10:nessä vuodessa huostaan otot tuplaantunut, mikä muuttunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Perheessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa. Normaali perhe on normaali. 

Lapsen maailmassa on muitakin vaikuttajia. Lapsi ei elä ja ole vain kotona neljän seinän sisällä oman väen kesken. 

Ulkopuolinen apu voi olla hyödyksi, eikä sitä pitäisi kokea vanhempienkaan omaksi epäonnistumisekseen.

Hyvä muistaa aina, että lapsetkin ovat erilaisia jo lähtökohtaisesti. Ja oireilevan lapsen vanhemman ei tarvitse olla millään lailla huono vanhempi.

ei tarvitsekaan, kyllä ihan tavallisen perheen lapsen mielenterveys voi oireilla. Mutta eikö silloin jos nuori on itsetuhoinen tai väkivaltainen, ole ihan paikallaan sijoittaa hänet jonnekin missä hän on turvassa itseltään (ja nyt en ota kantaa epäonnistumisiin yksittäisten nuorten kohdalla)? Ja muun perheen kannalta myös, näitä tarinoita on ihan liikaa kun pikkusisarus on ottanut turpiinsa säännöllisesti isommaltaan jonka on vaan haluttu asuvan sitkeästi kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatussuosituksia on kiristetty voimakkaasti. Nykyisin jopa toistuvasta tukkapöllyn antamisesta seuraa huostaanotto, kun sosiaalitoimen on käsketty "ottamaan perheväkivalta vakavasti". Myös tunnekasvatuksen laiminlyönnin vuoksi otetaan yhä enemmän lapsia huostaan.

Ja tämä on hyvä muutos. Pahoinpitely on rikos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Perheessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa. Normaali perhe on normaali. 

Lapsen maailmassa on muitakin vaikuttajia. Lapsi ei elä ja ole vain kotona neljän seinän sisällä oman väen kesken. 

Ulkopuolinen apu voi olla hyödyksi, eikä sitä pitäisi kokea vanhempienkaan omaksi epäonnistumisekseen.

Hyvä muistaa aina, että lapsetkin ovat erilaisia jo lähtökohtaisesti. Ja oireilevan lapsen vanhemman ei tarvitse olla millään lailla huono vanhempi.

ei tarvitsekaan, kyllä ihan tavallisen perheen lapsen mielenterveys voi oireilla. Mutta eikö silloin jos nuori on itsetuhoinen tai väkivaltainen, ole ihan paikallaan sijoittaa hänet jonnekin missä hän on turvassa itseltään (ja nyt en ota kantaa epäonnistumisiin yksittäisten nuorten kohdalla)? Ja muun perheen kannalta myös, näitä tarinoita on ihan liikaa kun pikkusisarus on ottanut turpiinsa säännöllisesti isommaltaan jonka on vaan haluttu asuvan sitkeästi kotona.

Kun se nuori ei ole turvassa siellä lasten"suojelu"laitoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mnkälaista apua koteihin pitäisi saada?

Itse olisin tarvinnut rinnallakulkijaa, kun lapsellani oli yli 200 käyntiä vuoden aikana sairaalaan, somaattiselle puolelle.

Olisin kaivannut siihen myös avustusta, koska jouduin käyttämään kaikki säästöni tuohon rumbaan.

Olisin kaivannut kuljetusapua lapselleni,

että olisin itse päässyt töihin,

olisin kaivannut systeemiä joka olisi mahdollistanut sen ettei minun olisi tarvinnut jäädä työttömäksi lapseni hoitamisen takia.

Olisin tarvinnut jonkun joka olisi ottanut vastuuta kaikesta koordinoinnista ja kuskaamisesta, ettei ihan kaikki olisi levännyt koko ajan harteillani.

olisin tarvinnut keskusteluapua ammattilaiselta, ei sairaanhoitajan kanssa jutustelua, vaan oikean terapeutin tai muun.

Lapseni olisi tarvinnut ihmisen joka ei vaihdu koko ajan.

Hän olisi tarvinnut pienluokan johon häntä ei huolittu, vaikka hän kokeiluajan pärjäsi siellä hyvin. 

Olisin tarvinnut muutamaan otteeseen unilääkkeitä, kun homma heitti yli niin etten pystynyt nukkua. 

Tässä nyt asioita jotka tulivan ihan heittämällä mieleeni. Lisääkin varmasti on, mutten enää halua ajatella noita aikoja.

Lapsesi siis huostaanotettiin? Miksi?

Siksi koska avopalvelut eivät olleet riittäviä. Mitään avopalveluitahan ei edes annettu. Teini-iässä sitten sijoitettiin lapsi. Apua olisi pitänyt saada jo paljon aiemmin.

Miksi hänet siis huostaanotettiin? Mikään kertomassasi ei selitä sitä.

Eihän tämä keskustelu sitä koske. Hae sossupornosi muualta kuin yksittäisen ihmisen tilanteesta. Taroitus on puhua yleisellä tasolla siitä mikä mättää. Jos apua ei saa silloin kun sitä tarvitsee, niin jossain vaiheessa tilanne eskaloituu sellaiseksi ettei ne muut avut enää riitä. Nykyäänhän tehdään tosi usein juuri noin, että jos vanhemmassa ei ole mitään vikaa, kuten päihteiden käyttö tai väkivaltaisuus, niin apua ei anneta vaikak sitä tarvittaisiin. Sitten lopulta otetaan lapsi huostaan. Juuri tästä on kyse tässä että apua pitäisi antaa silloin kun sitä tarvitaan, eikä ihmetellä makaronilaatikkoja myöhemmin.

No mutta kuinka keskustella mikä mättää jos emme tiedä mikä mättää. Mitä siis tapahtuu, että lapsi otetaan pois kotoa? Kun taas on ollut julkisuudessa kohu kun otetaan liian myöhään jos ollenkaan. Niin jonkun kotiin kuitenkin vaan mennään ja sanotaan, että kun ootte noin köyhiä ja lapsella halvat vaatteet ja huonoa ruokaa niin lapsi lähtee nyt meidän mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todistat vain edelleen sanomani oikeaksi. Kun ihmisellä, eli sinulla ei ole mitään käsitystä aiheesta, niin sitä ei oikein pysty tässä kirjoittamalla opettaa alusta asti. Moni muu ymmärtää ja tietää että jos tulo menee euronkaan yli tietyn summan, niin voi jäädä jopa 500€ saamatta.

Olen nostanut itsekin soviteltua päivärahaa ja prosessi on tuttu :) Päivärahaahan peilataan siihen perustepalkkaan. Soviteltu plus palkka voi olla korkeintaan sen verran eli et tietenkään voi tienata kuin max. perustepalkan verran. 

Kuten olet jo todistanut, ei sinulla ole mitään käsitystä, kun väität että kaikki tarvitsevat saavat lapsille harrastukseen rahaa ja hammashoitoon. Eipä saakaan.

Väitän, että kaikki tarvitsevat saavat harrastukseen rahaa ja hammashoitoon? Ööh. Mä selitin sulle miten soviteltu päiväraha toimii. Lasten hammashoito on ilmainen. Harrastuksia varten on suurissa kunnissa monia tahoja, jotka voivat auttaa harrastuksissa. Aiemmin sossusta pystyi saamaan 50 euroa/ kk. Nykyistä tilannetta en tiedä.

