Lue keskustelun säännöt.
Korona tuhosi ennen niin aktiivisen sosiaalisen elämän ja ystäväpiirin - ihmiset oköttävät vain omien perheidensä kanssa kotona
16.04.2022 |
Ei tätä enää kestä. Luulin, että rokotukset muuttavat tilanteen mutt ei.
Kukaan ei enää ole kutsunut mihinkään juhliin eikä bileisiin eikä edes illalliselle.
Olemme lapseton pariskunta ja kaipaisimme kovasti entistä elämää ennen koronaa.
Kenestäkään ei edes viesteih kuulu enää mitään eikä koskaan tai tosi harvoin ja silloinkin niin, että kysyn mitä kuuluu.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Kommentit (273)
Kyllä voin rehellisesti sanoa, että korona-aikana olen oppinut nauttimaan kotona olemisesta perheen kanssa. Ja siitä, että alkoholin olen jättänyt tyystin.
Ennen koronaa käytiin ystävien tai puolison kanssa 2 - 3 krt kuussa baarissa. No, siitähän sai seuraavana päivänä pahan olon ja turhaa rahanmenoa. Ollaan tykätty koronan aikana enemmän viettää vapaapäivät ulkosalla liikkuen, hyvää ruokaa kokatessa tmv. Ystäviäkin on nähty kahvien merkeissä viimeisen vuoden aikana, sitä ennen visusti jokainen pysyi omissa oloissaan kunnes koronan kanssa "opittu" elämään.
Minulla, puolisolla tai ystäviltäni ei ole enää mikään hinku viettää tiheästi kosteita iltoja. Ennemmin tosiaan vaikka kahvitellaan keskenään. Viime kesänä käytiin myös usein ulkoterasseilla syömässä ja tänä kesänä varmasti sama juttu. Ei sitä tarvitse istua tunnista toiseen tuoppi kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kesällä voisitte tavata ulkona, joku piknik-juttu esim.
Mikä ihme tämä on, että voisi/pitäisi ulkona tavata? Kyllä sen tartunnan ulkonakin saa ja toisekseen harvempi sitä tartuntaa nyt noin kamalasti pelkää ellei sitten kuulu riskiryhmään.
Ihmiset vaan on nyt ymmärtäneet, että elämässä on muutakin ja paljon tärkeämpääkin kuin joku jatkuva seurustelu muiden ihmisten kanssa. Eikä se tarkoita sitä, ettei ketään enää uskallettaisi nähdä vaan sitä on siivottu elämästä ne ylimääräiset, turhat menot ja ihmiset jotta sille itselle oikeasti tärkeämmälle jää aikaa. Jos ennen istuttiin iltaa viikoittain vaihtuvilla kokoonpanoilla niin nyt sitten sitä tehdään enää kerran kuussa ja vain tietyllä porukalla.
Sitä vapaa-aikaa kun on edelleen rajallinen määrä.
Mielestäni on hienoa, että ihmiset keskittyvät siihen , mikä on oikeasti tärkeää eli omaan perheeseen ja kotiin. Itse olen nauttinut suunnattomasti korona-ajasta kun on saanut olla vapaa pakko -sosiaalisuudesta. Kukaan ei ole vinkunut lähtemään minnekään eikä itse ole tarvinnut järjestää yhtään mitään. Hienoa aikaa.
No ei kai siinä sitten, kauhean tarkkaa suunnittelua vapaa-ajalle ja vain tärkeimpiä tyyppejä voi tavata. Kukin tavallaan
Sitä etääntyy ihmisistä, jos heitä ei tapaa. Parin vuoden jälkeen pitäisi aloittaa tutustuminen vähän niin kuin uudestaan, mikä uuvuttaa. Korona on ihan taatusti vähentänyt ihmisten ystävyyssuhteiden määrää ja paluu entiseen tulee viemään aikaa. Kaikki etäily lisää vielä eristäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä auta kai kuin suoraan kysyä ja/tai lähteä keskenään menoihin. Laittaa sieltä päivitystä someihin, jos sitten muutkin uskaltaisivat taas elää..
Erikoinen ajatus, että muut ei uskaltaisi elää kun ei kiinnosta mikään rymyäminen baarissa tai kotibileet jonkun kämpillä.
