Tämä "Sain lapsen, joka särki sydämeni" -juttu. Miten tarina on päätynyt lehtiin? Paljon muitakin kysymyksiä herää

Tuli mieleen Nancy Spungen

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen Nancy Spungen

Sama tosin ei lapsesta vaan tarinasta.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen Nancy Spungen

No tulee, koska juttu on pelkkää valhetta ja keksitty Nancysta.

"Olen kantanut kirkuvan seitsemänvuotiaan kaupasta ulos, kun hän ei saanut haluamaansa pääsiäispupuasua. Kassalla Iida alkoi huutaa: apua, nainen kidnappaa minut, en tunne häntä. Vartijat tulivat.

Olen palannut kotiin kesken odotetun teatterireissun, kun lastenhoitajaksi lupautuneet isovanhemmat soittivat ja sanoivat, että eivät kestä tyttäreni kanssa yhtä iltaa. Kun tulin, he odottivat eteisessä. Olemme kuulemma huonoja kasvattajia ja annamme lapsen hyppiä seinille.

Kaikki nämä vuodet olen etsinyt apua. Olen pyytänyt terapiaa ja sanoittanut tunteita, kokeillut jäähypenkit ja tarrapalkinnot, googlettanut kaikki mahdolliset hakusanat ja yrittänyt tukea kaverisuhteissa."

Ei tuollaiseen tapaukseen tepsi valitettavasti muu kuin voimakkaat rauhoittavat. Lapsi vain täyteen niitä jatkuvasti, niin pysyy rauhallisena eikä riehu. Ihan oikeastiko joku kuvittelee, että jokin hyödytön jäähypenkki tai tähtitarra muka auttaisi asiaa? Ei mikään kersa pysy istumassa jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Aivan keksitty juttu, moni asia pisti miettimään tuossa jutussa; esimerkiksi se että päiväkodissa ei erityisyyttä huomattu edes kysyessä, nykyään pk:ssa tartutaan aika herkästi eri asioihin jos vähääkään lapsi eroaa ns. paperilla odotetusta käytöksestä niin hyvässä kun pahassa. Lisäksi ei 7 vuotias ala kassalla huutaa jotain kidnappaus tarinaa, tuo oli suoraan jostain kopsattua. Muutenkin kertojan sävy oli jokseenkin kummallinen.

Tämä juuri. Tutkimuksiin myös pyydetään aina palaute päiväkodista, jolla iso arvo, koska antaa tietoa lapsen käytöksestä vertaisryhmässä.

Siskontyttöni on autistinen ja on sitä kyllä kaikkialla, myös päiväkodissa ja koulussa mistä paljon neg palautetta eikä esim. suostunut ihan pienenäkään tekemään neuvolatehtäviä tai teki niitä omilla säännöillä. Ja on myös keskivertoa älykkäämpi.

Mutta apua tämän kirjoituksen esimerkkiperhe joka tapauksessa tarvitsisi negatiivisen kierteen katkaisemiseksi.

Jutun äiti ei hyväksy lastaan sellaisena kuin tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan keksitty juttu, moni asia pisti miettimään tuossa jutussa; esimerkiksi se että päiväkodissa ei erityisyyttä huomattu edes kysyessä, nykyään pk:ssa tartutaan aika herkästi eri asioihin jos vähääkään lapsi eroaa ns. paperilla odotetusta käytöksestä niin hyvässä kun pahassa. Lisäksi ei 7 vuotias ala kassalla huutaa jotain kidnappaus tarinaa, tuo oli suoraan jostain kopsattua. Muutenkin kertojan sävy oli jokseenkin kummallinen.

Tämä juuri. Tutkimuksiin myös pyydetään aina palaute päiväkodista, jolla iso arvo, koska antaa tietoa lapsen käytöksestä vertaisryhmässä.

Siskontyttöni on autistinen ja on sitä kyllä kaikkialla, myös päiväkodissa ja koulussa mistä paljon neg palautetta eikä esim. suostunut ihan pienenäkään tekemään neuvolatehtäviä tai teki niitä omilla säännöillä. Ja on myös keskivertoa älykkäämpi.

Mutta apua tämän kirjoituksen esimerkkiperhe joka tapauksessa tarvitsisi negatiivisen kierteen katkaisemiseksi.

Siis tuollahan tuo harhainen äiti tarvitsisi palautuksen maan pinnalle.

Vierailija kirjoitti:

Jutun äiti ei hyväksy lastaan sellaisena kuin tämä on.

Sehän se ongelman ydin on. On myös rakentanut illuusion ”onnellisesta elämästä”. Kermapersesukupolvea jolta realiteetit hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että lopulta sai oikean diagnosin. Mutta tuli kyllä paha olo tuon lapsen puolesta. Häntä ei ole osattu auttaa oikealla tavalla. 

Rakkaudeton paskaäiti.

Mua tuossa jutussa lähinnä häiritsee, että lapsi muka jaksaa skarpata aina koko hoitopäivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen persoonasta äiti ei kerro oikeastaan mitään. Eikö hän näe lastaan? Mitkä ovat lapsen vahvuudet? Missä lapsi on lahjakas? Ja niin edelleen.

