Korona tuhosi ennen niin aktiivisen sosiaalisen elämän ja ystäväpiirin - ihmiset oköttävät vain omien perheidensä kanssa kotona
Ei tätä enää kestä. Luulin, että rokotukset muuttavat tilanteen mutt ei.
Kukaan ei enää ole kutsunut mihinkään juhliin eikä bileisiin eikä edes illalliselle.
Olemme lapseton pariskunta ja kaipaisimme kovasti entistä elämää ennen koronaa.
Kenestäkään ei edes viesteih kuulu enää mitään eikä koskaan tai tosi harvoin ja silloinkin niin, että kysyn mitä kuuluu.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Kommentit (273)
Sinkkuna totean, että perheellistyneet ystäväni hylkäsivät minut yksi toisensa jälkeen jo kauan ennen koronaa. En ole silti mikään bilehile, vaan nautin kotoilusta. Olisi toki kiva tavata ystäviäkin joskus, mutta en näemmä tunne vauvanhoitoniksejä tai vaippamalleja niin hyvin, että seuraani enää kaivattaisiin.
Mun elämä on ollut aina tuollaista eli ennen koronaakin eli ei sosiaalista. Viihdyn parhaiten olemalla yksin kotona enkä halua yhtäkään ystävää tms. mahtavaa kun saa olla rauhassa eikä kukaan soittele /viestittele :)
Some, fb, twitter, insta sen tappoi. Ja huomiohakuiset tyrkyt siellä. Ei korona. Alkoi jo ennen koronaa.
Vierailija kirjoitti:
Monet suomalaiset tykkäävät olla kotona ilmankin koronaa. Ehkä tänä taipumus on viime aikoina vain vahvistunut, kun on suotavaakin olla "vain" kotona. Lisäksi useimmat tietävät, etteivät rokotukset estä tartuntoja. Koronan ja long covidin voi saada rokotettukin, ja ihmiset ymmärrettävästi pelkäävät yhä.
Suomalaiset tykkää öllöttää kotona ja katsoa kun elämä valuu ohi. Hienoa
Itse rakastin ennen käydä baarissa. Eka kotona etkot ja sitten baariin pilkkuun saakka tanssimaan. Viimeeksi käynyt yökerhossa yli 1,5v sitten ja nykyisin se on ajatuksena jopa vastenmielinen.
Terassilla ja ruokaravintoloissa kyllä käyn mielellään.
En myöskään pitkään aikaan ole jaksanut järjestää mitään illanistujaisia eikä minuakaan ole sellaisiin pyydetty. Mieluummin istun kotipihalla paljussa yksin tai miehen kanssa. Tai mökkeilen.
Ei vaan enää jaksa eikä huvita. Korona-aika on minulle ainankin opettanut sen, että kotona on ihan kivaa.
Mt ongelmat ja parisuhde ongelmat ovat kasvaneet koronan myötä koska ihmiset ovat enemmän kotona.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Some, fb, twitter, insta sen tappoi. Ja huomiohakuiset tyrkyt siellä. Ei korona. Alkoi jo ennen koronaa.
Tämä, suurin osa ihmisistä on pinnallista paskaa, joita ei oikeasti kiinnosta toisen ihmisen ajatukset tai muukaan tekeminen. Aidot ystävyydet ovat harvassa eikä niitä enää aikuisena juuri saa hankittua.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, ihmiset on passivoituneet ja masentuneet. Itse en sinänsä ymmärrä sitä. Olen introvertti, mutta kyllä minullekin tämä 2 vuotta nyhjyttämistä alkaa jo riittää. Onneksi on menoja tiedossa. Minkä ikäisiä olette?
43v ja 41v olemme.
Ihanaa kun ei tarvi lähteä, laittautua ja juoda viiniä missään illanistujaisissa.
Kahdessa vuodessa ehtii tapahtua vastaava muutos ilman koronaakin. Ihmiset vaan jossain vaiheessa yleensä huomaa, ettei se jatkuva lietsuaminen ja sosiaalisuus enää vaan innosta samalla tavalla kuin aiemmin.
On se oma koti ja puoliso (sekä sohva) jonka seura houkuttaa paljon enemmän kuin joku lähteminen johonkin tai varsinkaan vieraiden kutsuminen. Tuo on just se vaihe missä moni sinkkuna elänyt huomaakin jääneensä ihan yksin ja pikkuhiljaa sitä vaan syrjäytyy vaikka kuinka haluaisi puolison ja oman perheen.
Usein ainakin tällä palstalla saa lukea kommentteja joissa tuo tilanne pistetään sen yksin jääneen ikisinkun ikiomaksi syyksi asenteella sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Some, fb, twitter, insta sen tappoi. Ja huomiohakuiset tyrkyt siellä. Ei korona. Alkoi jo ennen koronaa.
Tämä, suurin osa ihmisistä on pinnallista paskaa, joita ei oikeasti kiinnosta toisen ihmisen ajatukset tai muukaan tekeminen. Aidot ystävyydet ovat harvassa eikä niitä enää aikuisena juuri saa hankittua.
