Nepsylapsi on jankuttanut vasta kuusi tuntia että pikkuveljen pitää hakea limsaa kaupasta
Ikää 12 vuotta. Aina välillä kun sanon että menee itse hakemaan ja vie samalla roskat niin huutaa, vaikeroi ja kiroilee, paiskoo ovia.. Sitten hetken rauhoittuminen ja jankutus alkaa alusta. Tätä samaa rataa mennyt tosiaan kuusi tuntia! Elämä on melkoista paskaa. Aamulla pitäisi mennä töihin, ja tiedän että lapsen päähän jäänyt pakkomielle toistuu ainakin sinne klo 2 yöllä asti.
Kommentit (191)
Provo. Ap:llä ei ole mitään kokemusta nepsylapsista.
Miksi ylipäänsä pitäisi saada limsaa?
Täysin turhaa. Ja käy vain pari kertaa viikossa koulussa? Kyllä tässä nepsyily on vain surkea tekosyy sille, että lapsen kasvatus on mennyt armottoman pieleen.
Ei ole mitään nepsy-lapsia eikä adhd-lapsia eikä muitakaan syndroomia, vaan pelkästään aikuisia, jotka ovat kyvyttömiä toimimaan kasvattajina.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään nepsy-lapsia eikä adhd-lapsia eikä muitakaan syndroomia, vaan pelkästään aikuisia, jotka ovat kyvyttömiä toimimaan kasvattajina.
Ehkä palstan historian noloin kommentti.
Olisi hirveää saada päävikainen kersa
Tämä ylimääräinen vapaa, muutos arkeen aiheuttaa nepsyssä meilläkin ei-toivottavaa käytöstä. Kun esim. ruokarytmi muuttuu, niin muiden ruokien mieliteko lisääntyy. Meillä nepsy ei tunnista nälkäänsä ja malttaa syödä vain vähän esim. kun on leikit kaverin kanssa kesken. Kun leikki kaverin kanssa loppuu niin nälkäinen lapsi ja tilanteen muuttuminen leikistä rauhoittumisen laukaisee suuttumuksen. Kuten eilen tapahtui.
Tuo jankkaaminen on tosiaan yleistä. Meilläkin usein jankataan jonkin asian perään. Itse yleensä toistan sitä tylsää perusmantraa, että "asia tehdään toisena ajankohtana, ei nyt."
Nepsyt jää helposti koukkuun asiaan, ruokaan tai herkkuun, josta pitävät. Meillä kysytään Hese-ruokaa joka toinen päivä monta kertaa sinnikkäästi vaikka sitä saa kerran tai pari kuukaudessa.
Pääsiäismunat piti saada jo torstaina. Tällä kertaa ne pyydettiin sisarukselta, ne oli hänen kaapissaan piilossa. Senkin piilon lapsi oli löytänyt. Kuten arvattu ne on jo syöty, monta kertaa pyydetty lisää ja hän vähän väliä toteaa hakevansa niitä itse lisää kaupasta. Sen en anna tapahtua. Leikkiä, pelejä, yhdessäoloa ja sopivasti yksinoloa, jotta nuo "pakko saada jotain" -ajatukset unohtuu.
Sanomattakin selvää, että emme lähde koko perhe mihinkään ostoskeskukseen tai pääsiäistapahtumaan ylivirittämään lasta. Meille tulee vieraita, mutta vaan yhdet vieraat kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ylimääräinen vapaa, muutos arkeen aiheuttaa nepsyssä meilläkin ei-toivottavaa käytöstä. Kun esim. ruokarytmi muuttuu, niin muiden ruokien mieliteko lisääntyy. Meillä nepsy ei tunnista nälkäänsä ja malttaa syödä vain vähän esim. kun on leikit kaverin kanssa kesken. Kun leikki kaverin kanssa loppuu niin nälkäinen lapsi ja tilanteen muuttuminen leikistä rauhoittumisen laukaisee suuttumuksen. Kuten eilen tapahtui.
Tuo jankkaaminen on tosiaan yleistä. Meilläkin usein jankataan jonkin asian perään. Itse yleensä toistan sitä tylsää perusmantraa, että "asia tehdään toisena ajankohtana, ei nyt."
Nepsyt jää helposti koukkuun asiaan, ruokaan tai herkkuun, josta pitävät. Meillä kysytään Hese-ruokaa joka toinen päivä monta kertaa sinnikkäästi vaikka sitä saa kerran tai pari kuukaudessa.
