Korona tuhosi ennen niin aktiivisen sosiaalisen elämän ja ystäväpiirin - ihmiset oköttävät vain omien perheidensä kanssa kotona

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa enää sitä monen tunnin hommaa, joka pitää tehdä ennen vieraiden tuloa kotiin; kodin siivous ja sitten käyt ruokakaupassa ja alat laittamaan sitä ruokaa, katat pöydän jne suunnittelua. Sitten emännöit itsesi uuvuksiin saakka ja toivot jossain kohden, että vieraat tajuaa lähteä. Kun sitten lähtevät, alkaa jälkisiivous, tms pöydän korjaus ja tiskit jne. Koko seuraavan päivän olet ihan väsyny. Ei kiitos, en kutsu ainakaan kotiini ketään enää.

Taas ongelma joka koskee vain suomalaisia. Monessa muussa maassa ystävät ovat kuin perhettä, joka ei kyttää toisten pölyvillakoiria paheksuen ja heti naapurin lissulle niistä juoruten, että kun sielläkin niin likaista, että miten kehtaa kutsua ketään kylään. Kukaan ei myöskään pelkää että ystävät edes huomaisivat mitään epäjärjestystä, ja eiväthän he huomaakaan. Ruoka ja kaupassakäynti tehdään yhdessä, eikä sillä uuvuteta yhtä ihmistä, sama koskee tiskejä. Ei ihme ettei täällä haluta ketään kylään, ja samalla ollaan yksinäisiä, jos ystävien kanssa oleminen on tuollainen risti ja rasti.

Vierailija kirjoitti:

Vieraiden kotiinkutsumisessa on meillä ollut se ongelma ( silloin kun ei ollut korona pilannut kaikkea ) ,että vieraat viihtyivät liian huvin ja lähtivät usein kotiin vasta klo 2 tai 3 aamuyöstä.

Silmät ristissä sitten seuraavan päivän.

Meillä oli tuota samaa, mutta aloin sanomaan jo etukäteen että mun pitää olla nukkumassa klo se ja se. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa enää sitä monen tunnin hommaa, joka pitää tehdä ennen vieraiden tuloa kotiin; kodin siivous ja sitten käyt ruokakaupassa ja alat laittamaan sitä ruokaa, katat pöydän jne suunnittelua. Sitten emännöit itsesi uuvuksiin saakka ja toivot jossain kohden, että vieraat tajuaa lähteä. Kun sitten lähtevät, alkaa jälkisiivous, tms pöydän korjaus ja tiskit jne. Koko seuraavan päivän olet ihan väsyny. Ei kiitos, en kutsu ainakaan kotiini ketään enää.

Taas ongelma joka koskee vain suomalaisia. Monessa muussa maassa ystävät ovat kuin perhettä, joka ei kyttää toisten pölyvillakoiria paheksuen ja heti naapurin lissulle niistä juoruten, että kun sielläkin niin likaista, että miten kehtaa kutsua ketään kylään. Kukaan ei myöskään pelkää että ystävät edes huomaisivat mitään epäjärjestystä, ja eiväthän he huomaakaan. Ruoka ja kaupassakäynti tehdään yhdessä, eikä sillä uuvuteta yhtä ihmistä, sama koskee tiskejä. Ei ihme ettei täällä haluta ketään kylään, ja samalla ollaan yksinäisiä, jos ystävien kanssa oleminen on tuollainen risti ja rasti.

Ihan kuin olisi vain kaksi ääripäätä: yltiösosiaaliset, jotka eivät mitään muuta haluakaan kuin olla 24/7 muiden kanssa tekemisissä, ja yksinäiset, jotka eivät koskaan tapaa ketään missään. Tosiasia on, että meissä suomalaisissa suurimmalla osalla on juuri itselleen sopiva määrä sosiaalista elämää. Ei liikaa eikä liian vähän.