Eli ongelmasi on kyvyttömyys seurata keskustelua, ymmärtää lainaamansa henkilön tekstin kontekstia ja puhuminen aivan muista asioista mistä keskustellaan. Asia on selvä, turha jatkaa.

Tässä on sinulle useampi yrittänyt selittää, joten taitaa vika olla siellä päässä. Sovitellun päivärahan systeemin tiedän ihan täysin. Jos tulosi ovat Kelan mukaan olleet riittävät niin et tietenkään saa tukia. Silloin maksat itse lastesi harrastukset. Hammashoito on lapsille ilmainen. Vai kuvittelitko, että kun menet töihin, saat pitää kaikki tuet ja palkat plus vielä lasten harrastukset maksaisi yhteiskunta?

Lasten hammashoidosta ei kukaan ole puhunutkaan mitään. Eikä sovitellusta päivärahasta kuin sinä. Ei tässä mikään "useampi" ole mitään selitellyt, sinä vain.  Vika on sinun päässäsi kun et ole ymmärtänyt lainaamiasi viestejä. Ongelma ratkeaa sillä että menet ne lukemaan, huomaat virheesi, ja lopetat jankkaamisen.

Tässä ketjussa on varmuudella useampi puhunut niin hammashoidosta kuin sovitellusta päivärahastakin. Kyllä kyllä, selviää ihan lukemalla. Tarkkaan lukemalla huomaa senkin, että ainoastaan yksi ihminen ei vastaile itselleen. Sinä väität, että ei ole puhunut kukaan. Unohda nyt ne kontekstit, vaikka kiva sivistyssana onkin ja ole tarkkana tekstien kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Perheessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa. Normaali perhe on normaali. 

Lapsen maailmassa on muitakin vaikuttajia. Lapsi ei elä ja ole vain kotona neljän seinän sisällä oman väen kesken. 

Ulkopuolinen apu voi olla hyödyksi, eikä sitä pitäisi kokea vanhempienkaan omaksi epäonnistumisekseen.

Hyvä muistaa aina, että lapsetkin ovat erilaisia jo lähtökohtaisesti. Ja oireilevan lapsen vanhemman ei tarvitse olla millään lailla huono vanhempi.

ei tarvitsekaan, kyllä ihan tavallisen perheen lapsen mielenterveys voi oireilla. Mutta eikö silloin jos nuori on itsetuhoinen tai väkivaltainen, ole ihan paikallaan sijoittaa hänet jonnekin missä hän on turvassa itseltään (ja nyt en ota kantaa epäonnistumisiin yksittäisten nuorten kohdalla)? Ja muun perheen kannalta myös, näitä tarinoita on ihan liikaa kun pikkusisarus on ottanut turpiinsa säännöllisesti isommaltaan jonka on vaan haluttu asuvan sitkeästi kotona.

Kun se nuori ei ole turvassa siellä lasten"suojelu"laitoksessa.

No kyllä se usein on. Tässäkin ketjussa on moni kertonut myönteisistä omakohtaisista kokemuksistaan mutta kun ei haluu kuulla, ei ymmärtää..

Muhoksen laitos on pahamaineinen ja vaikea, tiedetään. Toisaalta sinne sijoitetut nuoret olisivat 100% varmuudella ennnenaikaisessa haudassa tai vankilassa ilman sijoitusta. Muhos on viimeinen oljenkorsi. Joidenkin kohdalla toimii, joidenkin valitettavasti ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatussuosituksia on kiristetty voimakkaasti. Nykyisin jopa toistuvasta tukkapöllyn antamisesta seuraa huostaanotto, kun sosiaalitoimen on käsketty "ottamaan perheväkivalta vakavasti". Myös tunnekasvatuksen laiminlyönnin vuoksi otetaan yhä enemmän lapsia huostaan.

Ja tämä on hyvä muutos. Pahoinpitely on rikos.

Paitsi silloin kun se tapahtuu laiminlyöntinä yhteiskunnan taholta. Yhteiskunta kieltää tietyn asian, ja kun asian kieltämisestä seuraa asia y, niin yhteiskunta ei puutukaan siihen. 

Esim. Tämä ettei nuorta saa tutkia hänen tullessaan laitokseen, eikä hänen tavaroihinsa saa koskea, joten nuori voi myydä huumeita muille laitoksen asukkaille huoletta, ja tuoda jopa aseen sinne.

Yhteiskunta kieltää kajoamisen lapseen tutkimiseksi ettei näitä ole hänellä piilotettuna, ja hänen kassiinsa katsomisen, mutta sitten sille että lastenkodissa pyörii huumekauppa, ei yhteiskunta teekään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu on kaatoluokka, jonne tippuu kun palvelut, joiden kuuluisi asiaa hoitaa eivät kykene resurssipulansa vuoksi auttamaan. Se ei tee lasusta sen parempaa nepsyammattilaista eikä sen kuulukaan olla, koska ensisjainen taho on se terveydenhuolto. Lastensuojelu on viime käden taho, jolla ei ole lupaa sanoa ei. Lastensuojelussa ei työskentele lääkäreitä, ymmärtänet sen varmaan itsekin, joten oireita siellä ei voida hoitaa. 

Niin, tätä juuri hainkin takaa. Ennaltaehkäiseviä palveluja on todella vaikea saada tai niitä joutuu odottamaan tolkuttomia aikoja. Kerroit, että katsotte, että vanhemmat pärjäävät lapsen kanssa. Miten lastensuojelu voi "katsoa perään", jos teillä ei ensinnäkään ole mitään nepsytietämystä? Jos teillä olisi niin te tietäisitte, että nepsyjen kanssa ei välttämättä "normaalit" kasvatussäännöt toimi. Eikä muuten niissä laitoksissakaan ole sen kummempaa osaamista, sosionomien opintoihin kuuluu muutama opintopiste aiheesta. 

Edelleenkin kysyn miksi sinä huudat lasulle etkä sille palvelulle, jolle asia kuuluisi eli terveydenhuollolle? Kyllä lasussa tiedetään, että nepsylapset ovat normaaleja haastavampia lapsia. Lasusta ohjataan mm. perheneuvolan nepsykursseille tai tarjotaan perhetyötä sen nepsylapsen käsittelyyn. Toiset nepsylapset vaan ovat sitten niin työläistä, että perheessä asuminen ei onnistu. P.S. Nepsyihin ja autisteihin on erikoistuneita laitoksia. 

Missä minä huudan? Jos sinä tulet lastensuojelukeskusteluun keskustelemaan sosiaalityöntekijänä niin yleensä se keskustelu on dialogia eikä monologia. Kommenteistasi saa sen kuvan, että on paljon kauniita ajatuksia, kuten "lasu katsoo vanhempien perään" ja kun tarkemmista tukitoimista ja käytännön toimista kysyy, myönnät itsekin, ettei teillä edes tarvitse olla nepsyosaamista. Tässä keskustelussa ei ole terveydenhuoltoa, joten ethän edes itse, olenko "huutanut" sinne. En tiedä, oletko tullut vasta alalle, mutta nepsyihin erikoistuneet laitokset ovat usein sanoja paperia. Samanlaisia työntekijöitä samoilla edellytyksillä niissä usein työskentelee kuin muissakin, jos nyt edes työntekijöitä saadaan.

