Lue keskustelun säännöt.
En voi koskaan olla äiti koska joutuisin muuttamaan kaiken itsessäni ja elämässäni
12.04.2022 |
Elämäni suurimmat nautinnot ovat harrastukset, ystävät, puoliso, työ, luksus ja matkailu.
En voisi heittää puolison kanssa huolettomasti epäkorrekteja vitsejä ettei lapsi kuule niitä. En voisi höpsötellä miehen kanssa (esim leikkiä ruualla tai nahistella), koska pitäisi olla esimerkkinä lapselle. Meillä ei jäisi tarpeeksi kahdenkeskistä laatuaikaa josta nautimme kovasti.
En voisi katsoa lempiohjelmiani, koska ne eivät ole soveliaita lapsen silmille. En voisi lukea kirjaa kylvyssä.
En voisi nukkua pitkään, en ottaa pitkiä kuumia suihkuja, en keskittyä rauhassa meikkaamaan kuunnellen musiikkia.
En voi tehdä kavereiden kanssa extempore juttuja lyhyellä varoitusajalla, esim lähteä yön yli telttailemaan tai naapurikaupunkiin teatteriin jääden sinne yöksi. En voisi kavereiden kanssa kyläillessäni puhua asioista vapaasti jos lapsi on mukana. Meillä on usein myös kutsuja kotona.
Meillä on kotona paljon kalliita särkyviä tavaroita, teräviä kulmia ja herkkiä materiaaleja. Rakastan siistiä kotia mutta vihaan siivoamista. En sietäisi tahmaisuutta ja lattialla lojuvia leluja enkä jaksaisi kulkea perässä rätti kädessä.
Työ on intohimoni. Työtunnit ovat erittäin vaihtelevia ja työmäärät ennalta-arvaamattomia. En voisi tehdä työtäni kovin hyvin (luovan alan yrittäjä) jos en saisi vapaa-ajalla palautua kunnolla. Ilman hyviä yöunia mistään ei tule mitään. Työni on vaativaa ja antoisaa. Siihen sisältyy myös kosteita iltamia ja matkustelua.
Rakastan luksusta. Hienoja ravintoloita, teatteri-iltoja, oopperaa, koruja, designia jne. Näihin ei olisi perheellisenä samalla tavalla aikaa eikä rahaa.
Matkailemme paljon. Varsinkin nyt vähemmän matkailleena odotan sitä entistä enemmän, että pääsemme mieheni kanssa taas hämyisille jazz clubeille, torimarkkinoille ja suurille festivaaleille maailmalla.
Ikä alkaa lähestyä neljääkymppiä ja aiomme antaa lapsijunan mennä. Nytkin sauna päällä, jonka jälkeen takkaan tuli, musiikkia, juustoja, lasillinen viiniä, keskustelua ja elämästä nauttimista.
Monesti kuulee, että lapset ovat elämän suola ja lapsettoman ihmisen elämä on jollain tapaa tyhjää sekä merkityksetöntä. Ajatellaan, että lapsettomia kiinnostaa vain kapakat ja krapulassa makaaminen kuten monia heitä itseään ennen lapsia. Oltaisiin jotenkin jääty muka aikuistumatta. Esimerkiksi itselläni ei ole useinkaan tarvetta juoda yhtä-kahta lasillista enempää, koska elämäni on leppoisaa, eikä minun tarvitse ”nollata” koskaan.
Usein myös kuulee sitä, että onhan sillä lapsella myös isä. No onhan sillä, tosin se isä sattuu olemaan juuri se henkilö, jonka kanssa haluaisi nimenomaan tehdä erilaisia asioita. Kaveri ei korvaa puolisoa, eikä kaikkea tee mieli tehdä yksinkään. Isovanhemmat eivät meidän tapauksessamme ole vaihtoehto.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä sitten ap? Saat sä ihan vapaasti olla lapseton.
Toki. Halusin avata yhden velan ajatuksia asiasta. Olen lukenut paljon ihmettelyä ja päivittelyä mm. täällä, jos tästä vaikka hieman uutta näkökulmaa? Ap
Ai tämä oli nyt sit
"uutta näkökulmaa" velalta... 😄Hyvä vitsi
Toiset tuottavat maailmaan luettavaa, laittavat itsensä likoon kertoen ajatuksiaan. Luoden keskustelunaiheita.
