Lue keskustelun säännöt.
Mies on ylitöissä 4-5 h joka päivä
13.04.2022 |
Mitä tekisit?
Mies jää omasta halustaan ylitöihin joka päivä jolloin meidän yhteydessä aika iltaisin ja todella lyhyeksi, eikä mussa oikein ole virtaa enää mihinkään, kun hän tulee töistä. Työ on vaativaa ja heiltä puuttuu väkeä, mutta tiedän, etteivät muut silti tee samanlaisia työtunteja kuin mieheni. Mies on selkeästi töissä, jos soitan hänelle työpäivän aikana.
Minulla on hylätty ja yksinäinen olo, tuntuu ettei mies priorisoi suhdettamme lainkaan. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta Mies vain loukkaantuu.
Mielipiteitä?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Sinulla ei ole harrastuksia, ystäviä, jne vaan elät vain miehen kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset vain tee asioita yksin tai kavereiden kanssa? Selvisi että exäni oli narsisti. Tykkäsi istuttaa minua odottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Odotat ja odotat, että toinen muuttuisi että sinä viimein saisit suhteelta sen minkä haluat? Sellaista ihmistä kutsutaan läheisriipaksi.
Tämä voi olla hyvinkin totta, ja olen pohtinutkin näitä asioita paljon viime aikoina. Jotenkin vain tuntuu, että onko tämä tarpeeksi "hyvä" syy lopettaa suhde. Miehessä on myös paljon hyvää ja rakastan häntä, ja juuri siksi yhteisen ajan puute satuttaakin minua. Erityisesti, kun ylityöt eivät ole ns. pakollisia vaan mies jää töihin aina vapaaehtoisesti, eikä edes edes kirjaa kaikkia tuntejaan.
Toivoisin että mies olisi rehellinen minua kohtaan, jos hän ei enää halua jatkaa yhdessä, viimeksi kuitenkin sanoi rakastavansa tänä aamuna, kun lähti töihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Taitaa olla ap aika tunnustaa, että haluatte elämältä eri asioita. Kyllä mies olisi enemmän kotona, jos hän haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käske valita, Sinä tai työ.
Niki Laudan vaimokin käski valita. Niki joutui miettimään puoli minuuttia ;-)
Kaveri joutui kanssa valinnan eteen, metsästys tai tyttöystävä. Mies lähti metsästyretkelle saate sanoin sinulla on viikko aikaa pakata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Sinulla ei ole harrastuksia, ystäviä, jne vaan elät vain miehen kautta?
Ei parisuhde ole parisuhde, jos ei koskaan vietetä aikaa yhdessä.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Odotat ja odotat, että toinen muuttuisi että sinä viimein saisit suhteelta sen minkä haluat? Sellaista ihmistä kutsutaan läheisriipaksi.
Tämä voi olla hyvinkin totta, ja olen pohtinutkin näitä asioita paljon viime aikoina. Jotenkin vain tuntuu, että onko tämä tarpeeksi "hyvä" syy lopettaa suhde. Miehessä on myös paljon hyvää ja rakastan häntä, ja juuri siksi yhteisen ajan puute satuttaakin minua. Erityisesti, kun ylityöt eivät ole ns. pakollisia vaan mies jää töihin aina vapaaehtoisesti, eikä edes edes kirjaa kaikkia tuntejaan.
Toivoisin että mies olisi rehellinen minua kohtaan, jos hän ei enää halua jatkaa yhdessä, viimeksi kuitenkin sanoi rakastavansa tänä aamuna, kun lähti töihin.
Ap
Huhuu, onko sinulla mitään omaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Odotat ja odotat, että toinen muuttuisi että sinä viimein saisit suhteelta sen minkä haluat? Sellaista ihmistä kutsutaan läheisriipaksi.
Tämä voi olla hyvinkin totta, ja olen pohtinutkin näitä asioita paljon viime aikoina. Jotenkin vain tuntuu, että onko tämä tarpeeksi "hyvä" syy lopettaa suhde. Miehessä on myös paljon hyvää ja rakastan häntä, ja juuri siksi yhteisen ajan puute satuttaakin minua. Erityisesti, kun ylityöt eivät ole ns. pakollisia vaan mies jää töihin aina vapaaehtoisesti, eikä edes edes kirjaa kaikkia tuntejaan.
