Tutkimus: Tasa-arvo ei Suomessa ulotu koteihin, naiset uupuvat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain naisella kokemusta perheessään/ parisuhteessaan siitä, että täysin epäreilu tilanne kotitöiden ja lastenhoidon suhteen on saatu käännettyä reilummaksi? Miten se tapahtui? Jos tässä nyt haluaisi jotain ratkaisuja etsiä.

On meillä. Laitettiin faktat tiskiin. Ihan siis kotityöt listaksi ruutupaperille ja pari viikkoa tukkimiehen kirjanpitoa kumpi tekee. Mies jäi tappiolle ja alkoi parantaa tapojaan. Nyt tekee tasapuolisesti.

Kiva kuulla, että joskus tuo toimii pidemmän aikaa kuin kaksi päivää.

No se oli ensin sen kaksi päivää, mutta kyllä se siitä piteni sitten. Lapun pidin visusti jääkaapin ovessa muistuttamassa enkä antanut miehen laistaa tiskivuoroista ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan ymmärrä, miten vanhemmat sukupolvet on suostuneet tällaiseen järjestelyyn. Esimerkiksi oma äitini ja anoppini ovat aina olleet sellaisia, että siivota höseltävät ympäriinsä, kun ukkonsa röhnöttävät sohvalla maha pystyssä. En ole varmaan ikinä nähnyt isäni imuroivan. Sieltä ne roolit on iskostuneet nykynuortenkin päähän. Millä niistä eroon pääsisi..

Kyllä mun isä imuroi usein (70-luvulla olin lapsi). Ja kävi kaupassa. Lapset tiskasi ja auttoi siivouksessa myös. Lapsia ei koko ajan vahdittu ja kytätty ja virikkeellistetty, joten se jätti aikaa vanhemmille. Harrastukset alkoi vasta sitten, kun osasi itse niihin mennä esim. bussilla. Tai sitten ne oli siinä kotinurkilla jotain yleisurheilua yms. Nykyisin vanhemmat joutuu jatkuvasti olemaan jossain ihme "vuorovaikutuksessa" lastensa kanssa. Harrastaa pitää jo vauvasta. Jääkiekonkin aloittaminen 5-vuotiaana on jo myöhäistä. Aika ahdistavaahan sellainen elämä on, varmasti niille lapsillekin...

Jos haluaa lapsen menestyvän urheilussa, niin se pitää aloittaa mahdollisimman aikaiseen. Myöskin lapsen kehityksen kannalta urheiluharrastus on todella hyvä asia. Tai ylipäätänsä harrastus, joka aloitetaan nuorella iällä. Vanhempi, joka auttaa lasta harrastamaan ajattelee lapsen parasta. Eikö siinä koko vanhemmuudessa ole kyse? Halutaan lapselle parempi ja menestyvämpi elämä, kuin mitä itsellä on.

Jos lapsen kanssa ei ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa, niin lapsille voi kehittyä todella repaleinen kiintymyssuhde, mikä sitten vaikuttaa heidän suhteissa tulevaisuudessa ja usein negatiivisesti.

Ja sen takia ei saa ikinä relata koska jos ei koko ajan sataprosenttisesti panosta lapsen kehitykseen ja vuorovaikutukseen jne, korppi vie.

Lapsen kehitykselle ja vuorovaikutukselle on myös erittäin pahasta se että yhteiskunta vetää äidit piippuun ja uhkailee ja säikyttelee hengiltä.

Lapsen kehitykselle on myös erittäin pahasta se, ettei lapsi saa olla koskaan rauhassa. Omissa leikeissään, omalla tavallaan, ilman että koko ajan pitää lähteä johonkin ohjattuun harrastukseen.

Niin. Sitä jääkiekkoa on 5-vuotiailla kerran tai kaksi viikossa. Ja ainakin jääkiekko ja luistelu on koko perheen harrastuksia. Jo pienestä asti perheet sitoutetaan toimintaan ja vanhempien KUULUU olla mukana siinä harrastuksessa etenkin pikkulapsiaikana. Vanhemmistakin tulee toisilleen usein kavereita, tunnetaan kaikki lapset nimeltä jne.

Lapselle se harrastus on käytännössä leikkiä kavereiden kanssa. Ei eroa mammojen järjestämistä kahvittelu-leikkihetkistä juurikaan.

Viisivuotias ei oikeasti tarvitse mitään harrastusta päivähoidon päälle.

Ja jos lapsia on useampi tuo sitouttaminen on jäätävän raskasta pidemmän päälle.

Meidän lapset ainakin on tykänneet. Itse sinne halusivat opettelemaan jo pieninä. Ja ihan hyvin sujuu, vaikka lapsia on kolme. Ne on niitä valintoja. Meillä toki ei ole mitään ns omia harrastuksia, vaan ollaan meidän lasten joukkueiden huoltoporukoissa mukana aktiivisesti. Enemmän mua työ rasittaa kuin tämä.

Ja siis ne jotka eivät pysty sitoutumaan eivät anna lapsen jatkaa harrastusta, vaan vaihtavat johonkin muuhun toimintaan. Jokainen perhe valitsee sen mikä parhaiten sopii.

En kysynyt sinun mielipidettäsi vaan kerroin faktan.

Jos kolmen lapsen kanssa juoksee jossain lätkäseuroissa kaiken vapaa-aikansa, se on valtava työmäärä.

