Lue keskustelun säännöt.
Yllätys: Nainen on nyt onnettomampi kuin 1950-luvulla
15.04.2022 |
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/yllatys-nainen-on-nyt-onnettomampi-kui…
Tutkimus paljastaa yllättävän paradoksin: Suomessa äidit ovat uupuneempia kuin heikomman tasa-arvon maissa.
Kommentit (790)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihme. Ennen sai rauhassa keskittyä äitiyteen. Nyt pitäis jaksaa hoitaa urakin. Ja sitten harrastaa ja somettaa ja sisustaa ja jumpata ja pysyä huoliteltuna ja mitoissaan siivotessakin.
Pitäisi? Itse pakotat.
Just niin. Sitten halveerataan ja pilkataan niitä harvoja, jotka uskaltavat elää toisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mark kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kumpuaa tämä miesten ahdistus siitä, että naiset ovat muualla yhteiskunnassa tasa-arvoisempia kuin ennen ja sen seurauksena kostavat oman ylivertaisen asemansa menettämisen kotona puolisolleen laiskotellen eli pistämällä puolison harteille kaksoistaakan?
Eivätkö miehet aidosti rakastakaan puolisoitaan?
Eikö tässä ole kyse nimenomaan naisten ahdistuksesta että hommia on liikaa? Näitä liika hommia sitten yritetään sysätä miehelle.
Johan tässä ketjussa nainen kertoi kuinka on verrannollista
1. tehdä ruoka, tiskata, pestä pyykkiä (kun nämä tekee mies)
2. kävellä lapsen kanssa tarhasta kotiin (kun sen tekee nainen)
Kuluuhan niihin yhtä paljon aikaa.
Ei ihme että naiset vaativat palkankorotusta hoitoalalla. Kirurgi ja apulaishoitaja on molemmat 7:15 töissä joten tietysti siitä pitää saada sama palkka. Ei vaativuudella ole mitään tekemistä minkään kanssa.
No vaihdetaan niin, että mies hakee lapset hoidosta ja nainen tekee sillä aikaa ruuan. Lapsia hakeva kuulee hoitajilta, miten päivä on mennyt, antaa lapsille täyden huomion kotimatkan aikana, kotona auttaa lapsilta vaatteet päältä, laittaa ne kuivumaan tai naulakkoon, tarkistaa repun, laittaa sinne seuraavana päivänä tarvittavat tarvikkeet ja kertoo puolisolle, mitä lasten hoitopäivän aikana on tapahtunut.
Uskon sinun tietävän, millaista on hakea lapset hoidosta, kun lapset ovat väsyneitä ja nälkäisiä, kiiruhtaa kotiin, tyhjentää tiskikone ja raivata tiskipöytä ennen kuin pääsee edes aloittamaan ruuanlaittoa. Lapset roikkuvat jaloissa hakemassa huomiota. Puoliso tulee kotiin vasta sitten, kun ruoka on valmista ja lapset syömässä. Toinen on väsynyt, toinen ei, osaatko arvata, kumpi on kumpi?
Taas kuvaillaan täydellistä naista ja paskaa miestä.
Katso ulos. Kaikilla 20-50 vuotiailla naisilla on naama kännykässä kun ne menee ulkona lasten ja koirien kanssa.
Ja taas ollaan niin väsynyttä kun joutuu elämään lasten kanssa, miehen tullessa valmiiksi katettuun pöytään rennon lupsakan työpäivän jälkeen.
Oikeasti, älä porsi äläkä ota itselles miestä, Siinä ratkaisu kaikkiin sun ongelmiin.
Äläpä nyt pistä ennakkoluulojasi tähän mukaan. Minun kommentissa ei mainittu sukupuolia. Minulla oli yhteen aikaan työ, jossa pääsin kotiin vasta miehen jälkeen. Se on luksusta päästä kotiin tullessa valmiiseen pöytään. Pitkä työmatka oli omaa aikaa, jonka aikana pääsi töistä eroon eikä kotona tarvinnut ruveta ruuanlaittoon.
Katso tekstiäsi, etkö löydä kohtaa "No vaihdetaan niin, että mies"
Se on aika alussa, jos tuo auttaa.
Olin kirjoittanut aiemmin kommentin, jota yksi mies kommentoi näin
"Johan tässä ketjussa nainen kertoi kuinka on verrannollista
1. tehdä ruoka, tiskata, pestä pyykkiä (kun nämä tekee mies)
2. kävellä lapsen kanssa tarhasta kotiin (kun sen tekee nainen)
Kuluuhan niihin yhtä paljon aikaa."
Ihan sama, kumpi tekee kumman homman, aikaa menee yhtä paljon eikä kummankaan tarvitse kiirehtiä. Onko sinulla vielä kysyttävää?
Tehtävän raskaudella ei siis sinusta ole merkitystä? Kahden tunnin lenkki koiran kanssa on sama asia kuin koko kämpän siivoaminen, lasten roikkuessa jaloissa, samalla ruoka laittaen?
Kahden tunnin lenkki koiran ja lasten kanssa on sama asia kuin saada siivota kaksi tuntia ilman lapsia roikkumasta jaloissa. Tai tehdä ruokaa puoli tuntia ja siivota puolitoista.
Onko tuo virallisesta taulukosta joka on kaikkien naisten hyväksymä?
Ihan jos omalla järjelläsi ajattelet vai miten nuo hommat pitäisi sinusta jakaa? Oletetaan, että koiraa ei ole ja toinen viettää sen parituntisen lasten kanssa leikkipihalla, käykö se?
Minusta töiden raskaudella on merkitystä. Täällä oli nainen joka kertoi että on sama asia hakea lapset tarhasta (tunnin ulkoiluhetki) vs laittaa ruoka, tiskata, siivota sama aika...
Siksi kysyin, ja tuo oli vain yksi näkemys. Oliko jossain sitä virallista taulukkoa joka saa kaikki naiset hiljaiseksi kotitöiden epätasaisesta jakautumisesta, vai onko se niin ettei oikeasti mikään kelpaa.
Sinä varmaan ihan itse osaat ajatella, millaista on laittaa ruokaa tai siivota kaikessa rauhassa eikä niin, että lapset roikkuvat lahkeessa tai minuutin välein joutuu lähtemään katsomaan, mitä ne puuhaavat. tasapuolista on, että välillä toinen on lasten kanssa ja välillä toinen, kun se toinen tekee kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan isyuttä on se, että isät oikeasti leikkivät lastensa kanssa. Käyvät lrikkikentillä ja vievät harrastuksiin. Siellä on mukava istuskella odottamassa ja vaihtaa pari sanaa jonkun vanhemman kanssa tai pelata kännykällä autossa, kun vaimo sillä aikaa tekee ruokaa, siivoaa ja pyykkää. Mutta niin vain mies saa naapureilta ja kaikilta sukulaisiltaan kruunun ja vaimo moitteet siitä, että mies saa jo liikaa töitä lastenhoidossa. Sitä tasa-arvoako sitten...
Päättäkääs nyt jo osallistuuko miehet lasten kanssa tekemiseen vaiko ei
Minä olen onnellinen, energiaa riittää ja elämä on ihanaa! Ero on kyllä ihmeellinen asia. En todellakaan ota enää ketään ukkoa vaivoikseni eikä edes seurustelu kiinnosta vaikka tarjokkaita riittää. Suosittelen muillekin, ei tarvitse uupua eikä kestää kenenkään p*skaa. Terveisin sinkkuN
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mark kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kumpuaa tämä miesten ahdistus siitä, että naiset ovat muualla yhteiskunnassa tasa-arvoisempia kuin ennen ja sen seurauksena kostavat oman ylivertaisen asemansa menettämisen kotona puolisolleen laiskotellen eli pistämällä puolison harteille kaksoistaakan?
Eivätkö miehet aidosti rakastakaan puolisoitaan?
Eikö tässä ole kyse nimenomaan naisten ahdistuksesta että hommia on liikaa? Näitä liika hommia sitten yritetään sysätä miehelle.
Johan tässä ketjussa nainen kertoi kuinka on verrannollista
1. tehdä ruoka, tiskata, pestä pyykkiä (kun nämä tekee mies)
2. kävellä lapsen kanssa tarhasta kotiin (kun sen tekee nainen)
Kuluuhan niihin yhtä paljon aikaa.
Ei ihme että naiset vaativat palkankorotusta hoitoalalla. Kirurgi ja apulaishoitaja on molemmat 7:15 töissä joten tietysti siitä pitää saada sama palkka. Ei vaativuudella ole mitään tekemistä minkään kanssa.