Ja sitten on niitä sun kaltaisia joilla ei oo muuta annettavaa kun kritisoida sivusta. Muuhun ei lahjat riitä.
Mutta tottahan puhuin. Tämä näkökulma on todella väsynyt ja puhkikulunut vela-näkökulma. Mitään uutta hän ei tuonut.
Sinun vuorosi alkaa nyt. Pistä parastasi.
Olen täällä sitä jo tehnytkin ;) Tosin en ole väittänytkään missään vaiheessa että näkökulmani olisi erityisen uusi...
Olipa heikko suoritus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ees lukenu ketjua mutta kommenttina, älä ole ei ole pakko
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tekevät valintoja. Äitinä koen jääneeni paitsi matkustelusta ja muutamista muista aikuiselämän asioista. Sain lapsen aika myöhään, 34-vuotiaana, joten olisi minulla ollut aikaa matkustella ennen lastakin. Ei ollut rahaa siihen silloin.
Silti lapsen saaminen on ollut minulle elämän paras asia. Olin onneton ja vailinainen ennen lasta.
Ei lapsen saaminen ole mikään autuaaksi tekevä juttu, jos elämästä nauttii muuten. Minulle esim. alkoholin vähentäminen ei ole ollut mikään iso juttu, päinvastoin hyväksi. Hyväksi on ollut myös säännöllinen elämä, säännölliset ruokailut ja unirytmi.
Olen ollut onnellinen seuratessani lapsen kehitystä. Kaiken kaikkiaan luovaa aikaa. Pieniä asioita, mutta kuitenkin niin isoja.
Matkustamaan ehdin myöhemmin, vaikka yhdessä lapsen kanssa.
En kadu hetkeäkään, että sain lapsen.
Työni, äitiys ja koko elämä kietoutuvat yhteen lapsen elämän kanssa. Opin joka päivä jotain uutta yhdessä lapsen kanssa. Tämä on siis kokonaisvaltaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut niin kuin lapset olisivat aina pieniä. Se on se kaikista lyhkäsin aika ihmisen elämässä.
Meidän lapset ovat 12 ja 14v. Esim. Juuri tänään oltiin miehen kanssa saunassa kahdestaan jonka jälkeen otimme viinilasilliset.
Joo, mutta te ette silti voi olla täysin huolettomasti, sillä te olette vastuussa lapsistanne ja teidän täytyy huolehtia heistä.
Minä olen ap:n kanssa varmaan samaa ikäluokkaa, ja ei mene montaa vuotta kun meidän lapset on maailmalla. Voidaan miehen kans laahuta samoilla klubeilla ja samoissa konserteissa ap:n kanssa. Ollaan koulut käyty ja menestystä saatu. Joskus voi saada kaiken.
Keikalla nähdään, ap!
P.s. tämä kommentti ei sitten tarkoita sitä, että jotenkin erityisesti odotan "vapautta". Itse haikein mielin suhtaudun siihen, kun lapset kasvavat. Parhaita aikoja ovat olleet nämä vuodet, ehdottomasti! Mutta aikansa kutakin.
Ei se elämä siihen pääty, teillä on vielä paljon odotettavaa. Esim. että hautaatteko te lapsenne, vai hautaavatko he teidät, vanhempansa.
Ap:lle ei tule vastaavaa tilannetta.
Mene sinä itseesi ja mieti oikein tarkkaan, miksi minun tilanteeni sinua noin ärsyttää.
No varmaan aika monelle lapsettomallekin tuollainen elämä on mahdotonta, koska on käytävä töissä. Harvan työ on niin vapaata, että voi tehdä asioita spontaanisti ja lojua aamut sängyssä, saatikka että rahat riittäisi luksukseen. Kuinka monelle tuo olisi oikeasti vaihtoehto lapsiperhe-elämälle? Tällaisena tavan tallaajana lapset eivät ole erityisen paljon muuttaneet tai rajoittaneet elämää. Yöunet meni joksikin aikaa, mutta niin ne on mennyt myöhemmin työstressinkin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tekee minut nuorekkaaksi. Joudun oppimaan uusia asioita. Joudun myös kokeilemaan fyysisiä rajojani, kuten kiipeilemään jne. Päivittäin.
