Viettikö miehesi varpajaisia kun sinä olit synnyttämässä?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko karjalainen perinne, mutta täällä Etelä-Karjalassa on juhlittu varpajaisia. Ei tietenkään synnytyksen aikaan, vaan kun lapsi on syntynyt, äiti ja lapsi ovat tällöin yleensä vielä sairaalassa. Oma mies piti varpajaiset mun veljille ja serkuille, viettivät saunaillan ja joivat olutta. Ihan hyvässä kunnossa tuli seuraavana päivänä katsomaan meitä sairaalaan.

Kun päästiin sairaalasta kotiin, isovanhemmat ja iso-isovanhemmat tulivat käymään vauvaa katsomaan ja toivat rotinoita (kukkia äidille, lahjoja vauvalle, kahvileipää). Minun äitinä ei tarvinnut palvella ketään, anoppi keitti kaikille kahvit ja kattoi pöydän ja tiskasi. Kivat perinteet minusta. Ei tietenkään toimi niillä, ketkä kaipaavat vain tekosyytä ryyppäämiselle.

Ihana tuo karjalainen rotina-perinne. Mummoni leipoi karjalanpiirakoita ja pullaa kaikille läheisille jotka olivat saaneet lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onneksi ollut. Oltiin kuolla vauvan kanssa synnytykseen.

Voisko joku jo perustella alapeukut??

Joku lapseton sinkkumies, joka ei tule koskaan saamaan edes naista, saati lapsia, vaan päätti ruveta kiusaamaan. Alapeukuttaa kaikki synnytyskomplikaatioihin liittyvät kommentit.

Voi olla, ihmeen paljon ikäviä ihmisiä linjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä päin Suomea ja missä ikäluokassa näitä varpajaisten pitäjiä on?

Tiedän paljon isiä, mutten ketään, joka olis lähtenyt ryyppäämään, kun vaimo synnyttää tai on juuri synnyttänyt.

Mies valvoo kotona äidin kanssa valmiina lähtemään viemään sairaalaan, kun lupa tulla osastolle tulee. Sitten, kun luonnollisesti ihan viime tingassa lupa heltiää (ainakaan pk-seudulla kun ei sinne osastolle pääse ennen kuin pää näkyy), mies suuressa stressissä hoitaa puolisonsa osastolle peläten, että joutuu kätilönhommiin matkalla.

Osastolla mm. tuo vettä ja ojentelee ilokaasua äidille.

Lapsen synnyttyä ottaa vauvan ihokontaktiin, kun äitiä paikataan. Sitten mennään vauvapesäilemään yhdessä perhehuoneeseen, jossa mies hakee ruuat keittiöltä, vaihtaa vauvan vaipat jne. Äiti toipuu ja opettelee imettään.

Pianhan sieltä jo kotiudutaan, jos komplikaatioita ei ole. Mies tietysti ajaa auton kotiin ja kantaa vauvan kantokopassa autolle. Ei kellekään järkevälle miehelle tulisi mieleenkään olla kännin/darran vuoksi kyvytön hoitamaan näitä tehtäviä.

Jos nainen synnyttää yksin niin kuka ojentaa ilokaasua vai onko naamari sängyn vieressä josta nainen ottaa sen itse? Olisi hyvä olla puoliso mukana mutta pelottaa jos joudun yksin synnyttämään. Miehellä ei ole varpajaisia tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä päin Suomea ja missä ikäluokassa näitä varpajaisten pitäjiä on?

Tiedän paljon isiä, mutten ketään, joka olis lähtenyt ryyppäämään, kun vaimo synnyttää tai on juuri synnyttänyt.

Mies valvoo kotona äidin kanssa valmiina lähtemään viemään sairaalaan, kun lupa tulla osastolle tulee. Sitten, kun luonnollisesti ihan viime tingassa lupa heltiää (ainakaan pk-seudulla kun ei sinne osastolle pääse ennen kuin pää näkyy), mies suuressa stressissä hoitaa puolisonsa osastolle peläten, että joutuu kätilönhommiin matkalla.

Osastolla mm. tuo vettä ja ojentelee ilokaasua äidille.

Lapsen synnyttyä ottaa vauvan ihokontaktiin, kun äitiä paikataan. Sitten mennään vauvapesäilemään yhdessä perhehuoneeseen, jossa mies hakee ruuat keittiöltä, vaihtaa vauvan vaipat jne. Äiti toipuu ja opettelee imettään.

