Lue keskustelun säännöt.
Korona tuhosi ennen niin aktiivisen sosiaalisen elämän ja ystäväpiirin - ihmiset oköttävät vain omien perheidensä kanssa kotona
16.04.2022 |
Ei tätä enää kestä. Luulin, että rokotukset muuttavat tilanteen mutt ei.
Kukaan ei enää ole kutsunut mihinkään juhliin eikä bileisiin eikä edes illalliselle.
Olemme lapseton pariskunta ja kaipaisimme kovasti entistä elämää ennen koronaa.
Kenestäkään ei edes viesteih kuulu enää mitään eikä koskaan tai tosi harvoin ja silloinkin niin, että kysyn mitä kuuluu.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Ohis...kannattaa alkaa harrastaa jotain ryhmäharrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tänään puhuin samasta asiasta sukulaisen kanssa. Että perheet ovat ottaneet matkaa sisaruksiin koronan takia. Emme ole tavanneet pitkiin aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat koronan aikana panostaneet kotiinsa. Tehneet siitä itselleen mieluisamman ja viihtyisämmän. Kotiin on hankittu asioita, joista ennen käytiin nauttimassa jossain muualla. Kun kotona ja kodin lähiympäristössä on kaikki, ei tunne suurta intoa lähteä kotoa pois.
Sitten tulee sota ja räjäyttää kaiken. Koronan piti opettaa, miten elämässä voi nauttia pienistä asioista. Moni on kuitenkin haalinut vain enemmän krääsää ympärilleen. Pidän kunnon ystävyyssuhdetta vielä tavaraa isompana rikkautena.
Monet on muuten pandemian aikana hankkineet kesämökkejä. Niihin voi sitten perheensä kanssa mennä, jos sota syttyy. Ei tarvitse jäädä kaupunkeihin.
Kukin tyylillään. Itse otan repun ja säästöt. Aloitan elämän jossain muualla.
Otatko myös ystävät? Niidenhän piti olla tärkeämpiä kuin koti ja perhe.
Jotkut kulkee mukana koko elämän, jotkut jää ja tilalle tulee uusia. Nykyään puhelin ja viestiyhteydet toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat koronan aikana panostaneet kotiinsa. Tehneet siitä itselleen mieluisamman ja viihtyisämmän. Kotiin on hankittu asioita, joista ennen käytiin nauttimassa jossain muualla. Kun kotona ja kodin lähiympäristössä on kaikki, ei tunne suurta intoa lähteä kotoa pois.
Sitten tulee sota ja räjäyttää kaiken. Koronan piti opettaa, miten elämässä voi nauttia pienistä asioista. Moni on kuitenkin haalinut vain enemmän krääsää ympärilleen. Pidän kunnon ystävyyssuhdetta vielä tavaraa isompana rikkautena.
Monet on muuten pandemian aikana hankkineet kesämökkejä. Niihin voi sitten perheensä kanssa mennä, jos sota syttyy. Ei tarvitse jäädä kaupunkeihin.
Kukin tyylillään. Itse otan repun ja säästöt. Aloitan elämän jossain muualla.
Otatko myös ystävät? Niidenhän piti olla tärkeämpiä kuin koti ja perhe.
Jotkut kulkee mukana koko elämän, jotkut jää ja tilalle tulee uusia. Nykyään puhelin ja viestiyhteydet toimii.
Näin se juuri on. Aloittajankaan ei kannata jäädä jumiin ihmisiin, joita ei ole tavannut pandemian aikana kertaakaan ja jotka eivät pidä muutenkaan yhteyttä. Harvalla on samat kaverit päiväkodissa ja vanhainkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus sitä tulee elämässä eteen tilanteita jolloin joutuu aloittamaan tyhjästä. Jos ystäväpiiri on jollain lailla hajaantunut, niin sitten on varmaan pakko alkaa tutustua uusiin ihmisiin.
Sellaista elämä on, että uusia ystävyyssuhteita muodostuu ja toiset heikkenee sen mukaan kun elämäntilanteet ja mielenkiinnon kohteet vaihtuu. On epärealistista ajatella, että omassa elämässä kaikki ystävyyssuhteet pysyy muuttumattomina kehdosta hautaan.
On se ihmeellistä että AP ja miehensä eivät kahdestaan keksi mitään tekemistä kotonaan eikä muuallakaan. Kaikkein toimii nnot on jo pitkään olleet normaalisti auki.
Vaikka puolison kanssa keksisi mitä tekemistä kahdestaankin, niin on ihan normaalia haluta joskus myös jutella jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole oma puoliso.
