Miksi jotkut eivät "näe" kotinsa likaisuutta?
Mistä mahtaa johtua?
Roiskeita ovissa, seinissä ja tahmeaa likaa valokatkaisijoissa yms.
Vessa järkyttävässä kunnossa, p*skainen ja liasta kovettunut pyyhe killumassa koukussa.
Onhan näitä.
Mutta kun jotkut näistä väittävät asuvansa siistissä kodissa. Siis millä perusteella?? 😳
Kommentit (72)
Itse asun yksin ja aiemmin kun asuin opiskelija-asunnossa (yksin) niin kyllä minä sen aivan kamalaan kuntoon usein päästin. Saattoi mennä kuukausi imurointien välissä ja keräsin likaisia astioita niin kauan että puhtaita ei ollut enää yhtään jäljellä.
Nyt asun omistamassani asunnossa ja ajatuskin sellaisesta sikolätistä ahdistaa. Nykyisin kotini ei ole enää koskaan kovin sekainen saati likainen. En tiedä, itselläni ainakin siisteyteen ihan selkeästi vaikutti se että tämä on oma asuntoni ja haluan pitää sen siistinä jo ihan arvonkin vuoksi.
Vähän ristiriitaista on että silloinkin kun asuin itse kodissa joka oli sikolätti niin muistan ahdistuneeni aika paljonkin kun kävin jonkun toisen asunnossa joka oli samalla tavalla siivoton.
Meillä eletään rennosti ja siisteystason on määritellyt mies. Itse kyllä tykkäisin siistimmästä kodista, mutta en halua siivota niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen kodin arvosteleminen on äärimmäisen loukkaavaa. Sitä ei välttämättä edes ymmärrä ennen kuin joutuu sen kohteeksi.
Tämä tuli mieleeni siksi, että sisarellani on murkkuikäisen nuorensa piirustuksia kehyksissä seinillä. Minusta ne ovat hienoja piirustuksia, vaikka niissä ymmärrettävistä syistä on myyntitaiteesta poikkeavia teknisiä puutteita. Siskon työkavereita tuli sitten viettämään tyttöjen iltaa heille ja yksi rouvista äityi punaviinipäissään arvioimaan "nykytaidetta" siskon kodin seinällä. Oli mittasuhde- ja perspektiivivirheitä yms. vikaa yllin kyllin. Onneksi siskontytöt olivat meillä vartavasten tuona iltana, ettei tekijä kuullut. Sisareni loukkaantui ymmärrettävästi, mutta kyllä minuakin loukkasi ko. ihmisen typeryys.
Mutta sehän se ap tavoite olikin, loukata. Hän keksi aiheen ja teki aloituksen, nyt muka hämmästyneenä ihmettelee kun vastaanotto on tämä. Teinien hommaa kun pitää purkaa ahdistusta jotenkin.
Minä näen, mutta olen liian laiska. Ja se on omaa likaa, niin se ei haittaa läheskään niin paljon kuin jonkun toisen lika ällöttäisi.
Minä olen ollut himosiivoaja, lapsia ja kotieläimiä, päivätöissä. Vkloput meni seinien ja listojen hinkkaamiseen. Jokapäivä imuroin, pesin pöntöt ja peilit.
Sitten väsyin.. totaalisesti. Ei meillä likaista ole, mutta se hullu hinkkaaminen loppui. Ei voi mitään. Mietin mitkä ovat niitä itselle tärkeitä juttuja viihtyvyyteen. Jäi pyyhkeiden vaihto 2x vko, lakanat 1xvko, pytyt 2-3krt/vko. Sohvat peitän vilteillä, jotka pesen 1xvko. Kone pesee, ei juuri rasita.
Ehkä 1x kk pesen ovenkahvat, valokatkaisimet jne..matot vaihdan suosiolla 3 kk välein puhtaisiin. Pesula maksaa, mutta kesällä pesen itse.
Tämä on ihmetys lähipiirille, vieläkin hommaa vaikka murto-osa entisestä ja kukaan ei huomaa eroa, siistiä ja puhdasta on silti.
Joku sanoo että siisti koti kertoo elämättömästä elämästä, minusta likainen koti kertoo mielenterveysongelmista.
Minä kyllä näen sotkut ja ne ärsyttääkin minua, mutta tällä hetkellä minulla on arjessa niin paljon kaikkea, etten yksinkertaisesti ehdi. Tai muut asiat ovat tärkeämpiä. Siivous kun on niin turhaa, kuk kohta on taas kaaos. Joten rakas ap, teen mielummin jotain muuta kuin siivoan!
