Miksi jotkut eivät "näe" kotinsa likaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nykyisessä kämpässä aika likaista verrattuna edellisiin asuntoihin. Siivoan aika jatkuvasti, mutta ilma on niin likaista, koska vieressä vilkkaasti liikennöity tie, että joka paikka on mustan pölyn peitossa aika nopeasti. Se piintyy kiinni jopa seiniin, joten eipä sitten oikein mitään voi, ellei oikeasti siivoa ihan koko ajan.

Uskon sinua. Kävin kylässä vanhan ihmisen luona, joka asui vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella Helsingin keskustassa. Hän halusi tuulettaa usein. Siinä vaan oli se haittapuoli, että hänen kotinsa oli kuin mustan pölyn peitossa. Kerran otin kirjahyllystä kirjan, jota hän halusi katsoa. Käteni tulivat aivan likaisiksi. Kirja oli tumman katupölyn peitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla ihmisillä huono näkö ja vähäinen valo ainakin aiheuttavat sen, ettei pintojen roiskeita enää huomaa samalla tavalla. Äitini ei näe murusia tai koirankarvoja lattiallakaan ilman laseja. Ei tulisi mieleenkään lähteä palstoille huutelemaan, vaan olemaan avuksi. 

Itsellä myös yksi rakas sukulainen samassa tilanteessa. Hänellä keittiö ja vessa alkaa oikeasti näyttää aika kamalalta. Hän ei ole koskaan ollut mikään supersiivoaja, mutta toki vielä näkökyvyn ollessa parempi pyyhki pintoja kuitenkin. Sitä vain itse mielessäni mietin, että eikö niitä eniten likaantuvia kohtia (jääkaapin ovi, keittiön työtasot, valokatkaisijat jne) voisi pyyhkiä rutiinisti, vaikka ei likaa näkisikään? Esim. hän ei ruuanlaiton jälkeen pyyhi työtasoja tai hellaa, joissa jokainen voi olettaa olevan roiskeita vaikka ei näkisikään. Mietin itse, mitä tekisin (tai teen tulevaisuudessa), jos olisin samassa tilanteessa. Asun kaukana ja harvoin nähdään, en tietenkään sano mitään eikä ole minun asia millään tavalla. Olen iloinen, että hän voi vielä asua kotona ja pystyy tekemään itse ruokaa.

Voi olla myös niin, että kyseinen henkilö näkee kyllä varsin hyvin, että koti on likainen ja sotkuinen, mutta yksinkertaisesti ei aika riitä kaikkeen.

Itseäni ahdistaa ihan hemmetisti, että koti on päässyt ihan hirvittäväksi viime aikoina. Ei edes puhutaan mistään pölystä listojen päällä, vaan älyttömästä sekasotkusta. Mutta olen jo muutenkin burnoutin partaalla kaikesta muusta elämässä (no en edes partaalla, vaan ihan rehellisesti burnoutissa), ja hups vaan nyt tulee taas kello yksitoista, ja ehdin vielä taitella pyykit kaappiin, mutta siinä se sitten, sillä pesulle ja nukkumaankin pitäisi päästä.

En edes tiedä, mistä päästä alkaisin avata tätä elämön umpisolmua.

Vierailija kirjoitti:

Liian pedantti koti antaa vaikutelman henkilöstä joka yrittää hallita maailmaa järjestyksen kautta. Monesti esim syömishäiriössä samantyyppinen tausta.

Allekirjoitan. Siisti koti on kuitenkin paljon mukavampi juttu kuin jatkuva syömisten vahtiminen.

T. Entinen anorektikko ja nykyinen siisteysintoilija

Sukulaisten koti on ihan kaamea. Siellä oleva haju saa voimaan pahoin. Kukaan ei siivoa vaikka talossa paljon väkeä. Se epäsiisteys, tahmaisuus, paha haju on ihan eri asia kuin jotkut roiskeet ja normaali epäjärjestys.

Alemmuudentunto, tai luonnevika vaivaa aloittajaa.

Hänen kodistaan löytyy kyllä myös epäsiisteyttä.

On nimittäin olemassa siivoushulluja, jotka ovat invalidisoituneet vaivansa kanssa. He eivät sietäisi aloittajan kodin siivottomuutta.

Äitipuoleni on ihminen joka pyyhkii sormellaan patterit ja korkean hyllykön päälliset, siis paikat joita ei edes näe ja sitten nyrpistelee kun sormissa on pölyä! Kuka oikeasti pesee jotain pattereita? Sama henkilö myös kiikutti inhoten "märän ja likaisen" käsipyyhkeen pyykkikoriin, pyyhe oli kylläkin sinä aamuna vaihdettu. 