Itse en ymmärrä tuollaista ollenkaan.

Et ehkä ymmärrä, mutta lapset kyllä kiittävät vanhemmiten siitä, kun ymmärtävät miten tärkeitä nuo harrastukset on nuorena olleet ja miten ne on auttanut lapsia kehittymisessä. Kun se on ihan tutkittu asia, että harrastavat lapset menestyvät niin koulussa, kuin sosiaalisessa elämässä parhaiten. 

Mitä tuollaisesta ylilyönnistä jää käteen? Ei yhtikäs mitään.

Koko perhe raataa äärirajoilla, mitään normaaöia elämää tai kotia ei ole ja rahaa menee jäätävästi.

Sitten se loppuu eikä sillä saavutettu mitään.

Miksi olet noin negatiivinen? Toivottavasti et omiin lapsiisi työnnä noin negatiivista ajattelua. Ehkä jos itse olisit harrastanut lapsena, et olisi kasvanut noin negatiivisesti.

Jos näet sen, että lapselle on kehittynyt parempi kyky esim sietää pettymystä, paremmat sosiaaliset taidot, laajempi kaveripiiri, kykenevä kestämään vastoinkäymisiä paremmin ja muut sosiaaliset ja fyysisest taidot olevan "ei mitään" niin hui... Onko sulle, että lapsi saa harrastaa vain jos siitä tulee mestaripelaaja sen arvoista?

On muuten muitakin harrastuksia, kuin pelkästään se lätkä.

Lapseni ovat harrastaneet monipuolisesti. Järkevästi.

Eikä tuollaista naurettavaa kohkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain naisella kokemusta perheessään/ parisuhteessaan siitä, että täysin epäreilu tilanne kotitöiden ja lastenhoidon suhteen on saatu käännettyä reilummaksi? Miten se tapahtui? Jos tässä nyt haluaisi jotain ratkaisuja etsiä.

On meillä. Laitettiin faktat tiskiin. Ihan siis kotityöt listaksi ruutupaperille ja pari viikkoa tukkimiehen kirjanpitoa kumpi tekee. Mies jäi tappiolle ja alkoi parantaa tapojaan. Nyt tekee tasapuolisesti.

Kiva kuulla, että joskus tuo toimii pidemmän aikaa kuin kaksi päivää.

No se oli ensin sen kaksi päivää, mutta kyllä se siitä piteni sitten. Lapun pidin visusti jääkaapin ovessa muistuttamassa enkä antanut miehen laistaa tiskivuoroista ym.

Hyvä. Teillä on ilmeisesti molemmilla ollut kuitenkin halua ja ymmärrystä siihen, että tilannetta on syytä muuttaa. Jos se halu ja ymmärrys toiselta osapuolelta puuttuu, niin… kivireen vetämistä on. Mutta tosiaan kiva kuulla positiivinen esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, ei ihmettele miksi niin iso osa eronneista miehistä halua panosuhteen tai haaveilee nuoresta naisesta jota kiinnostaa hauskanpito eikä neuvostotyylinen arkirealismi.

Kun vielä lisätään yhtälöön useimpien 35+ Suominaisten Michelin-miestä muistuttava ulkonäkö, ainoa syy olla naisen kanssa voisi hyvin ollakin se jos nainen suostuu passaamaan.

Ootko niitä 35+ miehiä swaipannu tinderissä? Lähes järjestään huomaa, että kuvat on 10v vanhoja. Treffeille tulee kaljuuntunut setämies kunnon kessin kanssa. Ne harvat timmissä olevat on niitä itsekkäitä pelimiehiä, joilla väh. 200 naista kokeiltuna, että yök.

Jos on 200 naista kokeiltuna, niin varmaan haluaa kokeilla seuraavatkin 200. Kuka haluaa esim. tämän palstan perusteella sitoutua kehenkään?

Kyllä, ihmiset uupuvat liiasta tekemisestä ja liian vähäisestä levosta.

Miksi "tasa-arvoisten" maiden naiset tekevät kaikkea henkisesti väsyttävää kippipisteeseen asti, toisin kuin macho- tai rättipääkulttuureissa? No koska he voivat. Koska instaan pitää kuvata uusi tuunattu kirppislöytö, koska crossftissä on pakko käydä, koska verrokkiperhekin menee kesällä Legolandiaan, koska Myö Naisissa julkaistiin uusi ketokombucharesepti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, ei ihmettele miksi niin iso osa eronneista miehistä halua panosuhteen tai haaveilee nuoresta naisesta jota kiinnostaa hauskanpito eikä neuvostotyylinen arkirealismi.

Kun vielä lisätään yhtälöön useimpien 35+ Suominaisten Michelin-miestä muistuttava ulkonäkö, ainoa syy olla naisen kanssa voisi hyvin ollakin se jos nainen suostuu passaamaan.

Ootko niitä 35+ miehiä swaipannu tinderissä? Lähes järjestään huomaa, että kuvat on 10v vanhoja. Treffeille tulee kaljuuntunut setämies kunnon kessin kanssa. Ne harvat timmissä olevat on niitä itsekkäitä pelimiehiä, joilla väh. 200 naista kokeiltuna, että yök.

Jos on 200 naista kokeiltuna, niin varmaan haluaa kokeilla seuraavatkin 200. Kuka haluaa esim. tämän palstan perusteella sitoutua kehenkään?

