Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellekään muulle tullut "yllätyksenä" se, että nelikymppisenä on jo aika vanha?
15.04.2022 |
Jotenkin olin kuvitellut, että nelikymppinen on vähän kuin kolmekymppinen samaan tapaan kuin kolmekymppisenä olin kuin kaksikymppinen. Luulin, että kyse on lähinnä asenteesta. Mutta nyt nelikymppisenä olen vähän järkyttynyt ensinnäkin siitä, että fyysisiä vanhenemisen merkkejä alkaa jo oikeasti tulla: hiukset harmaantuvat, väsyn helpommin, ja lukulasienkin tarpeesta tulevaisuudessa tuntuu jo viitteitä.
Pahinta on kuitenkin se, että joissakin asioissa tuntuu juna jo menneen. On joitakin harrastuksia, joista olen ollut aina kiinnostunut, kuten tietyt liikuntatunnit, mutta en jostain syystä ole aloittanut (rahasyistä tai niitä tunteja ei ole ollut paikkakunnallani), ja nyt olen tajunnut että niillä tunneilla käyvät vain nuoret ja nyt olisin siellä kuin mummo päiväkodissa. Lisäksi olen kauhukseni huomannut, että uusien asioiden oppiminen on vaikeutunut – en olisi ikinä uskonut tätä omalle kohdalleni. En ollut tajunnut, että jotkut asiat olisi vain pitänyt ymmärtää tehdä aiemmin.
En edes tiedä, miten voin olla jo yli nelikymppinen. Jotenkin en ole pysynyt ollenkaan ikävuosieni karttumisen perässä. Vuodet ovat menneet niin nopeasti, etten tunnista itseäni lainkaan ikäni numeroista.
Kaipaisin tähän vertaistukea enkä irvailua tai ilmoituksia siitä, että te kaikki muut olette edelleen freesejä ja nuorekkaita ja taitavia ja teitä luullaan aina 20-vuotiaiden lastenne pikkusiskoiksi.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa, itse näin nelikymppisenä käyn samaa läpi. Tuntuu, että olen parissa vuodessa vanhentunut hirveästi. Kauhistuttaa tajuta oma rajallisuus. Tässäkö elämä oli? Kohta se on ohi.
Unelmat ei toteutuneet.
Päädyin matalapalkka-alalle, yksinhuoltajaksi, ja vastoinkäymisiäkin on ollut riittämiin.Viime vuodet ovat olleet raskaita. Se optimistinen minä on kadonnut kyynisyyden alle.
Tuntuu, ettei edessä ole mitään. Olen ollut viimeiset 10 vuotta yksin, edes parisuhdetta en ole saanut. Työssä ei voi edetä, kroppa reistaa jo nyt.
Olen elänyt vuosia vain arkea,lapsilleni. En tiedä, kuka minä olen? Yhtäkkiä minulla ei ole tulevaisuuden suunnitelmia, eikä unelmia.ei ketään,kenen kanssa haaveilla, suunnitella tai vanheta yhdessä.
Tuntuu, ettei elämällä ole annettavaa. Se onkin vain tätä samaa puurtamista, kunnes loppuu.
Tällaiset tuntemukset ja ajatukset saattaa johtua pitkälle fyysisitä syistä. Kokeile esim ketoa, se vaikuttaa mielentilaankin, optimistisuus ehkä palautuu.
Ainakin itselläni on näin, jos syön huonosti olen kaikinpuolin väsynyt.
No tuo itseasiassa on yksi ikääntymisen tuoma ongelma että nyt saa katsoa tarkkaan mitä suuhunsa pistää vaikka aiemmin olisi voinut syödä oikeastaan ihan mitä vaan jos vaan olisi tehnyt mieli.
Tietynlaiset ruuat väsyttää/masentaa tai ainakin saa höntin olon joka kestää monta päivää. Toisenlainen taas vie yöunet ja kolmannenlainen ummettaa. Neljäs saakin mahan mouruamaan.. Ja sitten nuo yöunet. Voi jestas kuinka se voi ollakin nyt tarkkaa, että unirytmin pitää olla tasan tietynlainen ja pienikin poikkeama saa olon aivan järkyttävän huonoksi.
Ei ole kymmentäkään vuotta kun ihmettelin miksi äitini vältteli sokerisia syömisiä ja kieltäytyi esim jäätelöstä kun oltiin kesäreissulla. Tai ettei hän enää iltapäivällä ottanut kahvia vaan kivennäisvettä kun muuten menee yöunet.
En ihmettele enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa, itse näin nelikymppisenä käyn samaa läpi. Tuntuu, että olen parissa vuodessa vanhentunut hirveästi. Kauhistuttaa tajuta oma rajallisuus. Tässäkö elämä oli? Kohta se on ohi.
Unelmat ei toteutuneet.
Päädyin matalapalkka-alalle, yksinhuoltajaksi, ja vastoinkäymisiäkin on ollut riittämiin.Viime vuodet ovat olleet raskaita. Se optimistinen minä on kadonnut kyynisyyden alle.
Tuntuu, ettei edessä ole mitään. Olen ollut viimeiset 10 vuotta yksin, edes parisuhdetta en ole saanut. Työssä ei voi edetä, kroppa reistaa jo nyt.
Olen elänyt vuosia vain arkea,lapsilleni. En tiedä, kuka minä olen? Yhtäkkiä minulla ei ole tulevaisuuden suunnitelmia, eikä unelmia.ei ketään,kenen kanssa haaveilla, suunnitella tai vanheta yhdessä.
Tuntuu, ettei elämällä ole annettavaa. Se onkin vain tätä samaa puurtamista, kunnes loppuu.