En enää halua kyseistä ihmistä meille. Kotini on linnani ja tämän linnan portit on arvostelijoilta suljettu.

Tuskin nyt sentään kenenkään tarvitsee ap.lle perustella, miksi jotkut asuvat ja elävät, niin kuin elävät, vaikka kuinka tivaat perusteluja.

Enemmän ihmettelen sitä, mikä laittaa ihmisen puuttumaan ja laittamaan nokkansa toisen asioihin ja tehtailemaan vielä siitä johonkin keskustelupalstalle aloituksia.

Ehkä näissä kodeissa, jossa eletään liassa, muut arvot menevät niiden edelle ja pidetään tärkeänä, siivoukseen menevä aika käytetään mieluimmin liikuntaan, lukemiseen, TV katseluun ja muihin harrastuksiin, kuten ompeluun tai neulomiseen. Lapset saavat leikkiä ja tehdä olohuoneessa majoja. Vapaa-ajan vietto on valintoja.

Jos työelämässä, vapaa-aika kotitöiden tekemiseen on rajallinen, siinä missä ap. putsaa ovia, ikkunoita ja moppaa lattioida, toinen voi tehdä viiden ruokalajin päivällisiä, mankeloida lakanat ja silittää alkkarit, hoitaa huonekasveja tai loihtia puutarhan tai viherkeitaan.

Näen murut keittiön pöydällä tai tahran ruokapöydällä. Se ei vain häiritse minua riittävästi, että kokisin tarvetta heti tehdä asialle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös niin, että kyseinen henkilö näkee kyllä varsin hyvin, että koti on likainen ja sotkuinen, mutta yksinkertaisesti ei aika riitä kaikkeen.

Itseäni ahdistaa ihan hemmetisti, että koti on päässyt ihan hirvittäväksi viime aikoina. Ei edes puhutaan mistään pölystä listojen päällä, vaan älyttömästä sekasotkusta. Mutta olen jo muutenkin burnoutin partaalla kaikesta muusta elämässä (no en edes partaalla, vaan ihan rehellisesti burnoutissa), ja hups vaan nyt tulee taas kello yksitoista, ja ehdin vielä taitella pyykit kaappiin, mutta siinä se sitten, sillä pesulle ja nukkumaankin pitäisi päästä.

En edes tiedä, mistä päästä alkaisin avata tätä elämön umpisolmua.

Meillä puolison kanssa olisi aikaa ja nähdään oikein hyvin, kun jäätiin pari vuotta sitten eläkkeelle, mutta siivous ei ole intohimomme, vaan käytämme aikamme, mikä antaa mielihyvää ja iloa elämään.

Nytkin lattiat ja tasot täyttyvät lehdistä ja kirjoista, kun luemme paljon, mies tykkää kokata ja keittiö on yhä sotkuisempi, itse olen hurahtanut viherkasveihin ja käsitöihin. Lankoja ja kankaita pitkin huoneita.

Pian siirrymme laittamaan ja hoitamaan isoa pihaamme ja puutarhaamme ja suurin osa ajasta vietetään ulkona ja vielä vähemmän kiinnostaa siivoukset.

Itse voisin ihmetellä, miksi nykyään ihmiset eivät silitä vaatteitaan tai mankeloi liinavaatteita, vaan kulkevat silittämättömissä vaatteissa, kun pidän sitä tärkeänä, mutta ymmärrän sekin, ettei kaikkia silittäminen ja mankelointi voisi vähempää kiinnostaa.

Kyllä kait jokainen voi elää kodissaan miten lystää, jos likaisuus ja sotkuisuus häiritsee, jättää vierailut väliin, niin helppoa se olisi myös ap.lle.

Siivoamisessa korostuneesti on aika usein kyse myös ideologiasta eli arvoista ja psyykestä.

USAssa on tutkittu kokonaista puhdasta yhteisöä sosiologisesti. Havaittiin, että kyseisessä yhteisössä korostettiin valistusta, kristillisyyttä ja järkiperäistä malttia. Kääntäen kuitenkin yhteisössä vieroksuttiin, jopa suorastaan tukahdutettiin voimakkaita tunteita, intohimoja, taiteita ja seksuaalisuuttakin.

Tänään on vapaapäivä ja Pitäisi Siivota, mutta

taidankin sittenkin neuloa tunti pari ja sen jälkeen lähden ulos raivaamaan lumesta kesäkeittiötä ja laittamaan terassilla narsisseja tai helmililjoja ja nekin pitää käydä ostamassa.

Elämä on valintoja.