Lue keskustelun säännöt.
Mä niin inhoan näitä 10-18 työvuoroja. Miten oppisin pitämää niistä?
Työvuoroistani suurin osa on klo 10-18. Miten osaisin/oppisin suhtautumaan niihin positiivisesti? Inhoan sitä kun koko päivä menee töissä. Aikaa ei juuri jää mihinkään pakollisten kotitöiden yms lisäksi. Työpaikan vaihtokaan ei oikein ole vaihtoehto kun täällä ei pahemmim ole valinnan varaa. Pitäisi ainakin lähteä koulun penkille, hoitoala sellainen missä voisi täällä työllistyä, mutta se koulutus puuttuu. Olen niin kyllästynyt/ väsynyt tähän. Mitä te toiset ko vuoroa tekevat pidätte työajasta? Tiedän että pitäisi olla kiitollinen että on työpaikka (olenkin), mutta silti..
Kommentit (418)
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä oli usein noita 10-18 vuoroja. Ei siinä voinut mitään säännöllistä harrastusta olla. Monet jutut kun alkavat viimeistään illalla klo 18.00. Siinä menee aamu harakoille ja ilta harakoille, kun molemmissa päissä on vain pieni hetki niiden pakollisten aamu/iltatoimien lisäksi.
Mua taas ärsyttää jos jokin alkaa illalla kauheen myöhään tai venyy myöhään. Menen yleensä heti ysin jälkeen nukkumaan, joskus jopa aikaisemmin. Kuuden aikaan herätys. Olen unikeko.
Kuka jaksaa nykyään harrastaa mitään työpäivän jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin tuntuu ettei ole mitään muuta elämää työpäivinä. Kaupan ala kyseessä. Työmatka ei ole kovin pitkä. Olen kotona ennen puolta seitsemää. Keitän kahvit, syön jotakin ja siinä samalla lepään hetken. Työ fyysisesti raskasta. Kello on hyvin nopeasti seitsemän - puoli kahdeksan. Sauna lämpenemään ja koiran kanssa lenkille. Kello jo n 20.30 kun kotona. Saunaan ja pesulle, kello jotain 21. Enää en jaksa tehdä mitään jos ei ihan pakko. Katson telkkaria tms. Sänkyyn viim klo 23, useasti aikaisemmin. Jos pitää tehdä ruokaa tai käydä kaupassa nii sitten lenkki jää väkisin väliin. Mihinkään harrastuksiin en ehdi kun alkavat 18 ja 18.30. Aamulla herätys yleensä klo 7.
Pieni paikkakunta. Työpaikkoja ei oikeasti ole mihin vaihtaa. Hoitoalalta saattaisi saada, mutta sitten pitäisi lähteä opiskelemaan. Miten silloin toimeentulolle käy? Lähikaupunkeihin pitkä matka, kohtuuttomat matkakulut ja sitten se vapaa-aika meneekin autossa. Miehellä tällä paikkakunnalla työ, lapsella koulu. Omakotitalo mitä kukaan tuskin ostaa/muuttaa tänne jos ei ole töitä. Tässä muutamia esimerkkejä miksi en ko ajasta pidä. 7-15 tai 8-16 olisi mieluisa. Palkassakaan ei häviäisi kuin muutaman la lisän. Ap
Opintovapaa ja aikuiskoulutustuki? Tai sitten lähihoitajaksi oppisopimuksella.
Onko teillä näistä koulutuksista kokemusta? Mikä olisi paras vaihtoehto 50 v:lle. Hoitoalalla olisi varmaan parhaat mahdollisuudet työllistyä. Entä hoiva-avustaja? Tai sitten joku työ mitä voisi tehdä etänä. Ehkä mielummin menisin kuitenkin työpaikalle, näkisi muitakin ihmisiä. Laskentatoimen merkonomin koulutus löytyy, mutta kaupan alalla oon aina töissä ollut. Ap
Toi on p*skin työaika, eikä siihen voi tottua. Itsekin mietin juuri, mitä tekisin, että olisi aina 9-17 tai jopa aikaisempi työaika. Meillä on työaika 9-20 välillä, mutta en nykyisin enää pidä iltavuoroistakaan.