Tuo juttuhan ei ollut henkilökuva lapsesta, vaan kertomus siitä, millaista on, kun jää aivan yksin erityislapsen kanssa.

Miksi Suomessa ei vaadita naapureita, kavereita ja kaikkia sukulaisia kasvattamaan lapsia, joiden vanhemmat eivät tunnu oivaltavan, että he ovat lapsesta vastuussa, ei neuvola tai koulu. Jos neuvolassa sanoo 3 kk ikäisen vauvan kohdalla, että se on outo, niin homma menee tuoreen äitiyden piikkiin, mutta jos hoksaa seuraavalla kerralla kertoa tarkasti, mistä kiikastaa, niin lapsi pääsee tutkimuksiin. Tosin aika harvoin alle 2v lapsesta saadaan varmaa neurologista diagnoosia

Kopiokone laulaa ja tyyli muistuttaa Vesiperää.

Samoja kokemuksia täällä. Lapsi autistinen.

Sydämeni on särkynyt satoja kertoja. Rakastan lastani yli kaiken ja olen hakenut hänelle apua niin paljon kun vaan voi. Vaikka tehtäisiin Kaikko rutiinien mukaan ja lapselle hyvin niin elämä on raivoa ja huutoa. Sopivaa lääkettä ei ole löydetty.

Viimeaikoina on ollut vaikeampaa, itken lähes joka päivä ja ajattelen etten enää jaksa. Sitten taas tsemppaan ja jaksan seuraavaan romahdukseen. Ilman rakkautta eikai tästä kukaan selviäisi.

Mä tiedän vastaavan tapauksen, ei saanut apua Tampereella. Ei tällä lapsella mene hyvin nytkään, taitaa hänestä kasvaa syrjäytynyt aikuinen. Ja hänkin oli kunnolla hoidossa, koulussa, kotona alkoi riehua ihan hulluna.

oisihan tuossa HETI pitänyt vanhemmilla herätä ajatus että lapsi on vammainen, tai autisti niin kuin myöhemmin vasta selvisi. Jopa pikkuveli sanoi että sisko on kehitysvamainen. Aika outoa odottelua ja hissuttelua vanhemmiltakin, vaikka kävivät lääkäriellä kai? Lääkitys päälle vaan ja lapsi  ojenukseen. Eihän tuommosesta elämästä mitään tule että lapsi määrää kaapin paikan. Kuria oisi pitänyt pitää, vaikka onkin autistinen. 

Kauhea tilanne, mutta onneksi apua on tulossa diagnoosin jälkeen. Mietin, että ovatko vanhemmat sanoneet tytölle kavereiden hankintaan liittyen, että mitään ei kannata yrittää väkisin.

Vierailija kirjoitti:

oisihan tuossa HETI pitänyt vanhemmilla herätä ajatus että lapsi on vammainen, tai autisti niin kuin myöhemmin vasta selvisi. Jopa pikkuveli sanoi että sisko on kehitysvamainen. Aika outoa odottelua ja hissuttelua vanhemmiltakin, vaikka kävivät lääkäriellä kai? Lääkitys päälle vaan ja lapsi  ojenukseen. Eihän tuommosesta elämästä mitään tule että lapsi määrää kaapin paikan. Kuria oisi pitänyt pitää, vaikka onkin autistinen. 

Tulisipa sota. Teidän kotiin voisi osua ekat kärjet 🤷🏻‍♀️

Olikohan juttu jonkin lääkärikeskuksen masinoima mainos? Vanhemmille, jotka eivät osaa kasvattaa ja joilla vika opikeasti ei ole lapsessa, vaan heissä itsessään. "Tulkaa yksityiselle tutkimuksiin, me kyllä löydämme lapsellesi diagnoosin! Jos julkinen puoli ei auta, kun KOETTE lapsenne olevan ERITYINEN..."

Vierailija kirjoitti:

Kukkaan taapero jaksa/osaa/tajua skarppaa kahdeksaa tuntia päiväkodissa... Esittää uskottavasti normaalia ja laittaa sitten kotona riehuen.

Monilla ADD/ADHD diagnoosi tulee vasta lukioiässä tai aikuisena. Päiväkodista tai koulusta ei poikkipuolista sanaa. Murrosikä menee temperamentin piikkiin jne.

On ihan tyypillistä että lapsi skarppaa koulupäivän. Meillä lapsi pelkää epäonnistumista ja siksi yrittää kaikkensa että onnistuu. Kotona purkautuu.

Pienempänä hoidossa oli ollut samassa ryhmässä 2v ennenkuin näytti ensimmäisen kerran negatiivista tunnetta, hoitaja sanoi että nyt lapsi luottaa heihin.

3 vuotta lapsi jaksoi pinnistellä koulussa, oli ns kiltti poika. Nyt tuli romahdus ja koulussa näkyy oireet tällä hetkellä pahemmin kuin kotona.

T: autistin äiti