Toivoisin että mies olisi rehellinen minua kohtaan, jos hän ei enää halua jatkaa yhdessä, viimeksi kuitenkin sanoi rakastavansa tänä aamuna, kun lähti töihin.
Ap
Vähän kyllä epäilyttää, jos jää tunneiksi muka töihin, eikä kirjaa työaikaa.. Onko hän oikeasti töissä? Kuka ihme muka hyväntekeväisyyttään ilmaiseksi töitä tekee, varsinkin nykyään kun kaikki kallistuu.
Eikä hyvä palkka selitä sitä, että vielä ilmaiseksi joku tekisi. Hmm...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Sinulla ei ole harrastuksia, ystäviä, jne vaan elät vain miehen kautta?
Ei parisuhde ole parisuhde, jos ei koskaan vietetä aikaa yhdessä.
-eri
Eikä elämä ole elämään, jos siinä ei ole tasapainoa työn, harrastuksen, ystävien, parisuhteen, jne kesken...ei kukaan voi vain elää toisen kautta, eikä parisuhde voi olla kenenkään elämän tarkoitus. Toisen aikaa ei vaan voi kokonaan yrittää omia itselleen. Niin tekeekö mies töitä myös viikonloput ja lomat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Sinulla ei ole harrastuksia, ystäviä, jne vaan elät vain miehen kautta?
Osaan kyllä viettää aikaa yksinkin, eikä kyse ole siitä, että minulla on tylsää itsekseni. Meillä on yhteinen harrastus miehen kanssa (juoksu) ja niinkuin kirjoitin aiemmin, nykyään käyn lenkillä itsekseni, kun mies ei enää usein ehdi mukaan (paitsi vapaapäivinä). Ystäviäkin löytyy ja näemme heitä sekä yksin että yhdessä, tosin nyt koronan ja etätöiden (olen yhä etätöissä) myötä itselläni sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet, joten sekin voi toki vaikuttaa siihen, että olen jollain lailla riippuvaisempi miehen seurasta. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että tuntisin itseni yksinäiseksi, vaan että kaipaan juuri mieheni seuraa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ylityömäärät ovat laittomia.
Ei ole varsinaista ylärajaa olemassa. "Ostetaan" lisätunteja.
Työajanseurannassa näkyy tuntikertymät ha milloin ne on tehty.
Niin näkee ja ylärajaa ei periaatteessa ole. Työsuojelupiiri seuraa. Mutta työnantaja voi "ostaa" lisätunteja.
Olen itse tehnyt reilusti yli sallitun. Työnantaja joutui maksamaan sakkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on suhde varattuun mieskollegaan joka tekee usein ylitöitä muutamia tunteja. Ei olla tehty mitään fyysistä vielä, mutta suunniteltu kyllä kun saadaan tilaisuus. Mutta ihan töitä se mies tekee sen ajan kun töissä on, viestittelee sieltä minulle joka olen jo kotona.
Vai ihan ”suunniteltu”. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Sinulla ei ole harrastuksia, ystäviä, jne vaan elät vain miehen kautta?
Ei parisuhde ole parisuhde, jos ei koskaan vietetä aikaa yhdessä.
-eriEikä elämä ole elämään, jos siinä ei ole tasapainoa työn, harrastuksen, ystävien, parisuhteen, jne kesken...ei kukaan voi vain elää toisen kautta, eikä parisuhde voi olla kenenkään elämän tarkoitus. Toisen aikaa ei vaan voi kokonaan yrittää omia itselleen. Niin tekeekö mies töitä myös viikonloput ja lomat?
En minä esimerkiksi elä mitenkään miehen kautta, mutta minun mieheni haluaakin viettää vapaa-aikansa minun kanssani. Minä en tarvitse ystäviä, enkä juuri sellaisia aikaavieviä harrastuksia. Eikä miehenikään. Me olemme siis samanlaisia tuosss suhteessa. Sinä taidat olla erilainen, sinä varmaan sopisit ap:n miehelle paremmin. Ap taitaa kaivata samanlaista miestä ja arkea kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Sinulla ei ole harrastuksia, ystäviä, jne vaan elät vain miehen kautta?
