Miten köyhillä on varaa lemmikkeihin?

Hirveä sähkölasku - eikö kannattaisi muuttaa vähemmän kuluttavaan asuntoon tai säästää lämmityksessä?

Hirveä puhelinlasku - mihin ne kehitysvammaisetkin soittelee päälle kolmellakympillä kuussa? Vai onko kaikilla jotkut kytkyluurit, vai mistä tämä summa koostuu?

Koirat muualle hoitoon, jos ei ole varaa edes autoa korjauttaa.

Ja miten aina vähintään toinen näistä toivottoman vähävaraisista on sohvan kokoinen? Just sayin'.

Nuohan saa sen verran tukia mitä kaksi keskituloista palkkaa. Tiukkaa, huh.

Eihän mikään ole riittävästi kun muut sen kustantavat.

Huvittavaa, kun täällä tuomitaan jos vähävaraisilla ihmisillä on koira tai joku muu lemmikki. Köyhä ei saisi pitää lemmikkiä, mutta moni köyhä ihminen hankkiutuu raskaaksi ja sitten ihmetellään, mistä saadaan tukia tarpeeksi että voi elättää sen lapsen/lapset.

Kyllä niihin lapsiinkin rahaa menee, mutta toki teillä pienituloisilla on oikeus hommata lapsi, mutta meillä muilla ei koiraa :D

Mulla on koiria 2 kpl ja ovat isoja. Ostin ne, kun olin töissä. Oli säästössäkin rahaa, että voisin hoitaa koirani jos tulee yllättäviä kuluja. No, ei ole koskaan tullut, ihan vaan rokotuksilla käyty. Nyt olen ollut pitkään työtön ja luonnollisestikin vähävaraisempi nyt kun ei ole palkkatuloja, mutta että tässä pitäisi koirista nyt luopua? Koirat syö hyvin ja jos on tiukkoja aikoja, kiristän omista jutuistani.

Ikinä en ole valittanut kun ei ole rahaa, joten kellään ei ole myöskään valittamista siitä, että mulla on koiria.

Toisin kun monet lapsiperheet inisee, kun ei ole varaa viedä lapsia minnekään huvipuistoon/muumimaahan/hoploppiin tai mihin lie, tai ei ole varaa ostaa niille karkkia tai kaupasta häränsisäfilettä ruoaksi vaan joutuukin tyytymään alennus jauhelihaan. Yhyy. Eikä ole vara ostaa lapsille uutta Raiskin/Haltin/Luhtan ulkoilupukua, vaan joutuu tyytymään kirpputorikamaan. 

On se vaan rankkaa.

 

Olen ihmetellyt samaa. Olen vieläpä itse ammatiltani eläinlääkäri! Itselleni ei jää palkasta sen vertaa käteen, että lapsiperheen elättämisen lisäksi pystyisin elättämään myös lemmikkejä. Usein laskuttaessani asiakkaita (laskun loppusumma ei todellakaan tule suoraan minulle! Ihan pienenpieni murto-osa siitä) ihmettelen, että miten näillä ihmisillä voi olla varaa tällaiseen...

Monesti on kyse elämänhallinnan puutteesta. Nykyään ihmiset eivät osaa hyvinä aikoina laittaa rahaa säästöön, vaan kuluttavat kaiken. En todellakaan väitä, että esimerkkitapauksessa olisi tällaisesta kyse, mutta tämä oli yleisluontoinen kannanotto.

Vierailija kirjoitti:

Köyhä ei välttämättä ole aina ollut köyhä. En minäkään vie koiriani piikille vaikka työttömäksi jäänkin.

Koira 1000e, rokotukset ensimmäisen vuonna väh 150e, pevisan mukaiset kuvat 200e, silmätarkastus kaksi vuotiaana 70e ja sen jälkeen muutaman vuoden välein. Ruokaan menee merkistä ja menekistä riippuen 100-500e vuodessa.

Tietty jos ostaa pentutehtaasta koiran, jota ei koskaan käytä lääkärissä ja ostaa marketin halvinta luppaa niin ei kai se sitten maksa juuri mitään. Mutta ei sellainen piski kauan sitten eläkään.

Palstaporukka siis toimi juuri, kuten oli tarkoituskin. Ettekö ole huomanneet, että kaikissa työttömistä tai köyhistä kertovissa jutuissa on jollain lailla kummallisia perheitä, kauhea määrä lapsia tai elukoita?