Sitten pitää lähteä sellaiseen paikkaan, missä on muitakin ihmisiä. Eikä vain odottaa, että joku kutsuu.
Olen sinkkuna mennyt ja harrastanut. Jotenkin ihmisiin tutustuminen on täällä Suomessa kauhean nahkeaa. Piirit on pienet ja rajatut ja niihin on todella vaikea päästä. Pääsen ihmisten kanssa ihan eri tavalla kosketuksiin muissa maissa. Miksi täällä vaan suoritetaan arkea ja eletään poteroissa? Mikä niissä uusissa ja erilaisissa ihmisissä pelottaa?
Uusissa ja erilaisissa ihmisissä ei pelota mikään- ei vaan kiinnosta tarpeeksi, että viitsisi niihin tutustua. Oma sosiaalinen kiintiö on täynnä eikä ole tilaa uusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Fiksu ihminen löytää harrastukseensa liittyviä keskustelupalstoja, joissa voi vahtaa muiden kanssa mielipiteitä. Näistä saattaa jopa löytää ihmisiä, joiden kanssa voi livenäkin harrastaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Voit olla läsnä ihan nettiyhteydellä tai videopuhelulla mikäli ei normi puhelu tai viestintä sinulle riitä. Ennen puhelinta ihmiset olivat yhteydessä toisiinsa, jopa kaukana oleviin perheenjäseniin kirjeitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Olen, eri, mutta mikä "aidosta läsnäolosta" tekee niin poikkeuksellisen? Olen miettinyt tätä paljon, koska itse en ole koskaan kokenut tarvetta kosketella keskustelukumppaniani ja toisen kosketteleminenhan on ainoa, mikä edellyttää samassa fyysisessä tilassa olemista. Onko "aidon läsnäolon" merkitys siinä, että voi varmistaa, että toinen on koko ajan keskittynyt juuri sinuun eikä johonkin toiseen (ihmiseen tai asiaan)? Ennenkuin sanot, että ilmeet ja eleet, niin nekin on nähtävissä, jos pistää Teamsissa tai Zoomissa webbikameran päälle. Ja hyvin pitkälti silloinkin pystyy varmistamaan, ettei toinen vaan puhu lapselleen/puolisolleen/kissalleen, räpälää kännykkäänsä tai vaikka laita ruokaa samalla.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään puhuin samasta asiasta sukulaisen kanssa. Että perheet ovat ottaneet matkaa sisaruksiin koronan takia. Emme ole tavanneet pitkiin aikoihin.
Montako kertaa olet pandemian aikana kutsunut sisaruksesi luoksesi vaikkapa sunnuntaipäivälliselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla korona-aika ei ole muuttanut mitään. Tapaan esimerkiksi parasta ystävääni noin kerran vuodessa etäisyydestä johtuen, mutta soittelemme pari kertaa viikossa tunnin puheluita.
+whatsupp viestit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Just joo, sehän on ihan sama asia. Miltä kuulostaisi jos tästä eteenpäin pystyisit kommunikoimaan vain etänä esimerkiksi puolisosi, lastesi, tai vanhempiesi kanssa? Ajaisiko saman asian? Se että pitää yhteyttä ihmisiin sähköisesti ei todellakaan ole sama asia, sinä vain ehkä et huomaa eroa koska et loppujen lopuksi oikeasti heistä niin välitä. Se sinulle sallittakoon, oma on asiasi, mutta älkää nyt oikeasti aikuiset ihmiset väittäkö että maailman ja ihmiset voi kokea ihan samoin omalta kotisohvalta etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Voit olla läsnä ihan nettiyhteydellä tai videopuhelulla mikäli ei normi puhelu tai viestintä sinulle riitä. Ennen puhelinta ihmiset olivat yhteydessä toisiinsa, jopa kaukana oleviin perheenjäseniin kirjeitse.
Ennenwanhaan ei oltukaan avuttomia läheisriippuvaisia.
Ei kansalla ole enää rahaa eikä kiinnostusta muuhun kuin "ököttämiseen" varsinkin kun koko kansakunnan tulevaisuus on vaakalaudalla niin harvaa kiinnostaa turhat pinnalliset illanistujaiset missä marjatta tilittää miten taas on Pena juono koko tilin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus sitä tulee elämässä eteen tilanteita jolloin joutuu aloittamaan tyhjästä. Jos ystäväpiiri on jollain lailla hajaantunut, niin sitten on varmaan pakko alkaa tutustua uusiin ihmisiin.
Sellaista elämä on, että uusia ystävyyssuhteita muodostuu ja toiset heikkenee sen mukaan kun elämäntilanteet ja mielenkiinnon kohteet vaihtuu. On epärealistista ajatella, että omassa elämässä kaikki ystävyyssuhteet pysyy muuttumattomina kehdosta hautaan.