No vaihdetaan niin, että mies hakee lapset hoidosta ja nainen tekee sillä aikaa ruuan. Lapsia hakeva kuulee hoitajilta, miten päivä on mennyt, antaa lapsille täyden huomion kotimatkan aikana, kotona auttaa lapsilta vaatteet päältä, laittaa ne kuivumaan tai naulakkoon, tarkistaa repun, laittaa sinne seuraavana päivänä tarvittavat tarvikkeet ja kertoo puolisolle, mitä lasten hoitopäivän aikana on tapahtunut.
Uskon sinun tietävän, millaista on hakea lapset hoidosta, kun lapset ovat väsyneitä ja nälkäisiä, kiiruhtaa kotiin, tyhjentää tiskikone ja raivata tiskipöytä ennen kuin pääsee edes aloittamaan ruuanlaittoa. Lapset roikkuvat jaloissa hakemassa huomiota. Puoliso tulee kotiin vasta sitten, kun ruoka on valmista ja lapset syömässä. Toinen on väsynyt, toinen ei, osaatko arvata, kumpi on kumpi?
Taas kuvaillaan täydellistä naista ja paskaa miestä.
Katso ulos. Kaikilla 20-50 vuotiailla naisilla on naama kännykässä kun ne menee ulkona lasten ja koirien kanssa.
Ja taas ollaan niin väsynyttä kun joutuu elämään lasten kanssa, miehen tullessa valmiiksi katettuun pöytään rennon lupsakan työpäivän jälkeen.
Oikeasti, älä porsi äläkä ota itselles miestä, Siinä ratkaisu kaikkiin sun ongelmiin.
Äläpä nyt pistä ennakkoluulojasi tähän mukaan. Minun kommentissa ei mainittu sukupuolia. Minulla oli yhteen aikaan työ, jossa pääsin kotiin vasta miehen jälkeen. Se on luksusta päästä kotiin tullessa valmiiseen pöytään. Pitkä työmatka oli omaa aikaa, jonka aikana pääsi töistä eroon eikä kotona tarvinnut ruveta ruuanlaittoon.
Katso tekstiäsi, etkö löydä kohtaa "No vaihdetaan niin, että mies"
Se on aika alussa, jos tuo auttaa.
Olin kirjoittanut aiemmin kommentin, jota yksi mies kommentoi näin
"Johan tässä ketjussa nainen kertoi kuinka on verrannollista
1. tehdä ruoka, tiskata, pestä pyykkiä (kun nämä tekee mies)
2. kävellä lapsen kanssa tarhasta kotiin (kun sen tekee nainen)
Kuluuhan niihin yhtä paljon aikaa."
Ihan sama, kumpi tekee kumman homman, aikaa menee yhtä paljon eikä kummankaan tarvitse kiirehtiä. Onko sinulla vielä kysyttävää?
Tehtävän raskaudella ei siis sinusta ole merkitystä? Kahden tunnin lenkki koiran kanssa on sama asia kuin koko kämpän siivoaminen, lasten roikkuessa jaloissa, samalla ruoka laittaen?
Kahden tunnin lenkki koiran ja lasten kanssa on sama asia kuin saada siivota kaksi tuntia ilman lapsia roikkumasta jaloissa. Tai tehdä ruokaa puoli tuntia ja siivota puolitoista.
Onko tuo virallisesta taulukosta joka on kaikkien naisten hyväksymä?
Ihan jos omalla järjelläsi ajattelet vai miten nuo hommat pitäisi sinusta jakaa? Oletetaan, että koiraa ei ole ja toinen viettää sen parituntisen lasten kanssa leikkipihalla, käykö se?
Minusta töiden raskaudella on merkitystä. Täällä oli nainen joka kertoi että on sama asia hakea lapset tarhasta (tunnin ulkoiluhetki) vs laittaa ruoka, tiskata, siivota sama aika...
Siksi kysyin, ja tuo oli vain yksi näkemys. Oliko jossain sitä virallista taulukkoa joka saa kaikki naiset hiljaiseksi kotitöiden epätasaisesta jakautumisesta, vai onko se niin ettei oikeasti mikään kelpaa.
Sinä varmaan ihan itse osaat ajatella, millaista on laittaa ruokaa tai siivota kaikessa rauhassa eikä niin, että lapset roikkuvat lahkeessa tai minuutin välein joutuu lähtemään katsomaan, mitä ne puuhaavat. tasapuolista on, että välillä toinen on lasten kanssa ja välillä toinen, kun se toinen tekee kotitöitä.
Minä osaan, kyseenalaistan uhriutuvien naisten kyvyn siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en jaksa lukea ketjua, arvaan jo sen sisällön, kun näyttää Hännikäinenkin olevan taas räkyttämässä, niin kysyn:
Onko ketjun idea saada naiset uskomaan, että he olisivat onnellisimpia pullantuoksuisina kodinhengettärinä?
Eiköhän jokaisella ole oikeus elää niin, jos haluaa. Itselleni se olisi vihoviimeinen vaihtoehto.
Aivan varmasti on, mutta kukaan ei ole vielä kertonut, millä rahalla se nainen elää.
Puolison rahoilla. Sellainen nainen etsii itselleen puolison, joka haluaa kotivaimon. Toivottavasti tajuaa myös huolehtia eläkkeestään.
Jos minun (n) pitäisi valita, olenko se, joka käy töissä ja elättää molemmat vai se, joka on kotona ja elää toisen kustannuksella, valinta olisi helppo. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse elättää molempia vaan on puoliso, joka ansaitsee omat rahansa ja yhteiset kulut maksetaan 50/50. Tai jos pitäisi valita, teenkö mieluummin pitemmän päivän palkkatöissä vai olenko se, joka menee aikaisemmin kotiin ja ottaa isomman vastuun kotitöistä, niin edelleen valinta olisi helppo. Ja sen olen tehnytkin. Puoliso hoitaa isomman osan kotitöistä ja minä kompensoin sitä maksamalla kerran kuukaudessa käyvän siivoojan. Lapsia ei kuvioissa ole eikä tule.
Väitän, että en ole ainoa nainen, joka on mieluummin töissä kuin kotitöissä, mutta toisin ajattelevia naisiakin on ja heidän ratkaisunsa on puoliso, joka haluaa kantaa yksin taloudellisen vastuun.
Jos naisen pitää elää puolison rahoilla, niin Suomessa olisi vain muutama tuhat pariskuntaa.
Oma äitini jouti olemaan vajaat kymmenen vuotta tulottomana kotiäitinä. Se ei tainnut olla oikein mukavaa, sillä äiti jankutti minulle ihan pienestä asti, että hanki kunnon koulutus, ammatti ja omat rahat, niin sinun ei tarvitse olla yhdestäkään miehestä riippuvainen. Ystävien kanssa jutellessa moni muukin on kuullut samaa. Nautin edelleen joka kuukausi, kun palkka tulee tilille. Maksan yhteisistä menoista puolet ja loput on yksinomaan minun, joilla voin tehdä mitä haluan ilman kenenkään marinaa.
Työ tekee vapaaksi!
Superrikkaat pankkiirit, kuten Rockefellerit rahoittivat feminismi juuri siksi, että naiset rynnistäisivät työmarkkinoille, mikä aiheuttaisi palkkatason romahduksen, koska työntekijöistä olisi ylitarjonta, ei siksi, että yhteiskunta olisi "tasa-arvoinen".
Hyvin suuri osa naisista jäisi käymättä siinä puuduttavassa klo 8-16 toimistotyössä tms., jos ei olisi käytännössä pakko, kun miehen palkka ei nykyään yleensä riitä mihinkään. Ennen vanhaan joku tavallinen duunarimieskin pystyi elättämään perheensä, nykyään ei millään.
Taloudellinen riippumattomuus on yksi tärkeä syy, miksi töissä käydään. Harva haluaa aikuisena olla kuten viikkorahaa saava teini, jonka viikkorahan vanhempi peruu syystä tai toisesta. Omalle tilille tuleva palkka on luksusta. Sen lisäksi iso osa aikuisista haluaa käyttää taitojaan työhön. Jos palkkatyö on noin vastenmielistä mitä sinä väität, niin sittenhän pitkäaikaistyöttömät ovat Suomen onnellisin ihmisryhmä.
Vertailukohtasi on väärä. Pitäisi verrata 1950-luvun duunarimiehen ja nykyajan duunarimiehen onnellisuutta ja 1950-luvun kotiäidin ja nykyajan töissä käyvän lapsiperheen äidin onnellisuutta.
