Oletko tapaillut saitaa miestä?

Olen tapaillut varmaan toista tuhatta miestä, eli ainakin reilusti yli sataa.

Kyllähän noita lompakolla loisivia miehiä on tullut tapailtua. Annan pari kertaa mahdollisuuden vastavuoroisuuteen, sitten pistän poikki.

Minulla on sellainen kotona. Onneksi itsellänikin on hyvät tulot. Hyvä puoli on se, että aina on tarpeen tullen rahaa. Velaton asunto ja auto.

Olen joo. Jotkut eivät ole tarjonneet mitään syötävää yökylässä ollessa, liekö sitten saituutta tai muuten vaan törppöjä.

Jonkun luokse on pitänyt itse ostaa vessapaperit, juotavat (mökillä ei juoksevaa vettä) ja sinapit, kaikki muu ruoka on sitten maksettu puoliksi, paitsi ne mitä mennessäni vein mukanani.

+ se että maksoin matkatkin itse, oliko liian pihi tulemaan minun luokseni.

Tapaillut jo yli 10 vuotta. Hänellä on pienemmät tulot kuin minulla, mutta jää säästöön rahaa, minulla ei. Tarkka rahoistaan. Minulla on enemmän varallisuutta, joskus maksan jopa yhteisiä matkoja ja olen suurpiirteisempi kustannusten jakamisessa esim. ruokaostoksilla. Mies korvaa monessa muussa asiassa esim. taitavilla rakennus- ja remonttitaidoillaan, missä säästän vuorostani, kun ei tarvitse teettää ulkopuolisella.

Joskus ärsyttää, kun ostaa jotain siksi, että on halpaa, kun itse valitsisin laadukkaamman. Käy penkomassa Stockan alelaarit, ihan hyvällä menestyksellä , kun ostaa klassisia kausituotteita ”väärään” aikaan.

Ei ole tullut riitaa raha-asioista, suhtaudun itse niin, että raha on elämistä varten, ei nipottamista. Kukin luonteensa mukaisella tyylillään.

Tapasin useita vuosia. Oli niin saita, ettei edes kahvikupillista tarjonnut tuona aikana. Minä mitättömillä tuloillani kyllä huomioin ja itse asiassa oli niin saita, ettei edes onnitellut merkkipäivinä edes sanallisesti. Muistelen naurettavana tyyppinä. Yhtä saita oli tunneilmaisussaan. Rahasta ei ollut kiinni. Ahne, saita ja kateellinen oli muutenkin.

Paraikaa! Hänellä on miljoonaomaisuus,minulla huomattavasti vähemmän.

Yhden yhtä lahjaa en ole kolmen vuoden aikana saanut. Kahvia ei osta, ellei ole tarjouksessa, kulkee 80-luvulla ostetuissa vaatteissa, itkee yhden kaljatölkin perään, jonka tarjosin mökkinaapurille.

Mutta on maailman kultaisin, fiksu ja nauraa itsekin pihiydelleen. Seksi on myös ihaninta, mitä koskaan olen kokenut.

On hyvin köyhistä oloista, mikä lienee asian alkujuuri.

Olen. Mies oli sellainen, joka "tarjosi" ystävällisesti lounaan, mutta varmisti etukäteen, että sai takaisin menettämänsä rahan... "ostat jotain yhteistä syötävää ja juotavaa illaksi".  Varmisti vielä että ostin, änkesi kauppaan valikoimaan,  ja valikoi kalleimmasta päästä ruokia,  pallasta valmistiskiltä, mikä ei ole halpaa kalaa. Söi sitten itsensä ähkyyn ahneuksissaan. Laski mielessään varmaan, että seuraavana päivänä hänen ei tarvitse syödä. Tyhmä vielä siinä mielessä, että kuvitteli ettei toinen hoksaa hänen säätelyjään. 

Mentiin elokuviin, varmisti etukäteen, että kumpikin maksaa omansa, mutta "osta sä meille leffanamit, hän tarjoaa illalla kahvit kotona". Tarjosi tosiaan pelkät kahvit ilman pullaa.

Jatkuvasti tällaista säätämistä ja muka "tarjoamista".  Omistin auton, mentiin aina mun autolla jonnekin, mutta ei siinä kohtaa puhunut maksamisesta mitään eli bensarahoista. Mentiin laivareissulle, tyyppi oli tehnyt eväät, ettei tarvinnut mennä ravintoloihin jonottelemaan. Kiva syödä hytissä munavoileipiä, jopa tarjosi mulle yhden voileivän, paistettua kananmunaa leivän päällä. Arvatkaa jatkuiko suhde?  No ei tosiaan. 

Katkerat naiset haukkuvat miestä pihiksi jos mies ei tuhlaa naiseen tai anna varallisuutta naisen tuhlattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Katkerat naiset haukkuvat miestä pihiksi jos mies ei tuhlaa naiseen tai anna varallisuutta naisen tuhlattavaksi.

