Lue keskustelun säännöt.
En voi koskaan olla äiti koska joutuisin muuttamaan kaiken itsessäni ja elämässäni
12.04.2022 |
Elämäni suurimmat nautinnot ovat harrastukset, ystävät, puoliso, työ, luksus ja matkailu.
En voisi heittää puolison kanssa huolettomasti epäkorrekteja vitsejä ettei lapsi kuule niitä. En voisi höpsötellä miehen kanssa (esim leikkiä ruualla tai nahistella), koska pitäisi olla esimerkkinä lapselle. Meillä ei jäisi tarpeeksi kahdenkeskistä laatuaikaa josta nautimme kovasti.
En voisi katsoa lempiohjelmiani, koska ne eivät ole soveliaita lapsen silmille. En voisi lukea kirjaa kylvyssä.
En voisi nukkua pitkään, en ottaa pitkiä kuumia suihkuja, en keskittyä rauhassa meikkaamaan kuunnellen musiikkia.
En voi tehdä kavereiden kanssa extempore juttuja lyhyellä varoitusajalla, esim lähteä yön yli telttailemaan tai naapurikaupunkiin teatteriin jääden sinne yöksi. En voisi kavereiden kanssa kyläillessäni puhua asioista vapaasti jos lapsi on mukana. Meillä on usein myös kutsuja kotona.
Meillä on kotona paljon kalliita särkyviä tavaroita, teräviä kulmia ja herkkiä materiaaleja. Rakastan siistiä kotia mutta vihaan siivoamista. En sietäisi tahmaisuutta ja lattialla lojuvia leluja enkä jaksaisi kulkea perässä rätti kädessä.
Työ on intohimoni. Työtunnit ovat erittäin vaihtelevia ja työmäärät ennalta-arvaamattomia. En voisi tehdä työtäni kovin hyvin (luovan alan yrittäjä) jos en saisi vapaa-ajalla palautua kunnolla. Ilman hyviä yöunia mistään ei tule mitään. Työni on vaativaa ja antoisaa. Siihen sisältyy myös kosteita iltamia ja matkustelua.
Rakastan luksusta. Hienoja ravintoloita, teatteri-iltoja, oopperaa, koruja, designia jne. Näihin ei olisi perheellisenä samalla tavalla aikaa eikä rahaa.
Matkailemme paljon. Varsinkin nyt vähemmän matkailleena odotan sitä entistä enemmän, että pääsemme mieheni kanssa taas hämyisille jazz clubeille, torimarkkinoille ja suurille festivaaleille maailmalla.
Ikä alkaa lähestyä neljääkymppiä ja aiomme antaa lapsijunan mennä. Nytkin sauna päällä, jonka jälkeen takkaan tuli, musiikkia, juustoja, lasillinen viiniä, keskustelua ja elämästä nauttimista.
Monesti kuulee, että lapset ovat elämän suola ja lapsettoman ihmisen elämä on jollain tapaa tyhjää sekä merkityksetöntä. Ajatellaan, että lapsettomia kiinnostaa vain kapakat ja krapulassa makaaminen kuten monia heitä itseään ennen lapsia. Oltaisiin jotenkin jääty muka aikuistumatta. Esimerkiksi itselläni ei ole useinkaan tarvetta juoda yhtä-kahta lasillista enempää, koska elämäni on leppoisaa, eikä minun tarvitse ”nollata” koskaan.
Usein myös kuulee sitä, että onhan sillä lapsella myös isä. No onhan sillä, tosin se isä sattuu olemaan juuri se henkilö, jonka kanssa haluaisi nimenomaan tehdä erilaisia asioita. Kaveri ei korvaa puolisoa, eikä kaikkea tee mieli tehdä yksinkään. Isovanhemmat eivät meidän tapauksessamme ole vaihtoehto.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdentekevä vuodatus yhdentekevästä asiasta, jolla on merkitystä vain yhdentekevälle AP:lle.
Lapsi ei ole este elämälle, jos satut olemaan normaali ihminen.
Lapsi on rajoite ja hidaste.