Pitkäaikaistyötön on yleensä onneton siksi, että rahat ei riitä kuin kituuttamiseen, varsinkin jos on lapsia elätettävänä. Mutta työssä käyminen heikolla paikalla pakkopullaisessa työssä ei myöskään itsessään tee ketään onnelliseksi. Ennen vanhaan työttömyyttä oli vähemmän ja työntekijän ostovoima oli keskimäärin parempi, työ oli palkitsevampaa.
Ihmiset vain luulevat, että nykyään on asiat paremmin, koska me ollaan niin vapaita valitsemaan joko ummetus tai ripuli.
Taloudellinen riippuvuus kenenkään oikuista ei tee kenestään onnellista.
Oma isäni oli duunari 1960-luvulta 70-luvun alkupuolelle ja hänen palkallaan elätettiin koko perhe. Se riitti keittiön ja kamarin kokoiseen pieneen omakotitaloon, olisikohan siinä ollut noin 40 neliötä. Ei mitään muita mukavuuksia kuin sähkö. Kantovesi sisään ja ulos, ulkovessa, ulkorakennuksessa sauna, pyykit pestiin käsin. Äidin elämä oli ihan hirveän raskasta vaikka hän oli kotona. Lasten kanssa ei ollut kumpikaan vanhemmista. Niin surkeaa työtä ei olekaan, ettenkö tekisi sitä, jos sillä vältän tuon elämän.
Oma isäni oli lääkäri ja äitini oli kotiäiti niin pitkään, kunnes kolmas lapsi eli minä menin päiväkotiin 5-vuotiaana. Omien sanojensa mukaan ei olisi missään nimessä ollut mieluummin töissä niitä avioliiton n. kymmentä ensimmäistä vuotta, vaikka olisi ollut sitten "taloudellisesti riippumaton".
Jos miehen rahat riittäisivät suhteellisen hyvään elintasoon, niin moni äiti olisi nykyäänkin varmasti paljon mieluummin kotona kuin töissä pois lasten luota, ainakin silloin, kun lapset ovat vielä pieniä.
(Oliko duunareiden ostovoiman romahtaminen muuten alkanut jo tuohon aikaan, kun isäsi elätti perheen?)
Jotta useampi äiti jäisi kotiäidiksi, pitäisi lailla jakaa miehen palkka ja eläke.
Muuten tilanne on täysin epäreilu
Vai että valtion pitäisi tulla sekaantumaan asioihin ja jakaa palkka? Sinulla on kovin vääristynyt kuva toimivasta perheestä. Se on yksikkö, jossa kaikki tehdään yhdessä ja pyritään siihen, että kaikki ovat tyytyväisiä, erityisesti lapset, kun ne ovat pieniä. Mutta ilmeisesti joillekin perheen perustaminen tarkoittaa jotain muuta.
Ja naisen kannattaa tosiaan valita mies, joka ei ole narsisti tai muuten vaan vätys. Kannattaa kiinnittää oikeisiin asoihin huomiota jo siinä vaiheessa, kun meinaa mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en jaksa lukea ketjua, arvaan jo sen sisällön, kun näyttää Hännikäinenkin olevan taas räkyttämässä, niin kysyn:
Onko ketjun idea saada naiset uskomaan, että he olisivat onnellisimpia pullantuoksuisina kodinhengettärinä?
Eiköhän jokaisella ole oikeus elää niin, jos haluaa. Itselleni se olisi vihoviimeinen vaihtoehto.
Aivan varmasti on, mutta kukaan ei ole vielä kertonut, millä rahalla se nainen elää.
Puolison rahoilla. Sellainen nainen etsii itselleen puolison, joka haluaa kotivaimon. Toivottavasti tajuaa myös huolehtia eläkkeestään.
Jos minun (n) pitäisi valita, olenko se, joka käy töissä ja elättää molemmat vai se, joka on kotona ja elää toisen kustannuksella, valinta olisi helppo. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse elättää molempia vaan on puoliso, joka ansaitsee omat rahansa ja yhteiset kulut maksetaan 50/50. Tai jos pitäisi valita, teenkö mieluummin pitemmän päivän palkkatöissä vai olenko se, joka menee aikaisemmin kotiin ja ottaa isomman vastuun kotitöistä, niin edelleen valinta olisi helppo. Ja sen olen tehnytkin. Puoliso hoitaa isomman osan kotitöistä ja minä kompensoin sitä maksamalla kerran kuukaudessa käyvän siivoojan. Lapsia ei kuvioissa ole eikä tule.
Väitän, että en ole ainoa nainen, joka on mieluummin töissä kuin kotitöissä, mutta toisin ajattelevia naisiakin on ja heidän ratkaisunsa on puoliso, joka haluaa kantaa yksin taloudellisen vastuun.
Jos naisen pitää elää puolison rahoilla, niin Suomessa olisi vain muutama tuhat pariskuntaa.
Oma äitini jouti olemaan vajaat kymmenen vuotta tulottomana kotiäitinä. Se ei tainnut olla oikein mukavaa, sillä äiti jankutti minulle ihan pienestä asti, että hanki kunnon koulutus, ammatti ja omat rahat, niin sinun ei tarvitse olla yhdestäkään miehestä riippuvainen. Ystävien kanssa jutellessa moni muukin on kuullut samaa. Nautin edelleen joka kuukausi, kun palkka tulee tilille. Maksan yhteisistä menoista puolet ja loput on yksinomaan minun, joilla voin tehdä mitä haluan ilman kenenkään marinaa.
Työ tekee vapaaksi!
Superrikkaat pankkiirit, kuten Rockefellerit rahoittivat feminismi juuri siksi, että naiset rynnistäisivät työmarkkinoille, mikä aiheuttaisi palkkatason romahduksen, koska työntekijöistä olisi ylitarjonta, ei siksi, että yhteiskunta olisi "tasa-arvoinen".
Hyvin suuri osa naisista jäisi käymättä siinä puuduttavassa klo 8-16 toimistotyössä tms., jos ei olisi käytännössä pakko, kun miehen palkka ei nykyään yleensä riitä mihinkään. Ennen vanhaan joku tavallinen duunarimieskin pystyi elättämään perheensä, nykyään ei millään.
Taloudellinen riippumattomuus on yksi tärkeä syy, miksi töissä käydään. Harva haluaa aikuisena olla kuten viikkorahaa saava teini, jonka viikkorahan vanhempi peruu syystä tai toisesta. Omalle tilille tuleva palkka on luksusta. Sen lisäksi iso osa aikuisista haluaa käyttää taitojaan työhön. Jos palkkatyö on noin vastenmielistä mitä sinä väität, niin sittenhän pitkäaikaistyöttömät ovat Suomen onnellisin ihmisryhmä.
Vertailukohtasi on väärä. Pitäisi verrata 1950-luvun duunarimiehen ja nykyajan duunarimiehen onnellisuutta ja 1950-luvun kotiäidin ja nykyajan töissä käyvän lapsiperheen äidin onnellisuutta.
Pitkäaikaistyötön on yleensä onneton siksi, että rahat ei riitä kuin kituuttamiseen, varsinkin jos on lapsia elätettävänä. Mutta työssä käyminen heikolla paikalla pakkopullaisessa työssä ei myöskään itsessään tee ketään onnelliseksi. Ennen vanhaan työttömyyttä oli vähemmän ja työntekijän ostovoima oli keskimäärin parempi, työ oli palkitsevampaa.
Ihmiset vain luulevat, että nykyään on asiat paremmin, koska me ollaan niin vapaita valitsemaan joko ummetus tai ripuli.
Taloudellinen riippuvuus kenenkään oikuista ei tee kenestään onnellista.
Oma isäni oli duunari 1960-luvulta 70-luvun alkupuolelle ja hänen palkallaan elätettiin koko perhe. Se riitti keittiön ja kamarin kokoiseen pieneen omakotitaloon, olisikohan siinä ollut noin 40 neliötä. Ei mitään muita mukavuuksia kuin sähkö. Kantovesi sisään ja ulos, ulkovessa, ulkorakennuksessa sauna, pyykit pestiin käsin. Äidin elämä oli ihan hirveän raskasta vaikka hän oli kotona. Lasten kanssa ei ollut kumpikaan vanhemmista. Niin surkeaa työtä ei olekaan, ettenkö tekisi sitä, jos sillä vältän tuon elämän.