Palstamiehet ovat opettaneet, että ei maksa vaivaa edes kokeilla. Kissa voittaa miehet 100-0.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ihmiset uupuvat liiasta tekemisestä ja liian vähäisestä levosta.

Miksi "tasa-arvoisten" maiden naiset tekevät kaikkea henkisesti väsyttävää kippipisteeseen asti, toisin kuin macho- tai rättipääkulttuureissa? No koska he voivat. Koska instaan pitää kuvata uusi tuunattu kirppislöytö, koska crossftissä on pakko käydä, koska verrokkiperhekin menee kesällä Legolandiaan, koska Myö Naisissa julkaistiin uusi ketokombucharesepti.

Maksalaatikkomies on taas laiminlyönyt lääkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan ymmärrä, miten vanhemmat sukupolvet on suostuneet tällaiseen järjestelyyn. Esimerkiksi oma äitini ja anoppini ovat aina olleet sellaisia, että siivota höseltävät ympäriinsä, kun ukkonsa röhnöttävät sohvalla maha pystyssä. En ole varmaan ikinä nähnyt isäni imuroivan. Sieltä ne roolit on iskostuneet nykynuortenkin päähän. Millä niistä eroon pääsisi..

Kyllä mun isä imuroi usein (70-luvulla olin lapsi). Ja kävi kaupassa. Lapset tiskasi ja auttoi siivouksessa myös. Lapsia ei koko ajan vahdittu ja kytätty ja virikkeellistetty, joten se jätti aikaa vanhemmille. Harrastukset alkoi vasta sitten, kun osasi itse niihin mennä esim. bussilla. Tai sitten ne oli siinä kotinurkilla jotain yleisurheilua yms. Nykyisin vanhemmat joutuu jatkuvasti olemaan jossain ihme "vuorovaikutuksessa" lastensa kanssa. Harrastaa pitää jo vauvasta. Jääkiekonkin aloittaminen 5-vuotiaana on jo myöhäistä. Aika ahdistavaahan sellainen elämä on, varmasti niille lapsillekin...

Jos haluaa lapsen menestyvän urheilussa, niin se pitää aloittaa mahdollisimman aikaiseen. Myöskin lapsen kehityksen kannalta urheiluharrastus on todella hyvä asia. Tai ylipäätänsä harrastus, joka aloitetaan nuorella iällä. Vanhempi, joka auttaa lasta harrastamaan ajattelee lapsen parasta. Eikö siinä koko vanhemmuudessa ole kyse? Halutaan lapselle parempi ja menestyvämpi elämä, kuin mitä itsellä on.

Jos lapsen kanssa ei ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa, niin lapsille voi kehittyä todella repaleinen kiintymyssuhde, mikä sitten vaikuttaa heidän suhteissa tulevaisuudessa ja usein negatiivisesti.

Ja sen takia ei saa ikinä relata koska jos ei koko ajan sataprosenttisesti panosta lapsen kehitykseen ja vuorovaikutukseen jne, korppi vie.

Lapsen kehitykselle ja vuorovaikutukselle on myös erittäin pahasta se että yhteiskunta vetää äidit piippuun ja uhkailee ja säikyttelee hengiltä.

Lapsen kehitykselle on myös erittäin pahasta se, ettei lapsi saa olla koskaan rauhassa. Omissa leikeissään, omalla tavallaan, ilman että koko ajan pitää lähteä johonkin ohjattuun harrastukseen.

Niin. Sitä jääkiekkoa on 5-vuotiailla kerran tai kaksi viikossa. Ja ainakin jääkiekko ja luistelu on koko perheen harrastuksia. Jo pienestä asti perheet sitoutetaan toimintaan ja vanhempien KUULUU olla mukana siinä harrastuksessa etenkin pikkulapsiaikana. Vanhemmistakin tulee toisilleen usein kavereita, tunnetaan kaikki lapset nimeltä jne.

Lapselle se harrastus on käytännössä leikkiä kavereiden kanssa. Ei eroa mammojen järjestämistä kahvittelu-leikkihetkistä juurikaan.

Viisivuotias ei oikeasti tarvitse mitään harrastusta päivähoidon päälle.

Ja jos lapsia on useampi tuo sitouttaminen on jäätävän raskasta pidemmän päälle.

Meidän lapset ainakin on tykänneet. Itse sinne halusivat opettelemaan jo pieninä. Ja ihan hyvin sujuu, vaikka lapsia on kolme. Ne on niitä valintoja. Meillä toki ei ole mitään ns omia harrastuksia, vaan ollaan meidän lasten joukkueiden huoltoporukoissa mukana aktiivisesti. Enemmän mua työ rasittaa kuin tämä.

Ja siis ne jotka eivät pysty sitoutumaan eivät anna lapsen jatkaa harrastusta, vaan vaihtavat johonkin muuhun toimintaan. Jokainen perhe valitsee sen mikä parhaiten sopii.

En kysynyt sinun mielipidettäsi vaan kerroin faktan.

Jos kolmen lapsen kanssa juoksee jossain lätkäseuroissa kaiken vapaa-aikansa, se on valtava työmäärä.

Itse en ymmärrä tuollaista ollenkaan.