Pianhan sieltä jo kotiudutaan, jos komplikaatioita ei ole. Mies tietysti ajaa auton kotiin ja kantaa vauvan kantokopassa autolle. Ei kellekään järkevälle miehelle tulisi mieleenkään olla kännin/darran vuoksi kyvytön hoitamaan näitä tehtäviä.

Iso kaveriporukka iältään 20-40v ympäri Suomea asustelevat ja eivät voi poiketa varpajaisista. Lapsia minulla ei ole mutta kuulostaa järjenköyhältä juhlia juuri kun nainen on synnyttämässä kun silloin tarvitsee eniten tukea. Olen ollut jokaisen baby showereilla mitkä on pidetty hyvissä ajoin ennen synnytyksiä.

Kuka silloin vie vaimon sairaalaan ja hakee heidät seuraavana päivänä pois sieltä? Aika hirveetä, jos äiti sitten yksin joutuu selviytymään kaikesta sairaalassa ollessaan. Vai kuuluuko tähän kulttuuriin se, että äidillä on joku muu tukihenkilö kuin puolisonsa synnytyksessä mukana?

Ja mieskö ei mitenkään varaudu komplikaatioihin? Että on sitten ihan päissään, kun tulee puhelu, että vauvasi on siirretty vastasyntyneiden teholle ja vaimollasi on kohtutulehdus, ja on siis hengenvaarassa, että kannattaisi ehkä tulla sairaalalle, jos heidät vielä haluat nähdä. Aika vastuutonta ja tyhjäpäistä kyllä.

Vaimot on menneet yksin taksilla tai ambulanssilla mutta osalla on ollut sisko taikka anoppi mukana. Miehille on lähetetty kuva vauvasta whatsapiin ja mies on krapulaisena ollut seuraavan päivän. Muutamalla ei ollut tukihenkilöä mukana ja yksin pärjäsivät.

Aika heikko kumppanuus kyllä puolisoilla, jos näin. Villi veikkaus, et jos miehellä olis joku sairaalakeikka (vaikka vaan polvileikkaus), niin olis kovastikin pahoillaan, jos vaimonsa lähtis bilettään, eikä tulis katsomaan, tukemaan ja kyyditsemään häntä sairaalaan.

Eikä lupaa kauheen osallistuvaa isyyttä myöhemminkään. En kattelis.

Ymmärrän pointtisi mutta sitten taas en. Jouduin yksin sairaalaan synnyttämään ilman tukihenkilöä eikä paikalla ollut muita kuin lääkäri ja kätilöt. Ei ennenkään miehiä pyydetty synnytyksiin vaan naisten piti hoitaa touhu ilman miestä. Olen ehkä liiankin itsenäinen mutta pärjäsin mainiosti yksin ja enemmänkin ärsytti lässyttävät kätilöt ympärillä. Mies suuttui kun en pyytänyt mukaan nopeaan synnytykseen mutta pakahtui onnesta nähdessään vauvan ja minut.

Niin, sinulla meni kaikki hyvin. Minä jouduin hätäsektioon, vuosin litratolkulla ja makasin leikkauksen jälkeen useita tunteja puolitajuttomana heräämössä. Vauva oli koko tämän ajan miehen paidan alla ihokontaktissa. Jos mies olisi ollut dokaamassa, olisi vauva lojunut yksin vaunuissa jossain kanslian nurkassa ensimmäiset tuntinsa. Kun ei se pärjääminen ole aina omasta päätöksestä kiinni.

Puolison kaverilla kävi vielä huonommin. Äiti joutui synnytyksen jälkeen teholle taistelemaan hengestään. Luulisi, että olisi jo sosiaalihuoltokin kiinnostunut jos vastasyntyneen ainut toimintakykyinen vanhempi on ryyppäämässä ennemmin kuin huolehtimassa lapsestaan.

Meillä vastaava tilanne ja jostain syystä sain paljon alapeukkuja kun olen ikionnellinen että mieheni oli sairaalassa eikä ryyppäämässä.

En ole yhtä kertaa lukuunottamatta kuullut että mies olisi missään muualla kuin synnärillä kun lapsi syntyy. Ja se yksikin kerta oli yllättäen alkanut synnytys ja mies kirjaimellisesti avomerellä silloin töissä.

Piti kysellä vielä tunteeko kukaan ketään kaveria tai tuttua jonka mies olisi ollut varpajaisissa synnytyshetkellä eikä kukaan myöntänyt tai kertonut tällaisesta.