Suurin osa köyhistä tai työttömistä on ihan normiperheitä, mutta kas, kun heidän avullaan ei saada muokattua ihmisten mielikuvaa köyhistä ja työttömistä negatiiviseksi. Taviksiin on nimittäin liian helppo samastua ja silloin herääkin myötätunto, mikä on paha, paha juttu.

Tällaista toimintaa kutsutaan mielipiteiden muokkaukseksi ja sillä on tiettyjä tavoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa. Olen vieläpä itse ammatiltani eläinlääkäri! Itselleni ei jää palkasta sen vertaa käteen, että lapsiperheen elättämisen lisäksi pystyisin elättämään myös lemmikkejä. Usein laskuttaessani asiakkaita (laskun loppusumma ei todellakaan tule suoraan minulle! Ihan pienenpieni murto-osa siitä) ihmettelen, että miten näillä ihmisillä voi olla varaa tällaiseen...

Vain sydämeton ihminen voi rustailla tällaisiakin provoja. Lemmikki on monelle ihmiselle erittäin rakas ja tärkeä ystävä, tulotasosta viis. Vain ihminen, joka on sydämeltään kylmä ja kuollut, voisi sitäkin toivoa toisilta pois. Kuinka kukaan voi olla noin ilkeä?

Ja tuo eläinlääkäri tuossa edellä ei oikeasti todellakaan ole sellainen, se nyt on selvää. Pelkkä trollaaja, todennäköisesti jopa tuo itse aloittaja, vaikka aloitus onkin jo vanha.

Itselläni ei ainakaan mene pieneen koiraan kauheesti rahaa. Suurin menoerä oli eka vuosi kun oli rokotukset, tarvikkeet ja maitohampaidenpoisto.

Yhteensä meni noin 1500 e. Ne rahat oli säästetty. Nykyään ruokaan menee mushin raakalihapulliin noin 12 e kk ja kuivaraksut 26 e 3 kg säkki joka riittää useamman kuukauden kun pieni koira on kyseessä. Rokotukset on vain kolmen vuoden välein (noin 70 e). Toki luita tulee ostettua eläinkaupasta ja nekin 2-4 e kk.

Koiraa ei tarvitse omistaa saadakseen siitä iloa ja hyötyä itselle.

Hoidin 5v jonkun muun koiraa säännöllisesti. Siitä maksettiin mulle.

Sen jälkeen mulla on ollut kotihoidossa rescue-koiria, joiden eläinlääkäreitä mun ei tarvinnut maksaa (yhdistyksen kontolla se) ja ainoastaan ruuat ja tarvikkeet piti hommata jostain. Koiran hoitaminen auttoi paljon masennuksen ja parin vuoden työttömyyden kanssa eikä mun tarvinnut koiraa omistaa.

Kahden vuoden aikana  mulla oli yhteensä yhdeksän eri koiraa hoidossani, ei tietenkään yhdellä kertaa.

Lisäksi kotihoitajuus on vapaaehtoistyötä, jolla niitä itse koiria autetaan. Kaikki voittaa.

Mikä vaivaa suomalaisia nykyään? 

Työttömät (kaikki ne noin 600 000) syyllistetään laiskoiksi työtävieroksuviksi luusereiksi ja köyhiltä halutaan poistaa mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään.

Työttömyys lisää vanhempien avio- ja avoeroja ja lasten vaikeuksia. Työttömyys lisää liittojen purkautumisriskiä sekä miehillä että naisilla. Miehillä eroriski on 1,5-kertainen, kertoo avioeroja tutkinut sosiologian professori Marika Jalovaara.

Tämän ajan ilmiö on se, että perheen niukat tulot voivat johtaa lasten kiusaamiseen. Lasten ja nuorten maailma on koventunut 1990-luvun lamavuosista: raha ja kulutus puhuvat sielläkin.

- Tutkimusten mukaan 1990-luvun laman aikana lapsia ja nuoria ei harmittanut, jos he eivät saaneet jotakin tavaraa. Nykyään kuluttaminen on korostunut. Se on entistä tärkeämpää nuoren ryhmäytymiselle ja voi vaikuttaa jopa kiusaamiseen, selittää THL:n tutkimuspäällikkö Minna Salmi.