- eri - 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa enää sitä monen tunnin hommaa, joka pitää tehdä ennen vieraiden tuloa kotiin; kodin siivous ja sitten käyt ruokakaupassa ja alat laittamaan sitä ruokaa, katat pöydän jne suunnittelua. Sitten emännöit itsesi uuvuksiin saakka ja toivot jossain kohden, että vieraat tajuaa lähteä. Kun sitten lähtevät, alkaa jälkisiivous, tms pöydän korjaus ja tiskit jne. Koko seuraavan päivän olet ihan väsyny. Ei kiitos, en kutsu ainakaan kotiini ketään enää.

Taas ongelma joka koskee vain suomalaisia. Monessa muussa maassa ystävät ovat kuin perhettä, joka ei kyttää toisten pölyvillakoiria paheksuen ja heti naapurin lissulle niistä juoruten, että kun sielläkin niin likaista, että miten kehtaa kutsua ketään kylään. Kukaan ei myöskään pelkää että ystävät edes huomaisivat mitään epäjärjestystä, ja eiväthän he huomaakaan. Ruoka ja kaupassakäynti tehdään yhdessä, eikä sillä uuvuteta yhtä ihmistä, sama koskee tiskejä. Ei ihme ettei täällä haluta ketään kylään, ja samalla ollaan yksinäisiä, jos ystävien kanssa oleminen on tuollainen risti ja rasti.

Ihan kuin olisi vain kaksi ääripäätä: yltiösosiaaliset, jotka eivät mitään muuta haluakaan kuin olla 24/7 muiden kanssa tekemisissä, ja yksinäiset, jotka eivät koskaan tapaa ketään missään. Tosiasia on, että meissä suomalaisissa suurimmalla osalla on juuri itselleen sopiva määrä sosiaalista elämää. Ei liikaa eikä liian vähän.

- eri - 

Ihan kuin tässä keskusteltaisiin  suurimmasta osasta suomalaisia joilla on riittävä määrä sosiaalista elämää mielestään. Tosiasia nyt vain on se että suomessa on erilainen kulttuuri kuin monessa muussa maassa, jossa ystävät ovat yhtälailla perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa enää sitä monen tunnin hommaa, joka pitää tehdä ennen vieraiden tuloa kotiin; kodin siivous ja sitten käyt ruokakaupassa ja alat laittamaan sitä ruokaa, katat pöydän jne suunnittelua. Sitten emännöit itsesi uuvuksiin saakka ja toivot jossain kohden, että vieraat tajuaa lähteä. Kun sitten lähtevät, alkaa jälkisiivous, tms pöydän korjaus ja tiskit jne. Koko seuraavan päivän olet ihan väsyny. Ei kiitos, en kutsu ainakaan kotiini ketään enää.

Taas ongelma joka koskee vain suomalaisia. Monessa muussa maassa ystävät ovat kuin perhettä, joka ei kyttää toisten pölyvillakoiria paheksuen ja heti naapurin lissulle niistä juoruten, että kun sielläkin niin likaista, että miten kehtaa kutsua ketään kylään. Kukaan ei myöskään pelkää että ystävät edes huomaisivat mitään epäjärjestystä, ja eiväthän he huomaakaan. Ruoka ja kaupassakäynti tehdään yhdessä, eikä sillä uuvuteta yhtä ihmistä, sama koskee tiskejä. Ei ihme ettei täällä haluta ketään kylään, ja samalla ollaan yksinäisiä, jos ystävien kanssa oleminen on tuollainen risti ja rasti.

Ihan kuin olisi vain kaksi ääripäätä: yltiösosiaaliset, jotka eivät mitään muuta haluakaan kuin olla 24/7 muiden kanssa tekemisissä, ja yksinäiset, jotka eivät koskaan tapaa ketään missään. Tosiasia on, että meissä suomalaisissa suurimmalla osalla on juuri itselleen sopiva määrä sosiaalista elämää. Ei liikaa eikä liian vähän.

- eri - 

Ihan kuin tässä keskusteltaisiin  suurimmasta osasta suomalaisia joilla on riittävä määrä sosiaalista elämää mielestään. Tosiasia nyt vain on se että suomessa on erilainen kulttuuri kuin monessa muussa maassa, jossa ystävät ovat yhtälailla perhettä.