Oletan porvoolaiseksi tarinaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä päin Suomea ja missä ikäluokassa näitä varpajaisten pitäjiä on?

Tiedän paljon isiä, mutten ketään, joka olis lähtenyt ryyppäämään, kun vaimo synnyttää tai on juuri synnyttänyt.

Mies valvoo kotona äidin kanssa valmiina lähtemään viemään sairaalaan, kun lupa tulla osastolle tulee. Sitten, kun luonnollisesti ihan viime tingassa lupa heltiää (ainakaan pk-seudulla kun ei sinne osastolle pääse ennen kuin pää näkyy), mies suuressa stressissä hoitaa puolisonsa osastolle peläten, että joutuu kätilönhommiin matkalla.

Osastolla mm. tuo vettä ja ojentelee ilokaasua äidille.

Lapsen synnyttyä ottaa vauvan ihokontaktiin, kun äitiä paikataan. Sitten mennään vauvapesäilemään yhdessä perhehuoneeseen, jossa mies hakee ruuat keittiöltä, vaihtaa vauvan vaipat jne. Äiti toipuu ja opettelee imettään.

Pianhan sieltä jo kotiudutaan, jos komplikaatioita ei ole. Mies tietysti ajaa auton kotiin ja kantaa vauvan kantokopassa autolle. Ei kellekään järkevälle miehelle tulisi mieleenkään olla kännin/darran vuoksi kyvytön hoitamaan näitä tehtäviä.

En sanoisi, että tämä vastaa kysymykseen "missä päin Suomea näin tehdään" vaan pikemminkin kyse on todella junttien, pikavippejä ja muita junttien touhuja harrastavien matalasti tai ei lainkaan koulutettujen puuhasta, jos koko aloitus ei ole trolli. Sanoisin, että yksikään järkevä minkäänlainen fiksu mies ei tällaista edes harkitse.

Ei ole pikavippejä kukaan heistä ottanut ja vain yksi pariskunta on ollut työttöminä sittemmin löytäneet töitä, mutta ammattikuntaa on laidasta laitaan sairaanhoitaja - lääkäri, kirjanpitäjä - riskianalyytikko, opettaja - myymäläpäällikkö, yrittäjän ja tarjoilijan väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä päin Suomea ja missä ikäluokassa näitä varpajaisten pitäjiä on?

Tiedän paljon isiä, mutten ketään, joka olis lähtenyt ryyppäämään, kun vaimo synnyttää tai on juuri synnyttänyt.

Mies valvoo kotona äidin kanssa valmiina lähtemään viemään sairaalaan, kun lupa tulla osastolle tulee. Sitten, kun luonnollisesti ihan viime tingassa lupa heltiää (ainakaan pk-seudulla kun ei sinne osastolle pääse ennen kuin pää näkyy), mies suuressa stressissä hoitaa puolisonsa osastolle peläten, että joutuu kätilönhommiin matkalla.

Osastolla mm. tuo vettä ja ojentelee ilokaasua äidille.

Lapsen synnyttyä ottaa vauvan ihokontaktiin, kun äitiä paikataan. Sitten mennään vauvapesäilemään yhdessä perhehuoneeseen, jossa mies hakee ruuat keittiöltä, vaihtaa vauvan vaipat jne. Äiti toipuu ja opettelee imettään.

Pianhan sieltä jo kotiudutaan, jos komplikaatioita ei ole. Mies tietysti ajaa auton kotiin ja kantaa vauvan kantokopassa autolle. Ei kellekään järkevälle miehelle tulisi mieleenkään olla kännin/darran vuoksi kyvytön hoitamaan näitä tehtäviä.

Iso kaveriporukka iältään 20-40v ympäri Suomea asustelevat ja eivät voi poiketa varpajaisista. Lapsia minulla ei ole mutta kuulostaa järjenköyhältä juhlia juuri kun nainen on synnyttämässä kun silloin tarvitsee eniten tukea. Olen ollut jokaisen baby showereilla mitkä on pidetty hyvissä ajoin ennen synnytyksiä.

Kuka silloin vie vaimon sairaalaan ja hakee heidät seuraavana päivänä pois sieltä? Aika hirveetä, jos äiti sitten yksin joutuu selviytymään kaikesta sairaalassa ollessaan. Vai kuuluuko tähän kulttuuriin se, että äidillä on joku muu tukihenkilö kuin puolisonsa synnytyksessä mukana?