Seuraava vaihe on lapsenlapset. Elämä tarjoaa siis kolme kertaa mahdollisuuden pysyä ajan hermoilla ja oppia uutta: oma lapsuus, omat lapset ja lapsenlapset. Viisaus kasvaa samalla. Siirrän oppimaani eteenpäin. Olen osa sukupolvien ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Tismalleen samoja asioita minäkin kaipaan, mutta pelkäsin samalla tulevaisuuden onttoutta ja sieluttomuutta, sitten kun kaikki on jo koettu. Siksi suostuin lasten tekoon. T. Isä 43
Suostuit, itse et oikein halunnut? Moni on katunut kun on suostunut toisen painostuksesta.
Kaikkea ei ehdi kokea tässä elämässä, harva kai tahtookaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa, että itsensä haastaminen ja uusien asioiden oppiminen olisi joillain näköjään pysähtynyt, jos olisi jäänyt lapset hankkimatta.
Niin, kyllä sitä aika monta vuotta menee, että noita kaikkia voi tehdä.
En voisi heittää puolison kanssa huolettomasti epäkorrekteja vitsejä ettei lapsi kuule niitä. En voisi höpsötellä miehen kanssa (esim leikkiä ruualla tai nahistella), koska pitäisi olla esimerkkinä lapselle. > ihan voi heitellä läppää, ei ne lapset siihen kuole
Lempparisarjoja voi kattoo, ku lapset nukkuu ja kylpyynkin pääset silloin ( sit ku ne on isompia , ni millo vaan)
En voisi nukkua pitkään, en ottaa pitkiä kuumia suihkuja, en keskittyä rauhassa meikkaamaan kuunnellen musiikkia. > miksi et? Kai se isä voi pienen lapsen kanssa olla, ku teet nämä? Musiikin kuuntelu ei oo kielletty milloinkaan. Ja taas sama vastaus, tätä voit tehdä viimeistään ku lapsi on 5v ilman , että se tarvii koko aika mitään vahtia
Extempore jutut saa kyllä jättää siihen , ku lapsi on 16v. ja osaa olla vaikka yön/ viikonlopun kotona.
Mutta, toki lapsettomuudessa on se etu, ettei tarvii koskaan olla vastuussa kenestäkään muusta j se on kiletämättä välillä hyvinkin rasittavaa.
Itellä ei oo enää pieniä ( onneks) joten saan nukkua miten paljon haluan, harrastaa, olla suihkussa, lukee kirjaa,ottaa vaikka viiniä ja lähteä vaikka viikonlopuks reissuun.
Pienet lapset sitoo aika tavalla. I
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No varmaan aika monelle lapsettomallekin tuollainen elämä on mahdotonta, koska on käytävä töissä. Harvan työ on niin vapaata, että voi tehdä asioita spontaanisti ja lojua aamut sängyssä, saatikka että rahat riittäisi luksukseen. Kuinka monelle tuo olisi oikeasti vaihtoehto lapsiperhe-elämälle? Tällaisena tavan tallaajana lapset eivät ole erityisen paljon muuttaneet tai rajoittaneet elämää. Yöunet meni joksikin aikaa, mutta niin ne on mennyt myöhemmin työstressinkin takia.
Minä uskon että tuo aloituksessa kuvailtu elämä on vähintäänkin ärsyttävää monen mielestä. Oma elämä näyttää tylsältä vertailussa.
Vierailija kirjoitti:
No varmaan aika monelle lapsettomallekin tuollainen elämä on mahdotonta, koska on käytävä töissä. Harvan työ on niin vapaata, että voi tehdä asioita spontaanisti ja lojua aamut sängyssä, saatikka että rahat riittäisi luksukseen. Kuinka monelle tuo olisi oikeasti vaihtoehto lapsiperhe-elämälle? Tällaisena tavan tallaajana lapset eivät ole erityisen paljon muuttaneet tai rajoittaneet elämää. Yöunet meni joksikin aikaa, mutta niin ne on mennyt myöhemmin työstressinkin takia.
Minä olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että äitiys on ollut minulle työ. Muu työ on ollut sivutoimista. Välillä kun on väsyttänyt ja turhauttanut, olen ajatellut, että teen nyt kuitenkin työni hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tekee minut nuorekkaaksi. Joudun oppimaan uusia asioita. Joudun myös kokeilemaan fyysisiä rajojani, kuten kiipeilemään jne. Päivittäin.