Et ehkä ymmärrä, mutta lapset kyllä kiittävät vanhemmiten siitä, kun ymmärtävät miten tärkeitä nuo harrastukset on nuorena olleet ja miten ne on auttanut lapsia kehittymisessä. Kun se on ihan tutkittu asia, että harrastavat lapset menestyvät niin koulussa, kuin sosiaalisessa elämässä parhaiten. 

Mulle toi ravaaminen on todella mukavaa. Tosin olen itsekin harrastanut aivan pikkulapsesta, niin ei tuo rumba ole uutta. Ja tosiaan lapsista se on kivaa myös.

Mutta tämä harrastaminen jakaa ihmisiä kahtia. Osa on sitä mieltä että pienikin voi olla ohjatussa toiminnassa pari kertaa viikossa. Osa taas ei halua missään nimessä harrastuksia alle kouluikäisenä ja silloinkin mielellään vain sellaista missä ei itse tarvitse olla mukana.

Sellaista joka ei kannata pienten lasten harrastuksia ei saa kääntämään päätään millään. Ei omilla kokemuksilla, eikä tutlimuksilla.

Jääkiekko nyt on sellainen wt-harrastus, että kuolisin häpeästä jos omat lapseni olisivat sen pariin ajautuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan ymmärrä, miten vanhemmat sukupolvet on suostuneet tällaiseen järjestelyyn. Esimerkiksi oma äitini ja anoppini ovat aina olleet sellaisia, että siivota höseltävät ympäriinsä, kun ukkonsa röhnöttävät sohvalla maha pystyssä. En ole varmaan ikinä nähnyt isäni imuroivan. Sieltä ne roolit on iskostuneet nykynuortenkin päähän. Millä niistä eroon pääsisi..

Kyllä mun isä imuroi usein (70-luvulla olin lapsi). Ja kävi kaupassa. Lapset tiskasi ja auttoi siivouksessa myös. Lapsia ei koko ajan vahdittu ja kytätty ja virikkeellistetty, joten se jätti aikaa vanhemmille. Harrastukset alkoi vasta sitten, kun osasi itse niihin mennä esim. bussilla. Tai sitten ne oli siinä kotinurkilla jotain yleisurheilua yms. Nykyisin vanhemmat joutuu jatkuvasti olemaan jossain ihme "vuorovaikutuksessa" lastensa kanssa. Harrastaa pitää jo vauvasta. Jääkiekonkin aloittaminen 5-vuotiaana on jo myöhäistä. Aika ahdistavaahan sellainen elämä on, varmasti niille lapsillekin...

Jos haluaa lapsen menestyvän urheilussa, niin se pitää aloittaa mahdollisimman aikaiseen. Myöskin lapsen kehityksen kannalta urheiluharrastus on todella hyvä asia. Tai ylipäätänsä harrastus, joka aloitetaan nuorella iällä. Vanhempi, joka auttaa lasta harrastamaan ajattelee lapsen parasta. Eikö siinä koko vanhemmuudessa ole kyse? Halutaan lapselle parempi ja menestyvämpi elämä, kuin mitä itsellä on.

Jos lapsen kanssa ei ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa, niin lapsille voi kehittyä todella repaleinen kiintymyssuhde, mikä sitten vaikuttaa heidän suhteissa tulevaisuudessa ja usein negatiivisesti.

Ja sen takia ei saa ikinä relata koska jos ei koko ajan sataprosenttisesti panosta lapsen kehitykseen ja vuorovaikutukseen jne, korppi vie.

Lapsen kehitykselle ja vuorovaikutukselle on myös erittäin pahasta se että yhteiskunta vetää äidit piippuun ja uhkailee ja säikyttelee hengiltä.

Lapsen kehitykselle on myös erittäin pahasta se, ettei lapsi saa olla koskaan rauhassa. Omissa leikeissään, omalla tavallaan, ilman että koko ajan pitää lähteä johonkin ohjattuun harrastukseen.

Niin. Sitä jääkiekkoa on 5-vuotiailla kerran tai kaksi viikossa. Ja ainakin jääkiekko ja luistelu on koko perheen harrastuksia. Jo pienestä asti perheet sitoutetaan toimintaan ja vanhempien KUULUU olla mukana siinä harrastuksessa etenkin pikkulapsiaikana. Vanhemmistakin tulee toisilleen usein kavereita, tunnetaan kaikki lapset nimeltä jne.

Lapselle se harrastus on käytännössä leikkiä kavereiden kanssa. Ei eroa mammojen järjestämistä kahvittelu-leikkihetkistä juurikaan.

Viisivuotias ei oikeasti tarvitse mitään harrastusta päivähoidon päälle.

Ja jos lapsia on useampi tuo sitouttaminen on jäätävän raskasta pidemmän päälle.

Meidän lapset ainakin on tykänneet. Itse sinne halusivat opettelemaan jo pieninä. Ja ihan hyvin sujuu, vaikka lapsia on kolme. Ne on niitä valintoja. Meillä toki ei ole mitään ns omia harrastuksia, vaan ollaan meidän lasten joukkueiden huoltoporukoissa mukana aktiivisesti. Enemmän mua työ rasittaa kuin tämä.

Ja siis ne jotka eivät pysty sitoutumaan eivät anna lapsen jatkaa harrastusta, vaan vaihtavat johonkin muuhun toimintaan. Jokainen perhe valitsee sen mikä parhaiten sopii.