Tässä on se, että mihin kukakin kiinnittää ensimmäisenä huomiota. Joillekin pöly on se, minkä poistaminen on siivouksessa prioriteetti numero 1. Toiselle taas tavaroiden järjestäminen, kolmannelle pintojen luuttuaminen. Jne. Bakteerikammoiset ovat oma lukunsa. Heillä on yleensä ne tietyt paikat, joiden bakteeritaso pyritään pitämään nollassa, mutta muuten ei sitten ole niin tarkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni ottaa lämpöä tästä aiheesta. 🤭
Z-sukupolven mielestä on noloo jos ”menee tunteisiin” 💀💀
Totta, jännä ilmiö. Vanhemman sukupolven ihmisenä on tottunut ajatukseen, että ihmisillä nyt on olemassa tunteita ja se on ihan okei. Ja että v*ttuilu yleisesti ottaen ärsyttää ihmisiä eikä siinä ole mitään ihmeellistä. En ihan tajua tätä muovisuuden ja kylmyyden ihannointia jota nuoremmat näyttää harrastavan. Että tahallinen mielipahan aiheuttaminen olisi joku "saavutus" tai "voitto" ja inhottavasta käytöksestä pahastuminen "noloa". Kun minun aikanani se meni niin päin, että se huono käytös oli noloa ja siitä hiiltyminen pelkästään odotettu reaktio.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut himosiivoaja, lapsia ja kotieläimiä, päivätöissä. Vkloput meni seinien ja listojen hinkkaamiseen. Jokapäivä imuroin, pesin pöntöt ja peilit.
Sitten väsyin.. totaalisesti. Ei meillä likaista ole, mutta se hullu hinkkaaminen loppui. Ei voi mitään. Mietin mitkä ovat niitä itselle tärkeitä juttuja viihtyvyyteen. Jäi pyyhkeiden vaihto 2x vko, lakanat 1xvko, pytyt 2-3krt/vko. Sohvat peitän vilteillä, jotka pesen 1xvko. Kone pesee, ei juuri rasita.
Ehkä 1x kk pesen ovenkahvat, valokatkaisimet jne..matot vaihdan suosiolla 3 kk välein puhtaisiin. Pesula maksaa, mutta kesällä pesen itse.
Tämä on ihmetys lähipiirille, vieläkin hommaa vaikka murto-osa entisestä ja kukaan ei huomaa eroa, siistiä ja puhdasta on silti.
Joku sanoo että siisti koti kertoo elämättömästä elämästä, minusta likainen koti kertoo mielenterveysongelmista.
Sanoisin, että jos ei tuolla siivoamisen määrällä koti näytä siistiltä, on vika jossain muualla kuin siivoamisen määrässä.
Sotkuinen koti voi kertoa myös siitä, että sen asukas/asukkaat priorisoi ajankäyttönsä jotenkin muuten kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä käyn vierailulla tapaamassa henkilö en kyttäämässä hänen koti! Lisäksi on vieraskorea rakko,ei tarvitse käytää vierailu aikanani kyläpaikan WC-Tai kahviloiden ymm.
Eritan hyvaa soomi keeli ymmartaa everybody
Oletko sä siis sitä mieltä, että jos ei ole äidinkieleltään suomenkielinen, ei pitäisi ollenkaan käyttää suomea?
En minä tässä ole mitään mieltä väittänyt olevani. Huulta heitin eikä sen takia tarvitse pelihousuja repiä.
Näitä lukiessa tekee mieli alkaa siivoamaan. Viikkosiivous on itselle riittävä taso, keittiötä toki useammin siivottava, kun kokatessa roiskuu.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä käyn vierailulla tapaamassa henkilö en kyttäämässä hänen koti! Lisäksi on vieraskorea rakko,ei tarvitse käytää vierailu aikanani kyläpaikan WC-Tai kahviloiden ymm.
Minua taas kiinnostaa kyläillessä nimen omaan ihmisen koti ja ennen kaikkea kodin sisustus. Koskaan en kuitenkaan sano mitään negatiivista, vaan aina olen löytänyt jotain kehuttavaa. Jos joku meille kutsutuista taas ei löydä mitään positiivista sanottavaa kotini sisustuksesta, oletan hänen pitävän kotiani rumana ja jatkossa vältän parhaani mukaan sisälle kutsumista. Tällaista ihmistä tapaan mielummin kahvilassa, lenkkipolulla tai jossain muussa neutraalissa ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut himosiivoaja, lapsia ja kotieläimiä, päivätöissä. Vkloput meni seinien ja listojen hinkkaamiseen. Jokapäivä imuroin, pesin pöntöt ja peilit.
Sitten väsyin.. totaalisesti. Ei meillä likaista ole, mutta se hullu hinkkaaminen loppui. Ei voi mitään. Mietin mitkä ovat niitä itselle tärkeitä juttuja viihtyvyyteen. Jäi pyyhkeiden vaihto 2x vko, lakanat 1xvko, pytyt 2-3krt/vko. Sohvat peitän vilteillä, jotka pesen 1xvko. Kone pesee, ei juuri rasita.
Ehkä 1x kk pesen ovenkahvat, valokatkaisimet jne..matot vaihdan suosiolla 3 kk välein puhtaisiin. Pesula maksaa, mutta kesällä pesen itse.
Tämä on ihmetys lähipiirille, vieläkin hommaa vaikka murto-osa entisestä ja kukaan ei huomaa eroa, siistiä ja puhdasta on silti.
Joku sanoo että siisti koti kertoo elämättömästä elämästä, minusta likainen koti kertoo mielenterveysongelmista.
