Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Tasa-arvo ei Suomessa ulotu koteihin, naiset uupuvat
11.04.2022 |
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008727747.html
Tutkimus paljastaa yllättävän paradoksin: Suomessa äidit ovat uupuneempia kuin heikomman tasa-arvon maissa
Kommentit (2041)
Vierailija kirjoitti:
Naiset, heittäytykää avuttomammaksi! Minua ottaa päähän, että olen aina ollut se sankari, äitini mallin mukaan, ja tienannut, vienyt autoa öljynvaihtoon, tilannut rengasvaihtoja, huolehtinut lasten vaatteet jne. Hei, mähän en ole mikään avuton akka vaan saan hoidettua kaikki asiat. Suit sait kesken työpäivän onnistuu se auton heitto huoltoonkin tuosta vaan. Ja sen huollon tilaus. Olen tajunnut, että olen idiootti. Pikkuhiljaa olen yrittänyt heittäytyä "naisellisemmaksi". Miehiltähän katoaa pallit ja taantuvat lapsiksi perheeseen, jos nainen mestaroi kaikkea ja eivät saa huolehtia mistään ja nauttia siitä, että vaimokin on jossain "huono". Aloitin pienistä asioista. En osannut käynnistää ruohonleikkuria ja yhtäkkiä en osannut enää uuteen leikkuriin lisätä bensaakaan. En saa painepesuria toimimaan hyvin jne. Hienosti on alkanut monet työt ja asioista huolehtimiset valua miehen vastuulle.
Käytit siis miesten perinteistä tekniikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset, heittäytykää avuttomammaksi! Minua ottaa päähän, että olen aina ollut se sankari, äitini mallin mukaan, ja tienannut, vienyt autoa öljynvaihtoon, tilannut rengasvaihtoja, huolehtinut lasten vaatteet jne. Hei, mähän en ole mikään avuton akka vaan saan hoidettua kaikki asiat. Suit sait kesken työpäivän onnistuu se auton heitto huoltoonkin tuosta vaan. Ja sen huollon tilaus. Olen tajunnut, että olen idiootti. Pikkuhiljaa olen yrittänyt heittäytyä "naisellisemmaksi". Miehiltähän katoaa pallit ja taantuvat lapsiksi perheeseen, jos nainen mestaroi kaikkea ja eivät saa huolehtia mistään ja nauttia siitä, että vaimokin on jossain "huono". Aloitin pienistä asioista. En osannut käynnistää ruohonleikkuria ja yhtäkkiä en osannut enää uuteen leikkuriin lisätä bensaakaan. En saa painepesuria toimimaan hyvin jne. Hienosti on alkanut monet työt ja asioista huolehtimiset valua miehen vastuulle.
Mä en ala leikkiä miehen egon takia mitään avutonta prinsessaa. Jos ei vastuut ja velvollisuudet muuten kiinnosta, niin antaa olla. En ala kyllä pienentämään itseäni sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on väärä: suomessa äidit eivät ole uuouneempia kuin heikomman tasa-arvon maissa, vaan Suomi on itseasissa hyvin epäasa-arvoinen maa. Siitähän tuo tutkimus oikeasti kertoo. Sukupuolten väliset velsollisuudet ja oikeudet eivät jakaudu tasan, vaan naisia rasitetaan enemmän.
Miehiä rasitetaan tarvittaessa henkensä uhalla rintamalla ja pakollisessa asepalveluksessa. Silti feministit ja hesari vaikenee.
Montakos kuukautta olit intissä? Ja kauanko olet taistellut rintamalla?
Aivan. Sitähän minäkin. Tuskin edes sitä aikaa minkä nainen on raskaan tehdessään sulle sen yhden lapsen.
Ja silti vingut kuin vauvan lelu. Huh.
12kk. Montas sinä arvon vinkuja? Helppo sinun ilkkua kun ei tarvitse lähteä rintamalle pommitusten keskelle. VINKUJA!
Eli 12 kk koko elämästäsi! Ja oletat että vaimosi on raskaana sulle vähintään 18 kk (= 2 lasta), synnyttää terveytensä uhalla, sitten oman uransa ohessa hoitaa lapset ja kodin seuraavat 18 vuotta vähintään. Että sekö on tasa-arvoa, pyh!
Entäpä lapsettomat naiset? Valikoit taas asioita mieleiseksi itsellesi.
Samoin sinä. Intin käymättömiä miehiä on suunnilleen yhtä paljon kuin lapsettomia naisia.
Miten lapsettomat naiset tai intin käyneet miehet liittyy ketjuun äideistä? Paitsi tietysti silmälaseja on vähemmän etsittävänä ja kippoja väärissä paikoissa jos isät on sotimassa.
Palstamiehet voivat perustella intin käymisellään ja jonkun sata vuotta sitten kuolleen miehen keksinnöillä ihan mitä vaan omaa saamattomuuttaan. Kuuluu olennaisesti palstakeskusteluihin perheiden työnjaosta, ilmeisesti.
