Lue keskustelun säännöt.
Korona tuhosi ennen niin aktiivisen sosiaalisen elämän ja ystäväpiirin - ihmiset oköttävät vain omien perheidensä kanssa kotona
16.04.2022 |
Ei tätä enää kestä. Luulin, että rokotukset muuttavat tilanteen mutt ei.
Kukaan ei enää ole kutsunut mihinkään juhliin eikä bileisiin eikä edes illalliselle.
Olemme lapseton pariskunta ja kaipaisimme kovasti entistä elämää ennen koronaa.
Kenestäkään ei edes viesteih kuulu enää mitään eikä koskaan tai tosi harvoin ja silloinkin niin, että kysyn mitä kuuluu.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun näiltä "perheeseen keskittyjiltä" kuolee tai häippäsee puoliso ja lapset lähtevät maailmalle, niin alkaa kummasti ystävien seura kiinnostaa. Jos silloin ei ole enää yhtään ystävää jäljellä, niin sehän on kovin ikävää sitten.
Just tämä, en voi käsittää miten hauraita kuvioita nämä ihmiset rakentavat. Joka tapauksessa ne lapset ovat vain hetken siinä elämässä ja saman katon alla ja erotkin ovat todella tyypillisiä. Välillä järkyttää tuollainen typeryys ja lyhytnäköisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat koronan aikana panostaneet kotiinsa. Tehneet siitä itselleen mieluisamman ja viihtyisämmän. Kotiin on hankittu asioita, joista ennen käytiin nauttimassa jossain muualla. Kun kotona ja kodin lähiympäristössä on kaikki, ei tunne suurta intoa lähteä kotoa pois.
Sitten tulee sota ja räjäyttää kaiken. Koronan piti opettaa, miten elämässä voi nauttia pienistä asioista. Moni on kuitenkin haalinut vain enemmän krääsää ympärilleen. Pidän kunnon ystävyyssuhdetta vielä tavaraa isompana rikkautena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesällä voisitte tavata ulkona, joku piknik-juttu esim.
Kesäisin puistomaistelu muutenkin mukavampaa kuin kantaa rahansa terdelle. sama porukka, just omat mielimusat kajarista ja juomat 1/5 baarien riistohinnoista. Ei tu kukaan mussuttaan, vaikka ottais enemmänkin.
No itse voin ilomielin maksaa sen riistohinnankin, koska en ravaa terasseilla ym alvariinsa enkä etenkään kaipaa kännisiä ihmisiä ja/tai kamalaa mekkalaa jossa ei voi edes keskustella.
Sen sijaan eka asia on terassin sijainti eli mihinkään kivijalkakapakan terassille saati sitten lähiöbaariin mua ei saa millään ilveellä. Eikä tällaiselle jättiterassille joita ainakin pk-seudulle on viime kesinä rakennettu. Ehei, itse haluan että se ympäristö on nätti ja viihtyisä sekä asiakkaita on maltillinen määrä. Eikä kukaan juop po mökellä jotain ympäripäissään ja heilu röökiensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat koronan aikana panostaneet kotiinsa. Tehneet siitä itselleen mieluisamman ja viihtyisämmän. Kotiin on hankittu asioita, joista ennen käytiin nauttimassa jossain muualla. Kun kotona ja kodin lähiympäristössä on kaikki, ei tunne suurta intoa lähteä kotoa pois.
Sitten tulee sota ja räjäyttää kaiken. Koronan piti opettaa, miten elämässä voi nauttia pienistä asioista. Moni on kuitenkin haalinut vain enemmän krääsää ympärilleen. Pidän kunnon ystävyyssuhdetta vielä tavaraa isompana rikkautena.
Monet on muuten pandemian aikana hankkineet kesämökkejä. Niihin voi sitten perheensä kanssa mennä, jos sota syttyy. Ei tarvitse jäädä kaupunkeihin.
Joo, kyllä ne ovat juuri lapsiperheelliset, jotka ovat koronan aikana tarvinneet hotellilomia ja kylpylämatkoja, kun eivät ole kestäneet toisiaan siellä kotona. Muutama tuttu on myös vuokrannut oman kodin lisäksi air bnb -kämpän itselleen, että pääsee välillä pois kotoa ja saa olla yksin. Kyllä on huvittanut lapsettomana seurata vierestä. Ja ihan oikein tämä, kun meitä lapsettomia säälitään, siis niinkuin mistä? Että elämme juuri sellaista elämää kuin haluamme?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuhkavuosia elävä suurperheellinen varmasti tarvitseekin hiljaista aikaa itselleen. Ihmisillä on kuitenkin erilaisia elämän vaiheita. Turha mollata yksinäisiä. Moni on osannut olla yksin ja keksinyt tekemistä ilman, että tarvittiin mitään koronaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iloinen ja edes osoittain huoleton elämä oli ja meni. Nykyään en jaksa enää innostua enkä motivoitua mistään.