Ja sit ihmetellään, miks ihmiset purnaa kuntouttavasta työtoiminnasta. Sama vika noissa vuoroissa. Ei tarvitse nähdä päivänvaloa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin tuntuu ettei ole mitään muuta elämää työpäivinä. Kaupan ala kyseessä. Työmatka ei ole kovin pitkä. Olen kotona ennen puolta seitsemää. Keitän kahvit, syön jotakin ja siinä samalla lepään hetken. Työ fyysisesti raskasta. Kello on hyvin nopeasti seitsemän - puoli kahdeksan. Sauna lämpenemään ja koiran kanssa lenkille. Kello jo n 20.30 kun kotona. Saunaan ja pesulle, kello jotain 21. Enää en jaksa tehdä mitään jos ei ihan pakko. Katson telkkaria tms. Sänkyyn viim klo 23, useasti aikaisemmin. Jos pitää tehdä ruokaa tai käydä kaupassa nii sitten lenkki jää väkisin väliin. Mihinkään harrastuksiin en ehdi kun alkavat 18 ja 18.30. Aamulla herätys yleensä klo 7.
Pieni paikkakunta. Työpaikkoja ei oikeasti ole mihin vaihtaa. Hoitoalalta saattaisi saada, mutta sitten pitäisi lähteä opiskelemaan. Miten silloin toimeentulolle käy? Lähikaupunkeihin pitkä matka, kohtuuttomat matkakulut ja sitten se vapaa-aika meneekin autossa. Miehellä tällä paikkakunnalla työ, lapsella koulu. Omakotitalo mitä kukaan tuskin ostaa/muuttaa tänne jos ei ole töitä. Tässä muutamia esimerkkejä miksi en ko ajasta pidä. 7-15 tai 8-16 olisi mieluisa. Palkassakaan ei häviäisi kuin muutaman la lisän. Ap
Opintovapaa ja aikuiskoulutustuki? Tai sitten lähihoitajaksi oppisopimuksella.
Onko teillä näistä koulutuksista kokemusta? Mikä olisi paras vaihtoehto 50 v:lle. Hoitoalalla olisi varmaan parhaat mahdollisuudet työllistyä. Entä hoiva-avustaja? Tai sitten joku työ mitä voisi tehdä etänä. Ehkä mielummin menisin kuitenkin työpaikalle, näkisi muitakin ihmisiä. Laskentatoimen merkonomin koulutus löytyy, mutta kaupan alalla oon aina töissä ollut. Ap
Toimistotyöhön, on usein liukuva työaika. Kirjanpito, Kelalle (sellainen löytyy edelleen joka kunnasta), verotoimistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin tuntuu ettei ole mitään muuta elämää työpäivinä. Kaupan ala kyseessä. Työmatka ei ole kovin pitkä. Olen kotona ennen puolta seitsemää. Keitän kahvit, syön jotakin ja siinä samalla lepään hetken. Työ fyysisesti raskasta. Kello on hyvin nopeasti seitsemän - puoli kahdeksan. Sauna lämpenemään ja koiran kanssa lenkille. Kello jo n 20.30 kun kotona. Saunaan ja pesulle, kello jotain 21. Enää en jaksa tehdä mitään jos ei ihan pakko. Katson telkkaria tms. Sänkyyn viim klo 23, useasti aikaisemmin. Jos pitää tehdä ruokaa tai käydä kaupassa nii sitten lenkki jää väkisin väliin. Mihinkään harrastuksiin en ehdi kun alkavat 18 ja 18.30. Aamulla herätys yleensä klo 7.
Pieni paikkakunta. Työpaikkoja ei oikeasti ole mihin vaihtaa. Hoitoalalta saattaisi saada, mutta sitten pitäisi lähteä opiskelemaan. Miten silloin toimeentulolle käy? Lähikaupunkeihin pitkä matka, kohtuuttomat matkakulut ja sitten se vapaa-aika meneekin autossa. Miehellä tällä paikkakunnalla työ, lapsella koulu. Omakotitalo mitä kukaan tuskin ostaa/muuttaa tänne jos ei ole töitä. Tässä muutamia esimerkkejä miksi en ko ajasta pidä. 7-15 tai 8-16 olisi mieluisa. Palkassakaan ei häviäisi kuin muutaman la lisän. Ap
Opintovapaa ja aikuiskoulutustuki? Tai sitten lähihoitajaksi oppisopimuksella.
Onko teillä näistä koulutuksista kokemusta? Mikä olisi paras vaihtoehto 50 v:lle. Hoitoalalla olisi varmaan parhaat mahdollisuudet työllistyä. Entä hoiva-avustaja? Tai sitten joku työ mitä voisi tehdä etänä. Ehkä mielummin menisin kuitenkin työpaikalle, näkisi muitakin ihmisiä. Laskentatoimen merkonomin koulutus löytyy, mutta kaupan alalla oon aina töissä ollut. Ap
Toimistotyöhön, on usein liukuva työaika. Kirjanpito, Kelalle (sellainen löytyy edelleen joka kunnasta), verotoimistoon.