Hyvin usein se tilanne on, että perhe saapuu lasuun mukanaan psykiatrin tekemä lasu, lapsi oireilee, vanhemmat ovat uupuneita. Mitäpä siinä sitten pitäisi tehdä? Se psykiatri on saattanut jopa kertoa niille vanhemmille, että sossu laittaa osastolle. Mille osastolle? Sinne psykiatrin osastolleko, jonne se lääkäri ei itsekään saanut lasta mahdutettua. Toisinaan on kerrottu, että sossu sijoittaa ja saatte lomaa. Kun se kiireellinen sijoitus ei ole mikään lomitustoiminto väsyneille, vaan sitä määrittää lastensuojelulaki. Ja sille lapsen oireilulle ei yhteiskuntatieteissä kuten sosiaalityössä voida yhtikäs mitään. Voidaan yrittää käyttää lasun työkaluja, perhetyötä, tukiperhettä. Mutta kukaan ei halua pahasti nepsyoireilevaa tukilapseksi kun tukiperheistä on muutenkin huutava pula. Lasu työkalut ovat vanhemmuuden puutteisiin vaikuttavia työkaluja, ei terveydenhuollon työkaluja. Jos sitten käy niin, että sijoitus tulee kysymykseen, niin ensi sijassa pyritään löytämään nepsyosaamiseen suuntautunutta laitosta. Ihan samanlaisia nepsykoutseja siellä on ohjaajina kuin mitä se terveydenhuoltokin tarjoaa. Ja ohjaajia ei oikein saa mistään nykyisin, kun palkkaus on niin kehnoa raskaasta työstä. Mutta kiva, että kuittaat saamasi yhteiskunnan palvelut lähes kakkapaperin arvoisiksi. Voisihan olla parempi, että näitäkään ei olisi ja pärjäilisitte niiden nepsyjenne kanssa siellä ihan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mnkälaista apua koteihin pitäisi saada?

Itse olisin tarvinnut rinnallakulkijaa, kun lapsellani oli yli 200 käyntiä vuoden aikana sairaalaan, somaattiselle puolelle.

Olisin kaivannut siihen myös avustusta, koska jouduin käyttämään kaikki säästöni tuohon rumbaan.

Olisin kaivannut kuljetusapua lapselleni,

että olisin itse päässyt töihin,

olisin kaivannut systeemiä joka olisi mahdollistanut sen ettei minun olisi tarvinnut jäädä työttömäksi lapseni hoitamisen takia.

Olisin tarvinnut jonkun joka olisi ottanut vastuuta kaikesta koordinoinnista ja kuskaamisesta, ettei ihan kaikki olisi levännyt koko ajan harteillani.

olisin tarvinnut keskusteluapua ammattilaiselta, ei sairaanhoitajan kanssa jutustelua, vaan oikean terapeutin tai muun.

Lapseni olisi tarvinnut ihmisen joka ei vaihdu koko ajan.

Hän olisi tarvinnut pienluokan johon häntä ei huolittu, vaikka hän kokeiluajan pärjäsi siellä hyvin. 

Olisin tarvinnut muutamaan otteeseen unilääkkeitä, kun homma heitti yli niin etten pystynyt nukkua. 

Tässä nyt asioita jotka tulivan ihan heittämällä mieleeni. Lisääkin varmasti on, mutten enää halua ajatella noita aikoja.

Lapsesi siis huostaanotettiin? Miksi?

Siksi koska avopalvelut eivät olleet riittäviä. Mitään avopalveluitahan ei edes annettu. Teini-iässä sitten sijoitettiin lapsi. Apua olisi pitänyt saada jo paljon aiemmin.

Miksi hänet siis huostaanotettiin? Mikään kertomassasi ei selitä sitä.

Eihän tämä keskustelu sitä koske. Hae sossupornosi muualta kuin yksittäisen ihmisen tilanteesta. Taroitus on puhua yleisellä tasolla siitä mikä mättää. Jos apua ei saa silloin kun sitä tarvitsee, niin jossain vaiheessa tilanne eskaloituu sellaiseksi ettei ne muut avut enää riitä. Nykyäänhän tehdään tosi usein juuri noin, että jos vanhemmassa ei ole mitään vikaa, kuten päihteiden käyttö tai väkivaltaisuus, niin apua ei anneta vaikak sitä tarvittaisiin. Sitten lopulta otetaan lapsi huostaan. Juuri tästä on kyse tässä että apua pitäisi antaa silloin kun sitä tarvitaan, eikä ihmetellä makaronilaatikkoja myöhemmin.

No mutta kuinka keskustella mikä mättää jos emme tiedä mikä mättää. Mitä siis tapahtuu, että lapsi otetaan pois kotoa? Kun taas on ollut julkisuudessa kohu kun otetaan liian myöhään jos ollenkaan. Niin jonkun kotiin kuitenkin vaan mennään ja sanotaan, että kun ootte noin köyhiä ja lapsella halvat vaatteet ja huonoa ruokaa niin lapsi lähtee nyt meidän mukaan?

Tässä keskustellaan siitä mikä on muuttunut. Eli muuttunut on se että lapset ja nuoret eivät saa apua tarpeeksi ajoissa, ja siitä syystä päätyvät huostaan. Mitä kohtaa tässä et ymmärtänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todistat vain edelleen sanomani oikeaksi. Kun ihmisellä, eli sinulla ei ole mitään käsitystä aiheesta, niin sitä ei oikein pysty tässä kirjoittamalla opettaa alusta asti. Moni muu ymmärtää ja tietää että jos tulo menee euronkaan yli tietyn summan, niin voi jäädä jopa 500€ saamatta.

Olen nostanut itsekin soviteltua päivärahaa ja prosessi on tuttu :) Päivärahaahan peilataan siihen perustepalkkaan. Soviteltu plus palkka voi olla korkeintaan sen verran eli et tietenkään voi tienata kuin max. perustepalkan verran. 

Kuten olet jo todistanut, ei sinulla ole mitään käsitystä, kun väität että kaikki tarvitsevat saavat lapsille harrastukseen rahaa ja hammashoitoon. Eipä saakaan.

Väitän, että kaikki tarvitsevat saavat harrastukseen rahaa ja hammashoitoon? Ööh. Mä selitin sulle miten soviteltu päiväraha toimii. Lasten hammashoito on ilmainen. Harrastuksia varten on suurissa kunnissa monia tahoja, jotka voivat auttaa harrastuksissa. Aiemmin sossusta pystyi saamaan 50 euroa/ kk. Nykyistä tilannetta en tiedä.

Eli ongelmasi on kyvyttömyys seurata keskustelua, ymmärtää lainaamansa henkilön tekstin kontekstia ja puhuminen aivan muista asioista mistä keskustellaan. Asia on selvä, turha jatkaa.

Tässä on sinulle useampi yrittänyt selittää, joten taitaa vika olla siellä päässä. Sovitellun päivärahan systeemin tiedän ihan täysin. Jos tulosi ovat Kelan mukaan olleet riittävät niin et tietenkään saa tukia. Silloin maksat itse lastesi harrastukset. Hammashoito on lapsille ilmainen. Vai kuvittelitko, että kun menet töihin, saat pitää kaikki tuet ja palkat plus vielä lasten harrastukset maksaisi yhteiskunta?