Pääsiäismunat piti saada jo torstaina. Tällä kertaa ne pyydettiin sisarukselta, ne oli hänen kaapissaan piilossa. Senkin piilon lapsi oli löytänyt. Kuten arvattu ne on jo syöty, monta kertaa pyydetty lisää ja hän vähän väliä toteaa hakevansa niitä itse lisää kaupasta. Sen en anna tapahtua. Leikkiä, pelejä, yhdessäoloa ja sopivasti yksinoloa, jotta nuo "pakko saada jotain" -ajatukset unohtuu.
Sanomattakin selvää, että emme lähde koko perhe mihinkään ostoskeskukseen tai pääsiäistapahtumaan ylivirittämään lasta. Meille tulee vieraita, mutta vaan yhdet vieraat kerrallaan.
Muutatte ruokarytmiä? Miksi?
Mahtaa olla hieno tulevaisuus tuollaisilla
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla hieno tulevaisuus tuollaisilla
Itseasiassa https://www.appliedbehavioranalysisprograms.com/historys-30-most-inspir…
Eise noin mene että jos lapsi ei tottele, aikuisen on muutettava käytöstään. Esim koulussa täysin mahdotonta opettajan muuttaa itseään jokaisen oppilaan mieltymysten mukaan.
Aikuisen tulee pysyä samana, muuttumattomana, rauhallisena. Siitä muodostuvat ne rajat lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ylimääräinen vapaa, muutos arkeen aiheuttaa nepsyssä meilläkin ei-toivottavaa käytöstä. Kun esim. ruokarytmi muuttuu, niin muiden ruokien mieliteko lisääntyy. Meillä nepsy ei tunnista nälkäänsä ja malttaa syödä vain vähän esim. kun on leikit kaverin kanssa kesken. Kun leikki kaverin kanssa loppuu niin nälkäinen lapsi ja tilanteen muuttuminen leikistä rauhoittumisen laukaisee suuttumuksen. Kuten eilen tapahtui.
Tuo jankkaaminen on tosiaan yleistä. Meilläkin usein jankataan jonkin asian perään. Itse yleensä toistan sitä tylsää perusmantraa, että "asia tehdään toisena ajankohtana, ei nyt."
Nepsyt jää helposti koukkuun asiaan, ruokaan tai herkkuun, josta pitävät. Meillä kysytään Hese-ruokaa joka toinen päivä monta kertaa sinnikkäästi vaikka sitä saa kerran tai pari kuukaudessa.
Pääsiäismunat piti saada jo torstaina. Tällä kertaa ne pyydettiin sisarukselta, ne oli hänen kaapissaan piilossa. Senkin piilon lapsi oli löytänyt. Kuten arvattu ne on jo syöty, monta kertaa pyydetty lisää ja hän vähän väliä toteaa hakevansa niitä itse lisää kaupasta. Sen en anna tapahtua. Leikkiä, pelejä, yhdessäoloa ja sopivasti yksinoloa, jotta nuo "pakko saada jotain" -ajatukset unohtuu.
Sanomattakin selvää, että emme lähde koko perhe mihinkään ostoskeskukseen tai pääsiäistapahtumaan ylivirittämään lasta. Meille tulee vieraita, mutta vaan yhdet vieraat kerrallaan.
Ei meilläkään ole koulun ruokarytmi lomilla ja vapailla. Toki meillä ei ole erityislasta, jolloin ehkä pidättäytyisie mahdollisimman hyvin rytmissä, mutta meillä nukutaan pidempään aamuisin vapaalla eikä kellään ole nälkä vielä silloin kun koulussa syötäisiin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Eise noin mene että jos lapsi ei tottele, aikuisen on muutettava käytöstään. Esim koulussa täysin mahdotonta opettajan muuttaa itseään jokaisen oppilaan mieltymysten mukaan.
Aikuisen tulee pysyä samana, muuttumattomana, rauhallisena. Siitä muodostuvat ne rajat lapselle.
Niin, neurotyypillisillä. Nepsylasten perheissä asia on hieman toisin. Edelleen nuo asiat ovat tärkeitä ja rytmi erityisen tärkeää, mutta dynamiikka muuttuu väkisin, jos yksi reagoi epätyypillisesti. Silloin korostuu se, että vaikka osa asioista menee nepsyn ehdoilla, muut ymmärtävät ettei kyse ole suosimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Eise noin mene että jos lapsi ei tottele, aikuisen on muutettava käytöstään. Esim koulussa täysin mahdotonta opettajan muuttaa itseään jokaisen oppilaan mieltymysten mukaan.