Kaikkiin noihin on paljon hakijoita ja nykyään joka paikkaan toivotaan tradenomin koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä jaksoi ilman lapsia helposti vuosikaudet. Mutta äidiksi tultuani koin, että ei toimi enää.
Oma ratkaisu oli kurkata kunnolla "laatikon ulkopuolelle". Otin opintovapaan ja opiskelin putkiasentajaksi.
Nyt työskentelen rakennustyömailla klo 7-15.30 ja tykkään työstäni muutenkin enemmän kuin vanhasta. Olen aina ollut enemmän kaiken fyysisen näpertäjäjä ja tekijä. Siksi toimisto työ ei tullut kysymykseenkään. Ajatuskin ahdisti.
Kahdessa eri erikoisliikkeessä olen työskennellyt, yhteensä jotain 15 vuotta kun ihan teininä aloitin jo. Työajat oli juurikin tuo 10-18. Huonoin mahdollinen työaika, ei enää ikinä kiitos.
Koko muu maailma on kuitenkin rakennettu 8-16 työtä tekeville, esim haluamani tanssiharrastus, telinevoimistelu, ratsastustunnit, koiran tokotreenit yms olisi aina ollut klo 17, tai juuri tasan klo 18 joka tarkoitti sitä etten olisi sinne ehtinyt.
Kun sain lapsia, aloin ajatella etten halua jäädä palkkakuoppaan ja jumiin kaupan alalle, kaiken kukkuraksi tuon työajan takia olisimme joutunut laittamaan lapset vuoropäiväkotiin koska normaalit päiväkodit menee kiinni klo 17, jotkit harvat klo 18. Sitä paitsi pikkulapsi perheessä tuollaisen työajan takia ei jäänyt perheen yhteistä aikaa illalla, kun lapset aloitti iltapuuhat lähes heti minun kotiuduttua töistä. Olin siis kotona noin 18.30 ja viimeistään tunnin päästä oli aloitettava nukkumaan valmistelut kuten iltapuuro, pesulla käynti yms.
No, opintovapaan myötä vaihdoin alaa ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen.
Jollekin iltavirkulle tuokin aika voi toki olla juuri oikea, mutta ei minulle aamuvirkulle (herään aina klo 7, jo lapsenakin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin tuntuu ettei ole mitään muuta elämää työpäivinä. Kaupan ala kyseessä. Työmatka ei ole kovin pitkä. Olen kotona ennen puolta seitsemää. Keitän kahvit, syön jotakin ja siinä samalla lepään hetken. Työ fyysisesti raskasta. Kello on hyvin nopeasti seitsemän - puoli kahdeksan. Sauna lämpenemään ja koiran kanssa lenkille. Kello jo n 20.30 kun kotona. Saunaan ja pesulle, kello jotain 21. Enää en jaksa tehdä mitään jos ei ihan pakko. Katson telkkaria tms. Sänkyyn viim klo 23, useasti aikaisemmin. Jos pitää tehdä ruokaa tai käydä kaupassa nii sitten lenkki jää väkisin väliin. Mihinkään harrastuksiin en ehdi kun alkavat 18 ja 18.30. Aamulla herätys yleensä klo 7.
Pieni paikkakunta. Työpaikkoja ei oikeasti ole mihin vaihtaa. Hoitoalalta saattaisi saada, mutta sitten pitäisi lähteä opiskelemaan. Miten silloin toimeentulolle käy? Lähikaupunkeihin pitkä matka, kohtuuttomat matkakulut ja sitten se vapaa-aika meneekin autossa. Miehellä tällä paikkakunnalla työ, lapsella koulu. Omakotitalo mitä kukaan tuskin ostaa/muuttaa tänne jos ei ole töitä. Tässä muutamia esimerkkejä miksi en ko ajasta pidä. 7-15 tai 8-16 olisi mieluisa. Palkassakaan ei häviäisi kuin muutaman la lisän. Ap
Opintovapaa ja aikuiskoulutustuki? Tai sitten lähihoitajaksi oppisopimuksella.
Onko teillä näistä koulutuksista kokemusta? Mikä olisi paras vaihtoehto 50 v:lle. Hoitoalalla olisi varmaan parhaat mahdollisuudet työllistyä. Entä hoiva-avustaja? Tai sitten joku työ mitä voisi tehdä etänä. Ehkä mielummin menisin kuitenkin työpaikalle, näkisi muitakin ihmisiä. Laskentatoimen merkonomin koulutus löytyy, mutta kaupan alalla oon aina töissä ollut. Ap
Toimistotyöhön, on usein liukuva työaika. Kirjanpito, Kelalle (sellainen löytyy edelleen joka kunnasta), verotoimistoon.
