Voiko vain päättää, että pikkulapsiajasta selvitään?

Aina olisi hyvä tekosyy lähteä liitosta ja leikkiä huoletonta teiniä, mutta kun todellinen elämä koostuu juuri noista edellä mainituista elementeistä.

Olet siis sitä mieltä että lapsettomat ja hyvin pärjäävät pariskunnat EIVÄT elä todellista elämää.

Meillä ei ole lainaa, ei asuntovelkaa, ei huolta vanhemmista (menevät hyvään yksityiseen vanhainkotiin), ei paineita töissä (rakastan sitä mitä teen!) eikä ongelmia ikäkriisien kanssa. Iän myötä olen löytänyt itseni ja tulen entistä paremmin toimeen kumppanini kanssa.

Minä elän siis epäaitoa ja valheellista elämää. Olen siitä ylpeä. En haluaisi sinun vaivojasi itselleni kannettavaksi.

ei huolta vanhemmista (menevät hyvään yksityiseen vanhainkotiin

"Hyvä" ja "Yksityinen vanhainkoti" ei kokemukseni mukaan sovi samaan lauseeseen. Kannattaa olla tarkkana!

Aina olisi hyvä tekosyy lähteä liitosta ja leikkiä huoletonta teiniä, mutta kun todellinen elämä koostuu juuri noista edellä mainituista elementeistä.

Olet siis sitä mieltä että lapsettomat ja hyvin pärjäävät pariskunnat EIVÄT elä todellista elämää.

Meillä ei ole lainaa, ei asuntovelkaa, ei huolta vanhemmista (menevät hyvään yksityiseen vanhainkotiin), ei paineita töissä (rakastan sitä mitä teen!) eikä ongelmia ikäkriisien kanssa. Iän myötä olen löytänyt itseni ja tulen entistä paremmin toimeen kumppanini kanssa.

Minä elän siis epäaitoa ja valheellista elämää. Olen siitä ylpeä. En haluaisi sinun vaivojasi itselleni kannettavaksi.

näetkö itse itsesi huolettomana makaavan siellä kunnallisen vanhainkodin vuoteella? Missä on silloin todellinen elämäsi? Missä ovat vieraat? Missä ovat muitot? Onko sinusta MITÄÄN mikä jää tai edes MITÄÄN mitä yksikään toinen ihminen suree?

Maksettu asunto ja hyvä työpaikka eivät hoida sinua laitoskierteessä tai auta sinua täyttämään hakemuksia. Ne eivät soita ja kysy mitä kuuluu, eivät pidä puoliasi, eivätkä varmasti tule haudallesi haravoimaan... ;)

Me päätimme, rankkaa oli, mutta nyt ollaan onnellisia ja elämä alkaa taas helpottamaan. Me päätettiin ennen lasten syntymää, että yhdessä pysytään siihen asti kun nuorin on 2v. ja sitten jos vielä menee huonosti voidaan harkita eroa. Nyt nuorin on vähän yli 2v. ja parisuhde voi paremmin kuin koskaan, en olisi esim. vuosi sitten uskonut.

Mutta se ei auta, että yksinään päättää.

niin kovasti varoteltiin miten vauvan tulo vaikuttaa epäsuotuisasti parisuhteeseen ja seksielämään ja kaikkeen ja oikeasti olin henkisesti valmistautunu siihen et vaikeita aikoja on edessä ja yhdessä on "sinniteltävä".



Tyttäremme synnyttyä parisuhde nousikin ihan uudelle tasolle, lasta kohtaan syttyny rakkaus jotenkin vahvoitti ja syvensi vielä sitä meidänkin välistä rakkautta.



Ja by the way oonko ainoa jonka on ollut helpompi saada orgasmi synnytyksen jälkeen kuin ennen sitä?

T- 7/24-rumbasta Selvinnyt, lapset jo koulussa hyvin arvosanoin



Kiitos MLL-lastenhoitsuille SELVISIN- mies maksoi lastenhoipoavun, koska oli aina töissä ja suku 400 km:n päässä

ketjua, mutta mielestäni voi vain päättää että tästä selvitää ja yhessä mennää.



Kyllähän näihin asioihin vaikuttaa varmasti paljon oma asenne, omat ja puolison arvot ja toiveet. Tietenkää eivät ole yksiselitteisiä nämä asiat ja yhtä ainoaa ratkasua ei koskaa ole olemassa.



Mutta uskon siihen että luja tahto ja toisen kunnioittaminen myös huonoina aikoina vie pitkälle!

sitten voi päättää. Ainakin voi päättää yrittää. Pitää olla valmis improvisoimaan, kestämään äkkinäisiä muutoksia, hyväksymään aika karseitakin piirteitä itsessä ja toisessa, joita pikkuvauva-aika kaikkine seurauksineen tuo esiin.

Päättäminen on rationaalista toimintaa, tunteet sitten taas eivät ;)

Meillä kolme lasta, joista nuorin jo neljä. On ollut vaikeita vaiheita, mutta pettämistä (tietääkseni) ei. Olen aina tuntenut, että voin luottaa mieheeni ja uskon, että hän myös minuun. Olemme saaneet lapset yhdessä, he ovat kaikessa MEIDÄN, ei vain minun tai hänen.

Nyt meillä on jo enemmän aikaa toisillemme ja tajuan, että vauva- ja taaperovaihe oli välillä aika kuoppaistakin. Nyt on seesteisempää. Rakastamme toisiamme ja puhumme kyllä. Minä pitkään ja sekavasti, mies vähän ja suoraan. :)

oli tosi vaikeaa aikaa toisen lapsen ensimmaisen vuoden aikana. Mina sanoin miehelleni jossain vaiheessa etta haluan erota. Mieheni viisaana ihmisena ehdotti etta ootetaanko syksyyn (sillon elettiin kevatta) etta jos tama elama vahan kohentuisi. Vauva alko nukkumaan paremmin ja riidatkin vaheni.

Nyt odotan kolmatta lasta ja juuri sanoin miehelleni etta jos on yhta huono nukkuja kuin edeltajansakin niin meidan pitaa vain paattaa etta nyt pysytaan yhessa, erota "saa" sitten kun kaikki saa taas nukkua tayden yon ja on taysissa jarissaan paattamaan tammosia asioita.

Niin etta minun vastaukseni on etta voi paattaa, mutta toki siihen rakkauttakin tarvitaan.

molempien tulee pitää siitä kiinni. Ei kukaan vain "ajaudu" mihinkään.

Eikä pikkulapsiaika ole mikään maailman ainoa haaste parisuhteelle. Lukemattomia erilaisia haasteellisia tilanteita on pitkän parisuhteen aikana. Mielestäni on naurettavaa edes lähteä siitä ajatuksesta, että katsotaan nyt miten käy tms. Jos niin ajattelee, ihan varmasti parisuhde hajoaa. Heti kun tympii, aletaan katsella muualle.



Parisuhteen osapuolista itsestään riippuu jaksavatko olla uskollisia ja tietenkään kaikille ei ole suotu niin hyvää pohjaa uskollisuudelle ja pitkäjänteisyydelle sekä tylsien aikojen sietämiselle, että pysyisivät uskollisina. Monille taas on.

Kyllä