Salmen mukaan lapsiin ja heidän oirehtimiseensa vaikuttaa kuitenkin enemmän vanhempien keskinäinen suhde.

Jos vanhemmilla on jatkuvaa riitaa rahojen riittämisestä, heijastuu toivoton nahina myös lapsiin: se lisää erilaisia käytöshäiriöitä ja mielenterveysongelmia.

Sosioekonominen asema periytyy entistä varmemmin ja useammin.

Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan yli kolmannes suurituloisten lapsista mutta vain reilu kymmenesosa pienituloisten lapsista päätyy itse kolmikymppisenä suurituloiseksi.

Tulotaso siirtyy sukupolvien välillä. Voimakkaimmin ilmiö näkyy pieni- ja suurituloisten ryhmässä, osoittaa suomalaistutkijoiden tuore artikkeli.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 1973–1976 syntyneitä suomalaisia naisia ja miehiä noin 30 vuoden iässä. Aiemmat ruotsalaistutkimukset ovat osoittaneet, että 30-vuotiaana saavutettu sosioekonominen asema on vakaa mittari loppuelämän asemalle.

Kyse on siis sekä yksilöiden, mutta myös yhteiskunnan tragediasta.

Ja nyt osan mielestä jopa lemmikki on liikaa köyhälle. 

Jouduin lopettamaan lemmikkikanin. 

Eläinlääkärilasku oli 480e.

Kuinka monelta työttömältä onnistuu raapasta melkein 500e yhtäkkiä jostain? Vai onko vaihtoehto antaa lemmikin hiljalleen kuolla kasvaimeen kotona?

Kanilta myös aiemmin murtui varvas. Se lastoitettiin ensin, (150e) ja myöhemmin otettiin kokonaan pois (yli 200e). Ei  murtumaa voi jättää hoitamatta.

Saa aika hyvin säästää joka kuukausi työmarkkinatuesta, jos eläin pitää yhtäkkiä saada lääkäriin. Kissa vaikkapa tippuu parvekkeelta tai koiraa puree toinen, irrallaan oleva koira.

Tokihan jostain animagilta saa pikavippi-tyyppistä luottoa, jossa on ihan sairaan iso korko. Siitäpä se velkakierre sitten saadaan aikaiseksi.

Käyn nykyään töissä, mutta palkka on sen verran pieni, että mieluummin en ota lemmikkiä ennen kuin on niin hyvä tilanne, että eläinlääkärilaskua ei tarvitse hampaita kiristellen maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut eläimiä vaikka ollaan oltu aina varmaan niitä köyhiä. Ei toki mitään tukia ole koskaan nostettu.Eläimet on ihania ja opettavat lapsille paljon. Ei ne eläinten ruuat maksa varmaankaan niin paljon kuin esim. joillakin perjantai-lauantai kännit. Samoin tupakka  maksaa niin paljon,etten kyllä raaskisi polttaa. Tupakkaan ja viinaan saa menemään niin paljon rahaa ,että sillä elättää jo monta kissaa tai pientä koiraa. Ihmisellä on varaa siihen mitä se arvostaa. Toisella se voi olla koira, toisella siideri, ja kolmannella matkustaminen jne.Koirat on antaneet ainakin minulle enemmän kuin monikaan ihminen. 

Tämä! :red_heart: :folded_hands:

Vierailija kirjoitti:

Mietin ihan samaa, kun luin juttua. Minä en ole edes köyhä, mutta silti en suostuisi eläinlääkärikuluja maksamaan.

se oli kanssa hassua, että Eläinlääkärikuluihinn säästetään, mutta sitten lapsille sanotaan, ettei ole varaa pitää karkkipäivää....what??? Eiköhän niiden hinnassa ole 100-200 euron hintaero...

mutta kai se lemmikki on se, että jotain hauskaa pitää kaikilla elämässä olla.

Lemmikki on tutkitusti terveyttä ja elinikää lisäävä asia. Karkki ei. Minusta on tehty ihan oikea valinta näiden kahden asian välillä.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin lopettamaan lemmikkikanin. 

Eläinlääkärilasku oli 480e.

Kuinka monelta työttömältä onnistuu raapasta melkein 500e yhtäkkiä jostain? Vai onko vaihtoehto antaa lemmikin hiljalleen kuolla kasvaimeen kotona?