Lasten hammashoidosta ei kukaan ole puhunutkaan mitään. Eikä sovitellusta päivärahasta kuin sinä. Ei tässä mikään "useampi" ole mitään selitellyt, sinä vain.  Vika on sinun päässäsi kun et ole ymmärtänyt lainaamiasi viestejä. Ongelma ratkeaa sillä että menet ne lukemaan, huomaat virheesi, ja lopetat jankkaamisen.

Jaahas. Alkaa taas kuulostaa samalta "sossutantat vie mun rahat ja lapset" mitä on ollut useammassa ketjussa. Jos Kela on laskenut sinun tulot riittäviksi niin silloin pitää pärjätä niillä. Sama se on meillä muillakin. Ja pääsääntöisesti ihmisen tulee elättää itse itsensä. Sen verran todellisuudentaju vielä tässä päässä pelaa, että tiedän mitä kommentteja olen itse kirjoittanut ja mitä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todistat vain edelleen sanomani oikeaksi. Kun ihmisellä, eli sinulla ei ole mitään käsitystä aiheesta, niin sitä ei oikein pysty tässä kirjoittamalla opettaa alusta asti. Moni muu ymmärtää ja tietää että jos tulo menee euronkaan yli tietyn summan, niin voi jäädä jopa 500€ saamatta.

Olen nostanut itsekin soviteltua päivärahaa ja prosessi on tuttu :) Päivärahaahan peilataan siihen perustepalkkaan. Soviteltu plus palkka voi olla korkeintaan sen verran eli et tietenkään voi tienata kuin max. perustepalkan verran. 

Kuten olet jo todistanut, ei sinulla ole mitään käsitystä, kun väität että kaikki tarvitsevat saavat lapsille harrastukseen rahaa ja hammashoitoon. Eipä saakaan.

Väitän, että kaikki tarvitsevat saavat harrastukseen rahaa ja hammashoitoon? Ööh. Mä selitin sulle miten soviteltu päiväraha toimii. Lasten hammashoito on ilmainen. Harrastuksia varten on suurissa kunnissa monia tahoja, jotka voivat auttaa harrastuksissa. Aiemmin sossusta pystyi saamaan 50 euroa/ kk. Nykyistä tilannetta en tiedä.

Eli ongelmasi on kyvyttömyys seurata keskustelua, ymmärtää lainaamansa henkilön tekstin kontekstia ja puhuminen aivan muista asioista mistä keskustellaan. Asia on selvä, turha jatkaa.

Tässä on sinulle useampi yrittänyt selittää, joten taitaa vika olla siellä päässä. Sovitellun päivärahan systeemin tiedän ihan täysin. Jos tulosi ovat Kelan mukaan olleet riittävät niin et tietenkään saa tukia. Silloin maksat itse lastesi harrastukset. Hammashoito on lapsille ilmainen. Vai kuvittelitko, että kun menet töihin, saat pitää kaikki tuet ja palkat plus vielä lasten harrastukset maksaisi yhteiskunta?

Lasten hammashoidosta ei kukaan ole puhunutkaan mitään. Eikä sovitellusta päivärahasta kuin sinä. Ei tässä mikään "useampi" ole mitään selitellyt, sinä vain.  Vika on sinun päässäsi kun et ole ymmärtänyt lainaamiasi viestejä. Ongelma ratkeaa sillä että menet ne lukemaan, huomaat virheesi, ja lopetat jankkaamisen.

Tässä ketjussa on varmuudella useampi puhunut niin hammashoidosta kuin sovitellusta päivärahastakin. Kyllä kyllä, selviää ihan lukemalla. Tarkkaan lukemalla huomaa senkin, että ainoastaan yksi ihminen ei vastaile itselleen. Sinä väität, että ei ole puhunut kukaan. Unohda nyt ne kontekstit, vaikka kiva sivistyssana onkin ja ole tarkkana tekstien kanssa

No hyvä että lopetat nyt tuon jankkaamisen, kun ymmärsit että et ole oikein osannut lukea viestejä, ja olet lainaillut vähän mitä sattuu. Hyvä homma!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Perheessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa. Normaali perhe on normaali. 

Lapsen maailmassa on muitakin vaikuttajia. Lapsi ei elä ja ole vain kotona neljän seinän sisällä oman väen kesken. 

Ulkopuolinen apu voi olla hyödyksi, eikä sitä pitäisi kokea vanhempienkaan omaksi epäonnistumisekseen.

Hyvä muistaa aina, että lapsetkin ovat erilaisia jo lähtökohtaisesti. Ja oireilevan lapsen vanhemman ei tarvitse olla millään lailla huono vanhempi.

ei tarvitsekaan, kyllä ihan tavallisen perheen lapsen mielenterveys voi oireilla. Mutta eikö silloin jos nuori on itsetuhoinen tai väkivaltainen, ole ihan paikallaan sijoittaa hänet jonnekin missä hän on turvassa itseltään (ja nyt en ota kantaa epäonnistumisiin yksittäisten nuorten kohdalla)? Ja muun perheen kannalta myös, näitä tarinoita on ihan liikaa kun pikkusisarus on ottanut turpiinsa säännöllisesti isommaltaan jonka on vaan haluttu asuvan sitkeästi kotona.

Kun se nuori ei ole turvassa siellä lasten"suojelu"laitoksessa.

No kyllä se usein on. Tässäkin ketjussa on moni kertonut myönteisistä omakohtaisista kokemuksistaan mutta kun ei haluu kuulla, ei ymmärtää..

Muhoksen laitos on pahamaineinen ja vaikea, tiedetään. Toisaalta sinne sijoitetut nuoret olisivat 100% varmuudella ennnenaikaisessa haudassa tai vankilassa ilman sijoitusta. Muhos on viimeinen oljenkorsi. Joidenkin kohdalla toimii, joidenkin valitettavasti ei.

Hyvin harvoin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu on kaatoluokka, jonne tippuu kun palvelut, joiden kuuluisi asiaa hoitaa eivät kykene resurssipulansa vuoksi auttamaan. Se ei tee lasusta sen parempaa nepsyammattilaista eikä sen kuulukaan olla, koska ensisjainen taho on se terveydenhuolto. Lastensuojelu on viime käden taho, jolla ei ole lupaa sanoa ei. Lastensuojelussa ei työskentele lääkäreitä, ymmärtänet sen varmaan itsekin, joten oireita siellä ei voida hoitaa. 

Niin, tätä juuri hainkin takaa. Ennaltaehkäiseviä palveluja on todella vaikea saada tai niitä joutuu odottamaan tolkuttomia aikoja. Kerroit, että katsotte, että vanhemmat pärjäävät lapsen kanssa. Miten lastensuojelu voi "katsoa perään", jos teillä ei ensinnäkään ole mitään nepsytietämystä? Jos teillä olisi niin te tietäisitte, että nepsyjen kanssa ei välttämättä "normaalit" kasvatussäännöt toimi. Eikä muuten niissä laitoksissakaan ole sen kummempaa osaamista, sosionomien opintoihin kuuluu muutama opintopiste aiheesta. 