On se ihmeellistä että AP ja miehensä eivät kahdestaan keksi mitään tekemistä kotonaan eikä muuallakaan. Kaikkein toimii nnot on jo pitkään olleet normaalisti auki.
Vaikka puolison kanssa keksisi mitä tekemistä kahdestaankin, niin on ihan normaalia haluta joskus myös jutella jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole oma puoliso.
Etenkin kun oma puoliso on introvertti ja hillaisempaa sorttia. Kaipaan niin syvällisiä keskusteluja vieraiden kanssa illallisella.
AP
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään puhuin samasta asiasta sukulaisen kanssa. Että perheet ovat ottaneet matkaa sisaruksiin koronan takia. Emme ole tavanneet pitkiin aikoihin.
Oletko puhunut asiasta sisarustesi kanssa? Onko sulla noin muuten käsitystä, miksi näin on käynyt? Onko sisaruksistasi joku tai joku heidän perheenjäsenistään tai läheisistään riskiryhmään kuuluva? Mä olen ottanut etäisyyttä vain niihin, jotka suhtautuvat koronaan välinpitämättömästi tai jotka ovat sellaisessa työssä tai elämäntilanne muuten sellainen, että altistuvat toistuvasti koronavirukselle. Ja kuulun siis itse riskiryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus sitä tulee elämässä eteen tilanteita jolloin joutuu aloittamaan tyhjästä. Jos ystäväpiiri on jollain lailla hajaantunut, niin sitten on varmaan pakko alkaa tutustua uusiin ihmisiin.
Sellaista elämä on, että uusia ystävyyssuhteita muodostuu ja toiset heikkenee sen mukaan kun elämäntilanteet ja mielenkiinnon kohteet vaihtuu. On epärealistista ajatella, että omassa elämässä kaikki ystävyyssuhteet pysyy muuttumattomina kehdosta hautaan.
On se ihmeellistä että AP ja miehensä eivät kahdestaan keksi mitään tekemistä kotonaan eikä muuallakaan. Kaikkein toimii nnot on jo pitkään olleet normaalisti auki.
Vaikka puolison kanssa keksisi mitä tekemistä kahdestaankin, niin on ihan normaalia haluta joskus myös jutella jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole oma puoliso.
Etenkin kun oma puoliso on introvertti ja hillaisempaa sorttia. Kaipaan niin syvällisiä keskusteluja vieraiden kanssa illallisella.
AP
Mä ymmärrän ystäviäsi, jotka eivät halua saada koronatartuntaa. Valitettavasti olet työssä, jossa et ole pystynyt etkä jatkossakaan pysty välttymään tartunnalta. Voisitko kutsua illalliselle vaikka työkavereitasi? Tai jotain muita sellaisia, joilla on samanlainen tilanne kuin sinulla? Sellaisia, jotka eivät välitä, saavatko tartunnan. Tai jotka itsekin altistuvat toistuvasti koronavirukselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Olen, eri, mutta mikä "aidosta läsnäolosta" tekee niin poikkeuksellisen? Olen miettinyt tätä paljon, koska itse en ole koskaan kokenut tarvetta kosketella keskustelukumppaniani ja toisen kosketteleminenhan on ainoa, mikä edellyttää samassa fyysisessä tilassa olemista. Onko "aidon läsnäolon" merkitys siinä, että voi varmistaa, että toinen on koko ajan keskittynyt juuri sinuun eikä johonkin toiseen (ihmiseen tai asiaan)? Ennenkuin sanot, että ilmeet ja eleet, niin nekin on nähtävissä, jos pistää Teamsissa tai Zoomissa webbikameran päälle. Ja hyvin pitkälti silloinkin pystyy varmistamaan, ettei toinen vaan puhu lapselleen/puolisolleen/kissalleen, räpälää kännykkäänsä tai vaikka laita ruokaa samalla.
Ai miksi aito läsnäolo on eri? Koska kun näen ihmisiä me aina TEEMME jotakin. Hiihdetään, lasketellaan, käydään näyttelyissä tai syömässä, pelaamassa frisbeegolfia/keilausta/lautapeliä, laittamassa puutarhaa, käydään sienessä, marjassa tai muuten patikoimassa ja vedetään kahvit eväsleipineen päälle, voihan noita ja miljoonaa muutakin tehdä itsekseenkin mutta ei kaveri tilannetta huononna. En oikeastaan tunne ketään sellaisia ihmisiä joiden kanssa viettäisin aikaa pelkästään jutustellen.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.