Tämä "Sain lapsen, joka särki sydämeni" -juttu. Miten tarina on päätynyt lehtiin? Paljon muitakin kysymyksiä herää

Vierailija kirjoitti:

On todella hienoa, että kyseinen äiti on kertonut realistisesti, millaista on elämä ongelmalapsen kanssa ja miten vaikeaa on saada apua ja tukea.

Tyhmänkin pitäisi sentään ymmärtää, että tietysti puhutaan myös ongelmalapsen vaikutuksesta sisartensa elämään ja niistä ongelmista, miten tällainen sisaruspari tuo perheen arkeen. Vanhemmat, joilla on myös normaali lapsi osaavat varsin hyvin erottaa nämä erot.

Jos jollain on ongelma siitä, että juttu on kerrottu, silloin kyse on vain ja ainoastaan hänen omasta tyhmyydestään ja kykenemättömyydestään ymmärtää ihan normaaleja asioita.

Ei tarvitse lukea tirkistelymielessä aloittajan kaltaisten yksinkertaisten tyyppien todellakaan näitä juttuja.

Sen sijaan fiksut lukekoon, jotta ymmärtävät, miten erilaisissa tilanteissa ihmiset elävät ja varsinkin ne lukekoon, joilla on samoja ongelmia.   -   Ikävää vaan, että jutun tapauksessakin yhteiskunnalta ei tullut mitään tukea ja apua perheelle, vaan vasta yksityisten palveluiden kautta löytyi syy lapsen käyttäytymiseen ja nyt pitkällä viiveellä päästään auttamaan ja normalisoimaan lapsen ja koko perheen elämää. Juttu osoittaa todellisen epäkohdan. Paljolta olisi säästytty, jos varhaiskasvatuksessa olisi otettu perheen huolet todesta ja ohjattu asiantuntijoiden pakeille.

Mitä tarkoitat lauseella: ”Jos jollain on ongelma siitä, että juttu on kerrottu”? Siis sitäkö, ettei juttu ole aivan totta,tai on kenties kokonaan keksitty?

Miten sitten voit jatkaa alempana: ”Ikävää vaan, että jutun tapauksessakin yhteiskunnalta ei tullut mitään tukea ja apua perheelle, vaan vasta yksityisten palveluiden kautta löytyi syy lapsen käyttäytymiseen ja nyt pitkällä viiveellä päästään auttamaan ja normalisoimaan lapsen ja koko perheen elämää. Juttu osoittaa todellisen epäkohdan.”

Näinhän ei ole, jos ”juttu on kerrottu”. Se ei osoita minkäänlaista epäkohtaa, vaan on lasten ongelmia hoitavia tahoja törkeästi mustamaalaava juttu, jonka pointtia en käsitä, ellei kyseessä ole yksityisen lääkäriaseman mainos.

JOS oikeasti haluttasiin keskustelua hoidon saannin epäkohdista tai ongelmista niissä, niin kyllähän juttuun olisi pitänyt saada tapauksia, joissa näin on tapahtunut oikeasti, eikä keksitty 80-luvulla kirjoitetun tosielämän tapahtumiin perustuvan romaanin perusteella tarinaa, joka on jotenkin ihan epälooginen monilta osin.

Jos sellaisia haastateltavia ei löydy, niin tarinan sepittäminen ja sen väittäminen todeksi on vastenmielistä, eikä ansaitsisi tulla julkaistuksi ”journalismina”.

Vierailija kirjoitti:

Manipulointi on selviytymiskeino, miettikää millaisessa tilanteessa tuo lapsi kokee olevansa, kun se on jo noin pienenä kehittänyt itselleen noin äärimmäisiä selviytymiskeinoja. 

Manipulointi ja esim. sen raivokohtaukset EIVÄT ole merkki pahasta ihmisestä (niin kuin tuossa jutussa väitetään), vaan ihmisestä, joka on  äärimmäisessä hädässä ja yrittää kaikin keinoin selviytyä. Kyse on pienestä lapsesta, jolla on hätä ja sillä on jo nyt aivot kehittyneet siihen tilaan, jossa ne yrittää selviytyä.