Oma isäni oli lääkäri ja äitini oli kotiäiti niin pitkään, kunnes kolmas lapsi eli minä menin päiväkotiin 5-vuotiaana. Omien sanojensa mukaan ei olisi missään nimessä ollut mieluummin töissä niitä avioliiton n. kymmentä ensimmäistä vuotta, vaikka olisi ollut sitten "taloudellisesti riippumaton".
Jos miehen rahat riittäisivät suhteellisen hyvään elintasoon, niin moni äiti olisi nykyäänkin varmasti paljon mieluummin kotona kuin töissä pois lasten luota, ainakin silloin, kun lapset ovat vielä pieniä.
(Oliko duunareiden ostovoiman romahtaminen muuten alkanut jo tuohon aikaan, kun isäsi elätti perheen?)
Jotta useampi äiti jäisi kotiäidiksi, pitäisi lailla jakaa miehen palkka ja eläke.
Muuten tilanne on täysin epäreilu
Sekä mahdollisen eron jälkeen miehen pitää maksaa ex-vaimolleen elatustukea siihen asti, että nainen löytää vakituisen työn.
Ja taas... raha raha raha.... eikö teillä ole mitään muuta mielessä? Hyvin on aivopesu uponnut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen onnellinen, energiaa riittää ja elämä on ihanaa! Ero on kyllä ihmeellinen asia. En todellakaan ota enää ketään ukkoa vaivoikseni eikä edes seurustelu kiinnosta vaikka tarjokkaita riittää. Suosittelen muillekin, ei tarvitse uupua eikä kestää kenenkään p*skaa. Terveisin sinkkuN
Et siis ehtinyt porsimaan? Hyvää sinkkuelämää! Muista pitää tuo linja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän olen täällä toitottanut ja akat hyökkää kimppuun. Mitä kauemmas luonnosta mennään sitä ahdistuneemmaksi muututaan. Lapset pitää tehdä nuorena kun on parhaimmassa kunnossa siihen hommaan. 25v -> riskit kasvaa merkittävästi ja mitä vanhempi ensisynnyttäjä sitä suuremmat riskit... Opiskella pystyy myöhemminkin jos sitä uraa haluaa lasten kasvettua. On myös hyvin luonnotonta laittaa lapset jopa vauvoina toisten hoitoon pitkiksi päiviksi. Ei ihme, että ihmiset pimahtaa kun kaikki tehdään väärin.
Sitten työnantajat tarvitsevat asennemuutosta. Nelikymppinen vastavalmistunut ei kelpaa kenellekään, kun valittavana on 15 vuotta nuorempiakin.
Raha, raha, raha. Joo kyllä se asenne muuttuu kun se muutetaan, Sveitsissä perheitä ja kotiäitejä arvostetaan, ei siellä ole tällaisia ongelmia.
Voitaisiin siis sopia niin, että valtio maksaa jokaiselle kotiäidille 2000 euroa kuukaudessa puhtaana, niin kotiäitejä olisi paljon nykyistä enemmän. Ilmeisesti sveitsiläiset miehet ovat erilaisia suomalaisiin miehiin verrattuna.
Miksi valtion pitäisi maksaa? Tiedätkö mistä verot kerätään?
Raha on silloin naisen hallinnassa eikä mies voi diktaattorimaisesti päättää, saako nainen ostaa sukkahousut vai ei.
Raha, raha, raha... ei se raha kuule tee onnelliseksi, eikä Suomessa rikastu työtä tekemällä
Sekö tekee naisen onnelliseksi, että nainen tarvitsee ehjät sukkahousut ja mies sanoo ei, koska voi?
Kuka nainen enää käyttää noita helposti hajoavia vanhanajan sukkahousuja jotka ovat ihan turhikkeita. Minä käytän mustia viskoosi tai puuvilla legginssejä jotka kestävät pesemistä ja pitkään ilman reikiintymistä ja hajoamista.
Laitatko ne mekon kanssa juhliinkin vai jäätkö kotiin, kuten se reikäisten sukkahousujen omistava vaimo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihme. Ennen sai rauhassa keskittyä äitiyteen. Nyt pitäis jaksaa hoitaa urakin. Ja sitten harrastaa ja somettaa ja sisustaa ja jumpata ja pysyä huoliteltuna ja mitoissaan siivotessakin.
KUKAAN EI PAKOTA! naiset miksi te luotte itsellenne harhaisia tavoitteita. ei kukaan vaadi teiltä töitä muuta kuin te itse!
Et sitten ole kuullut aktiivimallista?
Olin itse 5 v kotiäitinä, ja se häiritsi jopa naapurin keski-ikäistä miestä. Palautetta tuli varsin runsaasti etenkin miehen sukulaisilta, vaikka yhdessä miehen kanssa oltiin sovittu että minä olen kotona pikkulapsivuodet.
Sitten kun lapset kasvoivat, menin töihin. Sain kuitenkin kuulla, jälleen miehen suvulta, kuinka urani hirveän huono. Anoppi varsinkin motkotti kovasti ja vertasi minua naama mutrulla siskonsa pojan vaimoon, joka sentään ymmärsi olla isopomo suuressa kv-yrityksessä.
Arvostelua tuli tietysti siitäkin että en ollut riittävän hoikka eikä minulla ollut hienoja harrastuksia.
Ja jos kodissa oli jotain huonosti, vaikka pölyä kaapin takana tai miehen sukat sohvalla, oli sekin minun syyyäni. Kylläpä olikin miehellä kurja kohtalo kun on semmoinen vaimo, joka ei siivoa kunnolla kävele joka hetki miehen ja lasten perässä siivoamassa heidän sotkujaan.
Varsinkin nämä "vaimon kuuluu siivota ja sisustaa" vaatimukset ovat hyvin syvällä tässä yhteiskunnassa. Nuorilla jopa enemmän kuin 40-50-vuotiailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat tyytymättömiä eivät sen takia, että olisivat onnellisempia jos siirryttäisiin takaisin johonkin kotiäiti-villitykseen vaan sen takia, että naisten ja etenkin äitien vaatimukset nousee. Pitää hoitaa lapset, koti, oma itse, parisuhde ja vielä työ siihen päälle. Miehet eivät ota tasa-arvoisesti vastuuta muualla, kuin puoliksi maksamalla menot.
Jos joku yrittäisi minua johonkin 1950-luvun kotiäiti rooliin vetää, nii nhyppäisin varmaan sillalta alas. Ei ei ei ei sellaiseen helvettiin.
Taitaa olla kolmannen asteen femakkous se todellinen syy kaikkeen. Se ajaa sitä, että naisten pitäisi olla kuin vahvimmat miehet, mutta taas toisaalta miesten pitäisi olla kuin heikoimmat naiset.
Sanoit itsekin, että naisten PITÄISI, mutta käytännössähän te ette kykene tekemään ainoatakaan asiaa tuosta listasta kunnolla.
No lakkaa olemasta heikko, sitten, ja yritä käyttäytyä kuten kunnon ihminen. Hoida omat lapsesi ja osuutesi kotihommista, ei siihen muuta vaadita. Millai tämä kaikki on joillekin miehille niin hirvittävän vaikeaa?
koska he ovat miehiä? koska he ovat erilaisia kuin naiset? koska he lähestyvät asioita eri tavoin kuin nainen?
miksi naisten on niin vaikea luopua työelämästä?Miksi ihmeessä suomalainen nainen luopuisi työelämästä? Ensinnäkään yhteiskunta ei pyöri ilman naisia. Toisekseen on pakko olla tuloja koska rahaa ilman ei voi elää. Siinäpä ne
Aika monelle miehelle ryöelämästä luopuminen ei näytä olevan vaikeaa kun katselee kauppojen nurkilla notkuvia juoppoja. Vankilat myös näitä täynnä. No.yhteiskunta maksaa.On sitä naiset ennekin eläneet ilman rahaa ja vieläpä onnellisempina kuin ennen. Etkö lukenut aloitusta?
Äitini on syntynyt 40-luvin alussa ja minut on kasvatettu ajatukseen siitä, että kouluttaudutaan mahdollisimman pitkälle ja sellaiseen ammattiin, että tarvittaessa pärjää itsenäisesti ilman puolison rahoja.
Kyllä, tuo aivopesu on alkanut jo 70-luvulla ja nyt nähdään tulokset -> naiset onnettomia, itsemurhaluvut huipussaan, syntyvyys laskussa yms
Ditto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en jaksa lukea ketjua, arvaan jo sen sisällön, kun näyttää Hännikäinenkin olevan taas räkyttämässä, niin kysyn:
Onko ketjun idea saada naiset uskomaan, että he olisivat onnellisimpia pullantuoksuisina kodinhengettärinä?
