Lue keskustelun säännöt.
Kerro, miten sait hommattua pesämunan asunnonostoon!
16.04.2022 |
Miten toimit lainaa edeltävinä kuukausina ja vuosina? Te, jotka ette saaneet rahoja vanhemmiltanne, vaan itse piti pärjätä, koska se oli vanhempienne ideologia molemmin puolin.
Kommentit (50)
Kaupungin vuokrakämppä niin säästöön jäi 800-1000e/kk, josta osan laitoin ASP-tilille ja osan sijoituksiin. Kun päälle 21 ke oli kasassa hain lainaa, mutta lainansaanti tyssäsi määräaikaiseen työhön. Käytin säästöt sitten ASO-asunnon asomaksuun, ja nyt kun on vakityö ja lainansaanti sen myötä ehkä helpompaa tulee ikä vastaan, jos haluan hyödyntää ensiasunnon ostajan edun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto toimi vakuutena ja vanhempani ja miehen vanhemmat olivat takaajina. Viimeisessä asuntolainassa ei ollut henkilötakausta vaan mökkini ja tontti panttina.
Tällä hetkellä huolettomasti vuokralla
Anteeksi, mutta tässä kysyttiin niiltä ihmisiltä neuvoja, joiden vanhemmat eivät takaa, eivätkä rahoita, koska ideologia "yksin pitää pärjätä".
Oli meillä jotain 50 000 markkaa säästössä mutta ei riittänyt. Olisi riittänyt yksi takaaja, mutta kummankin vanhemmat halusivat auttaa. Tapahtui markka-aikana kauan sitten.
Pienistä puroista keräsin kasaan. Asp-tilin avasin jo opiskeluaikana ja sinne meni minimisummat neljännesvuosittain. Isovanhemmilta olin korkeakouluopintoja varten saanut ennakkoperintönä verottomasti rahaa ja niistä sai vielä muutaman tuhat euroa käytettyä asuntosäästöön. Kesätöistä ja hanttihommista säästin kympeistä satasiin. Ensimmäisen vakityöpaikan jälkeen aloin säästää aspiin tuhat euroa kuussa. Asuin todella huonokuntoisessa ja halvassa asunnossa jonkin aikaa ja tein myös satunnaisesti viikonlopputöitä. Viimeiset erät sain kasaan myymällä muumimukeja ja lainaamalla veljeltä 3000 €.
Ensimmäisistä säästöistä asunnon ostoon meni noin 5 vuotta. Lopulta ostin Vantaalta uudisasunnon myyntihinnalla ja päädyin purkamaan asp-tilin, koska en olisi saanut haluamaani asuntoa pelkällä asp-lainalla. Pankin ehdot tavalliseen lainaan taas olivat kohtuuttoman kovat. Omaa rahaa oli lopulta 30% asunnon hinnasta.
Tein pari vuotta munapesää, sain pesämunaa, ja nyt oma asunto.
Asuin vanhempien luona 21 vuotiaaksi, kävin töissä ja säästin rahaa asp-tilille. Kun ei tarvinnut maksaa vuokraa, niin rahaa sai hyvin säästettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ostin ensiasuntoni v. 2005. Silloin valtio takasi muistaakseni 85% ensiasunnon lainasta. Loput takasi isäni. Minulla ei ollut säästöjä.
Säästin, avasin asp-tilin heti 18 v täytettyäni, kävin töissä ja asuin koko opiskeluajan lapsuudenkodissa hammasta purren. Parhaana vuonna sain reilut 12 000 euroa säästöön. Ostin oman kämpän 24-vuotiaana ja sijoituskämpän vuoden päästä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuttiin halvassa vuokra-asunnossa, käytiin töissä ja säästettiin. Eka oma asunto oli suht edullinen rivitalokolmio, siinä asuttiin nelisen vuotta ja maksettiin lainaa. Se myymällä saatiin sitten hyvä pesämuna omakotitalon ostoon. Ei siis asuta pk-seudulla mutta yhdestä 10 suurimmasta kaupungissa kuitenkin.