Tai mikään muukaan joutava ja teennäinen yhdessäolo ihan vain siksi, koska niin kuuluu tehdä jotta eläisi.
Tuollainen jatkuva meneminen vaikuttaa enemmänkin tarpeelta paeta itseä ja sitä omaa elämää.
Ihmisillä on vaan tärkeämpää ja hauskempaa tekemistä kuin istua iltaa itselle yhdentekeviä ihmisten kanssa. Varsinkaan jos niistä ei pääse edes kohtuullisen ajoissa illalla eroon.
Mikäli on sydänystäviä, ne on edelleen olemassa. Tuttavat sun muut jää taka-alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä auta kai kuin suoraan kysyä ja/tai lähteä keskenään menoihin. Laittaa sieltä päivitystä someihin, jos sitten muutkin uskaltaisivat taas elää..
Erikoinen ajatus, että muut ei uskaltaisi elää kun ei kiinnosta mikään rymyäminen baarissa tai kotibileet jonkun kämpillä.
Tai mikään muukaan joutava ja teennäinen yhdessäolo ihan vain siksi, koska niin kuuluu tehdä jotta eläisi.
Tuollainen jatkuva meneminen vaikuttaa enemmänkin tarpeelta paeta itseä ja sitä omaa elämää.
Ihmisillä on vaan tärkeämpää ja hauskempaa tekemistä kuin istua iltaa itselle yhdentekeviä ihmisten kanssa. Varsinkaan jos niistä ei pääse edes kohtuullisen ajoissa illalla eroon.
Aiemmin se oli ok? Eikö sitten tutustuta enää uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voin rehellisesti sanoa, että korona-aikana olen oppinut nauttimaan kotona olemisesta perheen kanssa. Ja siitä, että alkoholin olen jättänyt tyystin.
Ennen koronaa käytiin ystävien tai puolison kanssa 2 - 3 krt kuussa baarissa. No, siitähän sai seuraavana päivänä pahan olon ja turhaa rahanmenoa. Ollaan tykätty koronan aikana enemmän viettää vapaapäivät ulkosalla liikkuen, hyvää ruokaa kokatessa tmv. Ystäviäkin on nähty kahvien merkeissä viimeisen vuoden aikana, sitä ennen visusti jokainen pysyi omissa oloissaan kunnes koronan kanssa "opittu" elämään.
Minulla, puolisolla tai ystäviltäni ei ole enää mikään hinku viettää tiheästi kosteita iltoja. Ennemmin tosiaan vaikka kahvitellaan keskenään. Viime kesänä käytiin myös usein ulkoterasseilla syömässä ja tänä kesänä varmasti sama juttu. Ei sitä tarvitse istua tunnista toiseen tuoppi kädessä.
Sama juttu. Itselleni tämä korona-aika antoi vihdoinkin mahdollisuuden alkaa harrastaa paria sellaista juttua joihin ei koskaan ennen ollut aikaa. No ei kai, kun vapaa-aika kului just jossain baarissa käymiseen ja muuhun joutavaan.
Ja mitäänhän nuo ei oikeasti antaneet paitsi korkeintaan krapulan seuraavaksi päiväksi. Toisin on näiden uusien harrastusten kanssa.
Enkä mä ole erakoitunut vaan yhä edelleen pidän yhteyttä läheisimpien ystävien kanssa. Nykyään me tehdään muuta yhdessä eli käydään kävelemässä ja samalla vaihdetaan kuulumisia tai käydään kahvilla sekä varmasti taas kesällä muutaman kerran terassillakin. Nyt siellä ei vaan mene koko iltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten hemmetissä te jaksatte olla noin sosiaalisia? Minä olen viimeksi jutellu toiselle ihmiselle torstaina(töissä) ja nyt olen 2 päivää ollu yksin kotona. Huomenna näen muita ihmisiä kun pitää käydä ruokakaupassa ja seuraavaksi juttelen toiselle ihmisille tiistaina(töissä). Olen kolmekymppinen mieshenkilö jos sillä on väliä.
Juuri tästä minäkin nautin täysillä. Ihanaa, kun ei koko viikonlopun aikana tarvitse olla pakkososiaalinen kenenkään kanssa.