Kaikkiin noihin on paljon hakijoita ja nykyään joka paikkaan toivotaan tradenomin koulutusta.
Ja vaikka merkonomin tutkinto riittäisi niin tuskin olisi ykköshakija, jos tutkinto on 90-luvulta eikä päivääkään alan työkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin tuntuu ettei ole mitään muuta elämää työpäivinä. Kaupan ala kyseessä. Työmatka ei ole kovin pitkä. Olen kotona ennen puolta seitsemää. Keitän kahvit, syön jotakin ja siinä samalla lepään hetken. Työ fyysisesti raskasta. Kello on hyvin nopeasti seitsemän - puoli kahdeksan. Sauna lämpenemään ja koiran kanssa lenkille. Kello jo n 20.30 kun kotona. Saunaan ja pesulle, kello jotain 21. Enää en jaksa tehdä mitään jos ei ihan pakko. Katson telkkaria tms. Sänkyyn viim klo 23, useasti aikaisemmin. Jos pitää tehdä ruokaa tai käydä kaupassa nii sitten lenkki jää väkisin väliin. Mihinkään harrastuksiin en ehdi kun alkavat 18 ja 18.30. Aamulla herätys yleensä klo 7.
Pieni paikkakunta. Työpaikkoja ei oikeasti ole mihin vaihtaa. Hoitoalalta saattaisi saada, mutta sitten pitäisi lähteä opiskelemaan. Miten silloin toimeentulolle käy? Lähikaupunkeihin pitkä matka, kohtuuttomat matkakulut ja sitten se vapaa-aika meneekin autossa. Miehellä tällä paikkakunnalla työ, lapsella koulu. Omakotitalo mitä kukaan tuskin ostaa/muuttaa tänne jos ei ole töitä. Tässä muutamia esimerkkejä miksi en ko ajasta pidä. 7-15 tai 8-16 olisi mieluisa. Palkassakaan ei häviäisi kuin muutaman la lisän. Ap
Opintovapaa ja aikuiskoulutustuki? Tai sitten lähihoitajaksi oppisopimuksella.
Onko teillä näistä koulutuksista kokemusta? Mikä olisi paras vaihtoehto 50 v:lle. Hoitoalalla olisi varmaan parhaat mahdollisuudet työllistyä. Entä hoiva-avustaja? Tai sitten joku työ mitä voisi tehdä etänä. Ehkä mielummin menisin kuitenkin työpaikalle, näkisi muitakin ihmisiä. Laskentatoimen merkonomin koulutus löytyy, mutta kaupan alalla oon aina töissä ollut. Ap
Toimistotyöhön, on usein liukuva työaika. Kirjanpito, Kelalle (sellainen löytyy edelleen joka kunnasta), verotoimistoon.
Kaikkiin noihin on paljon hakijoita ja nykyään joka paikkaan toivotaan tradenomin koulutusta.
Ja vaikka merkonomin tutkinto riittäisi niin tuskin olisi ykköshakija, jos tutkinto on 90-luvulta eikä päivääkään alan työkokemusta.
Tämä minäkin mietin, sillä koulutuksella ei varmaan enää töitä saa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo työaika. Missä tuommoisia?
Tuotannossa myös.
Tosin pahin mahdollinen vuoro on 12-20. Aamulla pitäisi herätä joskus kukonlaulun aikaan jos haluaisi saada asioilla käytyä ja illalla ei enää jaksa eikä edes huvita alkaa laittamaan ruokaa klo 21. Mihinkään säännölliseen aikaan oleviin harrastuksiin ei luonnollisesti ehdi. Kaupassa käymisetkin hirveää stressaamista ehtiikö ajoissa kotiin kun työpaikalle menee julkisilla taas se vajaa tunti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin tuntuu ettei ole mitään muuta elämää työpäivinä. Kaupan ala kyseessä. Työmatka ei ole kovin pitkä. Olen kotona ennen puolta seitsemää. Keitän kahvit, syön jotakin ja siinä samalla lepään hetken. Työ fyysisesti raskasta. Kello on hyvin nopeasti seitsemän - puoli kahdeksan. Sauna lämpenemään ja koiran kanssa lenkille. Kello jo n 20.30 kun kotona. Saunaan ja pesulle, kello jotain 21. Enää en jaksa tehdä mitään jos ei ihan pakko. Katson telkkaria tms. Sänkyyn viim klo 23, useasti aikaisemmin. Jos pitää tehdä ruokaa tai käydä kaupassa nii sitten lenkki jää väkisin väliin. Mihinkään harrastuksiin en ehdi kun alkavat 18 ja 18.30. Aamulla herätys yleensä klo 7.