Toki Suomessa on erilainen kulttuuri ja se erilainen kulttuuri sopii useimmille suomalaisille. Jos jollekin ei sovi, voi hankkia ulkomaalaistaustaisia ystäviä ja kavereita. Eikä vollottaa siitä, miten kamalia suomalaiset ovat. Sukuaan ei voi valita, mutta ystävänsä voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia. 

Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.

Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!

Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.

Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.

Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.    

Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.

Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko. 

Olen, eri, mutta mikä "aidosta läsnäolosta" tekee niin poikkeuksellisen? Olen miettinyt tätä paljon, koska itse en ole koskaan kokenut tarvetta kosketella keskustelukumppaniani  ja toisen kosketteleminenhan on ainoa, mikä edellyttää samassa fyysisessä tilassa olemista. Onko "aidon läsnäolon" merkitys siinä, että voi varmistaa, että toinen on koko ajan keskittynyt juuri sinuun eikä johonkin toiseen (ihmiseen tai asiaan)? Ennenkuin sanot, että ilmeet ja eleet, niin nekin on nähtävissä, jos pistää Teamsissa tai Zoomissa webbikameran päälle. Ja hyvin pitkälti silloinkin pystyy varmistamaan, ettei toinen vaan puhu lapselleen/puolisolleen/kissalleen,  räpälää kännykkäänsä tai vaikka laita ruokaa samalla. 

Ai miksi aito läsnäolo on eri? Koska kun näen ihmisiä me aina TEEMME jotakin. Hiihdetään, lasketellaan, käydään näyttelyissä tai syömässä, pelaamassa frisbeegolfia/keilausta/lautapeliä, laittamassa puutarhaa, käydään sienessä, marjassa tai muuten patikoimassa ja vedetään kahvit eväsleipineen päälle, voihan noita ja miljoonaa muutakin tehdä itsekseenkin mutta ei kaveri tilannetta huononna. En oikeastaan tunne ketään sellaisia ihmisiä joiden kanssa viettäisin aikaa pelkästään jutustellen.

Me taas ystävien kanssa ei juuri koskaan ole tehty asioita yhdessä. On vaan syöty ja juotu hyvin ja keskusteltu.

Nyt se aika on ohi! Samperin korona.

AP

Nyt on hyvä aika opetella. Tai etsiä uusia kavereita, joiden kanssa voi syödä ja puhua.

Aikuisiällä olen oppinut ettei läheskään kaikkiin ihmisiin voi luottaa. En uskalla kertoa juurikaan mitään henkilökohtaista uusille ihmisille itsestäni. Niin monta kertaa ystävyys ei olekaan ollut ystävyyttä vaan taloudellista hyväksikäyttöä ja kun ystävyys loppui tilanteen selvittyä, en voi olla varma etteikö hän juoruilisi yksityisiä asioita.

Suomessa muka ihmiset luotettavia... Minäkään en kaipaa paljon kavereita, koska päätyy pahimmassa tapauksessa rikosten uhriksi, vaikka kyse olisi ns. tavallisista ihmisistä, mutta tilaisuus tekee varkaan. Sen lisäksi kateutta, kilpailua, suhteiden ylläpitämistä muista syistä kuin siitä, että viihtyisi yhdessä. Kuinka paljon kaikenlaista ikävää ne kaikkien kaverit kohtaavat, joilla on some täynnä tuntemattomia, mutta eivät vain puhu niistä. Kaverit suvun kautta on joissain tapauksissa turvallisinta, kuten sisarusten puolisot tai muut vastaavat piirit.

Harmillinen tuo teidän tilanne ja toivottavasti löytäisit uusia hengenheimolaisia esimerkiksi jonkun harrastuksen kautta. Toivon, että ette tuntisi oloanne niin yksinäiseksi ja että koettelemukset toisaalta vahvistaisi teidän parisuhdettanne. Onhan teillä onneksi toisemme <3 minäkin olen käyttäytynyt vähän samoin kun ystäväsi, mutta eri syistä. Kun sain lapsia niin se vei oman yksinäisyyden pois ja koska nautin eniten omien lapsieni kanssa olemisesta niin olen kitsaampi antamaan aikaani muille. Toki voi johtua siitä, että elän pikkulapsi aikaa ja tilanne voi muuttua, mutta toivottavasti omat ystävät eivät ajattele että olisin heidät hylännyt. Se ei ole ollut tarkoitus..

