Yksin eläminen ilman miestä, kannattaako?

En ole koskaan ollut onnellisempi kuin nyt ilman miestä! Sama ystävättärilläni jotka ovat hekin eronneet.

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki jos voit aina kutsua jonkun miehen auttamaan kun auto hajoaa tai kori vaatii laittoa/huoltoa

Ei ole autoa. Muutenkaan en ole tuon tapaisen avun tarpeessa. Mietin kyllä että joku hyvä kumppani täytyisi olla mökillä, siellä ei oikein yksin pärjää, mutta siihen ehkä joku nainenkin sopisi.

onpas outo mökki, kun ei yksin pärjää

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa. Vapaus, ei tarvitse sopeutua kenenkään tapoihin, ajatusmaailmaan ja käytökseen. Ystävät poistavat yksinäisyyden mutta menevät yöksi koteihinsa. Olen viisikymppinen ja kurkkuani myöten täynnä parisuhteessa elämistä.

Höpö höpö. Minä 55v. Nautin suuresti uudesta parisuhteesta. Aivan upeaa ja en vaihtaisi pois hetkeäkään.

Oon huomannut että monet palstanaiset ovat niin mies vihaisia sekä outoja, jotta suosittelen varmuuden vuoksi aikuistumista ennen miehen hankintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse elän ilman miestä. Täytyy myöntää että läheisyyden kaipuu on välillä suuri.

Olen naimisissa. Täytyy myöntää, että läheisyyden kaipuu on välillä suuri.

Sama. Mies 40v. Ero tulee.

No miksi ei olisi? Ihan ihme ajatusmaailma...

No, saat 8 sivua voimaantuneiden naisten viestejä asiasta, että uskon, että kun siskot noin tsemppaa sua niin säkin uskalla asua yksin sit.

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut että monet palstanaiset ovat niin mies vihaisia sekä outoja, jotta suosittelen varmuuden vuoksi aikuistumista ennen miehen hankintaa.

Katoin lapsesta saakka kuinka naiset jäi kiltisti kotiin ja paijasi miehiään miesten lähtiessä joka viikonloppu radalle (naisiin)

Pojat sai tulla ja mennä miten lystäsivät. Tyttöjen piti keskittyä kotitöihin sekä läksyihin. Samaiset pojankoltiaiset tekee tota samaa omille vaimoilleen.

Seksi on tärkeää mukavaa ja tervettä. Irtopanot ei. Tiedä mikä hullu tulee vastaan? Sääli jotka haluu laittaa phillunsa kiinni eikä kaivata toisen sukupuolen läheisyyttä. Outoa minusta. Kaverit riittää? just joo.

No mä olen joutunut elämään viime vuodet ilman miestä, vaikken haluaisi. Olen parisuhdekeskeinen, mutta minkäs voit kun ei ole ollut onnea. Olishan mulla mies jos olisin jaksanut alkoholiin menevää ilkeää narsistia katsella, mutta toiveissa oli tavallinen mies.

Tästä sen näkee, ettei naiseen luottaa vähääkään, vaan vielä vuosikausien suhteen jälkeen ollaan juonimassa eroa.

Omasta puolestani sanon että kannattaa. Minä ainakin nautin elämästä näin.

Olen kasvattanut kaksi lasta yksin alle 5-vuotiaista ja olen ollut hyvin tyytyväinen valintaani.

Penniäkään eks ei elatusmakuja maksanut, työtön ja rahaton.  Ei myöskään ollut lapsista kiinnostunut joten he vieraantuivat ns. "isästään" niin että tyttökin puhuu hänestä etumineltä silloin harvoin kun puhuu. Poika ei edes puhu, ei taida edes muistaa.

Meillä on ollut kiva onnellinen ja rakastava kolmenhengen perhe, ei olisi tullut mieleenkään ketään vierasta tähän raahata.  Mitä erilaisiin korjaus- yms, hommiin tulee, osaan tehdä yhtä ja toista. Jos autonremonttia tarvitaan sitä varten on merkkikorjaamo.  

En halua minkäänlaista kiviriippaa elämääni, pärjäämme hienosti näin. Minulla on hyvä työ ja tienisti, kenenkään rahoja en tarvitse. Pari läheistä ystävää joista toinen ollut elämässäni teini-iästä, sisarukset, kavereita jos ja kun seuraa kaipaan. Elämä on hyvää näin.

Taas palstannaiset on voimaantuneita. Tosiasiassahan yksin elävät naiset tietää ja vaistoaa, että joku puuttuu. Tätä ei vain haluta myöntää itselleen.

mies54v

Yhen miehen kommenttina en malta olla huomauttamatta, että joskus omassa rajallisessa ja hyvin rajoittuneessa meielssäni on käynyt, että onko yksi keskeisimpiä syitä sille, miksi olen ja elän vuodesta tosieen sinkkuan se, että itselläni on hyvin vähän sellaisia ehdottomia ja pakollisia asioita, joihin nimenomaisesti tarvitsisin itselleni parisuhde kumppanikseni naisen. En äkksieltään pysty keksimään, mikä sellainen olisi.