Palstanaiset kyllä vetoavat tasa-arvoon ja sukupuolineutraaliuteen yksisilmäisesti kotitöissä, mutta muutoin kyllä patavanhollisesti eri sukupuoliroolit ja velvollisuudet heille kelpaavatkin...
Vierailija kirjoitti:
Naiset, heittäytykää avuttomammaksi! Minua ottaa päähän, että olen aina ollut se sankari, äitini mallin mukaan, ja tienannut, vienyt autoa öljynvaihtoon, tilannut rengasvaihtoja, huolehtinut lasten vaatteet jne. Hei, mähän en ole mikään avuton akka vaan saan hoidettua kaikki asiat. Suit sait kesken työpäivän onnistuu se auton heitto huoltoonkin tuosta vaan. Ja sen huollon tilaus. Olen tajunnut, että olen idiootti. Pikkuhiljaa olen yrittänyt heittäytyä "naisellisemmaksi". Miehiltähän katoaa pallit ja taantuvat lapsiksi perheeseen, jos nainen mestaroi kaikkea ja eivät saa huolehtia mistään ja nauttia siitä, että vaimokin on jossain "huono". Aloitin pienistä asioista. En osannut käynnistää ruohonleikkuria ja yhtäkkiä en osannut enää uuteen leikkuriin lisätä bensaakaan. En saa painepesuria toimimaan hyvin jne. Hienosti on alkanut monet työt ja asioista huolehtimiset valua miehen vastuulle.
Hahaha. Tää on varmasti just näin. Ja näinhän ne miehet tekee. ”En minä tiedä millaset talvihaalarit on hyvät lapselle.”
On vaan niin kulttuurinvastaista meille suomalaisille naisille tuo. Erikoista kyllä, että saman kulttuurin miehiltä luonnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, heittäytykää avuttomammaksi! Minua ottaa päähän, että olen aina ollut se sankari, äitini mallin mukaan, ja tienannut, vienyt autoa öljynvaihtoon, tilannut rengasvaihtoja, huolehtinut lasten vaatteet jne. Hei, mähän en ole mikään avuton akka vaan saan hoidettua kaikki asiat. Suit sait kesken työpäivän onnistuu se auton heitto huoltoonkin tuosta vaan. Ja sen huollon tilaus. Olen tajunnut, että olen idiootti. Pikkuhiljaa olen yrittänyt heittäytyä "naisellisemmaksi". Miehiltähän katoaa pallit ja taantuvat lapsiksi perheeseen, jos nainen mestaroi kaikkea ja eivät saa huolehtia mistään ja nauttia siitä, että vaimokin on jossain "huono". Aloitin pienistä asioista. En osannut käynnistää ruohonleikkuria ja yhtäkkiä en osannut enää uuteen leikkuriin lisätä bensaakaan. En saa painepesuria toimimaan hyvin jne. Hienosti on alkanut monet työt ja asioista huolehtimiset valua miehen vastuulle.
Mä en ala leikkiä miehen egon takia mitään avutonta prinsessaa. Jos ei vastuut ja velvollisuudet muuten kiinnosta, niin antaa olla. En ala kyllä pienentämään itseäni sen takia.
Voi sen pakottaa muutenkin tekemään. Jättää miehen kalsarit pesemättä niin kyllä ne ennen pitkää koneeseen päätyy. Paitsi tosivätys kerää kalsarit ja menee äidillensä pesemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset, heittäytykää avuttomammaksi! Minua ottaa päähän, että olen aina ollut se sankari, äitini mallin mukaan, ja tienannut, vienyt autoa öljynvaihtoon, tilannut rengasvaihtoja, huolehtinut lasten vaatteet jne. Hei, mähän en ole mikään avuton akka vaan saan hoidettua kaikki asiat. Suit sait kesken työpäivän onnistuu se auton heitto huoltoonkin tuosta vaan. Ja sen huollon tilaus. Olen tajunnut, että olen idiootti. Pikkuhiljaa olen yrittänyt heittäytyä "naisellisemmaksi". Miehiltähän katoaa pallit ja taantuvat lapsiksi perheeseen, jos nainen mestaroi kaikkea ja eivät saa huolehtia mistään ja nauttia siitä, että vaimokin on jossain "huono". Aloitin pienistä asioista. En osannut käynnistää ruohonleikkuria ja yhtäkkiä en osannut enää uuteen leikkuriin lisätä bensaakaan. En saa painepesuria toimimaan hyvin jne. Hienosti on alkanut monet työt ja asioista huolehtimiset valua miehen vastuulle.
Eli mies auttaa naista asioissa, joita tämä ei heikkouttaan tai tyhmyyttään osaa tehdä. Juuei kiitos.