Kanilta myös aiemmin murtui varvas. Se lastoitettiin ensin, (150e) ja myöhemmin otettiin kokonaan pois (yli 200e). Ei  murtumaa voi jättää hoitamatta.

Saa aika hyvin säästää joka kuukausi työmarkkinatuesta, jos eläin pitää yhtäkkiä saada lääkäriin. Kissa vaikkapa tippuu parvekkeelta tai koiraa puree toinen, irrallaan oleva koira.

Tokihan jostain animagilta saa pikavippi-tyyppistä luottoa, jossa on ihan sairaan iso korko. Siitäpä se velkakierre sitten saadaan aikaiseksi.

Käyn nykyään töissä, mutta palkka on sen verran pieni, että mieluummin en ota lemmikkiä ennen kuin on niin hyvä tilanne, että eläinlääkärilaskua ei tarvitse hampaita kiristellen maksaa.

Pelkkä lopetus 500 euroa? Ei voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Me otettiin koiranpentu, kun opiskelin (=oltiin köyhiä) . Oli aikaa kouluttaa sitä sisäsiistiksi ym. Koira maksoi1000€ (säästin kesätyörahoista). Sen jälkeen meni rokotuksiin ja hankintoihin muutama satanen. Ja sitten kulut onkin ollu pienet. Rokotukset kerta vuoteen ja madotuksia.

Mitä hyvää on muutes karkkipäivässä? Tai välttämätöntä? Me tehää lauantaina aina jotain kivaa, kun on vapaa. Ei välttämättä kuitenkaan syödä karkkia.

Niin, sinä opiskelit, ja kenties oli tieto työpaikasta ja tienaava kumppani? Mutta kyse taitaa olla nyt niistä, joilla lapsia ja vaikkapa jopa kaksi työtöntä vanhempina. Tiedän useita, joilla on kissaa ja koiraa, autonromukin maksettavana ja röökiäkin palaa. Kun tulee eteen sitten se tonnien eläinlääkärikulu, niin jostainhan se on poissa, eli mistä taiotaan tuollaisia summia yhtäkkiä?

Ja karkkipäivän tilalla voi lapsille olla jotain muutakin kuin sokeria tarjolla. Turhaa vedota tähän. 

Meilläkin on ollut koiria (molemmat meistä töissä) ja hammaskivenpoistot ja vuotuinen eläinlääkärintarkastus, rokotukset, lääkkeet, satunnaiset tassuhaavat ja tulehdukset, käärmeenpurema sienimetsällä yms, ruuat, lisäravinteet (erityisruokavalio) ja kaikki muu maksoi aika kivasti.

Oltais saatu säästöön pitkä penni, mutta olihan koirista suuri ilo ja hyötykin, kun tarjosivat vartiointia ja oli pakko ulkoilla säässä kuin säässä. En voisi kuitenkaan kuvitellakaan, että työttömänä hankkisin eläimen.

Ja onhan näitä harkitsemattomia tapauksia tämän tästä lehtien palstoilla vinkumassa yhteiskuntaa apuun, kun "Meidän pikku-Maijan kaveri joudutaan lopettamaan, jos ei joku maksa"...

Halvempaa kuin terapia.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="06.10.2015 klo 07:24"]Me otettiin koiranpentu, kun opiskelin (=oltiin köyhiä) . Oli aikaa kouluttaa sitä sisäsiistiksi ym. Koira maksoi1000€ (säästin kesätyörahoista). Sen jälkeen meni rokotuksiin ja hankintoihin muutama satanen. Ja sitten kulut onkin ollu pienet. Rokotukset kerta vuoteen ja madotuksia.

Mitä hyvää on muutes karkkipäivässä? Tai välttämätöntä? Me tehää lauantaina aina jotain kivaa, kun on vapaa. Ei välttämättä kuitenkaan syödä karkkia.

Ehkä sulla on pieni koira. Tuollainen vasikan kokoinen koira jo syökin tosi paljon! Saatika jos tulee eläinlääkärille tarvetta mikä ei ole ollenkaan harvinaista etenkin vähän vanhemmilla koirilla.

Miten käsistä lähteneet eläinlääkärikulut on yksittäisen kuluttajan vika?

Eläimistä on kasvanut liian iso bisnes.