Osaan kyllä viettää aikaa yksinkin, eikä kyse ole siitä, että minulla on tylsää itsekseni. Meillä on yhteinen harrastus miehen kanssa (juoksu) ja niinkuin kirjoitin aiemmin, nykyään käyn lenkillä itsekseni, kun mies ei enää usein ehdi mukaan (paitsi vapaapäivinä). Ystäviäkin löytyy ja näemme heitä sekä yksin että yhdessä, tosin nyt koronan ja etätöiden (olen yhä etätöissä) myötä itselläni sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet, joten sekin voi toki vaikuttaa siihen, että olen jollain lailla riippuvaisempi miehen seurasta. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että tuntisin itseni yksinäiseksi, vaan että kaipaan juuri mieheni seuraa.
Ap
Miksi vapaapäivät ei riitä sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Sinulla ei ole harrastuksia, ystäviä, jne vaan elät vain miehen kautta?
Ei parisuhde ole parisuhde, jos ei koskaan vietetä aikaa yhdessä.
-eriEikä elämä ole elämään, jos siinä ei ole tasapainoa työn, harrastuksen, ystävien, parisuhteen, jne kesken...ei kukaan voi vain elää toisen kautta, eikä parisuhde voi olla kenenkään elämän tarkoitus. Toisen aikaa ei vaan voi kokonaan yrittää omia itselleen. Niin tekeekö mies töitä myös viikonloput ja lomat?
En minä esimerkiksi elä mitenkään miehen kautta, mutta minun mieheni haluaakin viettää vapaa-aikansa minun kanssani. Minä en tarvitse ystäviä, enkä juuri sellaisia aikaavieviä harrastuksia. Eikä miehenikään. Me olemme siis samanlaisia tuosss suhteessa. Sinä taidat olla erilainen, sinä varmaan sopisit ap:n miehelle paremmin. Ap taitaa kaivata samanlaista miestä ja arkea kuin minä.
Ap mies viettää vapaapäivät hänen kanssaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Sinulla ei ole harrastuksia, ystäviä, jne vaan elät vain miehen kautta?
Osaan kyllä viettää aikaa yksinkin, eikä kyse ole siitä, että minulla on tylsää itsekseni. Meillä on yhteinen harrastus miehen kanssa (juoksu) ja niinkuin kirjoitin aiemmin, nykyään käyn lenkillä itsekseni, kun mies ei enää usein ehdi mukaan (paitsi vapaapäivinä). Ystäviäkin löytyy ja näemme heitä sekä yksin että yhdessä, tosin nyt koronan ja etätöiden (olen yhä etätöissä) myötä itselläni sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet, joten sekin voi toki vaikuttaa siihen, että olen jollain lailla riippuvaisempi miehen seurasta. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että tuntisin itseni yksinäiseksi, vaan että kaipaan juuri mieheni seuraa.
Ap
Eli hän ei olekaan jo-ka päi-vä töis-sä, kuten aloituksessa kerroit? Elämme uhriutumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita. Miehen pitäisi nyt täyttää se aukko, jonka korona on jättänyt noiden sosiaalistensuhteiden suhteen? Mitä hän on sanonut, kun olet hänelle kertonut mitä sinä tunnet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Sinulla ei ole harrastuksia, ystäviä, jne vaan elät vain miehen kautta?
Ei parisuhde ole parisuhde, jos ei koskaan vietetä aikaa yhdessä.
-eriEikä elämä ole elämään, jos siinä ei ole tasapainoa työn, harrastuksen, ystävien, parisuhteen, jne kesken...ei kukaan voi vain elää toisen kautta, eikä parisuhde voi olla kenenkään elämän tarkoitus. Toisen aikaa ei vaan voi kokonaan yrittää omia itselleen. Niin tekeekö mies töitä myös viikonloput ja lomat?
En minä esimerkiksi elä mitenkään miehen kautta, mutta minun mieheni haluaakin viettää vapaa-aikansa minun kanssani. Minä en tarvitse ystäviä, enkä juuri sellaisia aikaavieviä harrastuksia. Eikä miehenikään. Me olemme siis samanlaisia tuosss suhteessa. Sinä taidat olla erilainen, sinä varmaan sopisit ap:n miehelle paremmin. Ap taitaa kaivata samanlaista miestä ja arkea kuin minä.
Tämä saattaa olla osittain kyllä totta, vaikka tosiaan viihdyn myös itsekseni, enkä kaipaa mitään kylki kyljessä olemista 24/7. Minulta ei puutu tekemistä, kun ole yksin.