Mediakin pelotteli mut ihannhengettömäksi.Huoleton elämä päättyi jo vuonna 2008 kun iski talouskriisi. Hyvä työpaikka loistavilla eduilla meni alta ja sen jälkeen olen tehnyt pätkätöitä, kouluttautunut, tehnyt lisää pätkätöitä, palkatonta harjoittelua yms. Kaipaan sitä huoletonta elämää vuosituhannen alusta, mutta aika se ei koskaan enää palaa. Motivaatio ja into elämään hävisi minun maailmastani jo kauan ennen mitään koronaa.
N45
2008 alkoi radikaali jako hyvinvoiviin ja paarialuokkaan suomessa. Hyvinvoivat päättää kaikesta ja ahnehtii hyvinvoinnin ja potkii paarialuokkaa päähän. Ihan erilaiseksi muuttui suomi. Todella ahdistavaksi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat koronan aikana panostaneet kotiinsa. Tehneet siitä itselleen mieluisamman ja viihtyisämmän. Kotiin on hankittu asioita, joista ennen käytiin nauttimassa jossain muualla. Kun kotona ja kodin lähiympäristössä on kaikki, ei tunne suurta intoa lähteä kotoa pois.
Sitten tulee sota ja räjäyttää kaiken. Koronan piti opettaa, miten elämässä voi nauttia pienistä asioista. Moni on kuitenkin haalinut vain enemmän krääsää ympärilleen. Pidän kunnon ystävyyssuhdetta vielä tavaraa isompana rikkautena.
Monet on muuten pandemian aikana hankkineet kesämökkejä. Niihin voi sitten perheensä kanssa mennä, jos sota syttyy. Ei tarvitse jäädä kaupunkeihin.
Kukin tyylillään. Itse otan repun ja säästöt. Aloitan elämän jossain muualla.
Heh, muistan kun koronan alussa mulle surkuteltiin sitä, että miten nyt pärjäät, kun olet yksin ja ilman kumppania ja lapsia? No, nyt tämä samainen porukka on tukka pystyssä, ihan hajalla ja eron partaalla ja mm. nukkuvat kumppaneittensa kanssa eri huoneissa, kun ei ole jaksettu sitä lapsiperheen auvoa. Ja itse olen aika freesinä, löytänyt uusia harrastuksia, pystynyt toteuttamaan itseäni ja tuoreen rakkauden löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iloinen ja edes osoittain huoleton elämä oli ja meni. Nykyään en jaksa enää innostua enkä motivoitua mistään.
Mediakin pelotteli mut ihannhengettömäksi.Huoleton elämä päättyi jo vuonna 2008 kun iski talouskriisi. Hyvä työpaikka loistavilla eduilla meni alta ja sen jälkeen olen tehnyt pätkätöitä, kouluttautunut, tehnyt lisää pätkätöitä, palkatonta harjoittelua yms. Kaipaan sitä huoletonta elämää vuosituhannen alusta, mutta aika se ei koskaan enää palaa. Motivaatio ja into elämään hävisi minun maailmastani jo kauan ennen mitään koronaa.
N45
2008 alkoi radikaali jako hyvinvoiviin ja paarialuokkaan suomessa. Hyvinvoivat päättää kaikesta ja ahnehtii hyvinvoinnin ja potkii paarialuokkaa päähän. Ihan erilaiseksi muuttui suomi. Todella ahdistavaksi olla.
Suomesta tosiaan katosi solidaarisuus eikä vasemmistohallitustakaan ole kiinnostanut palauttaa sitä. Solidaarisuuden puute ja vastakkainasettelu voivat kostautua, jos Suomikin joutuisi sotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat koronan aikana panostaneet kotiinsa. Tehneet siitä itselleen mieluisamman ja viihtyisämmän. Kotiin on hankittu asioita, joista ennen käytiin nauttimassa jossain muualla. Kun kotona ja kodin lähiympäristössä on kaikki, ei tunne suurta intoa lähteä kotoa pois.
