Lue keskustelun säännöt.
En voi koskaan olla äiti koska joutuisin muuttamaan kaiken itsessäni ja elämässäni
12.04.2022 |
Elämäni suurimmat nautinnot ovat harrastukset, ystävät, puoliso, työ, luksus ja matkailu.
En voisi heittää puolison kanssa huolettomasti epäkorrekteja vitsejä ettei lapsi kuule niitä. En voisi höpsötellä miehen kanssa (esim leikkiä ruualla tai nahistella), koska pitäisi olla esimerkkinä lapselle. Meillä ei jäisi tarpeeksi kahdenkeskistä laatuaikaa josta nautimme kovasti.
En voisi katsoa lempiohjelmiani, koska ne eivät ole soveliaita lapsen silmille. En voisi lukea kirjaa kylvyssä.
En voisi nukkua pitkään, en ottaa pitkiä kuumia suihkuja, en keskittyä rauhassa meikkaamaan kuunnellen musiikkia.
En voi tehdä kavereiden kanssa extempore juttuja lyhyellä varoitusajalla, esim lähteä yön yli telttailemaan tai naapurikaupunkiin teatteriin jääden sinne yöksi. En voisi kavereiden kanssa kyläillessäni puhua asioista vapaasti jos lapsi on mukana. Meillä on usein myös kutsuja kotona.
Meillä on kotona paljon kalliita särkyviä tavaroita, teräviä kulmia ja herkkiä materiaaleja. Rakastan siistiä kotia mutta vihaan siivoamista. En sietäisi tahmaisuutta ja lattialla lojuvia leluja enkä jaksaisi kulkea perässä rätti kädessä.
Työ on intohimoni. Työtunnit ovat erittäin vaihtelevia ja työmäärät ennalta-arvaamattomia. En voisi tehdä työtäni kovin hyvin (luovan alan yrittäjä) jos en saisi vapaa-ajalla palautua kunnolla. Ilman hyviä yöunia mistään ei tule mitään. Työni on vaativaa ja antoisaa. Siihen sisältyy myös kosteita iltamia ja matkustelua.
Rakastan luksusta. Hienoja ravintoloita, teatteri-iltoja, oopperaa, koruja, designia jne. Näihin ei olisi perheellisenä samalla tavalla aikaa eikä rahaa.
Matkailemme paljon. Varsinkin nyt vähemmän matkailleena odotan sitä entistä enemmän, että pääsemme mieheni kanssa taas hämyisille jazz clubeille, torimarkkinoille ja suurille festivaaleille maailmalla.
Ikä alkaa lähestyä neljääkymppiä ja aiomme antaa lapsijunan mennä. Nytkin sauna päällä, jonka jälkeen takkaan tuli, musiikkia, juustoja, lasillinen viiniä, keskustelua ja elämästä nauttimista.
Monesti kuulee, että lapset ovat elämän suola ja lapsettoman ihmisen elämä on jollain tapaa tyhjää sekä merkityksetöntä. Ajatellaan, että lapsettomia kiinnostaa vain kapakat ja krapulassa makaaminen kuten monia heitä itseään ennen lapsia. Oltaisiin jotenkin jääty muka aikuistumatta. Esimerkiksi itselläni ei ole useinkaan tarvetta juoda yhtä-kahta lasillista enempää, koska elämäni on leppoisaa, eikä minun tarvitse ”nollata” koskaan.
Usein myös kuulee sitä, että onhan sillä lapsella myös isä. No onhan sillä, tosin se isä sattuu olemaan juuri se henkilö, jonka kanssa haluaisi nimenomaan tehdä erilaisia asioita. Kaveri ei korvaa puolisoa, eikä kaikkea tee mieli tehdä yksinkään. Isovanhemmat eivät meidän tapauksessamme ole vaihtoehto.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan minulta, ap! Sillä erolla, että työni on tylsää ja olen sinkku ja sinua hiukan vanhempi. Muuten natsaa ihan satasella. Eikö olekin ihanaa kun saa elää omannäköistä elämää!