Rokotetut valmistautuu kapseli elämään.

Uskon että korona muutti pysyvästi ihmisten käyttäytymistä.

Eikä se ole mitenkään ohi. Ihmisiä on sairaaloissa ja kuolleisuus% on 7.

Säälittäviä on ne, joilla ei ole muuta mielessä kuin rynniä takki auki kapakkaan kittaamaan kaljaa.

Kuten yllä sanottiin, korona pani monen ihmisen arvojärjestykset uusiksi.

Korona-aika on ollut minulle suunnaton nautinto ja helpotus, kun on työn lisäksi saanut olla vain kotona. Tuntuu hankalalta, että jossakin vaiheessa tämä hyväksyttävä syy kieltäytyä menoista ja kissanristiäisistä varmastikin minulta viedään ja samalla tuntuu itsekkäältä toivoa, että koronatilanne pysyisi tällaisena. Pitää kai vain opetella rohkeasti sanomaan ystävien pyyntöihin, että minä en halua nähdä ja olen mieluummin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia. 

Vaikka mä olen introvertti, niin silti musta nää elämän perusasiat on ihmissuhteet. Läheiset, ystävät, rakkaus. Jos haluaa vain olla yksin, voi olla kyse masennuksesta.

Työkaverit, miesystävä ja yhteydenpito omiin vanhempiin ovat kyllä minulle aivan tarpeeksi sosiaalista elämää. Muille ihmisille ei ole tilaa eikä energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Te istutte kotonanne vakuuttamassa somessa ventovieraille, että ei kiinnosta muiden ihmisten seura tai ajatusten vaihto? Melkoinen paradoksi.

Yksi tuttu nauroi minulle joskus, kun sanoin että tykkään eniten olla kotona yksikseni enkä pahemmin välitä tavata ihmisiä. Kuulemma valehtelin, koska hän tiesi minun kirjoittavan keskustelupalstoille ja mikä vielä ihmeellisempi perustelu, katsovan televisiosarjoja! Olet kai samaa koulukuntaa kuin hän?

On eri asia nauttia yksipuolisesti muiden ihmisten tuotoksista tarvitsematta antaa itse takaisinpäin välttämättä mitään. Täällä palstallakin voin valita, mitä ketjuja luen ja mihin vastaan, jos vastaan. Sosiaalisessa elämässä tämä ei ole mahdollista, tai ainakaan toivottavaa, vaikka tietysti jotkut käyttävätkin kavereitaan sätkynukkeina pelkästään omien tarpeidensa tyydyttämiseen ja omien asioidensa puhumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te istutte kotonanne vakuuttamassa somessa ventovieraille, että ei kiinnosta muiden ihmisten seura tai ajatusten vaihto? Melkoinen paradoksi.

Yksi tuttu nauroi minulle joskus, kun sanoin että tykkään eniten olla kotona yksikseni enkä pahemmin välitä tavata ihmisiä. Kuulemma valehtelin, koska hän tiesi minun kirjoittavan keskustelupalstoille ja mikä vielä ihmeellisempi perustelu, katsovan televisiosarjoja! Olet kai samaa koulukuntaa kuin hän?

On eri asia nauttia yksipuolisesti muiden ihmisten tuotoksista tarvitsematta antaa itse takaisinpäin välttämättä mitään. Täällä palstallakin voin valita, mitä ketjuja luen ja mihin vastaan, jos vastaan. Sosiaalisessa elämässä tämä ei ole mahdollista, tai ainakaan toivottavaa, vaikka tietysti jotkut käyttävätkin kavereitaan sätkynukkeina pelkästään omien tarpeidensa tyydyttämiseen ja omien asioidensa puhumiseen.

Voi luoja 🙄