Manipulointi ja raivokohtaukset kielii myös psykopaattisesta käytöksestä ja on perin tavallisia tunnusmerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua tuossa jutussa lähinnä häiritsee, että lapsi muka jaksaa skarpata aina koko hoitopäivän.

Tuossa jutussa on kaikki tyypilliset merkit vanhemmista, joissa on se vika.

-lapsi on normaali muiden seurassa

-lapsi mustamaalataan ja samalla kerrotaan miten upea olento se toinen lapsi on

-lapsi ei anna koskea itseensä 

-selitystä miten unelmat eivät toteutuneet lapsen kautta (se lapsi on ihminen, eikä mikään unelmakone), sillä on muunlainen arvo kuin välinearvo, tuo jo paljastaa miten sairaasta ihmisestä on kyse

-tuokin on tyypillistä, että on se ns. normaali, hyvä lapsi, ja se syntipukkipaska, joka on kaikin tavoin vain huono, eikä vanhemmat ole tehneet mitään, siis mitään pahaa ikinä, eikä koskaan

jne.

Ja tuo menee taas läpi kaikille, yrittäkää edes avata silmiänne, kun tuollainen vanhempi taas jossakin yrittää mustamaalata lapsensa.

Äiti kertoo miten lapsi EI ole normaali muiden seurassa. Lue oikein!

Kertoo miten lapsi jaksaa tsempata hoidossa, ja ei jaksa tsempata kotona. 

Ongelmia sillä lapsella on esim. silloin, kun se haluaa kavereita on yrittää olla kavereiden kanssa.

Mieti minkä takia, olisiko sen takia ettei se ole koskaan kokenut hyväksyntää (vanhemmiltaan) ei sillä ole mitään kokemusta miten toimimalla saadaan hyväksyntää, ei sillä ole minkäänlaista itsetuntoa toimia muiden kanssa (koska se ei ole saanut hyväksyntää), se on vain se viallinen vikalapsi, jossa on kaikki viallista, ihan vauvasta asti.

Tuo koko kuvio on erittäin tuttu, ne jotka tietää tunnistaa tuon kyllä.

Huolestuttavaa, että tuo koko juttu menee monille niin helposti läpi, ja lapsi on teidänkin mielestä viallinen, kun nuo vanhemmat on täysin epänormaaleita, valehtelijoita, joilla on agenda, ja paljastaa sen hyvin helposti.

Tämä koko juttu oli esitetty niin että teki äiti mitä tahansa, lapsi vaan oli kauhea. Tämä on vain äidin kertomus ja uhriutuminen, ei herättänyt myötätuntoa. Tuli sellainen olo, että lapselle on pakko saada jokin diagnoosi, vaikka asiantuntijat sanoo, että kyse on heidän välisen kommunnikaation ongelmista. Myöskään isän mielipidettä ja ajatuksia ei kysytty, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Tämä koko juttu oli esitetty niin että teki äiti mitä tahansa, lapsi vaan oli kauhea. Tämä on vain äidin kertomus ja uhriutuminen, ei herättänyt myötätuntoa. Tuli sellainen olo, että lapselle on pakko saada jokin diagnoosi, vaikka asiantuntijat sanoo, että kyse on heidän välisen kommunnikaation ongelmista. Myöskään isän mielipidettä ja ajatuksia ei kysytty, miksi?

"Olen puhunut Konstalle, että meillä jokaisella on omat kehityskohteemme. Äiti opettelee, että ei hermostuisi niin helposti, hän itse käy puheterapiassa, iskä treenaa selkää ja Iidalla on omat jutut."

Iskä käy salilla, iskä ei muuten sitten osallistukkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua tuossa jutussa lähinnä häiritsee, että lapsi muka jaksaa skarpata aina koko hoitopäivän.

Tuossa jutussa on kaikki tyypilliset merkit vanhemmista, joissa on se vika.