Ja mieskö ei mitenkään varaudu komplikaatioihin? Että on sitten ihan päissään, kun tulee puhelu, että vauvasi on siirretty vastasyntyneiden teholle ja vaimollasi on kohtutulehdus, ja on siis hengenvaarassa, että kannattaisi ehkä tulla sairaalalle, jos heidät vielä haluat nähdä. Aika vastuutonta ja tyhjäpäistä kyllä.

Vaimot on menneet yksin taksilla tai ambulanssilla mutta osalla on ollut sisko taikka anoppi mukana. Miehille on lähetetty kuva vauvasta whatsapiin ja mies on krapulaisena ollut seuraavan päivän. Muutamalla ei ollut tukihenkilöä mukana ja yksin pärjäsivät.

Aika heikko kumppanuus kyllä puolisoilla, jos näin. Villi veikkaus, et jos miehellä olis joku sairaalakeikka (vaikka vaan polvileikkaus), niin olis kovastikin pahoillaan, jos vaimonsa lähtis bilettään, eikä tulis katsomaan, tukemaan ja kyyditsemään häntä sairaalaan.

Eikä lupaa kauheen osallistuvaa isyyttä myöhemminkään. En kattelis.

Ymmärrän pointtisi mutta sitten taas en. Jouduin yksin sairaalaan synnyttämään ilman tukihenkilöä eikä paikalla ollut muita kuin lääkäri ja kätilöt. Ei ennenkään miehiä pyydetty synnytyksiin vaan naisten piti hoitaa touhu ilman miestä. Olen ehkä liiankin itsenäinen mutta pärjäsin mainiosti yksin ja enemmänkin ärsytti lässyttävät kätilöt ympärillä. Mies suuttui kun en pyytänyt mukaan nopeaan synnytykseen mutta pakahtui onnesta nähdessään vauvan ja minut.

Niin, sinulla meni kaikki hyvin. Minä jouduin hätäsektioon, vuosin litratolkulla ja makasin leikkauksen jälkeen useita tunteja puolitajuttomana heräämössä. Vauva oli koko tämän ajan miehen paidan alla ihokontaktissa. Jos mies olisi ollut dokaamassa, olisi vauva lojunut yksin vaunuissa jossain kanslian nurkassa ensimmäiset tuntinsa. Kun ei se pärjääminen ole aina omasta päätöksestä kiinni.

Puolison kaverilla kävi vielä huonommin. Äiti joutui synnytyksen jälkeen teholle taistelemaan hengestään. Luulisi, että olisi jo sosiaalihuoltokin kiinnostunut jos vastasyntyneen ainut toimintakykyinen vanhempi on ryyppäämässä ennemmin kuin huolehtimassa lapsestaan.

Meillä vastaava tilanne ja jostain syystä sain paljon alapeukkuja kun olen ikionnellinen että mieheni oli sairaalassa eikä ryyppäämässä.

Meillä mies ei juo eikä ollut varpajaisia mutta vauva menehtyi synnytyksessä ja vasta vuosien jälkeen uskalsimme aloittaa uuden lapsen yrittämisen vaikkei menetettyä esikoista voi mikään korvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onneksi ollut. Oltiin kuolla vauvan kanssa synnytykseen.

Voisko joku jo perustella alapeukut??

Joku lapseton sinkkumies, joka ei tule koskaan saamaan edes naista, saati lapsia, vaan päätti ruveta kiusaamaan. Alapeukuttaa kaikki synnytyskomplikaatioihin liittyvät kommentit.

Olen lapseton vela, joka sai keskenmenon enkä halua lapsia ja alapeukutan kaikki viestit mitkä muistuttavat liikaa menneestä. Perheellisille toivotan hyvää ja onnellista elämää, josta itse jouduin luopumaan.

Joo vietti toki. Kaverit samoja tuttuja joiden kanssa pyörittiin pubeissa seurusteluvaiheessa ja minä aina kuskina. Vaarattomia tyyppejä, pelasivat bilistä ja korttia ja vetivät aina perskännit.  Exä oli aivan sekaisin onnesta poikansa synnyttyä.

Ei uskoisi, kun nykytilanteeseen vertaa. Heti, kun tuli ongelmia, sysäsi kaiken vastuun kaikesta minulle. Ei hirveästi olla tekemisissä, joskus soitetaan kun jotain virallista asiaa. Puhelut lyhyitä.

