Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tekeekö muut yksinasuvat tätä vai olenko ainoa ?:(
16.04.2022 |
Asun talossa missä on vain pariskuntia ja lapsiperheitä. Minulla ei ole puolisoa ja asun oikeasti kissan kanssa ja jos tulen kotiin , huudan "Moii! Kävin tossa kaupassa, mitäs tänne? Mitäs oot puuhaillut?" Tai vastaavaa Joss lähden kauppaan , saatan huutaa "noni puhutaan kohta siitä, lähen käymään kaupassa, moikka!". Ja esitä että minulla olisi puoliso. Alkanut hävettämään että tietääköhän ne että huutelen itsekseni kun ei kukaan neljään vuoteen tätä mielikuvituspuolisoa ole nähnyt . :(
Kommentit (47)
Mä juttelen elukoille ihan kokoajan ja mullon sentään muija ja mukula kokoajan juttuseurana kans.
Normaalius on ahdistava laatikko mihin elämänilo menee kuoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole tullut mieleenkään tuollainen, hyvin outoa mielestäni. Että pitää esittää naapureille, ettei asu yksin…siis mitä hittoa?! Mulle yksinasuminen on normaalia ja puhun kyllä jonkun verran itsekseni(normaalia myös), mutta en sentään huuda tai tappele itseni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut mieleenkään tuollainen, hyvin outoa mielestäni. Että pitää esittää naapureille, ettei asu yksin…siis mitä hittoa?! Mulle yksinasuminen on normaalia ja puhun kyllä jonkun verran itsekseni(normaalia myös), mutta en sentään huuda tai tappele itseni kanssa.
Entä jos joku kiistelee yksin uutisten luvun jälkeen, jos aihe kiihdyttää? :D
Vierailija kirjoitti:
Minun kaheli naapurini riitelee itsensä kanssa helvetin kovaan ääneen. Alkuun luulin että se pelaa siellä ja rähisee mikrofoniin mutta kerran kun vähän tarkemmin kuuntelin niin se rähisi itselleen jostain tiskaamisesta ja imuroimisesta. Rapussa ja pihalla kun tulee vastaan niin on ihan tavallisen oloinen mutta ilmeisesti kotonaan sitten ei tule toimeen itsensä kanssa.
Mä olen samanlainen, toivottavasti en kuitenkaan se kestä tässä puhutaan :D ...
Olen asiallinen naapureille mutta kotona esim tiskivuoren edessä huudan " sun pitää nyt tiskata!" Ja vastaan "nokun mä en v i t t u jaksa !!!" Ja jatkan "no se pitää nyt silti hoitaa, aloita nyt! " "Se on rasittavaa!!!". Tiedän , mutta nyt se pitää tehdä!" Okei v IT ttu! " . Aina toi sama ennen tiskaamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua, olet sairas. Jopa kissasi pitää sinua hulluna.
Olipas kiva kommentti toiselle joka häpeää kumppanittomuuttaan.
Jep. Ja olen jutellut kissan kanssa ja se kyllä sanoi että ymmärtää että välillä on hankalaa , eikä pidä mua hulluna. Että ite varmaan oot hullu.
Puhun katille ja se vastaa. Jää eteiseen kun lähden. Takasin tullessa hyökkää väijystä kimppuuni mutta vasta kun kutsun sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En asu yksin mutta joskus jos lähden kauppaan, eikä kotiin jää ketään, huudan silti "Moikka, tuun kohta" :D
Seinät varmaan nyökkää sulle.
Mulla on 2 kissaa, ja höpötän niille kaiken mahdollisen. Esim. töihin lähtiessä: "Mamma lähtee tienaamaan kissanruokarahaa, olkaahan kiltisti", ja töistä tullessa: "No mitäs pojat, mitäs ootte puuhanneet?". Lisäksi kerron niille miten päivä on mennyt, missä olen käynyt, mitä tehnyt yms. Muistan eläinlääkärin joskus sanoneen, että kissalle nimenomaan pitää puhua, että se sosiaalistuu ja tuntee olevansa perheenjäsen. Ja mun pojat myös aloittavat usein keskustelun ja tuntuvat hyvin ymmärtävän asioita 😸
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kehun itseäni ääneen monesti päivässä!
-Hyvä tyttö! Taas osasit! Niin sitä pitää!
Asun yksin ja etäopiskelen yksin, välillä alkaa tulla semisti hulluksi ellei edes itselleen puhu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole puolisoa eikä lemmikkiä (talossa ei saa pitää) joten pitäisköhän munkin keksiä itelleni mielikuvituspuoliso <3
Mä puhun myös huonekasveille välillä. Kerron, että no nyt saatte vettä ja kehoitan kauniisti kasvamaan isoksi. Kerron myös marsulle ( toinen otti ja kuoli) että nyt lähden tai moikkaan kun tulen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun yksin, mutta juttelen ääneen. ”Saatan sanoa, että alanpa nyt laittamaan sitä ruokaa,
pitäsköhän laittaa pesukone päälle, lähtisinkö käymään kävelyllä vai mitähän tässä nyt
tekis” yksinpuhelu on terapeuttista ja hyväksyttävää. Se on jopa suositeltavaa yksin asuvalle.
Kiva kuulla. Itse kyselen ääneen esim mihin se kaukosäädin taas on kadonnut sekä juttelen kukille tätä nykyä, että onko jano ja pitäisikö vähän suihkutella.. Juoksulenkillä en puhu, mutta kävelylenkit on muuttuneet vähän yllättäenkin sellaisiksi yksinpuheluiksi että juttelen kuulumisiani/fiiliksiäni kuin puhuisin jonkun kanssa puhelimessa.
Suurin yllätys on kuitenkin ollut se, että teen tuota ruotsiksi. Enkä ole kaksikielinen vaan äidinkieleni on suomi.
Vähän jo hirvittääkin.
Kyllä tietenkin! Kysyn aina koiralta miten meni ja kerron omat kuulumiset. Se tykkää jutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En asu yksin mutta joskus jos lähden kauppaan, eikä kotiin jää ketään, huudan silti "Moikka, tuun kohta" :D
Seinät varmaan nyökkää sulle.
Mä olen miettinyt monesti, että menevät varmaan pian pyöreään muotoon.
eri
Vierailija kirjoitti:
Taloyhtiösi laskuttaa kohta vedestä kahden maksun.
Ja huoli-ilmoituksen sossuille, että asunnossa on ihminen joka ei ikinä käy ulkona.
Alue: Aihe vapaa
Hehheh. Tuo on hyvä että puhuu kissalle. Ei kai väliä jos naapuri luulee jotain, voisithan puhua vaikka puhelimeen teoriassa saman. Ja muutkin yksinasuvat puhuvat itsekseen, ääntä verryttelee.