Eiköhän jokaisella ole oikeus elää niin, jos haluaa. Itselleni se olisi vihoviimeinen vaihtoehto.
Aivan varmasti on, mutta kukaan ei ole vielä kertonut, millä rahalla se nainen elää.
Puolison rahoilla. Sellainen nainen etsii itselleen puolison, joka haluaa kotivaimon. Toivottavasti tajuaa myös huolehtia eläkkeestään.
Jos minun (n) pitäisi valita, olenko se, joka käy töissä ja elättää molemmat vai se, joka on kotona ja elää toisen kustannuksella, valinta olisi helppo. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse elättää molempia vaan on puoliso, joka ansaitsee omat rahansa ja yhteiset kulut maksetaan 50/50. Tai jos pitäisi valita, teenkö mieluummin pitemmän päivän palkkatöissä vai olenko se, joka menee aikaisemmin kotiin ja ottaa isomman vastuun kotitöistä, niin edelleen valinta olisi helppo. Ja sen olen tehnytkin. Puoliso hoitaa isomman osan kotitöistä ja minä kompensoin sitä maksamalla kerran kuukaudessa käyvän siivoojan. Lapsia ei kuvioissa ole eikä tule.
Väitän, että en ole ainoa nainen, joka on mieluummin töissä kuin kotitöissä, mutta toisin ajattelevia naisiakin on ja heidän ratkaisunsa on puoliso, joka haluaa kantaa yksin taloudellisen vastuun.
Jos naisen pitää elää puolison rahoilla, niin Suomessa olisi vain muutama tuhat pariskuntaa.
Oma äitini jouti olemaan vajaat kymmenen vuotta tulottomana kotiäitinä. Se ei tainnut olla oikein mukavaa, sillä äiti jankutti minulle ihan pienestä asti, että hanki kunnon koulutus, ammatti ja omat rahat, niin sinun ei tarvitse olla yhdestäkään miehestä riippuvainen. Ystävien kanssa jutellessa moni muukin on kuullut samaa. Nautin edelleen joka kuukausi, kun palkka tulee tilille. Maksan yhteisistä menoista puolet ja loput on yksinomaan minun, joilla voin tehdä mitä haluan ilman kenenkään marinaa.
Työ tekee vapaaksi!
Superrikkaat pankkiirit, kuten Rockefellerit rahoittivat feminismi juuri siksi, että naiset rynnistäisivät työmarkkinoille, mikä aiheuttaisi palkkatason romahduksen, koska työntekijöistä olisi ylitarjonta, ei siksi, että yhteiskunta olisi "tasa-arvoinen".
Hyvin suuri osa naisista jäisi käymättä siinä puuduttavassa klo 8-16 toimistotyössä tms., jos ei olisi käytännössä pakko, kun miehen palkka ei nykyään yleensä riitä mihinkään. Ennen vanhaan joku tavallinen duunarimieskin pystyi elättämään perheensä, nykyään ei millään.
Taloudellinen riippumattomuus on yksi tärkeä syy, miksi töissä käydään. Harva haluaa aikuisena olla kuten viikkorahaa saava teini, jonka viikkorahan vanhempi peruu syystä tai toisesta. Omalle tilille tuleva palkka on luksusta. Sen lisäksi iso osa aikuisista haluaa käyttää taitojaan työhön. Jos palkkatyö on noin vastenmielistä mitä sinä väität, niin sittenhän pitkäaikaistyöttömät ovat Suomen onnellisin ihmisryhmä.
Vertailukohtasi on väärä. Pitäisi verrata 1950-luvun duunarimiehen ja nykyajan duunarimiehen onnellisuutta ja 1950-luvun kotiäidin ja nykyajan töissä käyvän lapsiperheen äidin onnellisuutta.
Pitkäaikaistyötön on yleensä onneton siksi, että rahat ei riitä kuin kituuttamiseen, varsinkin jos on lapsia elätettävänä. Mutta työssä käyminen heikolla paikalla pakkopullaisessa työssä ei myöskään itsessään tee ketään onnelliseksi. Ennen vanhaan työttömyyttä oli vähemmän ja työntekijän ostovoima oli keskimäärin parempi, työ oli palkitsevampaa.
Ihmiset vain luulevat, että nykyään on asiat paremmin, koska me ollaan niin vapaita valitsemaan joko ummetus tai ripuli.
Taloudellinen riippuvuus kenenkään oikuista ei tee kenestään onnellista.
Oma isäni oli duunari 1960-luvulta 70-luvun alkupuolelle ja hänen palkallaan elätettiin koko perhe. Se riitti keittiön ja kamarin kokoiseen pieneen omakotitaloon, olisikohan siinä ollut noin 40 neliötä. Ei mitään muita mukavuuksia kuin sähkö. Kantovesi sisään ja ulos, ulkovessa, ulkorakennuksessa sauna, pyykit pestiin käsin. Äidin elämä oli ihan hirveän raskasta vaikka hän oli kotona. Lasten kanssa ei ollut kumpikaan vanhemmista. Niin surkeaa työtä ei olekaan, ettenkö tekisi sitä, jos sillä vältän tuon elämän.
Oma isäni oli lääkäri ja äitini oli kotiäiti niin pitkään, kunnes kolmas lapsi eli minä menin päiväkotiin 5-vuotiaana. Omien sanojensa mukaan ei olisi missään nimessä ollut mieluummin töissä niitä avioliiton n. kymmentä ensimmäistä vuotta, vaikka olisi ollut sitten "taloudellisesti riippumaton".
Jos miehen rahat riittäisivät suhteellisen hyvään elintasoon, niin moni äiti olisi nykyäänkin varmasti paljon mieluummin kotona kuin töissä pois lasten luota, ainakin silloin, kun lapset ovat vielä pieniä.
(Oliko duunareiden ostovoiman romahtaminen muuten alkanut jo tuohon aikaan, kun isäsi elätti perheen?)
Jotta useampi äiti jäisi kotiäidiksi, pitäisi lailla jakaa miehen palkka ja eläke.
Muuten tilanne on täysin epäreilu
Sekä mahdollisen eron jälkeen miehen pitää maksaa ex-vaimolleen elatustukea siihen asti, että nainen löytää vakituisen työn.
Ja taas... raha raha raha.... eikö teillä ole mitään muuta mielessä? Hyvin on aivopesu uponnut!
Vain täysi typerys ei ajattele taloudellista pärjäämistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat tyytymättömiä eivät sen takia, että olisivat onnellisempia jos siirryttäisiin takaisin johonkin kotiäiti-villitykseen vaan sen takia, että naisten ja etenkin äitien vaatimukset nousee. Pitää hoitaa lapset, koti, oma itse, parisuhde ja vielä työ siihen päälle. Miehet eivät ota tasa-arvoisesti vastuuta muualla, kuin puoliksi maksamalla menot.
Jos joku yrittäisi minua johonkin 1950-luvun kotiäiti rooliin vetää, nii nhyppäisin varmaan sillalta alas. Ei ei ei ei sellaiseen helvettiin.
Taitaa olla kolmannen asteen femakkous se todellinen syy kaikkeen. Se ajaa sitä, että naisten pitäisi olla kuin vahvimmat miehet, mutta taas toisaalta miesten pitäisi olla kuin heikoimmat naiset.
Sanoit itsekin, että naisten PITÄISI, mutta käytännössähän te ette kykene tekemään ainoatakaan asiaa tuosta listasta kunnolla.
No lakkaa olemasta heikko, sitten, ja yritä käyttäytyä kuten kunnon ihminen. Hoida omat lapsesi ja osuutesi kotihommista, ei siihen muuta vaadita. Millai tämä kaikki on joillekin miehille niin hirvittävän vaikeaa?
koska he ovat miehiä? koska he ovat erilaisia kuin naiset? koska he lähestyvät asioita eri tavoin kuin nainen?
miksi naisten on niin vaikea luopua työelämästä?Miksi ihmeessä suomalainen nainen luopuisi työelämästä? Ensinnäkään yhteiskunta ei pyöri ilman naisia. Toisekseen on pakko olla tuloja koska rahaa ilman ei voi elää. Siinäpä ne
Aika monelle miehelle ryöelämästä luopuminen ei näytä olevan vaikeaa kun katselee kauppojen nurkilla notkuvia juoppoja. Vankilat myös näitä täynnä. No.yhteiskunta maksaa.Taitaa olla vähemmän vankeja ja juoppoja kuin yh-äitejä
Voithan laskea ja yllättyä.