Pihi on yleensä pihi kaikessa, ei vain rahassa, vaan myös kiitoksissa ja kehuissa. Pihiys on sukua kateudelle siinä mielessä, että molemmat kumpuavat ajatuksesta puutteesta ja puutteen ympärillä elämisestä. Ihminen, joka ei ole pihi, ei samalla tavalla epäile, että raha loppuu tai poisantaminen on itseltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Katkerat naiset haukkuvat miestä pihiksi jos mies ei tuhlaa naiseen tai anna varallisuutta naisen tuhlattavaksi.

Väärin. Pihiydessä ärsyttää se, että mies on aina kärkkymässä jotain ilmaista hänelle, mutta ei koskaan tarjoa vastavuoroisesti yhtään mitään. Siis edes vaikka jauhelihakeittoa ja maitolasia kotonaan.

Olen. Suuttui kun käytin hänen vaimoa. Ensi kerralla en kerro. M39

Mies oli muuten kiva, mutta pihiys antoi hänestä välinpitämättömän kuvan.

Minä tarjosin aina ruokaa kotonani, kun hän tuli käymään. Ostin ihan varta vasten hänelle jotain mieluista syötävää. Kahvilassa tarjosin joskus, joskus taas maksettiin omamme. Hän ei tarjonnut koskaan.

Kerran lähdimme kauniina kesäiltana kävelylle. Mies näki jäätelökioskin ja halusi mennä käymään. Minulla ei ollut lompakkoa mukana. Kysyin, että voiko hän ostaa minullekin. Ei kuulemma, "ei mun tarvii". Aha.

Jäin työttömäksi ja kesti hetken ennenkuin rahaa alkoi tulla. Viimeiseen asti tarjosin syötäviäni myös miehelle. Sitten alkoi rahat loppua ja kysyin, voisiko mies sen kerran ostaa vähän ruokaa jääkaappiini, kun hänkin siellä syö. Arvaatte varmaan vastauksen. "Mun rahat on mun.".

Muista syistä erottiin, mutta en kaipaa yhtään tuota pihiyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli muuten kiva, mutta pihiys antoi hänestä välinpitämättömän kuvan.

Minä tarjosin aina ruokaa kotonani, kun hän tuli käymään. Ostin ihan varta vasten hänelle jotain mieluista syötävää. Kahvilassa tarjosin joskus, joskus taas maksettiin omamme. Hän ei tarjonnut koskaan.

Kerran lähdimme kauniina kesäiltana kävelylle. Mies näki jäätelökioskin ja halusi mennä käymään. Minulla ei ollut lompakkoa mukana. Kysyin, että voiko hän ostaa minullekin. Ei kuulemma, "ei mun tarvii". Aha.

Jäin työttömäksi ja kesti hetken ennenkuin rahaa alkoi tulla. Viimeiseen asti tarjosin syötäviäni myös miehelle. Sitten alkoi rahat loppua ja kysyin, voisiko mies sen kerran ostaa vähän ruokaa jääkaappiini, kun hänkin siellä syö. Arvaatte varmaan vastauksen. "Mun rahat on mun.".

Muista syistä erottiin, mutta en kaipaa yhtään tuota pihiyttä.

Siis ihan oikeesti erositte muista syistä?

Me muut ymmärrämme parisuhteen olevan vastavuoroista. Ja jos se ei toteudu, niin ei ole parisuhdettakaan, josta voi ”myöhemmin” erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli muuten kiva, mutta pihiys antoi hänestä välinpitämättömän kuvan.

Minä tarjosin aina ruokaa kotonani, kun hän tuli käymään. Ostin ihan varta vasten hänelle jotain mieluista syötävää. Kahvilassa tarjosin joskus, joskus taas maksettiin omamme. Hän ei tarjonnut koskaan.

Kerran lähdimme kauniina kesäiltana kävelylle. Mies näki jäätelökioskin ja halusi mennä käymään. Minulla ei ollut lompakkoa mukana. Kysyin, että voiko hän ostaa minullekin. Ei kuulemma, "ei mun tarvii". Aha.

Jäin työttömäksi ja kesti hetken ennenkuin rahaa alkoi tulla. Viimeiseen asti tarjosin syötäviäni myös miehelle. Sitten alkoi rahat loppua ja kysyin, voisiko mies sen kerran ostaa vähän ruokaa jääkaappiini, kun hänkin siellä syö. Arvaatte varmaan vastauksen. "Mun rahat on mun.".

Muista syistä erottiin, mutta en kaipaa yhtään tuota pihiyttä.

Siis ihan oikeesti erositte muista syistä?

Me muut ymmärrämme parisuhteen olevan vastavuoroista. Ja jos se ei toteudu, niin ei ole parisuhdettakaan, josta voi ”myöhemmin” erota.

Kyllä, muista syistä. Mies oli raitis, hauska, komea, meillä oli yhteinen harrastus ja s e k s i oli hyvää. Emme kumpikaan toivoneet tulevaisuudelta lapsia. Tykkäsin hänen vanhemmistaan enkä koskaan ymmärtänyt, miten heidän pojastaan oli tullut niin juntti rahankäytön suhteen. Yhteyttä pidämme edelleen ystävinä (suhteesta on yli 10 vuotta).

Pihiys, kateus ja ahneus on näillä piheillä usein luonteessa. Ei ole asia niin, että ei ole rahaa vaan sitä saattaa olla paljonkin, mutta ollaan pihejä. Alinta kastia.