Edelleenkin kysyn miksi sinä huudat lasulle etkä sille palvelulle, jolle asia kuuluisi eli terveydenhuollolle? Kyllä lasussa tiedetään, että nepsylapset ovat normaaleja haastavampia lapsia. Lasusta ohjataan mm. perheneuvolan nepsykursseille tai tarjotaan perhetyötä sen nepsylapsen käsittelyyn. Toiset nepsylapset vaan ovat sitten niin työläistä, että perheessä asuminen ei onnistu. P.S. Nepsyihin ja autisteihin on erikoistuneita laitoksia. 

Missä minä huudan? Jos sinä tulet lastensuojelukeskusteluun keskustelemaan sosiaalityöntekijänä niin yleensä se keskustelu on dialogia eikä monologia. Kommenteistasi saa sen kuvan, että on paljon kauniita ajatuksia, kuten "lasu katsoo vanhempien perään" ja kun tarkemmista tukitoimista ja käytännön toimista kysyy, myönnät itsekin, ettei teillä edes tarvitse olla nepsyosaamista. Tässä keskustelussa ei ole terveydenhuoltoa, joten ethän edes itse, olenko "huutanut" sinne. En tiedä, oletko tullut vasta alalle, mutta nepsyihin erikoistuneet laitokset ovat usein sanoja paperia. Samanlaisia työntekijöitä samoilla edellytyksillä niissä usein työskentelee kuin muissakin, jos nyt edes työntekijöitä saadaan.

Hyvin usein se tilanne on, että perhe saapuu lasuun mukanaan psykiatrin tekemä lasu, lapsi oireilee, vanhemmat ovat uupuneita. Mitäpä siinä sitten pitäisi tehdä? Se psykiatri on saattanut jopa kertoa niille vanhemmille, että sossu laittaa osastolle. Mille osastolle? Sinne psykiatrin osastolleko, jonne se lääkäri ei itsekään saanut lasta mahdutettua. Toisinaan on kerrottu, että sossu sijoittaa ja saatte lomaa. Kun se kiireellinen sijoitus ei ole mikään lomitustoiminto väsyneille, vaan sitä määrittää lastensuojelulaki. Ja sille lapsen oireilulle ei yhteiskuntatieteissä kuten sosiaalityössä voida yhtikäs mitään. Voidaan yrittää käyttää lasun työkaluja, perhetyötä, tukiperhettä. Mutta kukaan ei halua pahasti nepsyoireilevaa tukilapseksi kun tukiperheistä on muutenkin huutava pula. Lasu työkalut ovat vanhemmuuden puutteisiin vaikuttavia työkaluja, ei terveydenhuollon työkaluja. Jos sitten käy niin, että sijoitus tulee kysymykseen, niin ensi sijassa pyritään löytämään nepsyosaamiseen suuntautunutta laitosta. Ihan samanlaisia nepsykoutseja siellä on ohjaajina kuin mitä se terveydenhuoltokin tarjoaa. Ja ohjaajia ei oikein saa mistään nykyisin, kun palkkaus on niin kehnoa raskaasta työstä. Mutta kiva, että kuittaat saamasi yhteiskunnan palvelut lähes kakkapaperin arvoisiksi. Voisihan olla parempi, että näitäkään ei olisi ja pärjäilisitte niiden nepsyjenne kanssa siellä ihan kotona.

Psykiatrian osastolle mennään ainoastaan lääkärin kautta, ei kenenkään muun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjotaan tukihenkilöä, kun perhe tarvitsisi käytännön kotiapua tai ihan vaan rahaa. Tarjotaan perhetyötä, kun perhe tarvitsisi osaavan nepsyvalmentajan. Todella monista asioista lastensuojelu vain toteaa 'ei kuulu meidän palveluihin'. Ei se lapsi saa vaikkapa psykiatrista hoitoa sen paremmin huostaanotettuna kuin kotonaankaan. Lastensuojelun keinovalikoima tuntuu olevan ihmeen kapea, vaikka pitäisi auttaa perhettä kaikin mahdollisin keinoin. Ihan samalla rahalla tai vähemmälläkin kuin mitä käytetään perinteisiin lastensuojelun palveluihin, voisi tarjota vaikka mitä muuta, kun vaan joku taho päättäisi käyttää rahan siihen.

Raha nyt ei niitä ongelmia poista, mutta olen täysin samaa mieltä nepsyvalmentajasta. Ylipäänsä ajattelen, että nepsyosaaminen tulisi olla pakollinen osa psykiatrian ja sosiaalialan koulutuksessa ja tätä kunnat / kaupungit voisivat ostaa myös yrityksiltä. Se on kallis ja sehän se ongelma onkin, että rahaa laitetaan ns. vääriin asioihin. Nepsyvalmennuksen ja muiden kohdennettujen tukitoimien avulla säästettäisiin pitkässä juoksussa myös yhteiskunnan varoja. Tämä ei tietenkään ole sen yksittäisten sosiaalityöntekijän tai perhetyöntekijän vika, mutta ongelmana on nimenomaan tuo kapea keinovalikoima. Ensin haetaan syytä vanhemmista ja kun sitä ei löydetä niin ei keksitäkään enää miten perhettä voisi tukea. Ja jos syytä ei löydetä kotoa, voidaan sulkea asiakkuus, koska lastensuojelullisia perusteita ei ole ja taas perhe on lähtöpisteessä. 

Lapsellani diagnosoitiin ADD seiskaluokalla. Oman toiminnan ohjaamisen haasteita on ollut niin kauan kuin muistan. Meitä vanhempia ei kukaan ole syyttänyt, eikä syynännyt, vaikka olemme TADAA: eroperhe. Päinvastoin, koulu, psykologi ja erityisopettaja ovat useita kertoja erityisesti kiittäneet kodin tuesta lapselle koulun käynnissä ym. Ja alkoholiakin juodaan silloin tällöin, silti, ei lasua niskassa.

Valmennusta ei kyllä ole tarjolla, se on totta. Yritämme itse auttaa opiskelutekniikoiden ja muistitekniikoiden kanssa. Tähänhän on erilaisten oppijoiden järjestökin josta voi etsiä apua..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata sinulle, kerroin vain listan niistä asioista, joita avohuollon tukitoimista perheisiin halutaan ja mitä ei haluta. Muuta en tiedä. Paitsi, että kukapa ei rahasta pitäisi, tai siivouspalveluista. Minäkin tykkään niistä. 

Jos perheessä ei ole päihde- tai mielenterveysongelmaa vaan kyseessä on ns. normaali perhe, jossa lapsi oireilee rajusti niin mitä tukitoimia tarjoatte tai mitä oletatte perheen ottavan vastaan? 

Eihän se lapsi syyttä oireile. Laittaisin perhetyön ottamaan selvää mikä siinä "normaalissa perheessä" on vialla, kun lapsi oireilee. 

Perheessä ei tarvitse olla yhtään mitään vikaa. Normaali perhe on normaali. 

Lapsen maailmassa on muitakin vaikuttajia. Lapsi ei elä ja ole vain kotona neljän seinän sisällä oman väen kesken. 

Ulkopuolinen apu voi olla hyödyksi, eikä sitä pitäisi kokea vanhempienkaan omaksi epäonnistumisekseen.