Onpas yllättävä tutkimustulos. Maa josta yhteisöllisyys puuttuu ja usein naapuria ei edes tervehditä, saati että lapsen voisi viedä vaikka alakerran tädille hoitoon. T. Uupunut äiti joka on hoitanut lapsensa yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan ymmärrä, miten vanhemmat sukupolvet on suostuneet tällaiseen järjestelyyn. Esimerkiksi oma äitini ja anoppini ovat aina olleet sellaisia, että siivota höseltävät ympäriinsä, kun ukkonsa röhnöttävät sohvalla maha pystyssä. En ole varmaan ikinä nähnyt isäni imuroivan. Sieltä ne roolit on iskostuneet nykynuortenkin päähän. Millä niistä eroon pääsisi..
Kyllä mun isä imuroi usein (70-luvulla olin lapsi). Ja kävi kaupassa. Lapset tiskasi ja auttoi siivouksessa myös. Lapsia ei koko ajan vahdittu ja kytätty ja virikkeellistetty, joten se jätti aikaa vanhemmille. Harrastukset alkoi vasta sitten, kun osasi itse niihin mennä esim. bussilla. Tai sitten ne oli siinä kotinurkilla jotain yleisurheilua yms. Nykyisin vanhemmat joutuu jatkuvasti olemaan jossain ihme "vuorovaikutuksessa" lastensa kanssa. Harrastaa pitää jo vauvasta. Jääkiekonkin aloittaminen 5-vuotiaana on jo myöhäistä. Aika ahdistavaahan sellainen elämä on, varmasti niille lapsillekin...
Jos haluaa lapsen menestyvän urheilussa, niin se pitää aloittaa mahdollisimman aikaiseen. Myöskin lapsen kehityksen kannalta urheiluharrastus on todella hyvä asia. Tai ylipäätänsä harrastus, joka aloitetaan nuorella iällä. Vanhempi, joka auttaa lasta harrastamaan ajattelee lapsen parasta. Eikö siinä koko vanhemmuudessa ole kyse? Halutaan lapselle parempi ja menestyvämpi elämä, kuin mitä itsellä on.
Jos lapsen kanssa ei ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa, niin lapsille voi kehittyä todella repaleinen kiintymyssuhde, mikä sitten vaikuttaa heidän suhteissa tulevaisuudessa ja usein negatiivisesti.
Ja sen takia ei saa ikinä relata koska jos ei koko ajan sataprosenttisesti panosta lapsen kehitykseen ja vuorovaikutukseen jne, korppi vie.
Lapsen kehitykselle ja vuorovaikutukselle on myös erittäin pahasta se että yhteiskunta vetää äidit piippuun ja uhkailee ja säikyttelee hengiltä.
Lapsen kehitykselle on myös erittäin pahasta se, ettei lapsi saa olla koskaan rauhassa. Omissa leikeissään, omalla tavallaan, ilman että koko ajan pitää lähteä johonkin ohjattuun harrastukseen.
Niin. Sitä jääkiekkoa on 5-vuotiailla kerran tai kaksi viikossa. Ja ainakin jääkiekko ja luistelu on koko perheen harrastuksia. Jo pienestä asti perheet sitoutetaan toimintaan ja vanhempien KUULUU olla mukana siinä harrastuksessa etenkin pikkulapsiaikana. Vanhemmistakin tulee toisilleen usein kavereita, tunnetaan kaikki lapset nimeltä jne.
Lapselle se harrastus on käytännössä leikkiä kavereiden kanssa. Ei eroa mammojen järjestämistä kahvittelu-leikkihetkistä juurikaan.
Viisivuotias ei oikeasti tarvitse mitään harrastusta päivähoidon päälle.
Ja jos lapsia on useampi tuo sitouttaminen on jäätävän raskasta pidemmän päälle.
Meidän lapset ainakin on tykänneet. Itse sinne halusivat opettelemaan jo pieninä. Ja ihan hyvin sujuu, vaikka lapsia on kolme. Ne on niitä valintoja. Meillä toki ei ole mitään ns omia harrastuksia, vaan ollaan meidän lasten joukkueiden huoltoporukoissa mukana aktiivisesti. Enemmän mua työ rasittaa kuin tämä.
Ja siis ne jotka eivät pysty sitoutumaan eivät anna lapsen jatkaa harrastusta, vaan vaihtavat johonkin muuhun toimintaan. Jokainen perhe valitsee sen mikä parhaiten sopii.
En kysynyt sinun mielipidettäsi vaan kerroin faktan.
Jos kolmen lapsen kanssa juoksee jossain lätkäseuroissa kaiken vapaa-aikansa, se on valtava työmäärä.
Itse en ymmärrä tuollaista ollenkaan.
Et ehkä ymmärrä, mutta lapset kyllä kiittävät vanhemmiten siitä, kun ymmärtävät miten tärkeitä nuo harrastukset on nuorena olleet ja miten ne on auttanut lapsia kehittymisessä. Kun se on ihan tutkittu asia, että harrastavat lapset menestyvät niin koulussa, kuin sosiaalisessa elämässä parhaiten.
Mitä tuollaisesta ylilyönnistä jää käteen? Ei yhtikäs mitään.
Koko perhe raataa äärirajoilla, mitään normaaöia elämää tai kotia ei ole ja rahaa menee jäätävästi.
Sitten se loppuu eikä sillä saavutettu mitään.