Mielestäsi vanki, juoppo ja yh-äiti on jotenkin samaa ryhmää?
Yh-äideissä on se juttu että todella monella lasten iså ei huolehdi omasta lapsestaan hoitamalla eikä elättämällä. Me veronmaksjat teemme ja maksamme. Suomimiehellä ei ole mitään kunniaa, sitä ei herätä edes omaa lihaa ja verta oleva lapsi. Voiko alemmas enää vajota? Sitten täällä miehet huutaa että naisten pitäisi jäädä tulottomaksi kotiin näiden kunniattomien orjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta sanon että koskaan aiemmin elämässäni en ole kokenut sellaista epätasa-arvoa kuin äitinä, niin yhteiskunnallisesti kuin perheen sisäisesti.
Joo, olisin voinut valita ex-mieheni paremmin mutta kumma kyllä kun oletin että 2000-luvulla tasa-arvoa hehkuttavassa yhteiskunnassa voisi luulla jo miehen itsekin oma-aloitteisesti ottavan vastuuta yhdessä perustetusta perheestä.
Se ei ole vastuuta että mies käy töissä ja juoksee illat omissa menoissaan ja ehkä viikonloppuna, jos jaksaa, antaa äidin armollisesti nukkua tunnin aamulla pidempään. Luonnollisesti myös kaikki menot maksetaan sentilleen puoliksi, jopa lapsilisä piti jakaa.
Ja kun kohta tähän kuitenkin tulee joku vänkäämään ettei asiasta ole puhuttu, niin kyllä puhuttiin vaikka luulisi kyseisten asioiden olevan itsestäänselvyyksiä puhumattakin.Niin siis oletit ja päätit mitä miehen pitää olla ja mitä se ei saa olla.
Niin teki tuo mieskin sinun puolestasi ja kuten huomasit, pieleen meni molemmilla.
Kannattaa naiset olla tekemättä päätelmiä toisten puolesta. Hanskatkaa se oma tekeminen siten, ettei siihen liity miehiä.
Kyllä oletin että kun yhteisellä päätöksellä hankitaan lapsi niin silloin se yhteisesti hoidetaan. Siihen lapsen tekemiseenkin jo tarvitaan molempia.
Ihan turhaa yrittää kipata isien vapaamatkustelua äitien syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät tee puolta kotitöistä ja lastenhoitamisesta, siinä se vika on. Mun puoliso tekee jopa enemmän kotitöitä kuin minä, valvoi lasten kanssa kun ne oli pieniä (niin että mun ei aina tarvinnut) ja ei ole ikinä heittäytynyt avuttomaksi päästäkseen laistamaan aikuisen elämään kuuluvista velvollisuuksista. Minä voin ja jaksan mainiosti, samoin mies ja parisuhde.
ehkä se johtuu siitä että on töissä sen 8 tuntia jotta olisi edes jokin koti missä tehdä niitä kotitöitä. 50% on aikamoinen vaatimus jos miettii että naisella on kokopäivä aikaa hoitaa vaikkapa 80% niistä.
Nainen ja mies on 8 tuntia töissä. Mies tulee kotiin ja menee makaamaan sohvalle.
Nainen lähtee töistä, käy kaupassa, hakee lapset hoidosta ja kotiin tullessa alkaa laittaa ruokaa. Huolehtii lasten ruokailusta ja menee pesemään pyykkiä. Mies lähtee harrastuksiinsa. Nainen hoitaa illan kotona lapsia ja siivoaa siinä samalla, laittaa iltapalaa lapsille. Mies palaa harrastuksista kotiinsa ja haluaa omaa aikaa television edessä jne..
Siis tämähän on se mitä tapahtuu suurimmassa osassa talouksia. Tästä syystä naiset ei parisuhteesta päästyään myöskään enää uutta työleiriä halua.
Höpöhöpö, tilastot kertovat että miesten työpäivä on pidempi kuin naisten:
Viikkopäiväkirjan mukaan työllisten keskimääräinen työtuntien määrä viikossa oli 35 tuntia. Miesten tutkitut työviikot olivat selvästi pidempiä kuin naisten: miesten keskimääräinen työaika oli 38 tuntia, kun naisten työtuntien määrä oli keskimäärin 32 tuntia viikossa.
https://www.stat.fi/til/akay/2009/07/akay_2009_07_2014-04-16_kat_003_fi…
Niin, kun se nainen joutuu ottamaan tunteja vapaaksi hakeakseen lapsia hoidosta, viedäkseen harrastuksiin, ollakseen hoitamassa kun lapsi on kipeänä ja niin edelleen. Miehet taas tekevät ylitöitä ettei tarvitse mennä kotiin askareiden ja lapsen luo, itsekin olen töissä todistanut kun viikon isyyslomalta saapunut ryhtyy saman tien 10 tunnin työpäiviin että ei tarvitsisi hoitaa vauvaa. Äidit sen sijaan joutuvat jatkuvasti lähtemään etuajassa koska päiväkodista soitettiin että lapsi on vatsataudissa.
Äitien työt sallivat nuo asiat ja naisen huonoja tuloja kompensoidakseen mies joutuu ottamaan vastuuta enemmän.
Miehen rahat kelpaa kyllä, mutta sen saamiseksi vaadittava panostus työelämässä ei?
Työskentelen miesvaltaisella alalla ja suurin osa työkavereistani ansaitsee enemmän kuin puolisonsa. Silti miehet vuorottelevat lasten hoitoonviennissä ja -haussa. Kuten myös sairaan lapsen hoitoa kotona jaetaan. Työkavereitten koulutus DI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän olen täällä toitottanut ja akat hyökkää kimppuun. Mitä kauemmas luonnosta mennään sitä ahdistuneemmaksi muututaan. Lapset pitää tehdä nuorena kun on parhaimmassa kunnossa siihen hommaan. 25v -> riskit kasvaa merkittävästi ja mitä vanhempi ensisynnyttäjä sitä suuremmat riskit... Opiskella pystyy myöhemminkin jos sitä uraa haluaa lasten kasvettua. On myös hyvin luonnotonta laittaa lapset jopa vauvoina toisten hoitoon pitkiksi päiviksi. Ei ihme, että ihmiset pimahtaa kun kaikki tehdään väärin.
Sitten työnantajat tarvitsevat asennemuutosta. Nelikymppinen vastavalmistunut ei kelpaa kenellekään, kun valittavana on 15 vuotta nuorempiakin.
Raha, raha, raha. Joo kyllä se asenne muuttuu kun se muutetaan, Sveitsissä perheitä ja kotiäitejä arvostetaan, ei siellä ole tällaisia ongelmia.
Voitaisiin siis sopia niin, että valtio maksaa jokaiselle kotiäidille 2000 euroa kuukaudessa puhtaana, niin kotiäitejä olisi paljon nykyistä enemmän. Ilmeisesti sveitsiläiset miehet ovat erilaisia suomalaisiin miehiin verrattuna.
Miksi valtion pitäisi maksaa? Tiedätkö mistä verot kerätään?
Raha on silloin naisen hallinnassa eikä mies voi diktaattorimaisesti päättää, saako nainen ostaa sukkahousut vai ei.
Raha, raha, raha... ei se raha kuule tee onnelliseksi, eikä Suomessa rikastu työtä tekemällä
Sekö tekee naisen onnelliseksi, että nainen tarvitsee ehjät sukkahousut ja mies sanoo ei, koska voi?
Kuka nainen enää käyttää noita helposti hajoavia vanhanajan sukkahousuja jotka ovat ihan turhikkeita. Minä käytän mustia viskoosi tai puuvilla legginssejä jotka kestävät pesemistä ja pitkään ilman reikiintymistä ja hajoamista.
Laitatko ne mekon kanssa juhliinkin vai jäätkö kotiin, kuten se reikäisten sukkahousujen omistava vaimo?
Ei kait sulla mitään nättiä mekkoa ole juhliin, tai tuskin sä edes sen pihin miehen kanssa mihinkään juhliin menisitkään?
Mieskö teillä käy kuitenkin kaupassa? Kuinka se osaa ostaa mitä sä käsket? Vai sekö teillä tekee ruokasuunnitelman ja kokkaa? Melkoista metailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en jaksa lukea ketjua, arvaan jo sen sisällön, kun näyttää Hännikäinenkin olevan taas räkyttämässä, niin kysyn:
Onko ketjun idea saada naiset uskomaan, että he olisivat onnellisimpia pullantuoksuisina kodinhengettärinä?