En kysynyt sinun mielipidettäsi vaan kerroin faktan.

Jos kolmen lapsen kanssa juoksee jossain lätkäseuroissa kaiken vapaa-aikansa, se on valtava työmäärä.

Itse en ymmärrä tuollaista ollenkaan.

Et ehkä ymmärrä, mutta lapset kyllä kiittävät vanhemmiten siitä, kun ymmärtävät miten tärkeitä nuo harrastukset on nuorena olleet ja miten ne on auttanut lapsia kehittymisessä. Kun se on ihan tutkittu asia, että harrastavat lapset menestyvät niin koulussa, kuin sosiaalisessa elämässä parhaiten. 

Mitä tuollaisesta ylilyönnistä jää käteen? Ei yhtikäs mitään.

Koko perhe raataa äärirajoilla, mitään normaaöia elämää tai kotia ei ole ja rahaa menee jäätävästi.

Sitten se loppuu eikä sillä saavutettu mitään.

Miksi olet noin negatiivinen? Toivottavasti et omiin lapsiisi työnnä noin negatiivista ajattelua. Ehkä jos itse olisit harrastanut lapsena, et olisi kasvanut noin negatiivisesti.

Jos näet sen, että lapselle on kehittynyt parempi kyky esim sietää pettymystä, paremmat sosiaaliset taidot, laajempi kaveripiiri, kykenevä kestämään vastoinkäymisiä paremmin ja muut sosiaaliset ja fyysisest taidot olevan "ei mitään" niin hui... Onko sulle, että lapsi saa harrastaa vain jos siitä tulee mestaripelaaja sen arvoista?

On muuten muitakin harrastuksia, kuin pelkästään se lätkä.

Lapseni ovat harrastaneet monipuolisesti. Järkevästi.

Eikä tuollaista naurettavaa kohkaamista.

Miksi tavoitteellinen keskittyminen (joka tulee alakoulussa) tiettyyn asiaan on naurettavaa kohkaamista. On hyvin tärkeä oppia tavoitteellisuutta ja kykyä sitoutua sekä tehdä töitä tavoitteiden eteen. Tavoitteellisuus voi toki olla joku vaikka uuden pianokappaleen opettelu, uusi liike, nopeampi juoksuvauhti. Kunhan oppii asettamaan järjellisiä tavoitteita välitavoitteineen ja tekemään töitä saavuttaakseen tavoitteensa.

Miksi on naurettavaa kohkaamista että jotkut vanhemmat ovat täysillä mukana lasten harrastuksissa ja tukevat tavoitteiden saavuttamista?

Mikä tarkalleen noista harrastavien lasten vanhempien listauksista on naurettavaa kohkaamista ja miksi se herättää noin vahvoja tunteita, kun kukaan ei ole vaatimassa kaikilta samaa tai tuomitsemassa?

Naurattaa kun av-mammat on niin saatanan tyhmiä että ovat menneet tekemään lapsensa täydellisten vätysmiesten kanssa, ja täällä sitten kitisevät kun joutuvat yksin hoitamaan kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ihmiset uupuvat liiasta tekemisestä ja liian vähäisestä levosta.

Miksi "tasa-arvoisten" maiden naiset tekevät kaikkea henkisesti väsyttävää kippipisteeseen asti, toisin kuin macho- tai rättipääkulttuureissa? No koska he voivat. Koska instaan pitää kuvata uusi tuunattu kirppislöytö, koska crossftissä on pakko käydä, koska verrokkiperhekin menee kesällä Legolandiaan, koska Myö Naisissa julkaistiin uusi ketokombucharesepti.

Kuule, ihan käydään päivätöissä, hoidetaan lapset, hoidetaan ikääntyneet vanhemmat, hoidetaan usein appivanhemmatkin, kuntoakin pitäisi hoitaa ihan terveyden takia, töissä kouluttaa itseään, kotikin hoitaa, nukkua, ihmissuhteisiin panostaa. Siinä se 24 h menee vuorokaudessa. Ehkä harkitset aikuisen naisen kanssa seurustelua, jos nuo teinihommat ei iske.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain naisella kokemusta perheessään/ parisuhteessaan siitä, että täysin epäreilu tilanne kotitöiden ja lastenhoidon suhteen on saatu käännettyä reilummaksi? Miten se tapahtui? Jos tässä nyt haluaisi jotain ratkaisuja etsiä.

On meillä. Laitettiin faktat tiskiin. Ihan siis kotityöt listaksi ruutupaperille ja pari viikkoa tukkimiehen kirjanpitoa kumpi tekee. Mies jäi tappiolle ja alkoi parantaa tapojaan. Nyt tekee tasapuolisesti.

Tämä toimii varmasti simppeleiden hommien suhteen (tiskit, imurointi, roskien vienti jne.), mutta laitapa listalle ”huolehtii että lapsella on sopivan kokoiset, säänmukaiset vaatteet ja varusteet”, niin seuranta onkin vaikeampaa, ja että itse käytännön nakin, kuten ”hanki kumisaappaat” voi laittaa listalle tehtäväksi, onkin listallelaittaja jo tehnyt inventaarin, arvioinut tilanteen, mitannut koon jne. Ja kuinka usein tuo inventaari ja arviointi pitäisi olla listalla?