-lapsi on normaali muiden seurassa

-lapsi mustamaalataan ja samalla kerrotaan miten upea olento se toinen lapsi on

-lapsi ei anna koskea itseensä 

-selitystä miten unelmat eivät toteutuneet lapsen kautta (se lapsi on ihminen, eikä mikään unelmakone), sillä on muunlainen arvo kuin välinearvo, tuo jo paljastaa miten sairaasta ihmisestä on kyse

-tuokin on tyypillistä, että on se ns. normaali, hyvä lapsi, ja se syntipukkipaska, joka on kaikin tavoin vain huono, eikä vanhemmat ole tehneet mitään, siis mitään pahaa ikinä, eikä koskaan

jne.

Ja tuo menee taas läpi kaikille, yrittäkää edes avata silmiänne, kun tuollainen vanhempi taas jossakin yrittää mustamaalata lapsensa.

Äiti kertoo miten lapsi EI ole normaali muiden seurassa. Lue oikein!

Kertoo miten lapsi jaksaa tsempata hoidossa, ja ei jaksa tsempata kotona. 

Ongelmia sillä lapsella on esim. silloin, kun se haluaa kavereita on yrittää olla kavereiden kanssa.

Mieti minkä takia, olisiko sen takia ettei se ole koskaan kokenut hyväksyntää (vanhemmiltaan) ei sillä ole mitään kokemusta miten toimimalla saadaan hyväksyntää, ei sillä ole minkäänlaista itsetuntoa toimia muiden kanssa (koska se ei ole saanut hyväksyntää), se on vain se viallinen vikalapsi, jossa on kaikki viallista, ihan vauvasta asti.

Tuo koko kuvio on erittäin tuttu, ne jotka tietää tunnistaa tuon kyllä.

Huolestuttavaa, että tuo koko juttu menee monille niin helposti läpi, ja lapsi on teidänkin mielestä viallinen, kun nuo vanhemmat on täysin epänormaaleita, valehtelijoita, joilla on agenda, ja paljastaa sen hyvin helposti.

Jännä, ettei lapsi jaksa tsempata etsiessään kavereita… 😏

Vierailija kirjoitti:

Tämä koko juttu oli esitetty niin että teki äiti mitä tahansa, lapsi vaan oli kauhea. Tämä on vain äidin kertomus ja uhriutuminen, ei herättänyt myötätuntoa. Tuli sellainen olo, että lapselle on pakko saada jokin diagnoosi, vaikka asiantuntijat sanoo, että kyse on heidän välisen kommunnikaation ongelmista. Myöskään isän mielipidettä ja ajatuksia ei kysytty, miksi?

Koska juttu oli satua, mahdollisesti Aavan, Mehiläisen tai Terveystalon mainos.

Vierailija kirjoitti:

Tämä koko juttu oli esitetty niin että teki äiti mitä tahansa, lapsi vaan oli kauhea. Tämä on vain äidin kertomus ja uhriutuminen, ei herättänyt myötätuntoa. Tuli sellainen olo, että lapselle on pakko saada jokin diagnoosi, vaikka asiantuntijat sanoo, että kyse on heidän välisen kommunnikaation ongelmista. Myöskään isän mielipidettä ja ajatuksia ei kysytty, miksi?

Tuskin sillä tuolle äidille on mitään merkitystä, vaikka ongelma johtuis tähtien asennosta, jos se ei vaan omin voimin saa sitä ongelmaa ratkaistua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh tuota artikkelia. Kun sitä luki, tuli väistämättä mieleen, että miksi ei ole mitään paikkaa, jonne nuo väkivaltaiset "erityislapset" voi hyväksytysti jättää ammattilaisten hoitoon koko elämän ajaksi - siis yhteiskunnan, omaisten, kavereiden ja kaikkien hyväksymänä? Itse en ole ikinä onneksi lapsia halunnut, mutta jos olisin halunnut, niin en taatusti haluaisi joutua tuollaiseen myllynkiveen kahlituksi.

Äiti joutuu koko ajan nukkumaan kersansa vieressä, yöstä ja vuodesta toiseen, koskaan ei pääse minnekään lomailemaan ilman "erityislasta" joka pilaa kaiken... Aivan karmeaa elämää, ja koko ajan pitää hampaat irvessä vakuutella rakastavansa elämänpilaajaa, koska muuten on huono äiti ja vielä huonompi ihminen. 