Eiköhän jokaisella ole oikeus elää niin, jos haluaa. Itselleni se olisi vihoviimeinen vaihtoehto.
Aivan varmasti on, mutta kukaan ei ole vielä kertonut, millä rahalla se nainen elää.
Puolison rahoilla. Sellainen nainen etsii itselleen puolison, joka haluaa kotivaimon. Toivottavasti tajuaa myös huolehtia eläkkeestään.
Jos minun (n) pitäisi valita, olenko se, joka käy töissä ja elättää molemmat vai se, joka on kotona ja elää toisen kustannuksella, valinta olisi helppo. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse elättää molempia vaan on puoliso, joka ansaitsee omat rahansa ja yhteiset kulut maksetaan 50/50. Tai jos pitäisi valita, teenkö mieluummin pitemmän päivän palkkatöissä vai olenko se, joka menee aikaisemmin kotiin ja ottaa isomman vastuun kotitöistä, niin edelleen valinta olisi helppo. Ja sen olen tehnytkin. Puoliso hoitaa isomman osan kotitöistä ja minä kompensoin sitä maksamalla kerran kuukaudessa käyvän siivoojan. Lapsia ei kuvioissa ole eikä tule.
Väitän, että en ole ainoa nainen, joka on mieluummin töissä kuin kotitöissä, mutta toisin ajattelevia naisiakin on ja heidän ratkaisunsa on puoliso, joka haluaa kantaa yksin taloudellisen vastuun.
Jos naisen pitää elää puolison rahoilla, niin Suomessa olisi vain muutama tuhat pariskuntaa.
Oma äitini jouti olemaan vajaat kymmenen vuotta tulottomana kotiäitinä. Se ei tainnut olla oikein mukavaa, sillä äiti jankutti minulle ihan pienestä asti, että hanki kunnon koulutus, ammatti ja omat rahat, niin sinun ei tarvitse olla yhdestäkään miehestä riippuvainen. Ystävien kanssa jutellessa moni muukin on kuullut samaa. Nautin edelleen joka kuukausi, kun palkka tulee tilille. Maksan yhteisistä menoista puolet ja loput on yksinomaan minun, joilla voin tehdä mitä haluan ilman kenenkään marinaa.
Työ tekee vapaaksi!
Superrikkaat pankkiirit, kuten Rockefellerit rahoittivat feminismi juuri siksi, että naiset rynnistäisivät työmarkkinoille, mikä aiheuttaisi palkkatason romahduksen, koska työntekijöistä olisi ylitarjonta, ei siksi, että yhteiskunta olisi "tasa-arvoinen".
Hyvin suuri osa naisista jäisi käymättä siinä puuduttavassa klo 8-16 toimistotyössä tms., jos ei olisi käytännössä pakko, kun miehen palkka ei nykyään yleensä riitä mihinkään. Ennen vanhaan joku tavallinen duunarimieskin pystyi elättämään perheensä, nykyään ei millään.
Taloudellinen riippumattomuus on yksi tärkeä syy, miksi töissä käydään. Harva haluaa aikuisena olla kuten viikkorahaa saava teini, jonka viikkorahan vanhempi peruu syystä tai toisesta. Omalle tilille tuleva palkka on luksusta. Sen lisäksi iso osa aikuisista haluaa käyttää taitojaan työhön. Jos palkkatyö on noin vastenmielistä mitä sinä väität, niin sittenhän pitkäaikaistyöttömät ovat Suomen onnellisin ihmisryhmä.
Vertailukohtasi on väärä. Pitäisi verrata 1950-luvun duunarimiehen ja nykyajan duunarimiehen onnellisuutta ja 1950-luvun kotiäidin ja nykyajan töissä käyvän lapsiperheen äidin onnellisuutta.
Pitkäaikaistyötön on yleensä onneton siksi, että rahat ei riitä kuin kituuttamiseen, varsinkin jos on lapsia elätettävänä. Mutta työssä käyminen heikolla paikalla pakkopullaisessa työssä ei myöskään itsessään tee ketään onnelliseksi. Ennen vanhaan työttömyyttä oli vähemmän ja työntekijän ostovoima oli keskimäärin parempi, työ oli palkitsevampaa.
Ihmiset vain luulevat, että nykyään on asiat paremmin, koska me ollaan niin vapaita valitsemaan joko ummetus tai ripuli.
Taloudellinen riippuvuus kenenkään oikuista ei tee kenestään onnellista.
Oma isäni oli duunari 1960-luvulta 70-luvun alkupuolelle ja hänen palkallaan elätettiin koko perhe. Se riitti keittiön ja kamarin kokoiseen pieneen omakotitaloon, olisikohan siinä ollut noin 40 neliötä. Ei mitään muita mukavuuksia kuin sähkö. Kantovesi sisään ja ulos, ulkovessa, ulkorakennuksessa sauna, pyykit pestiin käsin. Äidin elämä oli ihan hirveän raskasta vaikka hän oli kotona. Lasten kanssa ei ollut kumpikaan vanhemmista. Niin surkeaa työtä ei olekaan, ettenkö tekisi sitä, jos sillä vältän tuon elämän.
Oma isäni oli lääkäri ja äitini oli kotiäiti niin pitkään, kunnes kolmas lapsi eli minä menin päiväkotiin 5-vuotiaana. Omien sanojensa mukaan ei olisi missään nimessä ollut mieluummin töissä niitä avioliiton n. kymmentä ensimmäistä vuotta, vaikka olisi ollut sitten "taloudellisesti riippumaton".
Jos miehen rahat riittäisivät suhteellisen hyvään elintasoon, niin moni äiti olisi nykyäänkin varmasti paljon mieluummin kotona kuin töissä pois lasten luota, ainakin silloin, kun lapset ovat vielä pieniä.
(Oliko duunareiden ostovoiman romahtaminen muuten alkanut jo tuohon aikaan, kun isäsi elätti perheen?)
Jotta useampi äiti jäisi kotiäidiksi, pitäisi lailla jakaa miehen palkka ja eläke.
Muuten tilanne on täysin epäreilu
Sekä mahdollisen eron jälkeen miehen pitää maksaa ex-vaimolleen elatustukea siihen asti, että nainen löytää vakituisen työn.
Ja taas... raha raha raha.... eikö teillä ole mitään muuta mielessä? Hyvin on aivopesu uponnut!
Vain täysi typerys ei ajattele taloudellista pärjäämistään.
Köyhiä maita ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät tee puolta kotitöistä ja lastenhoitamisesta, siinä se vika on. Mun puoliso tekee jopa enemmän kotitöitä kuin minä, valvoi lasten kanssa kun ne oli pieniä (niin että mun ei aina tarvinnut) ja ei ole ikinä heittäytynyt avuttomaksi päästäkseen laistamaan aikuisen elämään kuuluvista velvollisuuksista. Minä voin ja jaksan mainiosti, samoin mies ja parisuhde.
ehkä se johtuu siitä että on töissä sen 8 tuntia jotta olisi edes jokin koti missä tehdä niitä kotitöitä. 50% on aikamoinen vaatimus jos miettii että naisella on kokopäivä aikaa hoitaa vaikkapa 80% niistä.
Nainen ja mies on 8 tuntia töissä. Mies tulee kotiin ja menee makaamaan sohvalle.
Nainen lähtee töistä, käy kaupassa, hakee lapset hoidosta ja kotiin tullessa alkaa laittaa ruokaa. Huolehtii lasten ruokailusta ja menee pesemään pyykkiä. Mies lähtee harrastuksiinsa. Nainen hoitaa illan kotona lapsia ja siivoaa siinä samalla, laittaa iltapalaa lapsille. Mies palaa harrastuksista kotiinsa ja haluaa omaa aikaa television edessä jne..
Siis tämähän on se mitä tapahtuu suurimmassa osassa talouksia. Tästä syystä naiset ei parisuhteesta päästyään myöskään enää uutta työleiriä halua.