Näkisin, ettei ne käytännön nakkihommat ketään kuormita uupumukseen asti, vaan se huolehtiminen ja miettiminen siitä, että mitä kaikkea pitää milloinkin olla tehtynä.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kun av-mammat on niin saatanan tyhmiä että ovat menneet tekemään lapsensa täydellisten vätysmiesten kanssa, ja täällä sitten kitisevät kun joutuvat yksin hoitamaan kaiken. 

Minua vähän säälittää ne miehet, jotka ulkoistavat itsensä perheestään. Mutta niin hekin makaavat kuin petaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain naisella kokemusta perheessään/ parisuhteessaan siitä, että täysin epäreilu tilanne kotitöiden ja lastenhoidon suhteen on saatu käännettyä reilummaksi? Miten se tapahtui? Jos tässä nyt haluaisi jotain ratkaisuja etsiä.

On meillä. Laitettiin faktat tiskiin. Ihan siis kotityöt listaksi ruutupaperille ja pari viikkoa tukkimiehen kirjanpitoa kumpi tekee. Mies jäi tappiolle ja alkoi parantaa tapojaan. Nyt tekee tasapuolisesti.

Kiva kuulla, että joskus tuo toimii pidemmän aikaa kuin kaksi päivää.

No se oli ensin sen kaksi päivää, mutta kyllä se siitä piteni sitten. Lapun pidin visusti jääkaapin ovessa muistuttamassa enkä antanut miehen laistaa tiskivuoroista ym.

Hyvä. Teillä on ilmeisesti molemmilla ollut kuitenkin halua ja ymmärrystä siihen, että tilannetta on syytä muuttaa. Jos se halu ja ymmärrys toiselta osapuolelta puuttuu, niin… kivireen vetämistä on. Mutta tosiaan kiva kuulla positiivinen esimerkki.

Juu ja etenkin mies on ajattelematon, muttei missään nimessä itsekäs vaan kiinnostunut siitä että kaikilla on hyvä olla. Mutta tuskin se ainoa helmi maailmassa on, että siitä vain kokeilemaan jos se omakin oppii vielä uusille tavoille.

Kotityöt kuuluvat elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan ymmärrä, miten vanhemmat sukupolvet on suostuneet tällaiseen järjestelyyn. Esimerkiksi oma äitini ja anoppini ovat aina olleet sellaisia, että siivota höseltävät ympäriinsä, kun ukkonsa röhnöttävät sohvalla maha pystyssä. En ole varmaan ikinä nähnyt isäni imuroivan. Sieltä ne roolit on iskostuneet nykynuortenkin päähän. Millä niistä eroon pääsisi..

Kyllä mun isä imuroi usein (70-luvulla olin lapsi). Ja kävi kaupassa. Lapset tiskasi ja auttoi siivouksessa myös. Lapsia ei koko ajan vahdittu ja kytätty ja virikkeellistetty, joten se jätti aikaa vanhemmille. Harrastukset alkoi vasta sitten, kun osasi itse niihin mennä esim. bussilla. Tai sitten ne oli siinä kotinurkilla jotain yleisurheilua yms. Nykyisin vanhemmat joutuu jatkuvasti olemaan jossain ihme "vuorovaikutuksessa" lastensa kanssa. Harrastaa pitää jo vauvasta. Jääkiekonkin aloittaminen 5-vuotiaana on jo myöhäistä. Aika ahdistavaahan sellainen elämä on, varmasti niille lapsillekin...

Jos haluaa lapsen menestyvän urheilussa, niin se pitää aloittaa mahdollisimman aikaiseen. Myöskin lapsen kehityksen kannalta urheiluharrastus on todella hyvä asia. Tai ylipäätänsä harrastus, joka aloitetaan nuorella iällä. Vanhempi, joka auttaa lasta harrastamaan ajattelee lapsen parasta. Eikö siinä koko vanhemmuudessa ole kyse? Halutaan lapselle parempi ja menestyvämpi elämä, kuin mitä itsellä on.

Jos lapsen kanssa ei ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa, niin lapsille voi kehittyä todella repaleinen kiintymyssuhde, mikä sitten vaikuttaa heidän suhteissa tulevaisuudessa ja usein negatiivisesti.

Ja sen takia ei saa ikinä relata koska jos ei koko ajan sataprosenttisesti panosta lapsen kehitykseen ja vuorovaikutukseen jne, korppi vie.

Lapsen kehitykselle ja vuorovaikutukselle on myös erittäin pahasta se että yhteiskunta vetää äidit piippuun ja uhkailee ja säikyttelee hengiltä.

Lapsen kehitykselle on myös erittäin pahasta se, ettei lapsi saa olla koskaan rauhassa. Omissa leikeissään, omalla tavallaan, ilman että koko ajan pitää lähteä johonkin ohjattuun harrastukseen.

Niin. Sitä jääkiekkoa on 5-vuotiailla kerran tai kaksi viikossa. Ja ainakin jääkiekko ja luistelu on koko perheen harrastuksia. Jo pienestä asti perheet sitoutetaan toimintaan ja vanhempien KUULUU olla mukana siinä harrastuksessa etenkin pikkulapsiaikana. Vanhemmistakin tulee toisilleen usein kavereita, tunnetaan kaikki lapset nimeltä jne.

Lapselle se harrastus on käytännössä leikkiä kavereiden kanssa. Ei eroa mammojen järjestämistä kahvittelu-leikkihetkistä juurikaan.