Lapset ovat ihmisiä. On ihan okei estää ihmisiä syntymästä, mutta sitten kun lapset ovat syntyneet, he ovat ihmisiä, joista heidän vanhempansa ovat vastuussa niin kauan, että he tulevat toimeen omillaan. Kukaan ei synny omasta tahdostaan. Te jotka kadutte lastenne syntymää, olisitteko te valmiita luopumaan näistä ihmisistä, jopa tai tappamaan heidät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
Ja lähditte mukaan matkalle, koska…
Koska ”lasten kanssa matkaaminen on yhtä helppoa kuin ilman lapsia”. Just joo. Tulipahan itse todettua, että ihan ”samanlaista” on…
Miksi menitte toisten aikataulujen mukaan? Tehän melkoisia pöllöjä olette. Kai teillä on omakin tahto ja varmaan olisitte voineet lähteä päiväretkelle, valvoa myöhempään jne. Ei kai se tarkoita, että kaikkien tarvitsee noudattaa samoja aikatauluja.
Odotin tätä kommenttia. No kerropas jos ne lapset olisivatkin olleet omia? Että melkoisen pöllöä olisi ollut tehdä niitä lapsia, vai?
Vierailija kirjoitti:
Mä nukuin just viime yönä 12h kun on arkivapaa ja mies vei lapset päiväkotiin :) nyt klo 16 saakka täysin omaa aikaa.
Että oikein TUNTEJA ihan omaa aikaa! Ai että, lapsettomilla ei ole käsitystäkään moisesta luksuksesta. Taisi olla pahasti univelkaa kun yöunet venyi 12 tuntisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut matkaseurueessa missä on lapsia. Matkakohde itsessään valikoitui tylsäksi ja helpoksi lapsiystävälliseksi kohteeksi. Jo kentällä stressitasot nousi pilviin kun lapsille pitää juottaa ja käyttää pissalla jatkuvasti. En ehtinyt lukea lehteä kentällä, en syödä rauhassa kun jonkun piti joko ajan vahtia lapsia. Kohdemaassa kentältä hotellille lapsia piti huoltaa milloin minkäkin asian takia, eivät itse osannut ottaa matkalaukuista vaihtovaatteita ja vaihtaa sopivia päälle. Jatkuvaa häsyämistä ja kisuamista, ei mahdollisuutta hengähtää. Itse lomamatkalla lasten vanhempien päivärytmi noudatti lasten päivärytmiä eli herätys kuudelta ja nukkumaan kymmeneltä. Kohteista piti käydä hotellilla nukuttamassa päiväunet. Päiväreissuista kiinnostavimmat jäivät pois koska lapsia ei voi viedä minne tahansa. Ei käyty yhteisillä pitkillä illallisilla kun pitää mennä nukkumaan. Jatkuvaa mehun juottamista, perässä juoksemista, aurinkorasvan lisäämistä, maahan tippuneiden hellehattujen poimimista. Lapset eivät jaksa kävellä pitkiä matkoja, pitää kääntyä takaisin. Jatkuva kyselyihin vastaaminen ja tarpeiden täyttäminen. Parasta oli kun vihdoin päästiin loman jälkeen kotikentällä erilliseen taksiin. Ihana rauha ja hiljaisuus! Edes se ei haitannut, että valkoisessa nahkalaukussa oli hirveä naarmu kun lapsi tiputti laukun pöydältä kivikolle, kunhan sai sen rauhan!
Oli muuten huono loma ja täyttä rahantuhlausta. Mentiin miehen kanssa myöhemmin samaan paikkaan lomalle tekemään rauhassa ne asiat mitä halusimme tehdä. Kaksi aivan erilaista reissua.
Miten joku voi väittää, että asiat olisivat lasten kanssa samalla tavalla? Silloin elämän täytyy olla jo ennen lapsia hyvin lapsiystävällistä. Meidän elämä ei ole ja ero on kuin yö ja päivä.
Tää oli huippu! Kirjoitit niin elävästi, että naureskelin ääneen :)
Onneksi en ole ikinä matkustanut lasten kanssa, enkä ikinä tule matkustamaankaan!