Höpöhöpö, tilastot kertovat että miesten työpäivä on pidempi kuin naisten:
Viikkopäiväkirjan mukaan työllisten keskimääräinen työtuntien määrä viikossa oli 35 tuntia. Miesten tutkitut työviikot olivat selvästi pidempiä kuin naisten: miesten keskimääräinen työaika oli 38 tuntia, kun naisten työtuntien määrä oli keskimäärin 32 tuntia viikossa.
https://www.stat.fi/til/akay/2009/07/akay_2009_07_2014-04-16_kat_003_fi…
Niin, kun se nainen joutuu ottamaan tunteja vapaaksi hakeakseen lapsia hoidosta, viedäkseen harrastuksiin, ollakseen hoitamassa kun lapsi on kipeänä ja niin edelleen. Miehet taas tekevät ylitöitä ettei tarvitse mennä kotiin askareiden ja lapsen luo, itsekin olen töissä todistanut kun viikon isyyslomalta saapunut ryhtyy saman tien 10 tunnin työpäiviin että ei tarvitsisi hoitaa vauvaa. Äidit sen sijaan joutuvat jatkuvasti lähtemään etuajassa koska päiväkodista soitettiin että lapsi on vatsataudissa.
Äitien työt sallivat nuo asiat ja naisen huonoja tuloja kompensoidakseen mies joutuu ottamaan vastuuta enemmän.
Miehen rahat kelpaa kyllä, mutta sen saamiseksi vaadittava panostus työelämässä ei?
Työskentelen miesvaltaisella alalla ja suurin osa työkavereistani ansaitsee enemmän kuin puolisonsa. Silti miehet vuorottelevat lasten hoitoonviennissä ja -haussa. Kuten myös sairaan lapsen hoitoa kotona jaetaan. Työkavereitten koulutus DI.
eli siis naisen alkuperäinen väite ei edes pitänyt paikkaansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en jaksa lukea ketjua, arvaan jo sen sisällön, kun näyttää Hännikäinenkin olevan taas räkyttämässä, niin kysyn:
Onko ketjun idea saada naiset uskomaan, että he olisivat onnellisimpia pullantuoksuisina kodinhengettärinä?
Eiköhän jokaisella ole oikeus elää niin, jos haluaa. Itselleni se olisi vihoviimeinen vaihtoehto.
Aivan varmasti on, mutta kukaan ei ole vielä kertonut, millä rahalla se nainen elää.
Puolison rahoilla. Sellainen nainen etsii itselleen puolison, joka haluaa kotivaimon. Toivottavasti tajuaa myös huolehtia eläkkeestään.
Jos minun (n) pitäisi valita, olenko se, joka käy töissä ja elättää molemmat vai se, joka on kotona ja elää toisen kustannuksella, valinta olisi helppo. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse elättää molempia vaan on puoliso, joka ansaitsee omat rahansa ja yhteiset kulut maksetaan 50/50. Tai jos pitäisi valita, teenkö mieluummin pitemmän päivän palkkatöissä vai olenko se, joka menee aikaisemmin kotiin ja ottaa isomman vastuun kotitöistä, niin edelleen valinta olisi helppo. Ja sen olen tehnytkin. Puoliso hoitaa isomman osan kotitöistä ja minä kompensoin sitä maksamalla kerran kuukaudessa käyvän siivoojan. Lapsia ei kuvioissa ole eikä tule.
Väitän, että en ole ainoa nainen, joka on mieluummin töissä kuin kotitöissä, mutta toisin ajattelevia naisiakin on ja heidän ratkaisunsa on puoliso, joka haluaa kantaa yksin taloudellisen vastuun.
Jos naisen pitää elää puolison rahoilla, niin Suomessa olisi vain muutama tuhat pariskuntaa.
Oma äitini jouti olemaan vajaat kymmenen vuotta tulottomana kotiäitinä. Se ei tainnut olla oikein mukavaa, sillä äiti jankutti minulle ihan pienestä asti, että hanki kunnon koulutus, ammatti ja omat rahat, niin sinun ei tarvitse olla yhdestäkään miehestä riippuvainen. Ystävien kanssa jutellessa moni muukin on kuullut samaa. Nautin edelleen joka kuukausi, kun palkka tulee tilille. Maksan yhteisistä menoista puolet ja loput on yksinomaan minun, joilla voin tehdä mitä haluan ilman kenenkään marinaa.
Työ tekee vapaaksi!
Superrikkaat pankkiirit, kuten Rockefellerit rahoittivat feminismi juuri siksi, että naiset rynnistäisivät työmarkkinoille, mikä aiheuttaisi palkkatason romahduksen, koska työntekijöistä olisi ylitarjonta, ei siksi, että yhteiskunta olisi "tasa-arvoinen".
Hyvin suuri osa naisista jäisi käymättä siinä puuduttavassa klo 8-16 toimistotyössä tms., jos ei olisi käytännössä pakko, kun miehen palkka ei nykyään yleensä riitä mihinkään. Ennen vanhaan joku tavallinen duunarimieskin pystyi elättämään perheensä, nykyään ei millään.
Taloudellinen riippumattomuus on yksi tärkeä syy, miksi töissä käydään. Harva haluaa aikuisena olla kuten viikkorahaa saava teini, jonka viikkorahan vanhempi peruu syystä tai toisesta. Omalle tilille tuleva palkka on luksusta. Sen lisäksi iso osa aikuisista haluaa käyttää taitojaan työhön. Jos palkkatyö on noin vastenmielistä mitä sinä väität, niin sittenhän pitkäaikaistyöttömät ovat Suomen onnellisin ihmisryhmä.
Vertailukohtasi on väärä. Pitäisi verrata 1950-luvun duunarimiehen ja nykyajan duunarimiehen onnellisuutta ja 1950-luvun kotiäidin ja nykyajan töissä käyvän lapsiperheen äidin onnellisuutta.
Pitkäaikaistyötön on yleensä onneton siksi, että rahat ei riitä kuin kituuttamiseen, varsinkin jos on lapsia elätettävänä. Mutta työssä käyminen heikolla paikalla pakkopullaisessa työssä ei myöskään itsessään tee ketään onnelliseksi. Ennen vanhaan työttömyyttä oli vähemmän ja työntekijän ostovoima oli keskimäärin parempi, työ oli palkitsevampaa.
Ihmiset vain luulevat, että nykyään on asiat paremmin, koska me ollaan niin vapaita valitsemaan joko ummetus tai ripuli.
Taloudellinen riippuvuus kenenkään oikuista ei tee kenestään onnellista.
Oma isäni oli duunari 1960-luvulta 70-luvun alkupuolelle ja hänen palkallaan elätettiin koko perhe. Se riitti keittiön ja kamarin kokoiseen pieneen omakotitaloon, olisikohan siinä ollut noin 40 neliötä. Ei mitään muita mukavuuksia kuin sähkö. Kantovesi sisään ja ulos, ulkovessa, ulkorakennuksessa sauna, pyykit pestiin käsin. Äidin elämä oli ihan hirveän raskasta vaikka hän oli kotona. Lasten kanssa ei ollut kumpikaan vanhemmista. Niin surkeaa työtä ei olekaan, ettenkö tekisi sitä, jos sillä vältän tuon elämän.
Oma isäni oli lääkäri ja äitini oli kotiäiti niin pitkään, kunnes kolmas lapsi eli minä menin päiväkotiin 5-vuotiaana. Omien sanojensa mukaan ei olisi missään nimessä ollut mieluummin töissä niitä avioliiton n. kymmentä ensimmäistä vuotta, vaikka olisi ollut sitten "taloudellisesti riippumaton".
Jos miehen rahat riittäisivät suhteellisen hyvään elintasoon, niin moni äiti olisi nykyäänkin varmasti paljon mieluummin kotona kuin töissä pois lasten luota, ainakin silloin, kun lapset ovat vielä pieniä.
(Oliko duunareiden ostovoiman romahtaminen muuten alkanut jo tuohon aikaan, kun isäsi elätti perheen?)
Jotta useampi äiti jäisi kotiäidiksi, pitäisi lailla jakaa miehen palkka ja eläke.
Muuten tilanne on täysin epäreilu
Sekä mahdollisen eron jälkeen miehen pitää maksaa ex-vaimolleen elatustukea siihen asti, että nainen löytää vakituisen työn.
Ja taas... raha raha raha.... eikö teillä ole mitään muuta mielessä? Hyvin on aivopesu uponnut!
Vain täysi typerys ei ajattele taloudellista pärjäämistään.
Hyvätuloisen miehen rahoilla eläminen on orjuutta ja sortoa! 40h viikossa 2300 euron bruttopalkalla puuduttavassa työssä tekee vapaaksi!
Kyllä, tuo aivopesu on alkanut jo 70-luvulla ja nyt nähdään tulokset -> naiset onnettomia, itsemurhaluvut huipussaan, syntyvyys laskussa yms