Mutta tällainen ajatushan, jonka äseken kirjoitin on paljossa täysin typerä ja älytön. Siis eihän kumppani minusta voi olla mikään tarvekalu tai väline, jonka tehtävänä olisi poistaa tai ainakin leivittää sellaisia puutteita tai kuka ties vikoja joita minussa on.

Enemmän toivoisin ja haaveksin kumppanista, jonka kanssa voisin monin kertaistaa iloa, nautintoa ja onnea tuovat hetket ja tilanteet ja mahdollsiesti särkeä ja murtaa ne ei niin mukavat ja ikävät asiat, joita itse kukin meistä aina joskus kuitenkin joutuu kohtaamaan.   

Vierailija kirjoitti:

Tästä sen näkee, ettei naiseen luottaa vähääkään, vaan vielä vuosikausien suhteen jälkeen ollaan juonimassa eroa.

Näin se luonto on naiset luonut. Sun tejtäväs on pitää ne kurissa ja kyökin puolella. Huolestuttavan moni nykymies on tossukka tuon suhteen.

mies54v

Tunsin aiemmin itseni vaillinaiseksi ilman kumppania. Läheisyyden puute oli suorastaan kivuliasta. Mutta sitten siihen tottui, kamala sanoa. Ärsytti aina katsella, kun pariskunnat pettivät toisiaan ja etenkin naiset puhuvat miehistään todella halventavasti. Miehillä on sentään joku roti suuttuessaankin. Ihmettelin, miten parit ovat ylipäänsä löytäneet yhteen ja miksi ilkeät saa rakkautta ja minä en.

Jossain vaiheessa tajusin, että yhtä hyvin minä voisin olla se ihminen, joka pitää muita ihmisiä itsestäänselvyyksinä, mutta minun polkuni vaan on erilainen. Päätin, että voin aloittaa välittämisen itsestäni. Ei tarvitse neuvotella, ei riidellä, voi vaihtaa suunnitelmaa lennossa. Ja välillä ajattelen niitä monia naisia, jotka joutuu pelkäämään kotonaan ja mietin, että vaikka mua ei kukaan silitä, niin sentään kukaan ei mua myöskään hakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Taas palstannaiset on voimaantuneita. Tosiasiassahan yksin elävät naiset tietää ja vaistoaa, että joku puuttuu. Tätä ei vain haluta myöntää itselleen.

mies54v

Jonkun puuttumsien voin minäkin heteromiehenä ja ikisinkkuna toisinaan asitia ja tuntea mutta en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tuo joku saattaisi olla aina parisuhdekumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut että monet palstanaiset ovat niin mies vihaisia sekä outoja, jotta suosittelen varmuuden vuoksi aikuistumista ennen miehen hankintaa.

Katoin lapsesta saakka kuinka naiset jäi kiltisti kotiin ja paijasi miehiään miesten lähtiessä joka viikonloppu radalle (naisiin)

Pojat sai tulla ja mennä miten lystäsivät. Tyttöjen piti keskittyä kotitöihin sekä läksyihin. Samaiset pojankoltiaiset tekee tota samaa omille vaimoilleen.

sinulla siis alkoi nuo feminismin oireet jo lapsena. saitko mitään lääkitystä katkeruuteesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki jos voit aina kutsua jonkun miehen auttamaan kun auto hajoaa tai kori vaatii laittoa/huoltoa

Ei ole autoa. Muutenkaan en ole tuon tapaisen avun tarpeessa. Mietin kyllä että joku hyvä kumppani täytyisi olla mökillä, siellä ei oikein yksin pärjää, mutta siihen ehkä joku nainenkin sopisi.

onpas outo mökki, kun ei yksin pärjää

Mökissä on jatkuvasti puuhaa, ei ehdi tehdä kaikkea itse eikä välttämättä osaa. Remonttipalveluiden kanssa vaikea olla tulematta huijatuksi naisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas palstannaiset on voimaantuneita. Tosiasiassahan yksin elävät naiset tietää ja vaistoaa, että joku puuttuu. Tätä ei vain haluta myöntää itselleen.

mies54v

Jonkun puuttumsien voin minäkin heteromiehenä ja ikisinkkuna toisinaan asitia ja tuntea mutta en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tuo joku saattaisi olla aina parisuhdekumppani.

Naisilla tuo emotionaalinen läheisyyden kaipuu on vahvempi kuin miehillä. Miehillä se yleensä loppuu pariin kouristukseen.

mies54v