilates kyllä kävisi liikunnallisesta meditaatiosta. Kasvissyönti ja kaiken elämän kunnioittaminen näkyy jokapäiväisessä elämässäni.

Itsellä samoja, tosin kirjojen sijaan etsin mieluummin netistä tietoa ja hyviä vinkkejä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Itsensä, toisten, kaiken olevan kunnioittamista. Vahingoittamisen välttämistä, myötätuntoa, rakkautta. Itsensä näkemistä muissa. Tässä hetkessä elämistä. Joskus toivottavasti viisautta ja kaiken olevaisen todellisen luonteen ymmärtämistä.

 

Ei pidä paikkaansa.