Sitten tulee sota ja räjäyttää kaiken. Koronan piti opettaa, miten elämässä voi nauttia pienistä asioista. Moni on kuitenkin haalinut vain enemmän krääsää ympärilleen. Pidän kunnon ystävyyssuhdetta vielä tavaraa isompana rikkautena.
Monet on muuten pandemian aikana hankkineet kesämökkejä. Niihin voi sitten perheensä kanssa mennä, jos sota syttyy. Ei tarvitse jäädä kaupunkeihin.
Unohda jo mökkisi tyrkyttäminen. men itse sinne. Emme osta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä korona-aika on ollut parasta siinä mielessä, että voi pitää maskia kaupoissa ja muutenkin jos siltä tuntuu. Katseilta piilossa. En ole muutenkaan kovin sosiaalinen luonne, viihdyn parhaiten yksin, kotona tai lenkillä jne. En kaipaa sosiaalisia tilanteita yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se iloinen ja edes osoittain huoleton elämä oli ja meni. Nykyään en jaksa enää innostua enkä motivoitua mistään.
Mediakin pelotteli mut ihannhengettömäksi.Huoleton elämä päättyi jo vuonna 2008 kun iski talouskriisi. Hyvä työpaikka loistavilla eduilla meni alta ja sen jälkeen olen tehnyt pätkätöitä, kouluttautunut, tehnyt lisää pätkätöitä, palkatonta harjoittelua yms. Kaipaan sitä huoletonta elämää vuosituhannen alusta, mutta aika se ei koskaan enää palaa. Motivaatio ja into elämään hävisi minun maailmastani jo kauan ennen mitään koronaa.
N45
2008 alkoi radikaali jako hyvinvoiviin ja paarialuokkaan suomessa. Hyvinvoivat päättää kaikesta ja ahnehtii hyvinvoinnin ja potkii paarialuokkaa päähän. Ihan erilaiseksi muuttui suomi. Todella ahdistavaksi olla.
Suomesta tosiaan katosi solidaarisuus eikä vasemmistohallitustakaan ole kiinnostanut palauttaa sitä. Solidaarisuuden puute ja vastakkainasettelu voivat kostautua, jos Suomikin joutuisi sotaan.
Suomessa alkaa olla tilausta sisällissodalle. Sen verran perverssiksi on meininki mennyt. Sen verran alkaa olla hampaankolossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä auta kai kuin suoraan kysyä ja/tai lähteä keskenään menoihin. Laittaa sieltä päivitystä someihin, jos sitten muutkin uskaltaisivat taas elää..
Erikoinen ajatus, että muut ei uskaltaisi elää kun ei kiinnosta mikään rymyäminen baarissa tai kotibileet jonkun kämpillä.
Tai mikään muukaan joutava ja teennäinen yhdessäolo ihan vain siksi, koska niin kuuluu tehdä jotta eläisi.
Tuollainen jatkuva meneminen vaikuttaa enemmänkin tarpeelta paeta itseä ja sitä omaa elämää.
No aiemmin se teennäinen meno on kelvannut, eivät sitten tainneetkaan olla oikeita kavereita/ystäviä jos vain omat asiat kiinnostavat ja muu on joutavaa..
No eihän silloin olla puolin eikä toisin oikeita ystäviä jos ainoastaan silloin seura kelpaisi, kun olisi halu päästä puolison kanssa jonkun luo viettämään aamuyöhön asti venyvää kosteaa iltaa.
Oikeastaan kaikilla on nuoruudessaan vastaavia bilekavereita joiden kanssa tekemisissä ollaan vain viihteellä.
Nämä sitten vaan jää pois samalla kun se viihteilykin vähenee/unohtuu ja elämässä alkaa olla muuta sisältöä ja kiinnostusta muunlaiseen elämäntapaan. Ja tämä käy ihan ilman koronaakin. No big deal.
Vaikuttaa ihan siltä, että tuttavanne on alkaneet elää elämäänsä uudella tavalla eivätkä ole jääneet nyyhkimään katkerina kuinka kamalia nämä rajoitukset ym ja kuinka elämä jää elämättä niiden (ja pelkääjien) takia. Te sen sijaan olette jääneet jumiin siihen entiseen elämäntapaanne ja unohtaneet, että elämä on tässä ja nyt eikä sen "entisen normaalin" odottamiseen kannata aikaansa tuhlata. Mennyttä aikaa kun ei takaisin saa.