Hyvä muistaa aina, että lapsetkin ovat erilaisia jo lähtökohtaisesti. Ja oireilevan lapsen vanhemman ei tarvitse olla millään lailla huono vanhempi.

ei tarvitsekaan, kyllä ihan tavallisen perheen lapsen mielenterveys voi oireilla. Mutta eikö silloin jos nuori on itsetuhoinen tai väkivaltainen, ole ihan paikallaan sijoittaa hänet jonnekin missä hän on turvassa itseltään (ja nyt en ota kantaa epäonnistumisiin yksittäisten nuorten kohdalla)? Ja muun perheen kannalta myös, näitä tarinoita on ihan liikaa kun pikkusisarus on ottanut turpiinsa säännöllisesti isommaltaan jonka on vaan haluttu asuvan sitkeästi kotona.

Kun se nuori ei ole turvassa siellä lasten"suojelu"laitoksessa.

No kyllä se usein on. Tässäkin ketjussa on moni kertonut myönteisistä omakohtaisista kokemuksistaan mutta kun ei haluu kuulla, ei ymmärtää..

Muhoksen laitos on pahamaineinen ja vaikea, tiedetään. Toisaalta sinne sijoitetut nuoret olisivat 100% varmuudella ennnenaikaisessa haudassa tai vankilassa ilman sijoitusta. Muhos on viimeinen oljenkorsi. Joidenkin kohdalla toimii, joidenkin valitettavasti ei.

Ei sijaishuollon lapset mitään enkelinkasvoisia kerubeja ole. Siellä on joukossa jo nuorena ammattirikollisia, psykopaatteja jne. Meillä on oikeasti vaarallisia nuoria tässä maassa ja jossain heidänkin täytyy olla. Iän karttuessa he siirtyvät kyllä joko vankilaan tai hautausmaalle, mutta siihen asti heistä pitää pitää huolta ja muita suojella myös heiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu on kaatoluokka, jonne tippuu kun palvelut, joiden kuuluisi asiaa hoitaa eivät kykene resurssipulansa vuoksi auttamaan. Se ei tee lasusta sen parempaa nepsyammattilaista eikä sen kuulukaan olla, koska ensisjainen taho on se terveydenhuolto. Lastensuojelu on viime käden taho, jolla ei ole lupaa sanoa ei. Lastensuojelussa ei työskentele lääkäreitä, ymmärtänet sen varmaan itsekin, joten oireita siellä ei voida hoitaa. 

Niin, tätä juuri hainkin takaa. Ennaltaehkäiseviä palveluja on todella vaikea saada tai niitä joutuu odottamaan tolkuttomia aikoja. Kerroit, että katsotte, että vanhemmat pärjäävät lapsen kanssa. Miten lastensuojelu voi "katsoa perään", jos teillä ei ensinnäkään ole mitään nepsytietämystä? Jos teillä olisi niin te tietäisitte, että nepsyjen kanssa ei välttämättä "normaalit" kasvatussäännöt toimi. Eikä muuten niissä laitoksissakaan ole sen kummempaa osaamista, sosionomien opintoihin kuuluu muutama opintopiste aiheesta. 

Edelleenkin kysyn miksi sinä huudat lasulle etkä sille palvelulle, jolle asia kuuluisi eli terveydenhuollolle? Kyllä lasussa tiedetään, että nepsylapset ovat normaaleja haastavampia lapsia. Lasusta ohjataan mm. perheneuvolan nepsykursseille tai tarjotaan perhetyötä sen nepsylapsen käsittelyyn. Toiset nepsylapset vaan ovat sitten niin työläistä, että perheessä asuminen ei onnistu. P.S. Nepsyihin ja autisteihin on erikoistuneita laitoksia. 

Missä minä huudan? Jos sinä tulet lastensuojelukeskusteluun keskustelemaan sosiaalityöntekijänä niin yleensä se keskustelu on dialogia eikä monologia. Kommenteistasi saa sen kuvan, että on paljon kauniita ajatuksia, kuten "lasu katsoo vanhempien perään" ja kun tarkemmista tukitoimista ja käytännön toimista kysyy, myönnät itsekin, ettei teillä edes tarvitse olla nepsyosaamista. Tässä keskustelussa ei ole terveydenhuoltoa, joten ethän edes itse, olenko "huutanut" sinne. En tiedä, oletko tullut vasta alalle, mutta nepsyihin erikoistuneet laitokset ovat usein sanoja paperia. Samanlaisia työntekijöitä samoilla edellytyksillä niissä usein työskentelee kuin muissakin, jos nyt edes työntekijöitä saadaan.

Hyvin usein se tilanne on, että perhe saapuu lasuun mukanaan psykiatrin tekemä lasu, lapsi oireilee, vanhemmat ovat uupuneita. Mitäpä siinä sitten pitäisi tehdä? Se psykiatri on saattanut jopa kertoa niille vanhemmille, että sossu laittaa osastolle. Mille osastolle? Sinne psykiatrin osastolleko, jonne se lääkäri ei itsekään saanut lasta mahdutettua. Toisinaan on kerrottu, että sossu sijoittaa ja saatte lomaa. Kun se kiireellinen sijoitus ei ole mikään lomitustoiminto väsyneille, vaan sitä määrittää lastensuojelulaki. Ja sille lapsen oireilulle ei yhteiskuntatieteissä kuten sosiaalityössä voida yhtikäs mitään. Voidaan yrittää käyttää lasun työkaluja, perhetyötä, tukiperhettä. Mutta kukaan ei halua pahasti nepsyoireilevaa tukilapseksi kun tukiperheistä on muutenkin huutava pula. Lasu työkalut ovat vanhemmuuden puutteisiin vaikuttavia työkaluja, ei terveydenhuollon työkaluja. Jos sitten käy niin, että sijoitus tulee kysymykseen, niin ensi sijassa pyritään löytämään nepsyosaamiseen suuntautunutta laitosta. Ihan samanlaisia nepsykoutseja siellä on ohjaajina kuin mitä se terveydenhuoltokin tarjoaa. Ja ohjaajia ei oikein saa mistään nykyisin, kun palkkaus on niin kehnoa raskaasta työstä. Mutta kiva, että kuittaat saamasi yhteiskunnan palvelut lähes kakkapaperin arvoisiksi. Voisihan olla parempi, että näitäkään ei olisi ja pärjäilisitte niiden nepsyjenne kanssa siellä ihan kotona.

Kyllä mä olisin pärjännyt nepsyni kanssa kotona, mutta kun se ei kelvannut sossulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mnkälaista apua koteihin pitäisi saada?

Itse olisin tarvinnut rinnallakulkijaa, kun lapsellani oli yli 200 käyntiä vuoden aikana sairaalaan, somaattiselle puolelle.

Olisin kaivannut siihen myös avustusta, koska jouduin käyttämään kaikki säästöni tuohon rumbaan.

Olisin kaivannut kuljetusapua lapselleni,

että olisin itse päässyt töihin,

olisin kaivannut systeemiä joka olisi mahdollistanut sen ettei minun olisi tarvinnut jäädä työttömäksi lapseni hoitamisen takia.