Seuraava vaihe on lapsenlapset. Elämä tarjoaa siis kolme kertaa mahdollisuuden pysyä ajan hermoilla ja oppia uutta: oma lapsuus, omat lapset ja lapsenlapset. Viisaus kasvaa samalla. Siirrän oppimaani eteenpäin. Olen osa sukupolvien ketjua.
Minulla on jo teini muuttamassa pois kotoa. Minun oli pakko tehdä aiemmin opiskellutta alan töitä, koska ei ollut enää aikaa opiskeluun. Nyt olen suorittanut uuden ammattitutkinnon ja olen uudessa työssä. Ja jatkan edelleen opintoja korkeammalle. Minulla on tavoitteita myös korkeampiin työpaikkoihin. Joten en näe sitä, että joku vela tai joku muu minunlaiseni ei oppisi uutta.
Toiseksi:sinähän et voi tietää, mitä sun lapset haluaa tehdä. Hehän voivat haluta olla veloja.Joten on ihan mahdollista, että sun sukupolvien ketju katkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä sitten ap? Saat sä ihan vapaasti olla lapseton.
Toki. Halusin avata yhden velan ajatuksia asiasta. Olen lukenut paljon ihmettelyä ja päivittelyä mm. täällä, jos tästä vaikka hieman uutta näkökulmaa? Ap
Ai tämä oli nyt sit
"uutta näkökulmaa" velalta... 😄Hyvä vitsi
Toiset tuottavat maailmaan luettavaa, laittavat itsensä likoon kertoen ajatuksiaan. Luoden keskustelunaiheita.
Ja sitten on niitä sun kaltaisia joilla ei oo muuta annettavaa kun kritisoida sivusta. Muuhun ei lahjat riitä.
Subjektiivinen näkemys tuosta tuotteliaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin perhe-elämä on sitku-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä sitten ap? Saat sä ihan vapaasti olla lapseton.
Toki. Halusin avata yhden velan ajatuksia asiasta. Olen lukenut paljon ihmettelyä ja päivittelyä mm. täällä, jos tästä vaikka hieman uutta näkökulmaa? Ap
Ai tämä oli nyt sit
"uutta näkökulmaa" velalta... 😄Hyvä vitsi
Toiset tuottavat maailmaan luettavaa, laittavat itsensä likoon kertoen ajatuksiaan. Luoden keskustelunaiheita.
Ja sitten on niitä sun kaltaisia joilla ei oo muuta annettavaa kun kritisoida sivusta. Muuhun ei lahjat riitä.
Subjektiivinen näkemys tuosta tuotteliaisuudesta.
Näytäpä mallia niin arvioidaan kompetenssit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
Ja lähditte mukaan matkalle, koska…
Koska ”lasten kanssa matkaaminen on yhtä helppoa kuin ilman lapsia”. Just joo. Tulipahan itse todettua, että ihan ”samanlaista” on…
Miksi menitte toisten aikataulujen mukaan? Tehän melkoisia pöllöjä olette. Kai teillä on omakin tahto ja varmaan olisitte voineet lähteä päiväretkelle, valvoa myöhempään jne. Ei kai se tarkoita, että kaikkien tarvitsee noudattaa samoja aikatauluja.
Odotin tätä kommenttia. No kerropas jos ne lapset olisivatkin olleet omia? Että melkoisen pöllöä olisi ollut tehdä niitä lapsia, vai?
Jokainen tekee matkallaan niinkuin haluaa. Sinä halusit nähdä asian mahdollisimman hankalana lasten kanssa ja vielä uhriuduit kuinka teidänkin loma oli pilalla. Sehän on ihan silkkaa tyhmyyttä pilata oma lomansa muiden takia. Luulenpa, että ette edes ole olleet tuollaisella matkalla, kunhan vaan halusit kirjoittaa mahdollisimman negatiivisesti ja halusit olla ilkeä.
Me olemme matkustaneet pienten lasten kanssa ja vaikka matkailu on vähän erilaisempaa, niin ei tuollaista kyllä ole ollut. Ihan rauhassa ollaan saatu istua ja katsoa, kun lapset ovat innoissaan kahlanneet/uineet. Päiväunet on nukuttu siellä missä ollaan oltu eli joko autossa, rattaissa tai vaikka hotellihuoneessa. Aurinkorasvaa ei tarvitse levittää koko aikaa. Lapset ovat myös lomilla saaneet valvoa pidempään ja jos menneet nukkumaan, niin kyllä hotellin terassilla on itse voinut ”jatkaa iltaa”. Mikään ei ole ongelma ellei siitä itse tee ongelmaa.