Miksi olet noin negatiivinen? Toivottavasti et omiin lapsiisi työnnä noin negatiivista ajattelua. Ehkä jos itse olisit harrastanut lapsena, et olisi kasvanut noin negatiivisesti.
Jos näet sen, että lapselle on kehittynyt parempi kyky esim sietää pettymystä, paremmat sosiaaliset taidot, laajempi kaveripiiri, kykenevä kestämään vastoinkäymisiä paremmin ja muut sosiaaliset ja fyysisest taidot olevan "ei mitään" niin hui... Onko sulle, että lapsi saa harrastaa vain jos siitä tulee mestaripelaaja sen arvoista?
On muuten muitakin harrastuksia, kuin pelkästään se lätkä.
Lapseni ovat harrastaneet monipuolisesti. Järkevästi.
Eikä tuollaista naurettavaa kohkaamista.
Miksi tavoitteellinen keskittyminen (joka tulee alakoulussa) tiettyyn asiaan on naurettavaa kohkaamista. On hyvin tärkeä oppia tavoitteellisuutta ja kykyä sitoutua sekä tehdä töitä tavoitteiden eteen. Tavoitteellisuus voi toki olla joku vaikka uuden pianokappaleen opettelu, uusi liike, nopeampi juoksuvauhti. Kunhan oppii asettamaan järjellisiä tavoitteita välitavoitteineen ja tekemään töitä saavuttaakseen tavoitteensa.
Miksi on naurettavaa kohkaamista että jotkut vanhemmat ovat täysillä mukana lasten harrastuksissa ja tukevat tavoitteiden saavuttamista?
Mikä tarkalleen noista harrastavien lasten vanhempien listauksista on naurettavaa kohkaamista ja miksi se herättää noin vahvoja tunteita, kun kukaan ei ole vaatimassa kaikilta samaa tai tuomitsemassa?
Se on yksipuolista, puuduttavaa ja pilaa normaalin perhe-elämän.
Eikä siitä hyödy kukaan muu kuin joku seura ja uutta nuoruutta elävä isä.
Eli siis ei mikään, paitsi että se ei ole sellaista mistä sä tykkäät.
Se on yksipuolista, puuduttavaa ja pilaa normaalin perhe-elämän.
Koti haisee hieltä, kaikki aika menee jossain mokkapaloissa jne eikä siitä oikeasti jää käteen yhtikäs mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, heittäytykää avuttomammaksi! Minua ottaa päähän, että olen aina ollut se sankari, äitini mallin mukaan, ja tienannut, vienyt autoa öljynvaihtoon, tilannut rengasvaihtoja, huolehtinut lasten vaatteet jne. Hei, mähän en ole mikään avuton akka vaan saan hoidettua kaikki asiat. Suit sait kesken työpäivän onnistuu se auton heitto huoltoonkin tuosta vaan. Ja sen huollon tilaus. Olen tajunnut, että olen idiootti. Pikkuhiljaa olen yrittänyt heittäytyä "naisellisemmaksi". Miehiltähän katoaa pallit ja taantuvat lapsiksi perheeseen, jos nainen mestaroi kaikkea ja eivät saa huolehtia mistään ja nauttia siitä, että vaimokin on jossain "huono". Aloitin pienistä asioista. En osannut käynnistää ruohonleikkuria ja yhtäkkiä en osannut enää uuteen leikkuriin lisätä bensaakaan. En saa painepesuria toimimaan hyvin jne. Hienosti on alkanut monet työt ja asioista huolehtimiset valua miehen vastuulle.
Mä en ala leikkiä miehen egon takia mitään avutonta prinsessaa. Jos ei vastuut ja velvollisuudet muuten kiinnosta, niin antaa olla. En ala kyllä pienentämään itseäni sen takia.
Voi sen pakottaa muutenkin tekemään. Jättää miehen kalsarit pesemättä niin kyllä ne ennen pitkää koneeseen päätyy. Paitsi tosivätys kerää kalsarit ja menee äidillensä pesemään.
Tosivätys kiukuttelee ja ostaa uudet ja jatkaa kiukutteluaan. Kokeiltu on. Sitten auttaa kengänkuva persauksessa. Ei kiinnosta pätkääkään miehen kouliminen aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset, heittäytykää avuttomammaksi! Minua ottaa päähän, että olen aina ollut se sankari, äitini mallin mukaan, ja tienannut, vienyt autoa öljynvaihtoon, tilannut rengasvaihtoja, huolehtinut lasten vaatteet jne. Hei, mähän en ole mikään avuton akka vaan saan hoidettua kaikki asiat. Suit sait kesken työpäivän onnistuu se auton heitto huoltoonkin tuosta vaan. Ja sen huollon tilaus. Olen tajunnut, että olen idiootti. Pikkuhiljaa olen yrittänyt heittäytyä "naisellisemmaksi". Miehiltähän katoaa pallit ja taantuvat lapsiksi perheeseen, jos nainen mestaroi kaikkea ja eivät saa huolehtia mistään ja nauttia siitä, että vaimokin on jossain "huono". Aloitin pienistä asioista. En osannut käynnistää ruohonleikkuria ja yhtäkkiä en osannut enää uuteen leikkuriin lisätä bensaakaan. En saa painepesuria toimimaan hyvin jne. Hienosti on alkanut monet työt ja asioista huolehtimiset valua miehen vastuulle.