Viisivuotias ei oikeasti tarvitse mitään harrastusta päivähoidon päälle.

Ja jos lapsia on useampi tuo sitouttaminen on jäätävän raskasta pidemmän päälle.

Meidän lapset ainakin on tykänneet. Itse sinne halusivat opettelemaan jo pieninä. Ja ihan hyvin sujuu, vaikka lapsia on kolme. Ne on niitä valintoja. Meillä toki ei ole mitään ns omia harrastuksia, vaan ollaan meidän lasten joukkueiden huoltoporukoissa mukana aktiivisesti. Enemmän mua työ rasittaa kuin tämä.

Ja siis ne jotka eivät pysty sitoutumaan eivät anna lapsen jatkaa harrastusta, vaan vaihtavat johonkin muuhun toimintaan. Jokainen perhe valitsee sen mikä parhaiten sopii.

En kysynyt sinun mielipidettäsi vaan kerroin faktan.

Jos kolmen lapsen kanssa juoksee jossain lätkäseuroissa kaiken vapaa-aikansa, se on valtava työmäärä.

Itse en ymmärrä tuollaista ollenkaan.

Et ehkä ymmärrä, mutta lapset kyllä kiittävät vanhemmiten siitä, kun ymmärtävät miten tärkeitä nuo harrastukset on nuorena olleet ja miten ne on auttanut lapsia kehittymisessä. Kun se on ihan tutkittu asia, että harrastavat lapset menestyvät niin koulussa, kuin sosiaalisessa elämässä parhaiten. 

Mitä tuollaisesta ylilyönnistä jää käteen? Ei yhtikäs mitään.

Koko perhe raataa äärirajoilla, mitään normaaöia elämää tai kotia ei ole ja rahaa menee jäätävästi.

Sitten se loppuu eikä sillä saavutettu mitään.

Miksi olet noin negatiivinen? Toivottavasti et omiin lapsiisi työnnä noin negatiivista ajattelua. Ehkä jos itse olisit harrastanut lapsena, et olisi kasvanut noin negatiivisesti.

Jos näet sen, että lapselle on kehittynyt parempi kyky esim sietää pettymystä, paremmat sosiaaliset taidot, laajempi kaveripiiri, kykenevä kestämään vastoinkäymisiä paremmin ja muut sosiaaliset ja fyysisest taidot olevan "ei mitään" niin hui... Onko sulle, että lapsi saa harrastaa vain jos siitä tulee mestaripelaaja sen arvoista?

On muuten muitakin harrastuksia, kuin pelkästään se lätkä.

Lapseni ovat harrastaneet monipuolisesti. Järkevästi.

Eikä tuollaista naurettavaa kohkaamista.

Miksi tavoitteellinen keskittyminen (joka tulee alakoulussa) tiettyyn asiaan on naurettavaa kohkaamista. On hyvin tärkeä oppia tavoitteellisuutta ja kykyä sitoutua sekä tehdä töitä tavoitteiden eteen. Tavoitteellisuus voi toki olla joku vaikka uuden pianokappaleen opettelu, uusi liike, nopeampi juoksuvauhti. Kunhan oppii asettamaan järjellisiä tavoitteita välitavoitteineen ja tekemään töitä saavuttaakseen tavoitteensa.

Miksi on naurettavaa kohkaamista että jotkut vanhemmat ovat täysillä mukana lasten harrastuksissa ja tukevat tavoitteiden saavuttamista?

Mikä tarkalleen noista harrastavien lasten vanhempien listauksista on naurettavaa kohkaamista ja miksi se herättää noin vahvoja tunteita, kun kukaan ei ole vaatimassa kaikilta samaa tai tuomitsemassa?

Se on yksipuolista, puuduttavaa ja pilaa normaalin perhe-elämän.

Eikä siitä hyödy kukaan muu kuin joku seura ja uutta nuoruutta elävä isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain naisella kokemusta perheessään/ parisuhteessaan siitä, että täysin epäreilu tilanne kotitöiden ja lastenhoidon suhteen on saatu käännettyä reilummaksi? Miten se tapahtui? Jos tässä nyt haluaisi jotain ratkaisuja etsiä.

On meillä. Laitettiin faktat tiskiin. Ihan siis kotityöt listaksi ruutupaperille ja pari viikkoa tukkimiehen kirjanpitoa kumpi tekee. Mies jäi tappiolle ja alkoi parantaa tapojaan. Nyt tekee tasapuolisesti.

Kiva kuulla, että joskus tuo toimii pidemmän aikaa kuin kaksi päivää.

No se oli ensin sen kaksi päivää, mutta kyllä se siitä piteni sitten. Lapun pidin visusti jääkaapin ovessa muistuttamassa enkä antanut miehen laistaa tiskivuoroista ym.

Hyvä. Teillä on ilmeisesti molemmilla ollut kuitenkin halua ja ymmärrystä siihen, että tilannetta on syytä muuttaa. Jos se halu ja ymmärrys toiselta osapuolelta puuttuu, niin… kivireen vetämistä on. Mutta tosiaan kiva kuulla positiivinen esimerkki.

Juu ja etenkin mies on ajattelematon, muttei missään nimessä itsekäs vaan kiinnostunut siitä että kaikilla on hyvä olla. Mutta tuskin se ainoa helmi maailmassa on, että siitä vain kokeilemaan jos se omakin oppii vielä uusille tavoille.