Olisin tarvinnut jonkun joka olisi ottanut vastuuta kaikesta koordinoinnista ja kuskaamisesta, ettei ihan kaikki olisi levännyt koko ajan harteillani.

olisin tarvinnut keskusteluapua ammattilaiselta, ei sairaanhoitajan kanssa jutustelua, vaan oikean terapeutin tai muun.

Lapseni olisi tarvinnut ihmisen joka ei vaihdu koko ajan.

Hän olisi tarvinnut pienluokan johon häntä ei huolittu, vaikka hän kokeiluajan pärjäsi siellä hyvin. 

Olisin tarvinnut muutamaan otteeseen unilääkkeitä, kun homma heitti yli niin etten pystynyt nukkua. 

Tässä nyt asioita jotka tulivan ihan heittämällä mieleeni. Lisääkin varmasti on, mutten enää halua ajatella noita aikoja.

Lapsesi siis huostaanotettiin? Miksi?

Siksi koska avopalvelut eivät olleet riittäviä. Mitään avopalveluitahan ei edes annettu. Teini-iässä sitten sijoitettiin lapsi. Apua olisi pitänyt saada jo paljon aiemmin.

Miksi hänet siis huostaanotettiin? Mikään kertomassasi ei selitä sitä.

Eihän tämä keskustelu sitä koske. Hae sossupornosi muualta kuin yksittäisen ihmisen tilanteesta. Taroitus on puhua yleisellä tasolla siitä mikä mättää. Jos apua ei saa silloin kun sitä tarvitsee, niin jossain vaiheessa tilanne eskaloituu sellaiseksi ettei ne muut avut enää riitä. Nykyäänhän tehdään tosi usein juuri noin, että jos vanhemmassa ei ole mitään vikaa, kuten päihteiden käyttö tai väkivaltaisuus, niin apua ei anneta vaikak sitä tarvittaisiin. Sitten lopulta otetaan lapsi huostaan. Juuri tästä on kyse tässä että apua pitäisi antaa silloin kun sitä tarvitaan, eikä ihmetellä makaronilaatikkoja myöhemmin.

No mutta kuinka keskustella mikä mättää jos emme tiedä mikä mättää. Mitä siis tapahtuu, että lapsi otetaan pois kotoa? Kun taas on ollut julkisuudessa kohu kun otetaan liian myöhään jos ollenkaan. Niin jonkun kotiin kuitenkin vaan mennään ja sanotaan, että kun ootte noin köyhiä ja lapsella halvat vaatteet ja huonoa ruokaa niin lapsi lähtee nyt meidän mukaan?

Tässä keskustellaan siitä mikä on muuttunut. Eli muuttunut on se että lapset ja nuoret eivät saa apua tarpeeksi ajoissa, ja siitä syystä päätyvät huostaan. Mitä kohtaa tässä et ymmärtänyt?

Siis apua mihin?????????????? Hänhän sai sairaalahoitoa sairauteensa, kyyteihin on kela-taksi, se on jumankauta lakisääteinen etuus. Äiti ei saanut unilääkkeitä ja terapiaa, mutta en saanut selvää miksi se aikaansai lapsen huostaanoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjotaan tukihenkilöä, kun perhe tarvitsisi käytännön kotiapua tai ihan vaan rahaa. Tarjotaan perhetyötä, kun perhe tarvitsisi osaavan nepsyvalmentajan. Todella monista asioista lastensuojelu vain toteaa 'ei kuulu meidän palveluihin'. Ei se lapsi saa vaikkapa psykiatrista hoitoa sen paremmin huostaanotettuna kuin kotonaankaan. Lastensuojelun keinovalikoima tuntuu olevan ihmeen kapea, vaikka pitäisi auttaa perhettä kaikin mahdollisin keinoin. Ihan samalla rahalla tai vähemmälläkin kuin mitä käytetään perinteisiin lastensuojelun palveluihin, voisi tarjota vaikka mitä muuta, kun vaan joku taho päättäisi käyttää rahan siihen.

Raha nyt ei niitä ongelmia poista, mutta olen täysin samaa mieltä nepsyvalmentajasta. Ylipäänsä ajattelen, että nepsyosaaminen tulisi olla pakollinen osa psykiatrian ja sosiaalialan koulutuksessa ja tätä kunnat / kaupungit voisivat ostaa myös yrityksiltä. Se on kallis ja sehän se ongelma onkin, että rahaa laitetaan ns. vääriin asioihin. Nepsyvalmennuksen ja muiden kohdennettujen tukitoimien avulla säästettäisiin pitkässä juoksussa myös yhteiskunnan varoja. Tämä ei tietenkään ole sen yksittäisten sosiaalityöntekijän tai perhetyöntekijän vika, mutta ongelmana on nimenomaan tuo kapea keinovalikoima. Ensin haetaan syytä vanhemmista ja kun sitä ei löydetä niin ei keksitäkään enää miten perhettä voisi tukea. Ja jos syytä ei löydetä kotoa, voidaan sulkea asiakkuus, koska lastensuojelullisia perusteita ei ole ja taas perhe on lähtöpisteessä. 

Lapsellani diagnosoitiin ADD seiskaluokalla. Oman toiminnan ohjaamisen haasteita on ollut niin kauan kuin muistan. Meitä vanhempia ei kukaan ole syyttänyt, eikä syynännyt, vaikka olemme TADAA: eroperhe. Päinvastoin, koulu, psykologi ja erityisopettaja ovat useita kertoja erityisesti kiittäneet kodin tuesta lapselle koulun käynnissä ym. Ja alkoholiakin juodaan silloin tällöin, silti, ei lasua niskassa.

Valmennusta ei kyllä ole tarjolla, se on totta. Yritämme itse auttaa opiskelutekniikoiden ja muistitekniikoiden kanssa. Tähänhän on erilaisten oppijoiden järjestökin josta voi etsiä apua..

Lisään vielä: en tarvitse rahallista apua, en tarvitse kodinhoitoon apua. Toivoisin lapselle valmennusta kun hänellä on siihen lääkärinlausunto ja  maksusitoumuskin. Ei vaan ole psykologia, jolla olisi kalenterissa aikaa ottaa vastaan. Sillä välin minä äitinä ja isänsä vaan teemme enemmän ja enemmän nuoren koulunkäynnin eteen. Se on minun tärkein työni oman lapseni vanhempana, mutta en voi korvata ammattilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu on kaatoluokka, jonne tippuu kun palvelut, joiden kuuluisi asiaa hoitaa eivät kykene resurssipulansa vuoksi auttamaan. Se ei tee lasusta sen parempaa nepsyammattilaista eikä sen kuulukaan olla, koska ensisjainen taho on se terveydenhuolto. Lastensuojelu on viime käden taho, jolla ei ole lupaa sanoa ei. Lastensuojelussa ei työskentele lääkäreitä, ymmärtänet sen varmaan itsekin, joten oireita siellä ei voida hoitaa. 

Niin, tätä juuri hainkin takaa. Ennaltaehkäiseviä palveluja on todella vaikea saada tai niitä joutuu odottamaan tolkuttomia aikoja. Kerroit, että katsotte, että vanhemmat pärjäävät lapsen kanssa. Miten lastensuojelu voi "katsoa perään", jos teillä ei ensinnäkään ole mitään nepsytietämystä? Jos teillä olisi niin te tietäisitte, että nepsyjen kanssa ei välttämättä "normaalit" kasvatussäännöt toimi. Eikä muuten niissä laitoksissakaan ole sen kummempaa osaamista, sosionomien opintoihin kuuluu muutama opintopiste aiheesta. 