Mä en ala leikkiä miehen egon takia mitään avutonta prinsessaa. Jos ei vastuut ja velvollisuudet muuten kiinnosta, niin antaa olla. En ala kyllä pienentämään itseäni sen takia.
Voi sen pakottaa muutenkin tekemään. Jättää miehen kalsarit pesemättä niin kyllä ne ennen pitkää koneeseen päätyy. Paitsi tosivätys kerää kalsarit ja menee äidillensä pesemään.
Huom! Mies pesee sitten erikseen vain ne omat kalsarit. Ei vahingossakaan mene muun perheen pyykkejä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas yllättävä tutkimustulos. Maa josta yhteisöllisyys puuttuu ja usein naapuria ei edes tervehditä, saati että lapsen voisi viedä vaikka alakerran tädille hoitoon. T. Uupunut äiti joka on hoitanut lapsensa yksin
Toki voit tuoda lapset meille hoitoon, verollinen hinta on 45 e/h.
Vierailija kirjoitti:
Onpas yllättävä tutkimustulos. Maa josta yhteisöllisyys puuttuu ja usein naapuria ei edes tervehditä, saati että lapsen voisi viedä vaikka alakerran tädille hoitoon. T. Uupunut äiti joka on hoitanut lapsensa yksin
Älä muuta sano. Kaikkialla muualla isovanhemmat osallistuu lastenlasten elämään mielellään, mutta täällä ne on "oman hommansa hoitanut". Ja ainoa apu mitä voi mistään oman perheen ulkopuolelta saada on lasu, koska mitään palvelua ei ole tarjolla paitsi lasuasiakkuuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas yllättävä tutkimustulos. Maa josta yhteisöllisyys puuttuu ja usein naapuria ei edes tervehditä, saati että lapsen voisi viedä vaikka alakerran tädille hoitoon. T. Uupunut äiti joka on hoitanut lapsensa yksin
Älä muuta sano. Kaikkialla muualla isovanhemmat osallistuu lastenlasten elämään mielellään, mutta täällä ne on "oman hommansa hoitanut". Ja ainoa apu mitä voi mistään oman perheen ulkopuolelta saada on lasu, koska mitään palvelua ei ole tarjolla paitsi lasuasiakkuuden kanssa.
Joo, ja lasukin tulee vaan sohvalle istumaan ja arvostelemaan. Että vähän luodaan lisäpainetta sille äidille. Ei se lasukaan siellä missään käytännönhommissa auta.
Äiti painaa 130kg, yksi lapsi. Ei jaksa ottaa astioita tiskikoneesta ja istuu vaan kun on niin uupunut. Syödä ilmeisti jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Uupumus aiheutuu ylipainosta.
No ilmanko ne miehet ei omaa osuuttaan sitten jaksakaan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan ymmärrä, miten vanhemmat sukupolvet on suostuneet tällaiseen järjestelyyn. Esimerkiksi oma äitini ja anoppini ovat aina olleet sellaisia, että siivota höseltävät ympäriinsä, kun ukkonsa röhnöttävät sohvalla maha pystyssä. En ole varmaan ikinä nähnyt isäni imuroivan. Sieltä ne roolit on iskostuneet nykynuortenkin päähän. Millä niistä eroon pääsisi..
Kyllä mun isä imuroi usein (70-luvulla olin lapsi). Ja kävi kaupassa. Lapset tiskasi ja auttoi siivouksessa myös. Lapsia ei koko ajan vahdittu ja kytätty ja virikkeellistetty, joten se jätti aikaa vanhemmille. Harrastukset alkoi vasta sitten, kun osasi itse niihin mennä esim. bussilla. Tai sitten ne oli siinä kotinurkilla jotain yleisurheilua yms. Nykyisin vanhemmat joutuu jatkuvasti olemaan jossain ihme "vuorovaikutuksessa" lastensa kanssa. Harrastaa pitää jo vauvasta. Jääkiekonkin aloittaminen 5-vuotiaana on jo myöhäistä. Aika ahdistavaahan sellainen elämä on, varmasti niille lapsillekin...
Jos haluaa lapsen menestyvän urheilussa, niin se pitää aloittaa mahdollisimman aikaiseen. Myöskin lapsen kehityksen kannalta urheiluharrastus on todella hyvä asia. Tai ylipäätänsä harrastus, joka aloitetaan nuorella iällä. Vanhempi, joka auttaa lasta harrastamaan ajattelee lapsen parasta. Eikö siinä koko vanhemmuudessa ole kyse? Halutaan lapselle parempi ja menestyvämpi elämä, kuin mitä itsellä on.