On!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvä juttu. Vähän kyllä tulee mieleen, että mikä tarve sulla oikein oli kirjoittaa tuollainen avautuminen tänne. Ihan kuin perustelisit ennen kaikkea itsellesi sitä, miksi et halua lapsia. Eli oletko kuitenkin loppupeleissä epävarma siitä, onko ratkaisusi oikea?
Esim. mä en halua käärmettä lemmikiksi, mutta en silti näe mitään syytä kirjoittaa käärmepalstalle pitkiä perusteluja sille, miksen halua hankkia käärmettä.
Sama tuli itsellä mieleen. En halua olla sairaanhoitaja mutta en silti kirjoittele perusteita sote-alan ryhmiin miksi en. En myöskään halua kissaa enkä kirjoittele kissapalstoille miksi en halua kissoja kotiini sotkemaan ja haisemaan.
Niin. Lapsi muuttaa elämän totaalisesti ja lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä juttu. Vähän kyllä tulee mieleen, että mikä tarve sulla oikein oli kirjoittaa tuollainen avautuminen tänne. Ihan kuin perustelisit ennen kaikkea itsellesi sitä, miksi et halua lapsia. Eli oletko kuitenkin loppupeleissä epävarma siitä, onko ratkaisusi oikea?
Esim. mä en halua käärmettä lemmikiksi, mutta en silti näe mitään syytä kirjoittaa käärmepalstalle pitkiä perusteluja sille, miksen halua hankkia käärmettä.
Sama tuli itsellä mieleen. En halua olla sairaanhoitaja mutta en silti kirjoittele perusteita sote-alan ryhmiin miksi en. En myöskään halua kissaa enkä kirjoittele kissapalstoille miksi en halua kissoja kotiini sotkemaan ja haisemaan.
Mutta kuitenkin käytte kommentoimassa ketjuihin tällaista? Samaa kamaa eri paketissa.
Mä olin onnellinen vela nelikymppiseksi, nyt onnellinen viisikymppinen kolmen lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa miettinyt tarkkaan näitä. Ihan hyvin mietitty. Ei varmaan kannata hankkia lapsia.
Älä ihmeessä hanki lapsia! Liian moni noin ajatteleva jotenkin kumminkin päätyy hankkimaan (kun muutkin? Kuvitellen että onkin sit erilaista?) ja katuu. Ei tartte hankkia lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän suurin osa ajattele tuollaisia asioita kuin ap ennen lasten hankintaa. Olisin voinut kirjoittaa tuollaisen tekstin ennen lapsiani. Voin ymmärtää ap:n ajatuksia ja samaistua niihin. Silti päätin toisin, ja olen ikionnellinen. Minulla ei ole tarvetta saada ap:ta muuttamaan mieltään, mutta kuten hän toivoo ymmärrystä vela-valinnalleen, niin toivon samalla tavalla ymmärrystä että se lapsiperhearki voikin tehdä onnelliseksi myös sellaisen ihmisen, joka ei ole tyypillinen prismaperhe-ihminen. Tämä on vaan paha sikäli, että järkisyillä tätä ei voi selittää auki. Tämän voi tietää vaan kokemalla, ja paluuta ei ole. Vähän karu vertaus, mutta vähän niinkuin kuoleminen. Emme voi tietää tällä puolella ollessamme miltä kuolleena tuntuu.
