Onko sinulla ystäviä?
Kysyn minä, jolla niitä näennäisesti on, mutta ei kuitenkaan. 😕 Kukaan mun ystävistä ei koskaan pyydä mua mihinkään, keksi tekemistä, laita juurikaan oma-aloitteisesti viestejä. Ja jos minä laitan, niin niihin vastataan joskus tai jouluna tai ei koskaan. Olen poikkeuksetta se joka ehdottaa yhteistä tekemistä ja se joko hyväksytään tai ei, mutta aina se on samanlaista säätöä aikataulujen kanssa kuitenkin. 🥴 Tuntuu että nykyään ystäviltä täytyy varata aika ja sekin on työn takana. Usein lähdenkin sitten moneen paikkaan yksin, kun tuntuu että ketään ei kiinnosta/ei löydy aikaa yhteiseen tekemiseen mun kanssa. ☹️ Koen välillä suunnatonta yksinäisyyttä vaikka ihmisiä onkin ympärillä, myös puoliso ja työkaverit. Lapsi on muuttanut jo muualle.
Kuulostaako tutulle?
N45
Kommentit (84)
Mitä niillä " ystävillä" tekee.
Ihmisiä on ympäri ämpäri.
Kyllä puhetaitoinen voi puhua kenen kanssa tahtoo.
Kuulostaa tutulle. Kaksi ihmistä on, joita pidän ystävinä. Molemmat erittäin introverttejä. Inhoavat ihmislaumoja ja viihtyvät kotona. Toisen kanssa olen tapahtumissa käynyt harvoin. Viimeksi reilu kaksi vuotta sitten ja viime vuonna kävimme syömässä yhdessä.
En halua enää pyytää ketään minnekään. Tulee niin paha olo, kun kieltäydytään. Usein käyn yksin elokuvissa ym.
Ei ole ystäviä. Ei ole ollut sen jälkeen kun muutin omilleni 19-vuotiaana. Kavereita ja tuttavia on ollut, mutta jo useamman vuoden ajan ei enää niitäkään. Olen erakoitunut ja olen tosi paljon kotona. Puoliso on - onneksi. Tulisin ilman häntä hulluksi. En oikein ole koskaan päässyt mihinkään "juttuun" tai "porukkaan" sisälle enää aikuisiällä. Nuorena oli kavereita seurakunnasta. Aikuisena kaikki on vain pöljää. Olen muuttunut paljon introverttisemmaksi, tullut ärtyneemmäksi enkä siedä ihmisiltä oikein mitään typeryyttä.
N46
Voivatko naapurit olla ystäviä? Vuosikymmeniä asutaan rintarinnan, eikä mitään puhuttavaa ole.
Sanotaanko näin; minulla on muutama tiivis ystävyys, joita hoidan lähinnä viestitellen. Tapaamisissa on omat ongelmansa - johtuen lähinnä minusta ja välimatkasta. Ystävyydeksi lasken sen, että voin kertoa lähes kaikista asioistani miettimättä. Sen sijaan esimerkiksi kahvittelututtavia minulle ei enää nykyisin ole lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulle. Kaksi ihmistä on, joita pidän ystävinä. Molemmat erittäin introverttejä. Inhoavat ihmislaumoja ja viihtyvät kotona. Toisen kanssa olen tapahtumissa käynyt harvoin. Viimeksi reilu kaksi vuotta sitten ja viime vuonna kävimme syömässä yhdessä.
En halua enää pyytää ketään minnekään. Tulee niin paha olo, kun kieltäydytään. Usein käyn yksin elokuvissa ym.
Juuri näin. ❤️ Sama mulla että jotenkin vaikea enää pyytää ketään mihinkään.
Ap
On mulla 2 tosiystävää, asuvat kaukana että viestein pidetään yhteyttä. Lähellä on 3 kaveria. Että ihan ok tilanne, vois olla huonommin mutta myös paremmin. Ei niitä uusia ystäviä viiskymppisenä putkahtele kovin usein🤔
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ystäviä. Ei ole ollut sen jälkeen kun muutin omilleni 19-vuotiaana. Kavereita ja tuttavia on ollut, mutta jo useamman vuoden ajan ei enää niitäkään. Olen erakoitunut ja olen tosi paljon kotona. Puoliso on - onneksi. Tulisin ilman häntä hulluksi. En oikein ole koskaan päässyt mihinkään "juttuun" tai "porukkaan" sisälle enää aikuisiällä. Nuorena oli kavereita seurakunnasta. Aikuisena kaikki on vain pöljää. Olen muuttunut paljon introverttisemmaksi, tullut ärtyneemmäksi enkä siedä ihmisiltä oikein mitään typeryyttä.