Kannattiko tehdä niitä lapsia ja elää vain heille unohtaen itsensä ja oman elämänsä? Sitä saa mitä tilaa.
Ikä on vain numero
Jos uskoo että on vanha pieru niin on sellainen jos uskoo että on fitti yön ninja sekin on totta.
t. Hopeakettu
ps Picassokin sanoi, että nuoruudella ei ole ikää. Taisi tietää mistä puhui.. ;)
No se on tullut yllätyksenä, että heti kun mittariin tuli 39, niin kaikki näyttelijät alkoi yhtäkkiä näyttää hirveän nuorilta. Ennen pidin kaikkia ainakin itseni näköisinä tai vanhempina. Nyt saatan tokaista, että onpa Al Pacino tai Michael Douglas nuoren näköinen. Ei ole pitkä aika siitä kun nuo molemmat oli "pappoja" joka elokuvassa.
Ilmeisesti sitä vain näkee yhtäkkiä ikääntymisen merkit itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Ikä on vain numero
Jos uskoo että on vanha pieru niin on sellainen jos uskoo että on fitti yön ninja sekin on totta.
t. Hopeakettu
ps Picassokin sanoi, että nuoruudella ei ole ikää. Taisi tietää mistä puhui.. ;)
KAIRON KUUMUUDESTA SAIMAAN SAARISTOON – MUUSIKKOPARI RALF, 71, JA SUZAN, 33, GOTHÓNILLA ON KOTI KOLMESSA MAASSA
https://www.gloria.fi/artikkeli/ihmiset/kairon-kuumuudesta-saimaan-saar…
Al Pacino, 81, started dating Noor Alfallah, 28, during the pandemic
https://pagesix.com/2022/04/13/al-pacino-seeing-girlfriend-for-some-tim…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikamoista kokea itsensä mummoksi nelikymppisenä kun hyvä jos puoliakaan elämästä on eletty. Olisko elämäntavoissa silloin korjattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin järkyttyneenä aloitusviestin. Olen itse 52v. enkä tunne itseäni vanhaksi. Tiedän, että uuden oppiminen teettää enemmän töitä kuin nuorempana. Mutta kärsivällisyyttä on enemmän. Silti opiskelen.
Minulle on tullut yllätyksenä, että eräidenkin harrastusten parissa olen edelleen se porukan nuorin.
Eli vaikka se toinen jalka jo hiukan haudan puolella saattaa ollakin, on suurin osa kehosta vielä tukevasti haudan ulkopuolella.
Mitä järkyttävää aloitusviestissäni oli? Täällä on tehty kaikenmoisia outoja tulkintoja aloitusviestistäni ja paikkaansapitämättömiä oletuksia elämästäni, ilmeisesti kommentoijien omien elämänkokemusten värittäminä. En ole missään vaiheessa väittänyt, että olisin jotenkin toinen jalka haudassa tai etten tekisi tai harrastaisi mitään. Kerroin vain että olen yllättynyt siitä, miten nopeasti elämä on mennyt tähän asti, ja että MINULLA on ikääntymisen merkkejä jo nelikymppisenä, ja se on tullut MINULLE yllätyksenä, koska kuvittelin että niitä tulisi vasta myöhemmin. Minä olen itse nyt järkyttynyt monien palstalaisten lukutaidon puutteesta. Moni on ottanut aloitusviestini henkilökohtaisesti, vaikka mitään syytä siihen ei olisi ollut.
ap
Itse luin aloitusviestisi jonka olisin oikeasti voinut kirjoittaa palstalle itsekin koska just tuolta mustakin tuntuu näin +40-vuotiaana. Ajattelin vastata vasta kun luen ketjun läpi, mutta en taida jaksaa lukea pidemmälle tätä aivan omituista jankutusta/haukkumista/vääristelyä ym mitä ketjun viestit suurimmaksi osaksi on.
Olen oikeasti aika yllättynyt ja järkyttynyt siitä kuinka paha olo palstalla olevilla on. Tuo Ilkka Kanerva-ketju tuli luettua aiemmin ja siinä se pahoinvointi näkyi jopa tätäkin ketjua paremmin. Ei ihan hetkeen ole tullut luettua moista son taa.
Ap, etsi ketju "luovuttaminen 47-vuotiaana" tjsp. Siinä on paljonkin parempaa keskustelua itse aiheesta ja ainakin itse sain siitä paljon vertaistukea sekä ajateltavaa.
Kiitos tästä viestistä! Ihanaa kun joku ymmärtää ja on muutenkin fiksu. Olin jo menettää uskoni ihmisiin tämän ketjun myötä. Täytyykin etsiä tuo suosittelemasi ketju.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se on tullut yllätyksenä, että heti kun mittariin tuli 39, niin kaikki näyttelijät alkoi yhtäkkiä näyttää hirveän nuorilta. Ennen pidin kaikkia ainakin itseni näköisinä tai vanhempina. Nyt saatan tokaista, että onpa Al Pacino tai Michael Douglas nuoren näköinen. Ei ole pitkä aika siitä kun nuo molemmat oli "pappoja" joka elokuvassa.
Ilmeisesti sitä vain näkee yhtäkkiä ikääntymisen merkit itsessään.
Mä katsoin tässä viikolla sitä tappava ase 3-leffaa ja Mel Gibson oli siinä minusta sellainen 45+ ikäisen miehen näköinen.
Menin sitten googlaamaan ja hänhän on syntynyt 1956.. Olisi siis tuon leffan valmistumisvuonna vielä reilusti alle 40-vuotias.
Alue: Aihe vapaa
Kuntosali auttaa moneen vaivaan. Ihan hyväkuntoinen 71v pimatsu.
Milloinkaan mulle tulee ikäkriisi😗
Mies54v