Voitaisiinko jo siitä "veri on vettä sakeampaa" -hokemasta päästä eroon, ja myöntää että kaikkia lapsia ei kannata pitää väkisin vanhempiensa kasvatettavina, koska se vain tekee vanhempien elämästä kiirastulta?

Minä olin tuo lapsi, väkivaltainen en myöhemmin ollut muita kohtaan, mutta sylissä rimpuilut kyllä. Kavereitakin oli, mutta kyvyttömyys rauhoittua, impulsiivisuus, kaiken vaikeus ja temppuaminen tuttua kertomuksista. 80-luvun lapsena ei dg:tä ennen nyt aikuisikää, vaikka koulutkin menivät huolella penkin alle. Ymmärrän vanhempien tunteita, olen ne saanut itse nähdä ja aikuisena ymmärrän paremmin. Silti minut tekee hyvin surulliseksi tuollainen puhe, en näitä tilanteita tahallani aiheuttanut, muuhun en pystynyt. Häpeä on valtava, mutta en tilannetta pystynyt muuttamaan. Satuttaa olla rasite, ei toivottu. En valinnut syntyä näiden ongelmien kanssa ja niiden kanssa toimeentuleminen on pitkä, hidas tie. Pahinta on se, ettei ymmärrä itsekään miten päätyy olemaan se paha lapsi, vaikka ei ole tarkoitus. Vaikka kaipaa rakkautta, on vaan liikaa ja minnepä sitä sitten menisi.

Asiaa pahentaa vuorovaikutuksen vinoutuminen ja itsetunnon romuttuminen. Se vaikeuttaa edelleen itsensä "korjaamista" ja esimerkiksi tunnetaitojen ja tunteiden käsittelyn taitoja, joihin tarvitsisi erityisesti tukea. Tragedia kyseessä, muttei sen lapsen valitsema ja toivoma, se täytyisi erottaa.

Mitä ihmettä sinä mölötät? Missä sanottiin, että lapsi olisi sen valinnut?  Ei missään! Äiti kertoi, miten surullinen oli siitä, että lapsi yritti saada ja olla kavereitten kanssa tosissaan, mutta ei vain onnistunut.

Mikä sinun on tässä kuvauksessa vaikea ymmärtää? Mitä väärää muka on siinä, että äiti kertoi siitä, miten kovasti lapsi yritti ja miten raskasta sitä oli katsella, että lapsi joutui jatkuvasti pinnistämään ja pettymään, mikä sitten purkautui väsyneenä raivona??? Koskaan äiti ei väittänyt lapsen ongelmaansa valinneen eikä raivonneen vain ollakseen paha.

Mikä on sinun ongelmasi siinä, että äiti kertoo avoimesti ongelmasta? Että hän kertoo, miten ympäristö reagoi, miten se vaikutti koko perheen tilanteeseen? Mikä ongelmasi siinä, että äiti toteaa yrittäneensä löytää tytölle apua, yrittäneensä selvittää, miksi tyttö käyttäytyy kuten käyttäytyy?  Oliko tämä todellakin sinusta väärin ja täysin arvotonta? Minusta ei.  Oliko sinusta todella väärin, että perhe sitkeän yrittämisen jälkeen (yksityiselle lapsensa vietyään, jotta lapsi tutkittiin kunnolla tai ylitsepäitsensä tutkittiin, kun julkinen puoli tylysti kieltäytyi lasta tutkimasta ja perhettä tukeamasta) sai selville, miksi lapsi toimii kuten toimii ja nyt ollaan päästy vihdoin tilanteeseen, jossa lasta voidaan auttaa ja samalla koko perhettä?

Onko sinusta todellakin väärin, että lasta autetaan?

Mikä on ongemasi siis?  Mikä ongelmasi siinä, että perhe kertoo oman kokemuksensa, jotta muut vastaavassa asemassa olevat perheet voivat saada uskoa siihen, että asioita voidaan muuttaa ja näiden perheiden ystätävät ja muutkin ihmiset paremmin ymmärtävät, mistä on kysymys?

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua tuossa jutussa lähinnä häiritsee, että lapsi muka jaksaa skarpata aina koko hoitopäivän.