Taitaa olla myös niin, että liika siivousintokaan ei tervettä ole.
Ja tunnettua on, että luovat ihmiset eivät ole niposiivojia
Nuorempana olin pikkutarkka, enpä enää ole. Sama kävi äidilleni, hirveä siivousdespootti nuorempana, nykyään paljon kivampi ihminen.
Näen ja sanon siitä kavereille. Hävettää, mutta uupumus vienyt voiton. Olen oikeasti yleensä tosi siisti.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut himosiivoaja, lapsia ja kotieläimiä, päivätöissä. Vkloput meni seinien ja listojen hinkkaamiseen. Jokapäivä imuroin, pesin pöntöt ja peilit.
Sitten väsyin.. totaalisesti. Ei meillä likaista ole, mutta se hullu hinkkaaminen loppui. Ei voi mitään. Mietin mitkä ovat niitä itselle tärkeitä juttuja viihtyvyyteen. Jäi pyyhkeiden vaihto 2x vko, lakanat 1xvko, pytyt 2-3krt/vko. Sohvat peitän vilteillä, jotka pesen 1xvko. Kone pesee, ei juuri rasita.
Ehkä 1x kk pesen ovenkahvat, valokatkaisimet jne..matot vaihdan suosiolla 3 kk välein puhtaisiin. Pesula maksaa, mutta kesällä pesen itse.
Tämä on ihmetys lähipiirille, vieläkin hommaa vaikka murto-osa entisestä ja kukaan ei huomaa eroa, siistiä ja puhdasta on silti.
Joku sanoo että siisti koti kertoo elämättömästä elämästä, minusta likainen koti kertoo mielenterveysongelmista.
Ironista, kun samassa viestissä kerrotaan hullusta hinkkauksesta joka vei totaaliväsymykseen, mutta viimeisimmässä lauseessa se onkin se likainen koti, joka kertoo mielenterveysongelmista :D
Minusta kumpi tahansa ääripää voi kertoa mielenterveysongelmista - tai sitten ei.
Oma silmä on jo tottunut.
Kaikki eivät ylipäätään kiinnitä huomioita tahroihin kaapinovessa tms., eivät siis kylässä ollessaankaan. He katsovat ympäristöään ylimalkaisemmin.
Ihmisillä on erilaiset asteikot kodin siisteyden arvioimisessa. Esim. minun "erittäin siisti" on äidilleni vain "kohtalaisen siisti".
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä. Olisiko sinun aika kasvaa nyt yli tuosta minäkeskeisyydestä. Ihmisiä on paljon erilaisia ja standardit ovat erit. Olisko sinulla jotain muita keinoja hyväksyä itsesi kuin muiden arvostelun ja päivittelyn kautta? Ehkä joku pintaraapaisu vaikka lukion psykologiaa?
Ihmisillä on toki erilaisia käsityksiä siitä kuinka siistiä kotona pitäisi olla. Mutta jossakin menee raja. Kävin kerran asuntonäytössä, jossa välittäjä esitteli asuntoa selvästi vaivautuneena. Myös ostajaehdokkaat olivat vauvautuneita. Siellä oli oikeasti likaista. Olen itse hieman boheemi eikä kotini sopisi sisustuslehteen. Mutta se asunto oli hirveässä kunnossa. Tapeteissa suuria rasvaisia likaläikkiä, katkaisijat kuivuneen paksun lian peitossa ja joka puolella oli sellaista. Sokerina pohjalla senhetkinen vuokralainen makasi likaisten sänkyvaatteiden seassa jotenkin poissaolevana. Välittäjäparka selitteli siinä tilannetta jotenkin. Asunnon pohja oli mainio ja asuisin mielelläni sellaisessa. Kuljen joskus kyseisen kerrostalon ohi ja silmieni eteen nousee vieläkin yksityiskohtia sieltä.
Jokaisella on omanlaisensa siisteysstandardit. Ja sehän on täysin ok!
Pääasiahan on, että jokainen tuntee olonsa kotoisaksi omassa kodissaan 🙂
Vertailulla ei saavuta yhtään mitään.
Toisen ihmisen kodin arvosteleminen on äärimmäisen loukkaavaa. Sitä ei välttämättä edes ymmärrä ennen kuin joutuu sen kohteeksi.
Tämä tuli mieleeni siksi, että sisarellani on murkkuikäisen nuorensa piirustuksia kehyksissä seinillä. Minusta ne ovat hienoja piirustuksia, vaikka niissä ymmärrettävistä syistä on myyntitaiteesta poikkeavia teknisiä puutteita. Siskon työkavereita tuli sitten viettämään tyttöjen iltaa heille ja yksi rouvista äityi punaviinipäissään arvioimaan "nykytaidetta" siskon kodin seinällä. Oli mittasuhde- ja perspektiivivirheitä yms. vikaa yllin kyllin. Onneksi siskontytöt olivat meillä vartavasten tuona iltana, ettei tekijä kuullut. Sisareni loukkaantui ymmärrettävästi, mutta kyllä minuakin loukkasi ko. ihmisen typeryys.