N45
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa ihan siltä, että perustelet itsellesi tai toistat miehesti näkökulmia ja pidät niitä ominasi. On totta, että lasten kanssa, varsinkaan pienten kanssa ei kaikki onnistu, mutta ei noilla asioilla ole mitään tekemistä minuuden muuttamisen kanssa. Tai on, jos koko oma olemassaolo rakentuu ulkoisten asioiden varaan. Itse näen asian niin, että myös perheenä voi matkustaa, harrastaa ja on olemassa lapsenvahteja, jolloin vanhemmat pääsee teatteriin yms. Lapset ovat pieniä ihan vain hetken ja heidän kanssaan saa kuitenkin viettää loppuelämän ja saa kokemuksia, joita ei voi muuten kuin vanhempana saada. En jättäisi niitä mistään hinnasta väliin, vain siksi, että hetken joutuu laittamaan oman osittain jäähylle.
Elämä on useimmilla pitkä. Jos lapset tekee kolmekymppisenä niin 50-80v on sitten hyvin aikaa siihen luksusteluun ja kirjojen lukemiseen ihan kyllästymiseen asti, mutta sitä tyhjiötä, yksinäisyyttä ja perheettömyyttä ei voi myöhemmin enää paikkailla, kun mies lähti perustamaan perhettä nuoremman kanssa.
Se perheellinen mies lähtee vela-naisen matkaan, kun alkaa kaivata naista joka tuntuu naiselta eikä munasillaan vastatuulessa hiihtämiseltä... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä oikeasti rakastat sun lapsia niin se aika jonka ne on pieniä on ohikiitävä hetki ja menee todella nopeasti. Haikeaa on kun tietää että ne kohta muuttaa kotoa pois. Itsekeskeiselle ihmiselle en suosittele äitiyttä, se on silloin kuin ihan väärä työpaikka. Tämä sisältää lomareissut ja kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus altistaa syöville kuten rintasyövälle
Lapsen saaminen altistaa onnettomuuksille, sairauksille ja johtaa varmaan kuolemaan. Sen syntyvän ihmisen, nimittäin.
Oletko sitä koskaan ajatellut, vai oletko lisääntynyt yhtä itsekkäästi, kuin useimmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sä oikeasti rakastat sun lapsia niin se aika jonka ne on pieniä on ohikiitävä hetki ja menee todella nopeasti. Haikeaa on kun tietää että ne kohta muuttaa kotoa pois. Itsekeskeiselle ihmiselle en suosittele äitiyttä, se on silloin kuin ihan väärä työpaikka. Tämä sisältää lomareissut ja kaikki.
Moni itsekeskeinen tekee lapsia itsensä jatkeeksi, ollakseen johtaja ja jumala. Lapsille suunnitellaan ulkonäkö ja luonne mieleiseksi ja petytään jos se ei toteudu. Lapselle ostetaan vauvasta saakka merkkiä ja kilpaillaan toisten vanhempien kesken. Lapsi on suoritus jolla otetaan mittaa muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nukuin just viime yönä 12h kun on arkivapaa ja mies vei lapset päiväkotiin :) nyt klo 16 saakka täysin omaa aikaa.
Että oikein TUNTEJA ihan omaa aikaa! Ai että, lapsettomilla ei ole käsitystäkään moisesta luksuksesta. Taisi olla pahasti univelkaa kun yöunet venyi 12 tuntisiksi?
Oli kyllä koska teen myös yövuoroja :) Älä hermostu, otin vain kantaa aloitukseen jossa annettiin ymmärtää ettei lapsellinen saa ikinä nukkua kunnolla tai touhuta rauhassa omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nukuin just viime yönä 12h kun on arkivapaa ja mies vei lapset päiväkotiin :) nyt klo 16 saakka täysin omaa aikaa.
Että oikein TUNTEJA ihan omaa aikaa! Ai että, lapsettomilla ei ole käsitystäkään moisesta luksuksesta. Taisi olla pahasti univelkaa kun yöunet venyi 12 tuntisiksi?
Oli kyllä koska teen myös yövuoroja :) Älä hermostu, otin vain kantaa aloitukseen jossa annettiin ymmärtää ettei lapsellinen saa ikinä nukkua kunnolla tai touhuta rauhassa omiaan.
Muutama tunti silloin tällöin on ”ei ikinä” verrattuna siihen, että omaa aikaa on halutessaan 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nukuin just viime yönä 12h kun on arkivapaa ja mies vei lapset päiväkotiin :) nyt klo 16 saakka täysin omaa aikaa.