Jos lapsen kanssa ei ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa, niin lapsille voi kehittyä todella repaleinen kiintymyssuhde, mikä sitten vaikuttaa heidän suhteissa tulevaisuudessa ja usein negatiivisesti.
Ja sen takia ei saa ikinä relata koska jos ei koko ajan sataprosenttisesti panosta lapsen kehitykseen ja vuorovaikutukseen jne, korppi vie.
Lapsen kehitykselle ja vuorovaikutukselle on myös erittäin pahasta se että yhteiskunta vetää äidit piippuun ja uhkailee ja säikyttelee hengiltä.
Lapsen kehitykselle on myös erittäin pahasta se, ettei lapsi saa olla koskaan rauhassa. Omissa leikeissään, omalla tavallaan, ilman että koko ajan pitää lähteä johonkin ohjattuun harrastukseen.
Niin. Sitä jääkiekkoa on 5-vuotiailla kerran tai kaksi viikossa. Ja ainakin jääkiekko ja luistelu on koko perheen harrastuksia. Jo pienestä asti perheet sitoutetaan toimintaan ja vanhempien KUULUU olla mukana siinä harrastuksessa etenkin pikkulapsiaikana. Vanhemmistakin tulee toisilleen usein kavereita, tunnetaan kaikki lapset nimeltä jne.
Lapselle se harrastus on käytännössä leikkiä kavereiden kanssa. Ei eroa mammojen järjestämistä kahvittelu-leikkihetkistä juurikaan.
Viisivuotias ei oikeasti tarvitse mitään harrastusta päivähoidon päälle.
Ja jos lapsia on useampi tuo sitouttaminen on jäätävän raskasta pidemmän päälle.
Meidän lapset ainakin on tykänneet. Itse sinne halusivat opettelemaan jo pieninä. Ja ihan hyvin sujuu, vaikka lapsia on kolme. Ne on niitä valintoja. Meillä toki ei ole mitään ns omia harrastuksia, vaan ollaan meidän lasten joukkueiden huoltoporukoissa mukana aktiivisesti. Enemmän mua työ rasittaa kuin tämä.
Ja siis ne jotka eivät pysty sitoutumaan eivät anna lapsen jatkaa harrastusta, vaan vaihtavat johonkin muuhun toimintaan. Jokainen perhe valitsee sen mikä parhaiten sopii.
En kysynyt sinun mielipidettäsi vaan kerroin faktan.
Jos kolmen lapsen kanssa juoksee jossain lätkäseuroissa kaiken vapaa-aikansa, se on valtava työmäärä.
Itse en ymmärrä tuollaista ollenkaan.
Et ehkä ymmärrä, mutta lapset kyllä kiittävät vanhemmiten siitä, kun ymmärtävät miten tärkeitä nuo harrastukset on nuorena olleet ja miten ne on auttanut lapsia kehittymisessä. Kun se on ihan tutkittu asia, että harrastavat lapset menestyvät niin koulussa, kuin sosiaalisessa elämässä parhaiten.
Mitä tuollaisesta ylilyönnistä jää käteen? Ei yhtikäs mitään.
Koko perhe raataa äärirajoilla, mitään normaaöia elämää tai kotia ei ole ja rahaa menee jäätävästi.
Sitten se loppuu eikä sillä saavutettu mitään.
Miksi olet noin negatiivinen? Toivottavasti et omiin lapsiisi työnnä noin negatiivista ajattelua. Ehkä jos itse olisit harrastanut lapsena, et olisi kasvanut noin negatiivisesti.
Jos näet sen, että lapselle on kehittynyt parempi kyky esim sietää pettymystä, paremmat sosiaaliset taidot, laajempi kaveripiiri, kykenevä kestämään vastoinkäymisiä paremmin ja muut sosiaaliset ja fyysisest taidot olevan "ei mitään" niin hui... Onko sulle, että lapsi saa harrastaa vain jos siitä tulee mestaripelaaja sen arvoista?
On muuten muitakin harrastuksia, kuin pelkästään se lätkä.
Lapseni ovat harrastaneet monipuolisesti. Järkevästi.
Eikä tuollaista naurettavaa kohkaamista.
Miksi tavoitteellinen keskittyminen (joka tulee alakoulussa) tiettyyn asiaan on naurettavaa kohkaamista. On hyvin tärkeä oppia tavoitteellisuutta ja kykyä sitoutua sekä tehdä töitä tavoitteiden eteen. Tavoitteellisuus voi toki olla joku vaikka uuden pianokappaleen opettelu, uusi liike, nopeampi juoksuvauhti. Kunhan oppii asettamaan järjellisiä tavoitteita välitavoitteineen ja tekemään töitä saavuttaakseen tavoitteensa.
Miksi on naurettavaa kohkaamista että jotkut vanhemmat ovat täysillä mukana lasten harrastuksissa ja tukevat tavoitteiden saavuttamista?
Mikä tarkalleen noista harrastavien lasten vanhempien listauksista on naurettavaa kohkaamista ja miksi se herättää noin vahvoja tunteita, kun kukaan ei ole vaatimassa kaikilta samaa tai tuomitsemassa?