Edelleenkin kysyn miksi sinä huudat lasulle etkä sille palvelulle, jolle asia kuuluisi eli terveydenhuollolle? Kyllä lasussa tiedetään, että nepsylapset ovat normaaleja haastavampia lapsia. Lasusta ohjataan mm. perheneuvolan nepsykursseille tai tarjotaan perhetyötä sen nepsylapsen käsittelyyn. Toiset nepsylapset vaan ovat sitten niin työläistä, että perheessä asuminen ei onnistu. P.S. Nepsyihin ja autisteihin on erikoistuneita laitoksia. 

Missä minä huudan? Jos sinä tulet lastensuojelukeskusteluun keskustelemaan sosiaalityöntekijänä niin yleensä se keskustelu on dialogia eikä monologia. Kommenteistasi saa sen kuvan, että on paljon kauniita ajatuksia, kuten "lasu katsoo vanhempien perään" ja kun tarkemmista tukitoimista ja käytännön toimista kysyy, myönnät itsekin, ettei teillä edes tarvitse olla nepsyosaamista. Tässä keskustelussa ei ole terveydenhuoltoa, joten ethän edes itse, olenko "huutanut" sinne. En tiedä, oletko tullut vasta alalle, mutta nepsyihin erikoistuneet laitokset ovat usein sanoja paperia. Samanlaisia työntekijöitä samoilla edellytyksillä niissä usein työskentelee kuin muissakin, jos nyt edes työntekijöitä saadaan.

Hyvin usein se tilanne on, että perhe saapuu lasuun mukanaan psykiatrin tekemä lasu, lapsi oireilee, vanhemmat ovat uupuneita. Mitäpä siinä sitten pitäisi tehdä? Se psykiatri on saattanut jopa kertoa niille vanhemmille, että sossu laittaa osastolle. Mille osastolle? Sinne psykiatrin osastolleko, jonne se lääkäri ei itsekään saanut lasta mahdutettua. Toisinaan on kerrottu, että sossu sijoittaa ja saatte lomaa. Kun se kiireellinen sijoitus ei ole mikään lomitustoiminto väsyneille, vaan sitä määrittää lastensuojelulaki. Ja sille lapsen oireilulle ei yhteiskuntatieteissä kuten sosiaalityössä voida yhtikäs mitään. Voidaan yrittää käyttää lasun työkaluja, perhetyötä, tukiperhettä. Mutta kukaan ei halua pahasti nepsyoireilevaa tukilapseksi kun tukiperheistä on muutenkin huutava pula. Lasu työkalut ovat vanhemmuuden puutteisiin vaikuttavia työkaluja, ei terveydenhuollon työkaluja. Jos sitten käy niin, että sijoitus tulee kysymykseen, niin ensi sijassa pyritään löytämään nepsyosaamiseen suuntautunutta laitosta. Ihan samanlaisia nepsykoutseja siellä on ohjaajina kuin mitä se terveydenhuoltokin tarjoaa. Ja ohjaajia ei oikein saa mistään nykyisin, kun palkkaus on niin kehnoa raskaasta työstä. Mutta kiva, että kuittaat saamasi yhteiskunnan palvelut lähes kakkapaperin arvoisiksi. Voisihan olla parempi, että näitäkään ei olisi ja pärjäilisitte niiden nepsyjenne kanssa siellä ihan kotona.

Psykiatrian osastolle mennään ainoastaan lääkärin kautta, ei kenenkään muun.

Kyllä. Siksi se hämmentääkin, että lastensuojelussa toistuvasti tavataan perheitä, jotka vaativat lastensuojelua hankkimaan sille lapselleen psykiatrian osastopaikkaa ja ollaan pettyneitä, kun ei onnistu. En minäkään mene kirjastoon vaatimaan unilääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todistat vain edelleen sanomani oikeaksi. Kun ihmisellä, eli sinulla ei ole mitään käsitystä aiheesta, niin sitä ei oikein pysty tässä kirjoittamalla opettaa alusta asti. Moni muu ymmärtää ja tietää että jos tulo menee euronkaan yli tietyn summan, niin voi jäädä jopa 500€ saamatta.

Olen nostanut itsekin soviteltua päivärahaa ja prosessi on tuttu :) Päivärahaahan peilataan siihen perustepalkkaan. Soviteltu plus palkka voi olla korkeintaan sen verran eli et tietenkään voi tienata kuin max. perustepalkan verran. 

Kuten olet jo todistanut, ei sinulla ole mitään käsitystä, kun väität että kaikki tarvitsevat saavat lapsille harrastukseen rahaa ja hammashoitoon. Eipä saakaan.

Väitän, että kaikki tarvitsevat saavat harrastukseen rahaa ja hammashoitoon? Ööh. Mä selitin sulle miten soviteltu päiväraha toimii. Lasten hammashoito on ilmainen. Harrastuksia varten on suurissa kunnissa monia tahoja, jotka voivat auttaa harrastuksissa. Aiemmin sossusta pystyi saamaan 50 euroa/ kk. Nykyistä tilannetta en tiedä.

Eli ongelmasi on kyvyttömyys seurata keskustelua, ymmärtää lainaamansa henkilön tekstin kontekstia ja puhuminen aivan muista asioista mistä keskustellaan. Asia on selvä, turha jatkaa.

Tässä on sinulle useampi yrittänyt selittää, joten taitaa vika olla siellä päässä. Sovitellun päivärahan systeemin tiedän ihan täysin. Jos tulosi ovat Kelan mukaan olleet riittävät niin et tietenkään saa tukia. Silloin maksat itse lastesi harrastukset. Hammashoito on lapsille ilmainen. Vai kuvittelitko, että kun menet töihin, saat pitää kaikki tuet ja palkat plus vielä lasten harrastukset maksaisi yhteiskunta?

Lasten hammashoidosta ei kukaan ole puhunutkaan mitään. Eikä sovitellusta päivärahasta kuin sinä. Ei tässä mikään "useampi" ole mitään selitellyt, sinä vain.  Vika on sinun päässäsi kun et ole ymmärtänyt lainaamiasi viestejä. Ongelma ratkeaa sillä että menet ne lukemaan, huomaat virheesi, ja lopetat jankkaamisen.

Tässä ketjussa on varmuudella useampi puhunut niin hammashoidosta kuin sovitellusta päivärahastakin. Kyllä kyllä, selviää ihan lukemalla. Tarkkaan lukemalla huomaa senkin, että ainoastaan yksi ihminen ei vastaile itselleen. Sinä väität, että ei ole puhunut kukaan. Unohda nyt ne kontekstit, vaikka kiva sivistyssana onkin ja ole tarkkana tekstien kanssa

No hyvä että lopetat nyt tuon jankkaamisen, kun ymmärsit että et ole oikein osannut lukea viestejä, ja olet lainaillut vähän mitä sattuu. Hyvä homma!

Et ole ymmärtänyt lukemaasi. En ole sanonut lopettavani mitään. Jankkaamista en voi lopettaa, kun sitä en ole tehnyt. Joitakin asioita elämässäni lopetan ja joitakin aloitan.