Ei ollut. Oli kotona ensimmäisen lapsen kanssa, ja haukkui että herätin lapsen kun soitin ja kerroin että nyt näyttäisi tapahtuvan. Ja löi luurin korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo vietti toki. Kaverit samoja tuttuja joiden kanssa pyörittiin pubeissa seurusteluvaiheessa ja minä aina kuskina. Vaarattomia tyyppejä, pelasivat bilistä ja korttia ja vetivät aina perskännit.  Exä oli aivan sekaisin onnesta poikansa synnyttyä.

Ei uskoisi, kun nykytilanteeseen vertaa. Heti, kun tuli ongelmia, sysäsi kaiken vastuun kaikesta minulle. Ei hirveästi olla tekemisissä, joskus soitetaan kun jotain virallista asiaa. Puhelut lyhyitä.

Jaa, ei tuossa minusta mitään ristiriitaa ole. Vauva on kiinnostanut ajatuksena, meriittinä, saavutuksena jolla voi leveillä kavereille. Ne miehet joita aidosti kiinnostaa se vauva pienenä ihmisenä ja omana lapsena ei lähde ryyppäämään silloin kun juuri olisi korvaamattomat ensihetket käsillä sen uuden ihmissielun kanssa. Ei pidä kuunnella sanoja vaan katsoa käytöstä.

Meillä mies oli panemassa exäänsä kun olin synnärillä. Sellaiset varpajaiset hänellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mies oli synnärillä mukana.

Mitä mies siellä teki?

Omani mm. juoksi lämmittämässä kauratyynyä ja kirjoitti "synnytystarinaa". Oli henkisenä tukena tietenkin ja hoiti vauvaa synnytyksen jälkeen, esim. kylvetti.

Mielestäni kertoo paljon miehestä ja hänen tulevasta isyydestään jos jättää synnytyksen väliin. Eri asia toki sitten jos äiti ei halua isää mukaan. 

t. Eri

Mikä on "synnytystarina"?

Siis kirjoitti mitä synnytyksessä tapahtui, synnytyksen kulusta, silleen aika eläväisesti. Aikansa kuluksi, ei ole normaalisti mikään satusetä😆 oli ihan hauska yllätys kun kertoi kirjoittaneensa ja luin tekstin. En huomannut mitään synnytyksen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä päin Suomea ja missä ikäluokassa näitä varpajaisten pitäjiä on?

Tiedän paljon isiä, mutten ketään, joka olis lähtenyt ryyppäämään, kun vaimo synnyttää tai on juuri synnyttänyt.

Mies valvoo kotona äidin kanssa valmiina lähtemään viemään sairaalaan, kun lupa tulla osastolle tulee. Sitten, kun luonnollisesti ihan viime tingassa lupa heltiää (ainakaan pk-seudulla kun ei sinne osastolle pääse ennen kuin pää näkyy), mies suuressa stressissä hoitaa puolisonsa osastolle peläten, että joutuu kätilönhommiin matkalla.

Osastolla mm. tuo vettä ja ojentelee ilokaasua äidille.

Lapsen synnyttyä ottaa vauvan ihokontaktiin, kun äitiä paikataan. Sitten mennään vauvapesäilemään yhdessä perhehuoneeseen, jossa mies hakee ruuat keittiöltä, vaihtaa vauvan vaipat jne. Äiti toipuu ja opettelee imettään.

Pianhan sieltä jo kotiudutaan, jos komplikaatioita ei ole. Mies tietysti ajaa auton kotiin ja kantaa vauvan kantokopassa autolle. Ei kellekään järkevälle miehelle tulisi mieleenkään olla kännin/darran vuoksi kyvytön hoitamaan näitä tehtäviä.

Jos nainen synnyttää yksin niin kuka ojentaa ilokaasua vai onko naamari sängyn vieressä josta nainen ottaa sen itse? Olisi hyvä olla puoliso mukana mutta pelottaa jos joudun yksin synnyttämään. Miehellä ei ole varpajaisia tiedossa.

No eihän siihen sinällään miestä tarvita kuin seuraksi. Itse kyllä sanoin että jos joku opiskelija haluaisi tulla, ja niin suurimman osan aikaa olikin, silloin kun jouduin olemaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko karjalainen perinne, mutta täällä Etelä-Karjalassa on juhlittu varpajaisia. Ei tietenkään synnytyksen aikaan, vaan kun lapsi on syntynyt, äiti ja lapsi ovat tällöin yleensä vielä sairaalassa. Oma mies piti varpajaiset mun veljille ja serkuille, viettivät saunaillan ja joivat olutta. Ihan hyvässä kunnossa tuli seuraavana päivänä katsomaan meitä sairaalaan.