Pieni paikkakunta. Työpaikkoja ei oikeasti ole mihin vaihtaa. Hoitoalalta saattaisi saada, mutta sitten pitäisi lähteä opiskelemaan. Miten silloin toimeentulolle käy? Lähikaupunkeihin pitkä matka, kohtuuttomat matkakulut ja sitten se vapaa-aika meneekin autossa. Miehellä tällä paikkakunnalla työ, lapsella koulu. Omakotitalo mitä kukaan tuskin ostaa/muuttaa tänne jos ei ole töitä. Tässä muutamia esimerkkejä miksi en ko ajasta pidä. 7-15 tai 8-16 olisi mieluisa. Palkassakaan ei häviäisi kuin muutaman la lisän. Ap
Opintovapaa ja aikuiskoulutustuki? Tai sitten lähihoitajaksi oppisopimuksella.
Ei onnistu ellet satu kuulumaan niiden onnellisten joukkoon, joilla on vakituinen sopimus firmaan. Nykyään puolet töistä ulkoistettu vuokrafirmoille tai sitten määräaikaisia sopimuksia sesonkeihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikolla on työvuorot 07-16 ja viikonloppuisin ja juhlapyhinä 23.30-05.30... ihan hyviä vuoroja kaikki
Vierailija kirjoitti:
No jos on sellainen herranterttu että on pakko nousta klo 5.30 joka H E L V E T I N päivä, niin kannattaisiko vaihtaa alaa. Normaalit, onnelliset ihmiset eivät nouse siihen aikaan.
Aamuvirkkuus ei tee ihmisestä epänormaalia tai onnetonta.
Vain tyhmät ihmiset luulee omaa vuorokausirytmiään kaikille sopivaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin tuntuu ettei ole mitään muuta elämää työpäivinä. Kaupan ala kyseessä. Työmatka ei ole kovin pitkä. Olen kotona ennen puolta seitsemää. Keitän kahvit, syön jotakin ja siinä samalla lepään hetken. Työ fyysisesti raskasta. Kello on hyvin nopeasti seitsemän - puoli kahdeksan. Sauna lämpenemään ja koiran kanssa lenkille. Kello jo n 20.30 kun kotona. Saunaan ja pesulle, kello jotain 21. Enää en jaksa tehdä mitään jos ei ihan pakko. Katson telkkaria tms. Sänkyyn viim klo 23, useasti aikaisemmin. Jos pitää tehdä ruokaa tai käydä kaupassa nii sitten lenkki jää väkisin väliin. Mihinkään harrastuksiin en ehdi kun alkavat 18 ja 18.30. Aamulla herätys yleensä klo 7.
Pieni paikkakunta. Työpaikkoja ei oikeasti ole mihin vaihtaa. Hoitoalalta saattaisi saada, mutta sitten pitäisi lähteä opiskelemaan. Miten silloin toimeentulolle käy? Lähikaupunkeihin pitkä matka, kohtuuttomat matkakulut ja sitten se vapaa-aika meneekin autossa. Miehellä tällä paikkakunnalla työ, lapsella koulu. Omakotitalo mitä kukaan tuskin ostaa/muuttaa tänne jos ei ole töitä. Tässä muutamia esimerkkejä miksi en ko ajasta pidä. 7-15 tai 8-16 olisi mieluisa. Palkassakaan ei häviäisi kuin muutaman la lisän. Ap
Opintovapaa ja aikuiskoulutustuki? Tai sitten lähihoitajaksi oppisopimuksella.
Ei onnistu ellet satu kuulumaan niiden onnellisten joukkoon, joilla on vakituinen sopimus firmaan. Nykyään puolet töistä ulkoistettu vuokrafirmoille tai sitten määräaikaisia sopimuksia sesonkeihin
No jos on määräaikainen soppari niin opiskelu pitää aloittaa työn ohessa. Kun kokopäivätyön ohessa on opiskellut vähintään puoli vuotta, katsotaan opinnot sivutoimiseksi, jolloin on oikeutettu työttömyysetuuteen opiskelusta huolimatta. Tällä tavoin opiskelin itse ansiosidonnaisella.
Teen myös ko vuoroja, en pidä niistä. Kaikki muu elämä kärsii.
Onko kokemuksia, saako opintovapaata miten helposti, miten työnantaja suhtautui? Ap
Minulle sopisi tuo. Olen aamu-uninen ja käyttäisin aamun nukkumiseen. Kello 8 on liian aikaista, aivot eivät ole hereillä vielä silloin, vaikka muuten olisinkin jalkeilla.