Uskon kyllä itse, että jos en niitä lapsia olisi uskaltautunut tekemään niin olisin elänyt onnellisena kuten ap. En siis ajattele, että ap:n elämä on nyt huonompaa koska ei tehnyt lapsia. Mutta uskon myös ettei se olisi huonompaa lasten kanssa, kuin mitä se on nyt, vaikka ap ei koekaan olevansa lapsi-ihminen. Kummasti sitä on kuitenkin saanut itse kaikesta huolimatta kokea noita ap:n kuvailemia asioita myös lapsiperhearjessa. Lasten kanssa matkustelu on ehkä erilaista, mutta myös antoisaa. Ja hei m, meidän lapset on vielä pieniä. Ei kauaa, niin voidaan taas lähteä kaksinkin pidemmälle reissulle. Ravintolaillallinen kahden kesken taas tuntuu enemmän luksukselta kuin ennen lapsia. Siitä siis nauttii vielä enemmän, samalla rahalla ja samasta asiasta! Eli koen että tavallaan nuo kaikki ap:n kuvailemat asiat on saanut pitää, mutta niitä vaan on vähän harvemmin kuin ennen pikkulapsiaikaa, ja niistä nauttii enemmän. Siihen päälle taas on saanut jotain paljon enemmän, mikä tekee onnellisemmaksi kuin mikään koskaan ennen. Mutta kuten sanoin, niin ap tekee omat päätöksensä, ja uskon hänen olevan niiden kanssa onnellinen. Olisin varmasti itsekin ollut myös lapsettomana. Halusin vaan avata oman kokemukseni täältä toiselta puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin osa ajattele tuollaisia asioita kuin ap ennen lasten hankintaa. Olisin voinut kirjoittaa tuollaisen tekstin ennen lapsiani. Voin ymmärtää ap:n ajatuksia ja samaistua niihin. Silti päätin toisin, ja olen ikionnellinen. Minulla ei ole tarvetta saada ap:ta muuttamaan mieltään, mutta kuten hän toivoo ymmärrystä vela-valinnalleen, niin toivon samalla tavalla ymmärrystä että se lapsiperhearki voikin tehdä onnelliseksi myös sellaisen ihmisen, joka ei ole tyypillinen prismaperhe-ihminen. Tämä on vaan paha sikäli, että järkisyillä tätä ei voi selittää auki. Tämän voi tietää vaan kokemalla, ja paluuta ei ole. Vähän karu vertaus, mutta vähän niinkuin kuoleminen. Emme voi tietää tällä puolella ollessamme miltä kuolleena tuntuu.
Uskon kyllä itse, että jos en niitä lapsia olisi uskaltautunut tekemään niin olisin elänyt onnellisena kuten ap. En siis ajattele, että ap:n elämä on nyt huonompaa koska ei tehnyt lapsia. Mutta uskon myös ettei se olisi huonompaa lasten kanssa, kuin mitä se on nyt, vaikka ap ei koekaan olevansa lapsi-ihminen. Kummasti sitä on kuitenkin saanut itse kaikesta huolimatta kokea noita ap:n kuvailemia asioita myös lapsiperhearjessa. Lasten kanssa matkustelu on ehkä erilaista, mutta myös antoisaa. Ja hei m, meidän lapset on vielä pieniä. Ei kauaa, niin voidaan taas lähteä kaksinkin pidemmälle reissulle. Ravintolaillallinen kahden kesken taas tuntuu enemmän luksukselta kuin ennen lapsia. Siitä siis nauttii vielä enemmän, samalla rahalla ja samasta asiasta! Eli koen että tavallaan nuo kaikki ap:n kuvailemat asiat on saanut pitää, mutta niitä vaan on vähän harvemmin kuin ennen pikkulapsiaikaa, ja niistä nauttii enemmän. Siihen päälle taas on saanut jotain paljon enemmän, mikä tekee onnellisemmaksi kuin mikään koskaan ennen. Mutta kuten sanoin, niin ap tekee omat päätöksensä, ja uskon hänen olevan niiden kanssa onnellinen. Olisin varmasti itsekin ollut myös lapsettomana. Halusin vaan avata oman kokemukseni täältä toiselta puolelta.