Kun päästiin sairaalasta kotiin, isovanhemmat ja iso-isovanhemmat tulivat käymään vauvaa katsomaan ja toivat rotinoita (kukkia äidille, lahjoja vauvalle, kahvileipää). Minun äitinä ei tarvinnut palvella ketään, anoppi keitti kaikille kahvit ja kattoi pöydän ja tiskasi. Kivat perinteet minusta. Ei tietenkään toimi niillä, ketkä kaipaavat vain tekosyytä ryyppäämiselle.

Ei siinä kyllä todellakaan ollut sellaista aikaa, että oisin ollut sairaalassa ja mies ois ehtinyt ryyppäämään. Sieltähän kotiudutaan joskus jo seuraavana päivänä, jos lapsi syntyi yöllä. Ja jos ei, ollaan perhehuoneessa, jossa mies on mukana.

Rotinat on tavallaan kiva, mut koronan myötä tuntuu aika hurjalta ottaa vastaan paljon vieraita heti lapsen syntymän jälkeen. Muutenkin aika raskasta passata vieraita siinä heti. Varsinkin jos isä on darrassa ja sekin jäisi äidin tehtäväksi.

Hmm, et ilmeisesti lukenut kohtaa, jossa sanoin ettei minun äitinä tarvinnut passata ketään vaan anoppi hoiti homman? Eikä vieraat todellakaan jääneet olemaan, tunnin verran suunnilleen istuivat ja se oli siinä.

Ei varpajaisia varmaan voikaan viettää, jos pääsee samantien kotiin sairaalasta. Itse olen ollut molemmilla kerroilla vähintään kolme yötä sairaalassa eikä täällä mitään perhehuoneita ollut, joten isä ehti hyvin viettämään varpajaisia. Molemmat lapset syntyivät vielä viikon lopulla, joten lauantai-iltana oli isän juhlat.

Ei, esikoisen synnyttyä se piti bändikavereiden kanssa jotkin pippalot treeniksellä, mutta tuli aika äkkiä kotiin kun muut alkoi olla liian kännissä. Mieluummin ihasteli kotona pientä ihmettä, vaihtoi vaippaa ja pelaili pc:llä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä päin Suomea ja missä ikäluokassa näitä varpajaisten pitäjiä on?

Tiedän paljon isiä, mutten ketään, joka olis lähtenyt ryyppäämään, kun vaimo synnyttää tai on juuri synnyttänyt.

Mies valvoo kotona äidin kanssa valmiina lähtemään viemään sairaalaan, kun lupa tulla osastolle tulee. Sitten, kun luonnollisesti ihan viime tingassa lupa heltiää (ainakaan pk-seudulla kun ei sinne osastolle pääse ennen kuin pää näkyy), mies suuressa stressissä hoitaa puolisonsa osastolle peläten, että joutuu kätilönhommiin matkalla.

Osastolla mm. tuo vettä ja ojentelee ilokaasua äidille.

Lapsen synnyttyä ottaa vauvan ihokontaktiin, kun äitiä paikataan. Sitten mennään vauvapesäilemään yhdessä perhehuoneeseen, jossa mies hakee ruuat keittiöltä, vaihtaa vauvan vaipat jne. Äiti toipuu ja opettelee imettään.

Pianhan sieltä jo kotiudutaan, jos komplikaatioita ei ole. Mies tietysti ajaa auton kotiin ja kantaa vauvan kantokopassa autolle. Ei kellekään järkevälle miehelle tulisi mieleenkään olla kännin/darran vuoksi kyvytön hoitamaan näitä tehtäviä.

Iso kaveriporukka iältään 20-40v ympäri Suomea asustelevat ja eivät voi poiketa varpajaisista. Lapsia minulla ei ole mutta kuulostaa järjenköyhältä juhlia juuri kun nainen on synnyttämässä kun silloin tarvitsee eniten tukea. Olen ollut jokaisen baby showereilla mitkä on pidetty hyvissä ajoin ennen synnytyksiä.

Kuka silloin vie vaimon sairaalaan ja hakee heidät seuraavana päivänä pois sieltä? Aika hirveetä, jos äiti sitten yksin joutuu selviytymään kaikesta sairaalassa ollessaan. Vai kuuluuko tähän kulttuuriin se, että äidillä on joku muu tukihenkilö kuin puolisonsa synnytyksessä mukana?