Avattiin miehe kanssa erilliset aspit opiskeluaikana, säästettiin muistaakseni molemmat silloin 2v ajan 50e/kk. Valmistunusen jälkeen muutettiin summaksi 250e/kk, mutta laitettiin tileille kaikki irtoraha joka elämisestä jäi. Kun summa ja aika oli 2018 täynnä, ostimme ensimmäisen asunnon, joka oli melkoinen kompromissiratkaisu, mutta hyvässä yhtiössä ja hyvällä paikalla. Jatkoimme edelleen säästämistä, kun siitä oli tullut tapa. Siitä 2v myöhemmin asunnon arvo oli kohonnut niin paljon, että pystyimme ostamaan oikeasti toiveidemme mukaisen asunnon. Seuraava onkin jo sitten unelmiemme koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa, ettei löydy montaakaan myöntämään että ihan perintörahnoilla tuli pesämuna "kasattua", nykyään niitä tosin joutuu odottamaankin huomattavasti pidempään kuin vaikkapa 80-luvulla nuoria olleet.
No kun ne perinnöt tulee yleensä vasta siinä keski-iässä, jos tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ostivat. M27
Lukutaito huono
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin ensiasuntoni v. 2005. Silloin valtio takasi muistaakseni 85% ensiasunnon lainasta. Loput takasi isäni. Minulla ei ollut säästöjä.
Entä, jos isä ei takaa tai on kuollut?
Only fans ja tissiä esiin. Kuukaudessa saa monta tonnia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto toimi vakuutena ja vanhempani ja miehen vanhemmat olivat takaajina. Viimeisessä asuntolainassa ei ollut henkilötakausta vaan mökkini ja tontti panttina.
Tällä hetkellä huolettomasti vuokralla
Anteeksi, mutta tässä kysyttiin niiltä ihmisiltä neuvoja, joiden vanhemmat eivät takaa, eivätkä rahoita, koska ideologia "yksin pitää pärjätä".
Oli meillä jotain 50 000 markkaa säästössä mutta ei riittänyt. Olisi riittänyt yksi takaaja, mutta kummankin vanhemmat halusivat auttaa. Tapahtui markka-aikana kauan sitten.
Lukutaito!!!
Omatakauksella tämä hankittiin ilman pesämunaa. Asuttiin vuokralla ja takaajia ei ole
Vierailija kirjoitti:
Only fans ja tissiä esiin. Kuukaudessa saa monta tonnia.
Siitä vaan jos siltä tuntuu. Ei se väärin oo. Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa. Kyllä nykyaikana pitää olla jo harvinaisen tyhmä jos maksaa tissien näkemisestä, kun niitä saa ihan ilmaiseksikin netissä kattella. Mutta ilmeisesti tyhmiä piisaa loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa, ettei löydy montaakaan myöntämään että ihan perintörahnoilla tuli pesämuna "kasattua", nykyään niitä tosin joutuu odottamaankin huomattavasti pidempään kuin vaikkapa 80-luvulla nuoria olleet.
Hyvin harva sen ensiasunnon millään perintörahoilla ostaa. Jos ensiasunnon ostaa siinä 20-30 välillä, on ne omat vanhemmat 40-60 välillä ja Isovanhemmatkin vielä voi olla todella hyvissä voimissa.
Vierailija kirjoitti:
Pienistä puroista keräsin kasaan. Asp-tilin avasin jo opiskeluaikana ja sinne meni minimisummat neljännesvuosittain. Isovanhemmilta olin korkeakouluopintoja varten saanut ennakkoperintönä verottomasti rahaa ja niistä sai vielä muutaman tuhat euroa käytettyä asuntosäästöön. Kesätöistä ja hanttihommista säästin kympeistä satasiin. Ensimmäisen vakityöpaikan jälkeen aloin säästää aspiin tuhat euroa kuussa. Asuin todella huonokuntoisessa ja halvassa asunnossa jonkin aikaa ja tein myös satunnaisesti viikonlopputöitä. Viimeiset erät sain kasaan myymällä muumimukeja ja lainaamalla veljeltä 3000 €.
Ensimmäisistä säästöistä asunnon ostoon meni noin 5 vuotta. Lopulta ostin Vantaalta uudisasunnon myyntihinnalla ja päädyin purkamaan asp-tilin, koska en olisi saanut haluamaani asuntoa pelkällä asp-lainalla. Pankin ehdot tavalliseen lainaan taas olivat kohtuuttoman kovat. Omaa rahaa oli lopulta 30% asunnon hinnasta.
Harva näköjään ihan omin voimin saa tarpeeksi kasaan.
Hupaisaa, ettei löydy montaakaan myöntämään että ihan perintörahnoilla tuli pesämuna "kasattua", nykyään niitä tosin joutuu odottamaankin huomattavasti pidempään kuin vaikkapa 80-luvulla nuoria olleet.