Lue keskustelun säännöt.
Miksi eräs sukulainen vähättelee lähes kaikkea, mitä teen?
13.04.2022 |
Jos olen hankkinut jonkun tavaran, hän vaivihkaa lyttää sen firman, josta olen tavaran ostanut sekä tavaran laadunkin. Tilalle hän ehdottaa jotain, joka on oikeasti huonompilaatuista. Jos olen matkustellut jossain tietyssä maassa useamman kerran, hän korostaa, ettei ikimaailmassa haluaisi matkustaa kyseiseen maahan, joka on jotenkin epäkiinnostava ja epähieno. Jos onnistun jossain, hän saattaa naurahtaa, ettei olisi ikinä uskonut, että selviän siitä. Mikä on tällaiseen syynä?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa myös minun sukulaiseltani, mutta hän onkin tunnettu passiivis-aggressiivisuudestaan ja kateudestaan. Meidän perheessä on tietty matkakohde, johon olemme menneet jo vuosia. Sama paikka ja sama hotelli. On kuin mökille menisi. Sukulaisnaisen mielestä ei ole oikeaa matkustamista, jos aina on sama kohde. "Minä ainakin haluan nähdä muutakin maailmaa", sanoo hän ja on kulttuurimatkojensa jälkeen loman tarpeessa ja valittaa kaikesta alkaen hotelli ja ruoka. Minusta on ihan sama, mitä mieltä hän on meidän matkustamisestamme, mutta ärsyttää kuulla se sama valitus kerta toisensa jälkeen.
Sama valitus meidän puutarhasta. Meillä on vanha puutarha, jota on rakennettu yli 30 vuotta. Viihdyn siellä ja teen jotakin uutta kivaa joka vuosi. Ei välttämättä isoja asioita. Sitten tämä sukulainen haluaa nähdä puutarhan ja alkaa valittaa. "En jaksaisi tällaista vaivaa nähdä. Hoitaakin tätä pitää. Miten keksit tuollaisen, en minä vain viitsisi." Yms. loputtomiin. Kukaan ei ole pyytänyt häntä hoitamaan puutarhaamme tai edes käymään siellä. Mitään hyvää sanottavaa ei koskaan ole.
Kaivoin pitkästä aikaa esiin ompelukoneen ja ompelin itselleni mahdollisimman helpon kesämekon viime kesänä. Samat, tutut rutinat siitäkin. "Miten voit olla varma, että tuo on muoti kestää. Sääli, jos menee kallis kangas hukkaan." En halua olla epäkohtelias. Siksi en sanonut, että on helkkarin yhdentekevää, onko tekemäni mekko muotia enää jatkossa. Tykkäsin tehdä sen, sain sen valmiiksi ja se sopii päälleni ja näyttää kivalta.
Ko. henkilö suhtautuu kaikkeen samalla tavalla. Todella väsyttävä ja rasittava ihminen, mutta on miehen puolelta lähisukua, joten siinähän nautiskelen seurasta. Onneksi suhteellisen harvoin.
Mistä näitä urpoja sikiää?
Sanopas se. Ja tuo asenne. Kun hän tulee käymään, hän haluaa nähdä kaiken talossa ja puutarhassa oma-aloitteisesti. Eli on pahuksen utelias. Ja sitten alkaa lyttäys ja valitus. Jos hän löytää jonkun uuden esineen, se on pakko ottaa käteen ja pyöritellä myötä- ja vastapäivään. Jos hän näkee jotakin, jota hän ei ihan tajua, hän alkaa toistella eRIkoinen, eRIkoinen, onpa eRIkoinen. Aina välillä tulee mieleen, ettei yläkerrassa ole kaikki tallella, mutta se lienee vain omaa väsymystäni häneen.
Kuvauksesi perusteella ei kyllä ole tuolla tyypillä enää yhtään mitään tallella…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on täti joka kilpailee kaikella, jopa lapsenlapsilla. Asutaan rivitalossa, niin hänen tyttärensäkin mutta serkku asuu isommassa ja paremmalla alueella. Jopa serkun lasten synttärit on hauskemmat kuin minun lasteni. Mikään saavutukseni ei ole mitään (etten vain uhkaisi heidän ykkösasemaansa). Miksei vain kaikki voida olla ihan tavallisia ihmisiä? Ei tee lapsillekaan hyvää tuo kilpailuasenne.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täti joka kilpailee kaikella, jopa lapsenlapsilla. Asutaan rivitalossa, niin hänen tyttärensäkin mutta serkku asuu isommassa ja paremmalla alueella. Jopa serkun lasten synttärit on hauskemmat kuin minun lasteni. Mikään saavutukseni ei ole mitään (etten vain uhkaisi heidän ykkösasemaansa). Miksei vain kaikki voida olla ihan tavallisia ihmisiä? Ei tee lapsillekaan hyvää tuo kilpailuasenne.
Veljeni vaimo kilpailee myös kaikesta. Joissain tapauksissa voisi sanoa, että matkii. Hupsuinta on, kun hän sanoo, ettemme ole ollenkaan kilpailuhenkisiä ja siinä samassa hän alkaa jo luetella, mitä heidän lapsensa ovat tehneet enemmän ja paremmin kuin jonkun toisen perheen lapset.
Mulla kans tuollainen sukulainen.Jopa ulkonäköä tylyttää "vitsin" varjolla. En ole tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkea itsetunto ja kateellinen.