Tämä! Tunnen paljon ihmisiä, mutta en ketään, joka kevään 2020 jälkeen olisi vielä elänyt perunakellarissa. Kaikki ovat sopeutuneet ja menneet elämässään eteenpäin. Niiden asioiden, joita ei koronarajoitusten vuoksi voinut tehdä, tilalle on keksitty uusia asioita, joita on voinut tehdä. Mun mielestä elämän ei ole tarkoitustakaan olla sellaista, että vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen tehdään samoja asioita.
Ja nämä mökkien ostajat. Nyt innoissaan mökin ostoon, kun on niin kiva mennä sinne perheen kanssa ja annas olla, kun matkustaminen tästä taas virkistyy. Nämä mökkeilijät siellä kiroavat, että kun minnekään ei pääse, kun on tämä pirun mökki ja sen kulut...
Mun kaveri osti mökin ja nyt sitten sinne mua kutsumaan. Siis vihaan mökkeilyä. Tietysti kovin ystävällistä kutsua mökilleen, eipä siinä mitään, mutta kyllä tästä mieluummin lähtee Berliiniin hipsteröimään, kuin jonnekin hiton mökille. Osa jengistä taitaa taantua tämän koronan vuoksi ja kaivautua jonnekin maalle. Ei se mitään. Pitäkööt kivaa siellä.
Vierailija kirjoitti:
Ja nämä mökkien ostajat. Nyt innoissaan mökin ostoon, kun on niin kiva mennä sinne perheen kanssa ja annas olla, kun matkustaminen tästä taas virkistyy. Nämä mökkeilijät siellä kiroavat, että kun minnekään ei pääse, kun on tämä pirun mökki ja sen kulut...
Nyt kun korot on lähtenyt nousuun alkaa tulla kivasti lisää maksettavaa mökkeilijöille tyhmistä hätäpäissään hankituista hyttyssafareistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
No turha tästä on u#riutua. Oikeastaan ihan jokaisella on (ollut) ja jokainen myös on (ollut) jollekin tällainen "turha" ihminen, jota on nähty vain tottumuksesta ja/tai kun ei ole (ollut) parempaakaan tekemistä. Ei siis ole oltu mitään bestiksiä tai sydänystäviä vaan enemmänkin tuttavia joita on yhdistänyt vain se jokin tietty tekeminen jonka ei kukaan ole ikinä luvannutkaan olevan ikuista.
Kyllä sitä edelleen puheväleissä ollaan (miksi ei?) mutta enää vain ei ole tarvetta sellaiselle tuttavuudelle kuin aiemmin vaan nyt riittää vaikka joku satunnainen emoji somessa tai pari vaihdetaan pari sanaa jos vaikka samaan kauppaan osutaan.
Ihmissuhteet muuttuu ilman koronaakin. Nyt ne vaan muuttui kerralla useamman kanssa.
Eikä siis ole tarkoitus olla kylmä/julma vaan ainoastaan todeta asia, jossa ei oikeasti ole mitään henkilökohtaista tai mistä pitäisi pahastua kuinka minut niin hylättiin. Aina kannattaa myös miettiä oliko nämä ihmiset itsellekään ihan oikeasti tärkeitä/rakkaita vai oliko kaikki enemmänkin vaan tottumusta tai oliko ainoa/suurin motivaattori omalta puolelta vain se, että oli edes joku jolle joskus soittaa tai nähdä?
Maailma muuttuu, elämäntilanteet muuttuu ja meidän vaan pitää sopeutua siihen. Life's a bi*ch and then you die.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri osti mökin ja nyt sitten sinne mua kutsumaan. Siis vihaan mökkeilyä. Tietysti kovin ystävällistä kutsua mökilleen, eipä siinä mitään, mutta kyllä tästä mieluummin lähtee Berliiniin hipsteröimään, kuin jonnekin hiton mökille. Osa jengistä taitaa taantua tämän koronan vuoksi ja kaivautua jonnekin maalle. Ei se mitään. Pitäkööt kivaa siellä.
Sinä menet Berliiniin ja kaverisi menee mökilleen. Eikö tärkeintä ole, että jokainen tekee asioita, joita itse haluaa tehdä?
Mulla on kyllä sellainen kokemus, että juuri nämä lapsiperheelliset kaipaavat kovasti sosialisointia, kun on kärvistelty siellä oman perheen parissa hermot kireänä. Itselläni lapsettomana vaikeuksia löytää aikaa tai oikeastaan viitseliäisyyttä tavata, kun toisaalta korona on passivoittanut ja kotona on niin kivaa ja toisaalta sitten en todellakaan halua tavata lapsellisia ystäviä niiden lasten kanssa, kun korona-aikana on tottunut ihanaan rauhaan.