Eivät kaikki mieti näitä asioita ennen lasten tekoa, eivät tosiaankaan. Sitten itketään kun tajutaan miten lasten saanti muuttaa elämän täydellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin osa ajattele tuollaisia asioita kuin ap ennen lasten hankintaa. Olisin voinut kirjoittaa tuollaisen tekstin ennen lapsiani. Voin ymmärtää ap:n ajatuksia ja samaistua niihin. Silti päätin toisin, ja olen ikionnellinen. Minulla ei ole tarvetta saada ap:ta muuttamaan mieltään, mutta kuten hän toivoo ymmärrystä vela-valinnalleen, niin toivon samalla tavalla ymmärrystä että se lapsiperhearki voikin tehdä onnelliseksi myös sellaisen ihmisen, joka ei ole tyypillinen prismaperhe-ihminen. Tämä on vaan paha sikäli, että järkisyillä tätä ei voi selittää auki. Tämän voi tietää vaan kokemalla, ja paluuta ei ole. Vähän karu vertaus, mutta vähän niinkuin kuoleminen. Emme voi tietää tällä puolella ollessamme miltä kuolleena tuntuu.
Uskon kyllä itse, että jos en niitä lapsia olisi uskaltautunut tekemään niin olisin elänyt onnellisena kuten ap. En siis ajattele, että ap:n elämä on nyt huonompaa koska ei tehnyt lapsia. Mutta uskon myös ettei se olisi huonompaa lasten kanssa, kuin mitä se on nyt, vaikka ap ei koekaan olevansa lapsi-ihminen. Kummasti sitä on kuitenkin saanut itse kaikesta huolimatta kokea noita ap:n kuvailemia asioita myös lapsiperhearjessa. Lasten kanssa matkustelu on ehkä erilaista, mutta myös antoisaa. Ja hei m, meidän lapset on vielä pieniä. Ei kauaa, niin voidaan taas lähteä kaksinkin pidemmälle reissulle. Ravintolaillallinen kahden kesken taas tuntuu enemmän luksukselta kuin ennen lapsia. Siitä siis nauttii vielä enemmän, samalla rahalla ja samasta asiasta! Eli koen että tavallaan nuo kaikki ap:n kuvailemat asiat on saanut pitää, mutta niitä vaan on vähän harvemmin kuin ennen pikkulapsiaikaa, ja niistä nauttii enemmän. Siihen päälle taas on saanut jotain paljon enemmän, mikä tekee onnellisemmaksi kuin mikään koskaan ennen. Mutta kuten sanoin, niin ap tekee omat päätöksensä, ja uskon hänen olevan niiden kanssa onnellinen. Olisin varmasti itsekin ollut myös lapsettomana. Halusin vaan avata oman kokemukseni täältä toiselta puolelta.
Eivät kaikki mieti näitä asioita ennen lasten tekoa, eivät tosiaankaan. Sitten itketään kun tajutaan miten lasten saanti muuttaa elämän täydellisesti.
No niinpä. Netti on täynnä avautumisia aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa matkustelu on ehkä erilaista, mutta myös antoisaa.
Pienten lasten kanssa matkustelu ei ole "vähän erilaista", vaan se on syvintä helvettiä. Se on niin hirveätä, että itse en siksi edes suostu matkustamaan minnekään pienten lasten kanssa. En edes lähimpään ostoskeskukseen pidemmistä paikoista puhumattakaan. T. Isä 43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa matkustelu on ehkä erilaista, mutta myös antoisaa.
Pienten lasten kanssa matkustelu ei ole "vähän erilaista", vaan se on syvintä helvettiä. Se on niin hirveätä, että itse en siksi edes suostu matkustamaan minnekään pienten lasten kanssa. En edes lähimpään ostoskeskukseen pidemmistä paikoista puhumattakaan. T. Isä 43
Onko sulla ihan pienet lapset vielä ja pienellä ikäerolla? Mulla ei ole ollenkaan tuollainen kokemus. Tosin ulkomaille matkustimme ensimmäisen kerran vasta kun lapset oli ja aika omatoimisia, 5 v ja 7 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut niin kuin lapset olisivat aina pieniä. Se on se kaikista lyhkäsin aika ihmisen elämässä.