Tuossa jutussa on kaikki tyypilliset merkit vanhemmista, joissa on se vika.

-lapsi on normaali muiden seurassa

-lapsi mustamaalataan ja samalla kerrotaan miten upea olento se toinen lapsi on

-lapsi ei anna koskea itseensä 

-selitystä miten unelmat eivät toteutuneet lapsen kautta (se lapsi on ihminen, eikä mikään unelmakone), sillä on muunlainen arvo kuin välinearvo, tuo jo paljastaa miten sairaasta ihmisestä on kyse

-tuokin on tyypillistä, että on se ns. normaali, hyvä lapsi, ja se syntipukkipaska, joka on kaikin tavoin vain huono, eikä vanhemmat ole tehneet mitään, siis mitään pahaa ikinä, eikä koskaan

jne.

Ja tuo menee taas läpi kaikille, yrittäkää edes avata silmiänne, kun tuollainen vanhempi taas jossakin yrittää mustamaalata lapsensa.

Äiti kertoo miten lapsi EI ole normaali muiden seurassa. Lue oikein!

Kertoo miten lapsi jaksaa tsempata hoidossa, ja ei jaksa tsempata kotona. 

Ongelmia sillä lapsella on esim. silloin, kun se haluaa kavereita on yrittää olla kavereiden kanssa.

Mieti minkä takia, olisiko sen takia ettei se ole koskaan kokenut hyväksyntää (vanhemmiltaan) ei sillä ole mitään kokemusta miten toimimalla saadaan hyväksyntää, ei sillä ole minkäänlaista itsetuntoa toimia muiden kanssa (koska se ei ole saanut hyväksyntää), se on vain se viallinen vikalapsi, jossa on kaikki viallista, ihan vauvasta asti.

Tuo koko kuvio on erittäin tuttu, ne jotka tietää tunnistaa tuon kyllä.

Huolestuttavaa, että tuo koko juttu menee monille niin helposti läpi, ja lapsi on teidänkin mielestä viallinen, kun nuo vanhemmat on täysin epänormaaleita, valehtelijoita, joilla on agenda, ja paljastaa sen hyvin helposti.

Jännä, ettei lapsi jaksa tsempata etsiessään kavereita… 😏

Kyllähän tuollaiset ongelmat näkyisivät myös kouluympäristössä. Muutenhan lapsella olisi sieltä koulusta kavereita. Ja toisin päin, kyllä luulisi että koulusta päin huolestuttaisiin jos lapsi räjähtää sosiaalisissa tilanteissa jatkuvasti. Ja sitä kautta olisi kyllä tutkimuksiin päässyt, varsinkin kun vanhemmat vielä kertovat kotielämästä. Kyllähän tässä jutussa on hieman ristiriitaisuuksia.

Kauhea itkuvirsi jostain pyhän ja auvoisan äitiyden toteutumattomuudesta. Ihan täyttä kuraa. Lapset eivät ole olemassa sitä varten, että saisi toteuttaa jotain kuvittelemaansa äitiyttä, vaan jokainen lapsi on omanlaisensa. Vanhemman on sopeuduttava ja etsittävä toimivat keinot. Sen sijaan, että katselee haikeana tyttärensä yksinäisyyttä, mitä jos keskustelisit ja kasvattaisit? Missä on se aktiivinen ote arkeen? En usko, että on haastavia lapsia, on vain osaamattomia vanhempia. Aivan taatusti supernanny saisi homman toimimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä koko juttu oli esitetty niin että teki äiti mitä tahansa, lapsi vaan oli kauhea. Tämä on vain äidin kertomus ja uhriutuminen, ei herättänyt myötätuntoa. Tuli sellainen olo, että lapselle on pakko saada jokin diagnoosi, vaikka asiantuntijat sanoo, että kyse on heidän välisen kommunnikaation ongelmista. Myöskään isän mielipidettä ja ajatuksia ei kysytty, miksi?

"Olen puhunut Konstalle, että meillä jokaisella on omat kehityskohteemme. Äiti opettelee, että ei hermostuisi niin helposti, hän itse käy puheterapiassa, iskä treenaa selkää ja Iidalla on omat jutut."