Ja mieskö ei mitenkään varaudu komplikaatioihin? Että on sitten ihan päissään, kun tulee puhelu, että vauvasi on siirretty vastasyntyneiden teholle ja vaimollasi on kohtutulehdus, ja on siis hengenvaarassa, että kannattaisi ehkä tulla sairaalalle, jos heidät vielä haluat nähdä. Aika vastuutonta ja tyhjäpäistä kyllä.

Vaimot on menneet yksin taksilla tai ambulanssilla mutta osalla on ollut sisko taikka anoppi mukana. Miehille on lähetetty kuva vauvasta whatsapiin ja mies on krapulaisena ollut seuraavan päivän. Muutamalla ei ollut tukihenkilöä mukana ja yksin pärjäsivät.

Aika heikko kumppanuus kyllä puolisoilla, jos näin. Villi veikkaus, et jos miehellä olis joku sairaalakeikka (vaikka vaan polvileikkaus), niin olis kovastikin pahoillaan, jos vaimonsa lähtis bilettään, eikä tulis katsomaan, tukemaan ja kyyditsemään häntä sairaalaan.

Eikä lupaa kauheen osallistuvaa isyyttä myöhemminkään. En kattelis.

Ymmärrän pointtisi mutta sitten taas en. Jouduin yksin sairaalaan synnyttämään ilman tukihenkilöä eikä paikalla ollut muita kuin lääkäri ja kätilöt. Ei ennenkään miehiä pyydetty synnytyksiin vaan naisten piti hoitaa touhu ilman miestä. Olen ehkä liiankin itsenäinen mutta pärjäsin mainiosti yksin ja enemmänkin ärsytti lässyttävät kätilöt ympärillä. Mies suuttui kun en pyytänyt mukaan nopeaan synnytykseen mutta pakahtui onnesta nähdessään vauvan ja minut.

Niin, sinulla meni kaikki hyvin. Minä jouduin hätäsektioon, vuosin litratolkulla ja makasin leikkauksen jälkeen useita tunteja puolitajuttomana heräämössä. Vauva oli koko tämän ajan miehen paidan alla ihokontaktissa. Jos mies olisi ollut dokaamassa, olisi vauva lojunut yksin vaunuissa jossain kanslian nurkassa ensimmäiset tuntinsa. Kun ei se pärjääminen ole aina omasta päätöksestä kiinni.

Puolison kaverilla kävi vielä huonommin. Äiti joutui synnytyksen jälkeen teholle taistelemaan hengestään. Luulisi, että olisi jo sosiaalihuoltokin kiinnostunut jos vastasyntyneen ainut toimintakykyinen vanhempi on ryyppäämässä ennemmin kuin huolehtimassa lapsestaan.

Meillä vastaava tilanne ja jostain syystä sain paljon alapeukkuja kun olen ikionnellinen että mieheni oli sairaalassa eikä ryyppäämässä.

Minäkin ihmettelin sen viestin saamia selittämättömiä alapeukkuja. Ilmeisesti jotkut alapeukuttaa kaikki viestit, joissa ei varauksetta suitsuteta tuoreiden isien ryyppäämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko karjalainen perinne, mutta täällä Etelä-Karjalassa on juhlittu varpajaisia. Ei tietenkään synnytyksen aikaan, vaan kun lapsi on syntynyt, äiti ja lapsi ovat tällöin yleensä vielä sairaalassa. Oma mies piti varpajaiset mun veljille ja serkuille, viettivät saunaillan ja joivat olutta. Ihan hyvässä kunnossa tuli seuraavana päivänä katsomaan meitä sairaalaan.

Kun päästiin sairaalasta kotiin, isovanhemmat ja iso-isovanhemmat tulivat käymään vauvaa katsomaan ja toivat rotinoita (kukkia äidille, lahjoja vauvalle, kahvileipää). Minun äitinä ei tarvinnut palvella ketään, anoppi keitti kaikille kahvit ja kattoi pöydän ja tiskasi. Kivat perinteet minusta. Ei tietenkään toimi niillä, ketkä kaipaavat vain tekosyytä ryyppäämiselle.