Se on yksipuolista, puuduttavaa ja pilaa normaalin perhe-elämän.
Eikä siitä hyödy kukaan muu kuin joku seura ja uutta nuoruutta elävä isä.
Eli siis ei mikään, paitsi että se ei ole sellaista mistä sä tykkäät.
Se on yksipuolista, puuduttavaa ja pilaa normaalin perhe-elämän.
Koti haisee hieltä, kaikki aika menee jossain mokkapaloissa jne eikä siitä oikeasti jää käteen yhtikäs mitään.
Paitsi että ei pilaa. Ja käteen jää paljon hyviä yhteisiä muistoja, lapsen kehitystä on ihana seurata ja lapsi oppii hirveän määrän taitoja joita voi hyödyntää myöhemmässä elämässä. Osa jopa ammatin.
Mutta sovitaan että se on puuduttavaa mokkapalojen leipomista mikä sopii vain tosimarttyyreille ja josta lapsellekaan ei jää muuta muistoa kuin pilalle mennyt lapsuus.
Yhteiskunta vaatii äideiltä paljon. Olin omaishoitaja miehelleni. Toinen lapsista reagoi voimakkaasti isän äkilliseen sairastumiseen. Käytiin perheneuvolassa ja mulle listattiin siellä lisää vastuita ja asioita tehtäväksi, vaikka olin totaalisen uupunut. Isä olisi pystynyt sairaudestaan huolimatta käyttäytymään edes asiallisesti lasta kohtaan, mutta edes sitä ei edellytetty, vaikka lapsen käytösongelmat johtuivat osaltaan lapsen ja isän väleistä. Ihan käsittämätöntä shaibaa. Sairaalareissu siitä mulle tulikin ja oltiin vähän aikaa laitoksessa koko sakki. Mies on edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan ymmärrä, miten vanhemmat sukupolvet on suostuneet tällaiseen järjestelyyn. Esimerkiksi oma äitini ja anoppini ovat aina olleet sellaisia, että siivota höseltävät ympäriinsä, kun ukkonsa röhnöttävät sohvalla maha pystyssä. En ole varmaan ikinä nähnyt isäni imuroivan. Sieltä ne roolit on iskostuneet nykynuortenkin päähän. Millä niistä eroon pääsisi..
Kyllä mun isä imuroi usein (70-luvulla olin lapsi). Ja kävi kaupassa. Lapset tiskasi ja auttoi siivouksessa myös. Lapsia ei koko ajan vahdittu ja kytätty ja virikkeellistetty, joten se jätti aikaa vanhemmille. Harrastukset alkoi vasta sitten, kun osasi itse niihin mennä esim. bussilla. Tai sitten ne oli siinä kotinurkilla jotain yleisurheilua yms. Nykyisin vanhemmat joutuu jatkuvasti olemaan jossain ihme "vuorovaikutuksessa" lastensa kanssa. Harrastaa pitää jo vauvasta. Jääkiekonkin aloittaminen 5-vuotiaana on jo myöhäistä. Aika ahdistavaahan sellainen elämä on, varmasti niille lapsillekin...
Jos haluaa lapsen menestyvän urheilussa, niin se pitää aloittaa mahdollisimman aikaiseen. Myöskin lapsen kehityksen kannalta urheiluharrastus on todella hyvä asia. Tai ylipäätänsä harrastus, joka aloitetaan nuorella iällä. Vanhempi, joka auttaa lasta harrastamaan ajattelee lapsen parasta. Eikö siinä koko vanhemmuudessa ole kyse? Halutaan lapselle parempi ja menestyvämpi elämä, kuin mitä itsellä on.
Jos lapsen kanssa ei ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa, niin lapsille voi kehittyä todella repaleinen kiintymyssuhde, mikä sitten vaikuttaa heidän suhteissa tulevaisuudessa ja usein negatiivisesti.
Ja sen takia ei saa ikinä relata koska jos ei koko ajan sataprosenttisesti panosta lapsen kehitykseen ja vuorovaikutukseen jne, korppi vie.
Lapsen kehitykselle ja vuorovaikutukselle on myös erittäin pahasta se että yhteiskunta vetää äidit piippuun ja uhkailee ja säikyttelee hengiltä.
Lapsen kehitykselle on myös erittäin pahasta se, ettei lapsi saa olla koskaan rauhassa. Omissa leikeissään, omalla tavallaan, ilman että koko ajan pitää lähteä johonkin ohjattuun harrastukseen.
Niin. Sitä jääkiekkoa on 5-vuotiailla kerran tai kaksi viikossa. Ja ainakin jääkiekko ja luistelu on koko perheen harrastuksia. Jo pienestä asti perheet sitoutetaan toimintaan ja vanhempien KUULUU olla mukana siinä harrastuksessa etenkin pikkulapsiaikana. Vanhemmistakin tulee toisilleen usein kavereita, tunnetaan kaikki lapset nimeltä jne.