Iskä käy salilla, iskä ei muuten sitten osallistukkaan. 

Olet tyhmä, minkä varmaan olet jo itsekin tajunnut ihan arkielämässäkin, jos sinulla on edes vähän huoneen lämpötilan ylittävä älykkyysosamäärä.

Lisäksi valehtelet kuin sika. 

Olet kelvoton.

Missään ei sanota, että iskä ei tee mitään. Se on vain sinun sairaan ja moraalittoman luonteen luoma väite.

Et sitten typeryyksissäsi edes tajunnut, ettei tuossa lueteltu todellakaan kaikkia niitä hommia mitä perheenjäsenet tekevät tai kehittävät?  Osoittaa sinulta todella heikkoa, heikkoa tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon äidin surun ja harmituksen. Tuttavilla on kehitysvammainen lapsi, jolle ei ole asetettu koskaan mitään rajoja. Eli ovat suojelleet lastansa väärällä tavalla. Lopputulos on se, että lapsi on todella väkivaltainen kaikkia kohtaan. Olen muutaman kerran nähnyt äidin kasvoissa tummia ruhjeita ja raapimisjälkiä. Kun lapselle tulee ikää lisää, joutuvat todennäköisesti laittamaan hänet jonnekin tuettuun asumisyksikköön. On sen verran väkivaltainen yksilö.

Et taida oikein tietää ettei kehitysvammaiselle tietyssä pisteessä ole mitään muuta mahdollisuutta "asettaa rajoja" kuin sitoa kiinni ja lääkitä tainnoksiin. Kehva ei myöskään opi että lyömisestä seuraa rangaistus. Se riippii täysin kehitysvammaisen vammasta ja syvydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ole tyytyväinen mihinkään. Pikkuveli on kultalapsi ja tätä rakastaa, mutta rakastaako tätä isosiskoa eli ongelmalasta?

Opetttele lukemaan!  Älä tule kommentoimaan artikkelia, jota et ole ilmiselvästi edes lukutaidottomana pystynyt lukemaan.

Jos osaisit lukea, niin siellä kyllä äiti selkeästi kertoo rakastavansa tätä ongelmallista lastakin.

Ymmärrän, että olet itse julmetun sisarkateellinen ja ajattelet, että äitisi rakasta valtavasti enemmän sisaruksiasi kuin sinua ymmärtämättä miksi näin oli.  Mutta sinun ongelmasi on sinun ongelmasi. Älä rupea projisoimaan sitä tähän tapaukseen.

Taisit juuri kertoa itsestäsi aika lailla.

Vierailija kirjoitti:

Kauhea itkuvirsi jostain pyhän ja auvoisan äitiyden toteutumattomuudesta. Ihan täyttä kuraa. Lapset eivät ole olemassa sitä varten, että saisi toteuttaa jotain kuvittelemaansa äitiyttä, vaan jokainen lapsi on omanlaisensa. Vanhemman on sopeuduttava ja etsittävä toimivat keinot. Sen sijaan, että katselee haikeana tyttärensä yksinäisyyttä, mitä jos keskustelisit ja kasvattaisit? Missä on se aktiivinen ote arkeen? En usko, että on haastavia lapsia, on vain osaamattomia vanhempia. Aivan taatusti supernanny saisi homman toimimaan. 

Typerys olet! Siellä jutussa kyllä kertoi, mitä oli tehnyt. Apuakin oli pyytänyt. Sitä vaan ei julkinenpuoli tarjoa.

Jos et ymmärrä yhtään mitään lapsista etkä kasvattamisesta, niin pidä turpasi kiinni. Lapset eivät standardeja ja toiset ovat ongelmallisempia kuin toiset.  Jos sinulla olisi edes järjen hiven, olisit tajunnut, että perhe hallitsee kyllä kasvattamisen paremmin kuin esim sinun vanhempasi. Siitä on todisteena perheen toinen lapsi, joka on normaali.  Jos sinulla olisi edes hiven älyä ja olisit opetellut edes lukemaan, niin olisit ymmärtänyt jutun lopussa olevat lauseet, joissa todetaan, että lapsi on nyt tutkittu ja ongelma on selvinnyt.