Ei siinä kyllä todellakaan ollut sellaista aikaa, että oisin ollut sairaalassa ja mies ois ehtinyt ryyppäämään. Sieltähän kotiudutaan joskus jo seuraavana päivänä, jos lapsi syntyi yöllä. Ja jos ei, ollaan perhehuoneessa, jossa mies on mukana.

Rotinat on tavallaan kiva, mut koronan myötä tuntuu aika hurjalta ottaa vastaan paljon vieraita heti lapsen syntymän jälkeen. Muutenkin aika raskasta passata vieraita siinä heti. Varsinkin jos isä on darrassa ja sekin jäisi äidin tehtäväksi.

Hmm, et ilmeisesti lukenut kohtaa, jossa sanoin ettei minun äitinä tarvinnut passata ketään vaan anoppi hoiti homman? Eikä vieraat todellakaan jääneet olemaan, tunnin verran suunnilleen istuivat ja se oli siinä.

Ei varpajaisia varmaan voikaan viettää, jos pääsee samantien kotiin sairaalasta. Itse olen ollut molemmilla kerroilla vähintään kolme yötä sairaalassa eikä täällä mitään perhehuoneita ollut, joten isä ehti hyvin viettämään varpajaisia. Molemmat lapset syntyivät vielä viikon lopulla, joten lauantai-iltana oli isän juhlat.

Olet synnyttänyt kahdesti ja isä ollut molemmat kerrat dokaamassa? Siis ei ole viitsinyt edes hoitaa esikoista silloin kun olit itse synnyttämässä kuopusta?

No, meitä on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko karjalainen perinne, mutta täällä Etelä-Karjalassa on juhlittu varpajaisia. Ei tietenkään synnytyksen aikaan, vaan kun lapsi on syntynyt, äiti ja lapsi ovat tällöin yleensä vielä sairaalassa. Oma mies piti varpajaiset mun veljille ja serkuille, viettivät saunaillan ja joivat olutta. Ihan hyvässä kunnossa tuli seuraavana päivänä katsomaan meitä sairaalaan.

Kun päästiin sairaalasta kotiin, isovanhemmat ja iso-isovanhemmat tulivat käymään vauvaa katsomaan ja toivat rotinoita (kukkia äidille, lahjoja vauvalle, kahvileipää). Minun äitinä ei tarvinnut palvella ketään, anoppi keitti kaikille kahvit ja kattoi pöydän ja tiskasi. Kivat perinteet minusta. Ei tietenkään toimi niillä, ketkä kaipaavat vain tekosyytä ryyppäämiselle.

Ei siinä kyllä todellakaan ollut sellaista aikaa, että oisin ollut sairaalassa ja mies ois ehtinyt ryyppäämään. Sieltähän kotiudutaan joskus jo seuraavana päivänä, jos lapsi syntyi yöllä. Ja jos ei, ollaan perhehuoneessa, jossa mies on mukana.

Rotinat on tavallaan kiva, mut koronan myötä tuntuu aika hurjalta ottaa vastaan paljon vieraita heti lapsen syntymän jälkeen. Muutenkin aika raskasta passata vieraita siinä heti. Varsinkin jos isä on darrassa ja sekin jäisi äidin tehtäväksi.

Hmm, et ilmeisesti lukenut kohtaa, jossa sanoin ettei minun äitinä tarvinnut passata ketään vaan anoppi hoiti homman? Eikä vieraat todellakaan jääneet olemaan, tunnin verran suunnilleen istuivat ja se oli siinä.

Ei varpajaisia varmaan voikaan viettää, jos pääsee samantien kotiin sairaalasta. Itse olen ollut molemmilla kerroilla vähintään kolme yötä sairaalassa eikä täällä mitään perhehuoneita ollut, joten isä ehti hyvin viettämään varpajaisia. Molemmat lapset syntyivät vielä viikon lopulla, joten lauantai-iltana oli isän juhlat.

Olet synnyttänyt kahdesti ja isä ollut molemmat kerrat dokaamassa? Siis ei ole viitsinyt edes hoitaa esikoista silloin kun olit itse synnyttämässä kuopusta?

No, meitä on moneen junaan.

Niin näyttää olevan. Mutta onnea sulle ylemmyydentunnoissasi, olet selkeästi parempi ihminen kuin minä. Tiedät meidän perheasiatkin näköjään paremmin 😁

Vietti ja todennäköisesti petti siellä, olo jonkun naisen seurassa ja loppuilta puhelin kiinni. Ei koskaan tunnustanut mutta eiköhän tuo ole itsestäänselvää.