Kuulostaa tylsältä lomalta. Katsoa kun muut polskii, odottaa että toiset saa otettua torkut, ei voi lähteä hotellin terassia pidemmälle nauttimaan illasta. Sinulle riittää tuollainen pakettilomailu turistipaikoissa. Toiset haluavat lähteä omille poluilleen, tutustua paikallisiin, tehdä asioita spontaanisti ja viihtyä aidon underground-kulttuurin parissa. Mutta nämä eivät leggings-tunika-vyölaukkuihmiselle tule mieleenkään. Nauti sinä muusista ja nauravista nakeista niin minä maistan pontikkaa missä on käärmeen myrkkyä.
Voit ajatella meidän lomistamme ihan mitä haluat. Nuo olivat esimerkkejä ja ei siellä veden äärellä suinkaan koko päivää vietetä. Meillä on aina lomakohteissa auto käytössä ja sillä sitten pääsee mukavasti vaihtamaan maisemaa. Minä olen jo sen ikäinen, että minä olen jo aika päiviä sitten nähnyt ”underground” paikat ja sellaiset eivät meitä kiinnosta.
Niin ja monissa lomakohteissa, esim. kaupunkilomilla hyödynnämme julkisia kulkuneuvoja. Mikäs sen mukavampaa lapsille oli, kun Lontoossa pääsi menemään kansikerroksisella bussilla ja suihkimaan metrolla sinne ja tänne.
Lontoossa pääsi menemään kaksikerroksisella bussilla ja suihkimaan metrolla sinne tänne. Mikäs sen mukavampaa, enpäs tosiaan keksi.
Jotenkin minulla on tunne, että olet aika yksinkertainen. Ne ovat kulkuneuvoja, joilla pääsee paikasta toiseen. Esim. hotellilta pääsee teatteriin. Ajattele.
Jätetäänkö lapset teatterin narikkaan?
Suosittelen sinullekin kulttuurikohteissa käyntiä. Esim. Lontoossa löytyy paljon esityksiä, vaikkapa musikaaleja eri ikäisille. Kannattaa kokeilla, eikä vaan kannata mennä aina sieniä syömään ja loisia saamaan jonnekin Intiaan (hyi mikä matkailukohde).
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, että itsensä haastaminen ja uusien asioiden oppiminen olisi joillain näköjään pysähtynyt, jos olisi jäänyt lapset hankkimatta.
Minulla ehkä olisi. Olen erakkoluonne ja en ole luontaisesti kiinnostunut kovin minusta asioista. En haastaisi itseäni fyysisesti.
Nyt opin joka päivä uusia asioita vaikkapa tietotekniikasta ja tähtitieteestä. Lapsen kertomana.
Olisin nyt jo aika kalkkis ilman tätä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
Täysin saman kokenut, siitä oli loma kaukana. Olen myös ihmetellyt kun useat vanhemmat tulevat töihin "lepäämään", minulle se 8 tuntinen on se aika päivästä jonka koen menevän hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
Ja lähditte mukaan matkalle, koska…
Koska ”lasten kanssa matkaaminen on yhtä helppoa kuin ilman lapsia”. Just joo. Tulipahan itse todettua, että ihan ”samanlaista” on…
Miksi menitte toisten aikataulujen mukaan? Tehän melkoisia pöllöjä olette. Kai teillä on omakin tahto ja varmaan olisitte voineet lähteä päiväretkelle, valvoa myöhempään jne. Ei kai se tarkoita, että kaikkien tarvitsee noudattaa samoja aikatauluja.
Odotin tätä kommenttia. No kerropas jos ne lapset olisivatkin olleet omia? Että melkoisen pöllöä olisi ollut tehdä niitä lapsia, vai?
Jokainen tekee matkallaan niinkuin haluaa. Sinä halusit nähdä asian mahdollisimman hankalana lasten kanssa ja vielä uhriuduit kuinka teidänkin loma oli pilalla. Sehän on ihan silkkaa tyhmyyttä pilata oma lomansa muiden takia. Luulenpa, että ette edes ole olleet tuollaisella matkalla, kunhan vaan halusit kirjoittaa mahdollisimman negatiivisesti ja halusit olla ilkeä.