Tilanteesta päästään nyt eteenpäin, kun tiedetään, mikä on lapsen ongelma ja sen ongelman hoitamiseen on saatu ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä koko juttu oli esitetty niin että teki äiti mitä tahansa, lapsi vaan oli kauhea. Tämä on vain äidin kertomus ja uhriutuminen, ei herättänyt myötätuntoa. Tuli sellainen olo, että lapselle on pakko saada jokin diagnoosi, vaikka asiantuntijat sanoo, että kyse on heidän välisen kommunnikaation ongelmista. Myöskään isän mielipidettä ja ajatuksia ei kysytty, miksi?

"Olen puhunut Konstalle, että meillä jokaisella on omat kehityskohteemme. Äiti opettelee, että ei hermostuisi niin helposti, hän itse käy puheterapiassa, iskä treenaa selkää ja Iidalla on omat jutut."

Iskä käy salilla, iskä ei muuten sitten osallistukkaan. 

Olet tyhmä, minkä varmaan olet jo itsekin tajunnut ihan arkielämässäkin, jos sinulla on edes vähän huoneen lämpötilan ylittävä älykkyysosamäärä.

Lisäksi valehtelet kuin sika. 

Olet kelvoton.

Missään ei sanota, että iskä ei tee mitään. Se on vain sinun sairaan ja moraalittoman luonteen luoma väite.

Et sitten typeryyksissäsi edes tajunnut, ettei tuossa lueteltu todellakaan kaikkia niitä hommia mitä perheenjäsenet tekevät tai kehittävät?  Osoittaa sinulta todella heikkoa, heikkoa tasoa.

Artikkelin kirjoittajako se siellä? Juuri tällainen on se vanhempi jossa on vika, ei lapsessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ole tyytyväinen mihinkään. Pikkuveli on kultalapsi ja tätä rakastaa, mutta rakastaako tätä isosiskoa eli ongelmalasta?

Opetttele lukemaan!  Älä tule kommentoimaan artikkelia, jota et ole ilmiselvästi edes lukutaidottomana pystynyt lukemaan.

Jos osaisit lukea, niin siellä kyllä äiti selkeästi kertoo rakastavansa tätä ongelmallista lastakin.

Ymmärrän, että olet itse julmetun sisarkateellinen ja ajattelet, että äitisi rakasta valtavasti enemmän sisaruksiasi kuin sinua ymmärtämättä miksi näin oli.  Mutta sinun ongelmasi on sinun ongelmasi. Älä rupea projisoimaan sitä tähän tapaukseen.

Taisit juuri kertoa itsestäsi aika lailla.

Toki, kerroin, että osaan lukea ja minulla on jopa kelvolliset aivot, joiden avulla muun osaamisen lisäksi pystyin kertomaan kattavasti sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhea itkuvirsi jostain pyhän ja auvoisan äitiyden toteutumattomuudesta. Ihan täyttä kuraa. Lapset eivät ole olemassa sitä varten, että saisi toteuttaa jotain kuvittelemaansa äitiyttä, vaan jokainen lapsi on omanlaisensa. Vanhemman on sopeuduttava ja etsittävä toimivat keinot. Sen sijaan, että katselee haikeana tyttärensä yksinäisyyttä, mitä jos keskustelisit ja kasvattaisit? Missä on se aktiivinen ote arkeen? En usko, että on haastavia lapsia, on vain osaamattomia vanhempia. Aivan taatusti supernanny saisi homman toimimaan. 

Typerys olet! Siellä jutussa kyllä kertoi, mitä oli tehnyt. Apuakin oli pyytänyt. Sitä vaan ei julkinenpuoli tarjoa.

Jos et ymmärrä yhtään mitään lapsista etkä kasvattamisesta, niin pidä turpasi kiinni. Lapset eivät standardeja ja toiset ovat ongelmallisempia kuin toiset.  Jos sinulla olisi edes järjen hiven, olisit tajunnut, että perhe hallitsee kyllä kasvattamisen paremmin kuin esim sinun vanhempasi. Siitä on todisteena perheen toinen lapsi, joka on normaali.  Jos sinulla olisi edes hiven älyä ja olisit opetellut edes lukemaan, niin olisit ymmärtänyt jutun lopussa olevat lauseet, joissa todetaan, että lapsi on nyt tutkittu ja ongelma on selvinnyt.