Kokeilin aikani ja sitten ajattelin käyttää ainutkertaisen elämäni muuhun. Mutta onnea teille jatkoon, huomaavainen ja hyväsydäminen mies on totisesti aarre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain naisella kokemusta perheessään/ parisuhteessaan siitä, että täysin epäreilu tilanne kotitöiden ja lastenhoidon suhteen on saatu käännettyä reilummaksi? Miten se tapahtui? Jos tässä nyt haluaisi jotain ratkaisuja etsiä.

On meillä. Laitettiin faktat tiskiin. Ihan siis kotityöt listaksi ruutupaperille ja pari viikkoa tukkimiehen kirjanpitoa kumpi tekee. Mies jäi tappiolle ja alkoi parantaa tapojaan. Nyt tekee tasapuolisesti.

Tämä toimii varmasti simppeleiden hommien suhteen (tiskit, imurointi, roskien vienti jne.), mutta laitapa listalle ”huolehtii että lapsella on sopivan kokoiset, säänmukaiset vaatteet ja varusteet”, niin seuranta onkin vaikeampaa, ja että itse käytännön nakin, kuten ”hanki kumisaappaat” voi laittaa listalle tehtäväksi, onkin listallelaittaja jo tehnyt inventaarin, arvioinut tilanteen, mitannut koon jne. Ja kuinka usein tuo inventaari ja arviointi pitäisi olla listalla?

Näkisin, ettei ne käytännön nakkihommat ketään kuormita uupumukseen asti, vaan se huolehtiminen ja miettiminen siitä, että mitä kaikkea pitää milloinkin olla tehtynä.

No totta. Mutta olen mä tolle antanut tehtäväksi myös järjestää lapsen synttärit yms ja ihan hyvin se sujui vaikken auttanut. Ja se on ostanut lapsille myös ne talvikengät ja muitakin vaatteita kun tarve on ollut. Mutta meillä on sen verran isot lapset (7 ja 5) että osaavat itse sanoa jos jotain tarvitaan.

Naiset, heittäytykää avuttomammaksi! Minua ottaa päähän, että olen aina ollut se sankari, äitini mallin mukaan, ja tienannut, vienyt autoa öljynvaihtoon, tilannut rengasvaihtoja, huolehtinut lasten vaatteet jne. Hei, mähän en ole mikään avuton akka vaan saan hoidettua kaikki asiat. Suit sait kesken työpäivän onnistuu se auton heitto huoltoonkin tuosta vaan. Ja sen huollon tilaus. Olen tajunnut, että olen idiootti. Pikkuhiljaa olen yrittänyt heittäytyä "naisellisemmaksi". Miehiltähän katoaa pallit ja taantuvat lapsiksi perheeseen, jos nainen mestaroi kaikkea ja eivät saa huolehtia mistään ja nauttia siitä, että vaimokin on jossain "huono". Aloitin pienistä asioista. En osannut käynnistää ruohonleikkuria ja yhtäkkiä en osannut enää uuteen leikkuriin lisätä bensaakaan. En saa painepesuria toimimaan hyvin jne. Hienosti on alkanut monet työt ja asioista huolehtimiset valua miehen vastuulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on väärä: suomessa äidit eivät ole uuouneempia kuin heikomman tasa-arvon maissa, vaan Suomi on itseasissa hyvin epäasa-arvoinen maa. Siitähän tuo tutkimus oikeasti kertoo. Sukupuolten väliset velsollisuudet ja oikeudet eivät jakaudu tasan, vaan naisia rasitetaan enemmän.

Miehiä rasitetaan tarvittaessa henkensä uhalla rintamalla ja pakollisessa asepalveluksessa. Silti feministit ja hesari vaikenee.

Montakos kuukautta olit intissä? Ja kauanko olet taistellut rintamalla?

Aivan. Sitähän minäkin. Tuskin edes sitä aikaa minkä nainen on raskaan tehdessään sulle sen yhden lapsen.

Ja silti vingut kuin vauvan lelu. Huh.

12kk. Montas sinä arvon vinkuja? Helppo sinun ilkkua kun ei tarvitse lähteä rintamalle pommitusten keskelle. VINKUJA!

Eli 12 kk koko elämästäsi! Ja oletat että vaimosi on raskaana sulle vähintään 18 kk (= 2 lasta), synnyttää terveytensä uhalla, sitten oman uransa ohessa hoitaa lapset ja kodin seuraavat 18 vuotta vähintään. Että sekö on tasa-arvoa, pyh!

Entäpä lapsettomat naiset? Valikoit taas asioita mieleiseksi itsellesi.

Puhu vain itsestäsi. Naisista 80% on äitejä. Miehistä vain 69% käy armeijan.

Ja semmonen juttu että me naiset olemme tehneet ja teemme kaikki ihmiset. Sinutkin on äitisi eli nainen tehnyt. Sitten sinussa ei ole sen vertaa kunniaa ja isänmaallisuutta että edes puheidesi tasolla puolustaisit omiasi.

Eivät naiset tee ihmisiä yksinään. Ilman miesten aloitetta ei yhtäkään ihmistä olisi syntynyt tähän maailmaan. Äläkä edes yritä sotkea jotain isänmaallisuutta tähän.