Varmaan vaikea aikuisiällä kehittää yhtä syvällistä ystävyyttä kuin lapsuudesta asti tunnetun kanssa. Puhuiko ihmiset sitten ennen koronaa todella diippejä kaljalla, kai sillä kevyemmälläkin kanssakäynnillä paikkansa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet suomalaiset tykkäävät olla kotona ilmankin koronaa. Ehkä tänä taipumus on viime aikoina vain vahvistunut, kun on suotavaakin olla "vain" kotona. Lisäksi useimmat tietävät, etteivät rokotukset estä tartuntoja. Koronan ja long covidin voi saada rokotettukin, ja ihmiset ymmärrettävästi pelkäävät yhä.
Suomalaiset tykkää öllöttää kotona ja katsoa kun elämä valuu ohi. Hienoa
Ohis,
on eri asia öllöttää kotona, vs. tehdä asioita perheen/läheisten ihmisten kanssa. Esim. normaalioloissa matkustan paljon (ulkomailla) nyt koronan takia olen reissannut puolison/läheisten kanssa Suomessa esim. vuokramökeillä, kylpylöissä jne.
Minusta elämä ei valua ohi jos vaikka kokkaa rakkaiden ihmisten kanssa jonkun kotona tmv. sen sijaan että kreisibailaa jossain yökerhossa.
Ainoa mitä kaipaan on teatteri, enää ei edes keikat kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Monet suomalaiset tykkäävät olla kotona ilmankin koronaa. Ehkä tänä taipumus on viime aikoina vain vahvistunut, kun on suotavaakin olla "vain" kotona. Lisäksi useimmat tietävät, etteivät rokotukset estä tartuntoja. Koronan ja long covidin voi saada rokotettukin, ja ihmiset ymmärrettävästi pelkäävät yhä.
Tämä!
KUTSU ITSE KAVERIT KYLÄÄN!!!
On sullakin ongelma...
Vierailija kirjoitti:
Itse rakastin ennen käydä baarissa. Eka kotona etkot ja sitten baariin pilkkuun saakka tanssimaan. Viimeeksi käynyt yökerhossa yli 1,5v sitten ja nykyisin se on ajatuksena jopa vastenmielinen.
Terassilla ja ruokaravintoloissa kyllä käyn mielellään.
En myöskään pitkään aikaan ole jaksanut järjestää mitään illanistujaisia eikä minuakaan ole sellaisiin pyydetty. Mieluummin istun kotipihalla paljussa yksin tai miehen kanssa. Tai mökkeilen.
Ei vaan enää jaksa eikä huvita. Korona-aika on minulle ainankin opettanut sen, että kotona on ihan kivaa.
Niin. Useimmat huomaa tuon ihan ilman koronapandemiaakin jossain vaiheessa, että enää se entisenlainen elämäntapa bilettämiseen ei nappaa vaan mieluummin viettää koti-iltaa ja menee ajoissa nukkumaan.
Aika aikaansa kutakin.
Ja silloin kun johonkin lähtee niin sitä haluaa ihan erilaiseen paikkaan kuin ennen ja siihen lähtemiseenkin jonkun järkevän/spesiaalin syyn.
Laatu korvaa määrän.
Olen itse terveydenhuoltoalalla töissä ja luulen, että ihmiset pelkäävät saavansa minulta koronan, jos vaikka olisin oireeton kantaja. Sikai kai ne ei meitä kutsu mihinkään.
AP
Se iloinen ja edes osoittain huoleton elämä oli ja meni. Nykyään en jaksa enää innostua enkä motivoitua mistään.
Mediakin pelotteli mut ihannhengettömäksi.
Vierailija kirjoitti:
KUTSU ITSE KAVERIT KYLÄÄN!!!
On sullakin ongelma...
Tuntuu, etten enää uskalla pyytää ketään olen muutaman kerran vihjaissut vuoden aikana että voitas kokoontua meille, mutta kun ei vastakaikua kuulu niin lopetin sitten vihjailun.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kahdessa vuodessa ehtii tapahtua vastaava muutos ilman koronaakin. Ihmiset vaan jossain vaiheessa yleensä huomaa, ettei se jatkuva lietsuaminen ja sosiaalisuus enää vaan innosta samalla tavalla kuin aiemmin.
On se oma koti ja puoliso (sekä sohva) jonka seura houkuttaa paljon enemmän kuin joku lähteminen johonkin tai varsinkaan vieraiden kutsuminen. Tuo on just se vaihe missä moni sinkkuna elänyt huomaakin jääneensä ihan yksin ja pikkuhiljaa sitä vaan syrjäytyy vaikka kuinka haluaisi puolison ja oman perheen.
Usein ainakin tällä palstalla saa lukea kommentteja joissa tuo tilanne pistetään sen yksin jääneen ikisinkun ikiomaksi syyksi asenteella sitä saa mitä tilaa.
Molemmat tuossa just tänä pääsiäisenä todettiin, että tullaan hulluksi kun katsotaan vain toistemme naamaa.
Mitä korona-ajasta olisi pitänyt oppia? Että edelleen maailmassa on tappavia kulkutauteja, joilta edes länsimaiset ihmiset eivät ole turvassa? Voin myöntää, ettei korona opettanut yhtään mitään.