Meidän lapset ovat 12 ja 14v. Esim. Juuri tänään oltiin miehen kanssa saunassa kahdestaan jonka jälkeen otimme viinilasilliset.
Joo, mutta te ette silti voi olla täysin huolettomasti, sillä te olette vastuussa lapsistanne ja teidän täytyy huolehtia heistä.
Aika moni tykkää huolehtia lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä sitten ap? Saat sä ihan vapaasti olla lapseton.
Toki. Halusin avata yhden velan ajatuksia asiasta. Olen lukenut paljon ihmettelyä ja päivittelyä mm. täällä, jos tästä vaikka hieman uutta näkökulmaa? Ap
En tiedä päivittelyistä, jokainen käyttää ainoan elämänsä siten kuin sielussaan tuntee oikeaksi. Ei muiden hyväksyntää tarvita, perheelle eikä perheettömyydelle.
Aloituksen kaltaisilla järkeilylistoillakaa ei ole kauheasti asian kanssa tekemistä - ap:kin tiesi kantansa jo ennen ensimmäisenkään järkisyyn listaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa matkustelu on ehkä erilaista, mutta myös antoisaa.
Pienten lasten kanssa matkustelu ei ole "vähän erilaista", vaan se on syvintä helvettiä. Se on niin hirveätä, että itse en siksi edes suostu matkustamaan minnekään pienten lasten kanssa. En edes lähimpään ostoskeskukseen pidemmistä paikoista puhumattakaan. T. Isä 43
Ei kai kukaan ostoskeskukseen haluakaan mennä. Matkustelu lasten kanssa sen sijaan on kivaa! Tulee nähtyä ja koettua erilaisia asioita kuin pelkässä aikuisseurassa, ja lasten innokkuus on tarttuvaa. En tietenkään kehota ketään tekemään lapsia, jos ei siltä tunnu, mutta minusta on aika älytöntä väittää, että lasten kanssa olisi koko ajan jotenkin ”hirveätä”.
Matkustelu lasten kanssa samanlaista? Älkää viekö alaikäisiä lapsianne mihinkään hämyisille jazz clubeille, olkaa niin hyvä. Muutenkin jos aikuiset tykkää rauhallisesta elämästä jossa voi ottaa paljon omaa aikaa, niin ei lasta siihen. Itse olen sellaisten vanhempien lapsi joille olin meteliä, vaivaa ja hankaluutta. Olisivat halunneet että olen jatkuvasti vain hiljaa ja poissa tieltä.
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
Istun bussissa ja katson vanhempaa lapsensa kanssa. Jatkuvaa höösäämistä, ohjaamista ja hoputtamista. Näyttää todella stressaavalta. Kohta joku varmaan sanoo, että bussimatkat eivät eroa lapsen kanssa mitenkään. Itse istun kuulokkeet korvissa kuunnellen musiikkia tai podcastia ja katselen ikkunasta ulos. Siinä olisi lapset jääneet pysäkille, unohtuneet bussiin tai kirkuisivat ovien väliin jääneenä.
Hyvä juttu, että olet pohtinut mikä on elämässäsi tärkeintä. Meillä on ihan tarpeeksi lapsia, joita vanhemmat eivät laita etusijalle ja osalle ei tunnu olevan paikkaa ollenkaan.
Mä voisin olla isä. Tuo äidin rooli on niin syvältä, että jätän väliin. Sivusta seurannut siskojen elämää. Molemmat vähintäänkin keskiluokkaa ja menivät tekemään pari lasta. Kylläpä se vastuu vaan edelleenkin kasaantuu naisille. Saa sitä ihmetellä miksi syntyvyys laskee. N38