Lapselle se harrastus on käytännössä leikkiä kavereiden kanssa. Ei eroa mammojen järjestämistä kahvittelu-leikkihetkistä juurikaan.
Viisivuotias ei oikeasti tarvitse mitään harrastusta päivähoidon päälle.
Ja jos lapsia on useampi tuo sitouttaminen on jäätävän raskasta pidemmän päälle.
Meidän lapset ainakin on tykänneet. Itse sinne halusivat opettelemaan jo pieninä. Ja ihan hyvin sujuu, vaikka lapsia on kolme. Ne on niitä valintoja. Meillä toki ei ole mitään ns omia harrastuksia, vaan ollaan meidän lasten joukkueiden huoltoporukoissa mukana aktiivisesti. Enemmän mua työ rasittaa kuin tämä.
Ja siis ne jotka eivät pysty sitoutumaan eivät anna lapsen jatkaa harrastusta, vaan vaihtavat johonkin muuhun toimintaan. Jokainen perhe valitsee sen mikä parhaiten sopii.
En kysynyt sinun mielipidettäsi vaan kerroin faktan.
Jos kolmen lapsen kanssa juoksee jossain lätkäseuroissa kaiken vapaa-aikansa, se on valtava työmäärä.
Itse en ymmärrä tuollaista ollenkaan.
Et ehkä ymmärrä, mutta lapset kyllä kiittävät vanhemmiten siitä, kun ymmärtävät miten tärkeitä nuo harrastukset on nuorena olleet ja miten ne on auttanut lapsia kehittymisessä. Kun se on ihan tutkittu asia, että harrastavat lapset menestyvät niin koulussa, kuin sosiaalisessa elämässä parhaiten.
Mitä tuollaisesta ylilyönnistä jää käteen? Ei yhtikäs mitään.
Koko perhe raataa äärirajoilla, mitään normaaöia elämää tai kotia ei ole ja rahaa menee jäätävästi.
Sitten se loppuu eikä sillä saavutettu mitään.
Miksi olet noin negatiivinen? Toivottavasti et omiin lapsiisi työnnä noin negatiivista ajattelua. Ehkä jos itse olisit harrastanut lapsena, et olisi kasvanut noin negatiivisesti.
Jos näet sen, että lapselle on kehittynyt parempi kyky esim sietää pettymystä, paremmat sosiaaliset taidot, laajempi kaveripiiri, kykenevä kestämään vastoinkäymisiä paremmin ja muut sosiaaliset ja fyysisest taidot olevan "ei mitään" niin hui... Onko sulle, että lapsi saa harrastaa vain jos siitä tulee mestaripelaaja sen arvoista?
On muuten muitakin harrastuksia, kuin pelkästään se lätkä.
Lapseni ovat harrastaneet monipuolisesti. Järkevästi.
Eikä tuollaista naurettavaa kohkaamista.
Miksi tavoitteellinen keskittyminen (joka tulee alakoulussa) tiettyyn asiaan on naurettavaa kohkaamista. On hyvin tärkeä oppia tavoitteellisuutta ja kykyä sitoutua sekä tehdä töitä tavoitteiden eteen. Tavoitteellisuus voi toki olla joku vaikka uuden pianokappaleen opettelu, uusi liike, nopeampi juoksuvauhti. Kunhan oppii asettamaan järjellisiä tavoitteita välitavoitteineen ja tekemään töitä saavuttaakseen tavoitteensa.
Miksi on naurettavaa kohkaamista että jotkut vanhemmat ovat täysillä mukana lasten harrastuksissa ja tukevat tavoitteiden saavuttamista?
Mikä tarkalleen noista harrastavien lasten vanhempien listauksista on naurettavaa kohkaamista ja miksi se herättää noin vahvoja tunteita, kun kukaan ei ole vaatimassa kaikilta samaa tai tuomitsemassa?
Se on yksipuolista, puuduttavaa ja pilaa normaalin perhe-elämän.
Eikä siitä hyödy kukaan muu kuin joku seura ja uutta nuoruutta elävä isä.
Eli siis ei mikään, paitsi että se ei ole sellaista mistä sä tykkäät.
Se on yksipuolista, puuduttavaa ja pilaa normaalin perhe-elämän.
Koti haisee hieltä, kaikki aika menee jossain mokkapaloissa jne eikä siitä oikeasti jää käteen yhtikäs mitään.
Paitsi että ei pilaa. Ja käteen jää paljon hyviä yhteisiä muistoja, lapsen kehitystä on ihana seurata ja lapsi oppii hirveän määrän taitoja joita voi hyödyntää myöhemmässä elämässä. Osa jopa ammatin.
Mutta sovitaan että se on puuduttavaa mokkapalojen leipomista mikä sopii vain tosimarttyyreille ja josta lapsellekaan ei jää muuta muistoa kuin pilalle mennyt lapsuus.
Pilaa.
Eikä tuossa ole mitään järkeä.
Eli siis ei mikään, paitsi että se ei ole sellaista mistä sä tykkäät.