Aikuisen tulee pysyä samana, muuttumattomana, rauhallisena. Siitä muodostuvat ne rajat lapselle.
Ja sit ihmetellään miksei nepsylapsen tuki koulussa toteudu. Opettajan on vedettävä yhtä köyttä perheen kanssa myös tukitoimissa, halusi tai ei. Ei todellakaan ole mahdotonta, jos opettaja ei siihen ole valmis, ei hän opeta lainkaan. Eikä tarvitse olla edes nepsy luokassa, jokainen on yksilö ja oppii eritavoin, opettajan jyräävä tapa ja tasapäistäminen ei vaan toimi.
Vierailija kirjoitti:
Olisi hirveää saada päävikainen kersa
Miltähän sun vanhemmista on tuntunut, kun ovat havainneet päävikasi?
Vierailija kirjoitti:
Olisi hirveää saada päävikainen kersa
Kiitos. Onhan tämä raskasta. Toisaalta olen kiitollinen että tämä lapsi tuli juuri meille eikä vaikka teille, ilkeä julmuri. T. Ohis joka samastuu täysin ap;n lapsen kuormitusjumiin
Ap, meilläkin vaikeaa koska pääsiäisloma ja rutiinit rikkoutuneet. Lapsi takertuu johonkin ajatukseen eikä pääse irti myös koska muu tuttu ja turvallinen struktuuri on hajonnut.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollaista voi viedä eläintarhaan? Siis ei katsomaan eläimiä vaan asukkaaksi.
Oletko siellä seuraa vailla, apina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollaista voi viedä eläintarhaan? Siis ei katsomaan eläimiä vaan asukkaaksi.
Oletko siellä seuraa vailla, apina?
Jep. Punapersekarsinassa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa taas ettei vastaajilla ole mitään käsitystä nepsylapsista. Jankkaaminen on merkki ylikuormituksesta ja se ei lopu kieltämällä tai kurilla vaan kuormituksen laskulla. Samoin ”periksiantaminen” toimii täysin eri tavoin kuin neurotyypillisillä, se ei ole heille sitä, että saavat tahtonsa läpi vaan sitä, että kuormitus laskee.
Periksi antamista ei tietenkään voi toteuttaa arjessa niin, että nepsy ikään kuin voittaa, koska se rikkoo perheen muuta dynamiikkaa, jolloin kuormituksen lasku muulla ravoin on tärkeää ja esim. apn kuvaama limsan hankkiminen rytmitetään sen jälkeen muuhun arkeen.
Hae ap apua ammattilaisilta, lapsesi saa kuntoutusta ja te vertaistukea.
Jostain kun löytäisikin ammattilaisia, jotka ymmärtäisivät nepsyjen toimintaa, eivätkä vain yritä kunouttaa rikkomalla nepsyistä nenttejä. Ihan liikaa on näissä ammattilaisissa porukkaa, joiden ymmärrys on samaa tasoa mitä osalla tämän ketjun vastaajista, eli ei yhtään. Vertaistuesta saa todennäköisemmin enemmän irti hyötyä, ellei löydy joku lottovoiton arvoinen ammattilainen, jolle ei ole vielä jonoa vuosiksi eteenpäin.
En edes jaksa enää laskea, montako vuotta olen tapellut koneiston kanssa, saadakseni lapselle sellaista apua, mikä ei laukaise masennusta, pahenna tilannetta muutoin tai taannuta nyt jo teini-ikäistä lasta päiväkoti-ikäisen tasolle.
- yksi väsynyt ja v*ttuuntunut äiti, ei lapseensa vaan ammattilaisten p*skuuteen
No etkö itse voi mennä sen kanssa kauppaan? Jaksat kuitenkin 6 tuntia kuunnella.
Sulla ei näköjään ole mitään kokemusta autismin kirjon lapsista. Ne ei jankuta koska haluavat jotain tai yrittävät saada vanhemmat tekemään jotain. Niille jää ratas pyörimään jostain asiasta, jolle ei voi se lapsi mitään. On ainoastaan kaksi vaihtoehtoa, saada lapsi keskittymään muuhun asiaan (tähän tarvitsee vanhemman paneutua) tai tehdä se asia mistä lapsi puhuu. Muussa tapauksessa jankutus jatkuu. Ei ole kyse siitä, että hän yrittäisi provosoida vanhempia.