Vapaapäivisin olemme tiiviisti yhdessä, ehkä vielä enemmän mieheni aloitteesta kuin minun. Mies ei tee töitä viikonloppuisin tai lomalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olla jo aika väsynyt tähän tilanteeseen ja tuntuu, että omat tunteet miestä kohtaan ovat myös muuttumassa. Aiemmin odotin häntä illalliselle, lenkille jne. mutta nyt en enää jaksa, kun en koskaan tiedä, milloin hän tulee kotiin. Aiemmin minulta jäi usein lenkit tekemättä, kun turhaan odotin miestä kotiin, joten nykyään käyn lenkillä yksin, aamuisi tai työpäivän lomassa.
Mieheni on luonteeltaan hyvin perfektionisti ja asioiden valmiiksi saaminen kestää häneltä usein todella kauan. Heillä on töissä liian vähän väkeä töiden määrään suhteutettuna ja mies sanoo, että kokee, että hänen pitää auttaa kolleegoitaan, koska nämäkin ovat aikoinaan auttaneet häntä. Tilanne on kuitenkin jatkunut näin jo useita kuukausia eikä siihen näy tulevan muutosta.
Meillä ei ole lapsia, joten sikäli hänen ylitöistään ei koidu minulle enempää hommaa, vaikka kyllä teen suurimman osan kodinhoidosta.
Oikeastaan kyllä luotan mieheen, vaikka se vaikuttaakin varmaan sinisilmäiseltä. Hän on kiltti ja hellä, kun olemme yhdessä. Lähinnä itseni on vaikea suhtautua häneen yhtä rakastavasti, kun hän tulee kotiin iltaisin, jälleen usean tunnin myöhässä. Joten tavallaan jopa ymmärrän, jos häntä ei huvita tulla kotiin, kun itse mökötän jo valmiiksi, joten kierre on valmis.
Olen myös itse aamuvirkku ja iltaisin alan olla jo väsynyt, eikä minua niin huvita enää lähteä ulos tms.
Haluaisin vain nähdä, että mies edes joskus laittaisi minut ja meidän suhteemme etusijalle työn sijasta. Kaipaan häntä ja yhdessäoloamme. Vapaapäivät vietämme aina tiiviisti yhdessä ja meillä on mukavaa.
Ja jos jotain kiinnostaa, olemme molemmat jo yli 40v., minä muutaman vuoden miestäni nuorempi. Olen ihan mukiinmenevän näköinenkin, ja urheilullinen. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Luonteeltani taidan olla ehkä vähän liiankin kiltti, joku muu ei ehkä olisi katsellut tällaista tilannetta näinkään kauan.
Ap
Sinulla ei ole harrastuksia, ystäviä, jne vaan elät vain miehen kautta?
Ei parisuhde ole parisuhde, jos ei koskaan vietetä aikaa yhdessä.
-eriEikä elämä ole elämään, jos siinä ei ole tasapainoa työn, harrastuksen, ystävien, parisuhteen, jne kesken...ei kukaan voi vain elää toisen kautta, eikä parisuhde voi olla kenenkään elämän tarkoitus. Toisen aikaa ei vaan voi kokonaan yrittää omia itselleen. Niin tekeekö mies töitä myös viikonloput ja lomat?
En minä esimerkiksi elä mitenkään miehen kautta, mutta minun mieheni haluaakin viettää vapaa-aikansa minun kanssani. Minä en tarvitse ystäviä, enkä juuri sellaisia aikaavieviä harrastuksia. Eikä miehenikään. Me olemme siis samanlaisia tuosss suhteessa. Sinä taidat olla erilainen, sinä varmaan sopisit ap:n miehelle paremmin. Ap taitaa kaivata samanlaista miestä ja arkea kuin minä.
Tämä saattaa olla osittain kyllä totta, vaikka tosiaan viihdyn myös itsekseni, enkä kaipaa mitään kylki kyljessä olemista 24/7. Minulta ei puutu tekemistä, kun ole yksin.
Vapaapäivisin olemme tiiviisti yhdessä, ehkä vielä enemmän mieheni aloitteesta kuin minun. Mies ei tee töitä viikonloppuisin tai lomalla.
Ap
Eli turhaa rutinaa taas kerran.
Odotat ja odotat, että toinen muuttuisi että sinä viimein saisit suhteelta sen minkä haluat? Sellaista ihmistä kutsutaan läheisriipaksi.