Tilanteesta päästään nyt eteenpäin, kun tiedetään, mikä on lapsen ongelma ja sen ongelman hoitamiseen on saatu ohjeita.

Kannattaa lukea kultalapsesta ja mustasta lampaasta. Kiltti lapsi ei ole yhtä kuin hyvä vanhemmuus. Sekin on ihan täysin myytti, että vanhemmat olisivat tasapuolisia lapsiaan kohtaan tai rakastaisivat yhtä paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä koko juttu oli esitetty niin että teki äiti mitä tahansa, lapsi vaan oli kauhea. Tämä on vain äidin kertomus ja uhriutuminen, ei herättänyt myötätuntoa. Tuli sellainen olo, että lapselle on pakko saada jokin diagnoosi, vaikka asiantuntijat sanoo, että kyse on heidän välisen kommunnikaation ongelmista. Myöskään isän mielipidettä ja ajatuksia ei kysytty, miksi?

"Olen puhunut Konstalle, että meillä jokaisella on omat kehityskohteemme. Äiti opettelee, että ei hermostuisi niin helposti, hän itse käy puheterapiassa, iskä treenaa selkää ja Iidalla on omat jutut."

Iskä käy salilla, iskä ei muuten sitten osallistukkaan. 

Olet tyhmä, minkä varmaan olet jo itsekin tajunnut ihan arkielämässäkin, jos sinulla on edes vähän huoneen lämpötilan ylittävä älykkyysosamäärä.

Lisäksi valehtelet kuin sika. 

Olet kelvoton.

Missään ei sanota, että iskä ei tee mitään. Se on vain sinun sairaan ja moraalittoman luonteen luoma väite.

Et sitten typeryyksissäsi edes tajunnut, ettei tuossa lueteltu todellakaan kaikkia niitä hommia mitä perheenjäsenet tekevät tai kehittävät?  Osoittaa sinulta todella heikkoa, heikkoa tasoa.

Nyt ihan sivusta on pakko kysyä, että onko kommentoijalla kaikki ihan kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä koko juttu oli esitetty niin että teki äiti mitä tahansa, lapsi vaan oli kauhea. Tämä on vain äidin kertomus ja uhriutuminen, ei herättänyt myötätuntoa. Tuli sellainen olo, että lapselle on pakko saada jokin diagnoosi, vaikka asiantuntijat sanoo, että kyse on heidän välisen kommunnikaation ongelmista. Myöskään isän mielipidettä ja ajatuksia ei kysytty, miksi?

"Olen puhunut Konstalle, että meillä jokaisella on omat kehityskohteemme. Äiti opettelee, että ei hermostuisi niin helposti, hän itse käy puheterapiassa, iskä treenaa selkää ja Iidalla on omat jutut."

Iskä käy salilla, iskä ei muuten sitten osallistukkaan. 

Olet tyhmä, minkä varmaan olet jo itsekin tajunnut ihan arkielämässäkin, jos sinulla on edes vähän huoneen lämpötilan ylittävä älykkyysosamäärä.

Lisäksi valehtelet kuin sika. 

Olet kelvoton.

Missään ei sanota, että iskä ei tee mitään. Se on vain sinun sairaan ja moraalittoman luonteen luoma väite.

Et sitten typeryyksissäsi edes tajunnut, ettei tuossa lueteltu todellakaan kaikkia niitä hommia mitä perheenjäsenet tekevät tai kehittävät?  Osoittaa sinulta todella heikkoa, heikkoa tasoa.

Artikkelin kirjoittajako se siellä? Juuri tällainen on se vanhempi jossa on vika, ei lapsessa. 

En ole artikkelin kirjoittaja, mutta todellakin sinusta poiketen osaan lukea.

Sinä et osaa edes lukea! Siellä jutun lopussa todellakin kerrotaan, että lapsi on nyt ammattilaisten toimesta tutkittu ja ongelma on selvinnyt.