N46
Se voi nykypäivänä olla niin että ihmisiä ei enää vaan kiinnosta?! Varmasti korona-aika vielä lisäsi kuilua ihmisten välillä.
Ap
Mulla on kaksi ystävää. Sitten on pinnallusempia tuttuja, sukulaisia, työkavereita ja puoliso.
Pidän itseäni aika onnekkaana, kun on kaksi hyvää ystävää elämässä, jousta toisen oon tuntenut 30 ja toisen 18 vuotta.
Olen 46 ja minulla on kaksi vanhaa ystävää joiden kanssa viestitellään ja tavataan pari kertaa vuodessa (on välimatkaa paljon). Kaipaisin niin kovin tähän arkeen seuraa, voisi käydä kahvilla tai kävelyllä tai jossain kulttuurijutuissa. Kumpikin voisi jutella elämästään, arkijuttuja ja pohdiskeluja. Sellainen katkaisee arjen ja vie vähän uusille laduille elämässä.
Vielä 10v sitten minulla oli vilkas sosiaalinen elämä, sitten muutettiin ja jäin yksin. Yritetty on mennä harrastuksiin (ei ketään potentiaalista) ja netistäkin vastata ilmoihin(ihan kiusallista).
Mua ei haittais ollenkaan, jos ystäviltä pitäisi "varata aika" :D kaikki on niin kiireisiä, etten kehtaa soittaakaan ja viestittelytkin jää usein kesken. Olen surkea tapaamaan ketään lyhyellä varoitusajalla, eikä kukaan edes asu samassa kaupunginosassa että ex tempore-kyläilyt tai muu puuhailu tuntuisi helpoilta.
Ei ole. Olen heikkolahjainen, vajaaälyinen ja muutenkin epämiellyttävä ihminen.
Minulla on yksi ystävä, ei muita.
Minulla on kolme ystävää, mutta kaikki ovat perheellisiä, mikä tarkoittaa sitä, ettemme enää juuri tapaa. Tai jos tavataan, se on tosi nopea tapaaminen, kävelylenkki tai pikainen lounas kun heillä on kiire takaisin niiden lastensa luo.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme ystävää, mutta kaikki ovat perheellisiä, mikä tarkoittaa sitä, ettemme enää juuri tapaa. Tai jos tavataan, se on tosi nopea tapaaminen, kävelylenkki tai pikainen lounas kun heillä on kiire takaisin niiden lastensa luo.
Joo, jotenkin tuntuu että nykyään ihmiset ovat kotona omissa kuplissaan, varsinkin he joilla on pieniä lapsia. Hirvittävän vaikeaa on saada mukaan mihinkään. Mulla tosiaan lapsi jo omassa elämässään, mutta kyllä muistan miten silloin pari-kolmekymppisenä pienen lapsen äitinä oli mukavaa kun pääsi aikuisen ystävän kanssa kahden jonnekin. Voi että miten se piristi! Mutta nyt kun monella nelikymppisellä ystävällä on vielä pieniä lapsia, niin ketään ei juurikaan saa edes shoppailuseuraksi. Taas kokeilin kepillä jäätä ja ehdotin eräälle ystävälle yhteistä tekemistä, mutta saas nähdä, tuskin tarttuu tarjoukseen. Mutta no, menen sitten jälleen kerran yksin eikä sekään kamalaa ole, mutta kiva se olisi kaverikin joskus saada matkaan.
Ap
Tietenkin ystäviltä täytyy varata aika! En ymmärrä tuota kohtaa. Miten itse suhtautuisit, jos joku vain yhtäkkiä soittaisi, että tule tänne. Sehän olisi törkeää. Tietenkin pitää varata aika viikko pari etukäteen.
Minulla ei ole montaa ystävää, eikä edes kavereita. Siskoni kanssa olen lähentynyt nyt, emme edes lapsina olleet kovin läheisiä, mutta nyt uudella tapaa. Se on mukavaa. Yksi tärkeä ystävä on, mutta hän on hyvin kiireinen ja kuulen hänestä harvemmin kuin toivoisin.
Ei ole ystäviä, koska olen laiska ihminen.
On muutama oikea. 2 oikein hyvää. Oli itse huomannut, että tässä itsekin on muutamia suhteita hiipunut omalta osaltani.
Olen ollut usean vuoden uupunut ( nyt helpottaa) js en yksinkertaisesti jaksanut säätää aikatauluja ja olka huomaavainen. Nyt tämä korona- aika teki Vielä enemmän mörököllin. No kesällä lähden tapamaan ihmisiä kunnolla.