Että oikein TUNTEJA ihan omaa aikaa! Ai että, lapsettomilla ei ole käsitystäkään moisesta luksuksesta. Taisi olla pahasti univelkaa kun yöunet venyi 12 tuntisiksi?
Oli kyllä koska teen myös yövuoroja :) Älä hermostu, otin vain kantaa aloitukseen jossa annettiin ymmärtää ettei lapsellinen saa ikinä nukkua kunnolla tai touhuta rauhassa omiaan.
Muutama tunti silloin tällöin on ”ei ikinä” verrattuna siihen, että omaa aikaa on halutessaan 24/7.
Juu olen myös elänyt lapsetonta elämää.. olihan se siinä elämäntilanteessa toki ihan hauskaa, aikansa kutakin. Omaa aikaa kummasti arvostaa nykyään enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tismalleen samoja asioita minäkin kaipaan, mutta pelkäsin samalla tulevaisuuden onttoutta ja sieluttomuutta, sitten kun kaikki on jo koettu. Siksi suostuin lasten tekoon. T. Isä 43
Sitten kun jokainen maa on nähty, jokainen kirja luettu, uusi kieli, soittotaito, ruokaresepti opittu, jokainen vapaaehtoistyö tullut tehtyä, jokainen kansalaisopiston kurssi tullut käytyä jne.?
Luulen ettei ihan äkkiä joudu tekemisen puutteen takia tekemään uutta ihmistä itselleen ajanvietteeksi 😂
Jos kohta en sitä myöskään pitäisi eettisesti hyväksyttävänä tapana täyttää omaa ’sieluttomuutta’.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdentekevä vuodatus yhdentekevästä asiasta, jolla on merkitystä vain yhdentekevälle AP:lle.
Lapsi ei ole este elämälle, jos satut olemaan normaali ihminen.
Yhdentekevä kommentti yhdentekevältä ihmiseltä.
Ja tässä toinen, samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sortuu taas veloille tuttuun ajatusmaailmaan, että lapset ovat ikuisesti pieniä. Hän varmaan itsekin pyörii oman äitinsä kintereillä edelleen 24/7.
Olen 46v ja lapseni on tämän kevään ylioppilas. Nyt saan taas tehdä kaikkia ap:n mainitsemia asioita ja onhan se ihanaa. Mutta enpä tiedä, jos olisin tehnyt tätä koko senkin ajan, mitä ”käytin” lapsen kasvatukseen... Olen erittäin onnellinen ja tunnen olevani etuoikeutettu, että sain nähdä koko kaaren ihmisen kasvamisessa vauvasta aikuiseksi ja olla siinä täysillä mukana. Eihän se aina niin lystiä ja helppoa ole, mutta pitääkö elämän sitä aina ollakaan. Olen pitkäikäisestä suvusta ja hyvässä lykyssä ehdin tässä vielä yli 40 vuotta tehdä mitä huvittaa. Joten eiköhän se riitä.
Jätitkö 8-vuotiaan yksin viikoiksi kotiin kun lähdit ulkomaille vai oliko hän koulusta pois? Tuliko 12-vuotias mukaanne klubikeikoille? Oliko 9-vuotiaalla itsellään täysi vastuu koulunkäynnistään, kun te olitte miehenne kanssa töissä yöhön asti ja halusitte nukkua aamulla? Vihdyttikö 5-vuotias itseään tuntikausia kun te lähditte teatteriin? Joutuiko 13-vuotias töihin että vanhemmilla jää rahaa fine diningiin ja arvokoruihin? Laitoitko 2-15-vuotiaalle kuulokkeet päähän että voitte puhua miehenne kanssa vapaasti? Jätittekö 16-vuotiaan hotelliin, kun lähditte lomamatkalla miehenne kanssa viinitiloille? Viettikö 6-vuotias yönsä kellarissa, kun te katsoitte k-18 elokuvaa ja harrastitte äänekästä seksiä? Pyöräilikö 10-vuotias kesät talvet harrastuksiinsa ilman valvontaa? Kävittekö vanhempainilloissa, tarkistitteko läksyjä, autoitteko lukemaan kokeisiin?