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ovat koronan aikana panostaneet kotiinsa. Tehneet siitä itselleen mieluisamman ja viihtyisämmän. Kotiin on hankittu asioita, joista ennen käytiin nauttimassa jossain muualla. Kun kotona ja kodin lähiympäristössä on kaikki, ei tunne suurta intoa lähteä kotoa pois.
Vierailija kirjoitti:
Samaa pohtinut. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja huomasin melko nopeasti koronan alettua, että kaikki kääntyivät omiin ydinperheisiinsä ja itse tipahdin kaikesta aikuisseurasta ulos. Lapset kävivät koulua, mutta itse erakoiduin etätöissä. En ole mikään ekstrovertti vaan ennemminkin introvertti, mutta tuntui, että korona tappoi täysin sosiaalisen elämäni.
Erakoiduin itse jo kolkyt vuotta sitten etätöissä, nyt vihdoin tuntuu että olen normaali enkä joku omituinen himahiiri! Välillä oli tosi yksinäistä tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, ihmiset on passivoituneet ja masentuneet. Itse en sinänsä ymmärrä sitä. Olen introvertti, mutta kyllä minullekin tämä 2 vuotta nyhjyttämistä alkaa jo riittää. Onneksi on menoja tiedossa. Minkä ikäisiä olette?
43v ja 41v olemme.
Ok, olette meitä kymmenisen vuotta vanhempia. Meillä kolmekymppisillä on kaikenlaisia kokoontumisia, ainakin minun lähipiirissä. Synttäreitä, illanistujaisia, mökkireissuja jne. Osalla on lapsia ja osalla ei.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Tää on kuin minun teksti paitsi että minä käyn ihan työpaikalla joten siellä minä juttelen ihmisille sekä olen sosiaalisissa tilanteissa.
En myöskään käytä alkoholia ja vapaat vietän yksin paitsi että käyn vanhempien luona kerran kuukaudessa.
Jotenkin tähän yksin olemiseen on tottunut mutta huono puoli tässä on se että tässä alkaa jotenkin sosiaaliset tilanteet "jännittämään" kun ei enään ole tottunut olemaan sosiaalisissa tilanteissa.
Kun aika jättää joskus vanhemmistani ja jos jään työttömäksi niin silloin minä jään täysin yksin joten se ehkä vähän jännittää.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Vaikka mä olen introvertti, niin silti musta nää elämän perusasiat on ihmissuhteet. Läheiset, ystävät, rakkaus. Jos haluaa vain olla yksin, voi olla kyse masennuksesta.
Ja älylaitteet tekivät jo ennen koronaa monet perheenjäsenet vieraiksi toisilleen, kun kotona ollessa kaikki vain istua kököttivät ja tuijottivat näyttöruutua. Ja nyt kun on pitänyt etäyön ja etäkoulun takia olla paljon enemmän kotona, niin perheen sisäiset ihmissuhteet ovat kärjistyneet.
Vierailija kirjoitti:
Sitä etääntyy ihmisistä, jos heitä ei tapaa. Parin vuoden jälkeen pitäisi aloittaa tutustuminen vähän niin kuin uudestaan, mikä uuvuttaa. Korona on ihan taatusti vähentänyt ihmisten ystävyyssuhteiden määrää ja paluu entiseen tulee viemään aikaa. Kaikki etäily lisää vielä eristäytymistä.
Mä en edes aio palata "entiseen". Nämä pari vuotta on saanut mut ymmärtämään, ketkä ihmiset ja mitkä asiat ovat mulle oikeasti tärkeitä. En aio enää täyttää elämääni ihmisillä ja asioilla, jotka eivät tuo mun elämääni mitään lisäarvoa. Nyt mulla on juuri sopivasti ihmissuhteita ja oikein hyvin aikaa tehdä asioita, joita haluankin tehdä. Oravanpyörässä - edes sosiaalisessa sellaisessa - juokseminen ei enää kiinnosta.
Minä tykkään aktiivisesta elämästä ja kaupungin humusta. Korona vaan jotenkin vei voimat. Jos olen sosiaalinen, olen sen jälkeen monta päivää väsynyt. Kai pää jotenkin tottui mummoelämään.