Me olemme matkustaneet pienten lasten kanssa ja vaikka matkailu on vähän erilaisempaa, niin ei tuollaista kyllä ole ollut. Ihan rauhassa ollaan saatu istua ja katsoa, kun lapset ovat innoissaan kahlanneet/uineet. Päiväunet on nukuttu siellä missä ollaan oltu eli joko autossa, rattaissa tai vaikka hotellihuoneessa. Aurinkorasvaa ei tarvitse levittää koko aikaa. Lapset ovat myös lomilla saaneet valvoa pidempään ja jos menneet nukkumaan, niin kyllä hotellin terassilla on itse voinut ”jatkaa iltaa”. Mikään ei ole ongelma ellei siitä itse tee ongelmaa.
Kuulostaa tylsältä lomalta. Katsoa kun muut polskii, odottaa että toiset saa otettua torkut, ei voi lähteä hotellin terassia pidemmälle nauttimaan illasta. Sinulle riittää tuollainen pakettilomailu turistipaikoissa. Toiset haluavat lähteä omille poluilleen, tutustua paikallisiin, tehdä asioita spontaanisti ja viihtyä aidon underground-kulttuurin parissa. Mutta nämä eivät leggings-tunika-vyölaukkuihmiselle tule mieleenkään. Nauti sinä muusista ja nauravista nakeista niin minä maistan pontikkaa missä on käärmeen myrkkyä.
Voit ajatella meidän lomistamme ihan mitä haluat. Nuo olivat esimerkkejä ja ei siellä veden äärellä suinkaan koko päivää vietetä. Meillä on aina lomakohteissa auto käytössä ja sillä sitten pääsee mukavasti vaihtamaan maisemaa. Minä olen jo sen ikäinen, että minä olen jo aika päiviä sitten nähnyt ”underground” paikat ja sellaiset eivät meitä kiinnosta.
Niin ja monissa lomakohteissa, esim. kaupunkilomilla hyödynnämme julkisia kulkuneuvoja. Mikäs sen mukavampaa lapsille oli, kun Lontoossa pääsi menemään kansikerroksisella bussilla ja suihkimaan metrolla sinne ja tänne.
Lontoossa pääsi menemään kaksikerroksisella bussilla ja suihkimaan metrolla sinne tänne. Mikäs sen mukavampaa, enpäs tosiaan keksi.
Jotenkin minulla on tunne, että olet aika yksinkertainen. Ne ovat kulkuneuvoja, joilla pääsee paikasta toiseen. Esim. hotellilta pääsee teatteriin. Ajattele.
Jätetäänkö lapset teatterin narikkaan?
Suosittelen sinullekin kulttuurikohteissa käyntiä. Esim. Lontoossa löytyy paljon esityksiä, vaikkapa musikaaleja eri ikäisille. Kannattaa kokeilla, eikä vaan kannata mennä aina sieniä syömään ja loisia saamaan jonnekin Intiaan (hyi mikä matkailukohde).
Lastenohjelmat telkkarista arkena ja lomalla sitten lasten teatteria. Ai että mitä ihanaa kulttuuria. Suosittelen keskustelemaan ammattilaisen kanssa jos lapsettomat reissut on pääosin päihteilyä ja maailma pelottaa.
No eipä oikeastaan. Taas kerran yksi vela joka muka kuvittelee, että ei voi tehdä mitään jos on lapsi. Luin tuota sun listaa vain alun ja sitten kyllästyin kun aikalailla kaikki oli sellaisia joita teen tai voisin halutessani tehdä, vaikka minulla on lapsia.
Ammetta ei valitettavasti ole, joten se rajoittaa, eikä ole tapana miehen kanssa leikkiä ruualla, mutta lapset kyllä sitä silti tekee. Ei ole koskaan käynyt mielessäkään olla katsomatta jotain omaa telkkariohjelmaani lasten takia, ei ne lapset väkisin siinä niitä tuijota, tekevät omia juttujaan. Tyttären kanssa katsotaan yhdessä joitain sarjoja, ja vaikka hän asuu ulkomailla olemme katsoneet toisistamme tietämättä samoja. Myöskin mun äiti katsoo joitain samoja sarjoja. Luemme myös samoja kirjoja aika paljon.