Mitä ihmettä sössötät? :,D
Se on hyvä, että nykyään voi valita haluaako lapsia vai ei, toiselle sopii toinen ja toiselle toinen :) t. Kolmen lapsen äiti
Tulin vain katsomaan, kuinka paljon ap:n teksti aiheuttaa katkeruuden sävyttämää avautumista peffakipuisilta perheellisiltä, enkä joutunut pettymään 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nukuin just viime yönä 12h kun on arkivapaa ja mies vei lapset päiväkotiin :) nyt klo 16 saakka täysin omaa aikaa.
Että oikein TUNTEJA ihan omaa aikaa! Ai että, lapsettomilla ei ole käsitystäkään moisesta luksuksesta. Taisi olla pahasti univelkaa kun yöunet venyi 12 tuntisiksi?
Oli kyllä koska teen myös yövuoroja :) Älä hermostu, otin vain kantaa aloitukseen jossa annettiin ymmärtää ettei lapsellinen saa ikinä nukkua kunnolla tai touhuta rauhassa omiaan.
Muutama tunti silloin tällöin on ”ei ikinä” verrattuna siihen, että omaa aikaa on halutessaan 24/7.
Juu olen myös elänyt lapsetonta elämää.. olihan se siinä elämäntilanteessa toki ihan hauskaa, aikansa kutakin. Omaa aikaa kummasti arvostaa nykyään enemmän.
Tämän saman efektin saa tehokkaammin pitämällä päivän ajan liian pieniä kenkiä ja arvostamalla kivuttomuutta, kun ne saa viimein pois jalasta.
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa tajunnut tämän itsekin tarpeeksi ajoissa. Tein kaksi lasta, joista toinen oli vammainen ja kuoli 16 v. Koko elämäni meni pilalle, mutta tämä kai tabu, josta ei saa puhua. Olisinpa valinnut, kuten sinä...
Erittäin harva nyt jonkun kuolevan vammaisen synnyttää eli huono syy lapsettomuuteen. Aloittajalla parempi.
Mietin, että ap luulee, että kaikkien vanhempien kuuluisi olla samanlaisia. Se lapsihan kuitenkin otetaan omaan elämään mukaan, eikä aleta vain elämään lapsen elämää. Tietenkään kaikki ei enää pysy samana kuin aiemmin, mutta ei se tarkoita, että elämä olisi huonompaa. Voi saada tilalle jotain erilaista, mutta yhtä hyvää tai jopa parempaa. Lapsestakin kuitenkin saa vapaita, kun hankkii sille hoitajan ja lapsetkin kasvavat ja niiden kanssa voi olla sitten kuin aikuisen kanssa.
Ap on sisäistänyt täysin liberaalin kulutusyhteiskunnan ihanteet, jossa elämä ostetaan itselle. Elämän sisältö voi kuitenkin tulla sisältäkin päin, eikä ulkoapäin. Sitä voi myös jossain vaiheessa kaivata vaihtelua nykyhetkeen, ehkä sitä ei jaksakaan enää 80-90-vuotiaaksi saakka. Tai että ne asiat eivät enää tunnu samalta ikuisuutta.
Mutta olette tehneet valintanne ja hyvä niin. Toivottavasti elämänne on sitten jatkossakin näin hyvää. Kaikkihan tosiaan eivät sovellu vanhemmiksi.
Samaistun tosi paljon! En ole kovin urakeskeinen mutta juuri tuo miehen kanssa asiattomien höpöttely, nukkuminen pitkään, yms "epäkorrekti" mitä ei voisi enää tehdä kun pitäisi näyttää lapselle hyvää esimerkkiä. Ehkä tässä mietityttää se kun omat vanhemmat elivät just niinkun itse halusivat, ja se teki omasta elämästäni vaikeaa. Eli en halua toistaa samaa virhettä vaan lapsilleni pitäisi opettaa kaikki kunnolla ja antaa hyvät eväät elämään. En voisi enää heittää asiatonta läppää tai lääppiä miestäni estotta tai pelleillä samaan tyyliin, lapsi ottaa siitä mallia ja sitten häntäkin tullaan kiusaamaan ja elämä pilalla.