Hänellä on jo ikää vähän reilummin. Ovatko iäkkäämmätkin ihmiset kateellisia? Hän vaikuttaa todella itsevarmalta ja varmalta mielipiteistään ainakin.
Sanoisin että ihan yksinkertaisesti ilkeä.
Aika usein monella vanhemmalla ihmisellä kynnys sanoa yhtä ja toista laskee iän myötä. Jos ihminen on ilkeä luonteeltaan se tulee monta kertaa esiin näin. Jos voit, pidä etäisyyttä. Tai yksinkertaiseti sulje korvasi, ohita ilkeydet. Aseta ilkeät puheet omaan arvoonsa, älä anna niitten satuttaa. Tiedosta oma arvosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole läheinen ihminen, ota kunnon etäisyys. Tiedän tyypin, en jaksanut itsekään tuota enää joten etäännyinta hänet ja sen jälkeen olen voinut hyvin. Rajan veto ankeuttajiin on ihan 👌!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kateellinen mulkku.
Paitsi sit jos se on lasu, sit se on vaan oikeassa.
Ei ole lasu, vaan itseäni vähän vanhempi sukulainen.
Lasu on joo lastensuojeluilmoitus, mutta mitä se tässä yhteydessä tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yx tyyppi oli ja on loukaantunut siitä mitä ajattelen, olen ja osaan, ja se loukkasi hänen asemaansa, itsetuntoaan ja uskomuksiaan, josta seurauksena vähättely psyykkisenä vastauksena, jota kieltämistä ilman hän joutuisi käsittelemään kompleksiaan, joka on jättirakennelma joka tukee hänen psyykkistä tasapainoaan, jonka hän tarvitsee, ja meikä on sen kuvitteellisen rakennelman vastakkainen, vaikken missään määrin vastaan, vaan puolesta, mutta en hänen tyyliinsä, eikä hän uskalla ottaaa riskiä asian puolueettomasta ajattelusta, koska hän tarvii uskomuksensa mielenterveytensä tueksi, jota varten hän siis rakennelmansa rakensi alunperin.
En itse kiinnittäisi tuollaisiin edes huomiota. En ylipäätään esittele ja levittele ostoksiani tai lomamatkojani, eikä minua lähtökohtaisesti kiinnosta, mitä muut niistä ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa myös minun sukulaiseltani, mutta hän onkin tunnettu passiivis-aggressiivisuudestaan ja kateudestaan. Meidän perheessä on tietty matkakohde, johon olemme menneet jo vuosia. Sama paikka ja sama hotelli. On kuin mökille menisi. Sukulaisnaisen mielestä ei ole oikeaa matkustamista, jos aina on sama kohde. "Minä ainakin haluan nähdä muutakin maailmaa", sanoo hän ja on kulttuurimatkojensa jälkeen loman tarpeessa ja valittaa kaikesta alkaen hotelli ja ruoka. Minusta on ihan sama, mitä mieltä hän on meidän matkustamisestamme, mutta ärsyttää kuulla se sama valitus kerta toisensa jälkeen.
Sama valitus meidän puutarhasta. Meillä on vanha puutarha, jota on rakennettu yli 30 vuotta. Viihdyn siellä ja teen jotakin uutta kivaa joka vuosi. Ei välttämättä isoja asioita. Sitten tämä sukulainen haluaa nähdä puutarhan ja alkaa valittaa. "En jaksaisi tällaista vaivaa nähdä. Hoitaakin tätä pitää. Miten keksit tuollaisen, en minä vain viitsisi." Yms. loputtomiin. Kukaan ei ole pyytänyt häntä hoitamaan puutarhaamme tai edes käymään siellä. Mitään hyvää sanottavaa ei koskaan ole.
Kaivoin pitkästä aikaa esiin ompelukoneen ja ompelin itselleni mahdollisimman helpon kesämekon viime kesänä. Samat, tutut rutinat siitäkin. "Miten voit olla varma, että tuo on muoti kestää. Sääli, jos menee kallis kangas hukkaan." En halua olla epäkohtelias. Siksi en sanonut, että on helkkarin yhdentekevää, onko tekemäni mekko muotia enää jatkossa. Tykkäsin tehdä sen, sain sen valmiiksi ja se sopii päälleni ja näyttää kivalta.
Ko. henkilö suhtautuu kaikkeen samalla tavalla. Todella väsyttävä ja rasittava ihminen, mutta on miehen puolelta lähisukua, joten siinähän nautiskelen seurasta. Onneksi suhteellisen harvoin.
Huh, antaisin takaisin hänelle. Kun on kova kiire lytätä, että joskus teettäisin "hutin".
Itse olen asunut paikassa X jo parikymmentä vuotta ja kun näin vanhoja tuttuja vuosien tauon jälkeen, alkoi kommentointi siitä, miten ankeaa paikan X alueella on ja miten mukavaa on jossain muualla. Eipä jaksanut hirveästi jatkaa keskustelua, etenkin kun olen itse viihtynyt ihan hyvin. Mutta minkäs voit, omat viihtymiseen liittyvät argumentit eivät kuitenkaan olisi saaneet kummoisempaa vastakaikua kun mielipide-erot ovat jo lähtiessä niin isot. Harmittaa, kun olisi ollut kiva vaihtaa muutenkin kuulumisia, mutta lakkasi vain kiinnostamasta kun heti asetettiin huonompaan asemaan.